123 resultados para toimitusketjujen riskienhallinta
Resumo:
Merikuljetukset ovat ylivoimaisesti tärkein kuljetusmuoto sekä maailman että Suomen tavaraliikenteessä. Tämä tekee satamista tärkeän osan globaaleja toimitusketjuja. Satamien tehtävänä on toimia solmukohtina erilaisille tavaratoimituksille ja kuljetusmuodoille. Maailmankaupan kasvun ja siitä seuranneen tavaraliikenteen lisääntymisen myötä satamat voivat muodostua pullonkauloiksi tavaratoimituksille. Tavaratoimitusten läpivienti satamien kautta edellyttää lukuisia toimijoita ja työvaiheita. Satamissa toimitusketjujen hallinnan merkitys korostuu toimijoiden ja prosessien heterogeenisyydestä johtuen. Erityisesti informaatiovirtojen hallinta on haasteellista monitahoisessa satamatoimintaympäristössä. Turun yliopiston Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskuksen (MKK) Kotkan yksikön (Merenkulun logistiikan tutkimus) Mobiilisatama-hankkeessa etsitään keinoja satamasidonnaisen meri- ja maaliikenteen hallinnan tehostamiseksi satamasidonnaista tiedonvaihtoa ja siihen osana kuuluvia tietojärjestelmiä kehittämällä. Tämä tutkimusraportti on Mobiilisatama-hankkeen ensimmäinen väliraportti. Raportissa esitetään kuvaus tyypillisestä satamasidonnaisesta tavaratoimitusprosessista erityisesti tiedonvälityksen näkökulmasta sekä kuvataan prosessiin liittyviä keskeisiä pullonkauloja ja ongelmakohtia. Raportissa on kootusti esitelty myös keskeiset Suomen satamatoimintaympäristössä nykyisin käytössä olevat informaatiojärjestelmät. Osana tutkimusta tehtiin kartoitus maailmanlaajuisesti satamien käytössä olevista Port Community System (PCS) - järjestelmistä eli satamayhteisön informaatiokeskusratkaisuista. Kartoituksella pyrittiin saamaan tietoa PCS-järjestelmien maailmanlaajuisesta määrästä, maantieteellisestä sijoittumisesta, palveluista, teknisistä toteutuksista, hyödyistä ja parhaista käytännöistä. Empiirisenä osiona raportissa kuvataan haastattelututkimuksessa esiin nousseita suomalaiseen satamasidonnaiseen tiedonvälitykseen liittyviä kehittämisideoita ja haasteita. Kirjallisuus- ja haastattelututkimuksen pohjalta raportissa analysoidaan satamayhteisön informaatiokeskuksen soveltuvuutta Suomen satamatoimintaympäristöön sekä pohditaan Suomeen soveltuvan informaatiokeskuksen sisältöä ja palveluja. Tutkimuksen tulosten perusteella satamasidonnaisessa tiedonvaihdossa on löydettävissä pullonkauloja, jotka paitsi hidastavat tavaratoimitusten käsittelyä myös kuluttavat turhia resursseja. Pullonkauloja aiheuttavat muun muassa hitaiden viestintätekniikoiden ja -tapojen käyttäminen, asiakirjojen/viestien suuri lukumäärä ja kirjavuus sekä eri toimijoiden toimintatapojen ja tietojärjestelmien yhteensopimattomuus. Satamasidonnaisten toimitusketjujen tiedonvälityksen tehostamiseksi useisiin maailmalla oleviin satamiin on perustettu kokonaisvaltaisia satamayhteisön informaatiokeskuksia (eng. Port Community System tai Port Community Information System, PCS), jotka yhdistävät satamasidonnaiset toimijat toisiinsa mahdollistaen tehokkaan tiedonvälityksen eri toimijoiden kesken (Single Window -ratkaisu). Informaatiokeskuksia on perustettu käytännössä jokaiseen globaalin kaupankäynnin piirissä olevaan maanosaan. PCS-järjestelmät näyttävät keskittyvän suuriin satamiin ja varsinkin paljon kontteja käsitteleviin satamiin (≥1 milj. TEU:ta vuodessa). Informaatiokeskuksia on perustettu erityisen paljon Länsi- Euroopassa sekä Aasian etelä-, itä- ja kaakkoisosissa sijaitseviin satamiin, joihin myös suuret konttisatamat ovat keskittyneet. Itämeren alueella PCS-järjestelmiksi luokiteltavia sataman tietojärjestelmiä vaikuttaisi olevan käytössä melko vähäisesti eikä järjestelmähankkeitakaan näyttäisi olevan juuri suunnitteilla. Kartoituksen perusteella ensimmäiset maailmalla olevat informaatiokeskukset on perustettu jo noin 30 vuotta sitten, mistä johtuen eri satamissa käytössä olevat PCS-ratkaisut eroavat toisistaan sekä tekniseltä toteutukseltaan että palvelusisällöltään. Informaatiokeskusten taustalla vaikuttavat myös kansalliset hallintokulttuurit, lait ja asetukset sekä kaupankäyntitavat, jotka ovat osaltaan vaikuttamassa eri informaatiokeskusten toimintamalliin. Suomen satamatoimintaympäristössä on viimeisten parinkymmenen vuoden sisällä otettu käyttöön lukuisia merenkulkua ja satamatoimintoja helpottavia ja tehostavia tietojärjestelmiä. Monet näistä järjestelmistä ovat merenkulkuun liittyviä viranomaisjärjestelmiä, joiden tarkoituksena on muun muassa mahdollistaa turvalliset tavarakuljetukset Itämerellä alusten ja tavaralastien seurannan avulla. Tämän lisäksi yrityksillä ja muilla satamasidonnaisilla toimijoilla on käytössä kaupallisia toiminnanohjausjärjestelmiä ja muita informaatioratkaisuja. Suomen satamayhteisössä käytössä olevista kehittyneistä informaatiojärjestelmistä huolimatta informaatiopalvelut ovat asiakkaan näkökulmasta varsin pirstoutuneet. Suomesta puuttuu G2G-, B2G- ja B2B-palvelut sekä maaliikennepuolen palvelut yhteen kokoava yhden luukun periaatteella toimiva satamayhteisön informaatiokeskusratkaisu (Port Community System, PCS). Tutkimuksessa on hahmoteltu Suomeen mahdollisesti tulevaisuudessa toteutettavissa olevalle PCS-ratkaisulle asetettavia vaatimuksia ja järjestelmän palvelusisältöä. Suomeen visioidun satamayhteisön informaatiokeskusratkaisun tulisi olla olemassa olevia satamasidonnaisia tietojärjestelmiä ja niistä saatavia tietoja hyödyntävä järjestelmä. PCS-ratkaisun tulisi myös tukea olemassa olevia yrityskohtaisia informaatioratkaisuja. Tämän lisäksi tulevaisuuden järjestelmäratkaisun tulisi kyetä tuottamaan satamayhteisöä palvelevia lisäarvopalveluja, joita nykyiset järjestelmät eivät tuota ollenkaan tai ne ovat nykyisellään hajanaisesti löydettävissä. Mobiilisatama-hankkeen osapuolia ovat Turun yliopiston Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskuksen Kotkan yksikön ohella Kymenlaakson ammattikorkeakoulun Kymi Technology T&K -osaamiskeskittymä sekä Lappeenrannan teknillisen yliopiston Kouvolan yksikkö. Rahoittajina hankkeessa toimivat Euroopan aluekehitysrahasto ja Tekes sekä yrityksistä Cursor Oy, Kotkan Satama Oy, KYMP Oy, SE Mäkinen Oy, Steveco Oy, Suomen 3C Oy, Oy TransPeltola Ltd ja VR-Yhtymä Oy.
Resumo:
Tietojärjestelmät ovat kehittyneet kriittisiksi tekijöiksi yritysten liiketoiminnassa. Niitä on vaikea tai lähes mahdoton korvata. Toisaalta tietojärjestelmät ovat edesauttaneet yrityksiä tehostamaan toimintaansa. Yrityksen toimialalla tai koolla ei nykyään ole merkitystä erilaisten tietoteknisten järjestelmien ja sovellusten hyödyntämisessä. Riskienhallinnan avulla yritys pyrkii ennaltaehkäisemään tunnettuja riskejä. Liiketoiminnan jatkuvuudenhallinta pyrkii puolestaan varautumaan riskin aiheuttamaan liiketoiminnan häiriöön ja siitä toipumiseen. Tietojärjestelmien ollessa korvaamattomia tulee yrityksen kohdistaa resursseja ennaltaehkäiseviin toimiin, lisäksi sen on pyrittävä lyhentämään häiriöstä toipumisen aikaa. Tutkimuksen tarkoituksena oli tunnistaa kohdeyrityksen tietojärjestelmien merkittävimmät riskit, jotka uhkaavat oleellisesti liiketoiminnan jatkuvuutta. Liiketoiminnan jatkuvuuden tarkastelussa hyödynnettiin yrityksen käyttämää suorituskykymittaristoa (Balanced Score Card). Työllä tuetaan yrityksen laatujärjestelmän vaatimuksia liiketoiminnan turvaamisessa. Tutkielma toteutettiin pääasiassa teemahaastatteluiden muodossa, laadullista tutkimusmenetelmää hyödyntäen. Tutkimuksessa todettiin yrityksen tietojärjestelmien ja niiden ylläpidon olevan hyvällä tasolla. Muutamia kriittisiä vikaantumispisteitä kuitenkin havaittiin, joiden pohjalta laadittiin kehitysehdotuksia tietojärjestelmien vikasietoisuuden parantamiseksi liiketoiminnan jatkuvuudenhallinnan näkökannalta.
Resumo:
In search for competitive advantage, designing and managing supply chain networks have become a necessary competence for organizations. The target of this thesis is to answer a question, how to design a multiple supply chain network. The purpose is to study, what kind of different supply chain designs exist and, how to choose appropriate supply chain designs for a company. In the thesis, the focus is on the supply chain alignment to customers, more specifically to customer buying behavior. The research method was a case study. A framework for measuring customer buying behavior was developed based on the literature and it was used in the study of customer buying behavior in the case environment. In the case company structured interviews and data records were used as sources of evidence. Persons working in the customer-interface were interviewed face-to-face and through an e-mail questionnaire. When analyzing the data, a Quality function deployment matrix was used as one analysis method. As a result of the thesis, supply chain network of the case company is proposed to be divided into three separate supply chains, which focus on different areas and they could be called lean, agile and continuous replenishment supply chains. In conclusion, in the supply chain alignment to customer buying behavior several aspects have to be studied from different perspectives. According to the results, a multiple supply chain strategy is recommended to be implemented in the case company, since the diversity of the customer needs cannot be managed efficiently through a single supply chain.
Resumo:
Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten lentoyhtiöt, kuten case-yritys Jetflite Oy, voivat hyödyntää johdannaisinstrumentteja suojautuessaan polttoainekustannusten nousulta. Tutkielmassa kootaan tietoa eri lentoyhtiöiden riskienhallintastrategioista ja niiden implementoinnissa käytetyistä johdannaissopimustyypeistä. Tutkielmassa pyritään tuottamaan tietoa case-yrityksen johdolle riskienhallintastrategian luomista varten kartoittamalla toteutuneita polttoainekustannuksia Jetfliten ostolaskuista. Lentoyhtiöt voivat määritellä suojausstrategian, jonka mukaisesti määrättynä ajanjaksona haluttu osuus tulevista polttoainehankinnoista suojataan johdannaissopimuksin muun muassa futuureita, optioita ja swappeja käyttäen. Johdannaisia käytetään sekä lähitulevaisuuden polttoainehankintojen suojauksissa että pitkän aikavälin riskienhallintastrategioita toteutettaessa. Koska polttoainekustannukset ovat lentoyhtiöiden toiminnan kannattavuuden kannalta keskeinen kuluerä, on em. kustannusten nousulta suojautuminen lentoyhtiöille myös strateginen menestystekijä.
Resumo:
Kirjallisuustyönä toteutettu kandidaatintyö käsittelee riskienhallinnan strategioita ja menetelmiä keskittyen erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten näkökulmaan. Termien ja määritelmien jälkeen esitellään laskennallisia tapoja arvioida riskejä ja esitellään tärkeimmät pk-yrityksen kohtaamat riskilajit. Riskilajien pääluokat ovat strategiset riskit, operatiiviset riskit, taloudelliset riskit ja vahinkoriskit. Strategista riskienhallintaa käsittelevä osuus määrittelee riskienhallinnan tyypilliset tavoitteet ja roolin, riskienhallinnan perusstrategiat, ja esittelee Enterprise Risk Management (ERM) –konseptin ja ehdotuksen riskienhallintaprosessin viitekehykseksi, jota voidaan käyttää systematisoimaan riskienhallintatoimintaa yrityksessä. Lisäksi käsitellään lyhyesti strategiatyön ja riskienhallinnan yhteyttä ja yrityksen elinkaaren eri vaiheissa riskienhallinnan näkökulmasta huomioon otettavia asioita. Lopussa esitellään riskientunnistamisen ja -arvioinnin menetelmiä ja käytännön toimenpiteitä, joilla riskejä voidaan poistaa, pienentää, tai siirtää.
Resumo:
Julkisen sektorin kiinteistötuotannossa toteutetaan kasvavassa määrin julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä, jossa yksityinen yritys ottaa vastuun kiinteistöön liittyvistä suunnittelu-, rakentamis- ja ylläpitotoimista pitkäksi ajanjaksoksi. Työn tavoitteena on arvioida elinkaarimallilla toteuttavien kiinteistöhankkeiden toteutusvaihtoehdot, sekä kartoittaa elinkaarihankkeen sisältämiä riskejä hankkeen suunnitteluvaiheessa. Tutkimus suoritetaan kvalitatiivisena tutkimuksena, jota tuetaan tarvittavilla kvantitatiivista tietoa hyödyntävillä laskelmilla. Tutkimusaineistona käytetään aihepiiriin liittyviä akateemisia julkaisuja ja oppikirjoja. Työn toimeksiantajan YIT:n kautta tutkimukseen on saatu arvokasta asiantuntemusta ja materiaalia. Elinkaarihankkeiden hankintamenettelyksi suositellaan kilpailullista neuvottelumenettelyä. Kilpailullinen neuvottelumenettely mahdollistaa tilaajan ja palveluntuottajien välisen dialogin hankintamenettelyn aikana, jolloin osapuolet voivat yhteistyössä valita sopivimman toteutusmallin. Hankkeiden rahoitus voidaan toteuttaa tilaajan rahoituksella tai yksityisrahoituksella. Rahoituksen näkökulmasta tilaajan oma rahoitus on edullisin, mikä ei kuitenkaan vähennä elinkaarimallista saatavia etuja perinteiseen urakointiin verrattuna. Laskelman perusteella tilaajan rahoituksen ja yksityisrahoituksen keskimääräisessä korkotasossa (WACC) on eroa 2,8 %. Projektiyhtiön perustaminen tekee rahoituksesta entistä kalliimpaa, koska taseeseen kohdistuviin kustannuksiin lisätään projektiyhtiön oman pääoman tuottovaatimusta vastaava korko. Palveluntuottajan kannalta olennaiset riskit ovat rakennusvaiheen viivästyminen, kiinteistön käytettävyyden ja soveltuvuuden puutteista aiheutuvat muutostyöt. Palvelumaksun sitominen huonosti ylläpidon todellista kulurakennetta kuvaavaan elinkustannusindeksiin tulee pitkällä sopimuskaudella vähentämään palveluntuottajan toiminnan kannattavuutta. Kiinteistön ylläpidon kustannusindeksi on vuosina 2005–2011 noussut 2,3 % nopeammin vuodessa kuin elinkustannusindeksi.
Resumo:
This study examined solution business models and how they could be applied into energy efficiency business. The target of this study was to find out, what a functional solution business model applied to energy efficiency improvement projects is like. The term “functionality” was used to refer not only to the economic viability but to environmental and legal aspects and also to the implement of Critical Success Factors (CSFs) and the ability to overcome the most important market barriers and risks. This thesis is based on a comprehensive literature study on solution business, business models and energy efficiency business. This literature review was used as a foundation to an energy efficiency solution business model scheme. The created scheme was tested in a case study which studied two different energy efficiency improvement projects, illustrated the functionality of the created business model and evaluated their potential as customer targets. Solution approach was found to be suitable for energy efficiency business. The most important characteristics of a good solution business model were identified to be the relationship between the supplier and customer, a proper network, knowledge on the customer’s process and supreme technological expertise. Thus the energy efficiency solution business was recognized to be particularly suitable for example for energy suppliers or technological equipment suppliers. Because the case study was not executed from a certain company’s point of view, the most important factors such as relationships and the availability of funding could not be evaluated. Although the energy efficiency business is recognized to be economically viable, the most important factors influencing the profitability and the success of energy efficiency solution business model were identified to be the proper risk management, the ability to overcome market barriers and the realization of CSFs.
Resumo:
Tässä tutkimuksessa on selvitetty logistiikkasektorin asiakastoimialojen, kaupan ja teollisuuden alojen yritysten näkemyksiä logistiikka-alan palvelutarjonnan kehittämistarpeista ja mahdollisista palvelupuutteista. Aihepiiriin liittyy tiiviisti yritysten logistiikkatoimintojen ulkoistaminen sekä yritysten oma logistiikkaosaaminen. Tutkimuksessa tarkastellaan myös logistiikkasektorin asiakastoimialojen näkemyksiä logistisen toimintaympäristönsä kehittämistarpeista. Tutkimuksessa luodaan aluksi viitekehys logistiikkatoimintojen ulkoistamiseen; saataviin hyötyihin sekä logistiikkatoimintojen ulkoistamiseen liittyviin potentiaalisiin riskeihin. Tutkimuksen empiirinen osio on toteutettu haastattelemalla logistiikkasektorin asiakastoimialojen (teollisuuden ja kaupan alat) edustajia ja analysoimalla kerättyä aineistoa sisällönanalyyttisin menetelmin. Tutkimuksen empiirisessä osiossa on selvitetty mm. yritysten logististen toimintojen ulkoistamista ja siitä saatavia hyötyjä tai koituvia haittoja sekä logistiikkatoimintojen ulkoistamisella saavutettavaa erityistä lisäarvoa. Tutkimuksessa tarkastellaan myös logistiikka-alan palvelutarjoajan valintaan liittyviä tekijöitä sekä logistiikkapalveluiden tarvevaatimusten kehittymistä. Tutkimus selvittää vastaajien tyytyväisyyttä logistiikkapalvelutarjonnan eri osa-aloihin sekä havaittuja logistiikka-alan palvelutarjonnan ongelmakohtia ja kehittämistarpeita. Tutkimuksen mukaan on ilmeistä, etteivät kustannussäästöt ole ainoa syy logistiikkatoimintojen ulkoistamiseen. Ulkoistamisella saavutetaan myös palvelutason parantumista tai levikin laajenemista. Lisäksi ulkoistamisratkaisut mahdollistavat yrityksen keskittymisen omaan ydintoimintaansa. Tutkimusta varten haastatellut vastaajat ovat hyvin tyytyväisiä Etelä-Suomen liikenneinfrastruktuuriin; oma sijainti ja käytettävissä oleva liikenneinfrastruktuuri koetaan hyvin toimivina. Vastaajat toivat kuitenkin esiin huolensa kuljetuskustannuksista ja niiden jatkuvasta noususta sekä tie- että meriliikenteessä. Tieliikenteessä jatkuva polttoaineiden hinnan nousu ja meriliikenteessä rikkidirektiivin voimaantulo nähdään yritystoiminnan kustannusrakenteeseen negatiivisesti vaikuttavina tekijöinä. Tutkimusta varten haastateltujen toimijoiden on hyvin vaikea löytää suoranaisia palvelupuutteita Etelä-Suomen logistiikka-alan palvelutarjonnassa. Syyt palvelupuutteiden vähyyteen ovat toisaalta maantieteellisestä sijainnista johtuvia ja toisaalta markkinatekijöihin liittyviä. Mahdolliset puutteet logistisessa palvelutarjonnassa korjautuvat yleensä kun puute logistiikka-alan palvelutarjonnassa ilmenee ja mahdollisuus uudenlaiseen palvelutoimintaan avautuu. Toisaalta Etelä-Suomen rannikkoa seurailevalla satamien ketjulla on oma vaikutuksensa logistisen palvelutarjonnan kasaantumiseen tutkimusalueelle. Hyvä logistiikka-alan palvelutarjonta tutkimusalueella vaikuttaa myös hintakilpailuun; useiden logistiikka-alan yritysten sijainti eteläisen Suomen alueella vaikuttaa hintoja alentavasti kun logistiikka-alan palvelutarjontaa on alueella runsaasti. Joillakin logistiikka-alan erikoispalvelun osa-aloilla palveluiden tarjonta on vähäistä, kapasiteettia on heikosti saatavilla tai aikataulutus saattaa tuottaa ongelmia logistiikkapalvelun ostajalle. Logistiikkapalvelun ostajan näkökulmasta erikoistumisen vaatimaa osaamista ei aina ole tarjolla. Suhteellisen ohuiden tavaravirtojen vuoksi yhteistyön lisääminen logistiikka-alan eri toimijoiden välillä on tärkeää kustannussäästöjen luomiseksi ja palvelutason parantamiseksi. Logistiikkatoimintojen ulkoistaminen on jatkunut kaupan ja teollisuuden alan yrityksissä jo vuosia. Logistiikkatoimintojen ulkoistamisessa piilee riski logistiikkaosaamisen vähenemiseen kaupan ja teollisuuden alan yrityksissä. Toisaalta logistiikkatoimintojen ulkoistaminen mahdollistaa kaupan ja teollisuuden alan yrityksille yhteistyökumppanin logistiikkaosaamisen hyödyntämisen. Muuttuvien volyymien vuoksi henkilöstöresursointi logistiikkatoimintojen osalta koetaan yrityksissä paikoin haastavana tehtävänä. Logistiikkatoiminnon ulkoistamisen sijasta tai ohella henkilöstövuokraus voidaan nähdä keinona jakaa riskejä, tuoda joustavuutta toimintaan tai suorittaa toimintaa kustannustehokkaasti operatiivisella tasolla. Suurimpana logistiikka-alan kehittämistarpeena haastatellut toimijat kokevat logistiikka-alan suuntaamisen innovaatio- ja kehittämisorientoituneeseen suuntaan. Tarvetta kehittämisorientoituneeseen lähestymistapaan nähdään paitsi arkipäiväisessä operatiivisessa toiminnassa, myös pitkäjänteisessä kehittämistyössä. Logistiikka-alan palveluita hyödyntävät yritykset toivovat, että logistiikka-alan yritykset kehittäisivät aktiivisemmin ja oma-aloitteisemmin tarjoamiaan logistisia palveluita, teknisiä ratkaisuja, palvelukonsepteja ja hyviä käytäntöjä ja myös tarjoaisivat niitä aktiivisesti logistisia palveluita ostaville yrityksille. Eniten ulkoistamismahdollisuuksia vastaajat näkevät sisälogistiikassa. Yleisesti ottaen varastointi nähdään potentiaalisena ulkoistamiskohteena. Ulkoistamisen tavoitteena on varastointiin sidottujen pääomien minimointi. Myös keräily- ja pakkaustoiminnoissa nähdään ulkoistamismahdollisuuksia, joskin tuotetuntemuksen tarpeellisuus asettaa omat vaatimuksensa näiden logistiikkatoimintojen ulkoistamiselle. Huolinta koetaan mahdollisena ulkoistamiskohteena erityisesti vientiorientoituneiden yritysten keskuudessa sekä sellaisten yritysten keskuudessa, joille ulkomaanvienti ei ole jokapäiväistä tai jokaviikkoista toimintaa. Ulkoistamismahdollisuuksia nähdään myös sähköisissä tilaus- ja toimitusketjujen hallinta- ja organisointityökaluissa. Sen sijaan kuljetusten osalta usea yritys on jo ulkoistanut kaikki sellaiset kuljetustoimintonsa, jotka ovat ulkoistettavissa.
Resumo:
The objective of the thesis is to examine the current state of risk management and to determine an appropriate risk management policy for commercial property derived risks in the Russian branch of a Finnish retail trade company. The employed research methodologies are comparative in-depth interviews and empirical value at risk analysis, including portfolio risk decomposition to determine the inter-currency characteristics. For a multinational retail trade company, the commercial property derived risks open up as a diverse combination of financial and non-financial risks with four distinctive interest groups. The research results indicate that geographical diversification across currency regimes provides diversification benefits. The Russian ruble is the most significant single risk component when considering the net investments outside the euro-zone. Decreasing the Russian ruble and Swedish krona exposures are the most effective methods to reduce translation derived risk. Exchange rate volatility varies over time according to idiosyncratic currency regime characteristics, and cost-effective risk management requires comprehensive analysis of the business environment. Profound and proactive risk management methods are found to be pivotal for companies with cross-border operations in order to succeed among international competitors.
Resumo:
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millainen rooli sisäisellä tarkastuksella on määritelmänsä mukaisesti organisaation riskienhallinnassa ja kuinka tässä roolissa sisäinen tarkastus säilyttää riippumattoman ja objektiivisen asemansa. Aihepiirin tutkimuksessa on aiemmin nostettu esille huoli objektiivisuuden ja riippumattomuuden toteutumisesta sisäisen tarkastuksen tehtävien laajentuessa perinteisten arviointi- ja varmennustehtävien ulkopuolelle. Sisäinen tarkastus on ottamassa merkittävämpää roolia riskienhallinnassa, jossa konsultointiluonteisten tehtävien osuus jatkaa kasvuaan suhteessa perinteisiin tehtäviin. Tutkimuksen empirialla haetaan vahvistusta lähdeaineiston keskeisille havainnoille ja selvitetään samalla sisäisen tarkastajan riippumatonta ja objektiivista asemaa turvaavia toimia. Empiirinen osio toteutetaan sähköpostihaastatteluna valituille yksityisellä puolella toimiville sisäisen tarkastuksen päälliköille. Haastattelun kysymykset ovat muodoltaan sekä strukturoituja että vapaampia kysymyksiä. Sisäisen tarkastuksen roolia selvitetään deskriptiivisellä lähestymistavalla, jolla kuvaillaan asemaa lähdemateriaalin sekä empiiristen havaintojen puitteissa. Tutkimus luokitellaan kvalitatiiviseksi tutkimukseksi. Kahdeksalle sisäiselle tarkastajalle lähetetystä haastattelulomakkeesta vastaukset saatiin lopulta kahdelta sisäisen tarkastuksen päälliköltä. Tutkimuksen keskeiset havainnot osoittavat, että sisäisellä tarkastuksella on aktiivinen rooli riskien arvioinnissa ja riskeistä konsultoinnissa. Tarkastuksen riippumaton ja objektiivinen toiminta varmennetaan sisäisen tarkastuksen suoralla raportointiyhteydellä ylimpään johtoon sekä sisäisesti että ulkoisesti tapahtuvalla laadun varmennuksella. Tutkimuksessa tehdyt havainnot lisäävät tietoa ja ymmärrystä sisäisen tarkastuksen riippumattomuuden ja objektiivisuuden varmentamisesta riskienhallinnan tukena.
Resumo:
Tässä tutkimuksessa pyrin hakemaan vastausta henkilöturvallisuushankkeen merkityksistä Satakunnan lennoston organisaatioturvallisuuden johtamiseen turvallisuuspäällikön näkökulmasta. Henkilöturvallisuushanke on vuonna 2009 käynnistynyt Pääesikunnan johtama hanke, jonka tavoitteena on luoda tarvittava osaaminen johtaa henkilöturvallisuutta ja toteuttaa henkilöturvallisuusriskien hallintaa sekä kehittää turvallisuuskulttuuria organisaatiossa. Kyseessä oli kvalitatiivinen tapaustutkimus, jossa tutkittavana tapauksena olivat henkilöturvallisuusjärjestelmä sekä Satakunnan lennoston turvallisuuspäällikön vastuut lennoston organisaatioturvallisuudesta. Analysoin tutkimuksessa turvallisuuspäällikön vastuita lennoston organisaatioturvallisuudesta vertaamalla niitä henkilöturvallisuushankkeen tuotteisiin: henkilöturvallisuushenkilöstö, riskienhallinta, tilannekuvajärjestelmä sekä henkilöturvallisuuden toimintaohjelma ja normisto. Tutkimuksen perusteella on havaittavissa, että henkilöturvallisuusjärjestelmällä ja sen tuotteilla on paljon vaikutuksia turvallisuuspäällikön tehtäviin. Merkittävimmät vaikutukset liittyvät lennoston esikunnan organisaatioon tulevaan henkilöturvallisuuspäällikön tehtävään, hankkeen tuottamaan henkilöturvallisuuden tilannekuvaohjelmistoon, henkilöturvallisuuden toimintaohjelmaan sekä muuttuviin turvallisuuden käytänteisiin. Henkilöturvallisuusjärjestelmän myötä lennoston organisaatioturvallisuuden vastuut tulee tarkastella uudelleen, turvallisuussuunnitelmat ja –ohjeet pitää päivittää, raportointi- ja ilmoituskäytänteet tulee tarkastaa ja henkilöstön turvallisuuskoulutuksen sisältö uudistaa. Henkilöturvallisuusjärjestelmä tuo organisaatioon lisää osaamista organisaatioturvallisuuden toteuttamiseen. Tällä uudella järjestelmällä on mahdollisuus parantaa, paitsi henkilöturvallisuutta, myös organisaatioturvallisuutta kokonaisuutena. Tämän tutkimuksen tuloksia on mahdollista hyödyntää sekä henkilöturvallisuushankkeessa hankevaiheessa että implementoitaessa henkilöturvallisuusjärjestelmää käyttöön.
Resumo:
The objective of this research was to describe how Nordic companies manage hazard risks in their operations in Russia and how the local business environment is considered to affect the hazard risks. Research methods used in this research were literature review and expert interviews. Twelve Nordic industrial companies operating in different fields of industry were interviewed. Large Nordic companies typically guide risk management centralized from the parent company on behalf of the whole company group and the risk management standards and policies are integrated in all subsidiaries. Parent companies typically control hazard risk management in Russia by regular risk management reporting, auditing the Russian sites and by training local managers and employees to risk management work. Many companies have experienced several losses in the first years of operating in Russia before the risk management policies have been implemented in Russian subsidiaries. The companies have learned to take local characteristics better into account by experience and most companies are quite satisfied with their current risk management standards in Russia. The interviews indicate that companies experience especially the poor quality of infrastructure, some features in Russian organizational culture and high level of criminality to increase hazard risks in Russia. However, understanding these features and risks in the business environment makes the management of these risks possible. Risks related to infrastructure can be managed in advance by decreasing dependencies of infrastructure and considering the infrastructure quality already when planning the business operations. Also good local network is often considered critical in order to overcome the complications related to infrastructure. Russian personnel has typically different attitude towards risk management than Nordic personnel and neglecting safety and maintenance and concealing losses is more typical in Russia. By training and guiding the local personnel risk management and safety work and desired ways of actions these risks can be decreased. Criminality risks are often managed to certain extent by investing in security, increasing supervising and paying attention to reliability of the employees and other interest groups of the company.
Resumo:
Tämän tutkimuksen aiheena ovat tilitoimiston liikeriskit ja niiden hallinta. Tilitoimistot ovat merkittävässä asemassa tuottaessaan asiakasyrityksistään taloudellista tietoa paitsi yritykselle itselleen myös sen sidosryhmille sekä yhteiskunnalle. Tilitoimiston toimintaa ja samalla riskienhallintaa ohjaa erityisesti hyvä tilitoimistotapa, jonka noudattaminen auttaa ylläpitämään ammatillista arvostusta. Tilitoimiston liikeriskit voidaan jakaa henkilöstöriskeiksi, sopimus- ja vastuuriskeiksi sekä tietoriskeiksi, joihin kuuluvat myös väärinkäytösriskit. Sopimus- ja vastuuriskejä hallitaan kirjallisin toimeksiantosopimuksin vakiosopimusehtoja käyttämällä sekä vastuuvakuutuksin. Tietoriskien hallinnassa apuna ovat salas-sapitosopimukset, tietoturvatoimet ja ohjeet. Väärinkäytösriskejä hallitaan parhaiten ennaltaehkäisemällä. Henkilöstö on tilitoimistojen suurin resurssi, mutta samalla myös suurin riskitekijä. Henkilöstö on myös avainasemassa tilitoimistojen riskienhallinnan toteuttamisessa. Suurimpia henkilöstöön kohdistuvia riskejä ovat avainhenkilöihin, työhyvinvointiin, jaksamiseen, motivaatioon sekä työvoiman saatavuuteen kohdistuvat riskit. Näitä kaikkia pystytään hallitsemaan toimivalla henkilöstöhallinnolla ja varahenkilöjärjestelmillä. Tutkimuksen empiirinen osio toteutettiin satunnaisesti valittuihin eteläsuomalaisiin tilitoimistoihin suunnatulla kyselytutkimuksella. Tutkimustuloksista käy ilmi, että tilitoimistojen tieto-, sopimus- ja vastuuriskien hallinta on hyvällä tasolla, mutta että henkilöstöriskien hallinnassa on jonkin verran parantamisen varaa. Tutkimus vahvistaa myös, että pk-sektorilla toimivien tilitoimistojen kannattaa käyttää kokonaisvaltaista riskienhallintaa liikeriskiensä hallitsemiseen ja toiminnan laadun turvaamiseen.
Resumo:
Combating climate change is one of the key tasks of humanity in the 21st century. One of the leading causes is carbon dioxide emissions due to usage of fossil fuels. Renewable energy sources should be used instead of relying on oil, gas, and coal. In Finland a significant amount of energy is produced using wood. The usage of wood chips is expected to increase in the future significantly, over 60 %. The aim of this research is to improve understanding over the costs of wood chip supply chains. This is conducted by utilizing simulation as the main research method. The simulation model utilizes both agent-based modelling and discrete event simulation to imitate the wood chip supply chain. This thesis concentrates on the usage of simulation based decision support systems in strategic decision-making. The simulation model is part of a decision support system, which connects the simulation model to databases but also provides a graphical user interface for the decisionmaker. The main analysis conducted with the decision support system concentrates on comparing a traditional supply chain to a supply chain utilizing specialized containers. According to the analysis, the container supply chain is able to have smaller costs than the traditional supply chain. Also, a container supply chain can be more easily scaled up due to faster emptying operations. Initially the container operations would only supply part of the fuel needs of a power plant and it would complement the current supply chain. The model can be expanded to include intermodal supply chains as due to increased demand in the future there is not enough wood chips located close to current and future power plants.
Resumo:
Although securities lending is an important function of the financial markets, it has not received that much academic attention. This study examines the evolution of European securities lending and risk management with an emphasis on the development of collateral management, the function responsible for reducing credit risk. The effects of the recent financial instabilities are also considered. The evolution of the Finnish securities lending market is examined in more detail through a case-study. This study can be classified as a constructive qualitative case study. The initial practical knowledge comes from the author's own experience and additional insight and theoretical background is acquired through a literature review. The case study is based on research, semi-structured interviews and a brief analysis of numerical data. The main observation of this study was that securities lending is now recognized as more of an investment management discipline than an operational support function. The recent financial instabilities have resulted in an increased focus on risk and transparency. In securities lending this is directly reflected in collateral management guidelines and procedures. Collateral management has become increasingly technologically developed and automated. Collateral optimization initiatives have been started to make the process more efficient, liquid, and cost effective. Although securities lending is generally an OTC-market with no standard market place, centralized exchange-like models have been introduced. Finnish securities lending has now shifted towards the more common global OTC model. Although the Finnish securities lending industry has developed, and the main laws governing it (tax legislation) have changed, there is still need for development. There are still not many Finnish participants involved and due to legal issues most securities loans are collateralized with cash and not securities (e.g. government bonds).