Consequences of Vertebral Fractures

Vertebral fractures occur due to forces applied to spinal structures. When the bone tissue is weakened, vertebral fractures can result from a minor trauma. Adult vertebral fractures are commonly considered to be an indication for osteoporosis. In children osteoporosis is a rare condition, and pediatric vertebral fractures are usually clearly trauma-related. The aims of this dissertation are to produce knowledge of the epidemiology of osteoporotic vertebral fractures and to analyse their association with total and cause-specific mortality, to find indicators with which to identify individuals who are at great risk of subsequent fractures, to study the incidence of pediatric vertebral fractures and need for their operative treatment and hospital care. The Mobile-Clinic and Mini-Finland Health surveys of the adult population were used as materials in this research. Record linkages to the Finnish Hospital Discharge Register and the Official Cause of Death register were used to study mortality and hospitalization in the same population group. These registers were also used to evaluate epidemiology, mortality, hospitalization and the need for operative management of pediatric vertebral fracture patients. The main findings and conclusions of the present dissertation are: 1. The presence of a thoracic vertebral fracture in adults is a significant predictor of cancer and respiratory mortality. In women, but not in men, vertebral fractures strongly predict mortality due to injuries. Most of these deaths in the study group were hip fracture related. 2. Severe thoracic vertebral fracture in adults was a strong predictor of a subsequent hip fracture, whereas mild or moderate fractures and the number of compressed vertebrae were much weaker predictors, 3. Pediatric spinal fractures were rare: The incidence was 66 per one million children per year. In younger children cervical spine was most often affected, whereas in older children fractures of the thoracic and lumbar spine were more common. Maturation of spinal structures seems to play a major role in the typical injury patterns in children. Thirty per cent of pediatric spinal fractures required surgical treatment. The current study focuses on consequences of vertebral fractures in general, without evaluating further the causation of the studied phenomena. Further studies are needed to clarify the mechanisms of association between vertebral fractures and specific causes of mortality. A severe vertebral fracture appears to indicate a substantial risk of a subsequent hip fracture. If such a fracture is identified from a chest radiograph, urgent clinical evaluation, treatment of osteoporosis and protective measures against falls are recommended.

The Proto-Lucianic Problem in 1 Samuel

The Lucianic text of the Septuagint of the Historical Books witnessed primarily by the manuscript group L (19, 82, 93, 108, and 127) consists of at least two strata: the recensional elements, which date back to about 300 C.E., and the substratum under these recensional elements, the proto-Lucianic text. Some distinctive readings in L seem to be supported by witnesses that antedate the supposed time of the recension. These witnesses include the biblical quotations of Josephus, Hippolytus, Irenaeus, Tertullian, and Cyprian, and the Old Latin translation of the Septuagint. It has also been posited that some Lucianic readings might go back to Hebrew readings that are not found in the Masoretic text but appear in the Qumran biblical texts. This phenomenon constitutes the proto-Lucianic problem. In chapter 1 the proto-Lucianic problem and its research history are introduced. Josephus references to 1 Samuel are analyzed in chapter 2. His agreements with L are few and are mostly only apparent or, at best, coincidental. In chapters 3 6 the quotations by four early Church Fathers are analyzed. Hippolytus Septuagint text is extremely hard to establish since his quotations from 1 Samuel have only been preserved in Armenian and Georgian translations. Most of the suggested agreements between Hippolytus and L are only apparent or coincidental. Irenaeus is the most trustworthy textual witness of the four early Church Fathers. His quotations from 1 Samuel agree with L several times against codex Vaticanus (B) and all or most of the other witnesses in preserving the original text. Tertullian and Cyprian agree with L in attesting some Hebraizing approximations that do not seem to be of Hexaplaric origin. The question is more likely of early Hebraizing readings of the same tradition as the kaige recension. In chapter 7 it is noted that Origen, although a pre-Lucianic Father, does not qualify as a proto-Lucianic witness. General observations about the Old Latin witnesses as well as an analysis of the manuscript La115 are given in chapter 8. In chapter 9 the theory of the proto-Lucianic recension is discussed. In order to demonstrate the existence of the proto-Lucianic recension one should find instances of indisputable agreement between the Qumran biblical manuscripts and L in readings that are secondary in Greek. No such case can be found in the Qumran material in 1 Samuel. In the text-historical conclusions (chapter 10) it is noted that of all the suggested proto-Lucianic agreements in 1 Samuel (about 75 plus 70 in La115) more than half are only apparent or, at best, coincidental. Of the indisputable agreements, however, 26 are agreements in the original reading. In about 20 instances the agreement is in a secondary reading. These agreements are early variants; mostly minor changes that happen all the time in the course of transmission. Four of the agreements, however, are in a pre-Hexaplaric Hebraizing approximation that has found its way independently into the pre-Lucianic witnesses and the Lucianic recension. The study aims at demonstrating the value of the Lucianic text as a textual witness: under the recensional layer(s) there is an ancient text that preserves very old, even original readings which have not been preserved in B and most of the other witnesses. The study also confirms the value of the early Church Fathers as textual witnesses.

Moral Professionalism in Interaction : Educators' Relational Moral Voices in Urban Schools

The aim of this study was to investigate educators relational moral voices in urban schools and to listen to what they told about moral professionalism and moral practices in challenging urban schools. Their relational moral voices were investigated through the following three questions: 1. What are the educators moral voices in relation to themselves and other people? 2. What are the educators moral voices in relation to their work and society? 3. What kind of interaction process lies between the educators moral voices and the urban school context? The research data of this study were gathered in four urban schools in Jyväskylä and Helsinki. The research schools were chosen for this study according to the criteria of the international Socrates Comenius project called Leading Schools Successfully in Challenging Urban Context: Strategies for Improvement. This study formed part of this project, which investigated successful urban schools as challenging learning environments in nine European countries and explored the principals success in leadership in particular. The data, which included 37 narratively constructed interviews with four principals and key informants selected by the principals, were gathered in interviews conducted in 2006. In other words, the data comprised three interviews with each of four principals, and interviews with two teachers, two parents, and two pupils from each school. In addition, the school deacon from one school was also interviewed. Furthermore, part of the data from one of the research schools included a medium report of the school deacon s work. This study combined the case study method, the narrative approach and the critical incident technique as the methodological framework. In addition, all of these methods served as practical tools for both analyzing and reporting the data. The educators' narrations and the results of the study appear in the original articles (Hanhimäki & Tirri 2008; Hanhimäki 2008b; Hanhimäki & Tirri 2009; Hanhimäki 2008a). The educators moral voices in relation to themselves and other people emerged through the main themes of moral leadership, the development and evaluation process, moral sensitivity, gender, values, and student well-being. The educators moral voices in relation to their work and society emerged through the main themes of multiprofessional cooperation, families and parental involvement, and moral school culture. The idea of moral interaction connected moral professionalism and the methodological combination of this study, which together emphasized social interaction and the creation of understanding and meaning in this interaction. The main point of this study was to state that the educators moral voices emerged in the interaction between the educators themselves and the urban school context. In this interaction, the educators moral professionalism was constructed and shaped in relation to themselves, other people, their work and society. The loudest relational moral voices heard through the main themes were those of caring, cooperation, respect, commitment, and professionalism. When the results were compared to the codes of ethics which guided these educators moral professional work, the ethical principles and values of the codes were clearly visible in their moral practices. The loudest message from the educators narration could be summarized in the words caring, respect and cooperation: at its best, there is just a human being and a human being with caring, respect and cooperation between them. The results of this study emphasize the need for practical approaches such as case studies and the narrative approach in teacher education to encourage educators to become moral professionals capable of meeting the needs of people of varied backgrounds. In addition, opportunities for moral, religious and spiritual education should be noticed and utilized in the plural interaction of urban schools when nurturing pupils and creating a moral school culture. Furthermore, multiprofessional cooperation and parents as the school s primary cooperation partner are needed to carry out the shared duty of moral education in urban schools. Keywords: moral professionalism, educator, relational moral voice, interaction, urban school

Pojan syntymä sielussa ja läpimurtautuminen jumaluuteen : Mestari Eckhartin käsitys jumalallisesta ykseydestä

Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia mestari Eckhartin (1260 1327) ykseyden mystiikkaa. Tutkimuskysymyksiä on kaksi: (1) Miten Eckhart kuvaa käsitystään unio mysticasta? Tarkastelen kysymystä Eckhart-tutkimuksen piirissä tehdyn jaottelun mukaan, jossa unio ymmärretään joko Pojan syntymänä sielussa (saks. Geburt) ja läpimurtautumisena (saks. Durchbruch) tun-temattomaan jumaluuteen (saks. Gotheit/Gottheit). Toinen tutkimuskysymykseni on jatkumoa edelliselle ja kuuluu: (2) Millainen on Jumalan ja jumaluuden välinen suhde Eckhartin ajattelussa: vallitseeko kolmiyhteisen Jumalan ja tuntemattoman jumaluuden välillä jonkinlaista ontologista hierarkiaa? Tutkielman päälähteenä on Eckhartin saksankieliset saarnat, sillä niiden uskalias kielenkäyttö on antanut aiheen tulkita Jumalan ja jumaluuden, syntymän ja läpimurtautumisen välisen suhteen hierarkkisesti. Käytän latinankielisiä saarnoja ja Eckhartin muuta tuotantoa analyysin tukena. Metodini on systemaattinen analyysi, johon kuuluva argumentaation analyysi on edellytys oikeelliselle Eckhart-tulkinnalle. Luvussa 2 tarkastelen Eckhartin elämänvaiheita sekä hänen aatehistoriallista ja teologista viitekehystään, joka vastaa osaltaan tutkimuskysymykseen osoittaen Eckhartiin vaikuttaneen teologis-filosofisen ja sosiaalisen perinnön. Luvussa 3 analysoidaan Eckhartin syntymä-mystiikkaa virtaamisen metafysiikan, Jumalan kuvan ja jumalallisen kuolemisen tematiikkojen kautta. Luku vastaa tutkimuskysymykseen selittämällä, mitä Poika, syntymä ja kolmiyhteinen Jumala Eckhartin olemusmystiikassa merkitsevät ja millainen on syntymämystiikkaan liittyvä, juuriltaan uusplatonistinen maailmankuva. Luku 4 käsittelee läpimurtautumisen mystiikkaa, jossa paneudutaan jumaluuden, erottautumisen ja läpimurtautumisen käsitteisiin Eckhartin keskeisten saarnojen kautta. Luvussa 5 vastataan tutkimuskysymyksiin päälukujen pohjalta. Tutkielmassa todetaan, että Eckhartin mukaan kolmiyhteisen Jumalan ja salatun jumaluuden, syntymän ja läpimurtautumisen välillä ei vallitse hierarkkista asetelmaa. Kolmiyhteisen Jumalan ja tuntemattoman jumaluuden olemus merkitsevät Eckhartille samaa jumalallista ymmärrystä, ykseyttä ja ei-mikyyttä . Eckhartin mystiikanteologian perustuu siihen, että Jumalan olemus ensisijaisesti ymmärrys, jota Jumalan sisäinen ja ulkoinen toiminta manifestoi. Tutkielmassa todetaan, että läpimurtautuminen ja syntymä perustuvat käsitykselle ymmärryksen ykseyttävästä aktista. Sielun reditus jumalalliseen ykseyteen on yhtyminen ymmärrys-olemuksen kanssa, jota läpimurtautuminen ja syntymä symboloivat. Mikäli syntymää ja läpimurtautumista tarkastellaan tästä näkökulmasta, ne merkitsevät yhtä ja samaa unio mysticaa. Kaiken kaikkiaan Eckhartin ykseyden mystiikka on ei-dualistista dialektista filosofiaa, jossa ei ole osoitettavissa menneen tai tulevan, alemman tai ylemmän, Jumalan tai jumaluuden, yhden tai kolmen, sisäisen tai ulkoisen tai paradoksaalisesti edes ykseyden ja moneuden välistä dualismia.

Archaeology and authenticity

In this master s thesis, I have discussed the question of authenticity in postprocessual archaeology. Modern archaeology is a product of the modern world, and postprocessual archaeology in turn is strongly influenced by postmodernism. The way authenticity has been understood in processual archaeology is largely dictated by the modern condition. The understanding of authenticity in postprocessual archaeology, however, rests on notions of simulation and metaphor. It has been argued by postprocessual archaeologists that the past can be experienced by metaphor, and that the relationship between now and then is of a metaphorical kind. In postprocessual archaeology, authenticity has been said to be contextual. This view has been based on a contextualist understanding of the meanings of language and metaphor. I argue that, besides being based on metaphor, authenticity is a conventional attribute based on habits of acting, which in turn have their basis in the material world and the materiality of objects. Authenticity is material meaning, and that meaning can be found out by studying the objects as signs in a chain of signification called semiosis. Authenticity therefore is semiosis.

Suvun sisällä sovittua. Sukulaissijoitukset aikuistuneiden lasten näkökulmasta

Kautta aikain sukulaiset ovat huolehtineet sukulaistensa äidittömistä tai isättömistä lapsista, ja usein näin on toimittu sukulaisten keskinäisillä sopimuksilla. Sukulaisperheessä asumista on nimitetty esimerkiksi yksityissijoitukseksi ja siellä asuvaa kasvattilapseksi. Suomessa lastensuojelun virallisen sijaishuoltojärjestelmän suhtautuminen sukulaisperheisiin on vaihdellut eri aikoina. Yleisesti nähdään,että 1980-luvun puoliväliin asti sukulaisperheitä käytettiin paljon suomalaisessa lastensuojelussa, mutta hoitotyön ammatillistamispyrkimysten ja yhteiskunnallisen rakennekehityksen myötä niiden käyttö väheni, ja alkoi systemaattinen vieraiden sijaisperheiden etsiminen ja valmentaminen. Nykyään ollaan uudelleen tilanteessa, jossa on alettu huomioida sukulaisia ja muita lapsen luonnollisia verkostoja.Nykykeskustelun taustalla on kiihtynyt lastensuojelutarpeen kasvusuunta, jota vastaamaan tarvitaan lisää resursseja, ja yksi mahdollinen vaihtoehto haasteellisessa tilanteessa on sukulaissijoitus eli sukulaisten toteuttama perhehoito. Tässä aineistolähtöisessä laadullisessa tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita sellaisten henkilöiden kokemuksista, jotka ovat jossakin lapsuutensa vaiheessa asuneet sukulaistensa luona. Fenomenologishermeneuttisen tutkimusotteen ja väljästi sovelletun narratiivisen tutkimuksen empiirinen aineisto on hankittu lehti-ilmoituksen välityksellä, ja sen käsittelyssä on ensisijaisena menetelmänä ollut temaattinen sisällön analyysi, jota on täydennetty määrällisen tutkimuksen keinoin. Tarkoitus on kuvailla kirjoitushetkellä eri-ikäisten aikuisten kokemuksia ja niille annettuja merkityksiä. Kirjoitetut tarinat (N = 32) liittyvät muun muassa sukulaissijoitukseen johtaneisiin taustoihin ja syihin, koettuihin tunteisiin sekä sukulaissuhteiden kehittymiseen. Tutkimuksessa on lisäksi pyritty kartoittamaan niitä tekijöitä, jotka ovat tekemisissä sen kanssa, millaiseksi sukulaissijoitus lopulta muotoutuu. Sukulaissijoitusten taustatekijöinä näkyivät muun muassa vanhempien avioerot, yksinhuoltajuus, erilaiset sairaudet ja kuolemat sekä hankalat työ- ja koulujärjestelyt, ja näiden perusteella luokittelin syytekijät sosiaalisiin, orpoudesta johtuviin ja käytännönjärjestelyllisiin syihin. Lapset ovat yleensä pieniä sukulaisperheeseen muuttaessaan, eivätkä he näy päätöksenteossa, joka tapahtuu tyypillisesti nopealla aikataululla. Aina sukulaisperheen jäsenet eivät ole entuudestaan tuttuja lapselle, ja heidän elintapansa voivat olla hyvin erilaiset verrattuna lapsen omaan perheeseen. Sijoitukset voivat kestää viikoista koko lapsuuden ajan kestäviin sijoituksiin, ja ne päättyvät joko takaisin kotiin paluuseen tai omilleen itsenäistymiseen. Valtaosalle sukulaissijoitus on ollut positiivinen kokemus, ja he puhuivat paljolti hyvän kohtelun merkityksestä, eivätkä esimerkiksi sijoituksen pysyvyydestä. Kun taas negatiivisesti sijoituksen kokenut vähemmistö kertoi huonosta, jopa epäinhimillisestä, kohtelusta. Osalle kokemus oli opettanut, että sukulaisiin voi aina turvautua ja vanhemmuuden roolimallin voi omaksua myös sukulaisiltaan, kun taas osa oli oppinut pärjäämään jo varhain omillaan joutuen kärsimään pitkin elämää erilaisista tunneelämän vaikeuksista. Puolet oli asunut aina samassa sukulaisperheessä, ja osalla oli kokemus useista sukulaisperheistä, yhdellä jopa kymmenestä. Vaikka muuttoja tapahtui, ne tapahtuivat suvun sisällä mahdollistaen sukulaissuhteiden jatkuvuuden. Tosin aina suhteet eivät jatkuneet ainakaan kaikkiin sukulaissijaisperheen jäseniin, tai joskus ne saattoivat katketa myöhemmin esimerkiksi perinnönjaon yhteydessä. Keskeiset lähteet: Beeman & Boisen (1999); Farmer (2010); Heino (2001); Koisti- Auer (2008).

Sosiaalisen elämän persoonallis-onttinen luonne : Tutkielma Lutherin alkutilaopista

Tämän tutkimuksen tehtävänä oli selvittää, ovatko sosiaaliset järjestykset Martti Lutherin (1483-1546) mukaan Jumalan erityisesti asettamia. Johdannossa luotiin katsaus moderniin Luther-tutkimukseen. Aikaisemmassa tutkimuksessa havaittiin vallitsevan erimielisyyttä siitä, ovatko sosiaaliset järjestykset Jumalan erityisesti asettamia luomisjärjestyksiä (Schöpfungsordnungen), vai ovatko ne Jumalasta vain välillisesti riippuvaisia, järjen vapaasti muutettavissa olevia sosiaalisen elämän muotoja. Lutherin mukaan ihmisen elämälle on luonteenomaista osallisuus kolmesta sosiaalisesta järjestyksestä. Liittyen keskiaikaiseen käsitykseen Luther puhuu kirkon (ecclesia), perheen (oeconomia) ja yhteiskunnan (politia) järjestyksistä, joista kaksi edellistä olivat olemassa jo alkutilassa. Yhteiskunta sai alkunsa vasta syntiinlankeemuksen jälkeen. Tässä tutkimuksessa ihmisen sosiaalisen elämän tarkastelu rajattiin koskemaan alkutilan sosiaalisia järjestyksiä. Tutkimus suoritettiin kaksiosaisesti. Ensimmäisessä pääjaksossa selvitettiin, minkälainen ontologinen luonne ihmisen sosiaalisella elämällä on. Luther ymmärtää teologian tehtävän kaksiosaisesti Jumalan ja ihmisen tuntemiseksi (cognitio Dei et hominis). Teologia ja erityisesti Raamattu sisältävät Lutherin mukaan luonnon kaikkia aspekteja koskevaa tietoa. Tästä syystä immanenttiin todellisuuteen kuuluvien sosiaalisten järjestysten rajaaminen teologisen tiedon ulkopuolelle ei ole perusteltua. Karl Hollin Luther-tulkinnan tavoin tutkimuksessa havaittiin, että ihmisen ja Jumalan suhde perustuu tahdonyhteyteen, josta seuraa ihmisessä Jumalan sana vaikutuksesta syntyvä usko. Tahdonyhteyden johdosta ihminen tulee osalliseksi Jumalan persoonallisista ominaisuuksista siten, että Jumalan mielenliikkeet heijastuvat ihmisen psyykkisiin ominaisuuksiin. Erityisesti tahdon ja järjen alueilla tapahtuvaa partisipaatiota jumalalliseen luontoon voidaan luonnehtia persoonallis-onttiseksi. Persoonallis-onttinen partisipaatio vaikuttaa sekä ihmisen yksilölliseen elämäntodellisuuteen Jumalan kuvana (imago Dei) että yhteisölliseen elämäntodellisuuteen sosiaalisissa järjestyksissä. Toisessa pääjaksossa havaittiin, että kirkko ja perhe ovat Jumalan erityisillä asetussanoilla perustamia sosiaalisia järjestyksiä, joita voidaan kutsua luomisjärjestyksiksi. Sosiaalisina järjestyksinä kirkko ja perhe eivät kuulu Jumalan inhimilliselle järjelle antaman valtuutuksen (mandatum Dei) piiriin. Saman luonteiseen Jumalan käskyyn (mandatum) perustuva kirkko on järjestys (institutio), joka antaa Jumalan sanan voimalla ihmisen "juopuneelle" mielelle muodon (forma). Kirkko ylläpitää ihmisen persoonallis-onttista partisipaatiota sakramentin ja saarnan välityksellä. Jumalanpalveluksesta Jumala puhuttelee ihmistä inhimillisellä kielellä, antaen muodon sekä ihmisen uskolle että immanentit elämänalueet käsittävälle ulkoiselle kuuliaisuudelle. Sosiaaliset normit syntyvät, kun Jumala puhuttelee ihmistä kirkossa. Perheen havaittiin olevan Jumalan asettama sosiaalinen järjestys (institutio), jonka piiriin kuuluvat miehen ja naisen välisen avioliiton lisäksi taloudellinen toiminta ja kasvatus. Avioliitto on luonteeltaan pyhä ja Jumalan käskyyn perustuva. Perhe mahdollistaa ihmisen lisääntymisen, antaen ulkoiselle työlle ja lasten kasvatukselle sosiaalisen struktuurin. Perheen piiriin kuuluva elämä on riippuvainen kirkosta, sillä jumalanpalveluksen ja saarnaviran välittämä Jumalan sana antaa perheessä tapahtuvalle ulkoiselle kuuliaisuudelle muodon. Perhe on riippuvainen persoonallis-onttisesta partisipaatiosta. Tämä ilmenee myös siten, että langenneessa tilassa perhettä koskeva tieto on riippuvainen teologiasta.

Suvun sisällä sovittua. Sukulaissijoitukset aikuistuneiden lasten näkökulmasta

Kautta aikain sukulaiset ovat huolehtineet sukulaistensa äidittömistä tai isättömistä lapsista, ja usein näin on toimittu sukulaisten keskinäisillä sopimuksilla. Sukulaisperheessä asumista on nimitetty esimerkiksi yksityissijoitukseksi ja siellä asuvaa kasvattilapseksi. Suomessa lastensuojelun virallisen sijaishuoltojärjestelmän suhtautuminen sukulaisperheisiin on vaihdellut eri aikoina. Yleisesti nähdään, että 1980-luvun puoliväliin asti sukulaisperheitä käytettiin paljon suomalaisessa lastensuojelussa, mutta hoitotyön ammatillistamispyrkimysten ja yhteiskunnallisen rakennekehityksen myötä niiden käyttö väheni, ja alkoi systemaattinen vieraiden sijaisperheiden etsiminen ja valmentaminen. Nykyään ollaan uudelleen tilanteessa, jossa on alettu huomioida sukulaisia ja muita lapsen luonnollisia verkostoja. Nykykeskustelun taustalla on kiihtynyt lastensuojelutarpeen kasvusuunta, jota vastaamaan tarvitaan lisää resursseja, ja yksi mahdollinen vaihtoehto haasteellisessa tilanteessa on sukulaissijoitus eli sukulaisten toteuttama perhehoito. Tässä aineistolähtöisessä laadullisessa tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita sellaisten henkilöiden kokemuksista, jotka ovat jossakin lapsuutensa vaiheessa asuneet sukulaistensa luona. Fenomenologishermeneuttisen tutkimusotteen ja väljästi sovelletun narratiivisen tutkimuksen empiirinen aineisto on hankittu lehti-ilmoituksen välityksellä, ja sen käsittelyssä on ensisijaisena menetelmänä ollut temaattinen sisällön analyysi, jota on täydennetty määrällisen tutkimuksen keinoin. Tarkoitus on kuvailla kirjoitushetkellä eri-ikäisten aikuisten kokemuksia ja niille annettuja merkityksiä. Kirjoitetut tarinat (N = 32) liittyvät muun muassa sukulaissijoitukseen johtaneisiin taustoihin ja syihin, koettuihin tunteisiin sekä sukulaissuhteiden kehittymiseen. Tutkimuksessa on lisäksi pyritty kartoittamaan niitä tekijöitä, jotka ovat tekemisissä sen kanssa, millaiseksi sukulaissijoitus lopulta muotoutuu. Sukulaissijoitusten taustatekijöinä näkyivät muun muassa vanhempien avioerot, yksinhuoltajuus,erilaiset sairaudet ja kuolemat sekä hankalat työ- ja koulujärjestelyt, ja näiden perusteella luokittelin syytekijät sosiaalisiin, orpoudesta johtuviin ja käytännönjärjestelyllisiin syihin. Lapset ovat yleensä pieniä sukulaisperheeseen muuttaessaan, eivätkä he näy päätöksenteossa, joka tapahtuu tyypillisesti nopealla aikataululla. Aina sukulaisperheen jäsenet eivät ole entuudestaan tuttuja lapselle, ja heidän elintapansa voivat olla hyvin erilaiset verrattuna lapsen omaan perheeseen. Sijoitukset voivat kestää viikoista koko lapsuuden ajan kestäviin sijoituksiin, ja ne päättyvät joko takaisin kotiin paluuseen tai omilleen itsenäistymiseen. Valtaosalle sukulaissijoitus on ollut positiivinen kokemus, ja he puhuivat paljolti hyvän kohtelun merkityksestä, eivätkä esimerkiksi sijoituksen pysyvyydestä. Kun taas negatiivisesti sijoituksen kokenut vähemmistö kertoi huonosta, jopa epäinhimillisestä, kohtelusta. Osalle kokemus oli opettanut, että sukulaisiin voi aina turvautua ja vanhemmuuden roolimallin voi omaksua myös sukulaisiltaan, kun taas osa oli oppinut pärjäämään jo varhain omillaan joutuen kärsimään pitkin elämää erilaisista tunneelämän vaikeuksista. Puolet oli asunut aina samassa sukulaisperheessä, ja osalla oli kokemus useista sukulaisperheistä, yhdellä jopa kymmenestä. Vaikka muuttoja tapahtui, ne tapahtuivat suvun sisällä mahdollistaen sukulaissuhteiden jatkuvuuden. Tosin aina suhteet eivät jatkuneet ainakaan kaikkiin sukulaissijaisperheen jäseniin, tai joskus ne saattoivat katketa myöhemmin esimerkiksi perinnönjaon yhteydessä. Keskeiset lähteet: Beeman & Boisen (1999); Farmer (2010); Heino (2001); Koisti- Auer (2008).

Francis Watsonin teologinen hermeneutiikka

Tämän tutkimuksen tehtävänä on selvittää Francis Watsonin käsitys teologisesta hermeneutiikasta. Tutkielmassa käytetään kolmea tarkentavaa tutkimuskysymystä: Miten Watson hahmottaa tieteellisen raamatuntutkimuksen ja Raamatun teologisen tulkinnan suhteen? Miten Watson näkee raamatuntutkimuksessa historiallisen ja kirjallisen lähestymistavan suhteen toisiinsa? Miten Watson suhtautuu postmodernismiin teologisessa hermeneutiikassaan? Tutkimusmetodina on systemaattinen analyysi. Watsonin teologista hermeneutiikkaa ei ole tutkittu suomeksi ennen tätä työtä ja kansainvälistäkin tutkimusta aiheesta on hyvin vähän. Sen vuoksi tutkimuksessa on pyritty käsittelemään Watsonin teologista hermeneutiikkaa mahdollisimman kattavasti, mutta samalla on jouduttu rajaamaan työn ulkopuolelle osa Watsonin käsittelemistä teemoista, kuten Raamatun feministinen kritiikki ja VT:n ja UT:n suhde. Tutkimuksen päälähteinä ovat Watsonin kirjat Text, Church and World ja Text and Truth, joissa hän analysoi modernia historiallis-kriittistä raamatuntutkimusta, postmodernismia ja kirjallista lähestymistapaa Raamattuun. Watson kritisoi niissä näkemiään ongelmia ja kritiikkinsä pohjalta rakentaa omaa teologista hermeneutiikkaansa. Toissijaisina lähteinä tutkimuksessa on useita Watsonin artikkeleja, jotka tuovat lisävalaistusta Watsonin hermeneuttiseen ajatteluun. Päälähteiksi valitut teokset ja toissijaisiksi lähteiksi valitut artikkelit kattavat laajasti Watsonin hermeneutiikkaa käsittelevät kirjoitukset. Johdannon ja loppukatsauksen lisäksi tutkimus on jaettu neljään päälukuun. Tutkielman toisessa luvussa selvitetään Watsonin näkemys tieteellisen raamatuntutkimuksen ja Raamatun teologisen tulkinnan suhteesta ja havaitaan, että Watsonin mukaan raamatuntutkimuksen tulisi palvella teologista tulkintaa. Watson näkee ongelmallisena modernin raamatuntutkimuksen taipumuksen pitää erillään raamatuntutkimus ja -tulkinta ja luoda vastakkainasetteluja yliopiston ja kirkon, eksegetiikan ja systemaattisen teologian sekä neutraalin ja teologisen tulkinnan välille. Kolmannessa luvussa tarkastellaan Watsonin kritiikkiä historiallis-kriittistä tutkimusta kohtaan ja hänen perustelujaan päätökselle käyttää raamatuntulkinnassa ensisijaisesti tekstien lopullista, kanonista muotoa. Watson tukeutuu perusteluissaan Brevard Childsin kanoniseen lukutapaan ja tekstien yhteisölliseen käyttöön. Havaitaan, että Watson kuitenkin kritisoi kanonista lukutapaa sekä formalismista että sen teologisista sidonnaisuuksista. Watson hakee tukea myös Hans Frein narratiivisesta lähestymistavasta, jota Watson samalla kritisoi totuuskysymyksen ohittamisesta. Lopuksi käsitellään Watsonin yritystä liittää tekstin maailma ja sen taustalla oleva sosio-poliittinen todellisuus toisiinsa. Neljännessä luvussa käsitellään Watsonin yritystä yhdistää historiallinen ja kirjallisuustieteellinen lähestymistapa Raamatun teksteihin. Havaitaan, että Watsonin mielestä historiallis-kriittinen tutkimus polkee paikallaan ja siksi tarvitaan kirjallinen lähestymistapa, joka painottaa tekstin lopullista muotoa. Luvussa osoitetaan, ettei Watson kuitenkaan halua korvata puhtaasti historiallista lähestymistapaa puhtaasti kirjallisuustieteellisellä lähestymistavalla, sillä hän näkee ongelmallisena myös narratiivisen kritiikin taipumuksen käsitellä raamatunkertomuksia fiktiivisinä narratiiveina. Watson pyrkii ratkaisemaan ongelman yhdistämällä historiallisen ja kirjallisuustieteellisen lähestymistavan toisiinsa käsittelemällä evankeliumeja kerrottuna historiana. Viidennessä luvussa selvitetään miten Watson suhtautuu postmodernismiin teologisessa hermeneutiikassaan. Siinä havaitaan, että Watson näkee postmodernismin tarjoavan hyödyllisiä näkökulmia useissa hermeneuttisissa kysymyksissä. Samalla Watson vastustaa postmodernismin näkemystä, ettei teksteillä ole yhtä määrättyä merkitystä ja postmodernin teologian taipumusta viedä Raamatun kertomukselta sen universaali merkitys. Luvussa kuitenkin osoitetaan, että Watsonin antama kuva George Lindbeckin ja Stanley Hauerwasin postmodernista teologiasta on yksipuolinen ja osittain virheellinen.

The Church and Its Boundaries : A Study of the Special Commission on Orthodox Participation in the WCC

The relationship between the Orthodox Churches and the World Council of Churches (WCC) became a crisis just before the 8th Assembly of the WCC in Harare, Zimbabwe in 1998. The Special Commission on Orthodox Participation in the WCC (SC), inaugurated in Harare, worked during the period 1999 2002 to solve the crisis and to secure the Orthodox participation in the WCC. The purpose of this study is: 1) to clarify the theological motives for the inauguration of the SC and the theological argumentation of the Orthodox criticism; 2) to write a reliable history and analysis of the SC; 3) to outline the theological argumentation, which structures the debate, and 4) to investigate the ecclesiological questions that arise from the SC material. The study spans the years 1998 to 2006, from the WCC Harare Assembly to the Porto Alegre Assembly. Hence, the initiation and immediate reception of the Special Commission are included in the study. The sources of this study are all the material produced by and for the SC. The method employed is systematic analysis. The focus of the study is on theological argumentation; the historical context and political motives that played a part in the Orthodox-WCC relations are not discussed in detail. The study shows how the initial, specific and individual Orthodox concerns developed into a profound ecclesiological discussion and also led to concrete changes in WCC practices, the best known of which is the change to decision-making by consensus. The Final Report of the SC contains five main themes, namely, ecclesiology, decision-making, worship/common prayer, membership and representation, and social and ethical issues. The main achievement of the SC was that it secured the Orthodox membership in the WCC. The ecclesiological conclusions made in the Final Report are twofold. On the one hand, it confirms that the very act of belonging to the WCC means the commitment to discuss the relationship between a church and churches. The SC recommended that baptism should be added as a criterion for membership in the WCC, and the member churches should continue to work towards the mutual recognition of each other s baptism. These elements strengthen the ecclesiological character of the WCC. On the other hand, when the Final Report discusses common prayer, the ecclesiological conclusions are much more cautious, and the ecclesiological neutrality of the WCC is emphasized several times. The SC repeatedly emphasized that the WCC is a fellowship of churches. The concept of koinonia, which has otherwise been important in recent ecclesiological questions, was not much applied by the SC. The comparison of the results of the SC to parallel ecclesiological documents of the WCC (Nature and Mission of the Church, Called to Be the One Church) shows that they all acknowledge the different ecclesiological starting points of the member churches, and, following that, a variety of legitimate views on the relation of the Church to the churches. Despite the change from preserving the koinonia to promises of eschatological koinonia, all the documents affirm that the goal of the ecumenical movement is still full, visible unity.

Vain hätapua? : Taloudellinen avustaminen diakoniatyön professionaalisen itseymmärryksen ilmentäjänä

Financial Help Alone? Financial help as an exponent of professional diaconal work One essential form of helping people in the Evangelical Lutheran Church s diaconal work is providing economic aid. It can be seen as work which is in accordance with the spirit of the Church Order (4:3). One of the tasks of diaconal work, determined by the Church Order, is to help those whose distress is the greatest and who have no other source of help. This financial support has become a permanent and essential working method, which has also created tension of various kinds. Financial support has been criticized, especially when the support has been used to fill a gap in the social services provided by the government. It has been argued that diaconal work has been forced to take on responsibility for tasks that belong to the welfare state. The tensions involved in the financial support of diaconal work do not only concern the patching up and supplementing of the deficiencies in the welfare state s services but also the question of diaconal workers self-understanding of financial support and how it relates to their professionalism. In this thesis, I examine the experiences and visions diaconal workers have concerning financial support in their work with clients. The viewpoint of my work is the diaconal workers own experiences and interpretations of the meaning of financial support in customer service. In the articles of my thesis, I examined the meanings that diaconal workers gave to financial support in the aspects of work motivation, empowerment, expertise and tensions. The research material of my articles consists of three different data, which are theme interviews from diaconal workers, a survey from diaconal workers of Espoo and a diaconal barometer of 2009. I have analysed the theme interviews and the survey using qualitative content analysis. The results of my articles showed that diaconal workers motivation in tasks concerning economic aid was sustained by the nature and spiritual aspects of support activities. Work that supported empowerment through financial assistance meant influencing the client s personal life, community and local ties and structural circumstances of the surrounding society. Diaconal workers expertise in financial support work can be characterised as horizontal, which means that the expertise was built on acknowledging the client s dignity, the uniqueness of the client s life situation and listening to the client s own voice. Diaconal workers were also experts in community and area-based work. The tensions in financial support work are linked to its unofficial and undefined role in the field of social welfare and the inability of other aiding parties to respond to their duties. The results of my thesis on the experiences and visions of financial support reveal that it is multilateral and multidimensional. Diaconal workers used financial support to help the clients, taking into account their individual, communal, social and spiritual context. The professionalism of this financial support is reflectively related to the client s need of help and the spontaneity and unexpectedness of the situation. Support work was deeply bound to diaconal workers experiences of spirituality as the basic value in their work, the foundation of their idea of humanity and their method of helping others. In different tasks of financial support diaconal workers balanced between traditional, individual client work based on caritas and working methods which are based on supporting the individual s empowerment and active citizenship, as in postmodern social work. Diaconal workers experiences of financial support illustrated the transition or turning point in the professionalism of diaconal work, which involves finding one s own, stronger and clearer professional identity than earlier with respect to other helpers in society. Creating a unique identity is part of the empowerment process of diaconal work, in which it must define its professional role by itself. In postmodern pluralism and the fragmented context of diaconal activities, the question arose as to whether the spiritual traditions and traditional values of diaconal work support the modifications and adaptations needed in new, unpredictable situations. Diaconal work is said to be fast to react, able to predict changes and adapt to those changes. To preserve its sensitive reactive ability, also in the complex postmodern world, it must retain its own views and orientations. Otherwise, the distinctive values and traditions of diaconal work might sustain static diaconal work, employee-centeredness and a smug attitude when defining beneficiaries and needs, which highlights the paternalism of diaconal work. Such paternalism may complicate the progress of working methods which are based on empowerment and citizenship.

Generation of Flat and Curved Membranes by Inverse-BAR Domain Proteins

Biological membranes are tightly linked to the evolution of life, because they provide a way to concentrate molecules into partially closed compartments. The dynamic shaping of cellular membranes is essential for many physiological processes, including cell morphogenesis, motility, cytokinesis, endocytosis, and secretion. It is therefore essential to understand the structure of the membrane and recognize the players that directly sculpt the membrane and enable it to adopt different shapes. The actin cytoskeleton provides the force to push eukaryotic plasma membrane in order to form different protrusions or/and invaginations. It has now became evident that actin directly co-operates with many membrane sculptors, including BAR domain proteins, in these important events. However, the molecular mechanisms behind BAR domain function and the differences between the members of this large protein family remain largely unresolved. In this thesis, the structure and functions of the I-BAR domain family members IRSp53 and MIM were thoroughly analyzed. By using several methods such as electron microscopy and systematic mutagenesis, we showed that these I-BAR domain proteins bind to PI(4,5)P2-rich membranes, generate negative membrane curvature and are involved in the formation of plasma membrane protrusions in cells e.g. filopodia. Importantly, we characterized a novel member of the BAR-domain superfamily which we named Pinkbar. We revealed that Pinkbar is specifically expressed in kidney and epithelial cells, and it localizes to Rab13-positive vesicles in intestinal epithelial cells. Remarkably, we learned that the I-BAR domain of Pinkbar does not generate membrane curvature but instead stabilizes planar membranes. Based on structural, mutagenesis and biochemical work we present a model for the mechanism of the novel membrane deforming activity of Pinkbar. Collectively, this work describes the mechanism by which I-BAR domain proteins deform membranes and provides new information about the biological roles of these proteins. Intriguingly, this work also gives evidence that significant functional plasticity exists within the I-BAR domain family. I-BAR proteins can either generate negative membrane curvature or stabilize planar membrane sheets, depending on the specific structural properties of their I-BAR domains. The results presented in this thesis expand our knowledge on membrane sculpting mechanisms and shows for the first time how flat membranes can be generated in cells.

Tarvitaanko demokratiassa keskustelua? Julkinen alue demokraattisen legitimiteetin tuottajana

Pyrin Pro gradu -tutkielmassani hahmottamaan ne tekijät, jotka konstituoivat julkista aluetta demokraattista legitimiteettiä tuottavana poliittisena foorumina. Työni keskiössä on deliberatiivisen demokratian teorian ydinajatus, että ihmiset ja ihmisryhmät kykenevät muodostamaan mielipiteensä ja tuomaan sen esille julkisissa keskusteluissa. Hyvin argumentoitu vaade ryhmän oikeuksien puolesta kerää julkista kannatusta muualtakin kuin asianomaisen ryhmän sisältä. Tämä puolestaan saa aikaan poliittisia muutoksia. Ryhmä, jota yhdistää epäoikeudenmukaisuuden kokemus, tuo agendansa julkisuuteen ja pyrkii vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen ja sitä kautta poliittiseen päätöksentekoon. Oleellinen kysymys tässä kontekstissa on, kuinka paljon yleisen mielipiteen tulisi vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon ja minkälaisiin aiheisiin poliittisesti vaikuttava yleinen mielipide on rajattu. Keskustelun julkisen alueen demokraattistra legitimiteettiä tuottavasta voimasta käynnisti Jürgen Habermasin teos Strukturwandel der Öffentlichkeit vuonna 1962. Olen käyttänyt kyseisen teoksen lisäksi lähteinäni Habermasin myöhäisempää tuotantoa. Habermasin pääasiallisina kommentaattoreina työssäni toimivat John Rawls, Nancy Fraser, Chantal Mouffe ja Seyla Benhabib. Tarkastelutapani on systemaattinen. Pyrin selventämään julkisen alueen käsitettä sekä liittyen julkiselle alueelle postuloituihin funktioihin, episteemiseen asemaan, sosiaaliseen ontologiaan, ekstensioon ja sitä konstituoiviin periaatteisiin. Käyn läpi deliberatiivisen demokratian teorian, poliittisen liberalismin ja agonistisen politiikan teorian käsitykset politiikan ja julkisen alueen luonteesta. Pyrin puolustamaan deliberatiivisen demokratian mukaista näkemystä julkisen alueen funktiosta. Käyn tutkielmassani läpi myös niitä ongelmia, jotka nousevat viime vuosikymmenien aikana demokraattisen päätöksenteon kannalta oleellisissa instituutionaalisissa rakanteissa tapahtuneista muutoksista. Keskeinen kysymys on, kykeneekö habermasilainen teoria vielä säilyttämään deskriptiivisen ja normatiivisen arvonsa globalisoituneessa maailmassa. Tutkimuksessani selvisi, että demokraattinen legitimiteetti vaatii tuekseen julkisen alueen mielipiteenmuodostusta. Julkista aluetta ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista hahmottaa yhtenä laajana diskursiivisena areenana vaan useiden kommunikatiivisten alueiden verkostona, joista jotkut alueet ovat kattavampia kuin toiset.

Uutta, vanhaa ja lainattua : Tampereen Kaupunkilähetyksen kristillissosiaalisen työn asemoituminen hyvinvointivaltion rakentumisessa vuosina 1939−1973

The main purpose of this study was to provide a full account of the Christian social work carried out at the Tampere City Mission (TCM) as well as the Missions sphere of operations from the Second World War to the early 1970s, comprising a period of significant change. The study consists of charting the processes of change and connections within the activities of the TCM and how examining these were linked to the general tendencies of the period, in lay work, social work, professionalization and the representation of gender. The positioning of the activities is described on the basis of these tendencies. The main sources for the study were the archives of the Mission, for example the minutes of meetings, correspondences as well as annual reports, and the archives of its partners, such as the City of Tampere, the Evangelical Lutheran parishes of Tampere and the State Welfare Administration. The archives of the Helsinki, Turku and Stockholm Missions supplied comparison reference and other material. In particular, social welfare and Christian social work technical journals of were used as printed sources. The principal method used was the genetic method of historiology. The research subject was also evaluated from the point of view of third sector research in addition to that of professionalization studies and gender studies. By the beginning of the research period, the TCM had turned more and more dedicatedly into a multipurpose social service organization maintaining social services such as old people s homes and children´s homes. This development continued, even though new areas of activity emerged and older ones fell into disuse. Social innovations sprang up, marriage counseling being one of them. On the national level, the TCM pioneered the provision of sheltered industrial work for intellectually disabled persons as well as housing services for them. As new activities were initiated, they overlapped with the established ones, and the TCM handed some of its child protection functions over to the municipality, in accordance with the current adaptation theory. The use of its own property to produce ever-changing social services may be the reason why the association s work continued on with vitality. Functional networks and political aid in the field of social services also bolstered the association. As in other Nordic countries, nonprofit organizations served as partners rather than competitors, with the State establishing institutional welfare arrangements. In the 1960s the municipal takeover of social services impacted the TCM activities. Rules for government subsidies and municipal allowances were not well established; hence these funds were not easily available, making improvements difficult. The TCM was a community in which women had a relatively strong position and an opportunity to make a difference. Female staff were reasonably equal to men, and women worked as heads of a several institutions. Care work employed a number of men, which went against the traditional segregation of labour between the sexes. The TCM s operations were from early on very professionalized, and were developed with particular care. Keywords: Christian social work, third sector, professionalization, gender