Syväjohtamisen valmennusprosessin mukainen esimiesvalmennus osuustoiminnallisessa organisaatiossa tapaus Hankkija-Maatalous Oy

Tämän tutkielman tarkoituksena on osallistua keskusteluun S-ryhmän johtamiskulttuurista, jossa on viime vuosina alettu korostaa esimiehen ihmisten johtamisen valmiuksia yhtenä tämän päivän ja tulevaisuuden keskeisenä menestyksen tekijänä. Tässä tutkielmassa perehdytään syvä-johtamisen esimiesvalmennukseen. Kohdeorganisaatio on Hankkija-Maatalous Oy. Tutkielman tavoitteena on selvittää, mitä Syväjohtaminen DL Oy:n esimiesvalmennus syväjohtamisen keinoin on ja kuinka syvä-johtamisen mukainen esimiesvalmennusprosessi on koettu osallistujien kesken Hankkija-Maatalous Oy:n esimiehille järjestetyssä esimiesvalmennuksessa. Tutkielma on luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus. Tutkimusaineisto koostuu yhteensä 10 Hankkija-Maatalous Oy:n ketjuohjauksen esimiehen haastattelusta sekä osuustoimintaa, kohdeorganisaatiota ja syvä-johtamista käsittelevästä kirjallisuudesta. Teemahaastattelut suoritettiin alkukesän 2006 aikana. Tutkimustulokset osoittavat, että syväjohtamisen esimiesvalmennus ei ole pelkästään teoriatasolla toimiva muoti-ilmiö, vaan se antaa konkreettisia työkaluja käytännön esimiestyötä tekeville esimiehille. Osuus-toiminnallinen yritys antaa myös hyvän pohjan pitkäjänteiseen esimiesten ihmistenjohtamisen kehittämiseen.

Osuuskauppojen arvonmääritys – empiirinen tutkimus kassavirtaperusteisella mallilla

Osuuskunta on ollut merkittävä yritysmuoto suomessa jo 150 vuoden ajan. Saavuttuaan Suomeen 1800-luvun puolivälin jälkeen osuuskunnat löysivät paikkansa maatalouden ja päivittäistavarakaupan alalta. Osuuskuntien kehitykseen vaikutti suuresti niiden yhteiskunnallinen ideologinen tarkoitus. Nykypäivänä osuuskunnat ovat Suomessa parhaiten näkyvissä vähittäistavara-, pankki- ja vakuutusalalla. Vähittäiskauppa-alalla osuuskuntapohjainen S-ryhmä on kasvanut markkinaosuudeltaan suurimmaksi ja liikevaihdolla mitat-tuna toiseksi suurimmaksi vähittäiskaupparyhmittymäksi. Tutkimuksessa tarkastellaan S-ryhmän alueosuuskauppoja yrityksen arvonmäärityskeinoin, tarkemmin vapaan kassavirtamallin, avulla. Tarkoituksena on selvittää, minkälainen on alueosuuskauppojen arvonluontiteho ja pystytäänkö tämän perusteella havaitsemaan eroavaisuuksia sekä alueosuuskauppojen välillä, että muiden yritysmuotojen välillä. Tutkimuksessa havaitaan, että S-ryhmän alueosuuskauppojen arvonluonti on alueosuuskauppakohtaisesti varsin erilaista. Osuuskauppojen yritysarvot vaihtelevat -110 M€ ja 230 M€ välillä. Alueosuuskaupoista parhaimman yritysarvon sai Kouvolan seudun Osuuskauppa Ympäristö ja heikoimman yritysarvon Kanta- ja Päijät-Hämeen Osuuskauppa Hämeenmaa. Osuuskunnan vertailu muuhun yritysmuotoon toteutettiin pistämällä vastakkain osuustoiminnallinen SOK ja julkinen osakeyhtiö Kesko Oyj. Yrityksien vertailussa todetaan, että vaikka Kesko on talouden tunnuslukujen valossa selvästi SOK:aa suurempi, saavat yritykset vapaan kassavirranmallista lähes yhtä suuren yritysarvon.

Osuustoiminnasta kilpailuetua huoltoasemaliiketoiminnassa case: S-ryhmän ABC-ketju ja Suomalainen Energiaosuuskunta (SEO)

Tutkimuksen tarkoituksena on osallistua liiketaloustieteissä käytävään keskusteluun osuustoimintayritysten kilpailuedun lähteistä. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen haastattelututkimus ja tutkielman empiirisenä aineistona toimivat kohdeorganisaatioiden S-ryhmän ABC-ketjun ja Suomalaisen Energiaosuuskunnan (SEO) johtajien haastattelut. Tutkimuksen tavoitteena on kirjallisuuden ja haastattelujen pohjalta ymmärtää ja kuvata, mitä on osuustoiminnan kilpailuetu ja tarjoaako osuustoiminnallisuus itsessään sekä yritysmuotona kilpailuetua Suomen huoltoasemaliiketoiminnassa. Tutkimuksen mukaan osuustoiminta tarjoaa kilpailuetua huoltoasemaliiketoiminnassa erityisesti organisaatiomuodon vuoksi. S-ryhmän ABC-ketjun keskeisiä kilpailuetuja ovat paikallisuus, asiakasomistajuus, bonusjärjestelmä, asemaverkosto, huoltoasemakonsepti ja toimitusketjun kustannustehokkuus. Suomalaisen Energiaosuuskunnan (SEO) kilpailuetuja ovat puolestaan suomalaisuus, paikallisuus ja yrittäjävetoisuus.

Rukoile ja työtä tee. Onni Puhakan kehitys innovaattorista oman tien kulkijaksi

Pray and work. The development of Onni Puhakka: from innovator to nonconformist This ethnological biographical study examines the modernization which began in the mid-1800s, continued into the mid-1900s, and has changed Finnish society in many ways. This era has been studied on a general level quite extensively, but this work explores the life and everyday experiences of Onni Puhakka (1870−1955), a farmer who spent most of his life in the town of Liperi. The goal is to find new perspectives on the development of the modernization process in society through the experiences of an individual. In this study, a central theme is the rural co-operative movement represented in Finland by Pellervo as well as its development in this country and as a significant undertaking in Onni Puhakka’s life. The co-operative movement was one of the most significant sectors affecting modernization in rural communities. The main character in the study is the grandfather of the present author, and thus this research belongs to the newly accepted ethnological research tradition of studying one’s own community. Written documents, mainly collected and preserved by Onni Puhakka himself during his lifetime, form the research material. The material consists mainly of Puhakka’s extensive correspondence, personal notes and diaries, documents related to his farm, and photographs taken by him. Earlier research and other written material examining the general development of the period were used to provide a background for the study. The co-operative movement formed a comprehensive ideology for Onni Puhakka, in which the possibilities for the development of both individuals and the community were combined. His life was based on a religious conviction, and he felt that the co-operative movement was the application of Christian love for one’s neighbour in practice. At the beginning of his active working career, Puhakka was an innovator, a reformer at the forefront of progress, but quite soon he became a sworn critic of the development of the co-operative movement in particular. One of Puhakka’s criticisms of the co-operative movement was the shifting of decision-making power to professional managers and central organizations, far from the reach of local actors. A fundamental reason for his dissatisfaction was the development within the co-operative movement in which the ideological background was forgotten, and economic goals and making a profit took an excessive significance. This assessment of the co-operative movement made by Onni Puhakka and his predictions about its development were not unfounded. This has been shown by several studies examining the development of both the Pellervo and working class cooperative movements. The professionalization of management, managerialism, as well as the direct links between professional managers of local co-operatives and central organizations have lead to the situation in which fewer and fewer people make the decisions, and management has as its goal economic success and growth. Co-operative enterprises that have grown in size have become estranged from the everyday life of their members. Instead of taking care of relations with the membership of the co-op, competitive ability and the market share have become the most important concerns of the management. As the membership has become alienated, their interest in large-scale co-ops has also become largely economic. A significant change among the membership of the Pellervo movement occurred at the stage when the co-operative movement shifted from rural areas to urban centres. This meant that the commitment of the membership became much looser than it had been in the farmers’ production and consumer co-ops. From the point of view of its members, the nature of the co-operative movement has become diametrically opposed to its point of departure: the active members who previously formed the subject of the co-operative movement have become the object of the economic activities of that same movement. The co-operative movement has been transformed from the progressive agent of change of its early years into a business activity which no longer has any significant task as a social reformer. This study confirms the observations of the latest research on modernization which states that modernization has not been a straightforward and inevitable development that has lead to the present situation. For example, the criticism directed by Puhakka toward the co-operative movement includes information that shows that a few others who were initially actively involved also criticized the development of the movement. Despite his occasional frustration, Onni Puhakka continued his criticism and attempts to get the co-operative movement to change its course and return to its ‘roots’. In the early years of the cooperative movement he probably did not differ much from the other pioneers in the sense that many of them had adopted and internalized the same values and motive for being involved that he had. However, Puhakka differed from his colleagues in the sense that he was able to believe in what he called the “fundamental values” of the co-operative movement longer than many of them.

Osuuspankin menestyminen ja sen arviointi

Voitto ja yrityksen menestyminen ymmärretään usein symboleiksi keskenään. Tästä johtuen myös yleisesti käytössä olevat yritystoiminnan menestysmittarit pohjautuvat voittoon. Tämä tutkielma yrittää kuvata ja ymmärtää, mitä menestyminen on OP- Pohjola -ryhmän osuuspankeissa. Koska osuuspankin toiminnan tavoite on tyydyttää jäsentarpeet tarjoamalla laadukkaita ja kilpailukykyisiä palveluita, on voitto -pohjaisten menestysmittareiden käyttö niissä kyseenalaista. Tutkimusongelmaan pyritään vastaamaan tehtyjen asiantuntijahaastatteluiden pohjalta. Tutkimuksessa selvisi, että osuuskunnille sopivia menestysmittareita ei ole kehitetty juuri lainkaan. Osuuspankkien kohdalla taloudellisten, voitto- pohjaisten menestysmittareiden käyttö nähtiin jopa välttämättömyytenä johtuen pankkitoimialan luonteesta ja sääntely-ympäristöstä. Perusmittareiden rinnalle kaivattiin kuitenkin enemmän jäsenetuja mittaavia mittareita, sekä menetelmiä, joiden avulla osuuspankkien toimintaympäristössään tekemät toimet tulisivat nykyistä näkyvimmiksi.

Osuuspankin tuloksen analysointi ja ylijäämän jako

Osuuspankit ovat jäsenten omistamia yrityksiä, joiden perimmäinen tarkoitus on voiton maksimoinnin sijaan edistää omistajajäsenten hyvinvointia. Tilikauden ylijäämästä osa tarvitaan osuuspankin käyttöön, mutta osuustoiminnan periaatteiden mukaan jäljelle jäävää ylijäämää tulisi jakaa jäsenille suhteessa jäsenen käyttämiin palveluihin. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja ymmärtää, miten ylijäämän jako toteutetaan osuuspankeissa. Ongelman ratkaisemiseksi kerättiin kvalitatiivinen haastatteluaineisto, joka analysoitiin faktanäkökulmasta. Tutkimuksessa selvisi, että ylijäämää jaetaan jäsenille OP -ryhmän yhtenäisen bonustason verran ja loput ylijäämästä jätetään vahvistamaan pankin tasetta. Tutkimuksen perusteella pankit voisivat kehittää bonusjärjestelmäänsä siten, että menestyvät pankit voisivat halutessaan jakaa enemmän ylijäämää jäsenilleen.

Paikallisuus osuuspankkien kilpailuetuna - case OP-Pohjola-ryhmän jäsenosuuspankit

Tämä tutkielma osallistuu suomalaiseen osuusliiketoiminnan menestystekijöitä koskevaan akateemiseen keskusteluun. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella paikallisuuden merkitystä OP-Pohjola-ryhmän jäsenosuuspankkien näkökulmasta ja tutustua syvällisemmin pankkiliiketoimintaan ja sen kilpailuetuihin. Tutkimuksessa pyritään selvittämään, mitä paikallisuus on ja miten se ilmenee osuuspankkien liiketoiminnassa. Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää, mitä lisäarvoa paikallisuus antaa osuuspankeille sen kauempaa johdetuiden kilpailijoiden strategioihin verrattuna, ja mitä edellytyksiä osuuspankeilla on selviytyä jatkuvasti kiristyvässä kilpailussa. Tutkimuksen tavoitteisiin pyritään vastaamaan analysoimalla Mika Rantasen osuuspankeista vuonna 2009 keräämää laadullista aineistoa. Tutkimustulokset osoittavat, että osuustoiminnallinen pankkiliiketoiminta ja paikallisuus tukevat toisiaan. Paikallisuus mahdollistaa osuustoiminnan ominaispiirteiden hyödyntämisen ja aikaansaa sen, että osuuspankit koetaan usein kilpailijoitaan läheisemmiksi – osaksi paikallisyhteisöä. Tästä on merkittävä hyöty OP-Pohjola-ryhmän jäsenosuuspankkien liiketoiminnalle.

Aineettoman pääoman kehittäminen ABC-liikennemyymäläverkostossa

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaista aineetonta pääomaa S-ryhmään kuuluvalla ABC-liikennemyymäläverkostolla on ja kuinka sitä tulisi kehittää, jotta sen avulla voitaisiin tulevaisuudessakin tuottaa kilpailuetua. Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisin tutki-musmenetelmin ja siihen on haastateltu seitsemän alueosuuskaupan ABC-toiminnasta vastaavia henkilöitä. Lisäksi tutkimukseen on haastateltu kahta ABC-ketjuohjauksen henki-löä, jotta tutkimukseen saatiin mahdollisimman kokonaisvaltainen näkemys ABC-liikennemyymälöiden aineettoman pääoman nykytilasta ja siitä, millaisin kehitystoimenpi-tein tätä pääomaa olisi mahdollista lisätä. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina. Haas-tateltavat henkilöt alueosuuskaupoista pyrittiin valitsemaan niin, että mukaan tuli mahdolli-simman erilaisia alueosuuskauppoja niin kokoluokaltaan kuin maantieteelliseltä sijainnil-taan. Työn teoreettinen viitekehys muodostuu aineettoman pääoman, osuustoiminnan ja tietojohtamisen kirjallisuudesta. ABC-liikennemyymäläverkoston tärkeimmäksi aineetto-maksi resurssiksi tutkimuksessa tunnistettiin henkilöstön osaaminen. Tärkeinä aineettomi-na resursseina verkostossa nähdään myös tunnettu brändi, erilaiset yhteisesti sovitut pro-sessit ja toimiva vuorovaikutus, joskin prosessin merkitys aineettomana pääomana tunnis-tettiin vain välillisesti. Kehittämiskohteiksi ABC-liikennemyymäläverkostolle aineettoman pääoman kasvattamisen osalta nousi tutkimuksessa saatujen tulosten perusteella osaami-sen johtaminen, henkilöstön sitouttaminen, informaatiotulvan hallinta ja toimivan vuorovai-kutuksen luominen koko verkostoon.

Yritysvastuu osuuskaupan toimitusketjussa –Tapaustutkimus

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella, minkälainen merkitys yritysvastuulla on osuuskaupan toimitusketjussa. Case-yritykseksi valittiin Etelä-Karjalan osuuskauppa, joka on S-ryhmän yksi alueosuuskaupoista. Tutkimusmenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua haastattelua, joka suoritettiin case-yrityksen paikallisille tavarantoimittajille joko puhelimitse tai sähköpostitse. Lisäksi analysoitiin S-ryhmän vuoden 2014 vastuuraportti, johon Etelä-Karjalan osuuskaupan yritysvastuuohjelma perustuu. Haastatteluihin pyydetyistä viidestä tavarantoimittajasta vain kaksi suostui haastateltavaksi. Yritysvastuuraportin analyysin perusteella S-ryhmä ja sen alueosuuskaupat pitävät toimitusketjun vastuullisuutta erittäin tärkeänä. Raportissa korostetaan tavarantoimittajan edellyttämistä rehelliseen ja vastuulliseen toimintaan sekä toimitusketjun tarkkaa tuntemista, jotta vastuullisuuden tasoa voidaan kehittää yhteisvoimin. Tavarantoimittajien haastattelujen perusteella toimittajayrityksissä harjoitetaan yritysvastuutoimintaa, mutta ei kuitenkaan tarkkaan tiedetä termin sisältöä, vaan toimitaan omien eettisten arvojen ja taloudellisten intressien perusteella. Molemmat haastateltavat totesivat, ettei osuuskauppa edellyttänyt tiettyä yritysvastuun tasoa, eikä varmentanut toimittajan vastuullisuutta. Tämän pienimuotoisen tapaustutkimuksen perusteella voi todeta, ettei Etelä-Karjalan osuuskauppa ole huomioinut yritysvastuuta tavarantoimitussopimuksia laatiessaan. Kyse voi olla joko siitä, ettei alueosuuskauppaa ole sitoutettu S-ryhmän vastuuohjelmaan tarpeeksi hyvin, tai että vastuuraportissa mainitut asiat huomioidaan vain globaaleissa toimitusketjuissa.

Pienten osuuskuntien taloudellinen suoriutuminen

Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on tutkia suomalaisia pienosuuskuntia niiden taloudellisen suoriutumisen näkökulmasta. Taloudellista suoriutumista tutkitaan tunnuslukujen avulla osuuskuntien tilinpäätöksissä olevien lukujen perusteella. Lisäksi tutkitaan, onko taloudellisessa suoriutumisessa eroavaisuuksia alueen, toimialan tai osuuskunnan koon välillä. Tutkimuksen aineisto on peräisin suomalaisten osuuskuntien tilinpäätöksistä, jotka ovat saatavilla Patentti- ja rekisterihallituksen Virre-tietokannasta. Aineistoa analysoidaan SAS Enterprise Guide -ohjelman avulla käyttäen apuna jakauma-analyysiä, yhteenvetotilastoja, Kruskal-Wallisin testiä sekä Spearmanin korrelaatioanalyysiä. Jakauma-analyyseillä ja yhteenvetotilastoilla muodostetaan aineistosta kokonaiskuva ja analysoidaan suomalaisten pienosuuskuntien tunnuslukuja. Kruskal-Wallis testillä analysoidaan taloudellisen suoriutumisen eroa alueellisesti ja toimialakohtaisesti ja Spearmanin korrelaatiokertoimella mitataan korrelaatiota liikevaihdon ja tunnuslukujen välillä. Tulosten perusteella osuuskuntien taloudellinen suoriutuminen ei ole sidoksissa toimialaan eikä alueeseen. Koon ja quick ration välillä löytyi negatiivinen korrelaatio. Suomalaisten pienosuuskuntien maksuvalmius on hyvällä tasolla. Myös vakavaraisuus on kohtalainen. Kannattavuuden tunnusluvut jäivät osuuskunnilla hyvin alhaisiksi ja osin jopa negatiivisiksi. Koska osuuskuntien toiminnan tarkoitus ei ole maksimoida voittoa, voidaan kannattavuuden tunnuslukuja pitää hyvällä tasolla, kunhan ne ovat positiivisia.

A Study Of Chit Finance In Kerala With Special Emphasis On Kerala State Financial Enterprises Ltd.

Chit funds contribute to the value of financial markets in India particularly in Kerala. Chit finances with its unique features are of great significance especially as a savings cum borrowing avenue. The present study entitled “A Study of chit Finance in Kerala with special emphasis on Kerala State Financial Enterprises Ltd.” examines the socio-economic aspects of Chit schemes run by the private Chit Funds, KSFE, co-operatives, and informal Chit Funds. The study is an attempt to find the reasons for the growing popularity of Chit Funds as savings cum borrowings avenues even in the presence of various other avenues of savings and borrowings and also to understand how the Chit subscribers utilize the funds. The objectives of the present study are to examine the trends and pattern of growth of Chit Funds in the formal sector in Kerala, performance of KSFE as the only public sector Chit Fund company in India, preference for joining Chit Funds, estimate the cost and return on Chit Funds etc. is an indigenous financial instrument is complementary to modern financial techniques of savings and borrowings. KSFE is the dominant foremen in the chit business in Kerala, its weaknesses result in the non-attainment of certain objectives. Driven by the growing trend of privatization, KSFE needs to be innovative and competitive. It is also necessary that KSFE continue its leadership role by being more effective in being the harbinger of more efficiency, professionalism and good governance in the Chit Fund Industry. The growth and development of chit business by protecting the interests of both the subscribers and the foremen will therefore be most beneficial for any growing economy.

Inheritance, access to resources and poverty in Serer families in Senegal

This research explores the relationship between inheritance, access to resources and the intergenerational transmission of poverty among the Serer ethnic group in rural and urban environments in Senegal. In many Sub-Saharan African countries, customary law excludes women from owning and inheriting assets, such as land and property. Yet, assets controlled by women often result in increased investments in the next generation's health, nutrition and schooling and reduce the intergenerational transmission of poverty. Qualitative research with 60 participants in Senegal reveals the important role that land, housing and financial assets may play in building resilience to household shocks and interrupting the intergenerational transmission of poverty. However, the protection afforded by these assets was often dependent on other factors, including human, social and environmental capital. The death of a spouse or parent had major emotional and material impacts on many Serer families. The inheritance and control of assets and resources was strongly differentiated among family members along lines of gender, age and generation. Younger widows and their children were particularly vulnerable to chronic poverty. Although inheritance disputes were rare, the research suggests they are more likely between co-wives in polygamous unions and their children, particularly in urban areas. In addition to experiencing economic and health-related shocks, many interviewees were exposed to a range of climate-related risks and environmental pressures which increased their vulnerability. Family members coped with these shocks and risks by diversifying livelihoods, migrating to urban areas and other regions for work, participating in women's co-operatives and associations and developing supportive social networks with extended family and community members. Policies and practices that may help to alleviate poverty, safeguard women's and young people's inheritance and build resilience to financial, health-related and environmental shocks and risks include: - Social protection measures targeted towards poor widows and orphaned children, such as social and cash transfers to pay for basic needs including food, healthcare and children's schooling. - Micro-finance initiatives and credit and savings schemes, alongside training and capacity-building targeted to women and young people to develop income-generation activities and skills. - Free legal advice, support and advocacy for women and young people to pursue inheritance claims through the legal system. - Raising awareness about women's and children's legal rights and working with government and community and religious leaders to tackle discriminatory inheritance practices and contradictions caused by legal pluralism. - Increasing women's control of land and access to inputs, enhancing their business, organisational, and leadership skills and promoting civic participation in local, regional and national decision-making processes. - Improving access to basic services in rural areas, particularly healthcare, building the quality of education and promoting girls' access to education - Enhancing agricultural production and providing more employment opportunities, apprenticeships and vocational training for young people, particularly in rural areas.

Grenada country paper

Includes bibliography

Planejamento participativo, desenvolvimento local e metodologias participativas: projetos de intervenção e participação em pequenas comunidades rurais da Amazônia paraense

O Estudo examina as possibilidades e os limites do planejamento participativo como um instrumento para o desenvolvimento local em comunidades rurais da Amazônia, a partir de suas potencialidades locais (redes de relações sociais e institucionais e recursos naturais) e das relações territoriais com sua área de entorno. Em particular, o estudo analisa uma comunidade quilombola denominada Itacoã-Miri, localizada no município de Acará, Estado do Pará. A questão central da pesquisa é: em que medida a participação das pessoas em um projeto de desenvolvimento comunitário significa a incorporação do conhecimento empírico local e as demandas da comunidade para legitimar um processo de planejamento? O arcabouço teórico é alicerçado na seguinte literatura: (a) significados e inter-relações entre planejamento, desenvolvimento e participação; e, (b) conhecimento informal para alternativas de desenvolvimento sustentável. Adicionalmente, a pesquisa também considera os conceitos de redes sociais e organizações locais por suas relações com a discussão principal da pesquisa. O arcabouço teórico foi utilizado para entender as relações que tem sido estabelecidas entre instituições governamentais e organizações locais (associações, grupos de produção, cooperativas, etc.) e também entre atores governamentais locais e as pessoas da comunidade para a construção de projetos de desenvolvimento local usando o approach de planejamento participativo. O foco principal é a Amazônia Brasileira. As unidades de análise foram o grupo social que foi formado para elaboração do projeto de desenvolvimento local e o processo participativo levado a cabo por este grupo para a construção do projeto em causa. Isto por três razões básicas: primeiro, porque um grupo social se apresenta como a arena política onde os atores sociais interagem entre si; segundo, porque o grupo social é o espaço onde os atores sociais implementam os seus significados de participação social; e, terceiro, porque é dentro do grupo social que internas e externas (e também formais e informais) relações ocorrem para fazer efetivo o planejamento participativo. O estudo conclui que a maioria do planejamento comunitário e regional levado a cabo pelo governo federal e estadual entre as décadas de 1970 e 1990 não obtiveram êxito por três razões: (1) primeiro, porque havia lacunas entre as demandas das populações locais e as ações dos governos; (2) segundo, o planejamento regional não levou em consideração as diferenças interculturais entre a população local e os agentes do estado; e, (3) terceiro, a falta de um instrumento participativo para envolvimento das pessoas no processo de planejamento. O estudo aplicou um arcabouço metodológico inovativo para participação das pessoas da comunidade no processo de planejamento de projeto e encontrou que a população local tem uma significativa capacidade cognitiva para participar a partir de seu conhecimento empírico. Encontrou, também, que este conhecimento é resultado do envolvimento histórico da comunidade em diversos espaços de interação com atores externos (organizações governamentais e não governamentais). Entretanto, o estudo mostra que o macro cenário político tem significativa (positiva e negativa) influencia no nível de participação das pessoas em um processo de planejamento.

Progress on optimization of the solar cell fabrication process by impurity-to-efficiency predictive simulator

To optimize the last high temperature step of a standard solar cell fabrication process (the contact cofiring step), the aluminium gettering is incorporated in the Impurity-to-Efficiency simulation tool, so that it models the phosphorus and aluminium co-gettering effect on iron impurities. The impact of iron on the cell efficiency will depend on the balance between precipitate dissolution and gettering. Gettering efficiency is similar in a wide range of peak temperatures (600-850 ºC), so that this peak temperature can be optimized favoring other parameters (e.g. ohmic contact). An industrial co-firing step can enhance the co-gettering effect by adding a temperature plateau after the peak of temperature. For highly contaminated materials, a short plateau (menor que 2 min) at low temperature (600 ºC) is shown to reduce the dissolved iron.