Early Childhood Caries and a Community Trial of its Prevention in Tehran, Iran

Varhaislapsuuden karies ja sen ehkäisy kehittyvän terveydenhuollon maassa Varhaislapsuuden karies on merkittävä kansanterveysongelma varsinkin lapsirikkaissa maissa ja väestöissä. Karieksen hoitaminen vie paljon voimavaroja ja aiheuttaa mittavia taloudellisia seuraamuksia. Karies voi ilmaantua lapselle jo vauvaikäisenä, pian ensimmäisten maitohampaiden puhjettua suuhun. Alle 3-vuotiaiden karieksesta on kuitenkin niukasti tilastotietoja. Maailman terveysjärjestökin suosittaa tietojen keräämistä vasta 3-vuotiaiden ikäryhmästä. Heistä kariesta sairastaa Suomessa 16 %, Yhdysvalloissa 25 %, Englannissa 30 %, Iranissa 46 % ja Saudi-Arabiassa 61 %. Tämä väitöstutkimus selvitti karieksen esiintymistä ja sen vaaratekijöitä 1─3-vuotiailla Teheranissa. Lisäksi tutkimus arvioi perusterveydenhuoltoon sisällytetyn karieksen ehkäisyn tuloksellisuutta. Tutkimuskohteiksi arvottiin Teheranista 18 neuvolaa. Jokaisessa oltiin 4 päivää, jolloin kaikkia rokotuksiin tulleita 1─3-vuotiaita äiteineen pyydettiin osallistumaan tutkimukseen. Kahta lukuun ottamatta kaikki äidit suostuivat, ja aineistoon tuli kaikkiaan 504 lasta äiteineen. Kaikki 1-vuotiaat, 242 lasta äiteineen, valittiin karieksen ehkäisykokeiluun. Sitä varten neuvolat jaettiin kolmeen ryhmään, joista kaksi (A ja B) oli koeryhmiä ja yksi (C) oli vertailuryhmä. Tutkimus alkoi äidin haastattelulla. Siinä selvitettiin perheen koulutus- ja tulotaso sekä lapsen ruokinnasta imetyksen kesto, yösyötöt ja päiväaikaan nautitut makeat. Vielä kysyttiin lapsen ja äidin suuhygieniatavoista ja äidin kokemuksista lapsen suun puhdistamisessa. Sitten hammaslääkäri tutki lapsen suun ja kirjasi karieksen ja hammasplakin esiintymät. Suun tutkimuksen jälkeen äiti ja lapsi siirtyivät rokotushuoneeseen. Koeryhmissä (A ja B) äidit saivat terveydenhoitajalta suunterveyttä koskevan esitteen ja kehotuksen lukea se huolellisesti. Lisäksi ryhmässä A terveydenhoitaja kertoi suun ja hampaiden terveydenhoidosta saman esitteen avulla, ja neuvolan henkilökunta muistutti suunhoidon tärkeydestä puhelimitse kahdesti seuraavan puolen vuoden kuluessa. Vertailuryhmässä äideille ei annettu suunhoidon ohjeita. Kaikissa ryhmissä äitejä muistutettiin seuraavan rokotuskerran ajankohdasta, muttei mainittu tulevaa toista hammastarkastusta. Varhaislapsuuden kariesta sairasti ikäryhmästä riippuen 3─26 % tutkituista 1─3-vuotiaista, ja 65─76 %:lla oli hammasplakkia. Äideistä 68 % harjasi hampaansa päivittäin ja 39 % puhdisti lapsensa suun päivittäin. Mitä useammin äiti harjasi omat hampaansa, sitä paremmin hän huolehti lapsen suun puhtaudesta. Rintaruokinta oli yleistä eikä lisännyt kariesvaaraa. Yöllä pullomaitoa saavilla karies oli 5 kertaa yleisempää kuin muilla. Neuvolassa saatu ohjeistus ehkäisi selvästi karieksen syntyä puolen vuoden kokeessa.

The present study assessed the prevalence of and risk factors for Early Childhood Caries (ECC) in children 12- to 36- month-old and evaluated the impacts of an educational intervention on ECC prevention in the 12- to 15-month-old cohort. The target population included 12- to 36-month-olds (n = 504) and their mothers attending the vaccination offices of 18 randomly selected public health centers of Tehran city. The mother was first interviewed by a structured questionnaire covering background factors, feeding habits, daytime sugar intake, mother’s and child’s oral cleaning habits, and mother’s perception toward her ability to maintain the child’s oral hygiene; then the child’s clinical dental examination was carried out covering caries experience and dental plaque status. In addition, the 12- to 15-month-olds (n = 242) were assigned to a six-month interventional study. The 18 health centers were randomly allocated into two groups for intervention and one for control. The mothers in the intervention groups received education on caries prevention from the vaccination staff with extra motivation as reminder phone calls in one of the intervention groups. The outcome was measured as differences in increments of enamel and dentinal caries. The results showed that the prevalence of ECC was rather high (3%-26%) in the three age groups, and almost all dmft was due to untreated caries. The majority of the children showed visible plaque on central upper incisors. Oral cleaning on a daily basis was reported for just 68% of mothers and 39% of children. The frequency of oral cleaning and good oral hygiene of the child were directly proportional to the mother’s own toothbrushing frequency. Of the children, 98% were solely or partly breastfed. ECC was more likely to occur among those for whom the burden of milk-bottle feeding at night existed (OR = 4.9), while breastfeeding per se, its duration, and its nighttime burden were not related to ECC. The indicator of daytime sugar intake also did not show a clear relationship with ECC. The educational intervention applying a pamphlet with some extra motivation and implemented by non-dental staff of public health centers appeared to be successful in preventing caries increments. To improve oral health status among the young children in countries with a developing oral health system, community-based oral health educational programs should be established by involving non-dental staff of health settings who are more frequently in contact with these children. Parents should be encouraged to realize that they play the dominant role in the oral health care of their children. Parents’ own oral health behaviors should be emphasized in dental and general health settings.