The Evolution of Securities Lending and Risk Mitigation: A Finnish Market Case Study

Although securities lending is an important function of the financial markets, it has not received that much academic attention. This study examines the evolution of European securities lending and risk management with an emphasis on the development of collateral management, the function responsible for reducing credit risk. The effects of the recent financial instabilities are also considered. The evolution of the Finnish securities lending market is examined in more detail through a case-study. This study can be classified as a constructive qualitative case study. The initial practical knowledge comes from the author's own experience and additional insight and theoretical background is acquired through a literature review. The case study is based on research, semi-structured interviews and a brief analysis of numerical data. The main observation of this study was that securities lending is now recognized as more of an investment management discipline than an operational support function. The recent financial instabilities have resulted in an increased focus on risk and transparency. In securities lending this is directly reflected in collateral management guidelines and procedures. Collateral management has become increasingly technologically developed and automated. Collateral optimization initiatives have been started to make the process more efficient, liquid, and cost effective. Although securities lending is generally an OTC-market with no standard market place, centralized exchange-like models have been introduced. Finnish securities lending has now shifted towards the more common global OTC model. Although the Finnish securities lending industry has developed, and the main laws governing it (tax legislation) have changed, there is still need for development. There are still not many Finnish participants involved and due to legal issues most securities loans are collateralized with cash and not securities (e.g. government bonds).

Vaikka arvopaperilainaus on oleellinen osa rahoitusmarkkinoiden toimintaa, se ei ole saanut riittävää määrää akateemista huomiota. Tämä tutkielma analysoi Euroopan arvopaperilainamarkkinoiden ja sen riskienhallinnan viime vuosien kehitystä. Tutkimus keskittyy arvopaperilainauksen tärkeimmän riskityökalun, vakuudenhallinnan, kehitykseen. Vakuudenhallinnalla pyritään minimoimaan vastapuolten luottoriskiä. Finanssikriisien vaikutusta toimialan kehitykseen on myös pohdittu ja tutkielman empiirisessä osassa tarkastellaan Suomen arvopaperilainamarkkinoiden tilaa tapaustutkimuksen kautta. Tutkimus voidaan luokitella konstruktiivis-kvalitatiiviseksi tapaustutkimukseksi. Alustava aiheeseen perehtyminen tulee tekijän työkokemuksesta ja syvempää ymmärrystä ja tietoa on haettu kirjallisuuskatsauksen kautta. Tapaustutkimus perustuu kirjallisuuskatsaukseen, puolistrukturoituihin haastatteluihin sekä lyhyeen numeerisen markkinadatan analyysiin. Tutkimuksen päähavaintona on, että arvopaperilainausta pidetään nykyään enemmänkin sijoitusstrategiana kuin operatiivisena tukifunktiona. Viimeaikojen taloudellinen epävakaus on johtanut riskienhallinnan ja toiminnan läpinäkyvyyden tärkeyden lisääntymiseen, niin yrityksissä kuin valvontaelimissä. Arvopaperilainauksessa riskien lisääntynyt tärkeys näkyy suoraan vakuudenhallinnan sopimusehtojen ja toimintatapojen muutoksissa. Vakuudenhallinta on myös kehittynyt teknologisesti ja muuttuu jatkuvasti automaattisemmaksi. Erilaisia vakuudenhallinnan optimointihankkeita on aloitettu, jotta prosessia voidaan kehittää tehokkaammaksi, likvidimmäksi ja kustannustehokkaammaksi. Arvopaperilainaustoimintaa ei ole vakioitu eikä sille ole standardia markkinapaikkaa. Uusia keskitettyjä, pörssimäisiä malleja on ehdotettu nykyisten OTC-markkinoiden tilalle läpinäkyvyyden ja kontrollin lisäämiseksi. Suomen arvopaperilainamarkkinat ovat kehittyneet globaalin OTC-mallin mukaiseksi. Toimiala on kehittynyt paljon niin toimintatapojen kuin lainsäädännön (verolainsäädäntö) osalta, mutta kehittämisenvaraa vielä on. Markkinoilla ei ole edelleenkään monia suomalaisia toimijoita ja suuri osa arvopaperilainoista on suojattu rahavakuuksilla arvopapereiden sijaan verolainsäädännön rajoitteista johtuen.