Kiista, eheys, unohdus : Vapaussodan muistaminen suojeluskunnan ja veteraaniliikkeen toiminnassa 1918-1944

Conflict, Unity, Oblivion: Commemoration of the Liberation War by the Civic Guard and the Veterans´ Union in 1918-1944 The Finnish Civil War ended in May 1918 as a victory for the white side. The war was named by the winners as the Liberation War and its legacy became a central theme for public commemorations during the interwar period. At the same time the experiences of the defeated were hindered from becoming a part of the official history of Finland. The commemoration of the war was related not only to the war experience but also to a national mission, which was seen fulfilled with the independence of Finland. Although the idea of the commemoration was to form a unifying non-political scene for the nation, the remembrance of the Liberation War rather continued than sought to reconcile to the conflict of 1918. The outbreak of the war between the Soviet Union and Finland in 1939 immediately affected the memory culture. The new myth of the Miracle of the Winter War, which referred to the unity shown by the people, required a marginalization of controversial memory of the Liberation War. This study examines from the concepts of public memory and narrative templates how the problematic experience of a civil war developed to a popular public commemoration. Instead of dealing with the manipulative and elite-centered grandiose commemoration projects, the study focuses on the more modest local level and emphasizes the significance of local memory agents and narrative templates of collective memory. The main subjects in the study are the Civil Guard and the Veterans´ Union. Essential for the widespread movement was the development of the Civic Guard from a wartime organization to a peacetime popular movement. The guards, who identified themselves trough the memories and the threats of civil war, formed a huge network of memory agents in every corner of the country. They effectively linked both local memory with official memory and the civic society with the state level. Only with the emergence of the right wing veteran movement in the 30ies did the tensions grow between the two levels of public memory. The study shows the diversity of the commemoration movement of the Liberation War. It was not only a result of a nation-state project and political propaganda, but also a way for local communities to identify and strengthen themselves in a time of political upheaval and uncertainty.

Kiista, eheys, unohdus: Vapaussodan muistaminen suojeluskunnan ja veteraaniliikkeen toiminnassa 1918-1944 Ensimmäisen maailmansodan seurauksena muodostui kaikkialla Euroopassa tarve sodan julkiselle muistamiselle. Suomessa ilmiö perustui vuoden 1918 sisällissodan kokemuksiin. Sodan voittajien vapaussotamyytistä tuli julkisen muistamisen kohde, kun taas hävinneen osapuolen kokemukset eristettiin tehokkaasti virallisesta historiasta. Virallinen muistokulttuuri tuli näin ollen ennemmin voimistamaan kuin heikentämään sisällissodan aiheuttamaa vastakkainasettelua. Tästä huolimatta vapaussodan muistamisesta muodostui sotien välisen aikakauden merkittävimpiä tunnusmerkkejä. Väitöskirja tarkastelee keskeisiä syitä vapaussodan muistamisen muodostumiselle, kehitykselle ja marginalisoitumiselle. Vaikka vapaussotamyyttiä ylläpidettiin ja voimistettiin valtiollisten instituutioiden kautta, korostaa tutkimus paikallistason ja kansalaisyhteiskunnan merkitystä. Valtakunnallisten muistojuhlien ja monumenttien sijaan tutkimus nostaa keskiöön vuosittaiset paikalliset vapausjuhlat ja paikallisuutta korostavat vaatimattomat muistomerkkihankkeet. Paikallistason aktiivisuuden myötä vapaussodan muistaminen oli näkyvä osa kansalaisyhteiskuntaa ja muotoutui paikallisten toimijoiden tarpeiden mukaan. Merkittävin syy muistokulttuurin laajuudelle ja paikalliskeskeisyydelle oli suojeluskuntaliike. Liike kehittyi kriisi-ajan hätäratkaisusta suosituksi kansalaisjärjestöksi ja profiloitui sodan muistojen ja sodanaikaisten uhkakuvien kautta. Liike yhdisti tehokkaasti virallisen ja paikallisen muistamisen tason ja loi ilmiölle yhtenäisen muodon ja ideologisen kehyksen. Vaikka vapaussodan muistaminen haluttiin porvarillisessa Suomessa nähdä poliittisista riidoista vapaana kansallisen eheyden näyttämönä, pysyi ilmiö lukkiutuneena sisällissotaan liittyneeseen vastakkainasetteluun. 1930-luvulla vapaussodan muistaminen politisoitui veteraaniliikkeen kehityksen myötä entisestään. Tutkimus osoittaa, kuinka vapaussodan muistaminen säilyi suojeluskuntien ja veteraaniyhdistysten muodostamien tehokkaiden verkostojen kautta näkyvänä osana suomalaista julkisuutta koko sotien välisen ajan. Vasta talvi- ja jatkosodan kokemukset toivat muutoksia ristiriitoja herättävään ilmiöön. Uuden sodan ympärille luotu kertomus kansallisesta yhtenäisyydestä vaati vapaussodan muistamisen alasajoa ja sen aktiivista unohtamista. Siinä missä suojeluskunnat mukautuivat uuteen tilanteeseen ja olivat itse toteuttamassa muutosta, ryhtyi Vapaussodan rintamamiesten liitto aktiivisesti taistelemaan vapaussodan julkisen muistamisen puolesta. Veteraaniliitto ajautui kuitenkin nopeasti marginaaliseen asemaan muistokulttuurin määrittäjänä eikä pystynyt muuttamaan kehityksen suuntaa.