Strategisen kumppanin osaamisen varmistaminen

Julkisen hallinnon organisaatioissa on eletty voimakasta muutosten aikaa. Myös puolustusvoimat, perinteisenä julkisen sektorin organisaationa on kohdannut muutospaineet ja toimintojen kehittämiseksi on lähdetty etsimään ratkaisuja verkostoitumisesta ja osaamisen johtamisesta. Kehittämistyö on toteutettu osana puolustushallinnon kehittämisohjelmia. Viime vuosina verkostoituminen ja osaamisen johtaminen ovat olleet voimakkaasti esillä myös yksityisellä sektorilla, jossa ne on nähty tärkeänä elementtinä kilpailukyvyn kehittämisessä. Tämä tutkielma käsittelee osaamisen varmistamisen mahdollisuuksia organisaatioiden verkostoitumiseen liittyvässä strategisessa kumppanuudessa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, minkälaisilla osaamisen johtamisen menetelmillä osaamisen kehittymiseen on mahdollista vaikuttaa strategisessa kumppanuudessa. Tutkittavan ilmiötä tarkasteltiin teoriapainotteisesti, jossa kohteina olivat verkostoitumisen ja strategisen kumppanuuden sekä osaamisen johtamisen teoreettiset viitekehykset.

Tutkielma kuuluu laadulliseen tutkimusperinteeseen, jossa tutkimusmenetelmänä käytettiin teoriaohjaava sisällön analyysiä. Tiedonkeruun lähdeaineistona käytettiin strategisen kumppanuuden, tiedon ja osaamisen johtamisen teorioista laadittua kirjallisuutta, tutkimusraportteja sekä artikkeleita. Sisällönanalyysilla kuvattiin dokumenttien sisältöä sanallisesti ja teoreettisista viitekehyksistä muodostetun tutkimusasetelman mukaisesti. Tutkimustulosten keskeisin tieteellistä tietoa lisäävä anti liittyy tutkimusasetelmaan, jossa onnistuttiin yhdistämään verkostoitumista ja strategista kumppanuutta sekä osaamisen johtamista käsittelevät viitekehykset. Osaamisen käsitteistöä on mahdollista käyttää myös verkostoitumisen kontekstissa. Ydinosaamisen tunnistamisella ja pätevyyden määrittelyllä on mahdollista arvioida ja luoda standardeja kumppanin suorituskyvyn varmistamiseksi. Osaamisen johtamisen oppirakenteissa ei kuitenkaan ole yksittäistä oppisuuntaa, joka sellaisenaan soveltuisi strategisen kumppanin osaamisen varmistamisen apuvälineeksi. Tutkimuksessa löydettiin siten myös jatkotutkimuksen kohteita, joiden perusteella tutkimusta tulisi kohdentaa esimerkiksi kumppanin osaamisen arviointiin ja mittaamiseen sekä käytännön toimenpiteisiin osaamiseen vaikuttamisessa.