Onko varhaisen tuen päiväkoti mahdollinen? : Tutkimus varhaiskasvatuksen yhteisöllisestä kehittämisestä

Is the early childhood day care facility possible? The research considering communal development of the early education. In Finland mothers and fathers look after 400 000 pre-school children. Half of these attend day care facilities, in which 50 000 staff are employed. The aim of this research is to develop co-operation practices within the day care centre. This research refines and expands my own interest in and knowledge of day care management and content development. The basis of the research draws upon ethnographic material covering the period 1999–2005. The day care centre chosen as a central informant was the first suburban centre founded in 1963, and it provided a rich local and welfare state research perspective. It became clear that the day care facility’s co-operation practices formed the basis of bringing up children and at the same time produced a new multi-operational and multi-layered community for child participation. Adult day care centre workers bringing up the children as a professional work and solutions defining the conditions for the work are expressed in a child’s upbringing. This obviously has an impact in where as the development of communities. From the human and community scientific point of view, the group of youngest children will take up a future position as key players in communities as essential actors and reformers. The research was carried out as multiphase and multiscientific practical research and iterative data formation. The results verified that the co-operation between parents and day care staff produces important benefits for all the stakeholders. However, the day care staff has difficulties in implementing the benefits. During the research process, it became clear that conceptually day care staff saw the practices as ”very important, but not easily realised in practice”. As a result this demanded further research to address this issue and to extend this to the carefacility’s co-operation practises and their communal and social conditions. The research looks at the carefacility’s co-operation with key stakeholders. At the same time it undertakes an analytical and historical examination of carefacilitys’s with an experimental focus as two day care centres chosen as experimental objects. The results of the research showed that the benefits gained by children were determined by the day care centre’s socio-political structure and the parent’s resources. The research framework categorised early childhood education as generational and gender based structures. As part of the research, the strains endemic to these formations have been examined. The system for bringing up children was created as part of a so called welfare state project by implemented by the Day Care Act in year 1973. The law secured the subjective right for every pre-school child to have access to day care facilities. The law also introduced a labour and sosiopolitical phase and the refinement of the day care facility’s education-care concept. The latest phase that started during the early 1990´s was called the market-based social services strategy. As a result of this phase, state support was limited and the screening function of the law was relaxed. This new strategy resulted in a divisive and bureaucratic social welfare system, that individualised and segregated children and their parents, leaving some families outside the communal and welfare state benefit net. The modern day care centre is a hybrid of different aims. Children spend longer and more irregular time in day care. The families are multicultural and that requires more training for the staff. The work in day care has been enhanced, for example he level of education for the staff has been lowered and productivity has been improved. However, administrative work and different kinds of support and net work functions together with the continuous change have taken over from the work done face to face with children. Staff experiences more pressure as the management and the work load has increased. Consequently the long-term planning and daily implementation of the nuclear task of the day care facility is difficult to control. This will have an effect on both motivation and manageability of the work. Overall quality of the early childhood upbringing has been weakened. The possibilities for the near future were tested in the two day care centres chosen as an experi-ment objects. The analysis of these experiments showed that generative interaction work will benefit everyone: children, parents and employees. The main results of the research are new concepts of an early support day care centre, which can be empirically and theoretically possi-ble for development the near future. Key words: Day care facility’s co-operation practises, early childhood education as generational structure, child’s multi-operational and multi-layered community, multi-subjective operator, generative interaction work, communal composition.

Maassamme noin 400 000 alle kouluikäisestä lapsesta joka toinen on kunnallisessa päivähoidossa. Yhteistyö lasten vanhempien ja noin 50 000 päivähoidon ammattilaisen kesken on monimuotoista ja päivittäistä. Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää päiväkodin kasvatusyhteistyötä. Analysoin päiväkodin kasvatustyön ja -yhteistyön kehityshistoriaa ja -haasteita osana pääkaupungin ja valtakunnallisen päivähoidon muutosta. Tutkimusaineiston päälähteenä ja kokeilupäiväkotina oli kansanlastentarhan traditioon kiinnittyvä, vuonna 1963 käynnistynyt lastentarha- ja -seimilaitos, maan ensimmäinen lähiöpäiväkoti. Se antoi tutkimukselle päiväkodin, paikallisyhteisöllisen ja hyvinvointivaltiollisen monipuolisen ja rikkaan tutkimusperspektiivin. Yhteistyön merkitys kasvaa urbanisoituvassa ympäristöissä Samaan aikaan kun alle kouluikäisten määrä maassamme on viimeisen 40 vuoden aikana supistunut liki kolmanneksen ja suhteellinen osuus väestöstä on pienentynyt, on kunnallisessa päivähoidossa hoidettavien lasten määrä ja osuus ikäluokasta kasvanut: esimerkiksi pääkaupungin 3-6-vuotiaista lapsista vuonna 2006 oli 73,5% oli kunnallisessa päivähoidossa ja yli 90% kaikista kunnallisen päivähoidon noin 20 000 lapsesta hoidettiin päiväkodeissa. Yhä useampi lapsi hoidetaan päiväkodissa ja yhä useampi heistä on kaupunkilainen. Tutkimus osoitti päiväkotien keskeisen ja kasvavan roolin varhaiskasvatuksen toteuttamisessa. Johtopäätöksenä voitiin todeta, että päiväkodin edeltäjän fröbeliläisen lastentarhan yhteisöllinen ydin on kestävä ja se soveltuu hyvin urbanisoituvaan yhteiskuntaan. Nykyjärjestelmä tarvitsee perusteellisen remontin Tutkimuksessani osoitan, että nykypäiväkoti on joutunut syvenevään kriisinomaiseen tilaan päiväkotimuodon tarpeen ja merkityksen kasvun ja samanaikaisesti tapahtuneen toiminnan edellytysten heikentymisen vuoksi. Nykytilanne, jossa päiväkotien tehtäväksi on tullut kantaa yhä suurempi vastuu lasten päivittäisestä elämästä ja hyvinvoinnista, samalla kun sen toimintaedellytyksiä on ohennettu ja kavennettu, ei mahdollista kasvatusyhteistyöhön lasten tai aikuisten tasolla ja kesken sisältyvien potentiaalien täysimittaista hyödyntämistä. Tutkimustulosteni mukaan sekä lapset, vanhemmat että päiväkodin työntekijät hyötyvät kasvatusyhteistyöstä ja sen yhteiskunnallista vaikuttavuutta olisi mahdollista lisätä merkittävästi. Tämä edellyttää kuitenkin päiväkotien yhteiskunnallisen tehtävän uudelleen arviointia lasten tarpeiden näkökulmasta. Uudenlainen, yhteisöllinen päiväkoti on mahdollinen Perustelen väitettäni päivähoidon ja päiväkodin varhaiskasvatuksen historia-analyysin ja käytännön kokeilujen tulosten avulla ja esitän uuden päiväkodin konseptin, jonka olen nimennyt varhaisen tuen päiväkodiksi. Se on vaihtoehto nykyiselle päiväkodille annettujen osin ristiriitaisten tehtäväksiantojen "kasaumalle", jonka olen nimennyt ekonomistis-huollolliseksi toimintakonseptiksi. Ydinajatus varhaisen tuen päiväkodissa on kaikkien lasten varhaiskasvatusoikeus ja vanhempien osallisuusoikeus. Uusi, yhteisöllinen päiväkoti on demokraattinen ja demokratisoiva. Se on vaihtoehto nykyiselle pirstaleiselle, ja monia lapsia ja vanhempia ulkopuolelle sulkevalle järjestelmälle. Tutkimuksen kokeilut osoittivat, että tukemalla päiväkodin työyhteisöja tarkoituksenmukaisella lisäresursoinnilla voidaan hyödyttää lapsia ja lasten vanhempia sekä kohentaa henkilöstön ammatillisuutta ja lisätä työhyvinvointia. Väitän, että esimerkiksi tutkimukseni Kieku-kokeilun kaltaisilla päiväkodin yhteisöllisen kehittämisen keinoilla voidaan tukea myös lasten vanhempia nykyistä varhaisemmin. Päiväkodin pedagogista ja sosiaalipoliittista funktiota voidaan kehittää samanaikaisesti. Jatkotutkimuksen ja uusien käsitteiden kehittämisen tarve Tutkimus johti kysymään muun muassa, mitkä tekijät ovat aiheuttaneet sen, että esimerkiksi pääkaupungissa lastensuojelua tarvitsevien alle kouluikäisten lasten määrä ja osuus ikäryhmästä ovat kasvaneet merkittävästi 1990-luvun alkupuolelta lähtien samaan aikaan kun lasten määrä on vähentynyt. Millaisia sosiaalipoliittisia vaikutuksia nykymuotoisella toimintamallilla on tuotettu lasten, vanhempien ja perheiden elämään ja millaisia pidemmän aikavälin kunta- ja valtiontaloudellisia vaikutuksia voidaan arvioida olleen? Monitieteinen tutkimusprosessi sekä edellytti että tuotti uusia kasvatussosiologisia käsitteitä ja malleja, kuten ”ihmiseltä-ihmiselle” kolmiulotteisen generatiivisen vuorovaikutustyön mallin ja lapsen toiminta- ja kasvuyhteisöjen lokaalis-globaalin mallin/teorian sekä monisubjektisen toimijuuden ja yhteisöllinen luoman käsitteet.