Jälkihuollossa olevien nuorten kokemuksia ammatillisesta tukihenkilötoiminnasta

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassa lastensuojelun avohuollon jälkihuollossa olevien nuorten kokemuksia ammatillisesta tukihenkilötoiminnasta. Nuoret ovat olleet sijoitettuina ammatilliseen perhekotiin, sijaisperheeseen tai nuorisokotiin. Sijoitusten päättymisestä on kulunut vähintään puoli vuotta. Ammatillisella tukihenkilötoiminnalla tarkoitan tässä tutkielmassa julkista viranomaispalvelua, jota järjestetään sekä kunnan omana että yksityisten sosiaalipalveluyrittäjien toimintana. Toteutan tutkielman yhdessä pääkaupunkiseudun kunnassa, jossa tukihenkilötoiminta on yleisin nuorille järjestetty tukitoimi jälkihuoltoaikana. Aineistona on kahdeksan 16–20-vuotiaan nuoren puolistrukturoitua haastattelua. Tutkielman tavoitteena on kuvata nuorten erilaisia kokemuksia toiminnan eri vaiheista: tukihenkilötoiminnan aloitusvaiheesta, työskentelyvaiheesta sekä työskentelyn jatkumisesta. Tutkimusprosessiani ohjaava fenomenologinen lähestymistapa sekä holistinen ihmiskäsitys ovat vaikuttaneet asenteisiini ja suhtautumistapaani nuorten kokemuksiin. Tutkimusasetelma lisäsi ja selkeytti tutkimuskohteen ymmärtämistä. Tutkielman viitekehys ja ongelmat nousivat haastateltavan nuoren elämäntilanteesta. Toteutin tutkielman fenomenografisen analyysimenetelmän siten, että tarkastelin nuorten kokemuksista syntyneitä käsityksiä reflektoimalla niitä. Kuvaan tukihenkilötoimintaa siten, kuin haastattelemani nuoret sen käsittävät ja ymmärtävät. Analyysin tuloksena syntyneet kategoriat muodostuivat aineistolähtöisesti. Nuorten kokemukset tukihenkilötoiminnasta olivat pääosin positiivisia. Negatiiviset kokemukset liittyivät nuorten mielestä liian vähäisiin tapaamiskertoihin ja tukihenkilön vaihtumiseen. Nuoret kokivat, ettei läheisten kanssa työskentelyyn toiminnassa panostettu. Keskeisenä tuloksena tutkielmassa nousee esiin se, että kokemus tukihenkilötoiminnasta on merkityksellistä nuorelle tukihenkilön ja nuoren välisen hyvän ja toimivan suhteen ansiosta. Kaikkia kolmea työskentelyvaihetta yhdisti vuorovaikutussuhteen merkitys toimintaan. Toiminnan alkamiseen vaikuttavina kategorioina olivat tuen tarve sijoituksen jälkeen, tukihenkilön merkitys, kokeilunhalu sekä sosiaalityöntekijän vaatimus. Varsinaiseen työskentelyyn liittyvät kategoriat olivat tukihenkilösuhteen merkitys, tukihenkilön osaaminen, toiminnallisuus tukihenkilötyössä, vapaaehtoisuus, muutos elämäntilanteessa ja läheisverkoston merkitys. Tukihenkilötoiminnan jatkumiseen vaikuttavat kategoriat nimesin seuraavasti: tuen tarvetta edelleen ja tukihenkilön merkitys. Tukihenkilö voi parhaimmillaan tarjota turvallisen ja merkityksellisen ihmissuhteen nuorelle. Hän voi olla ensimmäinen viranomainen nuoren lastensuojeluasiakkuuden aikana, joka pysähtyy riittävän pitkäksi aikaa kuuntelemaan nuorta ja arvostamaan hänen ajatuksiaan.