Public-private partnership in marine litter waste management

Marine litter is an international environmental problem that causes considerable costs to coastal communities and the fishing industry. Several international and national treaties and regulations have provisions to marine litter and forbid disposal of waste into the sea. However, none of these regulations state a responsibility for public authorities to recover marine litter from the sea, like they do for marine litter that washes up on public beaches. In a financial evaluation of a value chain for marine litter incineration it was found out that the total costs of waste incineration are approximately 100 ─ 200 % higher than waste fees offered by waste contractors of ports. The high costs of incineration are derived from the high calorific value of marine litter and therefore a high incineration cost for the waste, and long distances between ports that are taking part in a project for marine litter recovery from the sea and an Energy-from-Waste (EfW) facility. This study provides a possible solution to diverting marine litter from landfills to more environmentally sustainable EfW use by using a public-private partnership (PPP) framework. PPP would seem to fit as a suitable cooperative approach for answering problems of current marine litter disposal in theory. In the end it is up to the potential partners of this proposed PPP to decide whether the benefits of cooperation justify the required efforts.

Merijäte on kansainvälinen ympäristöongelma joka aiheuttaa huomattavia kustannuksia rannikkoyhteisöille ja kalastusteollisuudelle. Useissa kansainvälisissä ja kansallisissa sopimuksissa ja säädöksissä on merijätettä koskevia säädöksiä ja ne kieltävät jätteen heittämisen mereen. Mikään näistä säädöksistä ei kuitenkaan aseta viranomaisille vastuuta jätteen poistamisesta merestä kuten on asian laita julkiselle alueelle rantautuneelle jätteelle. Merijätteen käsittelyn arvoketjun taloudellisessa tarkastelussa tuli selville, että jätteenpolton kokonaiskustannukset ovat noin 100 ─ 200 % suuremmat kuin satamien jäteurakoitsijoiden jätemaksut. Jätteenpolton suuret kustannukset johtuvat korkeasta polttoarvosta ja siten suuresta polton kustannuksesta, sekä pitkistä etäisyyksistä satamien, jotka osallistuvat merijätteen keräysprojektiin, ja jätteen energiahyötykäyttölaitoksen välillä. Tämä tutkimus tarjoaa mahdollisen ratkaisun merijätteen ohjaamiseen kaatopaikoilta ympäristön kannalta kestävämpään energiahyötykäyttöön käyttämällä julkisen ja yksityisen sektorin välistä kumppanuusmallia (Public-Private Partnership, PPP). PPP vaikuttaisi teoriassa sopivalta yhteistoiminnalliselta lähestymistavalta vastaamaan nykyisiin merijätteen hävittämisen ongelmiin. Lopulta on tämän esitetyn PPP:n yhteistyökumppaneista kiinni, mikäli yhteistyön hyödyt nähdään oikeuttavan tarvittavat ponnistelut.