Uutta, vanhaa ja lainattua : Tampereen Kaupunkilähetyksen kristillissosiaalisen työn asemoituminen hyvinvointivaltion rakentumisessa vuosina 1939−1973

The main purpose of this study was to provide a full account of the Christian social work carried out at the Tampere City Mission (TCM) as well as the Missions sphere of operations from the Second World War to the early 1970s, comprising a period of significant change. The study consists of charting the processes of change and connections within the activities of the TCM and how examining these were linked to the general tendencies of the period, in lay work, social work, professionalization and the representation of gender. The positioning of the activities is described on the basis of these tendencies. The main sources for the study were the archives of the Mission, for example the minutes of meetings, correspondences as well as annual reports, and the archives of its partners, such as the City of Tampere, the Evangelical Lutheran parishes of Tampere and the State Welfare Administration. The archives of the Helsinki, Turku and Stockholm Missions supplied comparison reference and other material. In particular, social welfare and Christian social work technical journals of were used as printed sources. The principal method used was the genetic method of historiology. The research subject was also evaluated from the point of view of third sector research in addition to that of professionalization studies and gender studies. By the beginning of the research period, the TCM had turned more and more dedicatedly into a multipurpose social service organization maintaining social services such as old people s homes and children´s homes. This development continued, even though new areas of activity emerged and older ones fell into disuse. Social innovations sprang up, marriage counseling being one of them. On the national level, the TCM pioneered the provision of sheltered industrial work for intellectually disabled persons as well as housing services for them. As new activities were initiated, they overlapped with the established ones, and the TCM handed some of its child protection functions over to the municipality, in accordance with the current adaptation theory. The use of its own property to produce ever-changing social services may be the reason why the association s work continued on with vitality. Functional networks and political aid in the field of social services also bolstered the association. As in other Nordic countries, nonprofit organizations served as partners rather than competitors, with the State establishing institutional welfare arrangements. In the 1960s the municipal takeover of social services impacted the TCM activities. Rules for government subsidies and municipal allowances were not well established; hence these funds were not easily available, making improvements difficult. The TCM was a community in which women had a relatively strong position and an opportunity to make a difference. Female staff were reasonably equal to men, and women worked as heads of a several institutions. Care work employed a number of men, which went against the traditional segregation of labour between the sexes. The TCM s operations were from early on very professionalized, and were developed with particular care. Keywords: Christian social work, third sector, professionalization, gender

Tutkimus selvitti Tampereen Kaupunkilähetyksen kristillissosiaalisen työn konsepteja ja paikkaa hyvinvointivaltion rakentumisessa vuosina 1939−1973. Yhdistyksen työaloissa oli vaihtuvuutta, mutta myös pitkiä, kehittyviä uria. Osa toiminnasta oli perinteistä sosiaalityötä, kuten lastenkotitoiminnot. Osa oli Suomessa uutta ja kokeilevaa, kuten avioliittoneuvonnan, kristillisen teollisuustyön, kehitysvammaisten teollisen työtoiminnan ja tuetun asumisen aloitukset. Kaupunkilähetys oli näiden toimintojen pioneeri. Tutkimus kytki näiden toimintojen syntymekanismeja sosiaalisten innovaatioiden kehitysmalliin. Tutkimuksessa verrataan tuloksia myös teorioihin kolmannen sektorin rooleista ja olemuksesta ja sen suhteista muihin toimijoihin, kuten julkiseen sektoriin ja yritysmaailmaan. Kaupunkilähetyksen jäsenistö rahoitti ompeluseuroilla, lahjoituksilla ja testamenteilla osan toiminnasta. Tampereen NNKY:n ja NMKY:n kanssa omistettu hotelli Emmaus tuotti tasaisesti osan rahoista. Yhdistyksen kiinteistöt muodostivat alustan, jolla voitiin tuottaa sosiaalipalveluja. Tarvittaessa yhdistys luopui joistakin kiinteistöistä, vuokrasi, osti tai rakensi uusia. Vielä 1940 50-luvuilla valtio ja kunnat, kuten Tampere, suosivat järjestöjen tuottamia sosiaalipalveluita. Se tuli edulliseksi, sillä niitä rahoitettiin osin vapaaehtoistuloilla. Toimintojen käynnistäminen ja lopettaminen oli notkeaa. Tampereella aseveliakseli ja verkostoituminen tukivat Kaupunkilähetystä. 1960-luvulla valtio ja kaupunki alkoivat olla epäluotettavia kumppaneita Kaupunkilähetyksen kaltaiselle sosiaalipalvelujen tuottajalle. Tiukan markan ohjauspolitiikka aiheutti kaupungin sosiaalityölle jopa selvää vahinkoa. Kristillinen leima alkoi heikentää yhdistyksen statusta, eivätkä 1950-luvulla hyvin toimineet verkostot enää olleet entisellä tasolla 1960-luvulta eteenpäin. Kaupunkilähetys hakeutui vähitellen yhteistyöhön muiden vastaavien yhteisöjen kanssa. Esimerkiksi kaupungilta perittäviä lastenkotien maksuja haettiin yhteisrintamassa. Yhdistys verkostoitui 70-luvun alussa suomalaisten ja pohjoismaisten kaupunkilähetysten kanssa, mutta virikkeistä huolimatta tästä ei syntynyt juurikaan uusia palvelutoimintoja. Tutkimuksessa analysoitiin myös toiminnan ja toimijoiden ammatillistumista ja sukupuolittumista. Kaupunkilähetyksessä ilmeni jo varhain ammatillistumista, naisten erityisen vahvaa asemaa ja työn sekä sen tekijöiden kehittämistä. Työssä ja sen johtamisessa rikkoontui perinteisiä sukupuolirooleja.