Sisustaminen on kuin käsialaa : Carin Bryggman ja Lasse Ollinkari sisustusarkkitehdin ammatissa 1940- ja 1950-luvulla

"Interior Design is Like Handwriting." Carin Bryggman and Lasse Ollinkari as Interior Designers in the 1940s and 1950s My dissertation deals with the emergence of the interior designer's profession in Finland with focus on the 1940s and 1950s, the postwar years of reconstruction and modernism, as the historical context. The topic is addressed at both the collective and individual levels. Specific subjects of study are the training of interior designers (also known as interior architects), the association of Finnish interior architects (Sisustusarkkitehdit SIO), the professional field and its public image and two leading designers, Carin Bryggman (1920 1993) and Lasse Ollinkari (1921 1993). Though respected figures within the field, Bryggman and Ollinkari have otherwise remained little known and studied. My study presents a great deal of new empiria. The main materials consist of the documents of related institutions and the archives of Bryggman and Ollinkari, in which drawings and photographs figure prominently. The drawings illustrate in a new way the variety of professional tasks in the field. My results are also based on a large body of interviewed material. The materials are approached from two theoretical perspectives, with gender and margins as core concepts from the perspective of women's studies. The even gender division of Finnish interior designers revealed a difference with regard to neighbouring occupations and other countries. I claim that the division of tasks was not defined by gender. The second theoretical basis is the sociological study of professions. The high professional status achieved by interior designers is shown by the fact that of the many related titles in Finnish and Swedish, such as "furniture draughtsman" or "interior artist", interior architect became the established one, despite opposition from architects. My hypothesis that the professionalization of interior designers took place during the two postwar decades proved to be correct. The profession emerged through specialized education and became established with the founding of its own professional organization. From the outset, the goal was to mark a distinction between professionals of interior and furniture design and other designers and architects. Interior designers became a strong and successful modern professional group, involved in a wide range of projects from objects to interiors. Keywords: interior designers, interior architects, interior art, occupations, gender, professions, interior design, furniture, home, public space, Carin Bryggman, Lasse Ollinkari, the Sisustusarkkitehdit SIO association, 1940s and 1950s, reconstruction, modernism.

Julkisen tilan kontrollin ulottuvuuksia. Tapaustutkimus Stop Töhryille -projektista.

Tämä tutkielma keskittyy julkisen kaupunkitilan kontrollin eri muotoihin. Ihmiset käyttävät kaupunkitilaa eri tavoin ja eri tarkoituksiin. Tilan sallitut ja kielletyt käyttömuodot ovat aina erilaisten toiveiden yhteensovittamista: yhteisen neuvottelun tulos. Tilaa myös kontrolloidaan vastaamaan erilaisia toiveita ja odotuksia. Tutkielmassa julkisen tilan kontrollin muodot on jaettu kolmeen: tilan fyysinen muokkaaminen, tilan valvonta ja asenteisiin vaikuttaminen esimerkiksi politiikkaohjelmilla. Tärkeimpänä kiinnostuksen kohteena on tilanne, jossa jokin toiminta kielletään kokonaisuudessaan. Tutkielmassa käytetään konkreettisena esimerkkinä yrityksestä kontrolloida tilaa Helsingin kaupungin Stop Töhryille -projektia: kyseessä on tapaustutkimus em. projektista. Projekti toteutettiin vuosina 1998–2008 Helsingin kaupungin rakennusviraston sekä yleisten töiden lautakunnan alaisuudessa. Projektin tavoitteena oli vähentää ja poistaa kaupunkitilassa näkyviä graffiteja. Keinoina tähän oli tekninen siivous, valvonta ja viestintä. Graffitit voidaan nähdä yhtenä keinona vallata tilaa itselle. Tutkimuksen ongelmanasettelun taustalla on pohdinta siitä, kohdistuuko julkisen tilan kontrolli jonkin tietyn toiminnon ei-toivottavuuteen vai kohdistuuko kontrolli tiettyjen toimijoiden ei-toivottavuuteen. Tavoitteena on selvittää, minkälainen tilan kontrolliin tähtäävä ohjelma Stop Töhryille -projekti oli. Tutkimuskysymykset liittyvät siihen, miksi projekti toteutettiin, mihin projektin toimenpiteet kohdistuivat ja miten nollatoleranssi määriteltiin projektissa. Tutkielman teoreettinen viitekehys pohjautuu Jock Youngin määritelmälle nollatoleranssista, nollatoleranssin kritiikille sekä Henri Lefebvren, Don Mitchellin, Andrea Sharkeyn ja Rob Shieldsin kirjoituksiin oikeudesta tilaan. Aineistona käytetään yleisten töiden lautakunnan kokousten esityslista- ja pöytäkirjamateriaalia sekä haastatteluja projektissa mukana olleille tai projektiin vaikuttaneille tahoille (N=4). Analyysin menetelmänä sovelletaan diskurssianalyysiä. Aineiston perusteella voidaan todeta, että projektissa hyödynnettiin laajasti erilaisia kontrollin keinoja. Projektin toimenpiteet keskittyivät alussa enemmän toimintoon (graffitien puhdistamiseen ja ehkäisyyn), mutta viimeisinä vuosina painopiste siirtyi enemmän toimijaan (graffitintekijään). Aineiston analyysissä yhtenä olennaisena toimijaryhmänä esille nousivat nuoret ja nuoriso, jotka mainittiin useaan otteeseen graffitintekijöinä. Tutkielmassa tätä ilmiötä pohditaan Mike Presdeen nuoruuden kriminalisointi -käsitteen sekä Zygmunt Baumanin ulossulkemisen paradigman kautta. Nollatoleranssiretoriikka on löydettävissä projektista kolmella tasolla: ideologisella, toiminnallisella sekä viestinnällisellä. Nollatoleranssia perusteltiin ideologisella tasolla rikottujen ikkunoiden teesillä: pieniä sosiaalisia häiriöitä poistamalla voidaan ehkäistä suuria rikoksia. Tämä perustelu vietiin toiminnalliselle tasolle, jossa häiriökäyttäytyjiä valvottiin ja heille vaadittiin kovia rangaistuksia. Viestinnällä pyrittiin madaltamaan kansalaisten sietokykyä graffiti-ilmiöön ja edesautettiin mahdollisimman laajan kansalais- ja asukasyhteistyön syntymistä. Lisäksi projektissa luotiin aktiivisesti tiedon ja kielen politiikkaa, joissa tuotetaan käsitystä siitä että graffitit lisäävät turvattomuutta ja konstruoidaan sellainen kieli, jossa graffitit nähdään ongelmana.

Ajan sisäkkäiset tilat. Arkkitehtuuri, valokuva ja menneisyyden esittäminen W. G. Sebaldin romaanissa Austerlitz

In her thesis, Kaisa Kaakinen analyzes how the German emigrant author W. G. Sebald (1944-2001) uses architecture and photography in his last novel "Austerlitz" to represent time, history and remembering. Sebald describes time in spatial terms: it is like a building, the rooms and chambers of which are connected to each other. The poetics of spatial time manifests itself on multiple levels of the text. Kaakinen traces it in architectural representations, photographic images, intertextuality, as well as in the form of the text, using the concept of spatial form by Joseph Frank. Architectural and photographic representations serve as meeting points for different aspects and angles of the novel and illustrate the idea of a layered present that has multiple connections to the past. The novel tells a story of Jacques Austerlitz, who as a small child was sent from Prague to Britain in one of the so-called Kindertransports that saved children from Central Europe occupied by the National Socialists. Only gradually he remembers his Jewish parents, who have most likely perished in Nazi concentration camps. The novel brings the problematic of writing about another person's past to the fore by the fact that Austerlitz's story is told by an anonymous narrator, Austerlitz's interlocutor, who listens to and writes down Austerlitz's story. Kaakinen devotes the final part of her thesis to study the demands of representing a historical trauma, drawing on authors such as Dominick LaCapra and Michael Rothberg. Through the analysis of architectural and photographic representations in the novel, she demonstrates how Austerlitz highlights the sense of singularity and inaccessibility of memories of an individual, while also stressing the necessity - and therefore a certain kind of possibility - of passing these memories to another person. The coexistence of traumatic narrowness and of the infinity of history is reflected in ambivalent buildings. Some buildings in the novel resemble reversible figures: they can be perceived simultaneously as ruins and as construction sites. Buildings are also shown to be able to both cover and preserve memories - an idea that also is repeated in the use of photography, which tends to both replace memories and cause an experience of the presence of an absent thing. Commenting and critisizing some recent studies on Sebald, the author develops a reading which stresses the ambivalence inherent in Sebald's view on history and historiography. Austerlitz shows the need to recognize the inevitable absence of the past as well as the distance from the experiences of others. Equally important, however, is the refusal to give up narrating the past: Sebald's novel stresses the necessity to preserve the sites of the past, which carry silent traces of vanished life. The poetics of Austerlitz reflects the paradox of the simultaneous impossibility and indispensability of writing history.

Non-reductive Physicalism, Irreducibility of the Mental and the Problem of Mental Causation : A study of Donald Davidson's and Georg Henrik von Wright's positions in the philosophy of mind

In this study I consider what kind of perspective on the mind body problem is taken and can be taken by a philosophical position called non-reductive physicalism. Many positions fall under this label. The form of non-reductive physicalism which I discuss is in essential respects the position taken by Donald Davidson (1917-2003) and Georg Henrik von Wright (1916-2003). I defend their positions and discuss the unrecognized similarities between their views. Non-reductive physicalism combines two theses: (a) Everything that exists is physical; (b) Mental phenomena cannot be reduced to the states of the brain. This means that according to non-reductive physicalism the mental aspect of humans (be it a soul, mind, or spirit) is an irreducible part of the human condition. Also Davidson and von Wright claim that, in some important sense, the mental aspect of a human being does not reduce to the physical aspect, that there is a gap between these aspects that cannot be closed. I claim that their arguments for this conclusion are convincing. I also argue that whereas von Wright and Davidson give interesting arguments for the irreducibility of the mental, their physicalism is unwarranted. These philosophers do not give good reasons for believing that reality is thoroughly physical. Notwithstanding the materialistic consensus in the contemporary philosophy of mind the ontology of mind is still an uncharted territory where real breakthroughs are not to be expected until a radically new ontological position is developed. The third main claim of this work is that the problem of mental causation cannot be solved from the Davidsonian - von Wrightian perspective. The problem of mental causation is the problem of how mental phenomena like beliefs can cause physical movements of the body. As I see it, the essential point of non-reductive physicalism - the irreducibility of the mental - and the problem of mental causation are closely related. If mental phenomena do not reduce to causally effective states of the brain, then what justifies the belief that mental phenomena have causal powers? If mental causes do not reduce to physical causes, then how to tell when - or whether - the mental causes in terms of which human actions are explained are actually effective? I argue that this - how to decide when mental causes really are effective - is the real problem of mental causation. The motivation to explore and defend a non-reductive position stems from the belief that reductive physicalism leads to serious ethical problems. My claim is that Davidson's and von Wright's ultimate reason to defend a non-reductive view comes back to their belief that a reductive understanding of human nature would be a narrow and possibly harmful perspective. The final conclusion of my thesis is that von Wright's and Davidson's positions provide a starting point from which the current scientistic philosophy of mind can be critically further explored in the future.

Suomalaisten nuorten historiakulttuuri : Historian kohtaaminen ja käyttö 8.-luokkalaisten nuorten arkipäivän elämässä

Tutkimuskohteenani on vuonna 1988 syntyneiden suomenkielisten suomalaisten nuorten historiakulttuuri ja historiatietoisuus. Tutkimustehtävä kiteytyi kolmeen pääkysymykseen: mitkä historian välittäjäkanavat vaikuttavat eniten nuorten käsityksiin menneisyydestä, millä tavoin ja kuinka usein nuoret törmäävät historiaan arkielämässään ja millaiset historialliset tapahtumat ovat nuorille merkityksellisiä. Tutkimusjoukko muodostui 1093 kahdeksasluokkalaisesta, jotka vastasivat lomakekyselyyn kevätlukukaudella 2003. Menetelmänä käytettiin ryväsotantaa. Kyselylomake sisälsi pääosin suljettuja kysymyksiä. Tutkimuksen metodit ovat pääosin kvantitatiivisia. Analyysissa käytettiin frekvenssilaskentaa, keskiarvojen vertailua sekä havainnollistuksena taulukoita ja pylväsdiagrammeja. Kvantitatiivisilla menetelmillä kartoitettiin yleiskuvaa nuorten historiakulttuurista sekä eroja tyttöjen ja poikien välillä. Kvalitatiivista tutkimusotetta käytettiin avointen kysymysten kohdalla sekä analysoitaessa historian välittäjäkanavia julkisten ja kansanomaisten - oman, perheen ja suvun sisäisten sekä suvun ulkopuolisten - historian esityksinä. Nuorten historiatietoisuutta muokkaa eniten kouluopetus, jota vahvistaa median ylläpitämä julkinen historiakulttuuri. Viikoittaisissa historian kohtaamisissa poikien historiakulttuuria leimasivat tyttöjä enemmän julkiset historianesitykset - sanomalehdet ja visuaalinen eläytyminen television kautta - sekä historialliset roolipelit. Tyttöjen viikoittaisessa historian kohtaamisessa nousi voimakkaasti esille oman, henkilökohtaisen ja suvun historian käsittely päiväkirjan kirjoittamisen, muistoesineiden ja valokuvien kautta.Tytöt käyttävätkin historiaa oman elämänhistoriansa jäsentämisen sekä tradition siirtämisen tarkoituksessa. Nimenomaan heidän kauttaan näyttää elävän vahvana suvun muisteluperinne. Vaikka nuoret kohtaavat kansanomaisia historianesityksiä enemmän kuin julkista historiakulttuuria, heidän historiatietoisuutensa keskittyy jälkimmäiseen. He mieltävät tärkeäksi historiaksi lähinnä kansallisen menneisyyden ja historiakulttuurin julkiset muodot. Kouluopetuksen vaikutus näkyi nuorten vahvana uskona kansalliseen kertomukseen. Nuoret näkevät erityisen tärkeäksi Suomen itsenäisyyden ja Suomen sodat 1939-45 voitettuina itsenäisyyskamppailuina. Mannerheimia arvostettiin Suomen historian tärkeimpänä samaistumiskohteena ja Suomen sotien merkitys kulminoitui suvun jäsenten kohtaloiden ja kansallisen julkisen historian limittymiseen. Historian reseptiossa jatkotutkimuksen aiheita voisivat olla maaseudulla ja kaupungissa elävien nuorten historiakulttuurien erojen sekä erilaisten historiakulttuuristen alaryhmien hahmottaminen. Empiiristä kartoitusta ja vertailevaa tutkimusta voisi tehdä myös eri ikäryhmien historiakulttuurien välillä.

Gone with the Wind? : Immigrant Women and Transnational Everyday Life in Finland

Increased mass migration, as a result of economic hardship, natural disasters and wars, forces many people to arrive on the shores of cultures very different from those they left. How do they manage the legacy of the past and the challenges of their new everyday life? This is a study of immigrant women living in transnational families that act and communicate across national borders on a near-daily basis. The research was carried out amongst immigrant women who were currently living in Finland. The research asks how transnational everyday life is constructed. As everyday life, due to its mundane nature, is difficult to operationalise for research purposes, mixed data collection methods were needed to capture the passing moments that easily become invisible. Thus, the data were obtained from photographic diaries (459 photographs) taken by the research participants themselves. Additionally, stimulated recall discussions, structured questionnaires and participant observation notes were used to complement the photographic data. A tool for analysing the activities devealed in the data was created on the assumption that a family is an active unit that accommodates the current situation in which it is embedded. Everyday life activities were analysed emphasizing social, modal and spatial dimensions. Important daily moments were placed on a continuum: for me , for immediate others and with immediate others . They portrayed everyday routines and exceptions to it. The data matrix was developed as part of this study. The spatial dimensions formed seven units of activity settings: space for friendship, food, resting, childhood, caring, space to learn and an orderly space. Attention was also paid to the accommodative nature of activities; how women maintain traditions and adapt to Finnish life or re-create new activity patterns. Women s narrations revealed the importance of everyday life. The transnational chain of women across generations and countries, comprised of the daughters, mothers and grandmothers was important. The women showed the need for information technology in their transnational lives. They had an active relationship to religion; the denial or importance of it was obvious. Also arranging one s life in Finnish society was central to their narrations. The analysis exposed everyday activities, showed the importance of social networks and the uniqueness of each woman and family. It revealed everyday life in a structured way. The method of analysis that evolved in this study together with the research findings are of potential use to professionals, allowing the targeting of interventions to improve the everyday lives of immigrants.

Bat habitat requirements : implications for land use planning

Knowledge of the habitat requirements of bat species is needed in decision making in land use planning. Bats' hibernation requirements were studied both in Estonia and in southern Finland. In both countries, the northern bat and the brown long-eared bat hibernated in colder and drier locations, whereas Daubenton's bat and Brandt's/whiskered bats hibernated in warmer and more humid locations. In Estonia, the pond bat hibernated in the warmest and most humid conditions, whereas Natterer's bat hibernated in the coldest and driest conditions. Hibernacula were at their coldest in mid-season and became warmer towards the end of the season. The results suggest that bats made an active choice of colder hibernation temperatures at the seasons end. They minimised the negative effects of hibernation early in the hibernation season by hibernating in warmer locations and energy expenditure late in the hibernation season by hibernating in colder locations. The use of foraging habitats was studied in northern and southern Finland. The northern bat used foraging sites opportunistically. Daubenton's bat foraged mainly in water habitats, whereas Brandt's/whiskered bats and the brown long-eared bat foraged mainly in forest habitats. In northern Finland, Daubenton's bats foraged almost exclusively on rivers and typically together with the northern bat. Daubenton's bats and Brandt's/whiskered bats were found only where there were lower ambient light levels. One of the most important things in the management of foraging areas for them is to keep them shady. Hibernacula in Finland typically housed few bats, suggesting that hibernation sites used by even a small number of bats are important. Bats typically used natural stone for hibernation suggesting that natural underground sites in rocks or cliffs or man-made underground sites built using natural stone are important for them. The results suggest that appropriate timing of surveys may vary according to the species and latitude.

The success of the diversified farm : resource-based view

Farms and rural areas have many specific valuable resources that can be used to create non-agricultural products and services. Most of the research regarding on-farm diversification has hitherto concentrated on business start-up or farm survival strategies. Resource allocation and also financial success have not been the primary focus of investigations as yet. In this study these specific topics were investigated i.e. resource allocation and also the financial success of diversified farms from a farm management perspective. The key question addressed in this dissertation, is how tangible and intangible resources of the diversified farm affect the financial success. This study’s theoretical background deals with resource-based theory, and also certain themes of the theory of learning organisation and other decision-making theories. Two datasets were utilised in this study. First, data were collected by postal survey in 2001 (n = 663). Second, data were collected in a follow-up survey in 2006 (n = 439). Data were analysed using multivariate data analyses and path analyses. The study results reveal that, diversified farms performed differently. Success and resources were linked. Professional and management skills affected other resources, and hence directly or indirectly influenced success per se. In the light of empirical analyses of this study, tangible and intangible resources owned by the diversified farm impacted on its financial success. The findings of this study underline the importance of skills and networks for entrepreneur(s). Practically speaking all respondents of this study used either agricultural resources for non-farm businesses or non-farm resources for agricultural enterprises. To share resources in this way was seen as a pragmatic opportunity recognised by farmers. One of the downsides of diversification might be the phenomenon of over-diversification, which can be defined as the situation in which a farm diversifies beyond its optimal limit. The empirical findings of this study reveal that capital and labour resource constrains did have adverse effects on financial success. The evidence indicates that farms that were capital and labour resource constrained in 2001 were still less profitable than their ‘no problems’ counterparts five years later.

Viimeinen matka : Toimintatutkimus kirkollisen hautauskentän professiostruktuurista

This study is a qualitative examination of the professional structure of the ecclesias-tical funeral field. The research material is based on 13 funeral cases in the archdio-cese. The researcher participated in all the funerals and memorial events, interviewed the closest survivors, the officials of the funeral agency and the ecclesiastical actors. The material was collected by means of observation and recording of the interviews, and was later transcribed and analyzed. The actors in this study are the survivors, the funeral agencies and the church. The survivors act as the buyers and users of the products (funeral services) who require both the funeral agencies and the church to assist them with the problems that the death has caused. The numbers of actions related to the death and to the funerals - the rituals of death - are placed on the action field, which in this study is called the funeral field. In this field, the researchquestion focused space and power, and the actions on the funeral field are highly ritualized. The theoretical model comes from Pierre Bourdieu. The study showed an action structure on the funeral field in which the survivors first contacted a funeral agency, which then contacted the other actors of the field, re-served the date and place for the funeral, and organised the funeral arrangements. The funeral agencies arranged an opportunity for the survivors to have a last look at the deceased when he or she was placed in the coffin, and they held a moment of the prayer (if desired) before removing the deceased from the hospital's chapel. The sur-vivors contacted the pastor of the funeral much later. The pastor also participated in the memorial event. The survivors contacted the church musician through via pastor. In some cases, the survivors had neither met nor even seen the musician prior to the actual funeral service. Still, the music was of great importance to the survivors. In the research interviews, tensions emerged to some extent between the funeral agencies and the ecclesiastical actors; these actors attempted to resolve these tensions through organising negotiations. In the beginning of the 20th century, the family took an active part in the preparations of the deceased and in the arrangements of the funerals, whereas this study showed that these days, survivors often transfer the preparations to the funeral agencies. The professional side of the funeral field has grown. The funeral agencies can be seen as providers of full services that act on the survivors' behalf, aspiring to high individu-ality and aiming to fulfil the survivors' wishes. In practise, the role of the church in carrying out the last journey was reduced in the research cases to the actual funeral. In several cases, the pastor or the cantor of the funeral had never before seen the per-son in the coffin at any stage of life or death. The proportion of cremations in funeral cases has increased rapidly, however, special issues related to these cremations (such as the possibility of holding a funeral service for the already cremated deceased) have seen little consideration in the church. In the church's liturgies on funeral rites, cremation is frequently overlooked. The pastors or the cantors did not participate in either the burial of the funeral urn or in the scattering of the deceased's ashes. The verger took care of it. The parishes had no adopted standard practices for cremations, yet in each case for the survivors that moment was crucial.

Naiset kodeissaan kokoontuvissa seurakunnissa ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla

Kahden ensimmäisen vuosisadan kristityt kokoontuivat tavallisesti seurakuntalaisten kodeissa. Varhaiskristillisistä teksteistä selviää, että jotkut näistä kodeista olivat naisten omistuksessa. Lisäksi varhaiskristillisissä kirjoituksissa mainitaan naisia, joiden kodeissa mahdollisesti kokoontui seurakunta. Lähdetekstien informaatio näistä naisista on yleisesti ottaen hyvin niukkaa. Lähdetekstien lisäksi tietoja heistä voidaan kuitenkin pyrkiä saamaan tarkastelemalla esimerkiksi heidän sosiaalista kontekstiaan. Erityisen tärkeitä teemoja sosiaalisen kontekstin tarkastelussa ovat kreikkalais-roomalaiset naiset omaisuutensa itsenäisinä omistajina sekä ensimmäisten vuosisatojen kodeissa kokoontuvat seurakunnat näiden naisten toimintaympäristöinä. Tämän tutkielman aiheeseen liittyviä teemoja ovat muun muassa kreikkalais-roomalaisten naisten omistus- ja vaikutusmahdollisuudet, kreikkalais-roomalaisen kodin ”yksityisyys”, seurakuntien luonne kreikkalais-roomalaisiin yhdistyksiin verrattuna sekä suhtautuminen antiikin kirjoituksiin primäärilähteinä. Edellä mainittujen teemojen tutkimuksessa on viime vuosikymmenien ja vuosien aikana löydetty uusia näkökulmia, jotka valaisevat myös kuvaa naisista, joiden kodeissa kokoontui seurakunta. Kreikkalais-roomalaisilla naisilla oli suhteellisen usein mahdollisuus omistaa oma omaisuutensa. Tämän edellytyksenä oli yleensä naisen isän kuolema sekä se, että mahdollinen avioliitto oli solmittu siten, ettei nainen ollut tullut miehensä vallan alaiseksi. Omaisuutta ei ollut pelkästään yläluokkaisilla naisilla, vaan myös esimerkiksi vapautetut orjat saattoivat työllään ansaita huomattaviakin omaisuuksia. Itsenäisesti omaisuutensa omistavat naiset olivat useimmiten todennäköisesti leskiä. Nämä naiset olivat tottuneet yhteiskunnassaan siihen, että varakkailla henkilöillä oli erilaisia velvollisuuksia, joihin kuuluivat muun muassa erilaiset julkiset tehtävät sekä erilaisten ryhmien ja yksittäisten henkilöiden suojelijoina toimiminen. Naisia toimi muun muassa kreikkalais-roomalaisten yhdistysten suojelijoina, jolloin he esimerkiksi tarjosivat kodeissaan yhdistyksille kokoontumistilat. Yhdistykset olivat yksi tärkeimmistä kodeissa kokoontuvien seurakuntien taustamalleista; seurakuntia voidaan sanoa yhdeksi yhdistyskulttuurin ilmentymäksi. Muita tärkeitä taustamalleja olivat juutalaisuus sekä kreikkalais-roomalaiset perhekunnat. Kaikki nämä taustamallit antoivat ainakin osittain positiivisen kuvan toimintamahdollisuuksista naiselle, jonka kodissa kokoontui seurakunta. Tutkimuksessa ajatellaan nykyään yleisesti, että naisten asema kristinuskossa muuttui huonommaksi kristinuskon alkuaikojen jälkeen. Siitä, miksi tämä tapahtui, ei olla yksimielisiä. Tähän kysymykseen vastaavia teorioita ei voida pitää tyydyttävinä, koska ne erehtyvät jo alkuoletuksissaan yksinkertaistamaan kuvaa maailmasta, jossa varhaiset kristityt elivät. Täydellistä vastausta kysymykseen ei voidakaan saavuttaa, mutta ottamalla monipuolisesti huomioon erilaisia ilmiöön vaikuttaneita tekijöitä päästään luultavasti lähemmäs oikeaa lopputulosta. Kahden ensimmäisen vuosisadan naiset olivat kodeissaan kokoontuvissa seurakunnissa johtajanasemissa. He todennäköisesti johtivat Herran aterian viettoa ja ”kaitsivat” seurakuntaansa. Kreikkalais-roomalaisessa yhteiskunnassa vallitsi yleisemminkin toimintatapoja, joiden mukaan nainen voitti tarpeeksi suurella varakkuudella sukupuolensa asettamat esteet. Kristityt seurasivat tätä toimintatapaa. Naisten johtavat asemat kodeissaan kokoontuvissa seurakunnissa eivät siis mitä todennäköisimmin johtuneet kristittyjen pyrkimyksistä sukupuolten väliseen tasa-arvoon tai kristittyjen naisten emansipaatiosta. Sen sijaan nämä asemat olivat seurausta naisten suhteellisesta varakkuudesta.

John Searlen teoria tietoisuudesta

Tutkielmassa esitellään ja arvioidaan John Searlen teoriaa tietoisuudesta. Tietoisuus (consciousness) on Searlen mukaan tärkein mielenfilosofinen käsite. Searle ei määrittele käsitettä tarkasti, vaan tyytyy esittämään sitä kuvaavia esimerkkejä ja analogioita. Tietoisuuden keskeisimmiksi ominaisuuksiksi Searlen teoriassa näyttävät muodostuvan intentionaalisuus (intentionality), subjektiivisuus (subjectivity) ja kausaalinen vaikutus käyttäytymiseen (mental causation). Näihin ominaisuuksiin liittyvät myös Searlen painavimmat tietoisuudesta esittämät argumentit. Argumenttien analysointi on tutkielman tärkein tavoite. Searlen yhteysperiaatteen (Connection Principle) mukaan intentionaalisia tiloja voi olla vain olennolla, jolla voi olla tietoisia intentionaalisia tiloja, ja jokainen alitajuinen intentionaalinen tila on ainakin potentiaalisesti tietoinen. Toisin sanoen intentionaalisuuden ja tietoisuuden välillä vallitsee välttämätön yhteys seuraavasti: on loogisesti välttämätöntä, että jokainen intentionaalinen tila voi ainakin periaattessa päästä tietoisuuteen.Tutkielmassa kuitenkin osoitetaan, että yhteysperiaateeseen on syytä suhtautua epäillen. Searlen yhteysperiaatteen puolesta esittämä argumentti näyttää nimittäin sisältävän dilemman. Jos erottelu intrinsiseen ja näennäiseen intentionaalisuuteen tulkitaan Searlen tavoin, syyllistytään sen olettamiseen, mikä pitäisi todistaa; jos taas erottelu tulkitaan toisin kuin Searle, argumentti ei tue yhteysperiaatetta. Searlen mukaan mentaaliset tilat ovat aina jonkun mentaalisia tiloja. Tästä väitteestä Searle pyrkii johtamaan toisen, paljon radikaalimman väitteen: mielen ilmiöt kuuluvat omaan ontologiseen kategoriaansa, subjektiivisten mentaalisten tilojen kategoriaan. Searlen käsitystä tukee Thomas Nagelin esittämä, hyvin samansisältöinen argumentti. Yksimielisyys ei kuitenkaan ole erehtymättömyyden tae, sillä Paul Churchlandin kritiikki näyttää pahasti horjuttavan Searlen subjektiivisuusargumentin uskottavuutta. Churchland väittää Searlen syyllistyvän intensionaaliseen virhepäätelmään. Yksittäisen henkilön episteemisen pääsyn rajoittuneisuudesta ei Churchlandin mukaan voida tehdä mitään ontologisia johtopäätöksiä, koska tiedetyksi tuleminen ei ole objektin aito ominaisuus. Vastaväite näyttää olevan kohtalokas Searlen subjektiivisuusargumentille. Subjektiivisuuden ongelma näyttää olevan perustava metafyysinen vedenjakaja, joka jakaa mielenfilosofiset teoriat toisaalta materialistisiin, toisaalta dualistisiin. Searle uskoo, että mieli-ruumis -ongelma (mind-body problem) on ratkaistavissa ilman, että tarvitsee valita kumpaakaan. Ratkaisu sisältyy kahteen Searlen näennäisesti yhteensopimattomaan teesiin. Ensimmäisen teesin mukaan mentaaliset tilat ovat todellisia ilmiöitä, eikä niitä voida redusoida mihinkään muuhun tai eliminoida määrittelemällä ne uudestaan. Toisen teesin mukaan aivojen operaatiot aiheuttavat mentaaliset tilat ja mentaaliset tilat ovat aivojen piirteitä. Teeseistä jälkimmäinen osoittautuu ongelmalliseksi syistä, jotka Jaegwon Kim on esittänyt. Jos mentaaliset tilat olisivat aivojen ominaisuuksia, ei mielen ja aivojen välinen suhde voisi olla kausaalinen, koska kausaatiossa (causation) on aina kyse kahden erillisen entiteetin tai tapahtuman välisestä relaatiosta, jossa suhteen osapuolien välillä on oltava ajallista etäisyyttä. Toiseksi Searlen vertaus tietoisuuden ja aivojen suhteesta kappaleen kiinteyden ja sen mikrorakenteen suhteeseen epäonnistuu, koska tietoisuus ja kiinteys kuuluvat Searlen teoriassa eri ontologisiin kategorioihin, eikä niitä siten voi ongelmattomasti rinnastaa. Searlen analogia kiinteyteen murtuu myös siksi, että kappaleen mikrorakenne ei yksinkertaisesti aiheuta sen kiinteyttä. Tietoisuus ei siis voi olla samanaikaisesti aivojen ominaisuus ja aivojen kausaalisen toiminnan seuraus. Tutkielmassa päädytään puolustamaan kantaa, että Searlen argumentit eivät ole vakuuttavia ja että Searle ei ole onnistunut eksplikoimaan teoriaa, joka välttäisi dualismiin ja materialismiin liittyvät tunnetut ongelmat. Kysymys mikä on mielen suhde ruumiiseen, jää siten avoimeksi. Avainsanat: intentionaalisuus, mentaalinen, mieli-ruumis -ongelma, Searle, subjektiivisuus, tietoisuus

Studies on the international effects of real shocks

This doctoral thesis addresses the macroeconomic effects of real shocks in open economies in flexible exchange rate regimes. The first study of this thesis analyses the welfare effects of fiscal policy in a small open economy, where private and government consumption are substitutes in terms of private utility. The main findings are as follows: fiscal policy raises output, bringing it closer to its efficient level, but is not welfare-improving even though government spending directly affects private utility. The main reason for this is that the introduction of useful government spending implies a larger crowding-out effect on private consumption, when compared with the `pure waste' case. Utility decreases since one unit of government consumption yields less utility than one unit of private consumption. The second study of this thesis analyses the question of how the macroeconomic effects of fiscal policy in a small open economy depend on optimal intertemporal behaviour. The key result is that the effects of fiscal policy depend on the size of the elasticity of substitution between traded and nontraded goods. In particular, the sign of the current account response to fiscal policy depends on the interplay between the intertemporal elasticity of aggregate consumption and the elasticity of substitution between traded and nontraded goods. The third study analyses the consequences of productive government spending on the international transmission of fiscal policy. A standard result in the New Open Economy Macroeconomics literature is that a fiscal shock depreciates the exchange rate. I demonstrate that the response of the exchange rate depends on the productivity of government spending. If productivity is sufficiently high, a fiscal shock appreciates the exchange rate. It is also shown that the introduction of productive government spending increases both domestic and foreign welfare, when compared with the case where government spending is wasted. The fourth study analyses the question of how the international transmission of technology shocks depends on the specification of nominal rigidities. A growing body of empirical evidence suggests that a positive technology shock leads to a temporary decline in employment. In this study, I demonstrate that the open economy dimension can enhance the ability of sticky price models to account for the evidence. The reasoning is as follows. An improvement in technology appreciates the nominal exchange rate. Under producer-currency pricing, the exchange rate appreciation shifts global demand toward foreign goods away from domestic goods. This causes a temporary decline in domestic employment.

Empirical Analysis of Competition in Procurement Auctions

A vast amount of public services and goods are contracted through procurement auctions. Therefore it is very important to design these auctions in an optimal way. Typically, we are interested in two different objectives. The first objective is efficiency. Efficiency means that the contract is awarded to the bidder that values it the most, which in the procurement setting means the bidder that has the lowest cost of providing a service with a given quality. The second objective is to maximize public revenue. Maximizing public revenue means minimizing the costs of procurement. Both of these goals are important from the welfare point of view. In this thesis, I analyze field data from procurement auctions and show how empirical analysis can be used to help design the auctions to maximize public revenue. In particular, I concentrate on how competition, which means the number of bidders, should be taken into account in the design of auctions. In the first chapter, the main policy question is whether the auctioneer should spend resources to induce more competition. The information paradigm is essential in analyzing the effects of competition. We talk of a private values information paradigm when the bidders know their valuations exactly. In a common value information paradigm, the information about the value of the object is dispersed among the bidders. With private values more competition always increases the public revenue but with common values the effect of competition is uncertain. I study the effects of competition in the City of Helsinki bus transit market by conducting tests for common values. I also extend an existing test by allowing bidder asymmetry. The information paradigm seems to be that of common values. The bus companies that have garages close to the contracted routes are influenced more by the common value elements than those whose garages are further away. Therefore, attracting more bidders does not necessarily lower procurement costs, and thus the City should not implement costly policies to induce more competition. In the second chapter, I ask how the auctioneer can increase its revenue by changing contract characteristics like contract sizes and durations. I find that the City of Helsinki should shorten the contract duration in the bus transit auctions because that would decrease the importance of common value components and cheaply increase entry which now would have a more beneficial impact on the public revenue. Typically, cartels decrease the public revenue in a significant way. In the third chapter, I propose a new statistical method for detecting collusion and compare it with an existing test. I argue that my test is robust to unobserved heterogeneity unlike the existing test. I apply both methods to procurement auctions that contract snow removal in schools of Helsinki. According to these tests, the bidding behavior of two of the bidders seems consistent with a contract allocation scheme.

Spin and relativistic motion of bound states

The wave functions of moving bound states may be expected to contract in the direction of motion, in analogy to a rigid rod in classical special relativity, when the constituents are at equal (ordinary) time. Indeed, the Lorentz contraction of wave functions is often appealed to in qualitative discussions. However, only few field theory studies exist of equal-time wave functions in motion. In this thesis I use the Bethe-Salpeter formalism to study the wave function of a weakly bound state such as a hydrogen atom or positronium in a general frame. The wave function of the e^-e^+ component of positronium indeed turns out to Lorentz contract both in 1+1 and in 3+1 dimensional quantum electrodynamics, whereas the next-to-leading e^-e^+\gamma Fock component of the 3+1 dimensional theory deviates from classical contraction. The second topic of this thesis concerns single spin asymmetries measured in scattering on polarized bound states. Such spin asymmetries have so far mainly been analyzed using the twist expansion of perturbative QCD. I note that QCD vacuum effects may give rise to a helicity flip in the soft rescattering of the struck quark, and that this would cause a nonvanishing spin asymmetry in \ell p^\uparrow -> \ell' + \pi + X in the Bjorken limit. An analogous asymmetry may arise in p p^\uparrow -> \pi + X from Pomeron-Odderon interference, if the Odderon has a helicity-flip coupling. Finally, I study the possibility that the large single spin asymmetry observed in p p^\uparrow -> \pi(x_F,k_\perp) + X when the pion carries a high momentum fraction x_F of the polarized proton momentum arises from coherent effects involving the entire polarized bound state.

Heavy-light mesons on a lattice

Several excited states of Ds and Bs mesons have been discovered in the last six years: BaBar, Cleo and Belle discovered the very narrow states D(s0)*(2317)+- and D(s1)(2460)+- in 2003, and CDF and DO Collaborations reported the observation of two narrow Bs resonances, B(s1)(5830)0 and B*(s2)(5840)0 in 2007. To keep up with experiment, meson excited states should be studied from the theoretical aspect as well. The theory that describes the interaction between quarks and gluons is quantum chromodynamics (QCD). In this thesis the properties of the meson states are studied using the discretized version of the theory - lattice QCD. This allows us to perform QCD calculations from first principles, and "measure" not just energies but also the radial distributions of the states on the lattice. This gives valuable theoretical information on the excited states, as we can extract the energy spectrum of a static-light meson up to D wave states (states with orbital angular momentum L=2). We are thus able to predict where some of the excited meson states should lie. We also pay special attention to the order of the states, to detect possible inverted spin multiplets in the meson spectrum, as predicted by H. Schnitzer in 1978. This inversion is connected to the confining potential of the strong interaction. The lattice simulations can also help us understand the strong interaction better, as the lattice data can be treated as "experimental" data and used in testing potential models. In this thesis an attempt is made to explain the energies and radial distributions in terms of a potential model based on a one-body Dirac equation. The aim is to get more information about the nature of the confining potential, as well as to test how well the one-gluon exchange potential explains the short range part of the interaction.