Publishing for the Masses : Early Modern English Witchcraft Pamphlets

This study is a pragmatic description of the evolution of the genre of English witchcraft pamphlets from the mid-sixteenth century to the end of the seventeenth century. Witchcraft pamphlets were produced for a new kind of readership semi-literate, uneducated masses and the central hypothesis of this study is that publishing for the masses entailed rethinking the ways of writing and printing texts. Analysis of the use of typographical variation and illustrations indicates how printers and publishers catered to the tastes and expectations of this new audience. Analysis of the language of witchcraft pamphlets shows how pamphlet writers took into account the new readership by transforming formal written source materials trial proceedings into more immediate ways of writing. The material for this study comes from the Corpus of Early Modern English Witchcraft Pamphlets, which has been compiled by the author. The multidisciplinary analysis incorporates both visual and linguistic aspects of the texts, with methodologies and theoretical insights adopted eclectically from historical pragmatics, genre studies, book history, corpus linguistics, systemic functional linguistics and cognitive psychology. The findings are anchored in the socio-historical context of early modern publishing, reading, literacy and witchcraft beliefs. The study shows not only how consideration of a new audience by both authors and printers influenced the development of a genre, but also the value of combining visual and linguistic features in pragmatic analyses of texts.

Tämä väitöskirja kuvaa kuinka englantilaiset noitapamfletit kehittyivät tekstilajina 1500-luvun puolivälistä 1600-luvun loppuun. Noitapamflettien lukijakunta koostui uudenlaisista lukijoista, alkeellisen lukutaidon omaavasta pääosin kouluttamattomasta massayleisöstä. Tutkimuksen lähtökohtana on oletus, että tekstien julkaiseminen näille ihmismassoille vaati niin tekstien kirjoittajia kuin painajiakin miettimään uudelleen työskentelytapojaan. Painajat auttoivat lukijoitaan hahmottamaan ja ymmärtämään tekstiä typografisin keinoin, ja käyttivät kuvitusta keinona yhdistää uudet pamfletit yleisölle tuttuihin teksteihin kuten romansseihin. Kirjoittajat taas muunsivat lähdemateriaalina käyttämänsä oikeuden pöytäkirjat lukijoille läheisempiin muotoihin lisäämällä kirjoittajan ja lukijan välistä vuorovaikutusta ja muuttamalla muodollisen tekstin kertovammaksi. Tutkimuksen aineisto koostuu 36 noitapamfletista, eli kaikista kyseisen tekstilajin jäljellä olevista edustajista. Poikkitieteellinen analyysi kohdistuu sekä tekstin visuaalisiin että kielellisiin piirteisiin. Metodologioita ja teoreettisia malleja on otettu historiallisesta pragmatiikasta, genretutkimuksesta, kirjahistoriasta, korpuslingvistiikasta, systeemisfunktionaalisesta lingvistiikasta ja kognitiivisesta psykologiasta. Tuloksia tulkitaan sosiohistoriallisen kontekstin avulla, käsittelemällä muun muassa varhaisen uuden ajan Englannin kustannuskäytäntöjä, lukutaidon ja lukutapojen kehitystä ja aikakauden noitauskomuksia. Tutkimus osoittaa kuinka sekä kirjoittajat että painajat vaikuttivat tekstilajin kehitykseen huomioidessaan tekstien uudenlaiset lukijat. Lisäksi väitöskirja todistaa, kuinka hyödyllistä on yhdistää visuaalisten ja kielellisten piirteiden analyysi tekstien pragmaattisessa tutkimuksessa.