Sisustaminen on kuin käsialaa : Carin Bryggman ja Lasse Ollinkari sisustusarkkitehdin ammatissa 1940- ja 1950-luvulla

"Interior Design is Like Handwriting." Carin Bryggman and Lasse Ollinkari as Interior Designers in the 1940s and 1950s My dissertation deals with the emergence of the interior designer's profession in Finland with focus on the 1940s and 1950s, the postwar years of reconstruction and modernism, as the historical context. The topic is addressed at both the collective and individual levels. Specific subjects of study are the training of interior designers (also known as interior architects), the association of Finnish interior architects (Sisustusarkkitehdit SIO), the professional field and its public image and two leading designers, Carin Bryggman (1920 1993) and Lasse Ollinkari (1921 1993). Though respected figures within the field, Bryggman and Ollinkari have otherwise remained little known and studied. My study presents a great deal of new empiria. The main materials consist of the documents of related institutions and the archives of Bryggman and Ollinkari, in which drawings and photographs figure prominently. The drawings illustrate in a new way the variety of professional tasks in the field. My results are also based on a large body of interviewed material. The materials are approached from two theoretical perspectives, with gender and margins as core concepts from the perspective of women's studies. The even gender division of Finnish interior designers revealed a difference with regard to neighbouring occupations and other countries. I claim that the division of tasks was not defined by gender. The second theoretical basis is the sociological study of professions. The high professional status achieved by interior designers is shown by the fact that of the many related titles in Finnish and Swedish, such as "furniture draughtsman" or "interior artist", interior architect became the established one, despite opposition from architects. My hypothesis that the professionalization of interior designers took place during the two postwar decades proved to be correct. The profession emerged through specialized education and became established with the founding of its own professional organization. From the outset, the goal was to mark a distinction between professionals of interior and furniture design and other designers and architects. Interior designers became a strong and successful modern professional group, involved in a wide range of projects from objects to interiors. Keywords: interior designers, interior architects, interior art, occupations, gender, professions, interior design, furniture, home, public space, Carin Bryggman, Lasse Ollinkari, the Sisustusarkkitehdit SIO association, 1940s and 1950s, reconstruction, modernism.

Tutkimus käsittelee sisustusarkkitehdin ammatin muotoutumista Suomessa alkaen taideteollisuuden koulutuksen alkamisesta 1870-luvulta. Tutkimus selvittää miten huonekalupiirtäjistä siirryttiin sisustusarkkitehtien moderniin ammattiin. Keskipisteessä ovat 1940- ja 1950 -luku ja kaksi alan keskeistä suunnittelijaa: Carin Bryggman (1920 1993) ja Lasse Ollinkari (1921 1993). Molemmat olivat arvostettuja alallaan, mutta muuten vielä tutkimattomia suunnittelijoita. Bryggman oli ensimmäinen nainen, joka perusti sisustusarkkitehtitoimiston Turkuun vuonna 1949. Bryggman työskenteli aluksi isänsä arkkitehti Erik Bryggmanin kohteissa. Hän loi Turkuun ainutlaatuisen monopolin ja hänen käsialansa vaikutti niin yksityiskodeissa kuin julkisissa tiloissa Turun linnasta erilaisiin liiketiloihin. Ollinkarin ura alkoi Bryggmanin tapaan arkkitehdin apuna eli Aarne Ervin toimistossa. Ollinkari perusti toimiston vuonna 1954. Hänen kohteitaan olivat muun muassa pankkien konttorit ja suuret sairaalat. Tutkimus valottaa monipuolisesti sisustusarkkitehtien ammatin kollektiivisesta perustaa koulutuksen historiaa, ammattijärjestön Sisustusarkkitehdit SIO ry:n toimintaa, julkisuuden rakentumista ja työelämän vaiheita. Suomessa sisustusarkkitehdeiksi ovat aina kouluttautuneet tasapuolisesti niin naiset kuin miehetkin, mikä on poikkeuksellista lähiammatteihin ja muihin maihin verrattuna. Väitän, että Suomessa sukupuoli ei määritellyt työnjakoa, vaikka yksityiskohtainen tarkastelu tuo esiin hienosyisiä eroja. Teoreettisina lähtökohtina ovat sukupuolen tutkimus ja sosiologinen professiotutkimus, joiden avulla tuodaan esille laaja empiirinen tutkimusaineisto. Tutkimuksen ainutlaatuinen ja suurimmaksi osaksi aikaisemmin julkaisematon kuva-aineisto sisältää yli 200 piirustusta ja valokuvaa. Ne visualisoivat aikakauden sisustuksia, joita ei ole säilynyt. Tutkimusta elävöittää runsas haastatteluaineisto. Tutkimus kertoo sisustusarkkitehdin ammattikuvan laajenemisesta huonekaluista kokonaisiin tiloihin ja auttaa ymmärtämään suomalaista muotoilun kenttää yleisemminkin. Samalla se avaa näköaloja muotoilun tutkimukseen ja nykytilanteeseen. Avainsanat: sisustusarkkitehdit, sisustustaide, sisustusarkkitehtuuri, ammatit, sukupuoli, marginaalit, professiot, sisustus, huonekalut, koti, julkiset tilat, Carin Bryggman, Lasse Ollinkari, Sisustusarkkitehdit SIO ry, 1940- ja 1950 -luku, jälleenrakentaminen, modernismi