Teollisuuden ja yhteiskunnan palveluksessa : Arkkitehti Bertel Liljequist (1885 - 1954) tuotantolaitosten suunnittelijana maailmansotien välisenä aikana

My thesis concerns the plans drawn up by architect Bertel Liljequist (1885 1954) for an industrial corporation and a city in Finland during the interwar years. These were two quite different clients: the Kymi Company operating in Kuusankoski and the City of Helsinki. My study includes the micro-examination of the wider social issues involved. That the industrial community and factories in Kuusankoski be constructed correctly in a way supporting corporate strategy was of primary importance for the company s operations. Through the planning process for Helsinki s abattoirs, I show how a city dealt with the twin problems of hygiene and increasing demand for food resulting from a growth in population. I clarify how society and its economic, political and class structures affected the practice of architecture and its expression in the built environment. I analyse how the different backgrounds and starting points of the clients affected the construction projects under study and architect Bertel Liljequist s work. In studying Liljequist as an industrial designer, I have considered it vital to ascertain the client s intentions and objectives within the framework of the prevailing social situation. I examine the meanings the client wished the architecture to express and also to communicate to those working in the factory and the area as well as to the workers living on company land. The social outlook of the owners and management of Kymi Company implicitly affected the appearance of the factory. A brick fairface for the factories was a safe and natural material at the beginning of the 1920s when taking into consideration the events of the 1918 Civil War. To have built a White factory in the style of a defence building would have been provocative. Outside the factory gates, however, the company supported White architecture. The company used the factory buildings to manifest its power and the dwellings to bind the workers and make them loyal to the company. Architecture was thus one way in which the company manifested its position as the higher and undisputed authority. The role of the City of Helsinki within the planning process was for its officials to provide expert opinions but also to arrange study trips for the architect and the abattoir s general manager. The city also decided on the standard of the design. The city s responsibility for the health of its inhabitants and the requirements of modern meat production can be seen in the minimal architecture and clear functionality of the plant. The architecture left no doubt about the trustworthiness of the modern city. Translation: Michael Wynne-Ellis

Väitöskirjani käsittelee arkkitehti Bertel Liljequistin (1885 1954) yhdelle teollisuusyritykselle ja kaupungille tapahtunutta suunnittelua maailmansotien välisenä aikana. Hän laati suunnitelmia kahdelle hyvinkin erilaiselle toimeksiantajalle: Kuusankoskella toimineelle Kymin Osakeyhtiölle ja Helsingin kaupungille. Tarkastelen mikrotason kautta laajempaa yhteiskunnallista ilmiötä. Kuusankosken tehdasyhdyskunnan ja tehtaiden rakentaminen oikealla, yhtiön strategiaa tukevalla tavalla oli yhtiön toiminnan kannalta tärkeää. Helsingin teurastuslaitoksen suunnitteluprosessin kautta tutkin, miten kaupunki suhtautui kasvaneen väestönkasvun mukanaan tuomiin hygieenisiin ongelmiin sekä lisääntyneeseen elintarviketarpeeseen. Selvitän, miten yhteiskunta ja siihen kuuluvat rakenteet, kuten talous, politiikka ja luokka vaikuttivat arkkitehtuurin käyttöön ja sen ilmentymiseen rakennetussa ympäristössä. Tutkin, miten nämä toimeksiantajista riippuen erilaiset lähtökohdat ja puitteet vaikuttivat työni pääkohteina oleviin rakennushankkeisiin ja arkkitehti Bertel Liljequistin toimintaan. Tutkiessani Liljequistia teollisuuden suunnittelijana olen pitänyt tärkeänä selvittää rakennuttajan intentioita ja pyrkimyksiä, jotka ovat sidoksissa yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Tarkastelen mitä merkityksiä toimeksiantaja antoi arkkitehtuurille ja mitä se tällä halusi viestittää tehtaassa ja tehdasalueella työskentelevälle sekä yhtiön asuinalueella asuvalle työntekijälleen. Kymin Osakeyhtiön ja sen johdon yhteiskunnallinen näkemys vaikutti implisiittisesti tehdasrakennusten ulkoasuun. Tehtaissa suosittiin puhtaaksimuurattuja tiilipintoja, mikä oli turvallinen ja luonnollinen materiaali 1920-luvun alussa, ajatellen vuoden 1918 tapahtumia. Valkoisten tehtaiden rakentaminen puolustusvoimien rakennusten tapaan olisi ollut provosoivaa. Tehdasporttien ulkopuolella yhtiö tuki valkoista arkkitehtuuria. Tehdasrakennusten kautta yhtiö manifestoi valtaansa ja asuinrakennustensa kautta se sitoutti työntekijänsä yhtiöön sekä teki heistä sille lojaaleja. Arkkitehtuuri oli yksi osatekijä yhtiön manifestoidessa asemaansa ylimpänä ja kiistattomana auktoriteettina. Helsingin kaupungin toiminta suunnitteluprosessissa perustui kaupungin virkamiesten antamiin asiantuntijalausuntoihin sekä arkkitehdin ja teurastamon johtajan lähettämiseen opintomatkalle. Kaupunki määritteli suunnittelun tason. Kaupungin huolehtimisvelvoite kaupunkilaisten terveydestä ja modernista lihantuotannosta näkyi laitoksen pelkistetyssä arkkitehtuurissa sekä laitoksen selkeässä toiminnallisuudessa. Arkkitehtuuri ei jättänyt epäilystä modernin kaupungin luotettavuudesta.