Strategic Change Management Readiness Evaluation in Organizations

The objective of this study and paper was to find out how the strategic change management readiness in organizations can be evaluated. Based on theory and prior CMP model, the framework of strategic change management and issues related to it was constructed. Additionally a synthesis of the most important phases and interventions in strategic change process and project was created. These phases were starting point, planning, implementation and evaluation and securing phases. Qualitative approach was utilized in the empirical part of the study due to the need for in-depth information about the topics surveyed through semi-structured interview. There were 18 responders from the top management of large Finnish companies. In this study interventions, strengths and weaknesses during the various phases of strategic change projects were revealed. Additionally the interviewees’ opinion on the importance of each of the interventions in strategic change project success was asked. According to this study, the most important phases recognized through researching theoretical literature, prior CMP model and empirical information in starting point phase were analysis of current and desired state and need for change accompanied with guiding coalition formulation. In planning phase the most important interventions were project organization formulation, action plan creation, analysis of prior and current strategic change projects and organizational structure analysis. In the change project implementation phase the interventions of importance were launch, quick wins, sense of urgency creation, change resistance management and change communications. In the final evaluation and securing phase project evaluation was the most important intervention. Based on the results a tool for creating change management readiness profile was created.

Katsastuksen teknisen laadun mittaaminen ja johtaminen

Suorituskyvyn mittaamisella on monia myönteisiä vaikutuksia koko organisaation toimintaan. Mittaamisen avulla toimintaa voidaan johtaa haluttuun suuntaan. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia, minkälainen suorituskykymittaristo tarvitaan katsastusyrityksen ylimmän johdon käyttöön, jotta katsastuksen teknisen laadun johtaminen mahdollistuisi. Tutkimuksen tarkoituksena oli rakentaa katsastuksen teknisen laadun suorituskykymittaristo ylimmälle johdolle. Katsastuksen tekninen laatu on keskeinen kysymys katsastusyritysten olemassaololle. Tekninen laatu on koko katsastustoiminnan perusta, jonka päälle liiketoiminta voidaan rakentaa. Ilman tätä perustaa ei ole jatkuvuutta liiketoiminnalle. Teknisen laadun mittaaminen ei kuitenkaan ole tällä hetkellä järjestelmällistä, eikä käytettävissä ole ollut tehtävään soveltuvaa mittaristoa. Tutkimuksessa käytettiin A-Katsastus Oy:n vuosien 2008–2011 aikana syntyneitä katsastustilastoja. Tilastollista prosessin valvonta-menetelmää (SPC) soveltamalla määritettiin toimipaikka- ja katsastajakohtaiset valvontarajat hylkäysprosenteille ja vikojen määrille. Valvontarajojen avulla rakennettiin katsastuksen teknisen laadun suorituskykymittaristo toimiala-, yritys-, toimipaikka- ja katsastajatasoille. Mittariston avulla voidaan asettaa tekniselle laadulle tavoitteet, seurata tavoitteiden toteumaa ja käynnistää tarvittaessa korjaavat toimenpiteet.

Sotilaspoliisikoulun toiminnan käynnistäminen ja koulutuksen kehittäminen 1963-1979

Sotapoliisijoukkojen perustaminen aloitettiin talvisodan kynnyksellä ja hyvin pian huomattiin että koulutuksessa oltiin auttamatta myöhässä. Henkilöstövalinoissa pääsi tapahtumaan virheitä jotka jatkosodassa pyrittiin korjaamaan siten että sotapoliisiin sijoitettiin noin kolmannes siviilipoliisin ammattitaitoisesta henkilöstöstä. Sotien päätytyä sotapoliisitoimi lakkautettiin. Sodanjälkeisen käsityksen mukaan sotapoliisia ei tarvittaisi kun sodan aikana. Niinpä päätettiinkin että sotapoliisijoukot perustetaan vasta muiden joukkojen mukana liikekannallepanon alkaessa. Sodan päätyttyä kesti n. 20 - vuotta kunnes puolustusvoimissa aloitettiin varusmiesten rauhanajan sotilaspoliisikoulutus. Vuonna 1963 perustetiin Autopataljoonaan pääesikunnan oikeustoimiston johtovastuulla oleva sotapoliisikoulu. Koulun perustamiseen johtavia syitä olivat: vallitseva epävakaa maailmantilanne, oikeustoimiston päällikön henkilökohtainen vahva tahto, hyviksi havaitutu kokemukset ulkomailta, puolustusvoimien ylimmän johdon myötämielinen suhtautuminen koulutuksen uudistamiseen ja Suomalaisten YK joukkojen organisaatioon ilmestyneet sotapoliisijoukkueet sekä ajatus mahdollisesta poliisireservistä. Sotilaspoliisikoulun koulutuksen muodostumisessa siviilipolisiin rooli oli merkittävä. Kouluun otettiin vain tiukat vaatimukset täyttäviä vapaaehtoisia. Sotilaspoliisikoulussa koulutettiin myös kaikki kantahenkilökunnan sotilaspoliisihenkilöstö. Koulutus oli monipuolista ja laadukasta mikä takasi sen että halukkaita sotilaspoliisikursseille riitti. Koulussa opiskeli myös siviilipuolen lakiopinnot omaavia erikoisupseerikokelaita. Merkittäviä henkilöitä sotilaspoliisikoulun perustamisen kannalta olivat pääesikunnan oikeustoimiston asessori Olavi Korte ja koulun ensimmäinen johtaja yliluutnantti Tuomo Tuominen, joka kävi opissa niin Ruotsissa kuin poliisikoulussakin. Tämä tutkimus on toteutettu asiakirjatutkimuksena jota on täydennetty koulun perustamisen ja koulutuksen muodostumisen kannalta merkittävien henkilöiden haastatteluilla.

Järjestelmätoimittajan suorituskyvyn mittaaminen johtamisen välineenä

Tutkimuksen tavoitteena on analysoida kokonaisratkaisuja tarjoavan järjestelmätoimittajan suorituskyvyn mittaamisen suunnittelua johdon päätöksenteon tukivälineeksi. Alitavoitteena oli suunnitella mittaristo case-yrityksen valitulle yksikölle sekä konsernitasolle. Tutkimuksen myötä havaittiin tarpeelliseksi tunnistaa järjestelmätoimittajan toimialatason vahvimmat ydinkyvykkyydet ja esittää ratkaisuja niiden mittaamiselle. Tutkimuksesta rajattiin mittariston hyödyntäminen yksilötason ohjauksessa. Tutkimusta lähestyttiin toiminta-analyyttisenä tapaustutkimuksena. Tutkimuksen yhteydessä määriteltiin järjestelmätoimittaja teollisen palveluliiketoiminnan toimijaksi, jonka mittaus painottuu asiakaslähtöisen toiminnan edistämiseen. Suurimmat haasteet muodostuivat aineettoman pääoman, pääosin uudistuvan ja uuden liiketoiminnan verkostojen mittaamisesta. Tutkimustuloksena voitiin havaita, että toimialatason keskeisimpiin ydinkyvykkyyksiin ja case-yrityksen linjaamiin menestystekijöihin pohjautunut tarkastelu onnistui tunnistamaan keskeisiä ongelmakohtia järjestelmätoimittajan mittariston suunnittelussa. Merkittävimmät toimenpidesuositukset ja laaditut mittariehdotukset painottavat asiakkaan prosessien tuntemista, oman osaamisen johtamista asiakkaan prosesseihin soveltuviksi, uusien innovaatioiden ja kyvykkyyksien luomista, erilaisten verkostojen tunnistamista ja kehittämistä, kyvykkyyksien johtamista ja tuotekeskeisen myynnin kehittämistä palvelukeskeiseen suuntaan. Tutkimus esittää näihin tuloksiin pohjautuvan mittariston ja prosessin aikana syntyneet mittariehdotukset.

Nuorten KTM-naisten näkemyksiä työmotivaatiosta ja sitoutumisesta palkitsemisen näkökulmasta

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää nuorten KTM-naisten näkemyksiä työmotivaatiosta ja sitoutumisesta aineellisen ja aineettoman palkitsemisen näkökulmasta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu työmotivaation osalta klassisiin teorioihin: Maslow’n motivaatioteoriaan, Vroomin odotusarvoteoriaan, Locken päämääräteoriaan, Adamsin oikeudenmukaisuusteoriaan ja Decin sisäisen motivaation teoriaan. Sitoutumisen tarkastelu on jaettu organisaatioon ja työhön sitoutumiseen. Organisaatioon sitoutumista lähestytään Meyerin & Allenin teorian kannalta ja työhön sitoutumista Morrow’n teorian pohjalta. Tarkasteluun on otettu myös Steersin näkemyksiä sitoutumisesta. Palkitsemisen tarkempi määrittely on tehty Kauhasen kokonaispalkitsemisen mallia mukaillen ja se on jaettu aineelliseen ja aineettomaan palkitsemiseen. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen ja tutkimusote deskriptiivinen. Tutkimusongelma ja teoreettinen viitekehys huomioon ottaen, aineistonkeruun menetelmäksi on valittu teemahaastattelu. Tutkimuksessa on haastateltu yhtätoista tutkimuksen kriteerit täyttävää henkilöä. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että nuorten KTM-naisten näkemykset työmotivaatiosta ja sitoutumisesta olivat tulkittavissa työn teoreettisen viitekehyksen muodostavien teorioiden valossa. Tutkimustulosten mukaan sekä aineellisen että aineettoman palkitsemisen keinoin voidaan vaikuttaa nuorten KTM-naisten työmotivaatioon ja sitoutumiseen. Palkitsemistapojen vaikutuksessa tutkittaviin ilmiöihin oli havaittavissa selkeä ero. Aineellisen palkitsemisen vaikutus sekä työmotivaatioon että sitoutumiseen koettiin suhteellisen heikoksi. Rahallinen palkitseminen, rahapalkka, koettiin eräänlaisena motivaation perusedellytyksenä, ei varsinaisena motivaatiotekijänä. Poikkeuksena erilaiset bonus- ja kannustinjärjestelmät, joilla koettiin olevan motivoivaa vaikutusta. Aineellisen palkitsemisen vaikutus sitoutumiseen koettiin rajallisena, sillä se vaatii taakseen myös muita keinoja ja tekijöitä. Aineettomalla palkitsemisella sen sijaan havaittiin olevan positiivista vaikutusta sekä työmotivaatioon että sitoutumiseen; joko mo-lempiin yhtä aikaa, vain toiseen tai työmotivaation kautta sitoutumiseen tai päinvastoin. Aineeton palkitseminen koettiin aineellista palkitsemista tukevaksi tai kompensoivaksi tekijäksi. Aineettomat palkitsemiskeinot liittyivät niin työuraan kuin sosiaalisiin palkkioihin. Motivaation osalta aineettomien palkitsemiskeinojen vaikutus koettiin vahvana. Aineetonta palkitsemista pidettiin hyvin sitouttavana, mutta vaikutukseltaan lyhytaikaisena.

Toimintatavan jatkokehityshanke

Lean-ajattelu, jonka avulla yritys voi saavuttaa merkittäviä etuja vallitsevassa kilpailutilanteessa, on leviämässä autoteollisuudesta muillekin teollisuuden aloille. Lean-ajattelu ja toimintatapa vaatii yritykseltä sitoutumista, rehellisyyttä ja avoimuutta uusille ajatuksille. Työni tavoitteena oli selvittää mihin ja miten yrityksessä tulee varautua, jotta kehitystoimenpiteet voitaisiin viedä läpi onnistuneesti. Tavoitteena on myös vas-tata, mitä Lean toiminta on ja mihin sillä pyritään. Lisäksi, tutkimukseni on tarkoituksena olla niin sanotusti käsikirja muille tehtaille, jos he päätyvät laajentamaan lean-toimintaa omille alueilleen. Tutkimuksesta on tarkoitus löytyä konkreettiset työkalut ja metodit toiminnan kehittämiseen. Työni on case-tyyppinen tutkielma, jossa tutkielman eri vaiheissa lean-työkaluja ja toimintatapoja kokeillaan konkreettisesti. Tutkielmani on vain aloitus vuosia kestävälle hankkeelle, josta voi tulevaisuudessa muodostua vakioitu toimintamalli.

Innovaatiotoiminnan ohjauksen haasteet

Käsitykset siitä, pitääkö innovaatiotoimintaa ohjata johdon toimesta, ovat tutkimustulosten valossa vaihtelevia. On tutkimustuloksia, joiden mukaan toimintaa, joka perustuu innovatiivisuuteen ja luovuuteen, ei pidä ohjata lainkaan. Näkökulma perustuu siihen, että byrokraattiset ohjausmekanismit tukahduttavat luovuuden, koska ne perustuvat ennalta määrättyihin tavoitteisiin ja poikkeamien eliminointiin. Tämän on taas nähty sopivan huonosti innovatiivisuuden kanssa, joka perustuu riskinottoon, vapauteen, epävarmoihin lopputulemiin ja ongelmanratkaisuun. Formaalien ja epäformaalien ohjauskäytäntöjen sopivuudesta innovaatiotoiminnan ohjaukseen vallitsee ristiriitaisia näkemyksiä. Yksi näkemys on, että innovaatiotoimintaa voidaan perustellusti ohjata vain epäformaaleilla ohjauskäytännöillä. Tällöin ohjauksen taustalla ovat esimerkiksi sellaiset ohjausmekanismit kuten arvot, normit, kulttuuri ja kirjoittamattomat säännöt. Toisaalta formaalien ohjauskäytäntöjen mahdollistavan roolin on nähty edistävän innovaatiotoimintaa organisaatiossa. Mahdollistavassa roolissa sellaiset formaalit ohjausmekanismit kuten säännöt, ohjeet ja aikataulut toimivat organisaation muistina, mahdollistaen tehokkaan toiminnan. Viimeaikaiset tutkimustulokset taas viittaavat siihen, että formaaleilla ohjauskäytännöillä olisi suurempikin rooli innovaatiotoiminnan ohjauksessa, esimerkiksi lievittämässä innovaatiotoimintaan vahvasti liittyvää epävarmuutta, joka johtuu muun muassa tiedon monimutkaisuudesta ja pitkästä aikajänteestä, jolla innovaatio mahdollisesti saadaan markkinoille. Edellä mainitut tutkimustulosten ristiriitaisuudet tarjoavat mielenkiintoisen lähtökohdan käsiteanalyyttiselle tutkimukselle. Tutkimustulosten ristiriitaisuudet perustuvat niin ohjauksen kuin innovaatiotoiminnankin käsitteiden erilaisiin määrityksiin sekä itse innovaatiotoimintaan liittyviin ominaispiirteisiin. Tutkimuksessa on pyritty selkiyttämään innovaatiotoiminnan ohjauksen tutkimuskenttää ja tutkimustulosten muutosta ajassa tunnistaen eri vaiheita kirjallisuudessa, keskittyen erityisesti formaalien ja epäformaalien ohjauskäytäntöjen suhteeseen innovaatiotoiminnan ohjauksessa.

Ambidextrous leadership in customer contact centre organization

In a modern dynamic environment organizations are facing new requirements for success and competitive advantage. This also sets new requirements for leaders. The term of ambidexterity is used in relation with organizations that are able to manage short-term efficiency and long-term innovation simultaneously. Ambidextrous leaders have the same capability at an individual level. They are able to balance between efficiency and flexibility. This study examined the confrontation of these two competing concepts in the leadership perspective. The aim of the study was to understand this recently arisen concept and its antecedents and examine what is currently known about ambidextrous leadership. This was a case study with data collected through theme interviews in a result orientated customer centre organization that has a cultural change at hand when it comes to leadership and empowerment. Organization wants to be efficient and flexible at the same time (a.k.a. ambidextrous) and that requires new type of leadership. In this study the aim was to describe the capabilities and criteria for ambidextrous leader and examine the leadership roles related to ambidextrous leadership in different hierarchical levels. The case organization had also created systematic means to support this cultural change and the effects of the process related to leadership were studied. This study showed that the area is yet widely unexplored and contradictory views are presented. This study contributes to the deprivation of study of ambidexterity in leadership and individuals. The study presents a description of ambidextrous leadership and describes the capabilities of ambidextrous leader. Ambidextrous leaders are able to make cognitive decisions between their leadership style according to situation that requires either leadership related to efficiency such as transactional leadership or leadership related to flexibility such as transformational leadership. Their leadership style supports both short-term and long-term goals. This study also shows that the role of top management is vital and operational leaders rely on their example.

Indicent reporting in shipping. Experiences and best practices for the Baltic Sea

Incident and near miss reporting is one of the proactive tools of safety management. By analyzing incidents and near misses and by corrective actions, severe accidents can potentially be avoided. Near miss and incident reporting is widely used in many riskprone industries such as aviation or chemical industry. In shipping incident and near miss reporting is required by the mandatory safety management system International Safety Management Code (ISM Code). However, in several studies the conclusion has been that incidents are reported poorly in the shipping industry. The aim of this report is to highlight the best practices for incident reporting in shipping and to support the shipping industry in the better utilization of incident reporting information. The study consists of three parts: 1) voluntary, shared reporting systems in shipping (international experiences), 2) interview study at four shipping companies in Sweden and in Finland (best practices), 3) expert workshop on incident reporting (problems and solutions). Preconditions for a functional reporting system are an existing no blame culture, commitment of the top management, feedback, good communication, training and an easy-to-use system. Although preconditions are met, problems can still appear, for example due to psychological, interpersonal or nationality-related reasons. In order to keep the reporting system functioning, the shipping company must be committed to maintain and develop the system and to tackle the problems. The whole reporting process from compiling, handling and analyzing a report, creating corrective actions and implementing them has to be handled properly in order to gain benefits from the reporting system. In addition to avoiding accidents, the functional reporting system can also offer other benefits by increasing safety awareness, by improving the overall safety and working conditions onboard, by enhancing team work and communication onboard and between ships and the land-based organization of shipping companies. Voluntary shared reporting systems are supported in the shipping industry in principle, but their development in the Baltic Sea is still in its infancy and the potential benefits of sharing the reports have not been realized. On the basis of this study we recommend that a common reporting system be developed for the Baltic Sea area which all the ships operating in the area could use regardless of their flag. Such a wider system could prevent some of the problems related to the current national systems. There would be more incident cases available in the database and this would support anonymity and thus encourage shipping companies to report to a shared database more frequently. A shared reporting system would contribute to the sharing of experiences and to the wider use of incident information in the shipping industry.

SISÄPIIRIN KAUPANKÄYNTI OMIA OSAKKEITAAN OSTAVISSA PÖRSSIYHTIÖISSÄ - Toiminta-analyyttinen tarkastelu Helsingin Pörssin markkina-arvoltaan pienistä yhtiöistä

Tässä tutkielmassa tarkastellaan sisäpiirin kaupankäyntiä suomalaisten, markkina-arvoltaan pienten, pörssiyritysten omien osakkeiden ostojen ympärillä. Huolimatta aiheen herättämistä mielenkiintoisista kysymyksistä, sisäpiirin kaupankäynnistä omien osakkeiden ympärillä on verraten vähän akateemista tutkimusta. Suomessa aihepiiriä ei ole tiettävästi tutkittu lainkaan. Tätä tutkielmaa innoittivat erityisesti havainnot reaalimaailmasta, jotka antoivat impulssin induktiiviselle lähestymistavalle ja uusien teorioiden kehittämiselle. Kriitikot ovat esittäneet kysymyksen, pitäisikö takaisinostoja toteuttavien yritysten johdon ostaa osakkeita myös omaan lukuunsa. Mutta entä jos sisäpiiri myykin omia omistuksiaan samaan aikaan, kun yhtiö suorittaa omien osakkeiden takaisinostoja? Lainsäädäntö ei aseta rajoitteita tällaiselle toiminnalle. Takaisinostoja on siis mahdollista yrittää käyttää myös opportunistiseen osakekurssin tai likviditeetin nostamiseen, mutta mikäli takaisinostot suoritetaan Euroopan unionin komission asetuksen (N:o 2273/2003) mukaisesti, saavuttaa yritys nykylainsäädännön mukaisen turvasataman (safe harbor) syytteiltä osakekurssin manipulointia vastaan. Tilanteissa, jossa takaisinostoja toteutetaan samanaikaisesti kun sisäpiiri myy omia omistuksiaan, on kiistatta päämiehen ja agentin välinen eturistiriita. Tutkielmassa analysoitiin 992 sisäpiirikauppaa aikavälillä 11.7.2006–31.7.2009. Aineistosta havaittiin kolmen suomalaisen pörssiyrityksen sisäpiirin myyneen omistuksiaan merkittävästi takaisinostojen aikana. Kun analyysi tarkennettiin kaupankäyntipäiville, havaittiin, että sekä sisäpiirimyynnit että takaisinostot voivat olla jopa 100% osakkeen päivävaihdosta. Tämä antaa vahvan signaalin siitä, että sisäpiiri pyrkii hyödyntämään takaisinostojen kasvattamaa likviditeettiä ajoittaessaan henkilökohtaisten osakkeidensa myyntiä.

Turvallinen Suomi : tietoja Suomen kokonaisturvallisuudesta

Tässä julkaisussa kuvataan kansalaisten kokonaisturvallisuuteen vaikuttavia avaintekijöitä. Kokonaisturvallisuus -ajattelun lähtökohtana on pitää huolta jokaisen Suomen kansalaisen hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Tämän saavuttaminen on mahdollista turvaamalla yhteiskunnan elintärkeät toiminnot kaikissa olosuhteissa. Julkaisu on tarkoitettu palvelemaan kattavasti mahdollisimman useita kokonaisturvallisuudesta kiinnostuneita: maanpuolustuskurssilaisia, opiskelijoita, tutkijoita ja alan harrastajia. Samalla sen on tarkoitus antaa turvallisuustietoa kaikille kansalaisille. Turvallinen Suomi – Tietoja Suomen kokonaisturvallisuudesta -julkaisu löytyy kokonaisuudessaan internetistä osoitteesta www.PV.fi/kokonaisturvallisuus. Verkkojulkaisua päivitetään jatkuvasti ja sitä hyödynnetään eri alojen turvallisuuskoulutuksessa. Päivitetty artikkelikokoelma uudistaa edellisen, vuonna 2011 julkaistun Tietoja Suomen kokonaisturvallisuudesta -kirjan, joka osaltaan korvasi vuonna 2006 julkaistun Tietoja Suomen kokonaismaanpuolustuksesta teoksen. Näin pidetään yllä kokonaisturvallisuuden jo käsitteeksi muodostunutta ”avainkirjojen” vuosikymmenien jatkumoa. Tarpeen jatkuvalle uusimiselle luo yhteiskunnan nopea muutos. Julkaisun nimen lisäksi rakennetta ja sisältöä tarkennetaan tarpeen mukaan. Julkaisu ohjaa ajatteluamme valtion johdon ja päättäjien määrittämien linjausten mukaisesti. Verkkojulkaisu ja siihen perustuva tiivistelmäkokoelma noudattelevat kokonaisturvallisuutta ohjaavien linjausten – kuten Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2009 ja Yhteiskunnan turvallisuusstrategia 2010 (YTS) – ajattelua. Elinkeinoelämän merkityksen lisääntyminen elintärkeiden toimintojen takaajana tuo turvallisuusajatteluumme uuden ulottuvuuden. Huoltovarmuuden mahdollistavien yritysten määrän lähentyessä 2000:ta ja kansainvälisen riippuvuuden lisääntyessä on vaikutukset osattava huomioida. Tosiasia on, että elinkeinoelämän on kyettävä tuottamaan tarvittavat palvelut myös kokonaisturvallisuutemme järkkyessä. Turvallinen Suomi – Tietoja Suomen kokonaisturvallisuudesta kattaa kokonaisturvallisuuden kaikki osa-alueet. Sen artikkelit syventävät eri alojen haasteita ja ratkaisuja valtioneuvoston periaatepäätöksen, Yhteiskunnan turvallisuusstrategian määrittämiin linjauksiin. Tiivistelmä ohjaa lukijan verkkojulkaisuun ja siitä edelleen vielä syvemmälle tietoon linkkien avulla.

Korvikeaseesta legendaksi : konepistoolin käyttöperusteiden kehittyminen Suomessa 1920-luvulta talvisodan päättymiseen

Tutkimus käsittelee konepistoolin käyttöä Suomessa ja Suomen armeijassa 1920-luvulta talvisodan päättymiseen. Tutkimuksessa selvitetään konepistoolin käyttöperusteiden muotoutuminen sen Suomeen saapumisesta talvisodan päättymiseen saakka. Tutkimuksen tärkeimpänä tavoitteena on selvittää konepistoolin kohtaamat murroskohdat Suomessa 1920-luvulta 1940-luvun alkuun. Tutkimus etenee pääosin kronologisesti luvuittain. Lukujen tarkoituksena on selventää tutkimuksen taustaa ja poimia aikansa murroskohdat ja merkittävät tapahtumat. Näiden esiin nostamisella luodaan uudenlainen synteesi käsiteltävästä aiheesta. Tutkimusmenetelmänä on vertaileva asiakirjatutkimus, jossa käytetään laadullisen historiantutkimuksen menetelmiä. Tutkimuksen aineisto pohjautuu alan kirjallisuuteen, ohjesääntöihin, opinnäytteisiin ja aikalaiskirjallisuuteen. Tutkimuksessa käytettävää aineistoa on kerätty myös haastatteluin. Konepistoolit tulivat taistelukentille ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheessa. Konepistoolia suunniteltiin käytettävän erityisesti rynnäkköjoukoissa ja juoksuhautataisteluissa. Pikakivääri ja kivääri olivat 1920–30-luvuilla jalkaväen perusaseet. Tähän asevoimien kuvaan silloin vielä uuden asetyypin edustajat, konepistoolit, eivät sopineet. Suojeluskuntajärjestön rooli konepistoolin merkityksen havaitsemisessa on merkittävä. Suojeluskuntajärjestön aktiivinen ja innovatiivinen asenne uusia sotavarusteita kohtaan mahdollisti sen, että suojeluskuntajärjestöstä tuli edelläkävijä konepistoolien käyttöönotossa, sekä niiden käyttöperusteiden kehittämisessä Suomessa. Suomen armeija ei 1930-luvun aikana katsonut tarvitsevansa konepistoolia jalkaväen yleisaseena. Armeijan ylimmän johdon asenne, valtakunnan vaikea taloudellinen tilanne, pikakiväärin määräävä asema jalkaväkitaktiikassa sekä konepistoolin ajautuminen korvikeaserooliin aiheuttivat sen, että konepistooli säilyi korvikeaseena puolustusvoimissa lähes koko 1930-luvun ajan. Talvisodassa konepistoolin hyvät ominaisuudet yksittäistaistelijan aseena havaittiin ja konepistoolin rooli korvikeaseena poistui, ensin tilapäisjärjestelyin ja myöhemmin myös virallisesti taktiikan ja ohjesääntöjen muuttuessa. Konepistoolin ominaisuuksista johdetut uudenlaiset käyttöperusteet pohjautuivat sotakokemukseen ja havaintoihin toimivasta konepistoolien käytöstä. Näihin kokemuksiin nojaten päätettiin uudistaa konepistoolien käyttöperusteet ja määrävahvuudet. Nämä uudistukset toteutuivat jatkosodan aikana syksyllä 1942

Turvallisuusjohtamisen muutoksen suunnittelu

Tässä diplomityössä selvitetään Stora Enso Oyj:n henkilöstön näkemyksiä uudesta turvallisuusjohtamisen mallista, jonka vaiheittainen käyttöön otto aloitettiin vuoden 2012 alussa. Uusi turvallisuusjohtamisen malli koostuu kymmenestä turvallisuuden työkalusta ja neljästä turvallisuusohjelmasta, joiden tarkoituksena on muuttaa organisaation turvallisuuskulttuuria ja saavuttaa nollatapaturmatavoite. Työssä selvitetään ensin muutosjohtamisen teorioiden avulla, mitä tulisi ottaa huomioon, jotta muutos saadaan vietyä onnistuneesti läpi koko organisaatiossa; kuinka muutos tulisi suunnitella, kuinka siitä pitäisi viestiä organisaatiolle ja kuinka muutoksen käytännön toteutus tulisi tehdä. Lisäksi teorioiden avulla selvitetään, millaisia haasteita muutos sisältää ja miten muutos koetaan organisaatiossa. Työn kokeellinen osuus koostuu henkilökohtaisista haastatteluista, jotka tehtiin Stora Enso Oyj:n Imatran, Veitsiluodon, Skutskärin ja Riian tehtailla. Haastattelujen tuloksena saatiin tietoa uuden turvallisuusjohtamismallin suurimmista haasteista sekä asioista, joihin tulisi erityisesti panostaa, jotta muutoksen toteutus onnistuisi. Uuden turvallisuusjohtamismallin työkalujen käyttöönotto tulisi suunnitella huolellisesti ja kouluttaa henkilöstöä niiden käyttöön. Henkilöstöllä olisi oltava mahdollisuus osallistua muutoksen suunnitteluun ja toteutukseen, jotta muutosvastarinta pysyisi vähäisenä. Johdon ja esimiesten merkitys muutoksessa on tärkeää ja heidän tulisi toimia esimerkkinä henkilöstölle sekä ohjata, seurata ja valvoa, että uusia toimintamalleja pidetään yllä ja ohjeita noudatetaan. Esimiesten huoli kasvavasta työkuormasta on myös syytä huomioida ja johdon tulisi antaa heille tukea ja kannustusta.

The challenges and success factors of commercializing cleaner technologies

Cleaner technologies include products, services, technologies, processes and systems that in use create less environmental hazard than the existing alternatives. Rapidly growing cleantech sector possesses an essential competitive advantage in the future. However, no profound research has been conducted on the characteristics of cleaner technologies and their effect on the commercialization process. This thesis aims at synthesizing scattered information and creating a basis for accelerating cleaner technology commercialization in Finnish context. Two research questions are defined: 1. What are the key challenges and success factors in the commercialization of cleaner technologies based on the existing literature? 2. What kind of lessons can be learned from the Finnish success stories of cleantech commercialization? The research was conducted as a literature review and supported with three case interviews. The results suggest that literature-based challenges are mostly related to, for example, difficulty in gathering customer information, unrealistic customer expectations, lack of resources, networks and proper success indicators, legislation, and unstructured strategy planning stemming from company culture. Handling the barriers require, above all, open communication from all stakeholders, management commitment and accurate goal setting, government-driven funding and incentives, and cooperation with educational facilities. Finnish success cases emphasize especially customer attention: listening to customers and receiving feedback from them during the whole commercialization process to correct the errors early and save resources, visionary in fulfilling customer needs, ability to question company’s own business performance, not being afraid of making mistakes but learning from them, and continuously observing and evaluating the commercialization process.

Pornaisten liikenneturvallisuussuunnitelma

Pornaisten liikenneturvallisuussuunnitelma on laadittu Pornaisten kunnan, Uudenmaan ELY-keskuksen, Liikenneturvan ja poliisin yhteistyönä. Suunnitelma sisältää katsauksen Pornaisten liikenneturvallisuustilanteeseen, Pornaisiin määritellyt liikenneturvallisuustavoitteet, liikenneturvallisuustyön organisoinnin kunnassa sekä poikkihallinnollisen kehittämissuunnitelman liikenneturvallisuustilanteen parantamiseksi. Liikenneturvallisuustyön päätavoite on onnettomuuksien määrän vähentäminen ja että kenenkään ei tarvitse kuolla tai loukkaantua vakavasti liikenteessä. Lisäksi on esitetty liikenneturvallisuustyön eri muotoja tarkentavia tavoitteita, kuten elinympäristön parantaminen ja osaamisen kehittäminen. Työn yksi merkittävimpiä tavoitteita ja saavutuksia oli liikenneturvallisuustyöryhmän perustaminen kuntaan. Kunnan eri toimialojen edustajista koostuva ryhmä koordinoi ja ideoi liikenneturvallisuutta parantavia toimia sekä edistää ja seuraa tämän suunnitelman sisällön toteutumista. Kunnan edustajien lisäksi myös Liikenneturva ja Poliisi osallistuvat ryhmän työskentelyyn. Työryhmän toiminta kattaa kaikki merkittävät ikä- ja liikkujaryhmät (lapset, nuoret, iäkkäät, vammaiset, jne.), liikenteen ja maankäytön suunnittelun sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen näkökulmat. Tärkeää on myös kunnan johdon ja luottamuselinten tiedottaminen liikenneturvallisuustilanteesta ja sitouttaminen liikenneturvallisuustavoitteisiin. Työn aikana laadittiin työryhmälle alustava toimintasuunnitelma ensivaiheen toimenpiteistä. Pornaisten kunnan alueella tapahtui tarkasteluvuosina 2006–2010 yhteensä 94 poliisin tilastoimaa liikenneonnettomuutta (keskimäärin 19 vuodessa), mikä on neljänneksi vähiten Uudenmaan kunnista. Henkilövahinkoon johtaneita onnettomuuksia tapahtui 38 (40 % kaikista onnettomuuksista). Pornaisissa ei ole merkittäviä onnettomuuskasaumapisteitä. Tarkasteluvuosina ei tapahtunut kuolemaan johtaneita onnettomuuksia (vuonna 2011 yksi). Suurin riskiryhmä Pornaisissa on 18–20-vuotiaat, joille on tapahtunut asukaslukuun suhteutettuna eniten onnettomuuksia. Vaikka onnettomuusmäärät ovat pieniä, on kevyen liikenteen onnettomuuksia ja etenkin vakavia mopo-onnettomuuksia tapahtunut paljon. Onnettomuuksista aiheutui laskennallisesti noin 3,6 miljoonan euron kustannukset vuositasolla (kunnan osuus noin 0,6 miljoonaa euroa). Asukkaille suunnatun kyselyn perusteella kuntalaiset pitävät Pornaisten liikenneturvallisuustilannetta kohtuullisena. Turvattomimmiksi liikkujaryhmiksi mainittiin alle kouluikäiset, alakoululaiset ja liikkumisrajoitteiset. Turvattomimpia kulkutapoja olivat vastaajien mielestä pyöräily, kävely ja mopoilu, mikä näkyi myös lukuisia kevyen liikenteen väylätoiveina. Suurimmat kehittämistarpeet suuntautuvat jalankulku- ja pyöräily- yhteyksien, liikennekäyttäytymisen, teiden ja katujen kunnossapidon sekä joukkoliikenteen toimintaedellytysten parantamiseen. Yksittäisiksi merkittävimmiksi parantamiskohteiksi mainittiin Parkkojan koulun kohdan sekä Pornaisten ja Järvenpään välisen kevyen liikenteen väylän puute, koulukeskuksen kohdan joukkoliikenne- ja liittymäjärjestelyt sekä Kirkkotien pääliittymät keskustassa. Myös alakoulujen oppilaille toteutettiin avoin internetkysely liikenneturvallisuustilanteeseen liittyen. Kouluissa annettavaa liikennekasvatusta oppilaat pitävät riittävänä, samoin vanhempien kanssa on turvallisesta liikkumisesta puhuttu. Koulutien turvallisuutta olisi hyvä käsitellä muulloinkin kuin kouluvuoden käynnistyessä. Pyöräilykypärän käytön väheneminen iän myötä on suurimpia haasteita lasten ja nuorten liikenneturvallisuustyössä, ja siinä tarvitaan myös aikuisten esimerkkiä.