368 resultados para uuden polven sekvensointi
Resumo:
Phlebiopsis gigantea has been for a long time known as a strong competitor against Heterobasidion annosum and intensively applied as a biological control agent on stump surfaces of Picea abies in Fennoscandia. However, the mechanism underlying its antagonistic activity is still unknown. A primary concern is the possible impact of P. gigantea treatment on resident non-target microbial biota of conifer stumps. Additional risk factor is the potential of P. gigantea to acquire a necrotrophic habit through adaptation to living wood tissues. This study focused on the differential screening of several P. gigantea isolates from diverse geographical sources as well as the use of breeding approach to enhance the biocontrol efficacy against H. annosum infection. The results showed a significant positive correlation between growth rate in wood and high biocontrol efficacy. Furthermore, with aid of breeding approach, several progeny strains were obtained that had better growth rate and control efficacy than parental isolates. To address the issue of the potential of P. gigantea to acquire necrotrophic capability, a combination of histochemical, molecular and transcript profiling (454 sequencing) were used to investigate the interactions between these two fungi and ten year old P. sylvestris seedlings. The results revealed that both P. gigantea and H. annosum provoked strong necrotic lesions, but after prolonged incubation, P. gigantea lesions shrank and ceased to expand further. Tree seedlings pre-treated with P. gigantea further restricted H. annosum-induced necrosis and had elevated transcript levels of genes important for lignification, cell death regulation and jasmonic acid signalling. These suggest that induced localized resistance is a contributory factor for the biocontrol efficacy of P.gigantea, and it has a comparatively limited necrotrophic capability than H. annosum. Finally, to investigate the potential impact of P. gigantea on the stump bacterial biota, 16S rDNA isolated from tissue samples from stumps of P. abies after 1-, 6- and 13-year post treatment was sequenced using bar-coded 454 Titanium pyrosequencing. Proteobacteria were found to be the most abundant at the initial stages of stump decay but were selectively replaced by Acidobacteria at advanced stages of the decay. Moreover, P. gigantea treatment significantly decreased the bacterial richness at initial decay stage in the stumps. Over time, the bacterial community in the stumps gradually recovered and the negative effects of P. gigantea was attenuated.
Resumo:
The main purpose of revascularization procedures for critical limb ischaemia (CLI) is to preserve the leg and sustain the patient s ambulatory status. Other goals are ischaemic pain relief and healing of ischaemic ulcers. Patients with CLI are usually old and have several comorbidities affecting the outcome. Revascularization for CLI is meaningless unless both life and limb are preserved. Therefore, the knowledge of both patient- and bypass-related risk factors is of paramount importance in clinical decision-making, patient selection and resource allocation. The aim of this study was to identify patient- and graft-related predictors of impaired outcome after infrainguinal bypass for CLI. The purpose was to assess the outcome of high-risk patients undergoing infrainguinal bypass and to evaluate the usefulness of specific risk scoring methods. The results of bypasses in the absence of optimal vein graft material were also evaluated, and the feasibility of the new method of scaffolding suboptimal vein grafts was assessed. The results of this study showed that renal insufficiency - not only renal failure but also moderate impairment in renal function - seems to be a significant risk factor for both limb loss and death after infrainguinal bypass in patients with CLI. Low estimated GFR (PIENEMPI KUIN 30 ml/min/1.73 m2) is a strong independent marker of poor prognosis. Furthermore, estimated GFR is a more accurate predictor of survival and leg salvage after infrainguinal bypass in CLI patients than serum creatinine level alone. We also found out that the life expectancy of octogenarians with CLI is short. In this patient group endovascular revascularization is associated with a better outcome than bypass in terms of survival, leg salvage and amputation-free survival especially in presence of coronary artery disease. This study was the first one to demonstrate that Finnvasc and modified Prevent III risk scoring methods both predict the long-term outcome of patients undergoing both surgical and endovascular infrainguinal revascularization for CLI. Both risk scoring methods are easy to use and might be helpful in clinical practice as an aid in preoperative patient selection and decision-making. Similarly than in previous studies, we found out that a single-segment great saphenous vein graft is superior to any other autologous vein graft in terms of mid-term patency and leg salvage. However, if optimal vein graft is lacking, arm vein conduits are superior to prosthetic grafts especially in infrapopliteal bypasses for CLI. We studied also the new method of scaffolding suboptimal quality vein grafts and found out that this method may enable the use of vein grafts of compromised quality otherwise unsuitable for bypass grafting. The remarkable finding was that patients with the combination of high operative risk due to severe comorbidities and risk graft have extremely poor survival, suggesting that only relatively fit patients should undergo complex bypasses with risk grafts. The results of this study can be used in clinical practice as an aid in preoperative patient selection and decision-making. In the future, the need of vascular surgery will increase significantly as the elderly and diabetic population increases, which emphasises the importance of focusing on those patients that will gain benefit from infrainguinal bypass. Therefore, the individual risk of the patient, ambulatory status, outcome expectations, the risk of bypass procedure as well as technical factors such as the suitability of outflow anatomy and the available vein material should all be assessed and taken into consideration when deciding on the best revascularization strategy.
Resumo:
Suomessa uudistettiin vuoden 2008 alussa uuden henkilöauton oston yhteydessä maksettava autovero sekä vuosittainen ajoneuvovero hiilidioksidipäästöihin perustuviksi. Uudistuksen taustalla olivat Euroopan unionin tavoitteet hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä sekä jäsenmaiden autoverotuksen yhdentämisestä. Uudistuksessa verojen määrät sidottiin auton ominaishiilidioksidipäästöihin (g/km) ja autoveron keskimääräistä tasoa laskettiin kuudenneksella. Tutkimuksessa tarkasteltiin auto- ja ajoneuvoverojen uudistuksista käytyä sanomalehtikeskustelua. Media vaikuttaa keskeisesti julkisen keskustelun aiheiden ja painotusten määrittelyyn sekä sosiaalisen todellisuuden rakentamiseen. Autoverouudistuksesta käyty sanomalehtikeskustelu antaa siis osviittaa siitä, miten uudistukseen suhtauduttiin ja minkälaisena liikenteen aiheuttamien ympäristöongelmien ratkaisukeinona se koettiin yhteiskunnassa. Tutkimuksen aineistoksi valikoitiin 131 Suomen laajalevikkisimmässä sanomalehdessä, Helsingin Sanomissa, julkaistua autoverouudistusta ja ympäristöaiheita käsittelevää artikkelia. Aineisto käsiteltiin sisällönanalyysillä, jossa aineisto luokiteltiin 67 muuttujan avulla. Lisäksi aineistosta tarkasteltiin laadullisia ominaisuuksia. Autoverouudistuksen suunnittelun ja toimeenpanon yhteydessä kirjoiteltiin paljon henkilöautojen päästöistä ja niiden vähentämisestä. Kirjoittelu jäi kuitenkin yleiselle tasolle, eikä eri päästöjä eroteltu tai päästöjen määriin vaikuttavia tekijöitä analysoitu. Autoverouudistus näyttäytyi Helsingin Sanomien artikkeleissa hyvin toimivana liikenteen aiheuttamien ympäristöongelmien hallintakeinona, vaikka uudistukseen liittyi sekä päästöjä vähentäviä että niitä lisääviä ominaisuuksia. Autoverouudistuksen näyttäytymiseen tehokkaana liikenteen päästöjen hallintakeinona vaikutti kirjoittelun keskittyminen lähitulevaisuuden vaikutuksiin, pitkän aikavälin seurausten jäädessä vähemmälle huomiolle. Keskustelua ei myöskään käyty kovin kokonaisvaltaisesti, sillä kirjoituksissa käsiteltiin lähinnä ihmisten toimintaan liittyviä aiheita ekologiseen ympäristöön kohdistuvien vaikutusten jäädessä vähälle huomiolle. Lisäksi käytyyn keskusteluun vaikutti valtiovarainministeriön menettely, jossa tietoja autoveron muuttamisesta ei annettu julkisuuteen lakimuutoksen valmistelun aikana. Tämä vähensi kansalaisten mahdollisuuksia esittää näkemyksiään tulevaan uudistukseen.
Resumo:
Pro gradu -tutkielman tutkimusaiheena on eduskuntatalohanke vuosien 1905 –1926 välillä. Tutkielman tavoitteina on analysoida hankkeen aikana tapahtunutta arkkitehtuurin ja kaupunkitilan tuottamista, tarkastella hankkeen etenemistä erityisesti päätöksentekoprosessien kautta sekä analysoida monumentaalisuuteen liittyvän näkyväksi tekemisen strategian toteutumista. Hankkeeseen liittynyt keskustelu rakennuksen sijoittamisesta sitoo myös kysymyksen Helsingin kaupunkitilasta ja hallinnollisesta keskustasta osaksi tutkimusta. Aineistona ovat olleet tutkittavan aikavälin valtiopäiväasiakirjat, erilaisten päätösvaltaisten ryhmien mietinnöt ja pöytäkirjat, kilpailuohjelmat ja -ehdotusten kuvat sekä kilpailuiden palkintolautakuntien pöytäkirjat. Ajallisen rajauksen alku kytkeytyy vuoden 1906 valtiopäiväuudistukseen ja päätös Eduskuntatalon rakentamisen alkamiseen. Lähtökohtaisena hypoteesina on ollut, että tilan tuottaminen, samoin kuin arkkitehtoniseen tilaan liitettyjen merkitysten tuottamisen prosessi, alkaa jo ennen konkreettisen tilan olemassaoloa. Eduskuntatalohanke käynnistyi kun keskustelu yksikamarisen eduskunnan kokoontumistiloista tuli ajankohtaiseksi valtiopäiväuudistuksen myötä. Eduskuntatalohankkeessa rakennuttajana oli Suomen valtio, jota edusti eduskunta sekä sen valtuuttamat ryhmät: eduskuntatalovaltuuskunnat ja -lautakunnat sekä Eduskuntatalon rakennustoimikunta. Nämä ryhmät valmistelivat tilakysymystä ja siihen liittyneitä päätöksiä. Ryhmät muodostuivat kansanedustajista ja arkkitehdeista, vaihtelevassa suhteessa. Arkkitehtuuria ja kaupunkitilaa tuotettiin aina kun tilakysymyksen ratkaisua ja sijoituskysymystä valmisteltiin tai niistä keskusteltiin. Hankkeen aikana järjestettiin kolme kilpailua: vuoden 1908 valtiopäivätalon suunnittelukilpailu, vuoden 1923 eduskuntatalon sijoituskilpailu ja vuoden 1924 suunnittelukilpailu. Läpi hankkeen eduskunnan tilaongelman ratkaisuna pidettiin joko Säätytalon laajennusta tai uuden eduskuntatalon rakentamista. Kansanedustajien näkemykset tilaongelman ratkaisuun olivat puolueittain sitoutuneita. Arkkitehtuuriin ladattuihin odotuksiin ja rakennuksen sijoituskysymykseen vaikutti paljon rakennuksen rooli hallintorakennuksena. Hankkeen aikana vielä idean tasolla olleen rakennuksen ulkomuotoon ja sijaintiin ladattiin paljon symbolisia merkityksiä, odotuksia ja vaatimuksia, jotka tulivat esiin tilakysymyksen valmistelussa, pöytäkirjoihin merkityissä keskusteluissa sekä kilpailuohjelmissa ja kilpailuiden palkintolautakuntien arvioissa. Samalla tuotettiin konkreettista arkkitehtuuria, kaupunkitilaa ja rakennuksen symbolista roolia. Rakennukselta ja sen sijoituspaikalta odotettu ”monumentaalisuus” oli usein sidoksissa näkyväksi tekemiseen. Näkyväksi tekeminen tuli erityisen selvästi ilmi eduskuntatalon sijoituskysymyksessä.
Resumo:
The study of soil microbiota and their activities is central to the understanding of many ecosystem processes such as decomposition and nutrient cycling. The collection of microbiological data from soils generally involves several sequential steps of sampling, pretreatment and laboratory measurements. The reliability of results is dependent on reliable methods in every step. The aim of this thesis was to critically evaluate some central methods and procedures used in soil microbiological studies in order to increase our understanding of the factors that affect the measurement results and to provide guidance and new approaches for the design of experiments. The thesis focuses on four major themes: 1) soil microbiological heterogeneity and sampling, 2) storage of soil samples, 3) DNA extraction from soil, and 4) quantification of specific microbial groups by the most-probable-number (MPN) procedure. Soil heterogeneity and sampling are discussed as a single theme because knowledge on spatial (horizontal and vertical) and temporal variation is crucial when designing sampling procedures. Comparison of adjacent forest, meadow and cropped field plots showed that land use has a strong impact on the degree of horizontal variation of soil enzyme activities and bacterial community structure. However, regardless of the land use, the variation of microbiological characteristics appeared not to have predictable spatial structure at 0.5-10 m. Temporal and soil depth-related patterns were studied in relation to plant growth in cropped soil. The results showed that most enzyme activities and microbial biomass have a clear decreasing trend in the top 40 cm soil profile and a temporal pattern during the growing season. A new procedure for sampling of soil microbiological characteristics based on stratified sampling and pre-characterisation of samples was developed. A practical example demonstrated the potential of the new procedure to reduce the analysis efforts involved in laborious microbiological measurements without loss of precision. The investigation of storage of soil samples revealed that freezing (-20 °C) of small sample aliquots retains the activity of hydrolytic enzymes and the structure of the bacterial community in different soil matrices relatively well whereas air-drying cannot be recommended as a storage method for soil microbiological properties due to large reductions in activity. Freezing below -70 °C was the preferred method of storage for samples with high organic matter content. Comparison of different direct DNA extraction methods showed that the cell lysis treatment has a strong impact on the molecular size of DNA obtained and on the bacterial community structure detected. An improved MPN method for the enumeration of soil naphthalene degraders was introduced as an alternative to more complex MPN protocols or the DNA-based quantification approach. The main advantage of the new method is the simple protocol and the possibility to analyse a large number of samples and replicates simultaneously.
Resumo:
Tässä pro gradu -tutkielmassa käsitellään DDR:n arkipäivän muistamista ja museoimista sekä DDR-nostalgiaa eli Ostalgieta. Tutkielmassa esitellään erilaisia näkökulmia muistin ja nostalgian muotoutumiseen ja pohditaan sitä, millä tavoin Saksan menneisyys ja historiapolitiikka ovat vaikuttaneet siihen, kuinka DDR:n menneisyyttä nykyään käsitellään. Työ perustuu Berliinissä, Saksassa huhti-heinäkuussa 2010 kerättyyn aineistoon, joka koostuu haastatteluista, vierailuista DDR:n arkipäivää käsitteleviin museoihin sekä verkkoaineistosta. DDR:n arkipäivää esittelevissä museoissa DDR:n materiaalinen menneisyys on pyritty säilyttämään, jotta muisti siitä ei katoaisi. Museoiden näyttelyt herättelevät ja ylläpitävät muistia sekä valistavat kävijöitä siitä, millaista tavallinen ja arkinen elämä DDR:ssä oli. Museot luovat korostetun ei-poliittisilla ja arkipäiväisillä näyttelyillä vastanarratiiveja viralliselle valtion DDR:stä ylläpitämälle suurnarratiiville, jossa DDR nähdään pelkkänä totalitaarisena diktatuurina ja sorron symbolina. Yhteisöpalvelu Facebookista löytyvässä keskusteluryhmä DDR Zonenkinderissä ihmiset jakavat omakohtaisia ja subjektiivisia muistojaan menneestä. Ryhmä luo vapaan ja avoimen foorumin jakaa muistoja, tuntea yhteisöllisyyttä ja koota kollektiivista muistia menneestä. Sekä DDR-museot että DDR Zonenkinder synnyttävät vaihtoehtoisia näkemyksiä DDR:n menneisyydestä, nämä ovat muussa keskustelussa ovat jääneet vähemmälle huomiolle. DDR:n kaaduttua 1989 ja vuotta myöhemmin Saksojen yhdistyttyä alkoi Saksassa kiivas keskustelu siitä, kuinka DDR:n menneisyyttä tulisi käsitellä. Saksa on toistaiseksi ainoa maa, jossa on yhden vuosisadan aikana järjestetty kaksi totuuskomissiota: ensimmäinen holokaustin ja toinen DDR:n kaatumisen jälkeen. Saksan kielessä on jopa kaksi sanaa, Vergangenheitsbeweltigung sekä Geschichtsaufarbeitung, jotka tarkoittavat menneisyyden käsittelyä tai sen työstämistä. Voi siis sanoa, että vaikean menneisyyden käsittely on saksalaisten erityisosaamista. Totuuskomissio, rajavartioiden oikeudenkäynnit, Stasin arkistojen läpikäyminen sekä DDR:n vertaaminen kolmanteen valtakuntaan saivat itäsaksalaiset tuntemaan itsensä toisen luokan kansalaisiksi, joilla ei ollut oikeutta omaan menneisyyteensä, mutta ei myöskään omaan tulevaisuuteensa. Itäsaksalaisista tuntui, ettei heidän elämänsä menneisyys näkynyt Länsi-Saksan hallinnoimassa historiankirjoituksessa. DDR:n nopea katoaminen niin poliittisena järjestelmänä kuin materiaalisena kulttuurina kiihdytti Ostalgien syntyä. Itäsaksalaisten vuosikymmeniä odottamat läntiset kulutushyödykkeet sekä vauraus ja hyvinvointi eivät saavuttaneetkaan itää siinä määrin ja yhtä nopeasti kuin siellä oli oletettu. Yhdistymisen aikaansaama euforia muuttui pian pettymykseksi, kun uuteen systeemin sopeutuminen ei onnistunut kivuttomasti. Analyysissa käytetään Daphne Berdahlin näkemystä Ostalgiesta keinona luoda vastanarratiiveja. Tämän lisäksi analyysissä tukeudutaan Paul Cooken näkemykseen Ostalgiesta Länsi-Saksan harjoittaman itäsaksalaisen kulttuurin ja historian kolonisaation vastustamisena. Tutkielmassa Ostalgie nähdään itäsaksalaisten vastarintana ja itsemääräämisoikeuden vaatimisena. Tutkielmassa tullaan myös siihen johtopäätökseen, että Ostalgiessa pohjimmiltaan kysymys on uuden järjestelmän ja länsimaisen kulttuurin hallitsemisesta ripauksella itäsaksalaista erityislaatuisuutta eikä niinkään menneisyyden haikailusta tai halusta palauttaa DDR valtiona tai poliittisena järjestelmänä. Ostalgien avulla itäsaksalaiset rakentavat uudenlaista identiteettiä uudessa systeemissä, mutta kuitenkin säilyttävät osan jotain vanhaa ja erityslaatuista.
Resumo:
Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani työyhteisön viestintätapojen muutosta ja sosiaalisen mediai roolia muutoksessa. Tutkimukseni tavoitteena on jäsentää ja ymmärtää sosiaalisen median roolia työyhteisön viestinnässä ja tarkastella miten sosiaalinen media taipuu tietoperustaisen asiantuntiorganisaation tarpeisiin. Tutkimuksen teoreettisessa osuudessa selvitän sitä, miten työn tekemisessä tapahtuneet muutokset ovat muuttaneet työyhteisön tapaa ja tarvetta viestiä. Työn tekemisen uusia muotoja ja verkostoitumista jäsennän tutkimuskirjallisuuden Alvesson (2000), Gruber & Palonen (2007), Kasvio & Tjäder (2007), Sennett (2007) kautta. Työn uusia muotoja voidaan kuvata käsitteillä asiantuntijakeskeisyys, tietointensiivisyys ja tietoperustainen työ. Kuva tutkimuksessani myös sosiaalisen median käsitettä sekä sen tunnusomaisuuksia. Tarkastelen tietoperustaisen asiantuntijaorganisaation odotuksia ja käyttötarpeita sosiaaliselle medialle Elisa Juholinin (2008) määrittelemän työyhteisöviestinnän uuden agendan (agendamalli) viitekehykses Tutkimukseni empiirisessä osuudessa tarkastelen aihetta yhden tietoperustaisen asiantuntijaorganisaation jäsenten kautta. Tavoitteeni on selvittää 1) millaisia odotuksia asiantuntijaorganisaatiossa työskentelevillä on sosiaalisen median käytöstä osana työyhteisön viestintää sekä 2) millaisia käyttötarpeita asiantuntijaorganisaatiossa työskentelevillä on sosiaalis* median käytöstä osana työyhteisön viestintää. Tutkimusotteeni on laadullinen, ja aineiston keruur menetelmänä käytän fokusryhmäkeskustelua sekä teemahaastattelua. Analysoin aineiston teemoittelemalla. Aineiston koodauksessa käytin Atlas.ti -ohjelmaa. Tutkimukseni perusteella voidaan todeta, että tärkeimpänä sosiaalisen median odotuksiin ja käyttötarpeisiin liittyi ajatus käyttäjälähtöisyydestä ja vuorovaikutuksesta. Käyttäjälähtöisyys ja vuorovaikutus näkyivät erityisesti odotuksena viestinnän rutiinien, tiedon ja osaamisen jakamisena entistä avoimempaan ; vuorovaikutteisempaan suuntaan. Tutkimus antaa viitteitä siitä, että sosiaalisen median sovelluksilla on mahdollista tukea vuorovaikutusta juuri niissä työyhteisöviestinnän tehtävissä, joissa vuorovaikutus jää helposti vähäiseksi. Sosiaalisen median sovelluksia tarvitaan myös tietoperustaisen asiantuntijaorganisaation osaamisen ja ns. hiljaisen tiedonjakamiseen. Tutkimuksen perusteella sosiaalinen media osana työyhteisön viestintää taipuu tiedontarpeen tyydyttäjänä, tarjoaa vaihtoehdon viestintäkanaville ja viestinnän toimintamalleille, mahdollistaa osallistumaan ja vaikuttamaan työyhteisön asioihin sekä tarjoaa tavan koota työyhteisössä olevaa osaamista ja hiljaista tietoa.
Resumo:
Citizenship in the everyday of a work community. Immigrants narratives of working life. Through globalisation and the mobility of workforce, citizenship has gained new forms, and the mere legal definition of citizenship no longer gives a comprehensive view of the citizenship of an individual. Also the social, cultural and financial dimensions of it are related to the concept of citizenship. In Finland, full citizenship is promoted, according to the Integration Act and social security system, by the requirement that immigrants should mainly get their livelihood through work. In my study I approach citizenship on four levels: the global, national, work community and private levels. In the study, the global has constituted the largest possible context, which refers to the local affects of global processes. The local and the global come together in the research in that globalisation is realised on the local level, i.e. in small communities such as work communities. The objective of the study is to examine how the citizenship of immigrants who live and work in Finland is constructed in the everyday life of a work community. The most central concept of the study is cultural script, which is based on prevailing forms of knowing, and which are constructed in different ways in different times and cultures. Conflicts of scripts in the working life and difficulties in understanding and applying them are in the centre of the study. In the study, the working life experiences of immigrants are approached through narrative research. The research material consists of the working life narratives of nine immigrants who live and work in Finland permanently. Each interviewee has been interviewed 2 4 times so the research material consists of 26 interviews. The material has been analysed from the points of view of perception, feeling and action. Deborah Tannen s and William Labov s as well as Matti Hyvärinen s method of expectancy analysis to locate cultural scripts has been utilised to organise the research material. In addition, David Herman s concepts of participatory roles and event types formed in narratives have been used in the analysis of the material. The basis in the analysis is that the world, events and experiences do not define the available processes; they are always culturally and individually anchored choices of the speaker and narrator. The most important results of the study are related to the gap between globalisation and everyday life. The discussion about the future need for workforce due to the changing population structure as well as about the benefits for national economy brought by internationalisation has continued in Finland for years. However, the working life narratives of the immigrants interviewed for the study show that an average citizen and member of a work community does not immediately encounter the macro level benefits in, for example, the mobility of workforce. In most of the working life narratives there was a point in speaking and saying, in which the immigrant worker either dares to speak or falls silent. Sometimes the courage to speak was related to language skills but more to the courage to be seen and to be part of a Finnish work community. Other workers that either speak their colleague with an immigrant background into a part of their work community or marginalise the colleague with their silence have an important role in a Finnish work community. In several working life narratives, the script of the Finnish working life and work community, the way to work, was opened to the immigrant and the so-called script exchange did not take place. The study shows that working life experiences and inclusion and exclusion built on the working life have an important role in the construction of active citizenship. The detailed analysis of the working life experience narratives gives new, relevant research data about citizenship as inclusion.
Resumo:
This dissertation investigates the atomic power solution in Finland between 1955 - 1970. During these years a national arrangement for atomic energy technology evolved. The foundations of the Finnish atomic energy policy; the creation of basic legislation and the first governmental bodies, were laid between 1955 - 1965. In the late 1960's, the necessary technological and political decisions were made in order to purchase the first commercial nuclear reactor. A historical narration of this process is seen in the international context of "atoms for peace" policies and Cold War history in general. The geopolitical position of Finland made it necessary to become involved in the balanced participation in international scientific-technical exchange and assistive nuclear programs. The Paris Peace Treaty of 1947 categorically denied Finland acquisition of nuclear weapons. Accordingly, from the "Geneva year" of 1955, the emphasis was placed on peaceful purposes for atomic energy as well as on the education of national professionals in Finland. An initiative for the governmental atomic energy commission came from academia but the ultimate motive behind it was an anticipated structural change in the supply of national energy. Economically exploitable hydro power resources were expected to be built within ten years and atomic power was seen as a promising and complementing new energy technology. While importing fuels like coal was out of the question, because of scarce foreign currency, domestic uranium mineral deposits were considered as a potential source of nuclear fuel. Nevertheless, even then nuclear energy was regarded as just one of the possible future energy options. In the mid-1960 s a bandwagon effect of light water reactor orders was witnessed in the United States and soon elsewhere in the world. In Finland, two separate invitations for bids for nuclear reactors were initiated. This study explores at length both their preceding grounds and later phases. An explanation is given that the parallel, independent and nearly identical tenders reflected a post-war ideological rivalry between the state-owned utility Imatran Voima and private energy utilities. A private sector nuclear power association Voimayhdistys Ydin represented energy intensive paper and pulp industries and wanted to have free choice instead of being associated themselves with "the state monopoly" in energy pricing. As a background to this, a decisive change had started to happen within Finnish energy policy: private and municipal big thermal power plants became incorporated into the national hydro power production system. A characteristic phenomenon in the later history is the Soviet Union s effort to bid for the tender of Imatran Voima. A nuclear superpower was willing to take part in competition but not on a turnkey basis as Imatran Voima had presumed. As a result of many political turns and four years of negotiations the first Finnish commercial light water reactor was ordered from the East. Soon after this the private nuclear power group ordered its reactors from Sweden. This work interprets this as a reasonable geopolitical balance in choosing politically sensitive technology. Conceptually, social and political dimensions of new technology are emphasised. Negotiations on the Finnish atomic energy program are viewed as a cooperation and a struggle, where state-oriented and private-oriented regimes pose their own macro level views and goals (technopolitical imaginaries) and defend and advance their plans and practical modes of action (schemata). Here, not only technologists but even political actors are seen to contribute to technopolitical realisations.
Resumo:
This study is a pragmatic description of the evolution of the genre of English witchcraft pamphlets from the mid-sixteenth century to the end of the seventeenth century. Witchcraft pamphlets were produced for a new kind of readership semi-literate, uneducated masses and the central hypothesis of this study is that publishing for the masses entailed rethinking the ways of writing and printing texts. Analysis of the use of typographical variation and illustrations indicates how printers and publishers catered to the tastes and expectations of this new audience. Analysis of the language of witchcraft pamphlets shows how pamphlet writers took into account the new readership by transforming formal written source materials trial proceedings into more immediate ways of writing. The material for this study comes from the Corpus of Early Modern English Witchcraft Pamphlets, which has been compiled by the author. The multidisciplinary analysis incorporates both visual and linguistic aspects of the texts, with methodologies and theoretical insights adopted eclectically from historical pragmatics, genre studies, book history, corpus linguistics, systemic functional linguistics and cognitive psychology. The findings are anchored in the socio-historical context of early modern publishing, reading, literacy and witchcraft beliefs. The study shows not only how consideration of a new audience by both authors and printers influenced the development of a genre, but also the value of combining visual and linguistic features in pragmatic analyses of texts.
Resumo:
Tutkielmassa käsitellään korkeakoulutetun väestön sijoittumista pääkaupunkiseudulla. Se asettuu osaksi seutua koskevaa empiiristä keskustelua sekä osaksi bourdieuläistä keskustelua luokkamauista ja kulttuurisesta pääomasta. Ensiksi mainittua se täydentää keskittyen vähemmälle huomiolle jääneeseen ylemmän keskiluokan tutkimukseen, jälkimmäistä kehystäen teoriaa uuden tyyppisellä empiirisellä tarkastelulla. Tutkielmassa pyritään ensin esittämään seudun erilaistumista yleisellä tasolla korkean koulutuksen ja aiemman tutkimuksen perusteella relevanteiksi rajattujen muiden tekijöiden osalta. Tämän jälkeen suhteutetaan korkeasti koulutettujen sijoittumista muuhun erilaistumiseen. Tässä ajatuksena on löytää korkeakoulutettujen osuudeltaan muut tekijät huomioon ottaen korkeita alueita. Teoreettisella tasolla pyritään kulttuurisen pääoman paikantamiseen kartalle. Tutkielma on osa Helsingin yliopiston Geotieteiden ja Maantieteen laitoksen Mari Vaattovaaran johtamaa projektia ja siinä käytetään Tilastokeskuksen vuoden 2008 ruututietokanta-aineistoa. Pääkaupunkiseutu on jaettu aineistossa sivultaan 250 metrin neliönmuotoisiin ruutuihin. Tämä mahdollistaa pääkaupunkiseudun varsin hienojakoisen tarkastelun. Erilaistumisen muotoja pyritään suhteuttamaan toisiinsa regressiomalleilla. Näissä käytetään painotetun neliösumman menetelmää. Menetelmällä pyritään vastaamaan havaittuun varianssin heteroskedastisuusongelmaan. Pääasiallisesti tulokset esitetään karkeina karttakuvauksina ja ehdollisina hajonta- ja jakaumakuvioina. Korkeakoulutettujen sijoittumisen havaittiin noudattavan aikaisemmissa tutkimuksissa esitettyjä suuntalinjoja. Kuten hyvätuloisetkin, sijoittuvat korkeakoulutetut seudulla länsipainotteisesti ja merenrantaa myötäillen. Vakioitaessa väestön muuta sijoittumista, huomattiin erojen tasoittuvan. Mielenkiintoista oli tasoittuminen vahvasti niin talotyyppien, itä–länsi-akselin kuin kaupunkienkin osalta. Kaikilla näillä mittareilla oli suorissa tarkasteluissa havaittavissa eroja, mutta suuri osa havaittavista eroista selittyi pois tulojen, ikäryhmien ja perhetyyppien alueellisella jakautumisella. Näiltä osin korkeakoulutettujen sijoittuminen seudulla näyttäisi liittyvän sijoittumiseen muilla tekijöillä. Moranin I:llä mitattuna selittyi korkeakoulutettujen suhteellisten osuuksien välinen autokorrelaatio osin lisättäessä muita tekijöitä malliin, mutta silti viimeisenkin mallin virhetermeillä oli havaittavaa autokorrelaatiota. Tämä saattaisi viitata kulttuurisen pääoman paikantumiseen kartalle, mutta saattaa myös olla tulosta mallin heikkouksista. Kaikkiaan tutkielman anti on sekä näkökulmaltaan että menetelmältään uudenlaisissa kuvauksissa, jotka auttavat asettamaan korkeakoulutetun väestön sijoittumisen paremmin muun seudullisen erilaistumisen kontekstiin. Nämä kuvaukset poikkeavat aikaisemmista osin näkökulmansa ja osin menetelmien osalta.
Tiedostumaton nykytaiteessa : Katse, ääni ja aika vuosituhannen taitteen suomalaisessa nykytaiteessa
Resumo:
Leevi Haapala explores moving image works, sculptures and installations from a psychoanalytic perspective in his study The Unconscious in Contemporary Art. The Gaze, Voice and Time in Finnish Contemporary Art at the Turn of the Millennium . The artists included in the study are Eija-Liisa Ahtila, Hans-Christian Berg, Markus Copper, Liisa Lounila and Salla Tykkä. The theoretical framework includes different psychoanalytic readings of the concepts of the gaze, voice and temporality. The installations are based on spatiality and temporality, and their detailed reading emphasizes the medium-specific features of the works as well as their fragmentary nature, heterogeneity and affectivity. The study is cross-disciplinary in that it connects perspectives from the visual culture, new art history and theory to the interpretation of contemporary art. The most important concepts from psychoanalysis, affect theory and trauma discourse used in the study include affect, object a (objet petit a) as articulated by Jacques Lacan, Sigmund Freud s uncanny (das Unheimliche) and trauma. Das Unheimliche has been translated as uncanny in art history under the influence of Rosalind Krauss. The object of the study, the unconscious in contemporary art, is approached through these concepts. The study focuses on Lacan s additions to the list of partial drives: the gaze and voice as scopic and invocative drives and their interpretations in the studies of the moving image. The texts by the American film theorist and art historian Kaja Silverman are in crucial role. The study locates contemporary art as part of trauma culture, which has a tendency to define individual and historical experiences through trauma. Some of the art works point towards trauma, which may appear as a theoretic or fictitious construction. The study presents a comprehensive collection of different kinds of trauma discourse in the field of art research through the texts of Hal Foster, Cathy Caruth, Ruth Leys and Shoshana Felman. The study connects trauma theory with the theoretical analysis of the interference and discontinuity of the moving image in the readings by Susan Buck-Morss, Mary Ann Doane and Peter Osborn among others. The analysis emphasizes different ways of seeing and multisensoriality in the reception of contemporary art. With their reflections and inverse projections, the surprising mechanisms of Hans-Christian Berg s sculptures are connected with Lacan s views on the early mirroring and imitation attempts of the individual s body image. Salla Tykkä s film trilogy Cave invites one to contemplate the Lacanian theory of the gaze in relation to the experiences of being seen. The three oceanic sculpture installations by Markus Copper are studied through the vocality they create, often through an aggressive way of acting, as well as from the point of view of the functioning of an invocative drive. The study compares the work of fiction and Freud s texts on paranoia and psychosis to Eija-Liisa Ahtila s manuscripts and moving image installations about the same topic. The cinematic time in Liisa Lounila s time-slice video installations is approached through the theoretical study of the unconscious temporal structure. The viewer of the moving image is inside the work in an in-between state: in a space produced by the contents of the work and its technology. The installations of the moving image enable us to inhabit different kinds of virtual bodies or spaces, which do not correspond with our everyday experiences. Nevertheless, the works of art often try to deconstruct the identification to what has been shown on screen. This way, the viewer s attention can be fixed on his own unconscious experiences in parallel with the work s deconstructed nature as representation. The study shows that contemporary art is a central cultural practice, which allows us to discuss the unconscious in a meaningful way. The study suggests that the agency that is discursively diffuse and consists of several different praxes should be called the unconscious. The emergence of the unconscious can happen in two areas: in contemporary art through different senses and discursive elements, and in the study of contemporary art, which, being a linguistic activity is sensitive to the movements of the unconscious. One of the missions of art research is to build different kinds of articulated constructs and to open an interpretative space for the nature of art as an event.
Resumo:
Biological membranes are tightly linked to the evolution of life, because they provide a way to concentrate molecules into partially closed compartments. The dynamic shaping of cellular membranes is essential for many physiological processes, including cell morphogenesis, motility, cytokinesis, endocytosis, and secretion. It is therefore essential to understand the structure of the membrane and recognize the players that directly sculpt the membrane and enable it to adopt different shapes. The actin cytoskeleton provides the force to push eukaryotic plasma membrane in order to form different protrusions or/and invaginations. It has now became evident that actin directly co-operates with many membrane sculptors, including BAR domain proteins, in these important events. However, the molecular mechanisms behind BAR domain function and the differences between the members of this large protein family remain largely unresolved. In this thesis, the structure and functions of the I-BAR domain family members IRSp53 and MIM were thoroughly analyzed. By using several methods such as electron microscopy and systematic mutagenesis, we showed that these I-BAR domain proteins bind to PI(4,5)P2-rich membranes, generate negative membrane curvature and are involved in the formation of plasma membrane protrusions in cells e.g. filopodia. Importantly, we characterized a novel member of the BAR-domain superfamily which we named Pinkbar. We revealed that Pinkbar is specifically expressed in kidney and epithelial cells, and it localizes to Rab13-positive vesicles in intestinal epithelial cells. Remarkably, we learned that the I-BAR domain of Pinkbar does not generate membrane curvature but instead stabilizes planar membranes. Based on structural, mutagenesis and biochemical work we present a model for the mechanism of the novel membrane deforming activity of Pinkbar. Collectively, this work describes the mechanism by which I-BAR domain proteins deform membranes and provides new information about the biological roles of these proteins. Intriguingly, this work also gives evidence that significant functional plasticity exists within the I-BAR domain family. I-BAR proteins can either generate negative membrane curvature or stabilize planar membrane sheets, depending on the specific structural properties of their I-BAR domains. The results presented in this thesis expand our knowledge on membrane sculpting mechanisms and shows for the first time how flat membranes can be generated in cells.
Resumo:
Hypertexts are digital texts characterized by interactive hyperlinking and a fragmented textual organization. Increasingly prominent since the early 1990s, hypertexts have become a common text type both on the Internet and in a variety of other digital contexts. Although studied widely in disciplines like hypertext theory and media studies, formal linguistic approaches to hypertext continue to be relatively rare. This study examines coherence negotiation in hypertext with particularly reference to hypertext fiction. Coherence, or the quality of making sense, is a fundamental property of textness. Proceeding from the premise that coherence is a subjectively evaluated property rather than an objective quality arising directly from textual cues, the study focuses on the processes through which readers interact with hyperlinks and negotiate continuity between hypertextual fragments. The study begins with a typological discussion of textuality and an overview of the historical and technological precedents of modern hypertexts. Then, making use of text linguistic, discourse analytical, pragmatic, and narratological approaches to textual coherence, the study takes established models developed for analyzing and describing conventional texts, and examines their applicability to hypertext. Primary data derived from a collection of hyperfictions is used throughout to illustrate the mechanisms in practice. Hypertextual coherence negotiation is shown to require the ability to cognitively operate between local and global coherence by means of processing lexical cohesion, discourse topical continuities, inferences and implications, and shifting cognitive frames. The main conclusion of the study is that the style of reading required by hypertextuality fosters a new paradigm of coherence. Defined as fuzzy coherence, this new approach to textual sensemaking is predicated on an acceptance of the coherence challenges readers experience when the act of reading comes to involve repeated encounters with referentially imprecise hyperlinks and discourse topical shifts. A practical application of fuzzy coherence is shown to be in effect in the way coherence is actively manipulated in hypertext narratives.
Resumo:
Various Tb theorems play a key role in the modern harmonic analysis. They provide characterizations for the boundedness of Calderón-Zygmund type singular integral operators. The general philosophy is that to conclude the boundedness of an operator T on some function space, one needs only to test it on some suitable function b. The main object of this dissertation is to prove very general Tb theorems. The dissertation consists of four research articles and an introductory part. The framework is general with respect to the domain (a metric space), the measure (an upper doubling measure) and the range (a UMD Banach space). Moreover, the used testing conditions are weak. In the first article a (global) Tb theorem on non-homogeneous metric spaces is proved. One of the main technical components is the construction of a randomization procedure for the metric dyadic cubes. The difficulty lies in the fact that metric spaces do not, in general, have a translation group. Also, the measures considered are more general than in the existing literature. This generality is genuinely important for some applications, including the result of Volberg and Wick concerning the characterization of measures for which the analytic Besov-Sobolev space embeds continuously into the space of square integrable functions. In the second article a vector-valued extension of the main result of the first article is considered. This theorem is a new contribution to the vector-valued literature, since previously such general domains and measures were not allowed. The third article deals with local Tb theorems both in the homogeneous and non-homogeneous situations. A modified version of the general non-homogeneous proof technique of Nazarov, Treil and Volberg is extended to cover the case of upper doubling measures. This technique is also used in the homogeneous setting to prove local Tb theorems with weak testing conditions introduced by Auscher, Hofmann, Muscalu, Tao and Thiele. This gives a completely new and direct proof of such results utilizing the full force of non-homogeneous analysis. The final article has to do with sharp weighted theory for maximal truncations of Calderón-Zygmund operators. This includes a reduction to certain Sawyer-type testing conditions, which are in the spirit of Tb theorems and thus of the dissertation. The article extends the sharp bounds previously known only for untruncated operators, and also proves sharp weak type results, which are new even for untruncated operators. New techniques are introduced to overcome the difficulties introduced by the non-linearity of maximal truncations.