Kansalaisuus työyhteisön arjessa : Maahanmuuttajien kertomuksia työelämästä

Citizenship in the everyday of a work community. Immigrants narratives of working life. Through globalisation and the mobility of workforce, citizenship has gained new forms, and the mere legal definition of citizenship no longer gives a comprehensive view of the citizenship of an individual. Also the social, cultural and financial dimensions of it are related to the concept of citizenship. In Finland, full citizenship is promoted, according to the Integration Act and social security system, by the requirement that immigrants should mainly get their livelihood through work. In my study I approach citizenship on four levels: the global, national, work community and private levels. In the study, the global has constituted the largest possible context, which refers to the local affects of global processes. The local and the global come together in the research in that globalisation is realised on the local level, i.e. in small communities such as work communities. The objective of the study is to examine how the citizenship of immigrants who live and work in Finland is constructed in the everyday life of a work community. The most central concept of the study is cultural script, which is based on prevailing forms of knowing, and which are constructed in different ways in different times and cultures. Conflicts of scripts in the working life and difficulties in understanding and applying them are in the centre of the study. In the study, the working life experiences of immigrants are approached through narrative research. The research material consists of the working life narratives of nine immigrants who live and work in Finland permanently. Each interviewee has been interviewed 2 4 times so the research material consists of 26 interviews. The material has been analysed from the points of view of perception, feeling and action. Deborah Tannen s and William Labov s as well as Matti Hyvärinen s method of expectancy analysis to locate cultural scripts has been utilised to organise the research material. In addition, David Herman s concepts of participatory roles and event types formed in narratives have been used in the analysis of the material. The basis in the analysis is that the world, events and experiences do not define the available processes; they are always culturally and individually anchored choices of the speaker and narrator. The most important results of the study are related to the gap between globalisation and everyday life. The discussion about the future need for workforce due to the changing population structure as well as about the benefits for national economy brought by internationalisation has continued in Finland for years. However, the working life narratives of the immigrants interviewed for the study show that an average citizen and member of a work community does not immediately encounter the macro level benefits in, for example, the mobility of workforce. In most of the working life narratives there was a point in speaking and saying, in which the immigrant worker either dares to speak or falls silent. Sometimes the courage to speak was related to language skills but more to the courage to be seen and to be part of a Finnish work community. Other workers that either speak their colleague with an immigrant background into a part of their work community or marginalise the colleague with their silence have an important role in a Finnish work community. In several working life narratives, the script of the Finnish working life and work community, the way to work, was opened to the immigrant and the so-called script exchange did not take place. The study shows that working life experiences and inclusion and exclusion built on the working life have an important role in the construction of active citizenship. The detailed analysis of the working life experience narratives gives new, relevant research data about citizenship as inclusion.

Kansalaisuus työyhteisön arjessa - Maahanmuuttajien kertomuksia työelämästä Globalisaation ja työvoiman liikkuvuuden myötä kansalaisuus on saanut uusia muotoja, eikä pelkkä juridinen kansalaisuuden määritelmä anna kokonaiskuvaa yksilön kansalaisuudesta. Kansalaisuuskäsitteeseen liittyy myös sen sosiaaliset, kulttuuriset sekä taloudelliset ulottuvuudet. Suomen maahanmuuttopolitiikkaa linjaa 1.9.2011 voimaan tullut laki kotoutumisen edistämisestä. Lain kantava periaate on kotouttamispolitiikka, joka tukee maahanmuuttajan pääsyä suomalaisen yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi. Kotouttamisasiat on siirretty valtionhallinnossa sisäasianministeriöstä työ- ja elinkeinoministeriöön. Muutoksella korostetaan hallituksen näkemystä työelämän keskeisestä roolista kotoutumisessa uuteen maahan. Kuvitellaan tilanne, jossa ihminen muuttaa maasta toiseen mukanaan matkalaukku, joka sisältää muuttajan lähtömaassa omaksuman käsikirjoituksen työelämässä toimimisessa. Uudessa kotimaassaan hän saa aikanaan oleskeluluvan, työluvan ja hakemuksesta myös uuden kansalaisuuden. Passi on dokumentti, joka takaa hänelle juridiset ja poliittiset oikeudet ja velvollisuudet uudessa kotimaassa. Muuttajalle tehdään kotouttamissuunnitelma, jonka avulla hän mahdollisesti löytää työpaikan ja jossa hänelle luvataan oman kulttuurin säilyttäminen . Matkalaukussa oleva työelämää koskeva käsikirjoitus, skripti, ei kuitenkaan ole konkreettinen asiakirja, jonka avulla muuttaja voisi päästä automaattisesti osalliseksi ja jäseneksi uuden kotimaansa työyhteisöihin. Tutkimuksen keskeisin käsite on kulttuurinen skripti, käsikirjoitus, joka perustuu vallalla oleviin tietämisen muotoihin, ja jotka rakentuvat eri tavoin eri aikoina ja eri kulttuureissa. Tutkimuksessa maahanmuuttajien työelämäkokemuksia lähestytään kertomuksen tutkimuksen kautta. Tutkimusaineisto koostuu yhdeksän Suomessa vakituisesti asuvan ja työskentelevän maahanmuuttajan työelämäkertomuksista. Kutakin haastateltavaa on haastateltu 2 - 4 kertaa joten tutkimusaineisto koostuu 26 haastattelusta. Tutkimusaineistoa on analysoitu havaitsemisen, tuntemisen ja toiminnan lähtökohdista käsin. Havaintoyksikköinä ovat siis kertomuksen ja puheen jaksot, ei haastateltava henkilönä. Kertoessaan työelämästä maahanmuuttajilla on ollut hallussaan toisaalta oma kulttuurinen käsikirjoitus työelämässä toimimisesta ja toisaalta suomalainen käsikirjoitus. Tutkimuksen fokukseksi ovat muodostuneet näiden kahden käsikirjoituksen yhteentörmäykset sekä vaikeudet niiden ymmärtämisessä ja soveltamisessa. Tutkimusta varten haastateltujen maahanmuuttajien työelämäkertomukset osoittavat, etteivät makrotason edut esimerkiksi työvoiman liikkuvuuden myötä kohtaa välittömästi tavallista kansalaista ja työyhteisön jäsentä. Useimmissa työelämäkertomuksissa esiintyi puhumisen ja sanomisen kohta, jossa maahanmuuttajatyöntekijä joko uskaltaa puhua tai vaikenee. Joskus puhuminen liittyy kielitaitoon, mutta enemmän rohkeuteen tulla nähdyksi ja olla osa suomalaista työyhteisöä. Tärkeän roolin työyhteisössä saavat suomalaiset työntekijät, jotka joko puhuvat maahanmuuttajataustaisen kollegansa osaksi työyhteisöä tai vaikenevat hänet marginaaliin. Monessa työelämäkertomuksessa avattiin suomalaisen työelämän skripti, tapa tehdä työtä, eikä skriptien vaihtoa tapahtunut. Työyhteisö on sosiaalinen yhteisö, jossa kansalainen toimii toisten kansalaisten kanssa. Suomalainen työelämän käsikirjoitus ei ole ainoa mahdollinen, mutta toisaalta erilaisista työkulttuureista tulevien työntekijöiden on hyvä tunnistaa omat työtä koskevat kulttuurisesti muotoutuneet skriptinsä. Omasta kulttuurisesti muotoutuneesta skriptistä voi muodostua maahanmuuttajalle toisaalta voimavara tai jopa kahleen kaltainen malli työelämässä toimimisesta kun ympäröivä yhteisö toimii toisenlaisten käsikirjoitusten ja odotusten mukaisesti. Yhtäältä skriptejä voi hyödyntää eräänlaisina kriittisinä perspektiiveinä. Sopeutuminen vallitseviin skripteihin tarkoittaa sitä, että yksilö pyrkii toiminnassaan unohtamaan oman tapansa toimia. Työelämän kokemuksilla ja työelämään rakentuvalla inkluusiolla ja eksluusiolla on tärkeä rooli aktiivisen kansalaisuuden rakentumisessa. Tutkimusaineistoni osoittaa että työelämän kokemuskertomusten tarkka analyysi tuottaa uutta tutkimustietoa kansalaisuudesta osallisuutena ja mahdollisuutena. Monikulttuuristen työyhteisöjen jäsenillä on mahdollisuus oppia uutta sekä omasta että toisten tavasta tehdä työtä. Työyhteisön kannalta tämä merkitsee työmenetelmien kehittymistä ja parempaa työhyvinvointia. Maahanmuuttajat tuovat yhteiskuntaan palasen globaalia osaamista, joka muokkautuu ja muovautuu osaksi suomalaisten työyhteisöjen osaamista.