Temporal acuity in developmental dyslexia across the life span : Tactile, auditory, visual, and crossmodal estimations

Taustaa Kehityksellinen dysleksia (lukivaikeus) on erityinen lukemaan oppimisen vaikeus, johon liittyy usein myös vaikeuksia kirjoittamaan oppimisessa. Lukivaikeuden oletetaan useissa tapauksissa johtuvan vaikeudesta käsitellä kielen äännerakenteita (fonologinen prosessointi). Tämä poikkeavuus voi olla joko lukivaikeuden perimmäinen syy tai vaihtoehtoisesti ongelmat äänteiden käsittelyssä voivat heijastaa jotain vielä perustavamman tason vaikeutta. Eräs tällainen ehdotettu perustavan tasoin syy on poikkeavuus aistien toiminnoissa, erityisesti aistien aikatarkkuudessa. Aikatarkkuudella tarkoitetaan kykyä ja rajoja siinä, kuinka nopeasti esitettyä aistitiedon virtaa henkilö kykenee vastaanottamaan ja käsittelemään. Monet arjen toiminnot lukemisen rinnalla edellyttävät aistien erittäin tarkkaa ajallista erottelukykyä (esimerkiksi kuulo puheen ymmärtämisessä, tunto pintamateriaalin tunnistamisessa). Aikatarkkuusvaikeuksien esiintyvyyttä lukivaikeudessa on tutkittu aiemminkin, mutta yksimielisyyteen ei ole päästy siitä, onko kaikilla lukivaikeuksisilla näitä ongelmia tai mihin aisteihin vaikeudet mahdollisesti rajoittuvat. Myöskään ei tiedetä, havaitaanko aikatarkkuuden ongelmia kaiken ikäisillä lukivaikeuksisilla vai vaihteleeko mahdollinen ongelmien kuva iän mukana. Lisäksi on epäselvää, kuinka aikatarkkuuden ongelmat itseasiassa ovat yhteydessä kielen käsittelyn ja varsinaisen lukemisen vaikeuksiin. Tutkimussarjan aihe Tässä tutkimussarjassa aikatarkkuutta tutkittiin kolmessa yksittäisessä aistissa, joita olivat tunto, näkö ja kuulo, sekä kolmessa aistien välisessä yhdistelmässä, joita olivat audiotaktiilinen (kuulo-tunto), visuotaktiilinen (näkö-tunto) ja audiovisuaalinen (näkö-kuulo). Aikatarkkuutta arvioitiin kahdella eri menetelmällä, jotta saataisiin lisää tietoa siitä, missä tietyssä aikatarkkuuden osa-alueessa lukivaikeuksisilla mahdollisesti on vaikeuksia. Ensimmäisessä tehtävässä tutkittavan tuli arvioida, ovatko esitetyt ei-kielelliset ärsykkeet samanaikaisia vai eriaikaisia. Toisessa tehtävässä koehenkilön tuli arvioida esitettyjen ei-kielellisten ärsykkeiden esitysjärjestys. Molemmissa tehtävissä määriteltiin millisekuntitasolla (sekunnin tuhannesosa) se esitysnopeus, jolla koehenkilö kykeni arvioimaan ärsykkeiden ajalliset suhteet oikein. Englanninkielinen demonstraatio aikatarkkuustehtävistä löytyy internetistä (http://www.helsinki.fi/hum/ylpsy/neuropsy). Itse aikatarkkuustehtävien lisäksi tutkimussarjassa arvioitiin tutkimushenkilöiden päättelykykyä, kielellisiä toimintoja ja lukemista. Tutkimushenkilöt Tutkimuksiin osallistui 53 lukivaikeuksista ja 66 sujuvaa lukijaa, jotka oli jaettu kolmeen pääikäryhmään: lapset (8-12 vuotta), nuoret aikuiset (20-36 vuotta) ja ikääntyneemmät aikuiset (20-59 vuotta). Ikääntyneempien aikuisten ryhmä oli edelleen jaettu ikävuosikymmenluokkiin, mikä mahdollisti sen tutkimisen, vaikuttaako lisääntyvä aikuisikä lukivaikeuksisten aikatarkkuuteen (20-29, 30-39, 40-49 ja 50-59 -vuotiaat). Tutkimussarjan tulokset Aikatarkkuuden ongelmat lukivaikeuksisilla olivat yleistyneitä yli iän, aistien ja tehtävien Lukivaikeuksiset kaikissa pääikäryhmissä (lapset, nuoret aikuiset, ikääntyneemmän aikuiset) tarvitsivat samanikäisiä sujuvia lukijoita hitaamman esitystahdin, jotta he kykenivät arvioimaan ei-kielellisten ärsykkeiden ajallisen esitystavan oikein. Tämä aikatarkkuuden ongelma havaittiin lukivaikeuksisilla kaikissa aisteissa (tunto, kuulo, näkö) ja niiden yhdistelmissä (audiotaktiilinen, visuotaktiilinen, audiovisuaalinen). Lukivaikeuksisten aikatarkkuusongelmat ilmenivät edelleen molemmissa tehtävätyypeissä (samanaikaisuuden ja järjestyksen arvioinnissa). Aikatarkkuus ja sen ongelmat olivat yhteydessä äänteiden käsittelyyn Aikatarkkuus oli yhteydessä äänteiden käsittelykykyyn (fonologiseen prosessointiin), niin lapsilla kuin aikuisillakin, kaikissa aisteissa, niiden yhdistelmissä ja tehtävätyypeissä. Yhteys ei-kielellisen aikatarkkuuden ja kielellisten toimintojen välillä oli kuitenkin selkeämpi lukivaikeuksisilla kuin sujuvilla lukijoilla. Tämä tarkoittaa, että etenkin lukivaikeuksisilla ryhmätason huono aikatarkkuus oli yhteydessä huonoon äänteiden käsittelyyn (fonologiseen prosessointiin) ja päinvastoin. Suoraa yhteyttä lukemisen ja aikatarkkuuden välillä ei kuitenkaan havaittu. Lisääntyvä aikuisikä heikensi lukivaikeuksisten aikatarkkuutta suhteettoman paljon Tiedonkäsittelyn nopeuden on toistuvasti osoitettu hidastuvan normaalissa ikääntymisessä. Lisääntyvä aikuisikä (20-59 -vuotiailla) heikensikin sekä sujuvien että lukivaikeuksisten aikatarkkuutta. Toisin sanoen, mitä iäkkäämmästä aikuisesta oli kysymys, sitä hitaammin hänelle tuli esittää ärsykkeet, jotta hän kykeni arvioimaan niiden ajalliset suhteet oikein. Tämä ikään liittyvä tavanomainen hidastuminen oli kuitenkin yllättäen suhteettoman nopeaa lukivaikeuksisilla. Toisin sanoen, jo nuorilla lukivaikeuksisilla havaittu aikatarkkuuden vaikeus (ryhmäero verrattuna sujuviin lukijoihin) ei pysynyt saman suuruisena, vaan ryhmien ero kasvoi aikuisiän lisääntyessä. Tulosten merkitys Lukivaikeuden osoitettiin tässä tutkimussarjassa olevan yhteydessä yleistyneeseen vaikeuteen käsitellä ajassa nopeasti muuttuvaa ei-kielellistä aistitietoa (yli aistien ja niiden yhdistelmien, tehtävätyyppien, tutkittavien iän). Tämä osoittaa, että lukivaikeus ei ole ongelma, joka rajoittuu vain kielellisen materiaalin käsittelyn vaikeuksiin (äänteiden käsittely, lukeminen, kirjoittaminen). Nyt havaitut vaikeudet eivät myöskään rajoittuneet vain niihin aisteihin, jotka selkeimmin liittyvät lukemiseen (näkö) ja puhuttuun kieleen (kuulo); Ongelmia esiintyi myös muissa aisteissa (tunto). Lukivaikeuksisten lukijoiden ryhmätasolla havaittu aikatarkkuuden ongelma ei kuitenkaan heijastunut yksilötasolle; Jokainen lukivaikeuksinen ei ollut huono aikatarkkuustehtävissä. Näin ollen ei siis voida väittää, että kaikkien lukivaikeuksisten äänteiden käsittelyn tai lukemaan oppimisen vaikeudet voisivat selittyä aistien toimintojen poikkeavuudella. Aikatarkkuuden ongelmat eivät olleet yhteydessä varsinaiseen lukemiseen. Sekä lukivaikeuksisilla lapsilla että aikuisilla todettiin kuitenkin selkeä yhteys aikatarkkuuden ongelmien ja lukemaan oppimisen keskeisen ennakkoehdon, fonologisen prosessoinnin, välillä. Saattaa siis olla, että synnynnäinen aistien toimintojen poikkeavuus vaikuttaa yksilön suoriutumiseen jo ennen varsinaista lukemaan oppimista, kun ne taidot kehittyvät (fonologinen prosessointi), joille myöhempi lukemaan oppiminen perustuu. Ikäännyttäessä havaittu lukivaikeuksisten suhteettoman nopea aikatarkkuuden heikkeneminen osoittaa, että lukivaikeus ei voi olla ongelma, joka koskee vain lapsuusikää, tai vaikeus, joka johtuu vain kehityksen viivästymästä joka kurottaisiin iän myötä umpeen. Tulosten ymmärtämiseksi onkin muistettava kaksi seikkaa. Lukivaikeus on ensinnäkin yhdistetty synnynnäisiin, pieniin, poikkeavuuksiin aivojen rakenteissa ja toiminnoissa. Toisaalta tavanomaiseen ikääntymiseen liittyy se, että aivot kykenevät yhä huonommin korjaamaan ja kiertämään (kompensoimaan) pieniä vaurioita. Tämän perusteella tutkimussarjan tuloksista voidaan päätellä, että lukivaikeuksisten jo synnynnäisesti heikentyneet aivojen kompensointimahdollisuudet eivät ole yhtä tehokkaita puskuroimaan ikääntymisen tavanomaisia vaikutuksia kuin sujuvilla lukijoilla. Yllättävää kuitenkin on, että tämä korostunut heikkeneminen havaittiin jo suhteellisen nuorilla, työikäisillä, lukivaikeuksisilla, ennen 60 ikävuotta. Samanlaista ikäännyttäessä korostuvaa vaikeutta ei lukivaikeuksilla kuitenkaan havaittu päättelyssä, kielellisissä toiminnoissa tai itse lukemisessa. Vaikuttaakin siis siltä, että ne toiminnot, joita on harjaannutettu aktiivisesti, eivät heikkene kasvavan aikuisiän myötä yhtä suhteettomasti. Alkuperäiset artikkelit Laasonen M, Tomma-Halme J, Lahti-Nuuttila P, Service E, and Virsu V (2000) Rate of information segregation in developmentally dyslexic children, Brain and Language, 75(1), 66-81. Laasonen M, Service E, and Virsu V (2001) Temporal order and processing acuity of visual, auditory, and tactile perception in developmentally dyslexic young adults, Cognitive, Affective, and Behavioral Neuroscience, 1(4), 394-410. Laasonen M, Service E, and Virsu V (2002) Crossmodal temporal order and processing acuity in developmentally dyslexic young adults, Brain and Language, 80(3), 340-354. Laasonen M, Lahti-Nuuttila P, and Virsu V (2002) Developmentally impaired processing speed decreases more than normally with age, NeuroReport, 13(9), 1111-1113.

Early Childhood Caries and a Community Trial of its Prevention in Tehran, Iran

Varhaislapsuuden karies ja sen ehkäisy kehittyvän terveydenhuollon maassa Varhaislapsuuden karies on merkittävä kansanterveysongelma varsinkin lapsirikkaissa maissa ja väestöissä. Karieksen hoitaminen vie paljon voimavaroja ja aiheuttaa mittavia taloudellisia seuraamuksia. Karies voi ilmaantua lapselle jo vauvaikäisenä, pian ensimmäisten maitohampaiden puhjettua suuhun. Alle 3-vuotiaiden karieksesta on kuitenkin niukasti tilastotietoja. Maailman terveysjärjestökin suosittaa tietojen keräämistä vasta 3-vuotiaiden ikäryhmästä. Heistä kariesta sairastaa Suomessa 16 %, Yhdysvalloissa 25 %, Englannissa 30 %, Iranissa 46 % ja Saudi-Arabiassa 61 %. Tämä väitöstutkimus selvitti karieksen esiintymistä ja sen vaaratekijöitä 1─3-vuotiailla Teheranissa. Lisäksi tutkimus arvioi perusterveydenhuoltoon sisällytetyn karieksen ehkäisyn tuloksellisuutta. Tutkimuskohteiksi arvottiin Teheranista 18 neuvolaa. Jokaisessa oltiin 4 päivää, jolloin kaikkia rokotuksiin tulleita 1─3-vuotiaita äiteineen pyydettiin osallistumaan tutkimukseen. Kahta lukuun ottamatta kaikki äidit suostuivat, ja aineistoon tuli kaikkiaan 504 lasta äiteineen. Kaikki 1-vuotiaat, 242 lasta äiteineen, valittiin karieksen ehkäisykokeiluun. Sitä varten neuvolat jaettiin kolmeen ryhmään, joista kaksi (A ja B) oli koeryhmiä ja yksi (C) oli vertailuryhmä. Tutkimus alkoi äidin haastattelulla. Siinä selvitettiin perheen koulutus- ja tulotaso sekä lapsen ruokinnasta imetyksen kesto, yösyötöt ja päiväaikaan nautitut makeat. Vielä kysyttiin lapsen ja äidin suuhygieniatavoista ja äidin kokemuksista lapsen suun puhdistamisessa. Sitten hammaslääkäri tutki lapsen suun ja kirjasi karieksen ja hammasplakin esiintymät. Suun tutkimuksen jälkeen äiti ja lapsi siirtyivät rokotushuoneeseen. Koeryhmissä (A ja B) äidit saivat terveydenhoitajalta suunterveyttä koskevan esitteen ja kehotuksen lukea se huolellisesti. Lisäksi ryhmässä A terveydenhoitaja kertoi suun ja hampaiden terveydenhoidosta saman esitteen avulla, ja neuvolan henkilökunta muistutti suunhoidon tärkeydestä puhelimitse kahdesti seuraavan puolen vuoden kuluessa. Vertailuryhmässä äideille ei annettu suunhoidon ohjeita. Kaikissa ryhmissä äitejä muistutettiin seuraavan rokotuskerran ajankohdasta, muttei mainittu tulevaa toista hammastarkastusta. Varhaislapsuuden kariesta sairasti ikäryhmästä riippuen 3─26 % tutkituista 1─3-vuotiaista, ja 65─76 %:lla oli hammasplakkia. Äideistä 68 % harjasi hampaansa päivittäin ja 39 % puhdisti lapsensa suun päivittäin. Mitä useammin äiti harjasi omat hampaansa, sitä paremmin hän huolehti lapsen suun puhtaudesta. Rintaruokinta oli yleistä eikä lisännyt kariesvaaraa. Yöllä pullomaitoa saavilla karies oli 5 kertaa yleisempää kuin muilla. Neuvolassa saatu ohjeistus ehkäisi selvästi karieksen syntyä puolen vuoden kokeessa.

Campylobacter Infections of Domestic Origin in Finland

Campylobacter jejuni and C. coli are the leading causes of human bacterial gastroenteritis in developed countries. Most human Campylobacter infections are sporadic and a seasonal peak in the distribution of infections can be seen in the summer months in several countries, including Finland. A variety of risk factors for Campylobacter infections have been identified; handling and eating poultry, drinking unpasteurized milk, contact with domestic animals, and travelling abroad. However, the relative importance of the different risk factors in sporadic cases of Campylobacter infection remains unknown. In most cases, the infection is self-limiting and no specific treatment is required. Campylobacter enteritis can cause a wide range of complications, including reactive arthritis (ReA) that is reported in 1-5% of the cases. Seven clinical microbiology laboratories serving different geographical areas of Finland, participated in this multi-centre study, conducted during a seasonal peak in 2002. In a matched case-control study, domestically-acquired sporadic Campylobacter infections from three geographical areas were collected. The final study comprised 100 cases and 137 controls. Risk factors for sporadic domestically-acquired Campylobacter infections were identified on the basis of a questionnaire; swimming in natural waters was found to be a novel risk factor for Campylobacter infection. Other independent risk factors were tasting or eating raw or undercooked meat and drinking untreated water from a dug well. The role of bacterial strain and host characteristics are not fully understood in Campylobacter infections. Exposure factors, demographical characteristics, and the serotype of the Campylobacter isolate may affect the severity of the enteritis. This cross-sectional study comprised 114 patients with C. jejuni enteritis, diagnosed in three clinical microbiology laboratories; most of the patients had participated in the previous case-control study. Swimming was associated with age ≤ 5 years and serotype Pen 6,7 was found significantly more often among patients reporting swimming. The geographical distribution among serotypes varied; serotype Pen 4-complex appeared more often in patients from urban areas and serotype Pen 21 among patients from more rural areas. Thus, risk factors and sources of infection for C. jejuni infection may vary among individuals depending on age and geographical location. The in vitro susceptibilities of C. jejuni and C. coli strains isolated from patients infected abroad (85 strains) or domestically (393 strains) revealed that susceptibility to erythromycin is still high, even among isolates of foreign origin. However, the novel antimicrobial agent telithromycin did not offer any advantage over erythromycin; isolates with high minimal inhibitory concentrations (MICs) for erythromycin also showed reduced susceptibility to telithromycin. Reduced susceptibility to fluoroquinolones was detected almost exclusively among isolates of foreign origin and half of these isolates with high MICs for fluoroquinolones also showed elevated MICs for doxycycline. Questionnaires concerning complications associated with C. jejuni enteritis were sent to patients two months after becoming ill; 201 patients from seven different geographical areas were included in the study. Musculoskeletal complications after C. jejuni infection were commonly reported by patients (39%). The incidence of classical ReA was 4% and that of Achilles enthesopathy and/or heel pain 9%. Other C. jejuni-associated reactive joint symptoms were commonly reported, however, due to their milder nature seldom seen and diagnosed by a physician. The severity of the enteritis may predict further complications; stomach ache during enteritis was connected to the development of later joint pain. Early antimicrobial treatment, within two days from the start of symptoms, shortened the duration of diarrhoea by two days but did not prevent later musculoskeletal complications. Campylobacter is an important human enteropathogen and causes a significant burden of illness. As the incidence of Campylobacter infections is high, the importance of the infection and the occurrence of complications will increase. This stresses the importance of understanding the risk factors for acquiring Campylobacter infection and how bacterial strain and host characteristics may affect the risk for infection. The role of antimicrobial treatment for acute Campylobacter enteritis seems to be marginal and should be used restrictively.

Metsänomistajakunnan rakenteen ennustaminen

The general change in the population structure and its impacts on the forest ownership structure were investigated in the thesis. The research assumed that the structural change in society has an effect on the outlook of the non-industrial private forest ownership. The changes in the structure of society were mainly restricted to population, education and occupation structures. The migration of the rural population into cities was also taken into consideration. The structural changes both in society and the non-industrial private forest ownership were examined as phenomena and their development directions were investigated since the middle of the 1970s. It could be established that the changes in the structures were mainly of the same kind in society as in forest owner structure. The clearest similarities between the changes in population and forest owner structure could be found in an increased mean age, a decrease in the 18 to 39 age bracket, those without a degree and in the farmers' shares. Furthermore it could be stated that migration into cities had taken place among both the forest owners and the general population. The main part of the research was concentrated on estimating regression models that explain the non-industrial private forest ownership change by the structural change in the population. A panel data was gathered from population statistics and previous forest ownership research information. The panel contained the years 1990 and 1999. With the assistance of the panel data it was possible to estimate regression and fixed effects' models that explained the structural changes in the non-industrial private forest ownership by evolution in the whole population. In the use of the estimated models authorities' forecasts considering the population were exploited. Only a few of the estimated models were statistically significant. This could be explained due to lack of a larger panel data. In addition the structural change of the non-industrial forest ownership was forecasted by trends.

Diet and the development of atherosclerosis: a whole-diet approach from childhood to adulthood

Cardiovascular diseases (CVDs) are the leading cause of mortality in the world. Studies of the impact of single nutrients on the risk for CVD have often provided inconclusive results, and recent research in nutritional epidemiology with a more holistic whole-diet approach has proven fruitful. Moreover, dietary habits in childhood and adolescence may play a role in later health and disease, either independently or by tracking into adulthood. The main aims of this study were to find childhood and adulthood determinants of adulthood diet, to identify dietary patterns present among the study population and to study the associations between long-term food choices and cardiovascular health in young Finnish adults. The study is a part of the multidisciplinary Cardiovascular Risk in Young Finns study, which is an ongoing, prospective cohort study with a 21-year follow-up. At baseline in 1980, the subjects were children and adolescents aged 3 to 18 years (n included in this study = 1768), and young adults aged 24 to 39 years at the latest follow-up study in 2001 (n = 1037). Food consumption and nutrient intakes were assessed with repeated 48-hour dietary recalls. Other determinations have included comprehensive risk factor assessments using blood tests, physical measurements and questionnaires. In the latest follow-up, ultrasound examinations were performed to study early atherosclerotic vascular changes. The average intakes showed substantial changes since 1980. Intakes of fat and saturated fat had decreased, whereas the consumption of fruits and vegetables had increased. Intake of fat and consumption of vegetables in childhood and physical activity in adulthood were important health behavioural determinants of adult diet. Additionally, a principal component analysis was conducted to identify major dietary patterns at each study point. A similar set of two major patterns was recognised throughout the study. The traditional dietary pattern positively correlated with the consumption of traditional Finnish foods, such as rye, potatoes, milk, butter, sausages and coffee, and negatively correlated with fruit, berries and dairy products other than milk. This type of diet was independently associated with several risk factors of CVD, such as total and low-density lipoprotein cholesterol, apolipoprotein B and C-reactive protein concentrations among both genders, as well as with systolic blood pressure and insulin levels among women. The traditional pattern was also independently associated with intima media thickness (IMT), a subclinical predictor of CVD, in men but not in women. The health-conscious pattern, predominant among female subjects, non-smokers and urbanites, was characterised by more health-conscious food choices such as vegetables, legumes and nuts, tea, rye, fish, cheese and other dairy products, as well as by the consumption of alcoholic beverages. This pattern was inversely, but less strongly, associated with cardiovascular risk factors. Tracking of the dietary pattern scores was observed, particularly among subjects who were adolescents at baseline. Moreover, a long-term high intake of protein concurrent with a low intake of fat was positively associated with IMT. These findings suggest that food behaviour and food choices are to some extent established as early as in childhood or adolescence and may significantly track into adulthood. Long-term adherence to traditional food choices seems to increase the risk for developing CVD, especially among men. Those with intentional or unintentional low fat diets, but with high intake of protein may also be at increased risk for CVD. The findings offer practical, food-based information on the relationship between diet and CVD and encourage further use of the whole-diet approach in epidemiological research. The results support earlier findings that long-term food choices play a role in the development of CVD. The apparent influence of childhood habits is important to bear in mind when planning educational strategies for the primary prevention of CVD. Further studies on food choices over the entire lifespan are needed.

Hydrothermal phase equilibria in Ln2O3-H2O-CO2 systems for Tm, Yb and Lu

Phase diagrams for Tm2O3-H2O-CO2. Yb2O3-H2O-CO2 and Lu2O3-H2O-CO2 systems at 650 and 1300 bars have been investigated in the temperature range of 100–800°C. The phase diagrams are far more complex than those for the lighter lanthanides. The stable phases are Ln(OH)3, Ln2(CO3)3.3H2O (tengerite phase), orthorhombic-LnOHCO3, hexagonal-Ln2O2CO3. LnOOH and cubic-Ln2O3. Ln(OH)3 is stable only at very low partial pressures of CO2. Additional phases stabilised are Ln2O(OH)2CO3and Ln6(OH)4(CO3)7 which are absent in lighter lanthanide systems. Other phases, isolated in the presence of minor alkali impurities, are Ln6O2(OH)8(CO3)3. Ln4(OH)6(CO3)3 and Ln12O7(OH)10,(CO3)6. The chemical equilibria prevailing in these hydrothermal systems may be best explained on the basis of the four-fold classification of lanthanides.

Puutarhakasvien talvehtiminen Manner-Suomen ilmastossa - nyt ja tulevaisuudessa

Tämä työ käsittelee Suomen ilmastoa puutarhakasvien näkökulmasta painopisteen ollessa lämpöilmastollisissa piirteissä ja kasvien talvehtimiseen liittyvissä tekijöissä. Työssä esitellään puutarhakasvien, erityisesti monivuotisten puuvartisten kasvien selviytymiseen vaikuttavia tekijöitä, ja näiden pohjalta kartoitetaan ilmastollisia olosuhteita eri puolilla Suomea viimeisen noin viiden vuosikymmenen ajalta. Lisäksi pyritään arvioimaan tuleville vuosikymmenille ennustetun lämpenemisen aiheuttamia muutoksia Suomen puutarhatuotannon menestymismahdollisuuksissa. Nykyilmaston osalta tarkastelu perustuu vuosien 1960-2006 päivittäisiin lumi- ja lämpötilahavaintoihin kymmenellä havaintopaikalla lounaisrannikolta Koillismaalle. Puutarhakasvien kannalta hyödyllisiä ja haitallisia ilmaston piirteitä pyrittiin kuvaamaan erilaisilla indekseillä, ns. kynnystapahtumien ajankohdilla ja erinäisten raja-arvojen ylittymisillä. Tulevaisuuden jaksojen 2010-39 ja 2040-69 osalta tilannetta tarkasteltiin A2- ja B1-skenaariossa. Työssä käytettiin ns. delta-menetelmää, missä 19 ilmastomallin keskiarvona saadut arviot kuukausikeskilämpötilojen noususta lisättiin havaintopaikkojen päivittäisiin vuosien 1971-2000 lämpötilahavaintoihin. Olosuhteet puutarhakasvien menestymiselle vaihtelevat paljon tarkastelussa olleella kolmelle kasvimaantieteelliselle vyöhykkeelle sijoittuvalla alueella. 1990-luvun alusta lisääntyneet leudot talvet näkyvät hyvin talvehtimisoloja kuvaavissa muuttujissa. Toisaalta havaintopaikkojen pienilmastolliset tekijät korostuvat erityisesti alueiden hallatilanteita tarkasteltaessa. Tulevaisuuden osalta monien puutarhakasvien talven selviytymisedellytyksiin vaikuttavien tekijöiden voidaan odottaa yleisesti parantuvan ilmaston lämmetessä, tosin Suomen ilmastossa pakkasvahinkojen riski on silti olemassa. Toisaalta entisestään leudontuvat talvet lämpöjaksoineen tulevat lisäämään mahdollisuutta kasvien kylmänkestävyyden heikkenemisestä aiheutuville ongelmille. Myöhäisten hallojen esiintymisen aiheuttamat vahingot riippuvat niitä edeltäneen ajan kasvuolosuhteista. Tällöin kasvukauden alun ajankohdassa, sen alkupuolen lämpimyydessä ja hallojen esiintymisen ajankohdassa tapahtuvien muutosten nettovaikutus ratkaisee myöhäisten hallatilanteiden kukinnalle muodostavan riskin tulevaisuudessa. Tästä ei saatu yksiselitteisiä tuloksia tämän tutkimuksen puitteissa, sillä hallariskiä kuvaavan indeksin käyttäytyminen oli varsin epämääräistä.

Evaluation of the efficacy and economics of irrigation management, plant resistance and Brassica(spot)(TM) models for management of white blister on Brassica crops

Options for the integrated management of white blister (caused by Albugo candida) of Brassica crops include the use of well timed overhead irrigation, resistant cultivars, programs of weekly fungicide sprays or strategic fungicide applications based on the disease risk prediction model, Brassica(spot)(TM). Initial systematic surveys of radish producers near Melbourne, Victoria, indicated that crops irrigated overhead in the morning (0800-1200 h) had a lower incidence of white blister than those irrigated overhead in the evening (2000-2400 h). A field trial was conducted from July to November 2008 on a broccoli crop located west of Melbourne to determine the efficacy and economics of different practices used for white blister control, modifying irrigation timing, growing a resistant cultivar and timing spray applications based on Brassica(spot)(TM). Growing the resistant cultivar, 'Tyson', instead of the susceptible cultivar, 'Ironman', reduced disease incidence on broccoli heads by 99 %. Overhead irrigation at 0400 h instead of 2000 h reduced disease incidence by 58 %. A weekly spray program or a spray regime based on either of two versions of the Brassica(spot)(TM) model provided similar disease control and reduced disease incidence by 72 to 83 %. However, use of the Brassica(spot)(TM) models greatly reduced the number of sprays required for control from 14 to one or two. An economic analysis showed that growing the more resistant cultivar increased farm profit per ha by 12 %, choosing morning irrigation by 3 % and using the disease risk predictive models compared with weekly sprays by 15 %. The disease risk predictive models were 4 % more profitable than the unsprayed control.

Nocturne #39

Creative Work as part of the Nocturne series

Luke, The Friend of Sinners

I examine the portrayal of Jesus as a friend of toll collectors and sinners in the Third Gospel. I aim at a comprehensive view on the Lukan sinner texts, combining questions of the origin and development of these texts with the questions of Luke s theological message, of how the text functions as literature, and of the social-historical setting(s) behind the texts. Within New Testament scholarship researchers on the historical Jesus mostly still hold that a special mission to toll collectors and sinners was central in Jesus public activity. Within Lukan studies, M. Goulder, J. Kiilunen and D. Neale have claimed that this picture is due to Luke s theological vision and the liberties he took as an author. Their view is disputed by other Lukan scholars. I discuss methods which scholars have used to isolate the typical language of Luke s alleged written sources, or to argue for the source-free creation by Luke himself. I claim that the analysis of Luke s language does not help us to the origin of the Lukan pericopes. I examine the possibility of free creativity on Luke s part in the light of the invention technique used in ancient historiography. Invention was an essential part of all ancient historical writing and therefore quite probably Luke used it, too. Possibly Luke had access to special traditions, but the nature of oral tradition does not allow reconstruction. I analyze Luke 5:1-11; 5:27-32; 7:36-50; 15:1-32; 18:9-14; 19:1-10; 23:39-43. In most of these some underlying special tradition is possible though far from certain. It becomes evident that Luke s reshaping was so thorough that the pericopes as they now stand are decidedly Lukan creations. This is indicated by the characteristic Lukan story-telling style as well as by the strongly unified Lukan theology of the pericopes. Luke s sinners and Pharisees do not fit in the social-historical context of Jesus day. The story-world is one of polarized right and wrong. That Jesus is the Christ, representative of God, is an intrinsic part of the story-world. Luke wrote a theological drama inspired by tradition. He persuaded his audience to identify as (repenting) sinners. Luke's motive was that he saw the sinners in Jesus' company as forerunners of Gentile Christianity.

Kirkko, Kekkonen ja kommunismi poliittisina kriisivuosina 1958-1962

This study explores the relationship of the Evangelical Lutheran Church of Finland to communism and political power during the period of crises in Finnish foreign relations with the Soviet Union from 1958 to 1962. During this period the USSR repeatedly interfered in Finland´s domestic affairs and limited her foreign political freedom of action. The research subjects for this dissertation are the bishops of the Church of Finland and the newspaper Kotimaa, which can be regarded as the unofficial organ of the church at the time. A typical characteristic of the Church of Finland from the beginning of the twentieth century was patriotism. During the interwar years the church was strongly anti-communist and against the Soviet Union. This tendency was also evident during the Second World War. After the war the Finnish Church feared that the rise of the extreme left would jeopardize its position. The church, however, succeeded in maintaining its status as a state church throughout the critical years immediately following the war. This study indicates that, although the manner of expression altered, the political attitude of the church did not substantially change during the postwar period. In the late 1950s and early 1960s the church was still patriotic and fear of the extreme left was also evident among the leaders of the church. The victory of the Finnish People's Democratic League in the general election of 1958 was an unwelcome surprise to the church. This generated fear in the church that, with Soviet support, the Finnish communists might return to governmental power and the nation could become a people's democracy. Accordingly, the church tried to encourage other parties to set aside their disagreements and act together against the extreme left throughout the period under study. The main characteristics of the church´s political agenda during this period of crisis were to support the Finnish foreign policy led by the president of the republic, Urho Kekkonen, and to resist Finnish communism. The attitude of Finnish bishops and the newspaper Kotimaa to the Cold War in general was generally in agreement with the majority of western Christians. They feared communism, were afraid of the USSR, but supported peaceful co-existence because they did not want an open conflict with the Soviets. Because of uncertainties in Finland's international position the Finnish Church regarded it as necessary to support the Finnish policy of friendship towards the USSR. The Finnish Church considerer it unwise to openly criticize the Soviet Union, tried resist the spread of communism in Finnish domestic policy. This period of foreign policy crises was principally seen by the church as a time when there was a need to strengthen Finland's unstable national position.

Jeesus Nasaretilainen - Jumalan Poika - Markuksen evankeliumissa

Tutkielma käsittelee Markuksen evankeliumissa esiintyvää Jumala Poika -arvonimen merkitystä. Evankelista Markus käyttää useissa yhteyksissä Jeesuksesta Jumalan Poika -tunnustusformelia. Mitä hän sillä tarkoittaa? Oliko Markus ensimmäinen kirjoittaja, joka käytti tätä arvonimeä? Kuinka evankeliumissa esiintyvät kohdat selittyvät lukijalle? Miten Jeesuksesta tuli Jumalan Poika, ja mitä tuolloin kyseisellä termillä ylipäätään tarkoitettiin? Näihin kysymyksiin etsitään tässä tutkimuksessa vastauksia. Johdannossa käsitellään Jumalan poika -arvonimen syntykontekstia, Markuksen evankeliumin syntyä sekä messiassalaisuuden teemaa. Wreden työn pohjalta syntynyttä messiassalaisuuden ongelmaa käsitellään melko laajasti, koska redaktiokritiikin kannalta sen tulokset ovat hyvin merkittäviä. Analyysiosiossa tarkastellaan yksityiskohtaisesti kymmentä Markuksen mainintaa Jeesuksesta Jumalan Poikana. Näissä maininnoissaan evankelista käyttää apuna eri osapuolia, jotka vakuuttavasti antavat tunnustuksensa Jumalan Pojasta. Evankelista antaa itse oman henkilökohtaisen tunnustuksensa heti evankeliumin alussa kohdassa Mk. 1:1. Tunnustusten ketju jatkuu Jumalan tunnustuksilla kohdissa Mk. 1:1-9 ja 9:2-7. Saastaiset henget tunnustavat myös Jeesuksen Jumalan Pojaksi kohdissa Mk. 3:11 ja 5:1-13. Metafyysisen maailman lisäksi myös näkyvän maailman luonnonvoimat tunnustavat Jeesuksen jumalallisen käskyvallan kohdassa Mk. 6:45-52, jossa Jeesus murtaa fysiikan lait kävelemällä veden päällä. Traditioon kuulunut paralleelikohta on Jeesuksen myrskyn tyynnyttäminen kohdassa Mk. 4:35-41. Tähän tutkimukseen on valittu ainoastaan ensimmäinen. Jeesuksen opetuslapsijoukosta Pietari tunnustaa Jeesuksen Jumalan Pojaksi kohdassa Mk. 8:27-30. Jeesus itse tunnustaa ylimmäisen papin edessä oman olemuksensa kohdassa Mk. 14:50-62 ja kertomalla vertauksen viinitarhan vuokraajista kohdassa Mk. 12:1-12. Evankeliumin tunnustusten sarjan päättää roomalainen upseeri Jeesuksen ristin äärellä kohdassa Mk. 15:39. Tunnustusten näkökulmasta tämä merkitsee täydellistä loppua Markuksen kirjalliselle työlle. Johtopäätöksissä pohditaan mm. sitä, miten historiallisesta Jeesus Nasaretilaisesta tuli Jumalan Poika? Miksi kastekertomus on tässä niin keskeinen? Yhtenä taustatekijänä lienee Lähi-idän alueella vuosisatoja vaikuttaneet Mesopotamian aikaiset uskonnolliset traditiot. Jumalan Pojan terminologista sisältöä päätellään kahden kysymyksen avulla. Millä perusteella Markus esittää Jeesuksen Jumalan Pojaksi, ja toiseksi missä merkityksessä Jeesus on Jumalan Poika? Vastauksena on, että Jeesus on Jumalan Poika, koska Jumala asetti hänet kasteen yhteydessä messiaaniseen tehtäväänsä. Toiseksi Jeesus on Jumala Poika siinä merkityksessä, että hän toteutti Jumalan antamaa tehtävää oikeana kärsivänä Jumalan Poikana, joka apostoli Paavalin käyttämän tradition mukaan asetettiin kuoleman jälkeen asemaan, jossa hänellä on valta (Rm. 1:4). Johtopäätöksenä on, että tradition tasolla Jeesus oli saarnaaja, ihmeiden tekijä ja parantaja, jolla oli erityisen läheinen suhde Jumalaan. Markuksen redaktion tasolla Jeesus oli metafyysinen Jumalan Poika. Evankeliumisssa punoutuvat yhteen Jeesuksesta kertova traditio ja Markuksen redaktio.

The Politics of Pulp Investment and the Brazilian Landless Movement (MST)

The Politics of Pulp Investment and the Brazilian Landless Movement (MST) The paper industry has been moving more heavily to the global South at the beginning of the 21st century. In a number of cases the rural populations of the global South have engaged in increasingly important resistance in their scuffle with the large-scale tree plantation-relying pulp investment model. The resistance had generally not yet managed to slow down Southern industrial tree plantation expansion until 2004. After all, even the MST, perhaps the strongest of the Southern movements, has limited power in comparison to the corporations pushing for plantation expansion. This thesis shows how, even against these odds, depending on the mechanisms of contention and case-specific conflict dynamics, in some cases the movements have managed to slow and even reverse plantation expansion. The thesis is based on extensive field research in the Brazilian countryside. It outlines a new theory of contentious agency promotion, emphasizing its importance in the shaping of corporate resource exploitation. The thesis includes a Qualitative Comparative Analysis of resistance influence on the economic outcomes of all (14) Brazilian large-scale pulp projects between 2004-2008. The central hypothesis of the thesis is that corporate resource exploitation can be slowed down more effectively and likely when the resistance is based on contentious agency. Contentious agency is created by the concatenation of five mutually supporting mechanisms of contention: organizing and politicizing a social movement; heterodox framing of pulp projects; protesting; networking; and embedding whilst maintaining autonomy. The findings suggest that contentious agency can slow or even reverse the expansion of industrial plantations, whereas when contentious agency promotion was inactive, fast or even unchecked plantation expansion was always the outcome. The rule applied to all the assessed 14 pulp conflict cases. The hypothesis gained strong support even in situations where corporate agency promotion was simultaneously active. In previous studies on social movements, there has been a lack of contributions that help us understand the causal mechanisms of contention influencing economic outcomes. The thesis answers to the call by merging a Polanyian analysis of the political economy with the Dynamics of Contention research program and making a case for the impact of contentious agency on capital accumulation. The research concludes that an efficient social movement can utilize mechanisms of contention to promote the potential of activism among its members and influence investment outcomes. Protesting, for example via pioneering land occupations, seemed to be particularly important. Until now, there has been no comprehensive theory on when and how contentious agency can slow down or reverse the expansion of corporate resource exploitation. The original contribution of this research is to provide such a theory, and utilize it to offer an extensive explanation on the conflicts over pulp investment in Brazil, the globalization of the paper industry, and slowing of industrial plantation expansion in the global South.

Long-term clinical outcome after liver transplantation

With transplant rejection rendered a minor concern and survival rates after liver transplantation (LT) steadily improving, long-term complications are attracting more attention. Current immunosuppressive therapies, together with other factors, are accompanied by considerable long-term toxicity, which clinically manifests as renal dysfunction, high risk for cardiovascular disease, and cancer. This thesis investigates the incidence, causes, and risk factors for such renal dysfunction, cardiovascular risk, and cancer after LT. Long-term effects of LT are further addressed by surveying the quality of life and employment status of LT recipients. The consecutive patients included had undergone LT at Helsinki University Hospital from 1982 onwards. Data regarding renal function – creatinine and estimated glomerular filtration rate (GFR) – were recorded before and repeatedly after LT in 396 patients. The presence of hypertension, dyslipidemia, diabetes, impaired fasting glucose, and overweight/obesity before and 5 years after LT was determined among 77 patients transplanted for acute liver failure. The entire cohort of LT patients (540 patients), including both children and adults, was linked with the Finnish Cancer Registry, and numbers of cancers observed were compared to site-specific expected numbers based on national cancer incidence rates stratified by age, gender, and calendar time. Health-related quality of life (HRQoL), measured by the 15D instrument, and employment status were surveyed among all adult patients alive in 2007 (401 patients). The response rate was 89%. Posttransplant cardiovascular risk factor prevalence and HRQoL were compared with that in the age- and gender-matched Finnish general population. The cumulative risk for chronic kidney disease increased from 10% at 5 years to 16% at 10 years following LT. GFR up to 10 years after LT could be predicted by the GFR at 1 year. In patients transplanted for chronic liver disease, a moderate correlation of pretransplant GFR with later GFR was also evident, whereas in acute liver failure patients after LT, even severe pretransplant renal dysfunction often recovered. By 5 years after LT, 71% of acute liver failure patients were receiving antihypertensive medications, 61% were exhibiting dyslipidemia, 10% were diabetic, 32% were overweight, and 13% obese. Compared with the general population, only hypertension displayed a significantly elevated prevalence among patients – 2.7-fold – whereas patients exhibited 30% less dyslipidemia and 71% less impaired fasting glucose. The cumulative incidence of cancer was 5% at 5 years and 13% at 10. Compared with the general population, patients were subject to a 2.6-fold cancer risk, with non-melanoma skin cancer (standardized incidence ratio, SIR, 38.5) and non-Hodgkin lymphoma (SIR 13.9) being the predominant malignancies. Non-Hodgkin lymphoma was associated with male gender, young age, and the immediate posttransplant period, whereas old age and antibody induction therapy raised skin-cancer risk. HRQoL deviated clinically unimportantly from the values in the general population, but significant deficits among patients were evident in some physical domains. HRQoL did not seem to decrease with longer follow-up. Although 87% of patients reported improved working capacity, data on return to working life showed marked age-dependency: Among patients aged less than 40 at LT, 70 to 80% returned to work, among those aged 40 to 50, 55%, and among those above 50, 15% to 28%. The most common cause for unemployment was early retirement before LT. Those patients employed exhibited better HRQoL than those unemployed. In conclusion, although renal impairment, hypertension, and cancer are evidently common after LT and increase with time, patients’ quality of life remains comparable with that of the general population.

Clinical aspects of exhaled nitric oxide in adults : Associations with atopy, bronchial hyperresponsiveness, smoking and chronic obstruction

Measurement of fractional exhaled nitric oxide (FENO) has proven useful in assessment of patients with respiratory symptoms, especially in predicting steroid response. The objective of these studies was to clarify issues relevant for the clinical use of FENO. The influence of allergic sensitization per se on FENO in healthy asymptomatic subjects was studied, the association between airway inflammation and bronchial hyperresponsiveness (BHR) in steroid-naive subjects with symptoms suggesting asthma was examined, as well as the possible difference in this association between atopic and nonatopic subjects. Influence of smoking on FENO was compared between atopic and nonatopic steroid-naive asthmatics and healthy subjects. The short-term repeatability of FENO in COPD patients was examined in order to assess whether the degree of chronic obstruction influences the repeatability. For these purposes, we studied a random sample of 248 citizens of Helsinki, 227 army conscripts with current symptoms suggesting asthma, 19 COPD patients, and 39 healthy subjects. FENO measurement, spirometry and bronchodilatation test, structured interview. skin prick tests, and histamine and exercise challenges were performed. Among healthy subjects with no signs of airway diseases, median FENO was similar in skin prick test-positive and –negative subjects, and the upper normal limit of FENO was 30 ppb. In atopic and nonatopic subjects with symptoms suggesting asthma, FENO associated with severity of exercise- or histamine-induced BHR only in atopic patients. FENO in smokers with steroid-naive asthma was significantly higher than in healthy smokers and nonsmokers. Among atopic asthmatics, FENO was significantly lower in smokers than in nonsmokers, whereas no difference appeared among nonatopic asthmatics. The 24-h repeatability of FENO was equally good in COPD patients as in healthy subjects. These findings indicate that allergic sensitization per se does not influence FENO, supporting the view that elevated FENO indicates NO-producing airway inflammation, and that same reference range can be applied to both skin prick test-positive and -negative subjects. The significant correlation between FENO and degree of BHR only in atopic steroid-naive subjects with current asthmatic symptoms supports the view that pathogenesis of BHR in atopic asthma is strongly involved in NO-producing airway inflammation, whereas in development of BHR in nonatopic asthma other mechanisms may dominate. Attenuation of FENO only in atopic but not in nonatopic smokers with steroid-naive asthma may result from differences in mechanisms of FENO formation as well as in sensitivity of these mechanisms to smoking in atopic and nonatopic asthma. The results suggest, however, that in young adult smokers, FENO measurement may prove useful in assessment of airway inflammation. The short-term repeatability of FENO in COPD patients with moderate to very severe disease and in healthy subjects was equally good.