Consequences of Vertebral Fractures

Vertebral fractures occur due to forces applied to spinal structures. When the bone tissue is weakened, vertebral fractures can result from a minor trauma. Adult vertebral fractures are commonly considered to be an indication for osteoporosis. In children osteoporosis is a rare condition, and pediatric vertebral fractures are usually clearly trauma-related. The aims of this dissertation are to produce knowledge of the epidemiology of osteoporotic vertebral fractures and to analyse their association with total and cause-specific mortality, to find indicators with which to identify individuals who are at great risk of subsequent fractures, to study the incidence of pediatric vertebral fractures and need for their operative treatment and hospital care. The Mobile-Clinic and Mini-Finland Health surveys of the adult population were used as materials in this research. Record linkages to the Finnish Hospital Discharge Register and the Official Cause of Death register were used to study mortality and hospitalization in the same population group. These registers were also used to evaluate epidemiology, mortality, hospitalization and the need for operative management of pediatric vertebral fracture patients. The main findings and conclusions of the present dissertation are: 1. The presence of a thoracic vertebral fracture in adults is a significant predictor of cancer and respiratory mortality. In women, but not in men, vertebral fractures strongly predict mortality due to injuries. Most of these deaths in the study group were hip fracture related. 2. Severe thoracic vertebral fracture in adults was a strong predictor of a subsequent hip fracture, whereas mild or moderate fractures and the number of compressed vertebrae were much weaker predictors, 3. Pediatric spinal fractures were rare: The incidence was 66 per one million children per year. In younger children cervical spine was most often affected, whereas in older children fractures of the thoracic and lumbar spine were more common. Maturation of spinal structures seems to play a major role in the typical injury patterns in children. Thirty per cent of pediatric spinal fractures required surgical treatment. The current study focuses on consequences of vertebral fractures in general, without evaluating further the causation of the studied phenomena. Further studies are needed to clarify the mechanisms of association between vertebral fractures and specific causes of mortality. A severe vertebral fracture appears to indicate a substantial risk of a subsequent hip fracture. If such a fracture is identified from a chest radiograph, urgent clinical evaluation, treatment of osteoporosis and protective measures against falls are recommended.

Nikamamurtumat syntyvät selkärankaan kohdistuvien voimien seurauksena. Terveen luukudoksen murtumiseen nikamassa tarvitaan kohtalaisen suuri vammaenergia, mutta heikentyneeseen luukudokseen voi syntyä kasaanpainumismurtuma jo hyvin pienen vamman seurauksena. Kirjallisuudessa nikaman kasaanpainumismurtumaa pidetäänkin yhtenä osteoporoosin ilmenemismuotona. Lapsilla osteoporoosi on harvinainen sairaus ja lasten nikamamurtumat johtuvatkin yleensä suuren vammaenergian aiheuttamasta luun murtumisesta. Väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli selvittää osteoporoottisten nikamamurtumien esiintyvyyttä sekä niiden pitkäaikaisseurauksia, analysoida niihin liittyvä kuolleisuus, etsiä keinoja tunnistaa henkilöitä, joilla on suuri uuden murtuman riski, sekä selvittää lasten nikamamurtumien esiintyvyys ja leikkaus- ja sairaalahoidon tarve. Materiaaleina tutkimuksessa käytettiin kelan Autoklinikka ja Mini-Suomi aineistoja. Seurantatiedot tutkimushenkilöiden seurantatiedot saatiin sairaaloiden hoitoilmoitus ja kuolinsyytilastosta. Väitöskirjatutkimuksen tulokset osoittavat, että rintarangan nikamamurtumaan aikuisilla liittyy kohonnut syöpä- ja hengityselinkuolleisuus. Rintarangan nikamamurtuma ennakoi vahvasti tapaturmakuolemaa naisilla, mutta ei miehillä. Valtaosa näistä kuolemista liittyi lonkkamurtumaan. Aikuisten rintarangan voimakasasteinen nikaman kasaanpainumismurtuma ennusti voimakkaasti tulevaa lonkkamurtumaa, kun taas lievillä ja keskivaikeilla nikamamurtumilla ja nikamamurtumien lukumäärällä ei ollut ennustearvoa tulevaan lonkkamurtumaan. Väestötyö osoitti, että lapsilla selkärankamurtumia on 66 miljoonaa alle 18-vuotiasta lasta kohti. Nuorilla lapsilla kaularangan murtumat ovat yleisimpiä, kun taas vanhemmilla lapsilla rinta- ja lannerangan vammat ovat kaularangan vammoja yleisempiä. Selkärangan rakenteiden kypsymisellä näyttäisikin olevan keskeinen rooli eri-ikäisten lasten tyypillisissä selkärankamurtumissa. Kolmannes lasten selkävammoista vaatii leikkaushoitoa. Lisää tutkimuksia tarvitaan selvittämään ilmiöiden syy-seuraussuhteita etenkin nikamamurtumien ja tautispesifisten kuolinsyiden yhteyttä. Henkilöille, joilla on todettu rintarangassa suuriasteinen nikaman painauma, tulisi tehdä systemaattinen kaatumisriskin ja luuston arviointi ja tarjota heille tarvittavat osteoporoosin ja kaatumisten ehkäisykeinot.