Asiakkaana vaikeasti aivovammainen. Vammautuneen ja omaisen kokemuksia itsemääräämisoikeudesta ja osallisuudesta

Tutkielman aiheena ovat vaikeasti aivovammaisen nuoren aikuisen sekä omaisen kokemukset hyvinvointipalveluista. Hyvinvointipalveluilla tutkielmassa viitataan julkisen sektorin järjestämiin lakisääteisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Itsemääräämisoikeudella tarkoitetaan tässä yhteydessä yksilön moraalista oikeutta tehdä omaan elämään liittyviä valintoja ja päätöksiä ja toteuttaa niitä. Omaisen osallisuutta lähestytään osallisuutena vammautuneen läheisen hyvinvoinnin edistämiseen palvelujärjestelmän kontekstissa. Tutkielma kuuluu vammaistutkimukseen osana sosiaalipoliittista keskustelua. Se liittyy hyvinvointipalvelujen asiakkuutta koskevaan tutkimukseen. Tutkimuksen lähtökohtana on, että kokemuksellinen tieto on tärkeää sosiaalityön toimintakäytäntöjen kehittämisen kannalta. Keskeisimmät tutkimukset tutkielman kannalta ovat Heli Valokiven (2008), Eija Jumiskon (2008) ja Anna Metterin (2004) tutkimukset. Aineiston hankintamenetelmänä tutkielmassa on käytetty puolistrukturoitua haastattelua. Tutkielmaa varten on haastateltu neljää 27 - 36 -vuotiasta nuorta aikuista. Kaikilla haastateltavilla on vaikea aivovamma. He ovat työkyvyttömyyseläkkeellä ja asuvat vaikeavammaisten palveluasumisyksikössä Etelä-Suomen alueella. Tutkielmaa varten on haastateltu neljää omaista, joista osa on haastateltujen vammautuneiden omaisia. Aineiston analyysin välineenä on käytetty fenomenologis-hermeneuttista tutkimusotetta ja tarinallista lähestymistapaa.Vaikeavammaisten palveluasumisyksikköä lähestytään tutkielmassa vammautuneen arjen sosiaalisena näyttämönä yksityisen ja julkisen tilan välimaastossa. Vaikean aivovamman saanut henkilö toteuttaa itsemääräämistään asumisen arjessa monin eri tavoin. Hän luotaa suhdettaan vammaisuuteensa ja antaa sille eri merkityksiä. Hän arvioi omaa toimijuuttaan suhteessa vammaisuuden kokemukseen. Muistivaikeuksien johdosta vammautunut voi tarvita tarinallista tukea toimijuutensa edistämiseksi. Luottamus on keskeinen voimavara vammautuneen elämässä, sillä luotetut toiset voivat tukea vammautuneen toimijuutta ja haastaa valtadiskurssien määritelmiä hänen tilanteestaan. Vaikeasti vammautuneen omaisella voi olla tärkeä rooli vammautuneen arjessa. Omaisen osallisuutta lähestytään tutkielmassa kokemuksena ja toimintana. Tutkielmassa erotetaan kolme osallisuuden kokemuksellista ja toiminnallista ulottuvuutta, jotka ovat olemassaolon kipu, taistelu ja pyrkimys tasapainoon. Omaisen toimijarooleja esitaistelijana ja hoivaajana tarkastellaan sosiaalityön ja sosiaalipolitiikan toimintaympäristöä vasten. Omainen suhteuttaa palvelujärjestelmää koskevia odotuksiaan hyvinvointivaltion lupaukseen, mutta saattaa päätyä kohtuuttomaan tilanteeseen. Omaisen institutionaalisen luottamuksen kokemusta lähestytään turvautuvan, tukeutuvan ja menetetyn luottamuksen näkökulmasta. Sosiaalityön ja sosiaalipolitiikan toimintaympäristö on muuttunut monin tavoin ja asiakkaalta odotetaan enenevässä määrin kykyjä toimia markkinoistuneessa yhteiskunnassa. Vammaispolitiikan keinoin pyritään edistämään vaikeavammaisten itsemääräämistä ja yhdenvertaisuutta. Itsemääräämisen eetos voi kuitenkin tukea jo ennestään vahvojen ja aktiivisten toimijoiden toimijuutta. Sosiaalityön haasteena on tukea heikoimmassa asemassa olevien mahdollisuuksia päättää omaa arkea koskevista asioista. Omaisen osallisuuden tukeminen voi mahdollistaa osaltaan vammautuneen itsemääräämistä arjessa. Tasapaino on kuitenkin herkkä, ja sosiaalityön ammatillisena haasteena on hakea tasapainoa asiakkaan itsemääräämisoikeuden ja omaisen osallisuuden välillä.

Kiista, eheys, unohdus : Vapaussodan muistaminen suojeluskunnan ja veteraaniliikkeen toiminnassa 1918-1944

Conflict, Unity, Oblivion: Commemoration of the Liberation War by the Civic Guard and the Veterans´ Union in 1918-1944 The Finnish Civil War ended in May 1918 as a victory for the white side. The war was named by the winners as the Liberation War and its legacy became a central theme for public commemorations during the interwar period. At the same time the experiences of the defeated were hindered from becoming a part of the official history of Finland. The commemoration of the war was related not only to the war experience but also to a national mission, which was seen fulfilled with the independence of Finland. Although the idea of the commemoration was to form a unifying non-political scene for the nation, the remembrance of the Liberation War rather continued than sought to reconcile to the conflict of 1918. The outbreak of the war between the Soviet Union and Finland in 1939 immediately affected the memory culture. The new myth of the Miracle of the Winter War, which referred to the unity shown by the people, required a marginalization of controversial memory of the Liberation War. This study examines from the concepts of public memory and narrative templates how the problematic experience of a civil war developed to a popular public commemoration. Instead of dealing with the manipulative and elite-centered grandiose commemoration projects, the study focuses on the more modest local level and emphasizes the significance of local memory agents and narrative templates of collective memory. The main subjects in the study are the Civil Guard and the Veterans´ Union. Essential for the widespread movement was the development of the Civic Guard from a wartime organization to a peacetime popular movement. The guards, who identified themselves trough the memories and the threats of civil war, formed a huge network of memory agents in every corner of the country. They effectively linked both local memory with official memory and the civic society with the state level. Only with the emergence of the right wing veteran movement in the 30ies did the tensions grow between the two levels of public memory. The study shows the diversity of the commemoration movement of the Liberation War. It was not only a result of a nation-state project and political propaganda, but also a way for local communities to identify and strengthen themselves in a time of political upheaval and uncertainty.

What should I think; How should I feel? : The balancing of personal experiences and social norms in the outgroup attitude formation of youth

The present study focused on the associations between the personal experiences of intergroup contact, perceived social norms and the outgroup attitudes of Finnish majority and Russian-speaking minority youth living in Finland. The theoretical background of the study was derived from Allport s (1954) theory of intergroup contact (i.e., the contact hypothesis), social psychological research on normative influences on outgroup attitudes (e.g., Rutland, 2004; Stangor and Leary, 2006) and developmental psychological research on the formation of explicit (deliberate) and implicit (automatically activated) outgroup attitudes in adolescence (e.g., Barrett, 2007; Killen, McGlothlin and Henning, 2008). The main objective of the study was to shed light on the role of perceived social norms in the formation of outgroup attitudes among adolescents. First, the study showed that perceived normative pressure to hold positive attitudes towards immigrants regulated the relationship between the explicit and implicit expression of outgroup attitudes among majority youth. Second, perceived social norms concerning outgroup attitudes (i.e., the perceived outgroup attitudes of parents and peers) affected the relationship between intergroup contact and explicit outgroup attitudes depending on gender and group status. Positive social norms seem to be especially important for majority boys, who need both pleasant contact experiences and normative support to develop outgroup attitudes that are as positive as girls attitudes. The role of social norms is accentuated also among minority youth, who, contrary to majority youth with their more powerful and independent status position, need to reflect upon their attitudes and experiences of negative intergroup encounters in relation to the experiences and attitudes of their ingroup members. Third, the results are indicative of the independent effects of social norms and intergroup anxiety on outgroup attitudes: the effect of perceived social norms on the outgroup attitudes of youth seems to be at least as strong as the effect of intergroup anxiety. Finally, it was shown that youth evaluate intergroup contact from the viewpoint of their ingroup and society as a whole, not just based on their own experiences. In conclusion, the outgroup attitudes of youth are formed in a close relationship with their social environment. On the basis of this study, the importance of perceived social norms for research on intergroup contact effects among youth cannot be overlooked. Positive normative influences have the potential to break the strong link between rare and/or negative personal contact experiences and negative outgroup attitudes, and norms also influence the relationship between implicit and explicit attitude expression.

Aikuissosiaalityön asiakkaiden kokemuksia ja toiveita sosiaalityön tuesta ja avusta ja yhteistyöstä sosiaalityöntekijän kanssa

Tämä tutkielma käsittelee kunnallisen aikuissosiaalityön työikäisten asiakkaiden kokemuksia ja toiveita sosiaalityön tuesta ja avusta ja yhteistyöstä sosiaalityöntekijän kanssa. Tutkimus on laadullinen. Tutkimusaineisto on kerätty haastattelemalla yksilöhaastatteluna Helsingin kaupungin sosiaaliviraston sosiaaliaseman asiakkaita, jotka olivat sosiaalityöntekijän asiakkaina sosiaalityöntekijöiden työn painottuessa muuhun kuin toimeentulotukityöhön. Lähestymistapa on kuvaileva ja tulkitseva. Keskeisiä lähteitä ovat esimerkiksi Kirsi Juhilan teos Sosiaalityöntekijöinä ja asiakkaina (v. 2006) ja Kaarina Mönkkösen tutkimus Dialogisuus kommunikaationa ja suhteena (v. 2002) ja teos Vuorovaikutus – dialoginen asiakastyö (v. 2007). Asiakkaiden kokemukset tuesta ja avusta jäsentyivät neljäksi eri merkityskokonaisuudeksi, tuen muodoksi. Tuki näyttäytyi arjen sujumisen ja jäsentymisen tukemisena ja päihteettömän elämän tukemisena. Tuki oli myös aktivointia työn ja koulutuksen suuntaan sekä muuhun yhteisölliseen ja yhteiskunnalliseen osallisuuteen. Tuki näyttäytyi myös asianajona ja moniammatillisena tukena. Sosiaalityön toiminnallisilla ryhmillä sosiaalityöntekijän käyttäminä työmenetelminä oli merkitystä niin arjessa selviytymisen, päihteettömän elämän kuin yhteisöllisen ja yhteiskunnallisen osallisuuden tukemisessa. Asiakkaan ja sosiaalityöntekijän yhteistyö, asiakkaan kohtelu ja kokemukset saadusta tuesta ja avusta näyttäytyivät myönteisinä viime vuosien aikana. Asiakaslähtöinen, asiakkaan tilanteesta ja tarpeista lähtevä, asiakkaan omat näkemykset huomioiva, palvelu näytti hyvin pitkälle toteutuneen. Sosiaalityöntekijä nähtiin yleensä auttamishaluisena ja asiakasta ymmärtävänä ja sosiaalityöntekijältä myös toivottiin näitä asioita, samoin kuin asiakkaan puolella olemista, myötätuntoista asennetta ja yksilöllistä kohtelua. Asiakkaat kokivat sosiaalityöntekijän yleensä kuuntelevan heitä ja huomioivan heidän näkemyksensä omasta tilanteestaan. Asiakkaan kuuntelemista myös toivottiin. Asiakkaan ja työntekijän suhde näyttäytyi dialogisena suhteena. Sosiaalityöntekijää pidettiin rinnalla kulkijana, auttajana, asiakkaan palvelijana ja toivon ylläpitäjänä. Asiakassuhteen luottamuksellisuutta pidettiin tärkeänä. Sosiaalityö näyttäytyi lähes kaikilla suunnitelmallisena ja tavoitteellisena elämäntilanteen muutokseen tähtäävänä työskentelynä. Osalla työn painotus oli huolenpitotyössä. Yhteistyön onnistumista ja tuen saamista koettiin rajoittavan asiakkaasta itsestään johtuvat syyt ja juridishallinnollinen järjestelmä lakeineen ja ohjeineen. Asiakkaat näyttivät harjoittavan itsekontrollia eli yleensä hakivat sellaista tukea, etenkin taloudellista tukea, jota olettivat saavansa. Sosiaalityöntekijän toivottiin ottavan kantaa asioihin ja tuovan oman näkökulmansa keskusteluun, eli odotettiin dialogia ja työntekijän asiantuntemusta, jopa neuvoja. Toivottiin kokonaisvaltaista kohtaamista, missä näkyi tunnetason huomioimisen tärkeys asiatason lisäksi. Asiakkaan todellinen kyky muutokseen nousi esille asiana, joka sosiaalityössä tulisi huomioida. Asiakkaan tilanteen ymmärtämiseksi juuri tarvitaan yhteistyötä. Asiakkaan tukeminen toteutui asiakkaan ja sosiaalityöntekijän tapaamisissa ja muissa kohtaamisissa, mukaan lukien etuuksien myöntäminen. Tukeminen toteutui myös toiminnallisten ryhmien kautta ja moniammatillisena tukena.

Onko tutkijan sukupuolella väliä? : Kemian ja fysiikan alan tutkijoiden ja tohtoriopiskelijoiden tutkijanura IDECAT-verkostossa sukupuoliperspektiivistä.

Tutkimukseni kohteena ovat mies- ja naispuoliset tutkijat ja tohtoriopiskelijat, jotka ovat osallistuneet katalyysitutkimukseen keskittyvän tutkimusverkosto IDECAT:in toimintaan. Tutkielmassani pyrin selvittämään, onko naisten ja miesten tutkijanuran välillä eroa ja jos on, niin minkälainen tämä ero on. Pyrin myös saamaan selville, onko naisten tutkijanuralla esteitä ja esiintyykö tiedeyhteisössä sukupuolesta johtuvaa syrjintää. IDECAT (Integrated Design of Catalytic Nanomaterials for a Sustainable Production) on EU-rahoitteinen, kemian tekniikkaan liittyvään katalyysitutkimukseen keskittyvä tutkimusverkosto, johon kuuluu alan tutkimusyksiköitä ja yliopistoja 12 Euroopan maasta. IDECAT:iin kuuluu noin 500-600 henkilöä. Tutkimukseni pohjautuu kahteen kyselytutkimukseen, jotka toteutettiin Internetissä 2009-2010. Ensimmäinen kyselytutkimus oli vastaajien saatavilla loka-marraskuussa 2009 ja siinä selvitettiin IDECAT:in tutkijoiden ja tohtoriopiskelijoiden tasa-arvotilannetta yleisesti. Kyselyyn vastasi 83 henkilöä, joista 51% oli naisia ja 49 % miehiä. Kyselyssä käytettiin strukturoitua kyselylomaketta ja tulokset analysoitiin kvantitatiivisesti SPSS tilasto-ohjelmalla. Tilastollisena menetelmänä käytän ristiintaulukointia. Toinen kyselytutkimus (jatkokysely) keskittyy tiedeyhteisössä tapahtuvaan sukupuolesta johtuvaan syrjintään ja se oli vastaajien saatavilla huhti-toukokuussa 2010. Jatkokyselyn kysymykset ovat avokysymyksiä ja ne analysoitiin laadullisesti. Jatkokyselyyn vastasi 24 henkilöä, joista 6 kuvasi yksityiskohtaisesti syrjintäkokemuksiaan tiedeyhteisössä. Teoreettisena viitekehyksenä käytän tutkimuksessani Joan Ackerin sukupuolittuneen organisaation teoriaa ja siihen liittyviä, organisaation toiminnassa ilmeneviä sukupuolittuneita prosesseja. Sukupuolittuneet prosessit ovat ajattelutapoja , käytäntöjä ja asenteita, joilla sukupuolet erotetaan toisistaan ja joilla tuotetaan sukupuolten välisiä valtasuhteita. Naisten ja miesten tutkijanuran välillä on aineistossani joitakin merkittäviä eroja. Sukupuolesta johtuva syrjintä on yleistä vastaajien keskuudessa ja naiset ovat kokeneet sitä useammin kuin miehet. 67% naisvastaajista ja 37% miesvastaajista on kokenut sukupuolesta johtuvaa syrjintää. Naisvastaajat myös kokevat miehiä useammin, että he eivät saa riittävästi tukea ja kannustusta esimiehiltään. Lisäksi naisia on pyydetty mukaan tieteelliseen yhteistyöhön miehiä harvemmin. Useimmat muuttujat eivät kuitenkaan tuo eroa sukupuolten välille. Tutkijanaiset kokevat ylenemismahdollisuutensa lähes yhtä hyviksi kuin miehet, naiset ja miehet työskentelevät yhtä usein määräaikaisissa tehtävissä ja naiset työskentelevät kokopäiväisesti lähes yhtä usein kuin miehet. Naiset pitävät perheen ja työn yhdistämistä helppona. Sukupuolittuneita prosesseja ilmenee erityisesti sukupuolten väliseen työnjakoon ja sosiaalisen tuen ja vallan jakoon tiedeyhteisössä liittyvissä tilanteissa. Sukupuolittuneisuus ei kuitenkaan ole totaalista, monien kyselyn muuttujien kohdalla sukupuolittumista tai eroa sukupuolten välille ei tullut. Monet kyselyn muuttujat osoittavatkin, että naiset ja miehet kokevat, että heitä kohdellaan melko tasa-arvoisesti. Tietyillä osa-alueilla epätasa-arvoisen kohtelun kokemukset ovat kuitenkin yleisiä, mikä tuottaa ristiriitaisen kuvan tiedeyhteisön tasa-arvotilanteesta. Tämä voi viitata siihen, että tutkijanaisten ja miesten asemat ja roolit tiedeyhteisössä eivät ole pysyviä ja staattisia, vaan aktiivisessa muutoksen tilassa. Tutkijanaisten asemaa tiedeyhteisössä voidaan lisäksi parantaa reagoimalla ja puuttumalla sukupuolesta johtuvaan syrjintään, pitämällä tasa-arvoasioita esillä sekä kiinnittämällä huomiota johtamiskäytäntöihin, esimerkiksi palkkaamalla lisää naisjohtajia. Avainsanat Keywords: Sukupuolittunut organisaatio, sukupuolittuneet prosessit, kyselytutkimus, kvantitatiivinen tutkimus, tiedeyhteisö, sukupuolisyrjintä, tutkijanaiset, naistutkijat, sukupuolten tasa-arvo, gendered organization, academia, female scientists, gender equality

Vanhustenhoitajan ammatillinen rooli – avain vanhusten hyvinvointiin ja hoitajien työssä jaksamiseen

Suomessa väestön rakenne on muuttumassa ja hoitoa tarvitsevien määrä nousee jatkuvasti. Vanhustenhoito on muuttunut henkisesti ja fyysisesti yhä kuormittavammaksi ja vanhustenhoidon imago huonoksi. Tavoitteita asetetaan, mutta resurssit näiden saavuttamiseen ovat tiukassa. Tutkimuksen keskiössä olivat vanhustenhoitajien kokemukset ammatillisesta roolista. Tutkimuksen teoreettisina tukipilareina toimivat rooliteoria sekä näkemykset tunnetyöstä ja totaalisista laitoksista. Menetelmänä toimi IPA:a, jonka avulla voidaan päästä käsiksi siihen, miten tutkittavat jäsentävät maailmaansa − tässä tapauksessa ammatillista rooliaan vanhustyöntekijöinä. Tutkimuksen aineistona toimivat 8 haastattelua, jotka on kerätty vuonna 2009. Aineistosta nousi päällimmäisenä esiin hoitajan ja asukkaan välinen vuorovaikutus ja se, kuinka hoitajan on oltava ammatillisessa roolissa. Tätä vuorovaikutussuhdetta kuvattiin kaikissa kahdeksassa haastattelussa ja sitä pidettiin ammattitaidon oleellisimpana osana. Ensimmäisellä tutkimuskysymyksellä selvitettiin millaisia rooliodotuksia vanhustenhoitajat asettavat toiminnalleen. Oleellisimmat odotukset rakentuivat sen ympärille, miten vanhuksen kanssa ollaan vuorovaikutuksessa. Tilanteissa hoitajan tulisi osata oikeanlaiset tiukat, mutta toisaalta lempeät otteet, jotta vanhukset eivät passivoituisi. Nämä otteet nähtiin vanhuksen edun mukaisina, sillä ilman jämäkkää hoito-otetta vanhukset saattoivat heittäytyä täysihoitoon ja lakata pitämästä yllä päivittäisiä toimintojaan, kuten hampaiden pesua. Toinen tutkimuskysymys paneutui siihen, kokevatko vanhustenhoitajat roolinmukaisuuden tärkeäksi työssään. Lisäksi perehdyttiin siihen, miksi roolinmukaisuus koetaan tärkeänä. Haastatellut vanhustenhoitajat toivat esiin, että työstä on suoriuduttava tietyllä tavalla. Omista murheista tai mieltymyksistä huolimatta työt piti saada tehtyä. Työhön oltiin tultu vanhuksen edun vuoksi ja se oli pidettävä mielessä koko ajan. Kun hoitajat onnistuivat toimimaan rooliodotusten mukaisesti, säilyi tunnelma osastolla rauhallisena ja lääkkeitä kului vähemmän. Kolmas tutkimuskysymys pureutui siihen, voiko vanhustenhoitaja vapautua ammatillisesta roolistaan työpäivän aikana. Hoitajat kokivat, että roolista vapautuminen oli mahdollista työpäivän aikana, mutta sille annettiin tiukat rajat. Vanhusten nähden hoitajan tuli pysytellä tiukasti roolinmukaisessa odotettavassa käytöksessä. Vanhustenhoitajilla oli selkeästi erilaiset käyttäytymissäännöt niihin tilanteisiin kun oltiin osastolla potilaiden näkyvillä kuin niihin tilanteisiin joissa oltiin yksin tai kollegoiden kanssa. Tässä voidaan nähdä selkeä yhteys Goffmanin rooliteoriaan, jossa hän tuo esiin, että esityksissä on näyttämö ja takatila. Vanhainkodin tapauksessa näyttämö on osasto, jossa vanhukset ja omaiset seuraavat hoitajien toimintaa. Takatiloina sen sijaan toimivat hoitajien omat työhuoneet, taukotilat ja henkilökunnan wc, jossa työnaamio voitiin riisua hetkellisesti pois. Tärkeimmät lähteet ovat: Goffman, E. (1971). Arkielämän roolit. Oikeille jäljille rooliviidakossa ja Smith, J., Flowers, P., Larkin, M. (2009). Interpretative Phenomenological Analysis. Theory, method and research.

Jälkihuollossa olevien nuorten kokemuksia ammatillisesta tukihenkilötoiminnasta

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassa lastensuojelun avohuollon jälkihuollossa olevien nuorten kokemuksia ammatillisesta tukihenkilötoiminnasta. Nuoret ovat olleet sijoitettuina ammatilliseen perhekotiin, sijaisperheeseen tai nuorisokotiin. Sijoitusten päättymisestä on kulunut vähintään puoli vuotta. Ammatillisella tukihenkilötoiminnalla tarkoitan tässä tutkielmassa julkista viranomaispalvelua, jota järjestetään sekä kunnan omana että yksityisten sosiaalipalveluyrittäjien toimintana. Toteutan tutkielman yhdessä pääkaupunkiseudun kunnassa, jossa tukihenkilötoiminta on yleisin nuorille järjestetty tukitoimi jälkihuoltoaikana. Aineistona on kahdeksan 16–20-vuotiaan nuoren puolistrukturoitua haastattelua. Tutkielman tavoitteena on kuvata nuorten erilaisia kokemuksia toiminnan eri vaiheista: tukihenkilötoiminnan aloitusvaiheesta, työskentelyvaiheesta sekä työskentelyn jatkumisesta. Tutkimusprosessiani ohjaava fenomenologinen lähestymistapa sekä holistinen ihmiskäsitys ovat vaikuttaneet asenteisiini ja suhtautumistapaani nuorten kokemuksiin. Tutkimusasetelma lisäsi ja selkeytti tutkimuskohteen ymmärtämistä. Tutkielman viitekehys ja ongelmat nousivat haastateltavan nuoren elämäntilanteesta. Toteutin tutkielman fenomenografisen analyysimenetelmän siten, että tarkastelin nuorten kokemuksista syntyneitä käsityksiä reflektoimalla niitä. Kuvaan tukihenkilötoimintaa siten, kuin haastattelemani nuoret sen käsittävät ja ymmärtävät. Analyysin tuloksena syntyneet kategoriat muodostuivat aineistolähtöisesti. Nuorten kokemukset tukihenkilötoiminnasta olivat pääosin positiivisia. Negatiiviset kokemukset liittyivät nuorten mielestä liian vähäisiin tapaamiskertoihin ja tukihenkilön vaihtumiseen. Nuoret kokivat, ettei läheisten kanssa työskentelyyn toiminnassa panostettu. Keskeisenä tuloksena tutkielmassa nousee esiin se, että kokemus tukihenkilötoiminnasta on merkityksellistä nuorelle tukihenkilön ja nuoren välisen hyvän ja toimivan suhteen ansiosta. Kaikkia kolmea työskentelyvaihetta yhdisti vuorovaikutussuhteen merkitys toimintaan. Toiminnan alkamiseen vaikuttavina kategorioina olivat tuen tarve sijoituksen jälkeen, tukihenkilön merkitys, kokeilunhalu sekä sosiaalityöntekijän vaatimus. Varsinaiseen työskentelyyn liittyvät kategoriat olivat tukihenkilösuhteen merkitys, tukihenkilön osaaminen, toiminnallisuus tukihenkilötyössä, vapaaehtoisuus, muutos elämäntilanteessa ja läheisverkoston merkitys. Tukihenkilötoiminnan jatkumiseen vaikuttavat kategoriat nimesin seuraavasti: tuen tarvetta edelleen ja tukihenkilön merkitys. Tukihenkilö voi parhaimmillaan tarjota turvallisen ja merkityksellisen ihmissuhteen nuorelle. Hän voi olla ensimmäinen viranomainen nuoren lastensuojeluasiakkuuden aikana, joka pysähtyy riittävän pitkäksi aikaa kuuntelemaan nuorta ja arvostamaan hänen ajatuksiaan.

Yhden uhka, toisen toive? : Somalien ja venäläisten asumistoiveet etnisen segregaatiokehityksen valossa

Ethnic minorities residential patterns and integration are widely discussed issues in many European countries. They have also become topical in Finland due to an increase in foreign migration, especially in recent decades. This dissertation contributes to debates associated with attempts to explain ethnic minorities residential patterns by examining the role of cultural factors and ethnic preferences of the residential choices of Somali and Russian immigrants in Finland. The research is based on in-depth interviews with Somali (n=24) and Russian (n=26) immigrants living in the Helsinki metropolitan area. Housing officials and social workers (n=18) working in cities of Helsinki and Vantaa were also interviewed. The results of this study show that propinquity to one s own ethnic group is important to Somalis living in Finland. This is important for maintaining their traditional, communal life styles, but also as a safe haven against the racism which they experience on a regular basis. They have a preference for mixed neighbourhoods that contain both native Finnish residents and some ethnic minorities. For Russians the spatial propinquity to their country people is less significant at the neighbourhood level. However, this is not to indicate the insignificance of intra-ethnic networks or one s cultural background. Rather, the differences in ethnic preferences between Somalis and Russians predominantly reflect their varying levels of exposure to racial harassment and diverse meanings that they give to social relations with their neighbours. According to this study, the time spent in a host-country and interactions with other ethnic groups affect ethnic preferences. The importance of one s own ethnic community also varies in accordance with life situations. Therefore, ethnic minorities residential preferences and choices should not be viewed as static or something deriving from cultural background alone. Residential preferences and aspirations are constantly being reshaped vis-à-vis to immigrants experiences. Past and present experiences and the way that immigrants observe the host society and its functions are important for the interpretation of residential preferences and patterns.

Monietnisten ihmisten etninen identiteetti suomalaisessa viitekehyksessä : kosmopoliittisuutta, monikulttuurisuutta ja itsensä etsimistä

The purpose of this thesis was to understand the experiences of the multiethnic people in Finland. This study explored the different aspects of the ethnic identity development process. Thesis was done in two phases. First phase studied the question of how is the ethnic identity developed in Finnish context and what aspects had affected their ethnic identity process. The second phase explored questions as what kind of ethnic identity form the multiethnic people have in Finland and do they have developed cosmopolitan global identities. The aim of this qualitative study was not to empirically measure or define the multiethnic identity, but to open new perspectives of the life and experiences through narrative research. Intention of this thesis was to give voice to small stories of the minority people that are so often shadowed by the big stories of the male of the majority. The first phase of this study included narratives from four multiethnic women. The narratives answered to questions who am I and where do I come from. The second phase data collection was made with narrative forms to 12 self-identified multiethnic persons. The multiethnic people were from three backgrounds: ones with parents from different ethnic backgrounds, Finnish who had lived long time abroad and people from non-Finnish backgraound who had lived in Finland for a long time. The analyzing was made by analyzing the narratives with content analysis that based on the theory of the multiethnic people and by narrative analyzing where short narratives were created of each person. In conclusion the multiethnic identity was found to be a continuous process that lasted through lifetime. Different aspects affected the identification process, including family dynamics, social mirroring and belonging. The variety of different ethnic options in multiethnic person identity process, lacking family support for the both ethnic identities and the feeling of otherness experienced by the multiethnic people in Finland cause additional challenges to the ethnic identity process and results in some cases cultural homelessness. On the other hand the variety of cultural contexts brings flexibility to negotiate between different cultures and languages resulting to positive hybrid identity for some of the multiethnic people. Hybrid identity was sub grouped to cosmopolitan identity and multicultural identity.

Sosiaalityön ammattilaiset refleksiivisinä toimijoina : tutkimus erikoistumiskoulutuksesta Margaret Archerin teorian valossa

In Finland, specialized studies in social work (professional licentiate education) were begun in the year 2000. The education is targeted at experienced social workers and leads to a licentiate degree (a degree between master s and doctorate). In this study, the experiences of members of the first study cohort, specializing in social work with children and young people, are examined. The study s theoretical frame of reference is based on the morphogenetic approach, developed by British sociologist Margaret Archer. In it, the potential powers of both an agent as well as social and cultural structures are considered important and worth taking into account. Archer sees reflexivity, a person s ability to analyze herself/himself, as an essential starting point for agency. Thanks to reflexivity, people are able to engage in internal conversations , discuss the concerns that are important to them and form agential projects . In Archer s theory, the social structures and traits of the cultural system are seen as having potential power in relation to people s agential projects; these powers can enable but also restrain the realization of the projects. On the other hand, individuals can try to review the factors affecting their agential projects and find ways of action that facilitate them. The research task is to study the self-understanding of social work professionals in the 21st century, the issues and goals professionally important for them, as well as the contexts framing the realization of these goals. The research questions are as follows: 1) What kind of internal conversations, concerns and agential projects related to their work did the professionals taking part in licentiate education bring to light? 2) What kind of enabling and restraining factors can be identified in their situations? And 3) What kind of social structures and traits related to the cultural system are connected to these factors? The research material was collected by interviewing the students in different phases of their education. In 2001 and 2004 all members of the study group (n = 25) were interviewed. In 2007, 13 students took part. The themes of the internal conversations brought to light in the interviews were divided into four broad thematic categories: professional development, the position of children in social work, multiprofessional work and structural social work. In relation to these themes the students formed different kinds of agential projects. In addition, the study reveals several cultural and social structures that have enabled but also restrained the realization of the agential projects. These structures are linked, for example, to the relations between employees and employers, students and teachers, children and adults as well as between the representatives of different professions. Working conditions which social workers often consider weak are discussed as a focal issue related to many themes. These working conditions become evident, for example, in the great imbalance which exists between the professional tasks and the amount of time that social workers have for them. Difficult situations arise when social workers feel they cannot reach the goals that are professionally important to them because of the strict external conditions of the work.

Vanhanakin nuori isä - isäksi kahdessa eri iässä

Tarkastelen tutkielmassani isiä, jotka ovat saaneet lapsia kahdessa eri iässä; nuorempana ja vanhempana. Isillä on lapsia siis ”kahdessa sarjassa”, sillä joillakin heidän peräkkäisillä lapsillaan on vähintään 8‒10 vuoden ikäero. Keskiössä on se, miten nämä isät ovat kokeneet isyytensä ensimmäisellä kerralla tullessaan isiksi ja miten he ovat kokeneet isyytensä myöhemmin. Olen kiinnostunut myös siitä, ovatko heidän kokemuksensa samankaltaisia vai erilaisia sekä mikä on ”sopiva” ikä isyydelle. Lähestyn aihetta myös isiin kohdistuvien odotusten sekä työn ja perheen yhteensovittamisen kautta. Siten rakennan kuvaa isien kokemuksista isyydestä ”kahdella kierroksella”. Asetan isyyden 1990- ja 2000-lukujen familistisen käänteen kontekstiin, sillä isien kokemuksia isyydestä eri-ikäisenä ei voi käsitellä vain iän ja vanhenemisen kautta, vaan kokemuksiin vaikuttavat myös aikakausi ja yhteiskunnan vallitsevat perheihanteet. Tutkimukseni on kvalitatiivinen. Aineistoni koostuu seitsemän isän yksilöhaastatteluista. Yhteistä haastateltaville on se, että he ovat tulleet isäksi kahdessa eri sarjassa. Haastattelut olivat puolistrukturoituja teemahaastatteluja ja haastateltavat on valittu teoreettisella otannalla. Aineiston analyysissä olen yhdistänyt temaattista sisällönanalyysia sekä fenomenologista otetta. Olen halunnut tuoda esiin isien omia kokemuksia. Tutkimukseni sijoittuu perhesosiologian alaan, mutta aihepiiri ja tärkeimmät lähteeni ovat monitieteellisiä; sosiologisia, kasvatustieteellisiä, psykologisia ja kulttuurihistoriallisia. Muun muassa Jouko Huttusen, Sinikka Aapola-Karin, Riitta Jallinojan, Johanna Mykkäsen, Jaana Vuoren, Merja Korhosen, Kaisa Ketokiven, Minna Kelhän, Jyrki Jyrkämän, Peter Lasslettin ja Ilana Aallon tutkimukset isyydestä, vanhemmuudesta sekä iästä ovat tärkeitä. Keskeisimmät tutkimustulokseni liittyvät isien sopivana pidettyyn ikään sekä isien muuttuneeseen isyyskokemukseen. Isäksi tulemiselle ei voi asettaa tiettyä ikää, vaan mies on valmis isäksi sitten kun tuntuu siltä. Isät korostivat kokemuksellisen iän merkitystä ja irtisanoutuivat kronologisesta iästään. He kuitenkin korostivat, että isyys ei sovi kaikille miehille enää vanhemmalla iällä; heille se sopi sillä he olivat nuorekkaita ja pitivät terveydestään huolta. Yhteiskunnan odotukset ja mahdollisuudet isyyden toteuttamiselle olivat isistä ristiriitaiset. Isät kokivat paineita myös työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisesta. He olivat kaikki ensimmäisten lastensa kanssa tehneet enemmän tai jopa liikaa töitä ja toisella kierroksella heidän työntekonsa oli vähentynyt sekä heillä oli enemmän aikaa perheelle. Tällöin he olivat myös jo saavuttaneet korkeamman aseman työssä. He kokivat, että ensimmäisellä kierroksella heidän taloudellinen tilanteensa olisi saanut olla parempi. Isät perustelivat omaa isyyttään ja omia valintojaan luomalla kuvaa toiminnallisesta isästä hyvänä isänä. Isien puheessa korostui myös kumppanin valinnan tärkeys perhettä rakentaessa.

Isien kokemuksia kohtaamisista sosiaalityöntekijöiden kanssa

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tutkia isyyden ilmenemistä erilaisissa sosiaalihuollon toimintayksiköissä. Tutkin, miten sosiaalihuollon miesasiakkaat kokevat tulleensa kohdatuiksi isinä ja vanhempina asiakastyössä sosiaalityöntekijän kanssa. Tutkielmaa varten on haastateltu yhdeksää sosiaalihuollon peruspalveluja käyttävää miesasiakasta ja tutkittu heidän kokemuksiaan sosiaalityöstä. Aineisto muodostui neljästä A-klinikkatyön, kolmesta aikuissosiaalityön ja kahdesta lastensuojelun avopalveluita käyttävän isän haastattelusta. Tutkimus kohdistui Vantaan kaupungin sosiaali- ja terveydenhuollon toimialaan ja siinä oleviin päihdepalveluiden, aikuissosiaalityön ja lastensuojelun avopalveluiden piirissä oleviin miesasiakkaisiin, jotka olivat isiä. Tutkin isien omia kokemuksia kohtaamastaan sosiaalityöstä, miten heidät on huomioitu isinä ja vanhempina. Fenomenologinen tutkimusote on relevantti lähestymistapa silloin, kun tutkitaan ihmisten kokemuksia. Keskityn ainoastaan tietoisiin, kerrottuihin kokemuksiin, joita isät tuovat esiin. Tavoitteenani on ymmärtää isien välitöntä aiheeseen uppoutunutta kokemusta eli heidän kokemuksiaan isinä ja vanhempina sosiaalityössä. Hyödynsin haastatteluissa teemahaastattelurunkoa, joka koostui kokemuksista kolmen eri teeman ympärillä. Ensimmäinen teema koski miesasiakkaiden kokemuksia isyydestään ja vanhemmuudestaan. Toinen teema koostui miesasiakkaiden kokemuksista viranomaisista ja erityisesti kohtaamistaan sosiaalityöntekijöistä. Kolmas teema koostui odotuksista ja toiveista niin perheenjäsenten odotuksista ja toiveista isää kohtaan kuin myös isän toiveista ja odotuksista sosiaalityöntekijöitä kohtaan. Toteutin aineiston keruun puolistrukturoituna haastatteluna hyödyntäen teemahaastattelun ideaa. Noudatin väljästi teema-haastattelurunkoa haastattelutilanteissa. Haastattelutilanteistani voin löytää fenomenologisen haastattelun piirteitä, koska annoin isien kertoa vapaasti omia kokemuksiaan niin isinä kuin vanhempinakin tosin haastattelukysymysten ohjaamina. Tarkastelen aineistoa sisällönanalyyttisesti. Analysoinnissa käytän menetelmänä laadullista sisällönanalyysia fenomenologista viitekehystä hyödyntäen. Käytin aineiston jäsentelyssä Atlas.ti -tietokoneohjelmaa. Aineistoni koostuu yhdeksästä kokemuksiin perustuvista teemahaastattelusta, joten Atlaksen käyttö on perusteltua tämän aineiston analyysin kannalta. Atlas auttoi minua jäsentämään kokemukset lähempää fenomenologista tarkastelua varten. Tutkimukseni isillä oli hyvin erilaisia kokemuksia kohtaamastaan sosiaalityöstä. Isät kokivat tulleensa kohdatuiksi sosiaalityössä, vaikka kokemuksia esiintyi myös isien kohtaamattomuudesta. Samalla isällä saattoi olla sekä myönteisiä että kielteisiä kokemuksia kohtaamisistaan sosiaalityöntekijöiden kanssa. Isät kokivat, että heitä kuunnellaan, mutta toisaalta he kokivat, että heidän isyyttään ei tueta riittävästi. Isät saattavat kokea itsensä ohitetuiksi suhteessa äitiin ja sosiaalityöntekijä voi tuntua liian etäiseltä. Riittävällä taloudellisella tuella oli suuri merkitys isänä olemisessa. Isät kuvasivat asioita niin, että vuorovaikutuksen taso näytti olevan merkittävä asia. Sosiaalityöntekijöiden persoona ja sitä kautta syntyvä työskentelyote vaikuttivat sekä myönteisesti että kielteisesti kokemuksiin sosiaalityöntekijöistä. Sosiaalityön toteuttamiseen vaikuttaa sosiaalityöntekijän oma kokemus perhemuodosta ja perheen dynamiikasta. Rakenteelliset tekijät sanelevat sosiaalityön reunaehtoja, jotka heijastuvat sosiaalityöhön. Sosiaalityöhön vaikuttavat puutteelliset työn tekemiseen liittyvät taloudelliset ja henkilökuntaan kohdistuvat resurssit.

Examining effectiveness of an immigrant labor market integration intervention. The role of acculturation, discrimination, self-efficacy, outcome expectances, action and coping planning.

The designing of effective intervention tools to improve immigrants’ labor market integration remains an important topic in contemporary Western societies. This study examines whether and how a new intervention tool, Working Life Certificate (WLC), helps unemployed immigrants to find employment and strengthen their belief of their vocational skills. The study is based on quantitative longitudinal survey data from 174 unemployed immigrants of various origins who participated in the pilot phase of WLC examinations in 2009. Surveys were administered in three waves: before the test, right after it, and three months later. Although it is often argued that the unemployment among immigrants is due either to their lack of skills and cultural differences or to discrimination in recruitment, scholars within social psychology of behavior change argue that the best way of helping people to achieve their goals (e.g. finding employment) is to build up their sense of self-efficacy, alter their outcome expectances in a more positive direction or to help them to construct more detailed action and coping plans. This study aims to shed light on the role of these concepts in immigrants’ labor market integration. The results support the theories of behavior change moderately. Having positive expectances regarding the outcomes of various job search behaviors was found to predict employment in the future. Together with action and coping planning it also predicted increase in job search behavior. The intervention, WLC, was able to affect participants’ self-efficacy, but contrary to expectations, self-efficacy was found not to be related to either job search behavior or future labor market status. Also, perceived discrimination did not explain problems in finding employment, but hints of subtle or structural discrimination were found. Adoption of Finnish work culture together with strong family culture was found to predict future employment. Hence, in this thesis I argue that awarding people diplomas should be preferred in immigrant integration training as it strengthens people’s sense of self-efficacy. Instead of teaching new information, more attention should be directed at changing people’s outcome expectances in a more positive direction and helping them to construct detailed plans on how to achieve their goals.

Why Don't Students Talk? Causes of Foreign Language Communication Apprehension in English Classes: A Comparison of High Apprehensive and Low Apprehensive Upper Secondary Students.

OBJECTIVES. Oral foreign language skills are an integral part of one's social, academic and professional competence. This can be problematic for those suffering from foreign language communication apprehension (CA), or a fear of speaking a foreign language. CA manifests itself, for example, through feelings of anxiety and tension, physical arousal and avoidance of foreign language communication situations. According to scholars, foreign language CA may impede the language learning process significantly and have detrimental effects on one's language learning, academic achievement and career prospects. Drawing on upper secondary students' subjective experiences of communication situations in English as a foreign language, this study seeks, first, to describe, analyze and interpret why upper secondary students experience English language communication apprehension in English as a foreign language (EFL) classes. Second, this study seeks to analyse what the most anxiety-arousing oral production tasks in EFL classes are, and which features of different oral production tasks arouse English language communication apprehension and why. The ultimate objectives of the present study are to raise teachers' awareness of foreign language CA and its features, manifestations and impacts in foreign language classes as well as to suggest possible ways to minimize the anxiety-arousing features in foreign language classes. METHODS. The data was collected in two phases by means of six-part Likert-type questionnaires and theme interviews, and analysed using both quantitative and qualitative methods. The questionnaire data was collected in spring 2008. The respondents were 122 first-year upper secondary students, 68 % of whom were girls and 31 % of whom were boys. The data was analysed by statistical methods using SPSS software. The theme interviews were conducted in spring 2009. The interviewees were 11 second-year upper secondary students aged 17 to 19, who were chosen by purposeful selection on the basis of their English language CA level measured in the questionnaires. Six interviewees were classified as high apprehensives and five as low apprehensives according to their score in the foreign language CA scale in the questionnaires. The interview data was coded and thematized using the technique of content analysis. The analysis and interpretation of the data drew on a comparison of the self-reports of the highly apprehensive and low apprehensive upper secondary students. RESULTS. The causes of English language CA in EFL classes as reported by the students were both internal and external in nature. The most notable causes were a low self-assessed English proficiency, a concern over errors, a concern over evaluation, and a concern over the impression made on others. Other causes related to a high English language CA were a lack of authentic oral practise in EFL classes, discouraging teachers and negative experiences of learning English, unrealistic internal demands for oral English performance, high external demands and expectations for oral English performance, the conversation partner's higher English proficiency, and the audience's large size and unfamiliarity. The most anxiety-arousing oral production tasks in EFL classes were presentations or speeches with or without notes in front of the class, acting in front of the class, pair debates with the class as audience, expressing thoughts and ideas to the class, presentations or speeches without notes while seated, group debates with the class as audience, and answering to the teacher's questions involuntarily. The main features affecting the anxiety-arousing potential of an oral production task were a high degree of attention, a large audience, a high degree of evaluation, little time for preparation, little linguistic support, and a long duration.

Ratkaiseeko raha? : Tulospalkkiojärjestelmään ja työympäristöön liittyvien kokemusten yhteys esimiesten työtyytyväisyyteen ja työmotivaatioon

The aim of this study was to investigate the relationship between merit pay system and work environment and foremen´s work satisfaction and work motivation. There has been a lot of investigation on rewarding. Less research has been done on previous surveys among the merit pay systems and motivation investigations. According to former surveys, rewarding systems cannot be released from its context. Therefore this survey expanded to deal with work environment. It was also essential to investigate different dimensions of extrinsic and intrinsic motivation and equity of rewarding. Investigation or work motivation and work satisfaction was challenging because both of these concepts have been investigated under quite traditional frame of reference of work motivation theories. In some surveys, the concepts have not been even separated or they have been used even as synonyms. The data were collected with the 193 foremen working in the profit centers of the different chains of the company in the field of retail trade. The questions were: Are the experiences of merit pay system and work environment related to foremen´s work satisfaction and work motivation? Are the backround variables related to foremen´s work satisfaction and work motivation? The data collection was carried out by an electronic inquiry during May 2010. 137 replied from foremen working under merit pay system. The research material was analyzed with PASW-software. Various analyzing methods were used: factor analyses, regression analyses and group of different parametric and non-parametric analyses. In contrast to theoretical framework in the factor analyses work satisfaction and work motivation clustered into the same dimension. As a main result the atmosphere, possibilities to influence and the atmosphere of leading were strongly positively related to foremen´s work satisfaction and work motivation. According to regression analyses these factors were able to explain 55 % of the foremen´s work satisfaction and work motivation. The best explanatory variable was atmosphere. Instead, the backround variables (age, sex, working years, group of profession, education) were not associated with work satisfaction and work motivation.