Hoivakodin työntekijöiden työhyvinvointi symbolisen interaktionismin näkökulmasta - Työssä kohdattujen ongelmien ja sosiaalisten suhteiden tarkastelua

Tutkielma keskittyy hoivahenkilöstön työhyvinvoinnin merkityksiin ja sen ongelmakohtiin erään vanhusten hoivalaitoksen henkilökunnan kertomana. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii Blumerin (1969) teoria symbolisesta interaktionismista, sekä Strykerin strukturaalinen symbolinen interaktionismi (2008). Tutkimuskohteena ovat sosiaaliset prosessit siltä osin kuin ne haittaavat tai tukevat työhyvinvointia hoivalaitoksissa. Tutkielman tavoitteena ei ole käyttää grounded theorya uuden teorian löytämiseen, vaan uusien työhyvinvoinnin tekijöiden kartoittamiseen. Tutkimuskysymykset käsittelivät sitä, millaisena työhyvinvointi näyttäytyy haastateltavien kertomana. Ja lisäksi tarkasteltiin sitä, miten sosiaaliset suhteet työyhteisössä kytkeytyvät työhyvinvoinnin eri aspekteihin. Vanhustenhoidon erityispiirteitä ja aikaisempia työhyvinvoinnin tutkimuksia käydään läpi, sekä kartoitetaan vanhustenhoidon tilaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Työhyvinvoinnin käsitettä tarkastellaan sekä yleisesti että vanhustenhoidon osalta. Tutkimusmenetelmänä toimi laadullinen aineistolähtöinen symboliseen interaktionismiin perustuva grounded theory. Aineisto koostui puolistrukturoiduista haastatteluista ja käsitti yhteensä 24 haastattelua, joista 12 valittiin tähän tutkielmaan. Kaikki haastateltavat olivat naisia, johon kuului 8 lähi- ja perushoitajaa, 2 sairaanhoitajaa ja 2 osastonhoitajaa. Haastateltavien valinnan kriteerinä oli työskentely pitkäaikaispotilaiden osastolla. Aineisto analysoitiin glaserilaista grounded theory metodologiaa käyttäen hyödyntäen abduktion logiikkaa. Haastattelut analysoitiin grounded theory metodologian mukaisesti avoimen ja selektiivisen koodauksen avulla CAT-ohjelmaa apuna käyttäen. Tutkimustulosten perusteella havaittiin, että työhyvinvointi koostuu dynaamisista työyhteisön prosesseista, joita säätelevät luottamuksen ja vallankäytön tasapainottelu. Työhyvinvointia kannatteleviin tekijöihin lukeutui avoin kommunikaatio, kollegiaalinen tuki, tasavertaisuus ja yhteiset pelisäännöt. Työhyvinvointia haittaaviksi sosiaalisiksi prosesseiksi fokusoitui vallankäyttö, joka oli selkein työhyvinvointia uhkaava kategoria haastateltavien puheessa. Se oli yhteydessä lukuisiin suoriin ja epäsuoriin interaktion muotoihin, kuten vaientamiseen, syyllistämiseen ja nonkommunikaatioon. Hoivaorganisaation keskeinen dynaaminen elementti oli hoivaorganisaation jähmeys, joka näkyi monella tapaa työyhteisön arjessa vaikeuttaen koko organisaation toimintaa. Organisaation johdolla on merkitystä hoivaorganisaation toiminnan kannalta sekä puheen kulttuurin että konservatiivisen johtamisen muodossa. Merkityssisältöjen erilaisuus johdon ja alaisten välillä aiheutti vuorovaikutuksen vaikeutumista. Sosiaaliset suhteet olivat odotetusti tärkeässä asemassa hoivahenkilöstön työn arjessa. Analyysin tulokset tukivat hoivalaitoksien työntekijöiden työhyvinvointitutkimuksen aikaisempaa linjaa, joissa on korostettu sosiaalisten suhteiden, luottamuksen ja vallankäytön merkitystä työhyvinvointiin. Työn tarkoituksena oli tuottaa uusia työhyvinvoinnin tekijöitä. Tällaisena voidaan pitää nonkommunikaation merkitystä organisaation vuorovaikutusprosessien kannalta. Tutkielman keskeisimmät lähteet ovat: Blumer, H.: Symbolic Interactionism: Perspective and Method; Utriainen, K.: Arvostava vastavuoroisuus ikääntyvien sairaanhoitajien työhyvinvoinnin ytimenä hoitotyössä, sekä Stryker, S.: From Mead to a Structural Symbolic Interactionism and Beyond.

Moraalinen mahdottomuus : Nicaraguan terveydenhuollon työntekijät katolisen kirkon seksuaalietiikan ja oman ammattietiikkansa välissä

Tarkastelen tässä pro gradu –tutkielmassa kirkon ja uskonnon vaikutusta seksuaali- ja lisääntymisterveyteen Nicaraguassa. Työn viitekehyksenä on Suomen rahoittama seksuaali- ja lisääntymisterveyttä, tasa-arvoa sekä naisten vaikutusmahdollisuuksia edistävä kehitysyhteistyöhanke Nicaraguassa. Tutkimuksen aineisto koostuu kahdestakymmenestäkahdesta haastattelusta, jotka keräsin Nicaraguassa maalis-huhtikuussa 2007. Haastattelumetodiksi valitsin teemahaastattelun, jota muotoilin feministisen haastatteluperinteen mukaisesti. Selvitän tutkimuksessani Nicaraguassa keräämäni haastatteluaineistoni kautta katolisen naisen toimijuutta eli sitä, miten katolisten naisten on mahdollista irtautua niin konservatiivisten katolisten kuin maallistuneiden feministien uskovalle naiselle antamasta perinteisestä asemasta. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa on Susan Starr Seredin luoma uskonnollisen naisen jatkumo, jonka ääripäissä ovat symbolinen nainen ja toimijanainen. Seredin mallin avulla tulkitsin haastattelemieni uskonnollisten naisten sekä heidän kertomustensa kautta heidän asiakkaittensa toimijuutta seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvissä kysymyksissä. Analysoin haastateltavieni kertomuksia työnsä ja uskontonsa välisistä ristiriitatilanteista tai tilanteista, joissa ristiriitaa ei ollut syntynyt kirkon virallisesta opetuksesta huolimatta. Muovasin lopulta Seredin jatkumosta ympyränmallisen uskonnollisuuden kentän, jossa symbolinen nainen on ympyrän keskellä ja naisten toimijuus ympyrän kehällä. Haastattelemani terveydenhuollon työntekijät sijoittuivat lähelle toimijuuden kehää, tasapainotellen kuitenkin ainakin puheen tasolla katolisen kirkon virallisen opin ja sitä kautta symbolisen naisen position ja oman ammattietiikkansa välissä. Aineistostani näkyi, että katolisen kirkon seksuaalimoraali vaikutti niin terveydenhuollon työntekijöiden kuin asiakkaidenkin elämään. Kirkon oppi ei kuitenkaan analyysini mukaan rajoittanut haastateltavieni toimijuutta, vaan asetti nämä uskonnolliset naiset tilanteeseen, jossa he joutuivat käymään vuoropuhelua työnsä ja uskontonsa välisten ristiriitaa synnyttävien ohjeiden ja velvoitteiden kanssa. Useimmiten haastateltavat erottautuivat kirkon virallisesta opista ja samaistuivat terveydenhuollon vaatimuksiin. Muutama haastateltava identifioi itsensä vahvasti kirkkoon, mutta erottautui kuitenkin sen virallisesta opista vedoten ammattietiikkaansa. Kirkosta ei kuitenkaan haluttu erottautua kokonaan, vaan toivottiin yhteistyötä kirkon kanssa seksuaali- ja lisääntymisterveyden parantamiseksi. Haastattelemani terveydenhuollon työntekijät olivat kaikki aktiivisia toimijoita. Heidän uskonnollisuutensa näkyi heidän moraalisissa pohdinnoissaan, mikä samalla vahvisti heidän toimijuuttansa: he tulkitsivat haastatteluissa uskontoa ja kristillistä oppia omien moraalikäsityksiensä mukaisesti uudestaan ja oikeuttivat näin eettisesti nekin työtehtävänsä, jotka eivät ole linjassa katolisen kirkon virallisen opin kanssa. Osa haastateltavista muodosti oman uskonnontulkintansa oman moraalikäsityksensä pohjalta, osa taas vieraannutti työnsä ja uskontonsa välisen ristiriidan käsittelemällä esimerkiksi terveydellisistä syistä tehtävää aborttia vain lääketieteellisenä toimenpiteenä. Ehkäisymenetelmien käyttöön vaikutti kirkkoa ja uskontoa enemmän kulttuuri, jonka mukaan miehellä on oikeus päättää perheen asioista – ja myös puolisonsa lisääntymisestä. Useat naiset käyttävätkin ehkäisymenetelmiä salaa perheeltään. Seksuaalikasvatusta pidettiin merkittävänä kansallisen seksuaali- ja lisääntymisterveysstrategian tavoitteiden saavuttamiseksi. Tavoitteiden saavuttamiseksi haastateltavat toivoivat laajempaa yhteistyötä niin kirkkojen kuin opetusministeriönkin kanssa. Kirkolla ja uskonnolla on vaikutusta yhteiskunnan arvoihin, moraalikäsityksiin ja hyväksyttäviin käyttäytymismalleihin. Naisen yhteiskunnallinen asema, mahdollisuus päättää itse omasta seksuaalisuudestaan ja lisääntymisestään ja hänen taloudelliset mahdollisuutensa elää näiden valintojen mukaisesti vaikuttavat kaikki lisääntymis- ja seksuaalioikeuksien toteutumiseen. Vaikka useimmat haastateltavani erottautuivatkin kirkon virallisesta opista, kirkon ja uskonnon vaikutuksella on merkitystä seksuaali- ja lisääntymisterveydenhuoltoa edistävien kehitysyhteistyöhankkeiden tavoitteiden toteutumiseen.

Boundaries in Action : An Activity-theoretical Study of Development, Learning, and Change in Health Care Organization for Patients with Multiple and Chronic Illnesses

This study examines boundaries in health care organizations. Boundaries are sometimes considered things to be avoided in everyday living. This study suggests that boundaries can be important temporally and spatially emerging locations of development, learning, and change in inter-organizational activity. Boundaries can act as mediators of cultural and social formations and practices. The data of the study was gathered in an intervention project during the years 2000-2002 in Helsinki in which the care of 26 patients with multiple and chronic illnesses was improved. The project used the Change Laboratory method that represents a research assisted method for developing work. The research questions of the study are: (1) What are the boundary dynamics of development, learning, and change in health care for patients with multiple and chronic illnesses? (2) How do individual patients experience boundaries in their health care? (3) How are the boundaries of health care constructed and reconstructed in social interaction? (4) What are the dynamics of boundary crossing in the experimentation with the new tools and new practice? The methodology of the study, the ethnography of the multi-organizational field of activity, draws on cultural-historical activity theory and anthropological methods. The ethnographic fieldwork involves multiple research techniques and a collaborative strategy for raising research data. The data of this study consists of observations, interviews, transcribed intervention sessions, and patients' health documents. According to the findings, the care of patients with multiple and chronic illnesses emerges as fragmented by divisions of a patient and professionals, specialties of medicine and levels of health care organization. These boundaries have a historical origin in the Finnish health care system. As an implication of these boundaries, patients frequently experience uncertainty and neglect in their care. However, the boundaries of a single patient were transformed in the Change Laboratory discussions among patients, professionals and researchers. In these discussions, the questioning of the prevailing boundaries was triggered by the observation of gaps in inter-organizational care. Transformation of the prevailing boundaries was achieved in implementation of the collaborative care agreement tool and the practice of negotiated care. However, the new tool and practice did not expand into general use during the project. The study identifies two complementary models for the development of health care organization in Finland. The 'care package model', which is based on productivity and process models adopted from engineering and the 'model of negotiated care', which is based on co-configuration and the public good.

Onko varhaisen tuen päiväkoti mahdollinen? : Tutkimus varhaiskasvatuksen yhteisöllisestä kehittämisestä

Is the early childhood day care facility possible? The research considering communal development of the early education. In Finland mothers and fathers look after 400 000 pre-school children. Half of these attend day care facilities, in which 50 000 staff are employed. The aim of this research is to develop co-operation practices within the day care centre. This research refines and expands my own interest in and knowledge of day care management and content development. The basis of the research draws upon ethnographic material covering the period 1999–2005. The day care centre chosen as a central informant was the first suburban centre founded in 1963, and it provided a rich local and welfare state research perspective. It became clear that the day care facility’s co-operation practices formed the basis of bringing up children and at the same time produced a new multi-operational and multi-layered community for child participation. Adult day care centre workers bringing up the children as a professional work and solutions defining the conditions for the work are expressed in a child’s upbringing. This obviously has an impact in where as the development of communities. From the human and community scientific point of view, the group of youngest children will take up a future position as key players in communities as essential actors and reformers. The research was carried out as multiphase and multiscientific practical research and iterative data formation. The results verified that the co-operation between parents and day care staff produces important benefits for all the stakeholders. However, the day care staff has difficulties in implementing the benefits. During the research process, it became clear that conceptually day care staff saw the practices as ”very important, but not easily realised in practice”. As a result this demanded further research to address this issue and to extend this to the carefacility’s co-operation practises and their communal and social conditions. The research looks at the carefacility’s co-operation with key stakeholders. At the same time it undertakes an analytical and historical examination of carefacilitys’s with an experimental focus as two day care centres chosen as experimental objects. The results of the research showed that the benefits gained by children were determined by the day care centre’s socio-political structure and the parent’s resources. The research framework categorised early childhood education as generational and gender based structures. As part of the research, the strains endemic to these formations have been examined. The system for bringing up children was created as part of a so called welfare state project by implemented by the Day Care Act in year 1973. The law secured the subjective right for every pre-school child to have access to day care facilities. The law also introduced a labour and sosiopolitical phase and the refinement of the day care facility’s education-care concept. The latest phase that started during the early 1990´s was called the market-based social services strategy. As a result of this phase, state support was limited and the screening function of the law was relaxed. This new strategy resulted in a divisive and bureaucratic social welfare system, that individualised and segregated children and their parents, leaving some families outside the communal and welfare state benefit net. The modern day care centre is a hybrid of different aims. Children spend longer and more irregular time in day care. The families are multicultural and that requires more training for the staff. The work in day care has been enhanced, for example he level of education for the staff has been lowered and productivity has been improved. However, administrative work and different kinds of support and net work functions together with the continuous change have taken over from the work done face to face with children. Staff experiences more pressure as the management and the work load has increased. Consequently the long-term planning and daily implementation of the nuclear task of the day care facility is difficult to control. This will have an effect on both motivation and manageability of the work. Overall quality of the early childhood upbringing has been weakened. The possibilities for the near future were tested in the two day care centres chosen as an experi-ment objects. The analysis of these experiments showed that generative interaction work will benefit everyone: children, parents and employees. The main results of the research are new concepts of an early support day care centre, which can be empirically and theoretically possi-ble for development the near future. Key words: Day care facility’s co-operation practises, early childhood education as generational structure, child’s multi-operational and multi-layered community, multi-subjective operator, generative interaction work, communal composition.

Kehittämisen kompastuskivet - myytit kehittämishankkeen keskusteluissa

I studied discussions during development project. Aim of the study was to analyse, what way workers represented their work: how normalized way of interpretation myths appeared in discourse and what consequences these utterances caused to drift of discussion. Change laboratory, which is a development method, is based to developmental work research methodology. Development is designed to be successful by learning activity and learning acts. Preventing factors of learning have been studied widely. Research has leaned to concept of resistance to change. Phenomenon of learning has been interpreted to be successful only if everybody has an agreement about the situation. There is also a new kind of concept of resistance. Resistance can be seen as a part of learning, normal processing of the learning activity. Another preventing factor can be seen as disorders of discourse, which are verbal ways of telling something that aren t real. Theoretically I consider these verbal ways as myth interpretations, which can be used as argumentative tools. I used analysis of discourse as an analytical method. Results of analysis revealed four different myth interpretations in workers discussions. Character of work was been described with myths unforeseen situations and disturbances are normal . Work was also described to be functional with myths system works and workers cause disturbances . Change laboratory discussions can be described as different social languages, which caused diverse perspectives to workers and researchers representations. Social languages also affected the way people analysed disturbances and system. Critical phase of change laboratory method seems to be analysis of disturbances and planning new mode of action. Myth utterances were used to reject ways of developing, analysis of system level and need of development. Myth utterances worked three different ways: ineffective, active or passive.

Socioeconomic Status, Occupational Factors and Lifestyle as Predictors of Hospitalisation for Back Disorders

The aim of this dissertation was to examine the determinants of severe back disorders leading to hospital admission in Finland. First, back-related hospitalisations were considered from the perspective of socioeconomic status, occupation, and industry. Secondly, the significance of psychosocial factors at work, sleep disturbances, and such lifestyle factors as smoking and overweight was studied as predictors of hospitalisation due to back disorders. Two sets of data were used: 1) the population-based data comprised all occupationally active Finns aged 25-64, and included hospitalisations due to back disorders in 1996 and 2) a cohort of employees followed up from 1973 to 2000 having been hospitalised due to back disorders. The results of the population-based study showed that people in physically strenuous industries and occupations, such as agriculture and manufacturing, were at an increased risk of being hospitalised for back disorders. The lowest hospitalisation rates were found in sedentary occupations. Occupational class and the level of formal education were independently associated with hospitalisation for back disorders. This stratification was fairly consistent across age-groups and genders. Men had a slightly higher risk of becoming hospitalised compared with women, and the risk increased with age among both genders. The results of the prospective cohort study showed that psychosocial factors at work such as low job control and low supervisor support predicted subsequent hospitalisation for back disorders even when adjustments were made for occupational class and physical workload history. However, psychosocial factors did not predict hospital admissions due to intervertebral disc disorders; only admissions due to other back disorders. Smoking and overweight predicted, instead, only hospitalisation for intervertebral disc disorders. These results suggest that the etiological factors of disc disorders and other back disorders differ from each other. The study concerning the association of sleep disturbances and other distress symptoms with hospitalisation for back disorders revealed that sleep disturbances predicted subsequent hospitalisation for all back disorders after adjustment for chronic back disorders and recurrent back symptoms at baseline, as well as for work-related load and lifestyle factors. Other distress symptoms were not predictive of hospitalisation.

Musculoskeletal disorders and psychosocial factors at work : Effects of a participatory ergonomics intervention in a cluster randomized controlled trial

This study examined the efficacy of a participatory ergonomics intervention in preventing musculoskeletal disorders (MSDs) and changing unsatisfactory psychosocial working conditions among municipal kitchen workers. The occurrence of multiple-site musculoskeletal pain (MSP) and associations between MSP and psychosocial factors at work over time were studied secondarily. A cluster randomized controlled trial was conducted during 2002-2005 in 119 municipal kitchens with 504 workers. The kitchens were randomized to an intervention (n = 59) and control (n = 60) group. The intervention lasted 11 to 14 months. The workers identified strenuous work tasks and sought solutions for decreasing physical and mental workload. The main outcomes were the occurrence of and trouble caused by musculoskeletal pain in seven anatomical sites, local musculoskeletal fatigue after work, and musculoskeletal sick leaves. Psychosocial factors at work (job control, skill discretion, co-worker relationships, supervisor support, mental strenuousness of work, hurry, job satisfaction) and mental stress were studied as intermediate outcomes of the intervention. Questionnaire data were collected at three months intervals during the intervention and the one-year post-intervention follow-up. Response rates varied between 92 % and 99 %. In total, 402 ergonomic changes were implemented. In the control group, 80 changes were spontaneously implemented within normal activity. The intervention did not reduce perceived physical workload and no systematic differences in any health outcomes were found between the intervention and control groups during the intervention or during the one-year follow-up. The results suggest that the intervention as studied in the present trial was not more effective in reducing perceived physical workload or preventing MSDs compared with no such intervention. Little previous evidence of the effectiveness of ergonomics interventions in preventing MSDs exists. The effects on psychosocial factors at work were adverse, especially in the two of the participating cities where re-organization of foodservices timed simultaneously with the intervention. If organizational reforms at workplace are expected to occur, the execution of other workplace interventions at the same time should be avoided. The co-occurrence of musculoskeletal pain at several sites is observed to be more common than pain at single anatomical sites. However, the risk factors of MSP are largely unknown. This study showed that at baseline, 73 % of the women reported pain in at least two, 36 % in four or more, and 10 % in six to seven sites. The seven pain symptoms occurred in over 80 different combinations. When co-occurrence of pain was studied in three larger anatomical areas (neck/low back, upper limbs, lower limbs), concurrent pain in all three areas was the most common combination (36 %). The 3-month prevalence of MSP (≥ 3 of seven sites) varied between 50 % and 61 % during the two-year follow-up period. Psychosocial factors at work and mental stress were strong predictors for MSP over time and, vice versa, MSP predicted psychosocial factors at work and mental stress. The reciprocality of the relationships implies either two mutually dependent processes in time, or some shared common underlying factor(s).

Diakonian työalajohtaja ja hänen tiimiläistensä työhyvinvointi

Tutkielman aiheena on kuvata ja analysoida seurakunnan työalajohtajuutta työhyvinvoinnin näkökulmasta. Aineistona on kahdentoista diakonian työalajohtajan teemahaastattelut. Tutkimuskysymyksinä ovat: 1.Millaisilla edellytyksillä työalajohtaja voi toimia seurakunnassa? 2.Mistä työhyvinvointi diakoniatyössä haastateltavien kokemuksen mukaan muodostuu? 3.Millaisilla toimenpiteillä työalajohtajat edistävät tiimiläistensä työhyvinvointia? Sisällönanalyysilla saatujen tulosten mukaan työalajohtajuus onnistuu, kun kirkkoherra on työalajohtajuuden tukena ja vallan ja vastuun delegointi on selkeää ja riittävän laajaa. Ilman ylemmän johdon tukea työalajohtajan tehtävässä toimiminen on vaikeaa tai jopa mahdotonta. Työalajohtajan toimivalta ja vastuu tuli määritellä selkeästi. Kirkkoherralla oli merkittävä rooli myös työyhteisön suhtautumisen muokkaajana. Huomattavan monessa seurakunnassa varsinkin papeilla oli ollut vaikeuksia suhtautua johtajuuteen aseman sijasta tehtävänä. Haastatellut työalajohtajat painottivat johtajuutta ammattina, johon voi ja pitää kouluttautua sekä toisaalta prosessina, jossa ei tule valmiiksi. Työalajohtajan tuli haastateltavien mukaan olla työalansa substanssiosaaja. Diakoniatyössä monet työn piirteet toimivat sekä työhyvinvointia edistävinä että sitä haastavina. Työn haasteellisuus ja monipuolisuus tuottivat työniloa, mutta tuntuivat myös raskailta. Työn rajaamisen ongelmat olivat ajankohtaisia kaikissa haastatteluseurakunnissa. Työajattomuus koettiin pääsääntöisesti voimavaraksi ja mahdollisuudeksi. Verkostoyhteistyö vei voimavaroja, mutta antoi myös tunteen yhdessä tehtävästä laajemmasta työstä. Merkittävä vaikutus työhyvinvointiin oli työntekijän suhtautumistavalla työhönsä. Työalajohtajat edistivät tiimiläistensä työhyvinvointia luomalla rakenteita ja toimintaedellytyksiä työn kehittämiselle ja työn tekemiselle. Yhteisöllisyyttä vahvistavat toimenpiteet liittivät sooloilevat työntekijät osaksi tiimiä. Hoitamalla hallintoon liittyvät tehtävät työalajohtajat vapauttivat tiimiläisten työpanosta varsinaisen diakoniatyön tekemiseen. Työalajohtajat toimivat diakonian äänenä välittämällä tietoa tiimin ja hallinnon välillä molempiin suuntiin sekä tuomalla esiin diakonian näkökulmaa seurakunnassa ja toiminta-alueella. Työalajohtajat edistivät tiimin keskusteluyhteyttä ja huolehtivat tiimin työskentelyilmapiiristä. Keskustelujen avulla he loivat yhteisiä toimintatapoja ja linjanvetoja sekä vahvistivat maltillista suhtautumista työhön. Diakonian työalajohtajista löytyi neljä työalajohtajtyyppiä suhteessa työhyvinvoinnin edistämiseen: Koordinoija, Pelinrakentaja, Majakka ja Opas. Koordinoijat korostivat toimivien rakenteiden merkitystä. Pelinrakentajat painottivat tiimin yhteistä suunnittelua, jakamista ja arviointia. Majakka-työalajohtajat toimivat vakaina yhteisöllisyyden ja optimismin vahvistajina. Oppaat loivat levollista ja laadukasta työskentelyilmapiiriä. Diakonian työalajohtajat pyrkivät omalla johtamistoiminnallaan luomaan tiimiläisilleen mahdollisimman hyvät puitteet tehdä työtä hyvällä mielellä. Avainsanat – Nyckelord kirkon työntekijät, seurakunnat, seurakuntatyö, seurakuntahallinto, diakonia, johtajuus, esimiehet, johtaminen, organisaatiokulttuuri, työyhteisöt, työhyvinvointi, työn organisointi, työilmapiiri

Essays on Labor Market Frictions, Technological Change and Macroeconomic Fluctuations

The dissertation consists of an introductory chapter and three essays that apply search-matching theory to study the interaction of labor market frictions, technological change and macroeconomic fluctuations. The first essay studies the impact of capital-embodied growth on equilibrium unemployment by extending a vintage capital/search model to incorporate vintage human capital. In addition to the capital obsolescence (or creative destruction) effect that tends to raise unemployment, vintage human capital introduces a skill obsolescence effect of faster growth that has the opposite sign. Faster skill obsolescence reduces the value of unemployment, hence wages and leads to more job creation and less job destruction, unambiguously reducing unemployment. The second essay studies the effect of skill biased technological change on skill mismatch and the allocation of workers and firms in the labor market. By allowing workers to invest in education, we extend a matching model with two-sided heterogeneity to incorporate an endogenous distribution of high and low skill workers. We consider various possibilities for the cost of acquiring skills and show that while unemployment increases in most scenarios, the effect on the distribution of vacancy and worker types varies according to the structure of skill costs. When the model is extended to incorporate endogenous labor market participation, we show that the unemployment rate becomes less informative of the state of the labor market as the participation margin absorbs employment effects. The third essay studies the effects of labor taxes on equilibrium labor market outcomes and macroeconomic dynamics in a New Keynesian model with matching frictions. Three policy instruments are considered: a marginal tax and a tax subsidy to produce tax progression schemes, and a replacement ratio to account for variability in outside options. In equilibrium, the marginal tax rate and replacement ratio dampen economic activity whereas tax subsidies boost the economy. The marginal tax rate and replacement ratio amplify shock responses whereas employment subsidies weaken them. The tax instruments affect the degree to which the wage absorbs shocks. We show that increasing tax progression when taxation is initially progressive is harmful for steady state employment and output, and amplifies the sensitivity of macroeconomic variables to shocks. When taxation is initially proportional, increasing progression is beneficial for output and employment and dampens shock responses.

The relationships between work stressors and organizational performance in long-term care for elderly residents

This study investigates the relationships between work stressors and organizational performance in terms of the quality of care provided by the long-term care facilities. Work stressors are first examined in relation to the unit's structural factors, resident characteristics, and to the unit specialization. The study is completed by an investigation into the associations of work stressors such as job demands or time pressure, role ambiguity, resident-related stress, and procedural injustice to organizational performance. Also the moderating effect of job control in the job demands organizational performance relationship is examined. The study was carried out in the National Research and Development Centre for Welfare and Health (STAKES). Survey data were drawn from 1194 nursing employees in 107 residential-home and health-center inpatient units in 1999 and from 977 employees in 91 units in 2002. Information on the unit resident characteristics and the quality of care was provided by the Resident Assessment Instrument (RAI). The results showed that large unit size or lower staffing levels were not consistently related to work stressors, whereas the impairments in residents' physical functioning in particular initiated stressful working conditions for employees. However, unit specialization into dementia and psychiatric residents was found to buffer the effects that the resident characteristics had on employee appraisals of work stressors, in that a high proportion of behavioral problems was related to less time pressure and role conflicts for employees in specialized units. Unit specialization was also related to improved team climates and the organizational commitment of employees. Work stressors associated with problems in care quality. Time pressure explained most of the differences between units in how the employees perceived the quality of physical and psychosocial care they provide for the residents. A high level of job demands in the unit was also found to be related to some increases in all clinical quality problems. High job control buffered the effects of job demands on the quality of care in terms of the use of restraints on elderly residents. Physical restraint and especially antipsychotic drug use were less prevalent in units that combined both high job demands and high control for employees. In contrast, in high strain units where heavy job demands coincided with a lack of control for employees, quality was poor in terms of the frequent use of physical restraints. In addition, procedural injustice was related to the frequent use of antianxiety of hypnotic drugs for elderly residents. The results suggest that both job control and procedural justice may have improved employees' abilities to cope when caring for the elderly residents, resulting in better organizational performance.

Social Media as a Form of Organizational Knowledge Sharing

This study investigates the role of social media as a form of organizational knowledge sharing. Social media is investigated in terms of the Web 2.0 technologies that organizations provide their employees as tools of internal communication. This study is anchored in the theoretical understanding of social media as technologies which enable both knowledge collection and knowledge donation. This study investigates the factors influencing employees’ use of social media in their working environment. The study presents the multidisciplinary research tradition concerning knowledge sharing. Social media is analyzed especially in relation to internal communication and knowledge sharing. Based on previous studies, it is assumed that personal, organizational, and technological factors influence employees’ use of social media in their working environment. The research represents a case study focusing on the employees of the Finnish company Wärtsilä. Wärtsilä represents an eligible case organization for this study given that it puts in use several Web 2.0 tools in its intranet. The research is based on quantitative methods. In total 343 answers were obtained with the aid of an online survey which was available in Wärtsilä’s intranet. The associations between the variables are analyzed with the aid of correlations. Finally, with the aid of multiple linear regression analysis the causality between the assumed factors and the use of social media is tested. The analysis demonstrates that personal, organizational and technological factors influence the respondents’ use of social media. As strong predictive variables emerge the benefits that respondents expect to receive from using social media and respondents’ experience in using Web 2.0 in their private lives. Also organizational factors such as managers’ and colleagues’ activeness and organizational guidelines for using social media form a causal relationship with the use of social media. In addition, respondents’ understanding of their responsibilities affects their use of social media. The more social media is considered as a part of individual responsibilities, the more frequently social media is used. Finally, technological factors must be recognized. The more user-friendly social media tools are considered and the better technical skills respondents have, the more frequently social media is used in the working environment. The central references in relation to knowledge sharing include Chun Wei Choo’s (2006) work Knowing Organization, Ikujiro Nonaka and Hirotaka Takeuchi’s (1995) work The Knowledge Creating Company and Linda Argote’s (1999) work Organizational Learning.

Tupakka, luokka ja terveyskäyttäytymisen ongelma

Smoking has decreased significantly over the last few decades, but it still remains one of the most serious public health problems in all Western countries. Smoking has decreased especially in upper socioeconomic groups, and this differentiation is an important factor behind socioeconomic health differentials. The study examines smokers risk perceptions, justifications and the meaning of smoking in different occupational groups. The starting point of the research is that the concept of health behaviour and the individualistic orientation it implies is too narrow a viewpoint with which to understand the current cultural status of smoking and to explain its association with social class. The study utilizes two kinds of data. Internet discussions are used to examine smokers risk perceptions and counter-reactions to current public health discourses. Interviews of smokers and ex-smokers (N=55) from different occupations are utilized to analyse the process of giving up smoking, social class differences in the justifications of smoking and the role of smoking in manual work. The continuing popularity of smoking is not a question of lacking knowledge of or concern about health risks. Even manual workers, in whom smoking is more prevalent, consider smoking a health risk. However, smokers have several ways of dealing with the risk. They can equate it with other health risks confronted in everyday life or question the adequacy of expert knowledge. Smoking can be seen as signifying the ability to make independent decisions and to question authorities. Regardless of the self-acknowledged dependency, smoking can be understood as a choice. This seemingly contradictory viewpoint was central especially for non-manual workers. They emphasized the pleasures and rules of smoking and the management of dependency. In contrast, manual workers did not give positive justifications for their smoking, thus implying the self-evident nature of the habit. Still, smoking functions as a resource in manual work as it increases the autonomy of workers in terms of their daily tasks. At the same time, smoking is attached to other routines and practices at workplaces. The study shows that in order to understand current trends in smoking, differing perceptions of risk and health as well as ways of life and their social and economic determinants need to be taken into account. Focussing on the social contexts and environments in which smoking is most prevalent is necessary in order to explain the current association of smoking with the working class.

Social factors at work and the health of employees

Masennus, ahdistuneisuus, alkoholiriippuvuus ja alkoholin väärinkäyttö sekä unihäiriöt ovat yleisiä ongelmia työssä käyvän väestön keskuudessa. Nämä sairaudet ja oireet aiheuttavat huomattavia kuluja myös yhteiskunnalle. Sosiaalisen tuen ja työilmapiirin yhteyttä työssä käyvien (n = 3 347–3 430) terveyteen tutkittiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Terveys 2000 -aineistossa. Sosiaalista tukea työssä mitattiin JCQ-kyselyllä (Job Content Questionnaire) ja yksityiselämän sosiaalista tukea SSQ-kyselyllä (Social Support Questionnaire). Työilmapiiriä mitattiin kyselyllä, joka on osa Terve työyhteisö -kyselyä. Mielenterveyshäiriöiden diagnoosit perustuivat CIDI-haastatteluun (Composite International Diagnostic Interview). Tiedot lääkärin määräämistä masennus- ja unilääkkeistä poimittiin Kelan lääkerekisteristä ja tiedot työkyvyttömyyseläkkeistä Eläketurvakeskuksen ja Kelan rekistereistä. Ilmapiirin kokemisessa ei ollut merkitsevää eroa sukupuolten välillä. Sen sijaan naiset kokivat saavansa sosiaalista tukea enemmän sekä työssä että yksityiselämässä. Vähäinen sosiaalinen tuki sekä työssä että yksityiselämässä oli yhteydessä masennukseen, ahdistuneisuushäiriöihin ja moniin uniongelmiin. Huono työilmapiiri oli yhteydessä sekä masennukseen että ahdistuneisuushäiriöihin. Vähäinen tuki sekä esimiehiltä että työtovereilta oli yhteydessä myöhempään masennuslääkkeiden käyttöön. Huono työilmapiiri ennusti myös masennuslääkkeiden käyttöä. Vähäinen sosiaalinen tuki esimieheltä näytti lisäävän työkyvyttömyyseläkkeen todennäköisyyttä. Työhyvinvointiin täytyy kiinnittää huomiota, koska vähäinen sosiaalinen tuki ja huono työilmapiiri ovat yhteydessä mielenterveysongelmiin ja lisäävät työkyvyn menettämisen riskiä. – Englanninkielinen julkaisu. Suomenkielinen yhteenveto s. 89–90.

Vanhukset ja päihteet. Sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien käsityksiä ikääntyneiden päihteidenkäytöstä, palveluista ja päihdepalveluiden kehittämisestä

Ikääntyneiden päihteidenkäyttö on ajankohtainen ilmiö, joka kohdataan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän eri tasoilla aiempaa useammin. Tutkielmassani tarkastellaan empiirisen tutkimusaineiston avulla käsityksiä, joita vanhusten palveluiden sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat liittävät ikääntyneiden päihteidenkäyttöön, palveluihin ja päihdepalveluiden kehittämiseen. Tutkimusaineistoni koostuu maaliskuussa 2010 tehdyistä Helsingin sosiaaliviraston vanhusten palveluiden sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien haastatteluista (N=16). Haastattelut on toteutettu puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Analyysimenetelmänä olen käyttänyt fenomenografista analyysia. Analyysin tulokset olen kuvannut kuvauskategorioina, joiden avulla esittelen käsityksiä ikääntyneiden päihteidenkäytöstä, palveluista ja päihdepalveluiden kehittämisestä. Tutkielmani teoreettinen viitekehys perustuu pääosin sosiaaligerontologi Jyrki Jyrkämän (2007) esittämään kuvaukseen ikääntyneiden päihteidenkäytöstä toimijuuden lajina. Huomioni kiinnittyy tässä tutkielmassa erityisesti sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien kuvaamiin ikääntyneiden päihteidenkäyttöön, palveluihin ja päihdepalveluiden kehittämiseen liittämiin määrittelyihin, joita he käsityksillään ilmaisevat. Ikääntyneiden päihteidenkäyttö näyttäytyy tutkielmassani kompleksisena ja monisyisenä ilmiönä, johon määrittelyjä kohdistavat ikääntyneen henkilön lisäksi myös omaiset, muut läheiset ja palvelujärjestelmän työntekijät. Palvelujärjestelmän työntekijät kohtaavat ikääntyneiden päihdeasiakkaiden kanssa työskennellessään usein ammatillisen riittämättömyyden ja neuvottomuuden tunteita. Sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien kuvaamien käsitysten mukaan palvelujärjestelmän kyky vastata päihteitä käyttävien ikääntyneiden henkilöiden tarpeisiin on rajallinen, koska avohuollon palvelut on suunnattu usein nuorille ja työikäisille aikuisille. Päihteidenkäyttö vaikuttaa myös omaishoitajien, hoitavien omaisten ja palvelutaloissa asuvien ikääntyneiden arkeen. Ilmiö voi jäädä näkymättömäksi, koska runsaasti päihteitä käyttävät ikääntyneet eivät usein hakeudu oma-aloitteisesti sosiaali- ja terveyspalveluiden piiriin. Päihteidenkäyttö voi määritellä ikääntyneiden päihteidenkäyttäjien palveluihin pääsyn ehtoja ja vaikuttaa heidän jäämiseensä palveluiden ulkopuolelle. Päihteidenkäytön aloittaminen myöhemmällä iällä liittyy usein ikääntyneiden elämässä tapahtuviin kielteisiin muutoksiin, joihin etsitään lohtua alkoholista. Asiakkaan tavoitteellinen arki ei näyttäydy ikääntyneen raitistumisena, vaan alkoholinkäytön vähentämisenä tai kykynä osallistua päihteidenkäytölle vaihtoehtoiseen toimintaan. Sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat kuvaavat käsityksinään, että vanhusten palveluissa tarvittaisiin lisää päihdeaiheista koulutusta ja päihdeasioihin keskittyvää työnohjausta. Ikääntyneille päihteidenkäyttäjille tulisi tarjota moniammatillisia asiantuntijapalveluita joiden tuottajina voivat olla sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän lisäksi kolmannen sektorin toimijat.

Process of burnout: structure, antecedents, and consequences

The major changes that have been witnessed in today's workplaces are challenging the mental well-being of employed people. Stress and burnout are considered to be modern epidemics, and their importance to physical health and work ability has been acknowledged world-wide. The aim of the thesis was to study the concept of burnout as a process proceeding from its antecedents, through the development of the syndrome, and to its outcomes. Several work-related factors considered antecedents of burnout were studied in different occupational groups. The syndrome of burnout is seen as consisting of three dimensions - exhaustion, cynicism and lack of professional efficacy - and different alternatives for the sequential development of these dimensions were tested. Furthermore, several indicators of the severely detrimental health and work ability outcomes of burnout were investigated in a longitudinal study design. The research questions were as follows. 1) Is burnout, as measured with the Maslach Burnout Inventory - General Survey (MBI-GS), a three-dimensional construct and how invariant is the factorial structure across occupations (Finnish) and national samples (Finnish, Swedish and Dutch)? How persistent is exhaustion over time? 2) What is the sequential process of burnout? Is it similar across occupations? How do work stressors relate to the process? 3) How does burnout relate to severe health consequences as well as temporary and chronic work disability according to hospitalization periods, sick-leave episodes and receiving disability pensions? The data were collected between 1986 and 2005. The population of the study consisted of respondents to a company-wide questionnaire survey carried out in 1996-1997 (N=9705, response rate 63%). The participants comprised 6025 blue-collar workers and 3680 white-collar workers. The majority were men (N=7494) and the average age was 43.7 years. In addition, a sample from the population had responded to a questionnaire survey in 1988, which was combined with the 1996 data to form panel data on 713 respondents. The register-based data were collected between 1986 and 2005 from 1) the company's occupational health services' records for a sample of respondents from the 1996 questionnaire survey (sick-leave data), 2) hospitalization records from the Hospital discharge register, and 3) disability pension records from the Finnish Centre for Pensions. These data were combined person by person with the 1996 questionnaire survey data with the help of personal identification numbers which were saved with the study numbers by the researchers. The results showed that burnout consists of three separate but correlating symptoms: exhaustion, cynicism and lack of professional efficacy. As a syndrome, burnout was strongly related to job stressors at work, and seemed to develop from exhaustion through cynicism to lack of professional efficacy in a similar manner among white-collar and blue-collar employees. The results also showed that exhaustion persisted even after eight years of follow-up but did not predict cynicism or lack of professional efficacy after that amount of time. Nor were job stressors longitudinally related to burnout. Longitudinal results were obtained for the severe health-related consequences of burnout. The investigated outcomes represented different phases of health deterioration ranging from sick-leaves and hospitalization periods to receiving work disability pensions. The results showed that burnout syndrome, and its elements of exhaustion and cynicism, were related to future mental and cardiovascular disorders as indicated by hospitalization periods. Burnout was also related to future sick-leave periods due to mental, cardiovascular and musculoskeletal disorders. Of the separate elements, exhaustion was related to the same three categories of disorder, cynicism to mental, musculoskeletal and digestive disorders, and lack of professional efficacy to mental and musculoskeletal disorders. Burnout also predicted receiving disability pensions due to mental and musculoskeletal disorders among initially healthy subjects. Exhaustion was related to receiving disability pensions even when self-reported chronic illness was taken into account. The results suggest that burnout is a multidimensional, chronic, work-related syndrome, which may have serious consequences for health and work ability.