Vain hätapua? : Taloudellinen avustaminen diakoniatyön professionaalisen itseymmärryksen ilmentäjänä

Financial Help Alone? Financial help as an exponent of professional diaconal work One essential form of helping people in the Evangelical Lutheran Church s diaconal work is providing economic aid. It can be seen as work which is in accordance with the spirit of the Church Order (4:3). One of the tasks of diaconal work, determined by the Church Order, is to help those whose distress is the greatest and who have no other source of help. This financial support has become a permanent and essential working method, which has also created tension of various kinds. Financial support has been criticized, especially when the support has been used to fill a gap in the social services provided by the government. It has been argued that diaconal work has been forced to take on responsibility for tasks that belong to the welfare state. The tensions involved in the financial support of diaconal work do not only concern the patching up and supplementing of the deficiencies in the welfare state s services but also the question of diaconal workers self-understanding of financial support and how it relates to their professionalism. In this thesis, I examine the experiences and visions diaconal workers have concerning financial support in their work with clients. The viewpoint of my work is the diaconal workers own experiences and interpretations of the meaning of financial support in customer service. In the articles of my thesis, I examined the meanings that diaconal workers gave to financial support in the aspects of work motivation, empowerment, expertise and tensions. The research material of my articles consists of three different data, which are theme interviews from diaconal workers, a survey from diaconal workers of Espoo and a diaconal barometer of 2009. I have analysed the theme interviews and the survey using qualitative content analysis. The results of my articles showed that diaconal workers motivation in tasks concerning economic aid was sustained by the nature and spiritual aspects of support activities. Work that supported empowerment through financial assistance meant influencing the client s personal life, community and local ties and structural circumstances of the surrounding society. Diaconal workers expertise in financial support work can be characterised as horizontal, which means that the expertise was built on acknowledging the client s dignity, the uniqueness of the client s life situation and listening to the client s own voice. Diaconal workers were also experts in community and area-based work. The tensions in financial support work are linked to its unofficial and undefined role in the field of social welfare and the inability of other aiding parties to respond to their duties. The results of my thesis on the experiences and visions of financial support reveal that it is multilateral and multidimensional. Diaconal workers used financial support to help the clients, taking into account their individual, communal, social and spiritual context. The professionalism of this financial support is reflectively related to the client s need of help and the spontaneity and unexpectedness of the situation. Support work was deeply bound to diaconal workers experiences of spirituality as the basic value in their work, the foundation of their idea of humanity and their method of helping others. In different tasks of financial support diaconal workers balanced between traditional, individual client work based on caritas and working methods which are based on supporting the individual s empowerment and active citizenship, as in postmodern social work. Diaconal workers experiences of financial support illustrated the transition or turning point in the professionalism of diaconal work, which involves finding one s own, stronger and clearer professional identity than earlier with respect to other helpers in society. Creating a unique identity is part of the empowerment process of diaconal work, in which it must define its professional role by itself. In postmodern pluralism and the fragmented context of diaconal activities, the question arose as to whether the spiritual traditions and traditional values of diaconal work support the modifications and adaptations needed in new, unpredictable situations. Diaconal work is said to be fast to react, able to predict changes and adapt to those changes. To preserve its sensitive reactive ability, also in the complex postmodern world, it must retain its own views and orientations. Otherwise, the distinctive values and traditions of diaconal work might sustain static diaconal work, employee-centeredness and a smug attitude when defining beneficiaries and needs, which highlights the paternalism of diaconal work. Such paternalism may complicate the progress of working methods which are based on empowerment and citizenship.

Vain hätäapua? Taloudellinen avustaminen diakoniatyön professionaalisen itseymmärryksen ilmentäjänä Evankelisluterilaisen kirkon kirkkojärjestys määrittää diakonian tehtäväksi avun antamisen erityisesti niille, joiden hätä on suurin ja joita ei muulla tavoin auteta. Taloudellinen avustaminen jäi 1990-luvun laman aikana pysyväksi osaksi diakoniatyötä, mikä on herättänyt myös erilaisia jännitteitä. Taloudelliseen avustamiseen on suhtauduttu diakoniassa kriittisesti silloin, kun apu on kohdistunut julkisen sosiaaliturvan aukkojen paikkaamiseen. Diakoniatyön taloudellisen avustustyön jännitteet eivät johdu kuitenkaan vain hyvinvointivaltion palveluiden aukkojen paikkaamisesta tai täydentämisestä, vaan kyse on myös siitä, mikä on diakoniatyöntekijöiden itseymmärrys taloudellisesta auttamisesta ja siihen liittyvästä työntekijöiden professionaalisuudesta. Tarkastelen tutkimuksessani, millaisia kokemuksia ja näkemyksiä diakoniatyöntekijöillä on taloudellisesta auttamisesta asiakastyössä. Väitöskirjatutkimukseni osajulkaisussa tarkastelin diakoniatyöntekijöiden kokemuksia työmotivaation, valtautumisen, asiantuntijuuden ja jännitteiden näkökulmista. Osajulkaisujeni tutkimusaineisto koostui kolmesta erilaisesta aineistosta: diakoniatyöntekijöiltä kerätyt teemahaastattelut, espoolaisilta diakoniatyöntekijöiltä kerätty kysely ja diakoniabarometri 2009. Teemahaastattelujen ja kyselyjen käsittelyn toteutin laadullisella sisällönanalyysillä. Osajulkaisujeni tulosten perusteella havaitsin, että diakoniatyöntekijöiden taloudellisen avustustyön työmotivaatiota tukivat työn luonne hädänalaisempien auttamisesta ja avustustyön hengelliset ulottuvuudet. Taloudellisen avustamisen asiakkaan valtautumista tukevat ulottuvuudet tarkoittivat asiakkaan yksilölliseen elämään, yhteisöllisiin ja paikallisiin sidoksiin ja ympäröivän yhteiskunnan rakenteellisiin olosuhteisiin vaikuttamista. Diakoniatyöntekijöiden taloudellisen avustustyön asiantuntijuutta voitiin luonnehtia horisontaaliseksi, joka merkitsi asiantuntijuuden rakentumista asiakkaan ihmisarvon ja elämäntilanteiden ainutlaatuisuuden tunnustamisen ja asiakkaan oman äänen kuulemisen kautta. Diakoniatyöntekijät olivat myös yhteisö- ja alueperustaisen työn vahvoja osaajia. Taloudellisen avustustyön jännitteet kertoivat diakoniatyön epävirallisesta ja määrittelemättömästä roolista sosiaalisen työn kentällä sekä muiden auttajatahojen kyvyttömyydestä vastata niille kuuluvista tehtävistä. Tutkimustulokseni diakoniatyöntekijöiden taloudellisen avustamisen kokemuksista ja näkemyksistä kertovat kokonaisuudessaan, että taloudellinen avustaminen on monitasoista ja -ulotteista. Taloudellisen avustamisen kautta diakoniatyöntekijät tukivat asiakasta hänen yksilölliset, yhteisölliset, yhteiskunnalliset ja spirituaaliset kontekstit huomioiden. Auttamistyö oli syvästi sidoksissa myös diakoniatyöntekijöiden omaan elämänhistoriaan sekä kokemuksiin spiritualiteetista työnsä arvolähtökohtana, ihmiskuvan rakentajana ja auttamisen menetelminä. Taloudellisen avustamisen tehtävissä diakoniatyöntekijät tasapainottelivat traditionaalisen, yksilökohtaisen karitatiivispainotteisen asiakastyön sekä yksilön valtautumista ja aktiivista kansalaisuutta tukevien työmuotojen välillä. Diakoniatyöntekijöiden taloudellisen avun kokemukset ja näkemykset kertovat diakoniatyön professionaalisuudesta, joka on selkeästi siirtymä- tai taitekohdassa. Tältä osin nykydiakonia heijastaa historiaansa, sillä yhteiskunnalliset, yhteisölliset ja yksilölliset kehitysprosessit ovat haastaneet diakoniatyötä aina uudelleen tulkitsemaan itseään, tehtäväänsä ja spirituaalista sanomaansa. Diakoniatyön professionaalisen identiteetin keskiössä on tilannelähtöisyys, joka tukee asiakkaiden erilaisuuden kohtaamista ja kunnioittamista. Tällöin diakonia ei vain tunnista ryhmien välisiä eroja, vaan on eettisesti sitoutunut asiakkaan yksilöllisiin tarpeisiin, identiteetteihin ja ainutkertaiseen ihmisarvoon. Jotta diakoniatyö pystyy säilyttämään herkkävaistoisen reagointikykynsä myös myöhäismodernin maailman kompleksisuudessa, sen tulee säilyttää omat näkökulmansa tai orientaationsa. Muussa tapauksessa diakoniatyön omaleimaiset arvot ja traditiot voivat pitää yllä staattista diakoniaa, diakonian työntekijäkeskeisyyttä ja työntekijän itseriittoista tapaa määritellä avunsaajat ja tarpeet, mikä korostaa diakonian paternalismia. Paternalismi voi vaikeutta diakoniatyön valtatumis- ja kansalaisuuskeskeisten työorientaatioiden kehittämistä.