Järjestelmätoimittajan kehityspolkuja kansainvälistymisen tiellä

Tutkielman tavoitteena oli kuvata ja lisätä ymmärrystä siitä, miten järjestelmä-toimittaja verkostoituu ja kansainvälistyy. Tutkielman teoriaosassa tarkasteltiin järjestelmätoimittajuutta, kansainvälistymistä ja kansainvälistymisvalmiuksia aikaisempien tutkimusten, kirja- ja artikkelilähteiden pohjalta. Näiden lähteiden pohjalta luotiin se teoreettinen viitekehys, jota vasten case-yritysten haastatteluissa saatuja tuloksia verrataan. Tutkielman kokeellinen osuus koostui Lahden lähialueilla toimivien neljän järjestelmätoimittajan edustajien teemahaastatteluista. Näissä haastatteluissa kartoitettiin kyseisten järjestelmätoimittajien kehityspolkuja ja kansainvälistymisprosesseja. Ensisijaiseksi tutkimusmenetelmäksi valittiin teemahaastattelu ja sen tukena käytettiin lyhyttä teemahaastattelurunkoa. Lisäksi apuna käytettiin muuta yrityksistä löydettyä materiaalia, kuten asiakaslehtiä, lehtiartikkeleita ja yritysten internetsivuja. Johtopäätöksissä todettiin, että tutkittujen yritysten kansainvälistyminen on edennyt jokseenkin eri tavalla. Samoin niiden verkostoituminen on ollut eriasteista ja eri lailla hallittua. Toiset toimijat olivat verkostoitumisen alkutaipaleella, kun taas toiset olivat luoneet sekä asiakas- että toimittajasuhteisiin pitkälle organisoidun arvoverkoston. Kansainvälistymisen alkuvaiheessa yritykset käyttivät rinnakkain erilaisia vientimuotoja. Resurssien kasvaessa yritykset saattoivat perustaa oman ulkomaisen yksikön vastatakseen paremmin alalla olevaan kilpailuun. Lisäksi kansainvälistyminen haastateltujen yritysten eräs kansainvälistymismuoto on ollut ulkomaisten alan yritysten osto, jolla laajennettiin omaa osaamista.

Omistajuuden määritelmät S-ryhmässä

Tämän tutkimuksen tavoitteena on kuvata miten omistajuus on ollut esillä S-ryhmän Ässä ammattilehdessä vuosina 1991- 2005. Tutkimuksen tarkoituksena on ymmärtää millaisia merkityksiä omistajuuteen on liitetty valittuna ajanjaksona. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen, jossa tutkimusmetodina on käytetty diskurssianalyysia. Tutkimusaineisto koostuu vuosilta 1995—2000 kerätyistä S-ryhmän ammattilehdistä. Tutkimuksessani tarkastellaan omistajuuden ilmenemistä aineistossa institutionaalisesta, psykologisesta ja sosiaalisesti rakentuvasta dimensiosta. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että S-ryhmässä asiakasomistajuudesta viestittiin neljän diskurssin kautta: Osuustoiminnallinen yhteisöllisyys", "Omistajuudesta lisäarvoa", "Omistajuudesta kumppanuuteen, sekä " Asiakasomistajuus tärkein kilpailuvaltti". Asiakasomistajuutta S-ryhmässä kuvaa vahva yhteisöllisyys sekä pyrkimys psykologisen omistamisen vahvistamiseen päämääränä asiakasomistajan lisäksi työntekijän emotionaalinen sitoutuminen ryhmään. Omistajuutta kuvaavat tutkimustulosten perusteella yhteisöllisyys, Iisäarvo, kilpailuetu, sitoutuneisuus sekä kumppanuus. Merkittävimmin omistajuus esiintyy tutkimusaineistossa psykologisessa dimensiossa ja tämän kollektivistisessa näkökulmassa.

Tietoteknisten palveluiden tuottaminen strategisena kumppanuutena - case Rajavartiolaitos

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää laajennettujen transaktiokustannustarkastelun avulla tietoteknisten palveluiden hankintaa strategisena kumppanuutena. Tutkimus kuvaa empiirisen esimerkkitapauksen kautta ulkoistuksen kokonaisvaikuttavuutta eli kumppanuuden hyötyjä ja haittoja asiakkaan kannalta tilanteessa, jossa julkisen sektorin tehtävien uudelleenorganisoinnissa ei ole käytettävissä tehokkaita markkinoita. Kumppanuuden kokonaisvaikuttavuuden elementtien merkitys asiakkaalle on asiakkaan ja palveluntuottajan näkökulmista erilaisia. Asiakas pitää transaktiokustannuksia ja byrokratiahyötyjä tärkeinä. Toimittaja taas koros-taa transaktiohyötyjä ja byrokratiakustannuksia.

Strategiset allianssit: motiivit ja muodostaminen

Strategiset allianssit ovat yhteistyömuotoja, joiden taustalla on pyrkimys pitkäntähtäimen strategisten tavoitteiden saavuttamiseen. Strategisissa alliansseissa voivat toimia niin suuret ja pienet yritykset kuin julkisen sektorin organisaatiotkin. Tässä työssä strategisista alliansseista esitetään kokonaisvaltainen ja selkeä kuva. Tämän myötä niitä käsitellään omana käsitteenään ominaispiirteineen. Lisäksi strategisten allianssien toteutusvaihtoehtoja tarkastellaan taloudelliseen ja ajalliseen ulottuvuuteen rinnastaen. Motivoituneet osapuolet ovat edellytyksenä strategisen allianssin syntymiselle ja menestymiselle. Keskeisimpiä motiiveja strategiseen allianssiin ryhtymisestä tarkastellaan arvonluonnin näkökulmasta. Motiivit ovat pohjana strategisen allianssin muodostusvaiheen käynnistymiselle. Muodostusprosessia tarkastellaan kolmivaiheisen prosessin näkökulmasta, mikä kattaa päätöksenteon, kumppanin etsinnän ja valinnan sekä neuvotteluvaiheen. Työ sisältää kaksi case-esimerkkiä, joiden tarkoituksena on luoda yhteys teorian ja käytännön välille. Ensimmäisessä esimerkissä tarkastellaan pääomasidonnaista Renault – Nissan -allianssia, joka ristiinomistukseen ja yhteisyrityksiin (joint venture) perustuen toimii monipuolisena esimerkkinä. Toisessa, Sonyn ja Philipsin allianssissa, tarkastellaan ei-pääomasidonnaisen strategisen allianssin erityispiirteitä.

Kumppanuustoiminnan kehittäminen projektien alihankintavalmistuksessa

Heinolan Sahakoneet Oy on tunnettu maailmanlaajuisesti osaavana ja luotettavana sahalaitosratkaisutoimittajana. Yrityksen tuotelinjaan kuuluvat myos hakkurit, kiinteat sivutuotehakkurit, seka mobiiiihakkurit jotka ovat kasvattaneet menekkiaan bioenergian kayton yleistyessa. Toimitettavat sahalaitosprojektit ovat vaativia ja asiakaslahtbisia toimitusprojekteja, joten mybs alihankintavalmistuksen yhteistyokumppaneilta vaaditaan vahvaa sitoutumista projektien onnistumiseksi. Usein eri yritysten valinen alihankintatoiminta missa tahansa tuoteymparistossa on suurienkin jarjestelmatoimittajien kanssa perustunut pelkastaan tilaus toimituslasku periaatteeseen, jossa molemmat osapuolet toimivat lahes itsenaisesti, jakamatta tietoa valttamatonta enempaa toisilleen. Joissakin tapauksissa paahankkijan ja alihankkijan valinen toimitussuhde on kehittynyt osapuolten erikseen tavoittelematta todellisen kumppanuustoiminnan elementteja sisaltavaksi yhteistyoksi. Tasta ei valttamatta ole pitka matka todelliseen kumppanuustoimintaan, joka parhaimmillaan mahdollistaa turvallisen tuotantokapasiteetin kasvattamisen ilman suuria ongelmia toimitusketjussa. Diplomityossa kasitellaan Heinolan Sahakoneet Oy:n toimitusprojektien toimitusketjua sahalaitosratkaisujen alihankintapositioiden ostamisen, kumppanuus toiminnan kehittamisen, seka sen yllapitamisen nakokulmasta. Tyo tarkastelee mita varmistustoimenpiteita tulee tehda kumppanin kanssa toimitusketjun eri vaiheissa, jotta mahdolliset ongelmat eivat kasaantuisi toimitusajankohdan viime hetkille. Usein toimitusketjussa ilmenneet vaikeudet saattavat vaikuttaa erittain vahapatoisilta, eivatka useimmiten edes tule esille mm. huonosta tiedonkulusta johtuen, mutta voivat vaikuttaa merkittavasti lopputulokseen. Kumppanuustoimintaa, seka erityisesti tiedonkulkua kehittamalla varmistetaan tuloksellisemmat ja vahemman ongelmia sisaitavat toimitusprojektit

Managing the Pricing of Integrated Solutions in Export Partnerships

Little research has been conducted to guide the management of marketing variables, such as pricing, in systems business context. Furthermore, given that international partnering has become a popular mode of operation for SMEs, the objective of the current thesis was to explore the scantly researched topic of managing the pricing of integrated solutions in an export partnership. Specifically, the thesis synthesizes literature findings from the three areas of export pricing, systems business, and export partnerships. The empirical section of the study consists of a qualitative single-case study of a Finnish systems integrator that has recently launched its export operations. Primary data was collected by conducting four interviews of the case company’s managers and by organizing one group interview session. The study findings indicate that a systems integrator’s pricing strategy in an export partnership can be very multidimensional and dependant on international pricing environment and partner characteristics, that an export partnership appears to have unique implications on a systems integrator’s pricing process, and that customer value –based pricing strategies might be particularly suited to pricing integrated solutions.

Strategisen partnerin valintaprosessin erityispiirteet Venäjällä

Yritysten halu perustaa strategisia kumppanuussuhteita on kasvanut viime vuosikymmeninä. Ellram (1995) mukaan partnerisuhteita voi olla kilpailemattomien tai kilpailevien yritysten välillä ja ne voivat olla strategisia tai operationaalisia. Tämä tutkielma keskittyy kumppanin valintaan keskenään kilpailemattomien yritysten välillä. Calof & Beamish (1995) mukaan kehittyvillä markkinoilla yleisin strategisen kumppanuuden muoto kansainvälisille yrityksille on yhteisyrityksen perustaminen. Yrityksen kyky valita oikeat partnerit korostuu varsinkin Venäjällä, jossa markkinoiden volatiliteetti on suurempi kuin länsimaissa. Yrityksen etsiessä partnereita se arvioi niitä tiettyjen kriteerien mukaan. Tämän partnerin valintaprosessin erityispiirteiden määrittäminen on tämän työn tärkein tavoite. Kumppanuussuhteiden muodostaminen ei kuitenkaan ole erityisen helppoa, ja varsinkin tuottavien suhteiden luominen on haastavaa. Onnistuessaan kumppanuus kuitenkin auttaa yritystä etabloitumaan uusille markkinoille ja parantaa sen kilpailukykyä.

Kumppanuusohjelman strateginen johtaminen - Monitapaustutkimus puolustushallinnossa

Puolustushallinnossa syntyi 2000-luvun alussa strateginen aie keskittyä ydintoimintoihin, ulkoistaa pääosa tukitoiminnoista ja saavuttaa kustannussäästöjä, jotka voitaisiin kohdentaa ydintoimintoihin. Puolustusministeriö perusti ulkoistamisen hallinnoimiseksi kumppanuusohjelman, mihin kuului lähes alusta alkaen kuusi hanketta, jotka ovat nyt toteuttamisvaiheessa. Näistä valittiin neljä tähän tutkimukseen: maavoimien materiaalin kunnossapito, puolustusvoimien ruokahuolto, puolustusvoimien vaatetushuolto ja puolustushallinnon talous- ja henkilöstöhallinto. Kumppanuusohjelman strategisen johtamisen tutkimus perustuupuolustusministeriön ja puolustusvoimien asiakirja-aineistoihin sekä puolustushallinnon ylimmän johdon ja hankejohtajien haastatteluihin. Kumppanuusohjelmaa ja -hankkeita on seurattu vuodesta 2000 vuoden 2010 kevääseen asti. Tarkastelu kohdistuu strategiaprosessiin ja strategian sisältöön ”puolustushallinnon konsernissa”, johon kuuluvat tässä tutkimuksessa puolustusministeriö, pääesikunta ja puolustushaarat. Tutkimuksen tulokset tukevat viitekehyksessä esitettyjä näkökohtia. Laajan kumppanuusohjelman hallinta edellyttää hyvää strategisen johtamisen otetta. Selkeät päämäärät ja tavoitteet luovat perustan strategiaprosessille. Kumppanuusohjelman strategia muotoutui tarkastelujakson aikana niin strategiaprosessien kuin strategian sisällön suhteen. Toimiva ohjausjärjestelmä on puolustushallinnon avaintoimintoja strategisessa johtamisessa. Resurssiperusteinen strategia osoittautui tärkeäksi ulkoistamisissa ja sosiaalinen pääoma, erityisesti yhteisymmärrys osoittautui tärkeäksi tekijäksi konsernijohtamisessa. Kumppanuusohjelman strategisen johtamisen toimivuuden kehittämiseksi kartoitettiin tekijöitä, jotka muodostuivat tehokkaan strategisen johtamisen esteiksi. Esteitä kartoitettiin kumppanuusohjelmasta ja -hankkeista. Tutkimuksen tärkein kontribuutio kohdistuu strategisen johtamisen kehittämiseen. Se on mahdollista hankkimalla konsernin johtotasoilla yhteisymmärryskehittämisohjelmasta ennen ohjelman käynnistämistä, ottamalla huomioon strategisen johtamisen perusteet, ottamalla käyttöön jatkuva strategiaprosessi ja turvaamalla riittävä osaaminen kumppanuusohjelmassa ja -hankkeissa.

Elektroniikka-alan kunnossapitovastuulliselle asetettavat tukeutumisvaatimukset painostus- ja sieto- vaiheiden aikana

Maavoimien kunnossapidon strateginen kumppanuus käynnistyi vuoden 2009 alusta. MILLOG Oy otti vastuulleen maavoimien huoltotason II (lukuun ottamatta kenttähuoltoa) kunnossapitotehtävät normaali- ja poikkeusolojen aikana. Elektroniikka-alan kunnossapitovastuulla olevat järjestelmät muodostavat tärkeän kokonaisuuden puolustusvoimien operatiivisen suorituskyvyn käytölle. Kunnossapidolla varmistetaan järjestelmien tekninen käytettävyys. Tutkielmassa perehdytään elektroniikka-alan järjestelmien näkökulmasta niiden kunnossapidon tukeutumistarpeisiin poikkeusoloissa huoltotasolla II. Tukeutumisvaatimukset toimivat perusteena strategiselle kumppanille poikkeusolojen kunnossapidon tuen järjestämisessä. Tutkimuksessa tunnistetaan ne tarpeet, joilla voidaan varmistaa puolustusvoimien kannalta merkittävien ja jopa kriittisten järjestelmien materiaalinen suorituskyky. Tutkimus toteutettiin laatimalla kyselytutkimus puolustusvoimien logistiikkajärjestelmän johtoesikuntiin. Kyselyllä selvitettiin elektroniikka-alan tukeutumisjärjestelmän operatiivisen suunnittelun nykytila sekä joukkojen tukeutumisvaatimukset eri valmiustilojen aikana eri operaatioalueilla. Kyselytutkimusta täydennettiin haastattelun ja konstruktiivisen ryhmätyöskentelyn avulla, joilla luotiin järjestelmävastuun valtakunnalliseen hallintaan uusi toimintamalliehdotus. Johtamisprosessin toiminnasta haettiin havaintoja JOHTO08- harjoituksen yhteydessä. Elektroniikka-alan kunnossapitovarmuuden kuvaaminen poikkeusolojen ohjeistuksessa ja käskyissä vaatii kehittämistä. Nykyiset tukeutumisvaatimukset eivät anna riittäviä perusteita strategiselle kumppanille tuottaa ja kehittää tarvittavaa kunnossapitovarmuutta. Suorituskyky-, järjestelmä- ja kunnossapitovastuulliset eivät keskustele keskenään käyttövarmuuden määrittelystä tai sen täyttymisestä. Samoin operatiivisten sotilasläänien ja huoltorykmenttien rinnakkainen suunnitteluprosessi ei tuota tarvittavia tukeutumisvaatimuksia. Näiden haasteiden johdosta valtakunnallista tukeutumiskonseptia ei tunnisteta. Eri toimijoiden yhteistyö ja tukeutumisvaatimusten määrittely mahdollistaisi merkittävästi paremman kunnossapitovarmuuden olemassaolon sekä kaikille osapuolille selkeät menettelytavat. Tulevaisuudessa materiaalisen käyttövarmuuden hallinnan prosessia tulisi kehittää kokonaisprosessina. Järjestelmävastuuyksikkö, jolla on käytännönläheisin tieto järjestelmien tilasta, voisi tulevaisuudessa tuottaa järjestelmätilannekuvan ja toimia prosessissa koollekutsujan ominaisuudessa.

Strategisen kumppanuuden vaikutus maavoimien kunnossapitoon joukko-osastotasolla

Puolustusvoimat on siirtynyt maavoimien materiaalin kunnossapidon osalta strategiseen kumppanuuteen vuoden 2009 alusta. Tämä tutkielma tarkastelee kunnossapidon strategiseen kumppanuuteen siirtymistä ja sen vaikutuksia kunnossapitotoimintaan joukkoosastotasolla. Tutkimuksen tavoitteena on muodostaa kokonaiskuva huollon ja kunnossapidon järjestelyistä ja ohjauksesta maavoimissa. Toisena tavoitteena on ensimmäisen kumppanuusmallilla toimitun vuoden jälkeen arvioida kumppanuuden vaikutuksia kunnossapidon suorituskykyyn joukko-osastotasolla. Päätutkimusongelmana on selvittää, miten kumppanuuteen siirtyminen on vaikuttanut kunnossapitotoimintaan joukko-osastotasolla. Empiirisen perustutkimuksen menetelmillä pyritään kuvaamaan ensimmäisen kumppanuusvuoden aikana havaittuja vaikutuksia tai muutoksia joukko-osaston kunnossapitotoiminnassa. Kunnossapidon kumppanuus puolustusvoimissa on ilmiönä uusi. Saavutetaanko kumppanuudella sille muun muassa yhtenä tavoitteena asetetut kustannussäästöt, ei ole vielä selvillä. Tutkimuksen näkökulmana on kumppanuuden vaikutus kunnossapidon suorituskykyyn. Saatujen tulosten perusteella suorituskyvyn ei voida osoittaa alentuneen. On toki huomioitava, että ensimmäinen toimintavuosi uudella toimintamallilla on enemmän tai vähemmän ”sisäänajovaihe”.

Kunnossapidon strategisen kumppanuuden henkilöstövaikutukset

Kumppanuudet ovat tulevaisuudessa tärkeä osa puolustusvoimien logistiikkajärjestelmää. Tukitoiminnot toteutetaan tulevaisuudessa yhä enemmän puolustusvoimien ja erilaisten kumppanien yhteistoimintana. Puolustusvoimissa kumppanuudet ovat melko uusi tapa toimia, joten niihin liittyviä henkilöstövaikutuksia ei ole vielä riittävästi tutkittu. Tarkastelemalla yksittäistä toteutettua kumppanuutta saadaan uutta tietoa nykyisten kumppanuuksien kehittämiseksi, sekä tulevien kumppanuuksien valmistelun ja toteutuksen tueksi. Kunnossapidon strateginen kumppanuus on keskeinen osa puolustushallinnon kumppanuusohjelmaa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kunnossapidon kumppanuuden henkilöstövaikutuksia henkilöstöstrategian johtamisen näkökulmasta. Tutkimus on rajattu tarkastelemaan kumppanuuden normaaliolojen henkilöstövaikutuksia kansallisella tasolla. Henkilöstöstrategian johtamista tarkastellaan henkilöstön saatavuuden ja sitoutumisen, henkilöstörakenteen kehittämisen ja osaamisen kannalta. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, kuinka hyvin kunnossapidon strategisen kumppanuuden valmistelussa ja toteutuksessa kyettiin noudattamaan puolustusvoimien henkilöstöstrategian asettamia vaatimuksia, tavoitteita ja periaatteita. Tutkimus on luonteeltaan kartoittava ja sen pääasiallisena metodina on kvalitatiivinen aineistotutkimus, jota täydennetään asiantuntijahaastatteluilla. Tutkimusmateriaalin käsittelyssä ja tiedon ymmärtämisessä sekä tulkinnassa käytetään hermeneuttista lähestymistapaa. Kumppanuuksien kehittämisen kannalta tärkeimmät synteesit saadaan aikaan tarkastelemalla henkilöstöstrategian tavoitteita ja tutkimusaineistoa. Kunnossapidon kumppanuuteen liittyvä perusasioiden tiedottaminen onnistui puolustushallinnon toteuttamana hyvin. Henkilöstölle ei kuitenkaan kyetty välittämään kaivattua yksityiskohtaista tietoa. Yksityiskohtainen kumppanuussopimus turvaa parhaiten yksittäisen työntekijän aseman liikkeenluovutuksessa. Henkilöstön aseman turvaaminen suoja-ajalla on kumppanuudessa toimiva ratkaisu. Koulutuksellisten tukipakettien laatimista henkilöstön työmarkkinakelpoisuuden parantamiseksi tulee jatkossa harkita. Kunnossapidon kumppanuuden myötä puolustusvoimien henkilöstön kokonaismäärää kyettiin vähentämään henkilöstöstrategian mukaisesti ja etupainotteisesti. Kunnossapidon kumppanuuden avulla mahdollistetaan henkilöstöresurssin joustavampi säätely. Puolustusvoimilla tulee olla jatkossakin omaa ammattitaitoista kunnossapidon henkilöstöä käytettävissään, jotta kumppanuus kyetään hoitamaan. Kumppanuudet tulee kyetä rakentamaan ja ylläpitämään työnantajakuvaa vahingoittamatta, jotta kilpailukykymme työmarkkinoilla säilyisi. Kumppanuuksien toteutuksessa on huomioitava arvojen yhtenäistäminen. Kumppanuuksien myötä kykymme vaikuttaa henkilöstön laatuun heikkenee. Henkilöstön osaamisen kehittäminen on tehtävä jatkossa vastavuoroisesti yhteistoiminnassa kumppanien kanssa. Puolustusvoimien kunnossapidon henkilöstöltä vaaditaan tulevaisuudessa monialaosaamista. Henkilöstön osaamistarvekartoitusten merkitys tulee korostumaan strategisten kumppanuuksien myötä.

Strategisen kumppanin osaamisen varmistaminen

Julkisen hallinnon organisaatioissa on eletty voimakasta muutosten aikaa. Myös puolustusvoimat, perinteisenä julkisen sektorin organisaationa on kohdannut muutospaineet ja toimintojen kehittämiseksi on lähdetty etsimään ratkaisuja verkostoitumisesta ja osaamisen johtamisesta. Kehittämistyö on toteutettu osana puolustushallinnon kehittämisohjelmia. Viime vuosina verkostoituminen ja osaamisen johtaminen ovat olleet voimakkaasti esillä myös yksityisellä sektorilla, jossa ne on nähty tärkeänä elementtinä kilpailukyvyn kehittämisessä. Tämä tutkielma käsittelee osaamisen varmistamisen mahdollisuuksia organisaatioiden verkostoitumiseen liittyvässä strategisessa kumppanuudessa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, minkälaisilla osaamisen johtamisen menetelmillä osaamisen kehittymiseen on mahdollista vaikuttaa strategisessa kumppanuudessa. Tutkittavan ilmiötä tarkasteltiin teoriapainotteisesti, jossa kohteina olivat verkostoitumisen ja strategisen kumppanuuden sekä osaamisen johtamisen teoreettiset viitekehykset.

Public-private partnership in marine litter waste management

Marine litter is an international environmental problem that causes considerable costs to coastal communities and the fishing industry. Several international and national treaties and regulations have provisions to marine litter and forbid disposal of waste into the sea. However, none of these regulations state a responsibility for public authorities to recover marine litter from the sea, like they do for marine litter that washes up on public beaches. In a financial evaluation of a value chain for marine litter incineration it was found out that the total costs of waste incineration are approximately 100 ─ 200 % higher than waste fees offered by waste contractors of ports. The high costs of incineration are derived from the high calorific value of marine litter and therefore a high incineration cost for the waste, and long distances between ports that are taking part in a project for marine litter recovery from the sea and an Energy-from-Waste (EfW) facility. This study provides a possible solution to diverting marine litter from landfills to more environmentally sustainable EfW use by using a public-private partnership (PPP) framework. PPP would seem to fit as a suitable cooperative approach for answering problems of current marine litter disposal in theory. In the end it is up to the potential partners of this proposed PPP to decide whether the benefits of cooperation justify the required efforts.