Sosiaalityön ammattilaiset refleksiivisinä toimijoina : tutkimus erikoistumiskoulutuksesta Margaret Archerin teorian valossa

In Finland, specialized studies in social work (professional licentiate education) were begun in the year 2000. The education is targeted at experienced social workers and leads to a licentiate degree (a degree between master s and doctorate). In this study, the experiences of members of the first study cohort, specializing in social work with children and young people, are examined. The study s theoretical frame of reference is based on the morphogenetic approach, developed by British sociologist Margaret Archer. In it, the potential powers of both an agent as well as social and cultural structures are considered important and worth taking into account. Archer sees reflexivity, a person s ability to analyze herself/himself, as an essential starting point for agency. Thanks to reflexivity, people are able to engage in internal conversations , discuss the concerns that are important to them and form agential projects . In Archer s theory, the social structures and traits of the cultural system are seen as having potential power in relation to people s agential projects; these powers can enable but also restrain the realization of the projects. On the other hand, individuals can try to review the factors affecting their agential projects and find ways of action that facilitate them. The research task is to study the self-understanding of social work professionals in the 21st century, the issues and goals professionally important for them, as well as the contexts framing the realization of these goals. The research questions are as follows: 1) What kind of internal conversations, concerns and agential projects related to their work did the professionals taking part in licentiate education bring to light? 2) What kind of enabling and restraining factors can be identified in their situations? And 3) What kind of social structures and traits related to the cultural system are connected to these factors? The research material was collected by interviewing the students in different phases of their education. In 2001 and 2004 all members of the study group (n = 25) were interviewed. In 2007, 13 students took part. The themes of the internal conversations brought to light in the interviews were divided into four broad thematic categories: professional development, the position of children in social work, multiprofessional work and structural social work. In relation to these themes the students formed different kinds of agential projects. In addition, the study reveals several cultural and social structures that have enabled but also restrained the realization of the agential projects. These structures are linked, for example, to the relations between employees and employers, students and teachers, children and adults as well as between the representatives of different professions. Working conditions which social workers often consider weak are discussed as a focal issue related to many themes. These working conditions become evident, for example, in the great imbalance which exists between the professional tasks and the amount of time that social workers have for them. Difficult situations arise when social workers feel they cannot reach the goals that are professionally important to them because of the strict external conditions of the work.

Suomessa käynnistettiin vuonna 2000 uudenlainen, lisensiaatintutkintoon johtava sosiaalityön yliopistollinen erikoistumiskoulutus (ammatillinen lisensiaatinkoulutus). Tässä tutkimuksessa luodataan koulutuksen ensimmäisen, lapsi- ja nuorisososiaalityöhön erikoistuvan, kokeneista sosiaalityön ammattilaisista koostuvan opiskelijaryhmän koulutusaikaisia kokemuksia. Tarkoituksena on tarkastella 2000-luvun sosiaalityön ammattilaisten itseymmärrystä, ammatillisesti tärkeiksi kokemia asioita ja tavoitteita sekä näiden tavoitteiden toteuttamista kehystäviä toimintaympäristöjä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii britannialaisen sosiologin Margaret Archerin kriittisen realismin teoriaperinteeseen lukeutuva morfogeneettinen näkökulma , jossa pyritään niin toimijan kuin sosiaalisten ja kulttuuristen rakenteidenkin toimintavoimien huomioon ottamiseen. Olennaisena yksilöiden toimijuuden lähtökohtana Archer näkee ihmisen refleksiivisyyden, kyvyn oman itsensä tarkastelemiseen. Refleksiivisyytensä ansiosta ihmiset pystyvät käymään sisäisiä keskusteluja (internal conversations), pohtimaan itselleen olennaisia huolenaiheita ja sitoumuksiaan (concerns) ja muodostamaan näihin perustuvia toiminnallisia projekteja (agential projects). Sosiaalisilla rakenteilla ja kulttuurisen systeemin ulottuvuuksilla nähdään olevan toimintavoimaa suhteessa ihmisten toiminnallisiin projekteihin, ja ne voivat toimia näitä mahdollistaen tai estäen. Toisaalta yksilöt voivat pyrkiä tarkastelemaan toiminnallisiin projekteihinsa vaikuttavia tekijöitä ja löytämään projektien toteutumista edistäviä toimintatapoja. Tutkimuksen tutkimuskysymykset ovat: 1.) Millaisia erikoistumiskoulutuksen aikaisia omaan työhön liittyviä sisäisiä keskusteluja, sitoumuksia ja toiminnallisia projekteja erikoistumiskoulutukseen osallistuneet sosiaalityön ammattilaiset tuovat esille? 2.) Millaisia toiminnallisia projekteja estäviä ja mahdollistavia tekijöitä heidän tilanteissaan on tunnistettavissa? 3.) Millaisia sosiaalisia rakenteita ja kulttuurisen systeemin ulottuvuuksia edellä mainittuihin estäviin ja mahdollistaviin tekijöihin kytkeytyy? Tutkimusaineisto on kerätty teemahaastatteluin erikoistumiskoulutuksen eri vaiheissa. Vuosina 2001 ja 2004 haastateltiin kaikki opiskelijaryhmän jäsenet (25 opiskelijaa); viimeiseen, vuonna 2007 toteutettuun haastatteluun osallistui 13 opiskelijaa. Opiskelijoiden haastatteluissa esille tuomat sisäisten keskustelujen aiheet jakautuvat neljään laajaan teemakokonaisuuteen: ammatilliseen kehittymiseen, lasten asemaan sosiaalityössä, moniammatilliseen työskentelyyn ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Näihin kytkeytyvät sosiaaliset ja kulttuuriset rakenteet koskettavat muun muassa työntekijöiden ja työnantajien, opiskelijoiden ja opettajien, lasten ja aikuisten sekä eri ammattikuntien edustajien välisiä suhteita. Aikamme sosiaalityötä luonnehtivat monet haasteet. Työssä kohdattavien ilmiöiden nopeat muutokset, ihmisten monimutkaiset elämäntilanteet ja sosiaalityön juridisoituminen haastavat sosiaalityöntekijöitä jatkuvaan ammatilliseen kehittymiseen ja työn kehittämiseen. Erikoistumiskoulutuksen opiskelijoiden kokemukset tuovat voimakkaasti esille sitä, kuinka tärkeitä sosiaalityöntekijöille ovat mahdollisuudet pysähtyä tarkastelemaan yksin ja yhdessä omaa työtä ja saada uudenlaista, tutkittua tietoa ja näkökulmia siihen. Koulutuksen aikana ovat monen opiskelijan valmiudet oman työn käsitteellistämiseen, analysoimiseen ja tutkimukselliseen tarkastelemiseen lisääntyneet ja käsitys omasta ammatillisuudesta vahvistunut, joskin esille tulevat myös yliopistomaailman ja käytännön sosiaalityön väliset rajaviivat ja hierarkiat. Yhtenä keskeisimmistä ammatillisen kehittymisen teemoista opiskelijoiden haastatteluissa tulee esille lapsen aseman vahvistaminen lastensuojelussa, joka muutoinkin on ollut 1990-luvulta lähtien enenevästi esillä lastensuojelun sosiaalityötä koskevissa keskusteluissa. Koulutuksen aikana on lapsinäkökulman merkitys korostunut monen opiskelijan kohdalla, ja tärkeinä pidetään muun muassa lastensuojelun asiakkaina olevien lasten yksilöllisten tarpeiden huomioon ottamista, lasten kokemusten kuuntelemista ja suoraa työskentelyä lasten kanssa. Toisaalta esille tulevat myös lastensuojelutyön usein tiukat reunaehdot: puutteellisten resurssien ja suurten asiakasmäärien vuoksi ei työhön pystytä välttämättä paneutumaan niin hyvin kuin sosiaalityöntekijät kokisivat tarpeelliseksi. Suhteessa moniammatilliseen työskentelyyn opiskelijat pohtivat paitsi moniammatillisuuden tarpeellisuutta myös sosiaalityön edustajien mahdollisia vaikeuksia moniammatillisissa yhteyksissä. Sosiaalityön arvostuksen koetaan olevan usein muita ammattikuntia heikompaa, mikä asettaa sosiaalityöntekijöille haasteen oman näkökulman rohkeaan esille tuomiseen. Jos tähän ei pystytä, saattavat muut ammattikunnat määritellä liiaksi sosiaalityöntekijöiden toimintaa samalla, kun juuri sosiaalityöntekijän velvoitteena on lapsen lastensuojelullisesta tilanteesta vastaaminen. Tämä tutkimus on kohdistunut hyvin valikoituneeseen, kokeneiden ja monenlaista täydennyskoulutusta jo omaavien sosiaalityöntekijöiden joukkoon. Tähän nähden hyvin merkillepantavaa on se, kuinka osittain raadollista kuvaa myös nämä sosiaalityöntekijät lastensuojelun sosiaalityön yhteiskunnallisista toimintakonteksteista hahmottelevat. Sosiaalityössä käytettävissä olevien resurssien kuvataan olevan työtehtävien määrään nähden usein selvästi puutteellisia, mikä johtaa palokuntamaiseen toimintaan paneutuvan työskentelyn sijaan. Sosiaalityöntekijöitä huolestuttavat myös laajemman palvelujärjestelmän puutteet ja palvelujen voimakkaat alueelliset erot. Kunnallisen sosiaalityön heikot toimintaolosuhteet ajavat päteviä sosiaalityöntekijöitä pois tältä toimintakentältä, mikä käy ilmi myös erikoistumiskoulutuksen suorittaneiden työntekijöiden urapolkuja tarkasteltaessa. Koska lastensuojelussa työskennellään usein kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien lasten kanssa, suuri yhteiskunnallinen kysymys onkin, halutaanko lastensuojelun toimintakonteksteja kehittää sellaisiksi, että ne sallivat paneutuvan työskentelyn ja antaisivat mahdollisuuden omien työskentelytapojen ja toiminnan kehittämiseen.