1000 resultados para yritysten yhteistyö
Resumo:
Ajankohtaista
Resumo:
Tiivistelmä: Mallit yritysten oppimisympäristöissä : akateemisten mallien kehittäjien ja yritysten tiimiorganisaatioiden yhteistyön haasteet ja mahdollisuudet
Resumo:
Summary: Self-processes, trust and cooperation in an increasingly networked working life
Resumo:
Yritysten välinen yhteistyö kasvaa asiantuntijamarkkinoilla. Suppean palvelutarjooman omaavat yritykset muodostavat laajempia palveluita yhdistämällä osaamisiaan kumppaneidensa kanssa. Näin muodostuvat yritysryhmittymät uhkaavat alaa hallitsevia monipuolisen palvelutarjooman omaavia kansainvälisiä moniosaajayrityksiä. Tämän diplomityön tavoitteena on selvittää minkälaisia hyötyjä moniosaajayritys voi saada näitä ryhmittymiä vastaan lisäämällä omaa yhteistyötään. Tavoitteeseen pääsemiseksi markkinoilla olevat yritysryhmittymät tunnistetaan ja selvitetään minkälaisia asioita asiakas pitää tärkeänä ostaessaan asiantuntijapalveluita. Toimialan trendit ja aikaisemmat tutkimukset yritysten välisestä yhteistyöstä sekä asiakkaan ostokäyttäytymisestä osoittavat, että yhteistyön avulla yrityksellä on mahdollisuus saavuttaa monia hyötyjä. Tietoa olemassa olevista yritysryhmittymistä ja asiakkaiden ostokäyttäytymisestä kerättiin haastattelemalla yhden kansainvälisen moniosaajayrityksen henkilöstöä sekä asiakkaita. Tuloksena löytyi yritysryhmittymiä, joista osa uhkaa moniosaajayrityksen kilpailuetua. Asiakkaiden ostokäyttäyminen suosi hieman enemmän asiantuntijapalveluiden hankkimista yritysryhmittymältä moniosaajayrityksen sijaan. Tekemällä yhteistyötä ja tarjoamalla tiettyjä palveluita yhdessä kumppanin kanssa, moniosaajayritys voi saavuttaa hyötyjä yritysryhmittymiä vastaan ja vaikuttaa positiivisesti asiakkaan ostokäyttäytymiseen.
Resumo:
Diplomityön tavoitteena on innovaatioprosessien selventäminen ja yhteensovittaminen radikaalien teknologia innovaatioiden osalta. Prosessien yhteensovittamisen edellytyksenä on teknologia innovaation radikaalisuuden ymmärtäminen. Kohteena on alkuvaiheen innovaatioprosessi jonka aikana virallinen yhteistyö ei vielä ole mandollista. Kehitetyn mallinavulla voidaan arvioida yrityksen kokemaa radikaalisuutta innovaatioprosessin alkuvaiheessa. On tärkeää ymmärtää miten vuorovaikutuksessa olevat yritykset kokevat innovaation radikaalisuuden prosessin alkuvaiheessa. Prosessien eroavaisuudet voidaan sanoa riippuvan yritysten näkökulmasta, koska niiden toiminnot määrittyvät koetun radikaalisuuden mukaan.Yhtäläisenä koettu radikaalisuus luo pohjan avoimelle vuorovaikutukselle ja antaa viitteitä syvemmästä yhteistyöstä tulevaisuudessa. Vertikaalisti sijoittuneiden yritysten prosessien esitetty yhteensovitus perustuu molemminpuoliseen radikaalisuuteen ja sisäisen hyväksynnän vastaavuuteen. Tällöin osapuolet ovat mukana samalla sitoumuksella prosessin jatkumisen ollessa epävarma.
Resumo:
Sosiaalinen pääoma on viime aikoina ollut suosittu tutkimusaiheeri tieteenaloilla maailmanlaajuisesti. Tästä huolimatta yritysjohtajien rooliasosiaalisen pääoman rakentajana ja innovaatiotoiminnan edistäjänä on tutkittu melko vähän. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, miten sosiaalinen pääoma mahdollistaa tiedon ja muiden resurssien nopeamman ja paremman saatavuuden. Tämä tapaustutkimus keskittyy yrityksen johtajan rooliin, erityisesti yrittäjänä toimivien pk-yritysten johtajien rooliin. Tavoitteena on kerätä tietoa siitä, miten johtajat ovat kehittäneet ja kokeneet sosiaalisen pääoman. Tavoitteena on myös tutkia kuinka sosiaalinen pääoma on vaikuttanut innovaatiotoimintaan. Tutkimuksen empiirinen osuus perustuu kahden pk-yrityksen yrittäjä-johtajan haastatteluihin. Tutkimuksessa havaitaan, että sosiaalinen pääoma on tärkeintä johtajan suhteissa avainasiakkaisiin ja rahoittajiin. Nämä kontaktit ovat elintärkeitä myöskoko yrityksen suoriutumisen kannalta. Johtajan kyky luottaa ja olla luotettu on yksi sosiaalisen pääoman edellytyksistä. Tiivis yhteistyö teknologiainnovaatioiden kehitystyössä ei ole mahdollista ilman hyviä suhteita ja osapuolten keskinäistä luottamusta. Tutkimus myös tuo esiin miten yrityksen alkuvaiheessa johtajanrooli sosiaalisen pääoman rakentajana ja innovaatiotoiminnan edistäjänä on keskeinen.
Resumo:
Tässä pro gradu -työssä tutkitaan Leningradin alueella, Venäjällä, toimivien suomalaisyritysten liiketoimintaosaamisen koulutustarpeita. Tavoitteena on ollut tutkia, millaisia yritysten koulutustarpeet ovat, sekä lisäksi selvittää yleisemmällä tasolla, miten liiketoimintaosaaminen määritellään. Useat tutkimusta varten haastatellut johtajat pitävät liiketoimintaosaamista erityisesti markkinoilla toimimiseen liittyvänä osaamisena. Myös johtaminen, sekä tuotteet ja teknologia nähdään liiketoimintaosaamisen tärkeinä osina. Yrityksillä on koulutustarpeita seuraavilla alueilla: johtaminen; myynti, markkinat ja asiakkaat; yrityksen sisäinen yhteistyö; kielet, sekä juridiikka ja laskentatoimi. Haastateltavien mukaan markkinoiden nopea kehitys sekä yrityksen kasvu luovat yrityksille koulutustarpeita. Yllättäen myös Venäjän koulutusjärjestelmää itsessään pidetään koulutustarpeiden syynä. Tutkimuksessa mukana olleiden yritysten koulutuskäytännöt ovat keskenään melko erilaisia: koulutusbudjetti, koulutuspäivien määrä ja koulutusorganisaation valintakriteerit vaihtelevatyrityksestä riippuen. Joka tapauksessa yleisin koulutusmuoto näyttää olevan yrityksen sisäinen koulutus. Monet haastateltavat painottavat suuresti uusien työntekijöiden kouluttamista. Selvästikin rekrytointi ja uusien työntekijöiden koulutus vievät suuren osan tutkimusta varten haastateltujen johtajien ajasta. Tärkeä huomio koulutusmarkkinoihin liittyen on se, että lyhyiden, kaikille avoimien koulutusten kohdalla markkinat ovat Pietarissa täynnä. Suurimpana uhkana nähdään alalla vallitseva kouluttajapula.
Resumo:
Tämä tutkimuskeskittyy yritysten väliseen samanaikaiseen kilpailuun ja yhteistyöhön. Suurin mielenkiinto tässä tutkimuksessa kohdistuu yritysten väliseen tietämyksen siirtoon. Tietämyksen siirto samanaikaisissa kilpailu- ja yhteistyösuhteissa voi olla erityisen hyödyllistä samankaltaisten toimintalogiikoiden ja ymmärryksen takia. Toisaalta, mahdollinen kriittisen tiedon vuotaminen kilpailevalle yritykselle onriski, joka täytyy ottaa huomioon, kun yhteistyötä kilpailijan kanssa suunnitellaan. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, kuinka tietämystä siirretään samanaikaisissa kilpailu- ja yhteistyösuhteissa välttäen kuitenkin tähän liittyvät riskit. Tutkimuksen empiirinen osa sisältää kolme erilaista case-esimerkkiä samanaikaisista kilpailu- ja yhteistyösuhteista. Empiirisessä osassa tehdyt havainnot tukevat pääasiassa teoriaosuudessa käsiteltyjä asioita. Tietämyksen siirron motiivit, suhdekohtaiset tietämyksen omaksumiskyvyt, tietojohtamiskäytännöt ja luottamus ovat tekijöitä, jotka vaikuttavat tietämyksen siirron tehokkuuteen. Pääasialliset keinot tietämyksen siirron riskin välttämiseksi samanaikaisissa kilpailu- ja yhteistyösuhteissa ovat hierarkkisen hallintomuodon käyttäminen tai horisontaalisesti ja vertikaalisesti rajattu yhteistyön laajuus.
Resumo:
Arvonlisäverotus on Euroopan unionin alueella toteutettu ns. sisämarkkinajärjestelmän kautta. Nykyinen sisämarkkinajärjestelmä mahdollistaa muutamia veronkiertotapoja, joiden kautta verovelvolliset voivat mm. välttyä veron maksamiselta tai saada perusteettomia palautuksia. Arvonlisäverotukseen liittyvän veronkierron vuoksi Euroopan unionin alueella menetetään vuosittain merkittävä osa valtioille ja unionille kuuluvia verotuloja. Jäsenvaltioiden väliseen kaupankäyntiin liittyvien veropetosten ehkäisemiseksi tarvitaan unionialueen veroviranomaisten valvontayhteistyötä. Tutkimuksessa on teoreettisin keinoin selvitetty yhteistyön tehokkuutta ja toimintaa. Arvonlisäverotusjärjestelmä osoittautui tutkimuksen myötä monimutkaiseksi ja petoksille alttiiksi. Hallinnollistayhteistyötä vaikeuttavat kansalliset erot verovalvonnan toteuttamisen käytännöissä. Yhteistyön koordinoimiseksi toteutetaan unionitason sääntelyä ja yhteistoiminnan valvontaa. Viranomaisyhteistyötä kehitetään ja säädöstöä ajanmukaistetaan jatkuvasti, mutta arvonlisäveropetoksia ei ole pystytty vallitsevissa olosuhteissa kitkemään. Nykyisen verotusjärjestelmän olosuhteissa yhteistyön voidaan kuitenkin katsoa toimivan kohtuullisesti.
Resumo:
Pro-gradu tutkielman tavoitteena on tutkia, miten yritykset tasapainoilevat tiedon jakamisen ja suojaamisen välillä innovaatioyhteistyöprojekteissa, ja miten sopimukset, immateriaalioikeudet ja luottamus voivat vaikuttaa tähän tasapainoon. Yhteistyössä yritysten täytyy jakaa tarpeellista tietoa kumppanilleen, mutta toisaalta niiden täytyy varoa, etteivät ne menetä ydinosaamiseensa kuuluvaa tietoa ja kilpailuetuaan. Yrityksillä on useita keinoja tietovuodon estämiseen. Tutkielmassa keskitytään patenttien, sopimusten ja liikesalaisuuksien käyttöön tietoa suojaavina mekanismeina. Kyseiset suojamekanismit vaikuttavat luottamukseen kumppaneiden välillä, ja täten myös näiden halukkuuteen jakaa tietoa kumppaneilleen. Jos kumppanit eivät jaa tarpeeksi tietoa toisilleen, voi yhteistyö epäonnistua. Sopimusten, immateriaalioikeuksien ja luottamuksen rooleja ja vuorovaikutusta tutkitaan kahdenvälisissä yhteistyöprojekteissa. Tutkielmassa esitellään neljä case-esimerkkiä, jotka on koottu suomalaisen metsätoimialan yrityksen haastatteluista.
Resumo:
Tutkimuksen tarkoituksena on osallistua corporate governance -keskusteluun tuomalla esiin riskienhallinnan näkökulma osuustoiminnallisessa yritystoiminnassa. Tutkimuksen tavoitteena on kuvata corporate governancen vaikutuksia tuottajaosuustoiminnallisten yritysten riskienhallintaan, selvittää tuottajaosuustoiminnan riskienhallinnan tilaa ja toteutusta ja siihen vaikuttavia tekijöitä sekä tuoda esille näkökulmia riskienhallinnan kehittämiseksi tuottajaosuustoiminnallisissa yrityksissä. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin haastattelemalla kolmea osuustoiminnan asiantuntijaa ja seitsemää riskienhallinnan ja hallinnon vastuuhenkilöä. Haastattelut tehtiin vuoden 2006 kesän ja alkusyksyn aikana. Tutkimuksen perusteella corporate governancen vaikutus organisaatioiden riskienhallintaan on ollut rajallinen. Myös riskienhallintaan sidoksissa olevien toimi- ja hallintoelinten osalta suosituksilla on ollut vähäinen vaikutus. Huolimatta corporate governancen ja riskienhallinnan merkityksen lisääntymisestä tuottajaosuustoiminnallisissa yrityksissä, konkreettisella tasolla riskienhallinta ei toteudu corporate governance -periaatteiden edellyttämällä tavalla niin, että riskienhallintaa voisi kuvata kokonaisvaltaiseksi, periaatteiltaan määritellyksi ja suunnitelmalliseksi prosessiksi. Tutkimuksessa on myös pyritty nostamaan esiin riskienhallinnan eroja eri organisaatiomallien välillä. Tarkastelussaolleiden perusosuuskuntien sekä hybridimallien väliset erot liittyvät lähinnä yritysten resurssien ja koon vaikutuksista syntyviin eroihin riskienhallinnan toteutuksessa ja organisoinnissa. Merkittävään rooliin tuottajaosuustoiminnallistenyritysten riskienhallinnassa nousee erillisen riskienhallintatoiminnon osaaminen ja sen hyödyntäminen organisaatioiden riskienhallintatyössä.