The relationships between work stressors and organizational performance in long-term care for elderly residents

This study investigates the relationships between work stressors and organizational performance in terms of the quality of care provided by the long-term care facilities. Work stressors are first examined in relation to the unit's structural factors, resident characteristics, and to the unit specialization. The study is completed by an investigation into the associations of work stressors such as job demands or time pressure, role ambiguity, resident-related stress, and procedural injustice to organizational performance. Also the moderating effect of job control in the job demands organizational performance relationship is examined. The study was carried out in the National Research and Development Centre for Welfare and Health (STAKES). Survey data were drawn from 1194 nursing employees in 107 residential-home and health-center inpatient units in 1999 and from 977 employees in 91 units in 2002. Information on the unit resident characteristics and the quality of care was provided by the Resident Assessment Instrument (RAI). The results showed that large unit size or lower staffing levels were not consistently related to work stressors, whereas the impairments in residents' physical functioning in particular initiated stressful working conditions for employees. However, unit specialization into dementia and psychiatric residents was found to buffer the effects that the resident characteristics had on employee appraisals of work stressors, in that a high proportion of behavioral problems was related to less time pressure and role conflicts for employees in specialized units. Unit specialization was also related to improved team climates and the organizational commitment of employees. Work stressors associated with problems in care quality. Time pressure explained most of the differences between units in how the employees perceived the quality of physical and psychosocial care they provide for the residents. A high level of job demands in the unit was also found to be related to some increases in all clinical quality problems. High job control buffered the effects of job demands on the quality of care in terms of the use of restraints on elderly residents. Physical restraint and especially antipsychotic drug use were less prevalent in units that combined both high job demands and high control for employees. In contrast, in high strain units where heavy job demands coincided with a lack of control for employees, quality was poor in terms of the frequent use of physical restraints. In addition, procedural injustice was related to the frequent use of antianxiety of hypnotic drugs for elderly residents. The results suggest that both job control and procedural justice may have improved employees' abilities to cope when caring for the elderly residents, resulting in better organizational performance.

Tässä tutkimuksessa selvitetään, miten hoitajien työssään kokemat stressitekijät vaikuttavat hoidon laatuun vanhusten pitkäaikaishoidon laitoksissa. Tutkimuksessa tarkastellaan useiden työn stressitekijöiden, kuten kiireen tai työn vaatimusten, rooliepäselvyyksien, asiakastyön rasittavuuden ja päätöksenteon epäoikeudenmukaisuuden, yhteyksiä sekä hoitajien kokemuksiin hoidon laadusta että hoidon kliiniseen laatuun. Lisäksi selvitetään, vähentävätkö hoitohenkilöstön vaikutusmahdollisuudet kiireen tai työn vaatimusten haitallisia vaikutuksia hoidon laatuun. Tutkimuksessa tarkastellaan myös sitä, miten osastojen rakenteelliset tekijät ja hoidettavien vanhusten toimintakyky, sekä osastojen erikoistuminen vaikuttavat työn stressitekijöihin. Tutkimus toteutettiin Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksessa (Stakes). Kyselyaineisto kerättiin 1194 hoitotyöntekijältä 107 vanhainkoti- tai terveyskeskusosastolla vuonna 1999 ja 977 hoitajalta 91 osastolla vuonna 2002. Tutkimuksessa käytettiin myös RAI (Resident Assessment Instrument) -kokonaisarviointien tietoja osastojen asukkaiden toimintakyvystä ja hoidon laadusta. Hoitotyöntekijät kokivat eniten kiirettä ja rooliristiriitoja silloin, kun hoidettavien asukkaiden fyysinen toimintakyky oli heikko. Osastojen erikoistuminen sen sijaan vähensi työn stressitekijöitä siten, että dementia- ja psykiatriapotilaisiin erikoistuneilla osastoilla käytösoireisten asukkaiden hoitaminen oli yhteydessä vähäisempään kiireeseen ja rooliristiriitoihin. Erikoistuneilla osastoilla myös työryhmien ilmapiiri oli parempi ja organisaatioon sitouduttiin voimakkaammin kuin sekaosastoilla. Tutkimus osoitti, että työntekijöiden kuormittuminen voi heikentää hoidon laatua. Työntekijöiden kiire selitti suuren osan osastojen välisistä eroista tarkasteltaessa hoitajien kokemuksia hoidon laadusta. Kohtuuttomat työn vaatimukset olivat yhteydessä myös moniin kliinisiin laatuongelmiin, kuten painehaavojen esiintyvyyteen. Työn vaatimusten yhteys hoidon laatuun oli usein kuitenkin riippuvainen siitä, oliko hoitajilla mahdollisuus vaikuttaa työhönsä. Liikkumista estäviä apuvälineitä käytettiin eniten osastoilla, joilla työntekijät kokivat työnsä kiireiseksi ja yksipuoliseksi eikä heillä ollut mahdollisuuksia vaikuttaa työhönsä. Vastaavasti osastoilla, joilla hoitajilla oli mahdollisuuksia vaikuttaa työhönsä ja käyttää siinä monipuolisesti taitojaan ja kykyjään, vanhusten liikkumista rajoitettiin vähemmän. Näillä osastoilla myös antipsykoottisia lääkkeitä käytettiin asukkailla keskimääräistä vähemmän. Lisäksi päätöksenteon oikeudenmukaisuus oli yhteydessä osastojen rauhoittavien ja unilääkkeiden käytön määrään. Tutkimustulosten mukaan työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet työhönsä ja oikeudenmukaiset päätöksentekotavat edesauttavat työntekijöiden selviytymistä hoitotyössä, ja siten ne voivat parantaa myös vanhusten pitkäaikaishoidon laatua.