Johdon laskentatoimen kuukausiraportoinnin kehittäminen case-yrityksessä

Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on tutkia johdon laskentatoimen kuukau-siraportointia ja sen kehittämistä case-yrityksen avulla. Tutkielman teoriaosuus muo-dostaa työlle sen teoreettisen viitekehyksen. Empiriaosuudessa käsiteltävä kuukausi-raportoinnin kehittäminen alkaa sen lähtötason määrittelemisellä. Tämän jälkeen tun-nistetaan prosessiin liittyviä kehitystä vaativia asioita sekä pyritään löytämään keinot näiden ongelmien ratkaisemiseksi. Tutkielmassa käytettävä empiirinen aineisto on kerätty laadullisen tutkimuksen mene-telmiä käyttäen. Tähän on kuulunut sekä työnteon havainnointia että haastatteluja. Ha-vainnointi koostui kahden kuukaudenvaihteen raportointiprosessin seuraamisesta. Siitä saatua aineistoa hyödynnettiin erityisesti raportoinnin lähtötason määrittämiseksi. Haastatteluja hyödynnettiin puolestaan prosessin ongelmakohtien tunnistamiseksi ja niiden ratkaisemiseksi. Tutkimuksesta selvisi, että case-yrityksen kuukausiraportointiprosessin lähtötilanne on yleisesti ottaen hyvä. Raportoinnille tunnistettiin kolme keskeistä päämäärää: hyvä ai-kataulutus, korkea automaation taso ja analyysin hyödynnettävyys. Koska kuukausira-portointi on jatkuvasti kehittyvä prosessi, on siinä aina jotain parannettavaa. Tutkimuk-sesta nousikin kolme keskeistä raportointiprosessin kehittämiskohdetta: aikataulutuk-sen ja talousosaston sisäisen kommunikaation haasteet, raportointityökalut sekä tie-don tiedon analyysin ja yksiköiden välisen kommunikaation haasteet. Näistä jokaiseen löydettiin konkreettisia parannusehdotuksia, joita case-yritys voi hyödyntää raportoin-tiprosessin päämäärien saavuttamiseksi.

Development of management accounting practices in energy operations in a forest industry Company

The aim of this master’s thesis was to map the management accounting processes and reporting of an internal service unit. The research was conducted in energy services in a forest industry company. Research questions and the results of the study are highly specific for the case unit although some generalizable features of management accounting in internal service units under shared services were searched. The research was carried out as a qualitative action research and a single case study. Internal benchmarking was used to find best practices from other units and to get a comprehensive understanding of the financial processes of the case company. Empirical data for the study was collected with participant observation, interviews of experts and by exploring internal company documents. A literature review was conducted to outline the subject and to support the study. Although the management accounting processes of the case unit were found to be on a good level, some improvement ideas were presented. Results of the research show that the needs of the customers are in the key role in the processes of an internal service unit. Management accounting and reporting need to support the company strategy and management decision-making. To evaluate the performance of the service unit both financial and non-financial measures are needed.

Integrating Financial Perspective to Quality Orientated Management System. Case: ALSTOM Finland Oy

Tutkimuksen päätavoitteena on tutkia taloudellisen näkökulman integroimista laatuajatteluun pohjautuvaan johtamisjärjestelmään esimerkkiyrityksessä. Johtamisjärjestelmän tulee tuottaa tietoa johdon strategiselle päätöksenteolle ja lisäksi täyttää laatujärjestelmän (ISO 9001:2000) asettamat vaatimukset. Tutkimuksen kohteena oleva työkalu on balanced scorecard (tasapainotettu tuloskortti). Työn tarkoituksena on ehdottaa balanced scorecard- talouden tunnuslukuja esimerkkiyritykselle. Tutkimuksen tavoitteisiin päästään empiiristä tutkimusta varten tehdyn teoreettisen viitekehyksen avulla. Empiiristä tutkimustietoa kerätään osallistuvan havainnoinnin, haastattelujen ja keskustelujen avulla. Tutkimusmenetelmänä on laadullinen case -tutkimus. Balanced scorecardin eri näkökulmille ehdotettiin tunnuslukuja empiirisen tutkimuksen pohjalta. Lisäksi talouden näkökulmaa tutkittiin tarkemmin. Tutkimuksen johtopäätöksenä esitettiin, että taloudelliset tunnusluvut mittaavat ensisijaisesti strategiaa eivätkä laatua. Lisäksi huomioitiin, että tuloskorttien tulisi olla koekäytössä ennen bonuspalkkauksen ja balanced scorecardin yhdistämistä.

Strateginen suorituskyvyn mittaus osana johdon ohjausjärjestelmiä: Case-tutkimus johdon ohjausjärjestelmistä pakettina

Tämän tutkielman tavoitteena on kuvata ja analysoida johdon ohjausjärjestelmien toimintaa pakettina ja hahmottaa strategisen suorituskyvyn mittauksen merkitystä sekä roolia johdon ohjausjärjestelmäpaketissa. Paketti-näkökulman ottaminen johdon ohjausjärjestelmiin edustaa laajempaa näkemystä ohjauksesta, jossa johdon laskentatoimen järjestelmien lisäksi ohjausjärjestelmiksi katsotaan kaikki ne formaalit ja epäformaalit järjestelmät, joilla organisaatiota ohjataan kohti sen tavoitteita. Tutkielman teoreettinen viitekehys pohjautuu laajaan, mutta rakenteelliseen ohjausjärjestelmäpakettimalliin, johon strateginen suorituskyvyn mittaus luetaan osakokonaisuudeksi määritellen sen ominaispiirteet ohjauksen näkökulmasta. Tutkielman tutkimusote on luonteeltaan toiminta-analyyttinen ja empiirinen tutkimus toteutettiin case-tutkimuksena varsinaissuomalaisessa rakennusteollisuuden yrityksessä. Empiirinen aineisto koostuu case-yrityksen johdon sekä muun henkilöstön haastatteluista yhdessä case-yrityksessä suoritetun havainnoinnin sekä saadun sisäisen ja ulkoisen arkistomateriaalin kanssa. Tutkimuksen aineisto kerättiin vuoden 2010 syksyn ja 2011 kevään välisenä aikana. Suoritetun empiirisen tutkimuksen tulokset vahvistavat aikaisempia tuloksia siitä, miten johdon ohjausjärjestelmäpaketti toimii. Tutkimustulokset korostavat toiminnallisten vaatimusten ja johdonmukaisuuden merkitystä johdon ohjausjärjestelmäpakettia analysoitaessa. Kulttuuri havaittiin merkittäväksi ohjausjärjestelmäksi ja se osaltaan vaikutti siihen, millaiseksi paketin muiden ohjausjärjestelmien rooli muodostuu. Case-yrityksessä strategisella suorituskyvyn mittauksella tavoitellaan organisaation huomion kiinnittämistä strategian kannalta olennaisiin seikkoihin, jotka tässä tutkimuksessa tunnistettiin toiminnan tehostamiseksi ja kasvuksi. Strateginen suorituskyvyn mittaus nivoutuu yhteen erinäisten hallinnollisten ohjausjärjestelmien kanssa juuri sen interaktiivisen käytön kautta, ja siten se tukee asetettuihin toiminnallisiin vaatimuksiin vastaamista yhdessä kulttuurin kanssa. Näitä pääasiallisia ohjausjärjestelmiä tukevat muut johdon implementoimat ohjausjärjestelmät yhdessä päätöksien kanssa olla käyttämättä tiettyjä järjestelmiä ohjaukseen. Siten ohjausjärjestelmäpaketin sisäinen vuorovaikutus ilmenee eri ohjausjärjestelmien keskinäisen johdonmukaisuuden kautta, eivätkä ne ole erotettavissa toisistaan kuin analyyttisessä mielessä

Data-analytiikan hyödyntäminen yrityksen talouden ohjauksessa

Kandidaatintyö on toteutettu kirjallisuuskatsauksena, jonka tavoitteena on selvittää data-analytiikan käyttökohteita ja datan hyödyntämisen vaikutusta liiketoimintaan. Työ käsittelee data-analytiikan käyttöä ja datan tehokkaan hyödyntämisen haasteita. Työ on rajattu tarkastelemaan yrityksen talouden ohjausta, jossa analytiikkaa käytetään johdon ja rahoituksen laskentatoimessa. Datan määrän eksponentiaalinen kasvunopeus luo data-analytiikan käytölle uusia haasteita ja mahdollisuuksia. Datalla itsessään ei kuitenkaan ole suurta arvoa yritykselle, vaan arvo syntyy prosessoinnin kautta. Vaikka data-analytiikkaa tutkitaan ja käytetään jo runsaasti, se tarjoaa paljon nykyisiä sovelluksia suurempia mahdollisuuksia. Yksi työn keskeisimmistä tuloksista on, että data-analytiikalla voidaan tehostaa johdon laskentatoimea ja helpottaa rahoituksen laskentatoimen tehtäviä. Tarjolla olevan datan määrä kasvaa kuitenkin niin nopeasti, että käytettävissä oleva teknologia ja osaamisen taso eivät pysy kehityksessä mukana. Varsinkin big datan laajempi käyttöönotto ja sen tehokas hyödyntäminen vaikuttavat jatkossa talouden ohjauksen käytäntöihin ja sovelluksiin yhä enemmän.

Johdon harkinnanvaraisuus tuloksenjärjestelyn mahdollistajana IFRS-kontekstissa – Tilintarkastajan näkökulma

Tutkielmassa tarkastellaan johdon harkinnanvaraisuutta tuloksenjärjestelyn mahdollistajana IFRS-kontekstissa tilintarkastajan näkökulmasta. Tuloksenjärjestely ilmenee silloin, kun johto käyttää harkinnanvaraisuutta taloudellisessa raportoinnissa ja muuttaa raportointia sellaiseksi, joka ei vastaa yrityksen sen hetkistä taloudellista suoriutumista. Tutkimuksen tavoitteena on saada selville, miten harkinnanvaraisuuden oikeellisuudesta voidaan varmentua IFRS-raportointia noudattavissa, suomalaisissa yhtiöissä. Tutkimuksen tarkoituksena on tarjota uutta tietoa IFRS:n sisältämästä harkinnanvaraisuudesta nojautumalla tilintarkastajan näkökulmaan. Tämän tavoitteena on lisätä informaatiota puutteellisesta näkökulmasta, millä avataan myös aikaisempien tutkimustuloksien ristiriitaa liittyen tuloksenjärjestelyn harjoittamisen mahdollisuuksiin IFRS-kontekstissa. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena on saada selville, miten johdon harkinnanvaran asianmukaisuutta voidaan kyseenalaistaa. Tuloksenjärjestelyä käsittävä tutkimus on lähes poikkeuksetta kvantitatiivista keskittyen tilinpäätöksistä johdettuihin, yleistettäviin tilastollisiin analyyseihin. Tuloksenjärjestelyn on kuitenkin todettu olevan aiempaa tiedettyä monimuotoisempi ilmiö, joka edellyttää kvantitatiivisten menetelmien sijaan kvalitatiivista lähestymistapaa. Tämä tutkielma keskittyykin tutkimaan tuloksenjärjestelyä laadullisin menetelmin käyttämällä toiminta-analyyttista tutkimusotetta. Tutkimuksen empiirinen aineisto muodostuu puolestaan neljästä puolistrukturoidusta yksilöhaastattelusta. Kaikki haastateltavat työskentelevät KHT-tilintarkastajina yhdessä Suomen suurimmassa tilintarkastusorganisaatiossa. Tämä tutkimus vahvistaa aikaisempia tutkimustuloksia, joiden mukaan IFRS-standardit edellyttävät runsaasti johdon harkintaa. Lisäksi tässä tutkielmassa todetaan, että arvionvaraisten erien tarkastamiseen on useita eri tapoja. Mikään näistä ei kuitenkaan tarjoa tilintarkastajille absoluuttista vastausta siitä, onko harkintaa käytetty asianmukaisella tavalla. Tämän vuoksi tilintarkastajat joutuvatkin usein tasapainottelemaan johdon harkinnanvaran asianmukaisuuden suhteen. Lisäksi tutkimuksessa havaitaan, että tilintarkastajien kynnys lähteä kyseenalaistamaan johdon harkinnanvaran asianmukaisuutta on korkea. Ensimmäiseksi tämä tutkimus lisää ymmärrystä tilintarkastajien merkityksestä harkinnanvaraisten erien tarkastamisessa. Tutkielman mukaan harkinnanvaraiset erät eivät nimittäin ole aiemman tietämyksen tapaan pelkästään alttiita johdon subjektiivisille näkemyksille, vaan niiden tarkastaminen edellyttää myös tilintarkastajilta subjektiivista tulkintaa. Toiseksi tämä tutkimus tuo uutuusarvoa aikaisempiin tutkimuksiin nostamalla esiin tilintarkastajien kokeman riskin asiakasmenetyksistä osana harkinnanvaraisten erien tarkastamista ja kyseenalaistamista.

Teollisuuden ja yhteiskunnan palveluksessa : Arkkitehti Bertel Liljequist (1885 - 1954) tuotantolaitosten suunnittelijana maailmansotien välisenä aikana

My thesis concerns the plans drawn up by architect Bertel Liljequist (1885 1954) for an industrial corporation and a city in Finland during the interwar years. These were two quite different clients: the Kymi Company operating in Kuusankoski and the City of Helsinki. My study includes the micro-examination of the wider social issues involved. That the industrial community and factories in Kuusankoski be constructed correctly in a way supporting corporate strategy was of primary importance for the company s operations. Through the planning process for Helsinki s abattoirs, I show how a city dealt with the twin problems of hygiene and increasing demand for food resulting from a growth in population. I clarify how society and its economic, political and class structures affected the practice of architecture and its expression in the built environment. I analyse how the different backgrounds and starting points of the clients affected the construction projects under study and architect Bertel Liljequist s work. In studying Liljequist as an industrial designer, I have considered it vital to ascertain the client s intentions and objectives within the framework of the prevailing social situation. I examine the meanings the client wished the architecture to express and also to communicate to those working in the factory and the area as well as to the workers living on company land. The social outlook of the owners and management of Kymi Company implicitly affected the appearance of the factory. A brick fairface for the factories was a safe and natural material at the beginning of the 1920s when taking into consideration the events of the 1918 Civil War. To have built a White factory in the style of a defence building would have been provocative. Outside the factory gates, however, the company supported White architecture. The company used the factory buildings to manifest its power and the dwellings to bind the workers and make them loyal to the company. Architecture was thus one way in which the company manifested its position as the higher and undisputed authority. The role of the City of Helsinki within the planning process was for its officials to provide expert opinions but also to arrange study trips for the architect and the abattoir s general manager. The city also decided on the standard of the design. The city s responsibility for the health of its inhabitants and the requirements of modern meat production can be seen in the minimal architecture and clear functionality of the plant. The architecture left no doubt about the trustworthiness of the modern city. Translation: Michael Wynne-Ellis

Ajatuksista operaatioiksi : Suomen armeijan hyökkäysoperaatioiden suunnittelu jatkosodassa

In the research on the Continuation War, interest in the events themselves had exceeded the interest in military planning. Careful consideration has not been given to the planning process and the options that were available. This study shows how the planning of these operations was carried out and identifies the persons responsible. Contrary to earlier research this study shows that persons other than Field-Marshal Carl Gustaf Mannerheim and Quartermaster-General Aksel Airo took part in the planning. Furthermore, the plan was to carry out the operations further east than was ultimately done. The operation plans were coordinated by the Operations Department of Headquarters, which had the opportunity to influence on both Mannerheim and Airo. Part of the actual planning was made outside Headquarters, but final decisions were taken at Headquarters. It is worth observing that many times Mannerheim asked President Risto Ryti for his opinion concerning these operations. The Germans tried to influence the Finnish plans, but the Finns took their decisions independently, although they took German requests into account. It is well-known that the attack by the Finnish forces was stopped at the end of the year 1941. It is less well-known that the Finns planned new attacks until the autumn of 1942. At that point the Finns were convinced that the Germans would lose the war. The Finns were thus prepared to keep advancing should the Germans progress in the direction of Leningrad. This study shows that the Finnish military leaders worked for Finland s own plans and their cooperation with the Germans was directed to achieving this goal. In other words, Finland tried expand eastward with the help of the Germans. This purpose was particularly evident in the planning of the operations in the Hanko district and the Karelian Isthmus in the summer and autumn of 1941, in the Sorokka district in the spring of 1942 and around Lake Ladoga in the summer and autumn of 1942. The Finns reduced their activities when Germans took over responsibility for the operations. However, at the same time the Finns tried to support Germans in passive ways. The Finns justified the decrease in their activities with lack of Finnish forces and numerous defeats. Earlier research has shown that Finland was an active operator in the Continuation War and tried to take back the areas lost in the Winter War. In this study that view becomes more precise and clear especially with regard to Field-Marshal Mannerheim and other high military leaders. There is clear indication that the Finns would have attacked much further east had a German success made such an attack possible.

Käsityksistä ajatuksen poluille : Ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystoiminnan kehittäminen

This study deals with the formation of the idea of research and development (r&d) activity at one particular university of applied sciences in Finland. In this study I proceed from examining the conceptions of management regarding r&d-activities to exploring the development of the complex concept that guides these r&d-activities. The aim of this study is, first, to describe conceptions of r&d-activities, and then, second, to describe the formation of a new concept for r&d-activities in one field of study at the university of applied sciences. I used phenomenographic analysis to elucidate the conceptions and collected the data in interviews of personnel (22) who belong to the management of the university of applied sciences. The data for analysing the obstacles faced and the ways of overcoming them during the formation process of the new concept consist of the video-recorded material from ten change laboratory sessions held for the specific field of study at the university of applied sciences. In researching the formation of the concept of the activity, such research and analysis methods are used in which the concept is understood as a material construction, and with the help of which one can work out the formation of the concept during the development process. When the systematic development of the r&d-work was underway, the management of the university of applied sciences held differing views regarding the content, target, factors and organisation of the r&d-activities, as well as regarding the position of dissertations as a part of r&d-activity. Obstacles for developing rd concerned the unclear object and outcomes of the new activity, not having the tools (such as adequate know-how) for the new activity and not having found the necessary solutions for the distribution of work. In addition the rules that quide the activities of the university of applied sciences did not support working according to the new way. To improve r&d-activity, the school’s management defined three development strategies to encourage adequate rd-activity to support working life, regional development and learning. The strategies were based on the expansion of existing methods, such as service activities, dissertation work and the research activities of the teachers. Of the three possible routes, the concept of dissertation in this study was expanded to integrate the services of organisation development and the occupational growth of the students. A group of teachers in the field of social and health studies participated in the development work. The change laboratory method was used as a tool for this work. Analysis of the cognitive trails indicated that, in addition to the cycle of expansive learning activities, microcycles with different purposes can exist. According to Cussins (1992), something already in existence in each microcycle is destabilised, and something else is stabilised to replace it. In this study three microcycles were identified, during which the teachers first destabilised the existing concepts of dissertation work that guided their thinking, and then began to use new concepts to structure their thinking. Secondly, they undermined the existing concepts with material structure that defined their practical work, and developed new practical models to replace them. Thirdly, the problems accumulating in researching and testing the new activities caused the developers to destabilise the r&d-strategies of the university of applied sciences and to define a new conceptual model for r&d-work in the field. During this third cycle, the teachers developed a research arena model, which was a significant expansive innovation. In the cognitive trails developing the new concept for the r&d-activity, the teachers indeed faced the obstacles the management had described as their conceptions. These obstacles manifested themselves as contradictions. During the development process, the nature of the obstacles (i.e. contradictions) changed as the development proceeded. Solving the first and second degree contradictions highlighted the third and fourth degree contradictions. To overcome the obstacles, the teachers had to to articulate the value and motive of the development work throughout the development process. Developing the new concept for r&d-activity required many reconfigurations of practical solutions to overcome the obstacles. Developing the new concept for r&d-activity, both at the level of representations and of new practices, requires universities of applied sciences to adopt new methods in which the actors are partake in construction of new concepts of activity through adequate discussion, analysis and debate. R&d -activity can progress, if instead of implementing partial solutions, the totality of the activities (i.e. the group of partial solutions acting together) will be constructed. The development of the activity system requires many simultaneous changes as well as wide-ranging know-how and discussion related to these changes. What is perhaps most important, however, is that the group of developers mature into a determined collective actor which can engage in many agentive actions. The development of the agency is fundamental to progress.

Transcending “the Impossible” : From Dead End to Expansive Learning

This dissertation investigates changes in bank work and the experience of impossibility attached to these by workers at the local level from the viewpoint of work-related well-being and collective learning. A special challenge in my work is to conceptualize the experience of impossibility as related to change, and as a starting point and tool for development work. The subject of the dissertation, solving the impossible as a collective learning process, came up as a central theme in an earlier project: Work Units between the Old and the New (1997 – 1999). Its aim was to investigate how change is constructed as a long-term process, starting from the planning of the change until its final realization in everyday banking work. I studied changes taking place in the former Postipankki (Postal Bank), later called Leonia. The three-year study involved the Branch Office of Martinlaakso, and was conducted from the perspective of well-being in a change process. The sense of impossibility involved in changes turned out to be one of the most crucial factors impairing the sense of well-being. The work community that was the target of my study did not have the available tools to construct the change locally, or to deal with the change-related impossibility by solving it through a mutual process among themselves. During the last year of the project, I carried out an intervention for development in the Branch Office, as collaboration between the researchers and the workers. The purpose of the intervention was to resolve such perceived change-related impossibility as experienced repeatedly and considered by the work community as relevant to work-related well-being. The documentation of the intervention – audio records from development sessions, written assignments by workers and assessment or evaluation interviews – constitute the essential data for my dissertation. The earlier data, collected and analysed during the first two years, provides a historical perspective on the process, all the way from construction of the impossibility towards resolving and transcending it. The aim of my dissertation is to understand the progress of developmental intervention as a shared, possibly expansive learning process within a work community and thus to provide tools for perceiving and constructing local change. I chose the change-related impossibility as a starting point for development work in the work community and as a target of conceptualization. This, I feel, is the most important contribution of my dissertation. While the intervention was in progress, the concept of impossibility started emerging as a stimulating tool for development work. An understanding of such a process can be applied to development work outside banking work as well. According to my results, it is pivotal that a concept stimulating development is strongly connected with everyday experiences of and speech about changes in work activity, as well as with the theoretical framework of work development. During this process, development work on a local level became of utmost interest as a case study for managing change. Theoretically, this was conceptualized as so-called second-order work and this concept accompanies us all the way through the research process. Learning second-order work and constructing tools based on this work have proved crucial for promoting well-being in the change circumstances in a local work unit. The lack of second-order work has led to non-well-being and inability to transcend the change-related sense of impossibility in the work community. Solving the impossible, either individually or situationally, did not orient the workers towards solving problems of impossibility together as a work community. Because the experience of the impossibility and coming to terms with transcending it are the starting point and the target of conceptualization in this dissertation, the research provides a fresh viewpoint on the theoretical framework of change and developmental work. My dissertation can facilitate construction of local changes necessitated by the recent financial crisis, and thus promote fluency and well-being in work units. It can also support change-related well-being in other areas of working life.

Sopimusohjaus ohjausmenettelynä sairaanhoitopiirin ja terveyskeskusten yksiköissä ja niiden lääkärien työssä

This study concerns the implementation of steering by contracting in health care units and in the work of the doctors employed by them. The study analyses how contracting as a process is being implemented in hospital district units, health centres and in the work of their doctors, as well as how these units carry out their operations and patient care within the restrictions set by the contracts. Based on interviews with doctors, the study analyses the realisation of operations within the units from the doctors perspective and through their work. The key result of the study is that the steering impact of contracting was not felt at the level of practical work. The contracting was implemented by assigning the related tasks to management only. The management implemented the contract by managing their resources rather than by intervening in doctors activities or the content of their tasks. The steering did not extend to improving practical care processes. This allowed the unchanged continuation of core operations in an autonomous manner and in part, protected from the impacts of contracting. In health centres, the contract concluded was viewed as merely steering the operations of the hospital district and its implementation did not receive the support of the centres. The fact that primary health care and specialised health care constitute separate contracting parties had adverse effects on the contract s implementation and the integration of care. A theoretical review unveiled several reasons for the failure of steering by contracting to alter operations within units. These included the perception steering by contracting as a weak change incentive. The doctors shunned the introduction of an economic logic and ideology into health care and viewed steering by contracting as a hindrance to delivering care to patients and a disturbance to their work and patient relationships. Contracting caused tensions between representatives of the financial administration and health care professionals. It also caused internal tensions, while it had varying impacts on different specialities, including the introduction of varying potential to influence contracts. Most factors preventing the realisation of the steering objective could have been ameliorated through positive leadership. There is a need to bridge the gap between financial steering and patient work. Key measures include encouraging the commitment of middle management, supporting leadership expertise and identifying the right methods of contributing to a mutual understanding between the cultures of financing, administration and health care. Criticism of the purchasers expertise and the view that undersized orders are due to the purchaser s financial difficulties underlines the importance of the purchaser s size. Overly detailed, product-based contracts seemed to place the focus on the quantities and costs of services rather than health impacts and efficiency of operations. Bundling contracts into larger service packages would encourage the enhancement of operations. Steering by contracting represents unexploited potential: it could function as a forum for integrated regional planning of services, and the prioritisation and integration of care, and offer an opportunity and an incentive for developing core operations.

Kirkko, Kekkonen ja kommunismi poliittisina kriisivuosina 1958-1962

This study explores the relationship of the Evangelical Lutheran Church of Finland to communism and political power during the period of crises in Finnish foreign relations with the Soviet Union from 1958 to 1962. During this period the USSR repeatedly interfered in Finland´s domestic affairs and limited her foreign political freedom of action. The research subjects for this dissertation are the bishops of the Church of Finland and the newspaper Kotimaa, which can be regarded as the unofficial organ of the church at the time. A typical characteristic of the Church of Finland from the beginning of the twentieth century was patriotism. During the interwar years the church was strongly anti-communist and against the Soviet Union. This tendency was also evident during the Second World War. After the war the Finnish Church feared that the rise of the extreme left would jeopardize its position. The church, however, succeeded in maintaining its status as a state church throughout the critical years immediately following the war. This study indicates that, although the manner of expression altered, the political attitude of the church did not substantially change during the postwar period. In the late 1950s and early 1960s the church was still patriotic and fear of the extreme left was also evident among the leaders of the church. The victory of the Finnish People's Democratic League in the general election of 1958 was an unwelcome surprise to the church. This generated fear in the church that, with Soviet support, the Finnish communists might return to governmental power and the nation could become a people's democracy. Accordingly, the church tried to encourage other parties to set aside their disagreements and act together against the extreme left throughout the period under study. The main characteristics of the church´s political agenda during this period of crisis were to support the Finnish foreign policy led by the president of the republic, Urho Kekkonen, and to resist Finnish communism. The attitude of Finnish bishops and the newspaper Kotimaa to the Cold War in general was generally in agreement with the majority of western Christians. They feared communism, were afraid of the USSR, but supported peaceful co-existence because they did not want an open conflict with the Soviets. Because of uncertainties in Finland's international position the Finnish Church regarded it as necessary to support the Finnish policy of friendship towards the USSR. The Finnish Church considerer it unwise to openly criticize the Soviet Union, tried resist the spread of communism in Finnish domestic policy. This period of foreign policy crises was principally seen by the church as a time when there was a need to strengthen Finland's unstable national position.

"Towards 'a real reunion'?" : Archbishop Aleksi Lehtonen's efforts for closer relations with the Church of England 1945–1951

Mika KT Pajusen väitös "Towards 'a real reunion'?" – Archbishop Aleksi Lehtonen's efforts for closer relations with the Church of England 1945–1951 on yleiseen kirkkohistoriaan lukeutuva tutkimus Englannin kirkon ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon välisistä suhteista Aleksi Lehtosen arkkipiispakaudella 1945–1951. Suhteita on tutkittu kolmesta näkökulmasta: ekumeenisesta, poliittisesta ja kirkkopoliittisesta. Tutkimuskausi alkaa pastori H.M. Waddamsin joulukuussa 1944 Suomeen tekemän vierailun jälkimainingeista ja päättyy arkkipiispa Lehtosen kuolemaan pääsiäisenä 1951. Kirkollisten suhteiden kehitystä rytmittivät lukuisat vierailut, jotka osoittivat Englannin kirkon asenteen muuttumisen sodan aikaisesta neuvostomyönteisyydestä kylmän sodan aikaiseen täysin vastakkaiseen kantaan. Englantilaiset vieraat kohtasivat Suomessa sekä kirkon että yhteiskunnan ylimmän johdon. Molemmat maat olivat valmiita tukemaan hyviä kirkollisia suhteita tilanteen niin salliessa, joskaan eivät kovin suunnitelmallisesti. Suomen evankelis-luterilainen kirkko käytti hyviä suhteita Englannin kirkkoon saadakseen tukea ja ymmärrystä omalle kirkolleen ja yhteiskunnalleen kokemaansa Neuvostoliiton uhkaa vastaan erityisesti vaaran vuosina 1944–1948. Englannin kirkko halusi tukea suomalaista sisarkirkkoaan, mutta varoi, ettei tuottaisi tuellaan enemmän haittaa kuin hyötyä suhteessa Neuvostoliittoon. Sodan jälkeinen ekumeeninen jälleenrakentaminen lähensi kirkkoja toisiinsa. Lehtonen pyrki jatkamaan 1930-luvun kirkkojen välisiä, ehtoollisvieraanvaraisuuden saavuttaneita neuvotteluita kohti täyttä kirkollista yhteyttä. Häntä motivoi sekä evankelis-katolinen teologia että pyrkimys tukea oman maan ja kirkon läntisiä yhteyksiä. Tämä haastoi Englannin kirkon ekumeenisen linjan, joka Suomen kirkon sijasta pyrki jatkamaan neuvotteluja Tanskan, Norjan ja Islannin luterilaisten kirkkojen kanssa, joilla ei vielä ollut virallista ekumeenista sopimusta Englannin kirkon kanssa. Lehtosen pyrkimyksistä huolimatta Englannin kirkko päätyi jättämään Suomen tilanteen hautumaan. Sillä se tarkoitti suhteiden koetinkivenä olleen historiallisen piispuuden leviämistä läpi Suomen kirkon ennen kuin katsoi olevansa valmis jatkamaan kohti täyttä kirkollista yhteyttä. Molemmissa kirkoissa vaikutti pieni, innokkaiden, lähempiä suhteita toivoneiden kirkollisten vaikuttajien ydinjoukko. Englantilaisia Suomen-ystäviä motivoi tarve auttaa Suomea hankalassa poliittisessa tilanteessa. Suomessa arkkipiispa Lehtonen tuki korkeakirkollista liturgista liikettä, jolla oli läheinen yhteys anglikaanisuuteen, mutta joka sai vastaansa vanhoilliset pietistit. Suomen kirkon yleinen mielipide asettui etupäässä pietistiselle kannalle, jolle anglikaanisuus näyttäytyi teologisesti sekä liian katolisena että liian reformoituna. Kirkolliset suhteet tasaantuivat vuoden 1948 Lambeth-konferenssin jälkeen, joka rohkaisi anglikaanisia kirkkoja hyväksymään 1930-luvun neuvottelujen lähempiin kirkollisiin suhteisiin tähtäävät suositukset. Lehtonen näytti tyytyvän tähän. Samaan aikaan lähempää kirkollista kanssakäymistä tukenut ekumeeninen jälleenrakennus tuli tiensä päähän. Lehtonen jatkoi läheisempien suhteiden edistämistä, mutta hänen intonsa hiipui yhdessä heikkenevän terveydentilan kanssa. Osoituksena Lehtosen linjan kapeudesta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispoista ei löytynyt hänen kuoltuaan ketään, joka olisi jatkanut hänen aktiivista anglikaanimyönteistä linjaansa.

"Toisen" kanssa naimisiin : Ryhmärajojen merkitys Suomen Lähetysseuran naislähettien avioituessa ulkomaalaisten kanssa

Tutkimuksen tehtävänä oli selvittää, miten eri yhteisöt ovat suhtautuneet avioliittoihin, jotka Suomen Lähetysseuran naislähetit ovat solmineet ulkomaalaisen kanssa sekä mitä merkitystä suhtautumisella on ollut näille naisille. Keskeisinä tarkasteltavina yhteisöinä olivat Suomen Lähetysseuran johto, lähettiyhteisöt, työalueiden paikalliset yhteisöt sekä molempien aviopuolisoiden perheet ja suvut. Tutkimuksen ajanjaksoksi rajattiin vuodet 1946-1998, jotta olisi mahdollista tarkastella myös sitä, miten suhtautuminen on muuttunut. Aineiston keruussa ja analysoinnissa käytettiin laadullisia menetelmiä. Lähteet muodostuivat Lähetysseuran johtokunnan ja lähettien kokousten pöytäkirjoista, lähettien ohjeista ja säännöistä, Suomen Lähetyssanomien vuosikerroista sekä avioituneiden naislähettien haastatteluista ja heidän kirjoittamistaan esseistä. Tutkimuksen kohderyhmään kuului 49 avioliiton solminutta naislähettiä, joista tutkimukseen osallistui 26. Aineiston analyysia kehystivät ryhmärajojen, toiseuden ja sosiaalisen etäisyyden käsitteet. Suomen Lähetysseuran johdon suhtautuminen avioitumiseen näyttää muuttuneen eniten tutkimusjakson aikana. Muutos näkyy selkeimmin avioliiton solmineiden lähettien työsuhdejärjestelyissä. Lähetyssanomissa on korostettu uskon merkitystä kulttuuristen erojen ylittäjänä, ja artikkelit ovat olleet myönteisiä. Myös paikallisen yhteisön suhtautuminen on ollut koko tutkimusjakson ajan pääosin positiivista. Erityisesti afrikkalaisten yhteisöjen suhtautuminen on koettu 1990-luvulla hyvin myönteiseksi. Sen sijaan lähettiyhteisöt ja perheet ovat vastustaneet osaa avioliitoista 1960-luvulta 1990-luvulle asti. Näissä yhteisöissä suhtautuminen yksittäisiin avioliittoihin on kuitenkin saattanut muuttua ajan myötä. Eron yhteisöjen välillä voidaan tulkita johtuvan muun muassa siitä, miten läheinen suhde yhteisöillä on ollut avioituviin naislähetteihin. Ryhmärajoilla on myös ollut suuri merkitys naislähettien avioituessa ulkomaalaisen kanssa. Tutkimuksen perusteella naisten aviopuolisot voidaan jakaa kahteen ryhmään: paikallisiin sekälähetystyöntekijöihin ja muihin länsimaalaisiin. Suomalaisissa yhteisöissä paikalliset on usein nähty ulkoryhmän jäseninä, kun taas länsimaalaisten on katsottu kuuluvan sisäryhmään. Kuitenkin kirkkokunta on synnyttänyt ryhmärajoja myös länsimaalaisten keskuudessa. Erityisesti avioliitot, jotka naislähetit ovat solmineet paikallisen kanssa, näyttävät hämärtäneen ryhmärajoja. Yhteisöt ovat suhtautuneet avioliiton solmimiseen eri tavoin riippuen siitä, mikä on ollut niiden asema ryhmähierarkiassa. Jos ryhmän jäsenen on katsottu avioituneen hierarkkisesti alempaan ryhmään kuuluvan kanssa, suhtautuminen on usein ollut negatiivista. Sen sijaan "ylöspäin" avioituminen on nähty merkkinä ryhmäsuhteiden tasavertaistumisesta, mihin on suhtauduttu positiivisesti. Avainsanat: Suomen Lähetysseura, lähetystyöntekijät, seka-avioliitto

Diakonian työalajohtaja ja hänen tiimiläistensä työhyvinvointi

Tutkielman aiheena on kuvata ja analysoida seurakunnan työalajohtajuutta työhyvinvoinnin näkökulmasta. Aineistona on kahdentoista diakonian työalajohtajan teemahaastattelut. Tutkimuskysymyksinä ovat: 1.Millaisilla edellytyksillä työalajohtaja voi toimia seurakunnassa? 2.Mistä työhyvinvointi diakoniatyössä haastateltavien kokemuksen mukaan muodostuu? 3.Millaisilla toimenpiteillä työalajohtajat edistävät tiimiläistensä työhyvinvointia? Sisällönanalyysilla saatujen tulosten mukaan työalajohtajuus onnistuu, kun kirkkoherra on työalajohtajuuden tukena ja vallan ja vastuun delegointi on selkeää ja riittävän laajaa. Ilman ylemmän johdon tukea työalajohtajan tehtävässä toimiminen on vaikeaa tai jopa mahdotonta. Työalajohtajan toimivalta ja vastuu tuli määritellä selkeästi. Kirkkoherralla oli merkittävä rooli myös työyhteisön suhtautumisen muokkaajana. Huomattavan monessa seurakunnassa varsinkin papeilla oli ollut vaikeuksia suhtautua johtajuuteen aseman sijasta tehtävänä. Haastatellut työalajohtajat painottivat johtajuutta ammattina, johon voi ja pitää kouluttautua sekä toisaalta prosessina, jossa ei tule valmiiksi. Työalajohtajan tuli haastateltavien mukaan olla työalansa substanssiosaaja. Diakoniatyössä monet työn piirteet toimivat sekä työhyvinvointia edistävinä että sitä haastavina. Työn haasteellisuus ja monipuolisuus tuottivat työniloa, mutta tuntuivat myös raskailta. Työn rajaamisen ongelmat olivat ajankohtaisia kaikissa haastatteluseurakunnissa. Työajattomuus koettiin pääsääntöisesti voimavaraksi ja mahdollisuudeksi. Verkostoyhteistyö vei voimavaroja, mutta antoi myös tunteen yhdessä tehtävästä laajemmasta työstä. Merkittävä vaikutus työhyvinvointiin oli työntekijän suhtautumistavalla työhönsä. Työalajohtajat edistivät tiimiläistensä työhyvinvointia luomalla rakenteita ja toimintaedellytyksiä työn kehittämiselle ja työn tekemiselle. Yhteisöllisyyttä vahvistavat toimenpiteet liittivät sooloilevat työntekijät osaksi tiimiä. Hoitamalla hallintoon liittyvät tehtävät työalajohtajat vapauttivat tiimiläisten työpanosta varsinaisen diakoniatyön tekemiseen. Työalajohtajat toimivat diakonian äänenä välittämällä tietoa tiimin ja hallinnon välillä molempiin suuntiin sekä tuomalla esiin diakonian näkökulmaa seurakunnassa ja toiminta-alueella. Työalajohtajat edistivät tiimin keskusteluyhteyttä ja huolehtivat tiimin työskentelyilmapiiristä. Keskustelujen avulla he loivat yhteisiä toimintatapoja ja linjanvetoja sekä vahvistivat maltillista suhtautumista työhön. Diakonian työalajohtajista löytyi neljä työalajohtajtyyppiä suhteessa työhyvinvoinnin edistämiseen: Koordinoija, Pelinrakentaja, Majakka ja Opas. Koordinoijat korostivat toimivien rakenteiden merkitystä. Pelinrakentajat painottivat tiimin yhteistä suunnittelua, jakamista ja arviointia. Majakka-työalajohtajat toimivat vakaina yhteisöllisyyden ja optimismin vahvistajina. Oppaat loivat levollista ja laadukasta työskentelyilmapiiriä. Diakonian työalajohtajat pyrkivät omalla johtamistoiminnallaan luomaan tiimiläisilleen mahdollisimman hyvät puitteet tehdä työtä hyvällä mielellä. Avainsanat – Nyckelord kirkon työntekijät, seurakunnat, seurakuntatyö, seurakuntahallinto, diakonia, johtajuus, esimiehet, johtaminen, organisaatiokulttuuri, työyhteisöt, työhyvinvointi, työn organisointi, työilmapiiri