Tupakka, luokka ja terveyskäyttäytymisen ongelma

Smoking has decreased significantly over the last few decades, but it still remains one of the most serious public health problems in all Western countries. Smoking has decreased especially in upper socioeconomic groups, and this differentiation is an important factor behind socioeconomic health differentials. The study examines smokers risk perceptions, justifications and the meaning of smoking in different occupational groups. The starting point of the research is that the concept of health behaviour and the individualistic orientation it implies is too narrow a viewpoint with which to understand the current cultural status of smoking and to explain its association with social class. The study utilizes two kinds of data. Internet discussions are used to examine smokers risk perceptions and counter-reactions to current public health discourses. Interviews of smokers and ex-smokers (N=55) from different occupations are utilized to analyse the process of giving up smoking, social class differences in the justifications of smoking and the role of smoking in manual work. The continuing popularity of smoking is not a question of lacking knowledge of or concern about health risks. Even manual workers, in whom smoking is more prevalent, consider smoking a health risk. However, smokers have several ways of dealing with the risk. They can equate it with other health risks confronted in everyday life or question the adequacy of expert knowledge. Smoking can be seen as signifying the ability to make independent decisions and to question authorities. Regardless of the self-acknowledged dependency, smoking can be understood as a choice. This seemingly contradictory viewpoint was central especially for non-manual workers. They emphasized the pleasures and rules of smoking and the management of dependency. In contrast, manual workers did not give positive justifications for their smoking, thus implying the self-evident nature of the habit. Still, smoking functions as a resource in manual work as it increases the autonomy of workers in terms of their daily tasks. At the same time, smoking is attached to other routines and practices at workplaces. The study shows that in order to understand current trends in smoking, differing perceptions of risk and health as well as ways of life and their social and economic determinants need to be taken into account. Focussing on the social contexts and environments in which smoking is most prevalent is necessary in order to explain the current association of smoking with the working class.

Tupakoinnin terveyshaitat ovat nykyisin hyvin tiedostettuja. Tupakointi on myös yksi tärkeimmistä tekijöistä sosioekonomisten terveyserojen taustalla. Vaikka tupakointi on viime vuosikymmeninä vähentynyt olennaisesti, se on silti varsin yleistä erityisesti yhteiskunnan alemmissa sosiaaliryhmissä. Tutkimuksessa kysytään, miten tupakoitsijat ymmärtävät ja käsittelevät tupakoinnin terveysriskeihin liittyvää tietoa. Entä perustelevatko eri luokka-asemassa olevat tupakoitsijat tupakointiaan eri tavoilla? Mikä pitää ruumiillista työtä tekevän kiinni tupakassa? Tutkimus osoittaa, että tupakoinnin jatkumista ei voi selittää tupakoitsijoiden puutteellisilla tiedoilla tupakoinnin riskeistä, tai sillä että he eivät pitäisi terveyttään tärkeänä. Myös tilastojen mukaan runsaammin tupakoivat työntekijät pitävät tupakointia ensisijaisesti terveyshaittana. Tupakoitsijoilla on silti erilaisia tapoja käsitellä tupakoinnin aiheuttamaa terveysriskiä. Se voidaan ymmärtää vain yhtenä elämään sisältyvistä monista riskeistä tai voidaan vedota asiantuntijatiedon puutteellisuuteen. Riippuvuudesta huolimatta tupakoitsijat voivat pitää tupakointiaan omana valintana. Tämä yksilöllisen valinnan näkökulma on tärkeä erityisesti tupakoiville toimihenkilöille. He korostavat tupakoinnin nautintoja, tupakointiin liittyviä sääntöjä ja riippuvuuden hallintaa. Työntekijöillä sen sijaan korostuu tupakoinnin itsestäänselvyys: tupakointia ei pyritä perustelemaan korostamalla tupakoinnin myönteisiä puolia. Silti tupakointi on ruumiillisessa työssä sosiaalisiin suhteisiin liittyvä resurssi, joka mahdollistaa työntekijöille suuremman liikkumavaran oman ajan hallinnassa. Tupakkariippuvuus yhdistettynä työpaikan tupakointia tukeviin käytäntöihin on tehokas yhdistelmä, joka pitää tupakoitsijan kiinni tupakassa. Tutkimus tuo esiin terveyteen liittyvän ymmärryksen ristiriitaisuuden. Vaikka terveyttä pidetään tärkeänä, se ei riitä yksin motivoimaan tupakoinnin lopettamista. Tärkeämpää on se, miten tupakointi liittyy tupakoitsijan elämäntapojen ja elinolosuhteiden kokonaisuuteen. Toiseksi tutkimus kertoo osaltaan suomalaisista luokkaeroista. Erot tupakoinnin perustelutavoissa nimittäin tuovat esiin haastateltavien aseman yhteiskunnan sosiaalisessa rakenteessa. Toimihenkilöiden tapa oikeuttaa tupakointiaan kuvaa, miten sosiaalinen asema on yhteydessä suurempaan määrittelyvaltaan siitä, mitä terveelliseen ja hyvän maun mukaiseen elämään kuuluu. Toimihenkilöille on keskeistä erottaa heidän oma hallittu tupakointinsa muiden riippuvaisesta tupakoinnista. Tupakan merkityksiä voidaan siis hyödyntää symbolisen erottautumisen välineenä luokkien välillä ja myös luokan sisällä. Työntekijöiden instrumentaalinen suhde tupakointiin muistuttaa luokka-aseman hyvin konkreettisesta puolesta. Kamppailu sosiaalisesta asemasta on kamppailua itsemääräämisoikeudesta. Tupakointi tarjoaa yhden, joskin koko ajan heikomman välineen oman tilan ja ajan hallintaan. Tutkimus perustuu tupakka-aiheisten internet-keskusteluiden analyysiin (noin 1400 keskustelukommenttia vuosilta 2000 2002) sekä tupakoivien ja tupakoinnin lopettaneiden toimihenkilöiden ja työntekijöiden puolistrukturoituihin teemahaastatteluihin (yht. 55 haastattelua).