The Church and Its Boundaries : A Study of the Special Commission on Orthodox Participation in the WCC

The relationship between the Orthodox Churches and the World Council of Churches (WCC) became a crisis just before the 8th Assembly of the WCC in Harare, Zimbabwe in 1998. The Special Commission on Orthodox Participation in the WCC (SC), inaugurated in Harare, worked during the period 1999 2002 to solve the crisis and to secure the Orthodox participation in the WCC. The purpose of this study is: 1) to clarify the theological motives for the inauguration of the SC and the theological argumentation of the Orthodox criticism; 2) to write a reliable history and analysis of the SC; 3) to outline the theological argumentation, which structures the debate, and 4) to investigate the ecclesiological questions that arise from the SC material. The study spans the years 1998 to 2006, from the WCC Harare Assembly to the Porto Alegre Assembly. Hence, the initiation and immediate reception of the Special Commission are included in the study. The sources of this study are all the material produced by and for the SC. The method employed is systematic analysis. The focus of the study is on theological argumentation; the historical context and political motives that played a part in the Orthodox-WCC relations are not discussed in detail. The study shows how the initial, specific and individual Orthodox concerns developed into a profound ecclesiological discussion and also led to concrete changes in WCC practices, the best known of which is the change to decision-making by consensus. The Final Report of the SC contains five main themes, namely, ecclesiology, decision-making, worship/common prayer, membership and representation, and social and ethical issues. The main achievement of the SC was that it secured the Orthodox membership in the WCC. The ecclesiological conclusions made in the Final Report are twofold. On the one hand, it confirms that the very act of belonging to the WCC means the commitment to discuss the relationship between a church and churches. The SC recommended that baptism should be added as a criterion for membership in the WCC, and the member churches should continue to work towards the mutual recognition of each other s baptism. These elements strengthen the ecclesiological character of the WCC. On the other hand, when the Final Report discusses common prayer, the ecclesiological conclusions are much more cautious, and the ecclesiological neutrality of the WCC is emphasized several times. The SC repeatedly emphasized that the WCC is a fellowship of churches. The concept of koinonia, which has otherwise been important in recent ecclesiological questions, was not much applied by the SC. The comparison of the results of the SC to parallel ecclesiological documents of the WCC (Nature and Mission of the Church, Called to Be the One Church) shows that they all acknowledge the different ecclesiological starting points of the member churches, and, following that, a variety of legitimate views on the relation of the Church to the churches. Despite the change from preserving the koinonia to promises of eschatological koinonia, all the documents affirm that the goal of the ecumenical movement is still full, visible unity.

Suomalaisessa yhteiskunnassa on totuttu hyvään rinnakkaiseloon ortodoksisen ja luterilaisen kansankirkon välillä. Suomea onkin pidetty tässä suhteessa eräänlaisena ekumenian mallimaana. Maailmanlaajuisesti katsottuna tilanne on toisenlainen. Ortodoksisten kirkkojen ja Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN) välit kriisiytyivät vuonna 1998, juuri ennen KMN:n kahdeksatta yleiskokousta. Kriisin ratkaisemiseksi perustettiin ortodoksien osallistumista KMN:on pohtiva erityiskomissio. Erityiskomissio työskenteli vuodet 1999-2002. Puolet sen 60 jäsenestä oli ortodokseja, puolet edusti KMN:n muita jäsenkirkkoja. Sekä Suomen ortodoksinen kirkko että Suomen evankelis-luterilainen kirkko olivat komissiossa edustettuina, ja sen viimeinen kokous pidettiin Järvenpäässä vuonna 2002. Tämä väitöstutkimus pyrkii selvittämään teologiset motiivit ja argumentit, jotka johtivat erityiskomission perustamiseen ja joita käytettiin erityiskomission työssä. Tutkimuksen keskeisenä painopisteenä ovat erityiskomission työn kirkko-opilliset ulottuvuudet. Tutkimus kattaa vuodet 1998-2006 KMN:n Hararen yleiskokouksesta Porto Alegren yleiskokoukseen. Siten erityiskomission synty ja sen työn vastaanotto kuuluvat tutkimuksen piiriin. Historiallisella kontekstilla ja poliittisilla motiiveilla, erityisesti kylmän sodan ajan päättymisellä ja kommunismin romahtamisella, oli oma osuutensa kriisin synnyssä, mutta nämä seikat jäävät tämän tutkimuksen ulkopuolelle. Ortodoksit kritisoivat Kirkkojen maailmanneuvostoa lukuisista eri syistä. Tämä tutkimus osoittaa, miten kritiikistä kehkeytyi erityiskomission puitteissa syvällinen kirkko-opillinen keskustelu, jonka keskeisenä teemana oli pohtia toisaalta KMN:n kirkko-opillista luonnetta, toisaalta yksittäisten jäsenkirkkojen ymmärrystä toisten jäsenkirkkojen kirkko-opillisesta luonteesta ja suhteesta uskontunnustusten mainitsemaan yhteen, pyhään, apostoliseen ja katoliseen kirkkoon. Erityiskomission työn merkittävin saavutus oli, että se onnistui estämään ortodoksisten kirkkojen laajemman eroamisen KMN:sta. Erityiskomission kirkko-opilliset johtopäätökset olivat kaksijakoisia. Toisaalta, erityiskomissio vahvisti, että jäsenyys KMN:ssä merkitsee sitoutumista keskusteluun yhden kirkon (Una Sancta) ja kirkkojen välisestä suhteesta. Erityiskomissio suositti kasteen lisäämistä KMN:n jäsenyyskriteereihin. Lisäksi jäsenkirkkoja kehotettiin sitoutumaan entistä vahvemmin tavoittelemaan kasteen vastavuoroista tunnustamista. Nämä seikat vahvistavat käsitystä siitä, että KMN:lla on kirkollinen luonne. Toisaalta erityiskomission yhteiseen rukoukseen ja jumalanpalveluselämään liittyvät johtopäätökset korostavat KMN:n kirkko-opillista neutraaliutta. Erityiskomissio korosti, että KMN on kirkkojen yhteisö, ei kristillisten järjestöjen tai yksilöiden yhteisö.