How Kings are Made, How Kingship Changes : A Study of Ritual and Ritual Change in Pre-Colonial Owamboland, Namibia

This study discusses the legitimacy basis of political power and its changes in historical African societies. It starts from Luc de Heusch s tenet that political power required a legitimacy basis of a spiritual kind, often formulated as sacred kingship. In ancient and pre-literate societies such kings were held to be responsible for the fertility of man, land and cattle. The king was a paradoxical figure, symbolising society, but standing above it, while simultaneously being its victim by being ritually killed at old age. This was also how Owambo sacred kings were conceived. De Heusch suggested that African kings derived their power over fertility from having been made sacred monsters in the rituals of installation. With the example of Owambo kingship, this study argues that the transgressive and monstrous aspect is only one of several dimension of a king s sacredness and brings out the nurturing and symbolically female aspect, identified but not analysed further by de Heusch. In the Owambo kingly installation a king-elect was made sacred, and part of it was that a link was ritually created to the early owners of the land. Their consent made it possible for the king to promote fertility and to appropriate power emblems needed for ruling. In the kingdom of Ondonga the early owners of the land were the spirits of early Bushman inhabitants and those of an early kingly clan, both neglected in public memory. The sacred dimension of kingship was further augmented when kings manipulated and appropriated rain rituals and initiation rituals, both of which were related to fertility. The study argues that even though there were aspects of the sacred monster in Owambo kingship, its manifestation was, in part, a distortion of the reciprocal aspect of kingship that was expressed in the homage paid to various ancestor spirits. A change in succession practices from ritual regicide to political assassination took place concomitant with the introduction of firearms, and this broke the sacrificial aspect of sacred kingship paving the way for a more predatory form of kingship while the sacred status of the king was retained.

Maan magneettikentän dipolimallin toimivuus inklinaatiojakauman perusteella

The magnetic field of the Earth is 99 % of the internal origin and generated in the outer liquid core by the dynamo principle. In the 19th century, Carl Friedrich Gauss proved that the field can be described by a sum of spherical harmonic terms. Presently, this theory is the basis of e.g. IGRF models (International Geomagnetic Reference Field), which are the most accurate description available for the geomagnetic field. In average, dipole forms 3/4 and non-dipolar terms 1/4 of the instantaneous field, but the temporal mean of the field is assumed to be a pure geocentric axial dipolar field. The validity of this GAD (Geocentric Axial Dipole) hypothesis has been estimated by using several methods. In this work, the testing rests on the frequency dependence of inclination with respect to latitude. Each combination of dipole (GAD), quadrupole (G2) and octupole (G3) produces a distinct inclination distribution. These theoretical distributions have been compared with those calculated from empirical observations from different continents, and last, from the entire globe. Only data from Precambrian rocks (over 542 million years old) has been used in this work. The basic assumption is that during the long-term course of drifting continents, the globe is sampled adequately. There were 2823 observations altogether in the paleomagnetic database of the University of Helsinki. The effect of the quality of observations, as well as the age and rocktype, has been tested. For comparison between theoretical and empirical distributions, chi-square testing has been applied. In addition, spatiotemporal binning has effectively been used to remove the errors caused by multiple observations. The modelling from igneous rock data tells that the average magnetic field of the Earth is best described by a combination of a geocentric dipole and a very weak octupole (less than 10 % of GAD). Filtering and binning gave distributions a more GAD-like appearance, but deviation from GAD increased as a function of the age of rocks. The distribution calculated from so called keypoles, the most reliable determinations, behaves almost like GAD, having a zero quadrupole and an octupole 1 % of GAD. In no earlier study, past-400-Ma rocks have given a result so close to GAD, but low inclinations have been prominent especially in the sedimentary data. Despite these results, a greater deal of high-quality data and a proof of the long-term randomness of the Earth's continental motions are needed to make sure the dipole model holds true.

Tammen alueellisen levinneisyyden rajoitteet : Tapaustutkimus Länsi-Turunmaalla

Elinympäristön vaikutusta eliölajien esiintymiseen voidaan tutkia habitaattimallinnuksen keinoin. Havainnot lajin esiintymisestä ja puuttumisesta eri kohdissa maisemaa suhteutetaan tilastollisen mallin avulla ympäristötekijöihin, jolloin saadaan kuva lajin elinympäristövaatimuksista. Tällöin oletetaan, että laji esiintyy kaikkialla siellä, missä sen elinympäristövaatimukset täyttyvät. Metapopulaatioteorian valossa näin ei kuitenkaan aina ole: maisemassa voi olla runsaasti lajille soveltuvia mutta asuttamattomia kasvupaikkoja, koska uusien yksilöiden leviäminen ja vanhojen häviäminen eivät välttämättä ole yksittäisten kasvupaikkojen tasolla tasapainossa. Siten myös lajin leviämiskyky vaikuttaa siihen, millaiseksi sen levinneisyyskuvio maisematasolla muodostuu. Tässä työssä keskityn tammen (Quercus robur) alueellisen levinneisyyden mallintamiseen. Tammen suhteellinen harvinaisuus Suomessa sekä sen rooli luonnon monimuotoisuuden merkittävänä tukipilarina tekevät siitä mielenkiintoisen kohdelajin ekologiselle tutkimukselle. Tutkimuskohteekseni valitsin Wattkastin saaren, n. 5 km2:n alueen Länsi-Turunmaalta. Wattkastissa on tutkittu kahdeksan vuoden ajan tammella elävien hyönteisyhteisöjen rakennetta ja kannanvaihteluita, ja saaressa kasvaa yli 1800 luonnonvaraista tammea, joiden tarkat sijainnit tiedetään. Tässä ympäristössä tutkin, rajoittaako tammen alueellista levinneisyyttä ensisijaisesti sopivien elinympäristöjen tilajakauma vai pikemminkin sen leviämiskyky. Yhdistin tammen esiintymiskuviota kuvaavaan habitaattimalliin kokeellisen aineiston, jonka avulla arvioin tammen paikallisen esiintymiskuvion ja tammelle soveltuvien elinympäristöjen tilajakauman vastaavuutta. Kokeellisen aineiston muodostivat 104 Wattkastiin vuonna 2004 istutettua pikkutammea, joiden selviytymisen ja kasvupaikkaolot kartoitin syksyllä 2009. Tutkin yleistetyillä lineaarisilla malleilla puiden menestymiseen siis selviytymiseen ja kuntoon vaikuttavia tekijöitä. Etsin potentiaalisia selittäjiä tammen menestymiselle kasvupaikan ympäristötekijöistä sekä istutetun puun sijainnista suhteessa luontaisiin tammikasvustoihin. Lisäksi tutkin habitaattimallin avulla, selittävätkö ympäristötekijät tammen nykyisen esiintymiskuvion Wattkastissa. Havaitsin, että istutetut puut olivat selviytyneet keskimäärin hyvin ja ettei niiden menestyminen riippunut sijainnista suhteessa luontaisiin tammikasvustoihin. Habitaattimallin selitysaste oli vain 19 %, eli kasvupaikkatekijät selittivät heikosti tammen nykyisen esiintymiskuvion Wattkastissa. Tulosten perusteella tammen paikallinen esiintymiskuvio ei vastaa sille soveltuvien elinympäristöjen jakaumaa maisemassa, joten tammen levinneisyyttä Wattkastissa rajoittaa ilmeisesti sen leviämiskyky. Tulokseni viittaavat siihen, ettei tammen elinympäristön laadussa ole suuria vaihteluita Wattkastin sisällä, koska sopivia kasvupaikkoja on tarjolla tammen nykyesiintymiseen nähden runsaasti. Tämä on tammihyönteistutkimusten kannalta kiinnostava tulos, koska se tarkoittaa, että aiemmat havainnot isäntäpuun sijainnin ja hyönteisten kannanvaihteluiden välisestä yhteydestä edustavat todellisia, tilaan sidottuja populaatioprosesseja eivätkä isäntäpuun välittämiä eroja elinympäristön laadussa. Lisäksi tutkimukseni osoittaa, että yhdistämällä habitaattimallinnukseen kokeellinen lähestymistapa saadaan realistisempi kuva lajin levinneisyyttä rajoittavista tekijöistä kuin tutkimalla pelkästään ympäristötekijöiden vaikutusta lajin esiintymiseen. Jos lajin rajoittunut leviämiskyky on vaikuttanut sen esiintymiskuvion syntyyn, pelkästään ympäristötekijöihin perustuva levinneisyysmalli liioittelee levinneisyyttä. Kokeellisen tutkimuksen avulla on tällaisessa tapauksessa mahdollista paljastaa myös leviämiskyvyn rooli esiintymiskuvion taustalla.

Alppihiihdon alkutaival : Pujottelu- ja tunturihiihto Suomessa 1920-luvulta 1960-luvulle

The object of study in this thesis is Finnish skiing culture and Alpine skiing in particular from the point of view of ethnology. The objective is to clarify how, when, why and by what routes Alpine skiing found its way to Finland. What other phenomena did it bring forth? The objective is essentially linked to the diffusion of modern sports culture to Finland. The introduction of Alpine skiing to Finland took place at a time when skiing culture was changing: flat terrain skiing was abandoned in favour of cross-country skiing in the early decades of the 20th century, and new techniques and equipment made skiing a much more versatile sport. The time span of the study starts from the late 19th century and ends in the mid-20th century. The spatial focus is in Finland. People and communities formed through their actions are core elements in the study of sports and physical activity. Organizations tend to raise themselves into influential actors in the field of physical culture even if active individuals work in their background. Original archive documents and publications of sports organizations are central source material for this thesis, complemented by newspapers and sports magazines as well as photographs and films on early Alpine skiing in Finland. Ever since their beginning in the late 19th century skiing races in Finland had mostly taken place on flat terrain or sea ice. Skiing in broken cross-country terrain made its breakthrough in the 1920 s, at a time when modern skiing techniques were introduced in instruction manuals. In the late 1920 s the Finnish Women s Physical Education Association (SNLL) developed unconventional forms of pedagogical skiing instruction. They abandoned traditional Finnish flat terrain skiing and boldly looked for influences abroad, which caused friction between the leaders of the women s sports movement and the (male) leaders of the central skiing organization. SNLL was instrumental in launching winter tourism in Finnish Lapland in 1933. The Finnish Tourism Society, the State Railways and sports organizations worked in close co-operation to instigate a boom in tourism, which culminated in the inauguration of a tourist hotel at Pallastunturi hill in the winter of 1938. Following a Swedish model, fell-skiing was developed as a domestic counterpart to Alpine skiing as practiced in Central Europe. The first Finnish skiing resorts were built at sites of major cross-country skiing races. Inspired by the slope at Bad Grankulla health spa, the first slalom skiing races and fell-skiing, slalom enthusiasts began to look for purpose-built sites to practice turn technique. At first they would train in natural slopes but in the late 1930 s new slopes were cleared for slalom races and recreational skiing. The building of slopes and ski lifts and the emergence of organized slalom racing competitions gradually separated Alpine skiing from the old fell-skiing. After the Second World War fell-skiing was transformed into ski trekking on marked courses. At the same time Alpine skiing also parted ways with cross-country skiing to become a sport of its own. In the 1940 s and 1950 s Finnish Alpine skiing was almost exclusively a competitive sport. The specificity of Alpine skiing was enhanced by rapid development of equipment: the new skis, bindings and shoes could only be used going downhill.

Topeliaaninen usko : Kirjailija Sakari Topelius uskontokasvattajana

ABSTRACT The author Zacharias Topelius as a religious educator The present study concerns the author Zacharias Topelius (1818-98) as a religious educator. The study´s main questions are as follows: What is the theological and pedagogical content of Topelius books and how is his religious instruction linked with the history of his time. The primary sources are his educational books Naturens bok (The Book of the Nature, 1856), Boken om vårt land (The Book of our Land, 1875) and Evangelium för Barnen (Gospel for Children, 1893), as well as his storybooks Läsning för barn I-VIII (Reading for Children I-VIII, 1865-96). The dissertation concerns the his-tory of religious education. Its primary method is background-based systematic analy-sis. In Topelius children s books the view of God is characterised both as an omnipresent spirit and as Providence, who guides world history according to his plan. In addition to Lutheranism this view is also influenced by Nationalism and Romanticism. The theological content of the books emphasises instruction in Christian life that is natural to normative children s books. Topelius strongly expresses the importance of a personal relationship to God, an idealistic Christian view of one s fellow man and of one s own nation as well as the value of nature conservation. The books of Topelius were some of the first educational works on nature preservation in Finland. The didactic quality of Topelius children s books was high for 19th century Finland. Their main emphasis in terms of educational goals is on civilisation (Bildung), self-awareness, national solidarity and living idealism. The pedagogical argumentation is mostly based on theological, historical, social and rational reasoning. The primary principles in Topelius teaching are Christian nationalism, idealistic harmony and the agrarian bourgeois. Christian nationalism is the main element of Topelius religious education. He considers the fatherland as a God-given project and the taking care of it as a part of holy service. Idealistic harmony is seen as the comprehensive development of one s character in the sense of romantic idealism. The agrarian bourgeois principle combines the Finnish peasant tradition with the values of 19th century modern bourgeois culture. I have named Topelius vision of religious education the Christian national project of civilisation (Bildung). Its main theses are home, religion and fatherland. The author himself strongly believed in this vision and never questioned it despite its national chauvinism and theological inconsistency. The religious ideology represented in Topelius educational works and storybooks was popular among pedagogues during the whole era of the Finnish folk school. It fit per-fectly with the Christian national discourse stemming from 19th century ideological ten-dencies. Due to their appropriate content combined with their practical language and pedagogical methods, the books were popular both at school and in the home for a long period of time. Therefore the books of Topelius aptly symbolise the religious education of their time and manifest their author s pedagogical talent as a national religious educator and as a populariser of Christian nationalism. Topelius books have had a lasting influence on Finnish religiosity. Key words: Topelius, theology, religion, education, nationalism and national project

Klassisen poliittisen taloustieteen heijastuminen Intian koleratodellisuuteen 1817–1914

Tässä työssä tutkitaan sitä, heijastuiko Britanniassa vallinnut klassisen poliittisen taloustieteen ihannointi Intian koleratodellisuuteen Itä-Intian kauppakomppanian ja Englannin kruunun hallintokausilla vuosina 1817–1914. Klassinen poliittinen taloustiede oli Britanniassa eli emämaassa dominantti ideologia ja sen vaikutus etenkin Intiassa oli huomattava. Työn lähdeaineisto koostuu pääasiassa Intiassa ja Iso-Britanniassa julkaistuista koleraa käsittelevistä teoksista. Tutkimus tarjoaa oman pienen panoksensa sekä Intian siirtomaahistoriaa että siirtomaajärjestelmän toimintaa käsittelevään tutkimukseen. Työssä esitetään, miten Intian koleraepidemiat alkoivat ja levisivät kauppakomppanian kaudella, miten kruunun alaisuuteen siirryttäessä Intiaan rakennettiin omanlaisensa koleratodellisuus ja -teoria ja miten todellisuus vasta hieman ennen 1900-luvun vaihdetta alkoi yhdentyä muun maailman koleratodellisuuden kanssa. Tutkielmasta voidaan päätellä klassisen poliittisen taloustieteen ajatusten heijastuneen Intian koleratodellisuuteen. Intian rooli raaka-aineiden tuottajana ja myöhemmin myös valmiiden tuotteiden markkinakenttänä heijastui sekä karanteenien vastustamisena että Euroopassa hyviksi todettujen koleraa ehkäisevien keinojen soveltamatta jättämisenä. Investoiminen Intian sosiaali- ja terveyssektorille ei sopinut klassisen poliittisen taloustieteen ihanteisiin, jotka painottivat markkinoiden toimintaan puuttumattomuutta ja näkymättömän käden kaikille jakamaa hyvinvointia. Kauppakomppanian kaudella puuttumattomuutta voitiin perustella yritysmäisellä toiminnalla, johon ei kuulut valtiolle kuuluvien tehtävien hoitaminen. Kruunun alaisuuteen siirtymisen myötä tilanne kuitenkin muuttui. Valtiolla oli suuremmat velvollisuudet kansalaistensa hyvinvointia kohtaan, joten kruunu joutui perustelemaan toimimattomuuttaan painokkaammin. Suurten sosiaalisektorin investointien ja karanteenien välttämiseksi Intiaan luotiin aivan oma koleratodellisuutensa, jonka mukaan kolera ei tarttunut ihmisestä toiseen, eikä sen leviämistä voinut estää, sillä se syntyi maasta nousevista höyryistä ja kulki tuulten mukana. Vääristynyt teoriapohja johti vääristyneeseen todellisuuteen. Epätietoisuus kolerasta ja sen hoidosta säilyi Intiassa 1800-luvun lopulle asti. Britannia hyväksyi saksalaisen epidemiologin, Robert Kochin esittämän bakteeriteorian vasta, kun Koch ja muu maailma totesivat, etteivät merille asetetut karanteenit enää pystyneet ehkäisemään koleran leviämistä. Merten ja kaupankäynnin vapaus ei tällöin enää ollut uhattuna, eikä Britannian siis koskaan tarvinnut luopua siirtomaajärjestelmälle niin olennaisesta tavaroiden liikkumisen esteettömyydestä.

Liikuntavammaisten henkilöiden kokemukset kuljetuspalveluista : "Pyörittelen siinä sitten peukaloita ja odotan sitä typerää erilliskyytiä"

Tutkielmani tarkoituksena on selvittää liikuntavammaisten henkilöiden kokemuksia kuljetuspalveluista. Tutkielmaa varten olen haastatellut Helsingissä asuvia vammaispalvelulain mukaisia kuljetuspalveluja käyttäviä henkilöitä. Haastateltavista kolme oli naisia ja kaksi oli miehiä.. Tutkielmani on laadullinen ja tutkielmani viitekehyksenä on fenomenologinen viitekehys. Haastattelumenetelmänä käytin avointa haastattelua. Haastateltavat tutkielmaani valitsin lumipallo-otantaa käyttäen. Tutkielmani tarkoituksena on tuoda näkyväksi se, miten käytettävissä olevat kuljetuspalvelut vaikuttavat liikuntavammaisten arkielämän sujuvuuteen ja minkälaisia kokemuksia vammaisilla on kuljetuspalveluista. Tuon myös näkyväksi sitä miten vammaiset kokevat yksilösuojan toteutuvan kuljetuspalveluita käytettäessä ja miten onnistunutta vammaispolitiikka on liikuntavammaisten kohdalla. Haastateltavista kaksi oli opiskelijoita ja kolme oli työelämässä. Tekemieni haastattelujen perusteella näyttää siltä, että vammaiset kohtaavat edelleen syrjintää arjessa liikkumisen osalta. Toimimattomat kuljetuspalvelut asettavat suuria haasteita vammaisten arjessa selviytymiseen rajoittaen vammaisten osallisuutta niin työhön, vapaa-aikaan, opiskeluun kuin ihmissuhteiden ylläpitämiseenkin. Yksilösuoja ei näyttänyt toteutuvan haastattelemieni vammaisten kohdalla heidän käyttäessään kuljetuspalveluita. Vammaispolitiikan asettamat tavoitteet yhtäläisistä ihmisoikeuksista muiden kanssa eivät näytä toteutuvan vammaisten kohdalla. Vammaiset ihmiset on laitettu toimimaan robotin tavoin aikataulujen ohjaamina unohtaen ihmisyys. Kuljetuspalveluita käyttäessään haastattelemani vammaiset kertoivat joutuneensa kohtaamaan liikkuessaan pelkoa, ahdistusta, yksilösuojan loukkaamista, intimiteettisuojan rikkomista ja välinpitämättömyyttä. Tutkielmani keskeisimpinä kirjallisuuslähteinä ovat olleet Simo Vehmaksen teos Vammaisuus.Johdatus historiaan, teoriaan ja etiikkaan, Minna Harjulan teos Vailinaisuudella vaivatu.Vammaisuuden tulkinnat suomalaisessa huoltokeskustelussa 1800-luvun lopulta 1930-luvun lopulle, Lauri Rauhalan teos .Ihmiskäsitys ihmistyössä, Michael Oliverin teos Understanding disability . From theory to practice sekä Susan Wendellin teos Rejected body. Feminist philosophical reflections on disability.

Raman spectrum of strontium titanate

The Raman spectrum of strontium titanate has been recorded using λ 4358 of mercury as exciter. The observed spectrum consists of 7 Raman lines, one of which is of low frequency, as expected from the recent theory of Cochran. 6 of these Raman lines have been interpreted as the first order spectrum arising from a small deviation of the cubic strontium titanate from its idealized symmetry. It has been shown that one normal mode of SrTiO3 neglected by J.T. Last, will be really active in infrared absorption in the region of 440 cm-1 and that it has to be taken into account in the interpretation of the infrared spectra of titanates. The four vibrational modes of the unit cell of SrTiO3 correspond to frequencies of 90, 335, 441 and 620 cm-1 observed in Raman effect. The large width of the Raman lines and the additional lines at 256 cm-1 and 726 cm-1 have been attributed to a splitting of the longitudinal and transverse optical modes. With the observed frequencies it has been found possible to account for in a satisfactory manner the specific heat of SrTiO3 in the range 54·84° K to 1800° K.

Myyttisestä sankarirehtorista opistoäidiksi ja manageriksi : Sukupuolen näkökulma kansalais- ja työväenopiston johtajuuteen

Kansansivistystä legitimoiva ja ylläpitävä ajattelu oli kertomusta myyttisistä sankarirehtoreista, jota voisi kutsua myös suomalaisen kansansivistyksen suureksi kertomukseksi. Tutkimusongelmana oli, kuinka kansansivistyksen suuri kertomus rakentui sukupuolen näkökulmasta kansan, sivistyksen ja vapauden käsitteiden tulkinnoissa. Tavoitteena oli jäljittää kansansivistyksen kadonneita naisia. Aineisto koostui eri kirjoittajien 1800-luvun lopulla ja 1900-luvulla laatimista kulttuurihistoriallisista teksteistä, joita metodologisesti tulkittiin sukupuolisensitiivisesti tiheällä otteella. Kansalais- ja työväenopiston rehtorin työ vuonna 2005 muodostui osaksi kansansivistyksen suurta kertomusta. Empiirinen aineisto koostui valtakunnallisesta, sähköisesti toteutetusta rehtorikyselystä (N=79), jota analysoitiin diskursiivisella lähestymistavalla sukupuolisensitiivisesti. Tutkimusongelmat olivat: Miksi kansalais- ja työväenopiston rehtoriksi hakeudutaan? Kuinka sukupuoli tulee esiin rehtorin työssä? Millaista on rehtorin työn arki? Suomalainen kansansivistystraditio kategorisoi naisen yksityiseen ja miehen julkiseen. Kansalais- ja työväenopistoista muotoiltiin sukupuolittuneita kansansivistysinstituutioita, joiden maskuliinisen johtajuuden ympärille rakentui sankarirehtorimyytti. Naisten tulo opistojen johtajattariksi liittyi osaksi naisten yleistä ammatillista kehitystä. Sivistettävälle naiselle rakentui paikka 1900-luvun vaihteesta äitikansalaisten yleissivistettävänä kollektiivina, myöhemmin työläisnaisten kollektiivina ja 1960-luvulta lähtien ammatillisena työvoimaresurssina. 2000-luvulla kansan käsite korvautui vapailla yksilökansalaisilla ja sivistysideologinen vapaus kääntyi uusliberalismin yksilön vapaaksi mahdollisuudeksi kehittää itseään vapaa-ajalla. Sivistys käsitteenä loittoni ja sen korvasivat oppiminen ja viihtyminen. Rehtoriksi hakeutumisen taustalla vaikuttivat edelleen kansansivistysideologiset arvot, jotka naiselle merkitsivät yhteiskunnallisen äitiyden velvoitetta hoitaa reproduktiivista tehtäväänsä ahkerana ja uutterana opistoäitinä. Uusliberalistiset arvot muuttivat naisen rehtorina kansallista ja taloudellista arvoa tuottavaksi palkkatyöäidiksi ja manageriksi. Sekä naiseen että mieheen rehtorina liitettiin stereotyyppisiä sukupuolirooleihin sidottuja ominaisuuksia. Naisen ja miehen paikat työyhteisössä määrittyivät modernin yhteiskuntasopimuksen seksuaalisen sopimuksen mukaisesti. Rehtorit työskentelivät moniosaavina jokapaikanhöylinä keskellä valtakunnallista opistoreformia. Rehtorin ammatillinen kuva jäsentyi monimuotoisesti reformistiksi, konformistiksi ja konservatiiviksi. Asiasanat: vapaa sivistystyö, kansansivistys, rehtorit, sukupuolentutkimus, kansalaisopistot, työväenopistot, diskurssianalyysi

Captured by conventions : On objectivity and factuality in international news agency discourse

The thesis explores the discourse of two global news agencies, the Associated Press (AP) and Reuters, which together with the French AFP are generally regarded as the world s leading news distributors. A glance at the guidelines given by AP and Reuters to their journalists shows that these two news agencies make a lot of effort to strive for objectivity the well-known journalistic ideal, which, however, is an almost indefinable concept. In journalism textbooks definitions of objectivity often contain various components: detachment, nonpartisanship, facticity, balance, etc. AP and Reuters, too, in their guidelines, present several other ideals besides objectivity , viz., reliability, accuracy, balance, freedom from bias, precise sourcing, reporting the truth, and so on. Other central concepts connected to objectivity are neutrality and impartiality. However, objectivity is, undoubtedly, the term that is most often mentioned when the ethics of journalism is discussed, acting as a kind of umbrella term for several related journalistic ideals. It can even encompass the other concept that is relevant for this study, that of factuality. These two intertwined concepts are extremely complex; paradoxically, it is easier to show evidence of the lack of objectivity or factuality than of their existence. I argue that when journalists conform to the deep-rooted conventions of objective news reporting, facts may be blurred, and the language becomes vague and ambiguous. As global distributors of news, AP and Reuters have had an influential role in creating and reinforcing conventions of (at least English-language) news writing. These conventions can be seen to work at various levels of news reporting: the ideological (e.g., defining what is regarded as newsworthy, or who is responsible), structural (e.g., the well-known inverted pyramid model), and stylistic (e.g., presupposing that in hard news reports, the journalist s voice should be backgrounded). On the basis of my case studies, I have found four central conventions to be worthy of closer examination: the conventional structure of news reports, the importance of newsworthiness, the tactics of impersonalisation which tends to blur news actors responsibility, and the routines of presenting emotions. My linguistic analyses draw mainly on M.A.K. Halliday s Systemic Functional Grammar, on notions of transitivity, ergativity, nominalisation and grammatical metaphor. The Appraisal framework, too, has provided useful tools for my analyses. The thesis includes six case studies dealing with the following topics: metaphors in political reporting, terrorism discourse, terrorism fears, emotions more generally, unnamed sources as rhetorical constructs, and responsibility in the convention of attribution.

Kuoleman voimat : Kirkonväki suomalaisessa uskomusperinteessä

Powers of Death. Church-väki in the Finnish Folk Belief Tradition Folk belief tradition can be defined as a communication system in which the truth value of traditional motifs is judged by their usefulness and applicability. According to the Finnish belief tradition, a substance of power called väki resides in sacred elements and in entities which vitally affect human life. Väki is both ritually avoided and harnessed for beneficial or malevolent purposes. The powers of church and death merge in church-väki, which, in beliefs and narratives, emerges when the boundary between the living and the dead is crossed or violated. In rural societies where the relationship to the dying and the deceased was close, the church-väki tradition was relevant and productive. This study is based on approximately 2700 units of archived material from thel late 19th and early 20th centuries narratives, rite descriptions, and linguistic data. It explicates the concept of church-väki, presents the background of the tradition, and analyses narratives, their meanings, and their role in early modern world view. It also explores how the concept was used when constructing social boundaries and handling otherness in the early modern Finland. The theoretic emphasis is on conceptual and genre analysis, narrativity, as well as the multiple meanings and uses of folklore motifs. Descriptions of church-väki vary from it being an invisible force to a crowd of beings and decomposing corpses. The author defines church-väki as a fuzzy concept with three prototypical cores and several names, most of which are polysemous. Polysemous words connect church-väki with for example ghosts and devils, unkempt people, and vermin, constructing a loose paradigm of supernatural and social otherness. Folklore genres of the studied narratives range from stories of personal experience to fabulates. The taleworlds and their content range from realistic (near) to extraordinary (distant). The distance between the taleworld and reality has concrete (local and temporal), narrative, and normative aspects. Distant taleworlds often follow an ontology different than in real life, although the narratives may be carefully linked to reality. Instead of being fictive, they show what would be expected outside the socially constructed everyday order. Methods of narratology are applied to coherent legends, which locate dramatic events in distant taleworlds. Linguistic genres, based on structure, function here as narrative registers of folklore genres.

PEDOT-PSSA as an alternative support for Pt electrodes in PEFCs

Poly (3,4-ethylenedioxythiophene) (PEDOT) and poly (styrene sulphonic acid) (PSSA) supported platinum (Pt) electrodes for application in polymer electrolyte fuel cells (PEFCs) are reported. PEDOT-PSSA support helps Pt particles to be uniformly distributed on to the electrodes, and facilitates mixed electronic and ionic (H+-ion) conduction within the catalyst, ameliorating Pt utilization. The inherent proton conductivity of PEDOT-PSSA composite also helps reducing Nation content in PEFC electrodes. During prolonged operation of PEFCs, Pt electrodes supported onto PEDOT-PSSA composite exhibit lower corrosion in relation to Pt electrodes supported onto commercially available Vulcan XC-72R carbon. Physical properties of PEDOT-PSSA composite have been characterized by X-ray diffraction, Fourier transform infrared spectroscopy, scanning electron microscopy and transmission electron microscopy. PEFCs with PEDOT-PSSA-supported Pt catalyst electrodes offer a peak power-density of 810 mW cm(-2) at a load current-density of 1800 mA cm(-2) with Nation content as low as 5 wt.% in the catalyst layer. Accordingly, the present study provides a novel alternative support for platinized PEFC electrodes.

PEDOT-PSSA as an alternative support for Pt electrodes in PEFCs

Poly (3,4-ethylenedioxythiophene) (PEDOT) and poly (styrene sulphonic acid) (PSSA) supported platinum (Pt) electrodes for application in polymer electrolyte fuel cells (PEFCs) are reported. PEDOT-PSSA support helps Pt particles to be uniformly distributed on to the electrodes, and facilitates mixed electronic and ionic (H+-ion) conduction within the catalyst, ameliorating Pt utilization. The inherent proton conductivity of PEDOT-PSSA composite also helps reducing Nation content in PEFC electrodes. During prolonged operation of PEFCs, Pt electrodes supported onto PEDOT-PSSA composite exhibit lower corrosion in relation to Pt electrodes supported onto commercially available Vulcan XC-72R carbon. Physical properties of PEDOT-PSSA composite have been characterized by X-ray diffraction, Fourier transform infrared spectroscopy, scanning electron microscopy and transmission electron microscopy. PEFCs with PEDOT-PSSA-supported Pt catalyst electrodes offer a peak power-density of 810 mW cm(-2) at a load current-density of 1800 mA cm(-2) with Nation content as low as 5 wt.% in the catalyst layer. Accordingly, the present study provides a novel alternative support for platinized PEFC electrodes

Ecology of the Asian Elephant in Southern India. I. Movement and Habitat Utilization Patterns

The movement and habitat utilization patterns were studied in an Asian elephant population during 1981-83 within a 1130 km2 area in southern India (110 30' N to 120 0' N and 760 50' E to 770 15' E). The study area encompasses a diversity of vegetation types from dry thorn forest (250-400 m) through deciduous forest (400-1400 m) to stunted evergreen shola forest and grassland (1400-1800 m). Home range sizes of some identified elephants were between 105 and 320 km2. Based on the dry season distribution, five different elephant clans, each consisting of between 50 and 200 individuals and having overlapping home ranges, could be defined within the study area. Seaso- nal habitat preferences were related to the availability of water and the palatability of food plants. During the dry months (January-April) elephants congregated at high densities of up to five individuals kM-2 in river valleys where browse plants had a much higher protein content than the coarse tall grasses on hill slopes. With the onset of rains of the first wet season (May- August) they dispersed over a wider area at lower densities, largely into the tall grass forests, to feed on the fresh grasses, which then had a high protein value. During the second wet season (September-December), when the tall grasses became fibrous, they moved into lower elevation short grass open forests. The normal movement pattern could be upset during years of adverse environmental con- ditions. However, the movement pattern of elephants in this region has not basically changed for over a century, as inferred from descriptions recorded during the nineteenth century.