Social Media as a Form of Organizational Knowledge Sharing

This study investigates the role of social media as a form of organizational knowledge sharing. Social media is investigated in terms of the Web 2.0 technologies that organizations provide their employees as tools of internal communication. This study is anchored in the theoretical understanding of social media as technologies which enable both knowledge collection and knowledge donation. This study investigates the factors influencing employees’ use of social media in their working environment. The study presents the multidisciplinary research tradition concerning knowledge sharing. Social media is analyzed especially in relation to internal communication and knowledge sharing. Based on previous studies, it is assumed that personal, organizational, and technological factors influence employees’ use of social media in their working environment. The research represents a case study focusing on the employees of the Finnish company Wärtsilä. Wärtsilä represents an eligible case organization for this study given that it puts in use several Web 2.0 tools in its intranet. The research is based on quantitative methods. In total 343 answers were obtained with the aid of an online survey which was available in Wärtsilä’s intranet. The associations between the variables are analyzed with the aid of correlations. Finally, with the aid of multiple linear regression analysis the causality between the assumed factors and the use of social media is tested. The analysis demonstrates that personal, organizational and technological factors influence the respondents’ use of social media. As strong predictive variables emerge the benefits that respondents expect to receive from using social media and respondents’ experience in using Web 2.0 in their private lives. Also organizational factors such as managers’ and colleagues’ activeness and organizational guidelines for using social media form a causal relationship with the use of social media. In addition, respondents’ understanding of their responsibilities affects their use of social media. The more social media is considered as a part of individual responsibilities, the more frequently social media is used. Finally, technological factors must be recognized. The more user-friendly social media tools are considered and the better technical skills respondents have, the more frequently social media is used in the working environment. The central references in relation to knowledge sharing include Chun Wei Choo’s (2006) work Knowing Organization, Ikujiro Nonaka and Hirotaka Takeuchi’s (1995) work The Knowledge Creating Company and Linda Argote’s (1999) work Organizational Learning.

Tutkimus käsittelee sosiaalista mediaa tiedon jakamisen välineenä. Sosiaalisella medialla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa niitä palveluita, joita yritys tarjoaa työntekijöilleen sisäisen viestinnän ja tiedon jakamisen palveluina. Tutkimuksen lähtökohtana on sosiaalisen median määrittely tiedon jakamisen työkaluna, joka mahdollistaa sekä tiedon keräämisen että tiedon jakamisen. Tutkimuksessa tutkitaan niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, kuinka usein työntekijät käyttävät sosiaalista mediaa työympäristössään. Tutkimuksen teoreettisessa osuudessa esitellään monitieteellinen tutkimusperinne liittyen tiedon jakamiseen. Sosiaalista mediaa käsitellään erityisesti osana sisäistä viestintää ja tiedon jakamista. Aikaisempien tutkimusten pohjalta oletetaan, että työntekijöiden sosiaalisen median käyttöön vaikuttavat ihmiseen itseensä, organisaatioon ja tekniikkaan liittyvät tekijät. Tutkimus on toteutettu tapaustutkimuksena, jonka kohderyhmänä ovat suomalaisen yrityksen Wärtsilän työntekijät. Wärtsilä edustaa sopivaa tapausorganisaatiota tutkimukselle, sillä yritys hyödyntää useita sosiaalisen median palveluita sisäisessä viestinnässään. Tutkimus pohjautuu kvantitatiivisiin menetelmiin. Tutkimuksen aineisto koostuu 343 vastauksesta, jotka kerättiin sähköisellä kyselyllä. Kysely julkaistiin Wärtsilän intranetissä. Muuttujien välisiä suhteita analysoidaan ensin korrelaatiokertoimien avulla. Lopuksi selittävien tekijöiden kausaalisuhdetta sosiaalisen median käyttöön tutkitaan lineaarisen regressioanalyysin avulla. Tutkimuksessa selviää, että sekä ihmiseen, organisaatioon että tekniikkaan liittyvät tekijät vaikuttavat vastaajien sosiaalisen median käyttöön. Erityisesti vastaajien odottamat edut sosiaalisen median käytöstä sekä vastaajien aikaisempi kokemus web 2.0 työkaluista yksityiselämässä todetaan vahvoina selittävinä tekijöinä. Myös organisaatioon liittyvät tekijät, kuten esimiesten ja kollegoiden aktiivisuus ja yrityksen antamat ohjeet sosiaalisen median käytöstä, muodostavat kausaalisuhteen sosiaalisen median käyttöön. Lisäksi tutkimus osoittaa, että vastaajien näkemyksellä omista vastuualueistaan on merkitystä sille, kuinka usein he käyttävät sosiaalista mediaa. Mitä vahvemmin vastaajat mieltävät sosiaalisen median osaksi omia vastuualueitaan, sitä useammin he myös käyttävät kyseisiä työvälineitä. Lopuksi on huomioitava tekniikkaan liittyvät tekijät. Mitä käyttäjäystävällisempänä vastaajat kokevat sosiaalisen median työvälineet ja mitä paremmat tekniset taidot heillä on, sitä useammin he hyödyntävät sosiaalisen median työkaluja työympäristössään. Tutkimuksen tärkeimpiä lähteitä ovat tiedon jakamiseen liittyen Chun Wei Choon (2006) teos Knowing Organization, Ikujiro Nonakan ja Hirotaka Takeuchin (1995) teos The Knowledge Creating Company sekä Linda Argoten (1999) teos Organizational Learning.