Kansainvälisten suurorganisaatioiden liiketoiminnan skenaariot : skenaariot kilpailuaseman säilyttämisen välineenä

Globalisaatio ja maailman nopea muuttuminen on pakottanut organisaatiot pohtimaan omaa tulevaisuuttaan tarkemmin ja laajemmin. Erityisesti kansainvälisillä markkinoilla toimivat suurorganisaatiot joutuvat tiukan paikan eteen suunnitellessaan tulevaisuuttaan ja sitä, miten pystyvät säilyttämään asemansa markkinoilla. Tulevaisuuden ennakoinnin haasteellisuus ja organisaatioiden toimintaympäristön nopea muuttuminen on synnyttänyt tarpeen tulevaisuuden ennakointiin tarkoitetuille työvälineille eli skenaarioille. Kokonaisvaltaisen skenaariotyön avulla organisaatiot pyrkivät rakentamaan vaihtoehtoisia skenaarioita ennakoimalla toimintaympäristössä tapahtuvia muutoksia. Skenaarioiden avulla organisaatio pyrkii säilyttämään asemansa markkinoilla ja turvaamaan liiketoimintansa jatkuvuuden tulevaisuudessa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten skenaariotyöllä voidaan saavuttaa kestävä kilpailuasema kansainvälisessä suurorganisaatiossa. Ongelmaa lähestyttiin tarkastelemalla, miten kilpailuasema määrittyy strategisessa johtamisessa ja miten skenaariotyön avulla voidaan varautua tulevaisuuden haasteisiin. Tutkimuksessa käytettiin sekä kirjallisuuteen että empiiriseen materiaaliin perustuvaa tarkastelua ja pohdintaa. Empiirinen osuus muodostui kansainvälisten suurorganisaatioiden johdon teemahaastatteluista. Haastatteluaineiston perusteella päätutkimuskysymyksen tuloksena löydettiin kolme keskeistä teemaa, jotka vaikuttivat kilpailuaseman säilyttämisen mahdollisuuksiin skenaariotyön avulla. Esiin nousivat jatkuvan skenaariotyön toteuttamisen tarve, globalisaation vaikutukset strategia- ja skenaariotyöhön ja kokonaisvaltaisen skenaariotyön kehittäminen kilpailuedun saavuttamiseksi. Haastattelututkimuksen mukaan kansainväliset suurorganisaatiot näyttivät harjoittavan skenaariotyötä hyvin laajasti erilaisin sovelluksin. Kilpailuaseman ja kilpailuedun saavuttamisen kannalta haastateltavat näkivät skenaariotyön olevan välttämätöntä, mutta kuitenkin yksinään riittämätöntä ja vaativan rinnalleen muita tukitoimintoja. Käytännön työkaluna kilpailuedun saavuttamiseen skenaarioiden nähtiin olevan liian yleisiä ja väljiä. Haastattelut kuitenkin osoittivat, että skenaariotyötä ei nähdä niinkään käytännön työkaluna, vaan organisaation ajattelun avaajana ja asioille merkityksen antajana. Skenaariotyölle on kehitetty sovelluksia, jotka palvelevat organisaatioiden tarpeita yhä enenevissä määrin. Haastattelujen mukaan skenaariotyö voitiin nähdä organisaation oppimisprosessina sekä alkusysäyksen antajana organisaation toiminnan kehittämiselle. Lisäksi organisaatio voi pitää laajaa ja onnistunutta skenaariotyötä kilpailuedun tuojana eikä ainoastaan välineenä sen saavuttamiseen.

Tilintarkastajan selvitys ja erityistarkastus yrityssaneerauksessa : teoria ja käytännön soveltaminen

Yrityssaneerausmenettelyn tarkoituksena on saada velkainen yritys taas tuloskuntoon toiminnan ja velkojen järjestelyn avulla. Tilintarkastajan tehtävänä tässä prosessissa on yrityssaneeraukseen haettaessa tuottaa tietoa, minkä perusteella tuomioistuin voi tehdä päätöksen siitä, onko yritys saneerauskelpoinen. Tieto tuodaan esille selvityksessä velallisen taloudellisesta tilanteesta. Lisäksi, kun yritys on päässyt yrityssaneeraukseen, tilintarkastaja tekee erityistarkastuksen eli tarkastaa yrityksen toiminnan yrityssaneerausta edeltävältä ajalta. Tämä auttaa selvittäjää päättämään jatkotoimista yrityksessä. Erityistarkastuksessa tarkastellaan etenkin sitä, onko velkojien välillä toteutunut tasapuolisuus ja onko tapahtunut rikoksia. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin, kuinka hyvin selvityksen ja erityistarkastuksen käytäntö vastaa asiantuntijoiden suosituksia. Tutkielman teoriaosassa käytettiin aineistona pääasiassa aiheeseen liittyvää lakitietoa ja erityistarkastukseen, tilintarkastukseen sekä yrityssaneeraukseen liittyvää kirjallisuutta. Empiirinen osuus toteutettiin teemahaastatteluiden avulla. Haastateltavana oli kolme aiheen tuntevaa tilintarkastajaa. Teemoina haastatteluissa olivat tilintarkastajan selvityksen ja erityistarkastuksen lisäksi tilintarkastajan rooli yrityssaneerauksessa sekä tilintarkastajan selvityksen ja erityistarkastuksen merkitys yrityssaneerauksen kannalta. Tutkimuksen tulos oli, että tilintarkastajan selvitys ja erityistarkastus käytännössä vastaavat pääosin asiantuntijoiden suosituksia. Esimerkiksi kannanottoon yrityssaneerauksen aloittamisesta suhtauduttiin suosituksissa ja empiriassa samalla tavalla. Suhtautuminen oli varovaista, sillä päätöksenteko haluttiin säilyttää tuomioistuimella. Lisäksi selvitys ja erityistarkastus olivat samantyylisiä prosesseina sekä suositusten että empirian perusteella. Tosin selvityksen tekemisestä prosessina ei ollut paljon tietoa teoriassa. Sekä selvitys että erityistarkastus alkavat toimeksiannosta sopimisella ja jatkuvat aineiston hankkimisella, jota seuraa varsinainen tarkastus. Tämän jälkeen on vuorossa raportin tai selvityksen kirjoitus. Alustava raportti tai selvitys saatetaan antaa vielä toimeksiantajalle tarkastettavaksi. Koko prosessin ajan ollaan yhteydessä selvittäjään. Sekä suosituksissa että empiriassa tuli esille lisäksi samoja tarkastustoimenpiteitä ja -kohteita. Eräs ero suositusten ja empirian välillä oli siinä, voiko sama tilintarkastaja tehdä sekä selvityksen että erityistarkastuksen. Suositusten perusteella muodostui kuva, että sama tilintarkastaja voisi tehdä molemmat. Empirian perusteella kuitenkin selvisi, että näin ei välttämättä aina tapahdu riippumattomuussyistä.

Developing Service-based Solutions for Water Treatment in Finnish Mining Industry

The aim of this master’s thesis is to analyze the mining industry customers' current and future needs for the water treatment services and discover new business development opportunities in the context of mine water treatment. In addition, the study focuses on specifying service offerings needed and evaluate suitable revenue generation models for them. The main research question of the study is: What kind of service needs related to water treatment can be identified in the Finnish mining industry? The literature examined in the study focused on industrial service classification and new service development process as well as the revenue generation of services. A qualitative research approach employing a case study method was chosen for the study. The present study uses customer and expert interviews as primary data source, complemented by archival data. The primary data was gathered by organizing total of 13 interviews, and the interviews were analyzed by using qualitative content analysis. The abductive-logic was chosen as the way of conducting scientific reasoning in this study. As a result, new service proposals were developed for Finnish mine industry suppliers. The main areas of development were on asset efficiency services and process support services. The service needs were strongly associated with suppliers’ know-how of water treatment process optimization, cost-effectiveness as well as on alternative technologies. The study provides an insight for managers that wish to pursue a water treatment services as a part of their business offering.

E-tailer business model creation: an information technology perspective

This research analyzes e-tailer business model formulation and the role of information technology in enabling value creation from the point of view of an e-tailer. The thesis explains the value creation dynamics and the components of an e-tailer business model and further illustrates how information technology enables value creation throughout the different components of e-tailer business models. The theoretical part of the thesis describes the sources of value creation in virtual markets through evaluating the explanatory value of traditional strategic management theories. The theoretical part advances to present an integrated model of the value creation mechanisms in the virtual markets and further describes the components of an e-tailer business model. The role of information technology in e-tailer business models are represented by illustrating how it is able to add value throughout the activities and processes of the e-tailer business model. The empirical descriptive qualitative single-case research focuses on demonstrating how a global retailer of consumer goods operates the different components in its business model. The findings indicate that information technology plays a considerable role in all the components of an e-tailer business model and should not be treated solely as a supporting business function, but rather as one of the most valuable assets in enabling successful e-tailing operations.

Syntyykö Suomeen puulaaksoja - Suomen puutuoteteollisuuden pk-yritysten tila ja tulevaisuus

Metsäteollisuus on tullut Suomeen ulkomaisen pääoman ja tietotaidon avulla vajaat kaksisataa vuotta sitten. Se on toiminut melkein koko jatkosodan jälkeisen ajan suojatussa ympäristössä ja ulkomaisesta kilpailusta riippumattomassa toimintaympäristössä. Kuten Porter ja muut ovat todistaneet, tällainen toimintaympäristö ei kehitä kansainvälisesti kilpailukykyistä teollisuutta globaaleilla markkinoilla. Liittyminen Euroopan unioniin ja sittemmin Euroopan rahaliittoon saattoi puunjalostusteollisuuden täysin uudenlaiseen kilpailutilanteeseen. Sama tapahtui myös alan pk-yrityksille, jotka olivat joutuneet toimimaan heikosti kilpailluilla raaka-ainemarkkinoilla. Tutkimus on tulevaisuudentutkimus, jossa tutkimusongelmia lähestytään kolmen teorian avulla. Porterin klusteriteoria tarjoaa mahdollisuuden arvioida metsäteollisuutta sekä kokonaisuutena että toimivana monimuotoisena organisaationa, jossa kustannukset ja hinta muodostuvat arvoketjun toimijoiden osakustannuksista. Bionomiateoria eli darvinistinen talousteoria testaa suomalaisen puunjalostusteollisuuden pk-yritysten kilpailukykyä ja paineita hakeutua edullisemmille toiminta- alueille. Evoluutioteoria tarkastelee sukupolvenvaihdoksen problematiikkaa. Sukupolvenvaihdoksen onnistuminen muodostuu puutoimialan elämän ja kuoleman kysymykseksi. Tämä on etenkin pk-yrityksiä kohtaava ongelma. Asiaa selvitettiin Mauno Rintalan suorittamalla kyselytutkimuksella Puuteollisuusyrittäjien jäsenistön keskuudessa. Ongelma johtuu suurista sodan jälkeen syntyneistä ikäluokista. Nämä vuosina 1945– 50 syntyneet ovat siirtymässä eläkkeelle vuosien 2005 ja 2015 välillä. Kyseisissä ikäluokissa yritystiheys on noin kaksi kertaa suurempi kuin sen jälkeisissä ikäluokissa. Suoritetun kyselyn sekä muiden suomalaisten ja kansainvälisten tutkimusten perusteella näyttää siltä, että eläkkeelle siirryttäessä vain noin 30 %:lla yrityksistä on jatkaja tiedossa suvusta tai lähipiiristä. Tämä merkitsee sitä, että 70 % eläköityvän ikäluokan omistamista yrityksistä poistuu pysyvästi markkinoilta. Suomessa poistuma merkitsee noin 40 % koko yritysvarannosta eli noin 80 000 yritystä. Tilastot toimivien yritysten määrästä ovat kuitenkin hyvin ristiriitaisia, joten todellista määrää on mahdoton arvioida. Noin suuren määrän poistuminen markkinoilta uhkaa jo hyvinvointivaltion perusrakenteita. Tutkimustulos edellyttää nopeita toimenpiteitä teollisten pkyritysten pelastamiseksi ja säilyttämiseksi Suomessa. Sukupolvenvaihdoksen onnistuminen on tässä prosessissa ensiarvoisessa asemassa. Kaikkien edellä mainittujen yritysten poistuminen markkinoilta edellyttäisi noin 400 000 uuden yrityksen perustamista, koska ainoastaan noin 20 % yrityksistä selviää ensimmäiset kolme vuotta. Tutkimukseen perustuen esitetään prosessimalli sukupolvenvaihdoksen suorittamiseksi. Suomen tärkeimmissä kilpailijamaissa valtioiden metsäomistus on määräävässä asemassa. Meillä metsät ovat yksityisessä omistuksessa ja vain pieni osa valtion omistuksessa. Puumarkkinat toimivat markkinatalouden ehdoilla ilman valtion ohjausta. Ongelmaksi on kehittymässä puun saanti. Metsänomistus on sukupolvien myötä hajaantunut hyvin pieniksi metsälöiksi. Nykyiset metsänomistajat asuvat kaupungeissa ja ovat pääosin palkkatyössä. He eivät ole samalla tavoin riippuvaisia puutuloista kuin heidän esi-isänsä. Metsäverotuksen uudistuminen lisää puun saannin epävarmuutta. Se on muuttumassa pinta-alaverotuksesta puun myynnin verotukseen. Puun myynti on vilkasta ennen järjestelmien vaihtumista ja vähäisempää sen jälkeen. Myös näitä ongelmia on pyritty ratkomaan uudenlaisen metsänomistusmallin avulla. Puuteollisuus on hyvin vanha teollisuudenala. Raaka-aine muodostaa määräävän osan kustannuksista. Muutokset ovat hitaita ja todelliset innovaatiot pitkäkestoisia. Uusia innovaatioita tapahtuu harvoin. Kannattavuutta parannetaan tuoteprosessien ja arvoketjujen kehittämisen kautta. Yhteiskunnan osuus alan kehittämisessä ja säilyttämisessä on ratkaiseva. Asioiden moninaisuus tekee tutkimuksen vaikeaksi, mutta sitäkin tärkeämmäksi kansantalouden kannalta. Tällaisissa suurissa murroksissa korostuu kaikkien päättävien tahojen henkinen valmius ja tahto tehdä oikeita ratkaisuja oikeaan aikaan.

Forssan seudun turvallisen ja viisaan liikkumisen suunnitelma

Forssan seudun turvallisen ja viisaan liikkumisen suunnitelma on laadittu seudun kuntien ja Uudenmaan ELY-keskuksen yhteistyönä. Suunnitelmassa on selvitetty liikenneturvallisuuden, liikkumisen, toimintaympäristön ja liikennejärjestelmän nykytilaa sekä kartoitettu liikenneturvallisuusongelmia erilaisten analyysien ja kyselyiden avulla. Nykytila-analyysin pohjalta on asetettu liikenneturvallisuustyön visio ja tavoitteet sekä määritetty toimenpide-ehdotukset. Tavoitteisiin pääsemistä tukevat liikenneympäristön parantamistoimenpiteiden ohjelma, hallintokuntien liikenneturvallisuustyölle kootut toimintasuunnitelmat sekä liikkumisen ohjauksen toimintaohjelma. Onnettomuusanalyysin perusteella liikenneturvallisuuden tila oli Forssan seudulla hieman koko Suomen keskiarvoa parempi. Seudulla tapahtui vuosina 2002-2011 yhteensä noin 400 henkilövahinkoon johtanutta onnettomuutta (keskimäärin 40 onnettomuutta vuodessa). Forssan seudulla tapahtuneissa onnettomuuksissa kuoli tai loukkaantui koko maan keskiarvoa enemmän jalankulkijoita. Eniten henkilövahinkoja aiheutui yksittäisonnettomuuksista. Lukumäärällisesti eniten onnettomuuksia tapahtui 18–20-vuotiaille, mutta myös 15–16-vuotiaille tapahtui paljon henkilövahinkoon johtaneita onnettomuuksia. Seudulla tapahtuneista liikenneonnettomuuksista aiheutui vuosittain keskimäärin 20,9 miljoonan euron kustannukset, josta kuntien osuus oli vuosittain yhteensä noin 3,7 miljoonaa euroa. Henkilöliikennetutkimuksen tulosten mukaan henkilöautolla liikkuminen on yleisin kulkumuoto Forssan seudulla. Matkojen lukumäärällä mitattuna neljännes matkoista tehdään Forssan seudulla kävellen tai pyörällä. Asukkaille suunnatun kyselyn mukaan koululaisia pidettiin turvattomimpana tienkäyttäjäryhmänä, ja kävelyä sekä pyöräilyä turvattomimpina kulkutapoina. Välinpitämättömyyttä pidettiin merkittävimpänä syynä erilaisiin liikennerikkomuksiin ja tärkeimmäksi kehittämistarpeeksi nousi liikennekäyttäytyminen. Yhdyskuntarakenteen ja toimintaympäristön analyysin perusteella seudulla on hyvät edellytykset viisaiden kulkumuotojen kuten kävelyn, pyöräilyn ja kimppakyytien käytön lisäämiselle. Myös joukkoliikenteen houkuttelevuutta tulisi parantaa. Onnettomuusanalyysin ja valtakunnallisten tavoitteiden pohjalta Forssan seudulle asetettiin liikenneturvallisuustyön tavoitteet. Valtakunnallisen tavoitteen mukaan liikennekuolemien määrä tulee puolittaa ja loukkaantuneiden määrää vähentää neljänneksellä vuoden 2010 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Valtakunnallinen tavoite suhteutettiin Forssan seudulle ja sen mukaan seudun liikenteessä kuolee alle 1 (lähtötaso 3 vuosina 2007-2011) ja loukkaantuu enintään 35 (lähtötaso 49) vuonna 2020. Tavoitteiden saavuttaminen suunnitelmakauden aikana on mahdollista, mutta haasteellista, ja se edellyttää tehokasta yhteistyötä eri tahojen välillä. Tavoitteeseen tulee pyrkiä laajaa keinovalikoimaa käyttäen. Suunnitelmatyön aikana aktivoitiin kuntien liikenneturvallisuusryhmät, joiden toiminnan tueksi laadittiin toimintasuunnitelmat sekä vuosikello työn eri vaiheista. Ryhmät vastaavat suunnitelman toteuttamisesta, toteutumisen seurannasta ja tarvittaessa päivittämisestä. Lisäksi perustettiin seudullinen liikenneturvallisuusryhmä seudullisen työn koordinoimiseksi.

Suomalais-venäläisten lasten etunimet : valintaperusteet ja rakenne

Tutkimus käsittelee lasten etunimien valintaperusteita ja rakennetta Suomessa asuvissa perheissä, joissa toinen vanhemmista on syntyperäinen suomalainen ja toinen venäläinen maahanmuuttaja. Tutkimuksessa käytetty nimiaineisto koostuu 376 etunimestä, jotka on saatu pääosin 2000-luvulla syntyneiltä 184 lapselta. Analyysiin on otettu ensimmäiset, toiset ja kolmannet etunimet. Tutkimusaineisto on kerätty kyselylomakkeella ja haastatteluilla kesällä 2012. Aineistoni lapsista 13 prosentilla on vain yksi etunimi. Tutkimuksessa käytetään sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista menetelmää. Aineiston analyysissa käytän myös omaa natiivin venäjän kielen puhujan kielitajuani. Tässä tutkielmassa nimenvalintaperusteiden luokittelu perustuu Eero Kiviniemen luokitteluun, jonka olen muokannut tutkimukseeni sopivammaksi. Luokittelen nimenvalintaperusteet yhteentoista kategoriaan ja esittelen ne yleisyysjärjestyksessä yleisimmästä harvinaisimpaan. Tulokset osoittavat, että suomalais-venäläisten lasten nimenvalintaperusteista kolme yleisintä ovat käytännöllisyys, mieltymys nimeen ja nimen periytyminen suvusta. Nimen kansainvälisyys on neljänneksi yleisin nimenvalintaperuste. Eniten nimenvalinnassa painottuvat käytännölliset seikat eli nimen toimivuus kummankin vanhemman äidinkielellä. Nimenvalinnassa otetaan huomioon myös nimen semanttinen sisältö niin, ettei nimi synnyttäisi epämiellyttäviä mielikuvia suomen tai venäjän kielellä. Aineistoni harvinaisin nimenvalintaperuste on Venäjän käytännön mukainen patronyymi eli isännimi. Patronyymeja on aineistossani kolme, ja ne on annettu lasten jälkimmäiseksi etunimeksi. Tutkimustulokset osoittavat, että vanhemmat eivät halua antaa lapselleen täysin suomalaista tai venäläistä etunimeä. Syinä siihen ovat sekä nimen lausumisen vaikeus että kiusaamispelko sekä se, ettei nimi kuulosta hyvältä. Nimien äänteellisten ja rakenteellisten piirteiden analyysi osoittaa, että suomalais-venäläisten lasten etunimet eivät paljonkaan eroa täysin suomalaisten lasten etunimistä. Aineistoni nimet ovat pääosin kaksitavuisia ja vokaaliloppuisia. Nimissä on jonkin verran vierasperäisiä äänteitä, mutta niiden osuus ei ole suuri. Monet etunimet ovat muualla maailmassa tunnettuja nimiä, jotka on annettu suomalaisessa kirjoitusasussa.

Myymäläpromootioiden rooli matalan sitoutumisen tuotteiden ostopäätöksenteossa : Esimerkkinä makeispussin valinta vähittäismyymälässä

Myymäläpromootiolla viitataan tässä tutkielmassa englanninkieliseen ’point-of-purchase’-termiin eli ostamisen hetkeen sijoittuvaan toimintaan ja markkinointiin. Myymäläpromootio kattaa kaiken myymälään sijoitetun myynninedistämismateriaalin. Kyseiset materiaalit kattavat muun muassa tilapäisesti ja pysyvämmin myymälään asetetut julisteet ja tuotteiden esillepanotelineet. Myymäläpromootion avulla kuluttaja saa tietoa sekä myymälästä että tuotteista. Myymäläpromootiota hyödynnetään nykyään aktiivisesti sekä kauppiaiden että teollisuuden puolesta etenkin päivittäistavarakaupassa, sillä kuluttajien ostopäätöksen teko on siirtynyt myymälään. Jopa kaksi kolmasosaa ostopäätöksistä tehdään vasta myymälässä. Tämän tutkielman tarkoituksena on analysoida myymäläpromootioiden roolia kuluttajien makeispusseihin liittyvässä ostopäätöksen teossa. Tutkielma tehtiin toimeksiantona Leaf Suomi Oy:lle (nykyisin Cloetta Suomi Oy). Tutkielman osaongelmien avulla selvitettiin, mitä tarkoitetaan myymäläpromootiolla ja millainen on kuluttajien ostopäätöksenteko myymälässä matalan sitoutumisen tuotteiden kohdalla. Lisäksi tarkastellaan miten kuluttajat kokevat myymäläpromootiot. Tutkielman pääasiallinen tutkimusote on laadullinen. Tutkielman empiirinen osuus koostuu kahdesta näkökulmasta. Ensimmäisessä tarkastellaan teemahaastatteluiden avulla asiantuntijoiden näkemyksiä ja kokemuksia myymäläpromootioista. Haastateltavat asiantuntijat ovat myymäläpromootioasiantuntija toimeksiantoyrityksestä, kaksi markkinointitoimiston asiantuntijaa sekä runsaasti myymälämarkkinointia harjoittava kauppias. Haastattelut analysoidaan teemoittelun avulla. Empiirisen osan toinen puoli on kvantitatiivinen ja koostuu standardoiduista kuluttajahaastatteluista, jotka suoritettiin Turun Kupittaan K-Citymarketissa. Haastattelujen avulla pyrittiin tarkastelemaan kuluttajien huomion kiinnittämistä myymäläpromootioihin sekä ostopäätöksentekoa ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Tulokset analysoidaan frekvenssein ja ristiintaulukoinnin avulla. Makeisten ollessa matalan sitoutumisen tuotteita, niitä ostetaan usein ennalta suunnittelematta, minkä vuoksi myymäläpromootion avulla voidaan vaikuttaa selkeästi kuluttajien ostopäätöksen tekoon. Tutkielman tulosten perusteella voidaan todeta myymäläpromootiolla olevan tärkeä rooli useimpien kuluttajien ostopäätöksenteossa, vaikka he eivät itse sitä täysin tiedosta. Erittäin tärkeiksi tekijöiksi nousivat tuotteiden sijainti myymälässä, tuotteiden esillepano, hintatarjoukset sekä tuotepakkaus.

Suomalainen sotilaallinen kriisinhallinta neljän sanomalehden pääkirjoituksissa vuosina 2000–2011

Sosiaalisen konstruktivismin teoriaa mukaillen media vaikuttaa ihmisten mielikuviin ja tätä kautta asennoitumiseen sotilaallisesta kriisinhallinnasta. Usein keskusteluissa kuulee kriisinhallinnan muuttuneen ja sen olevan nykyisin muuta kuin perinteistä rauhanturvaamista. Tässä työssä tutkittiin, miten painettujen sanomalehtien pääkirjoituksilla on vaikutettu lukijan näkemykseen sotilaallisesta kriisinhallinnasta. Tavoitteena oli vastata tutkimusongelmaan minkälainen näkemys suomalaisesta sotilaallisesta kriisinhallinnasta on syntynyt painettujen sanomalehtien pääkirjoituksien perusteella ja miten se on muuttunut vuosina 2000–2011? Tutkimusongelmaa selvitin sosiaalisen konstruktivismin teorian avulla muodostetuilla apukysymyksillä. Tutkittavan aineiston muodostivat Aamulehden, Helsingin Sanomien, Keskisuomalaisen ja Turun Sanomien suomalaista sotilaallista kriisinhallintaa koskevat pääkirjoitukset vuosilta 2000–2011. Juttuja kertyi kokonaisuudessaan 289 kappaletta. Tutkimuksessa on käytetty niin laadullisia kuin määrällisiä menetelmiä. Sisällönanalyysi kuvaa kokonaisuutta parhaiten. Teemoittelin aineiston, minkä jälkeen analysoin sen käyttäen retorista analyysiä kokonaisuuden näkökulmasta. Sotilaalliseen kriisinhallintaan liittyvät pääkirjoitukset ovat kasvaneet määrällisesti tutkitulla ajanjaksolla. Politiikan osuus kirjoituksissa on varsin huomattava. Poliittisten päättäjien tekemät päätökset ja tapahtumat politiikan pelikentillä antavatkin eniten sisältöä pääkirjoituksille. Pääkirjoituksilla halutaan välittää tietoa puolueettomasti tai herättää lukija ajattelemaan asioita eri kannoilta. Kirjoituksissa ei otettu selkeästi kantaa sotilaallisen kriisinhallinnan puolesta tai sitä vastaan.

Tietoperusteinen päätöksenteon prosessi

Yhteiskunnan tietovaltaistumisen seurauksena ovat julkisten organisaati-oiden toimintaympäristöt monimutkaistuneet ja luoneet haasteita tiedon käyttämiselle päätöksenteon prosessissa sekä sen tukena. Tämän tutki-muksen aiheena oleva tietoon perustuva päätöksenteon prosessi sekä sen vaiheiden sujuvuus ovat strategisesti merkittäviä kaikessa päätöksen-teossa. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena, jonka empiirinen osuus suoritettiin tapaustutkimuksena kunnallisessa organisaatiossa. Haastatteluaineisto kerättiin kunnallisen päätöksenteon ylintä päätäntävaltaa käyttäviltä kaupunginvaltuutetuilta. Tutkimuksen mukaan tietoperusteisen päätöksenteon prosessin vaiheita ovat tavoitteen ja päämäärän asettaminen, vaihtoehtojen asettaminen, vaihtoehtojen ja niiden vaikutuksien arvioiminen, päätöksen tekeminen sekä päätöksen vaikutuksien arvioiminen. Tiedon käyttäminen keskittyy vaihtoehtojen asettamiseen sekä vaihtoehtojen ja niiden vaikutuksien arvioimiseen tiedon hankkimisen ja hyödyntämisen kautta. Monitahoisuus ja -ulotteisuus sekä subjektiivisuus ja kontekstisidonnaisuus vaikuttavat merkittävästi tietoperusteisen päätöksenteon prosessin vaiheisiin.

Kehittämiskeskustelu : apuväline kouluttajana kehittymiseen?

Kehittämiskeskustelu on esimiehen ja alaisen välinen etukäteen sovittu keskusteluja palautteenantotilaisuus. Keskustelussa käydään läpi edellisen kauden toiminta ja saavutetut tulokset, sovitaan seuraavan kauden tulostavoitteista sekä käsitellään alaisen kehittämistarpeet. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten kehittämiskeskustelu soveltuu kouluttajana kehittymiseen perusyksikössä. Tutkimuksen pääongelma muodostui tutkimuskysymyksen muotoon, miten kehittämiskeskustelu soveltuu kouluttajan ammattitaidon kehittämiseen? Tämä tutkimus oli luonteeltaan kvalitatiivinen tutkimus, jossa käytettiin tutkimusmenetelmänä fenomenografiaa. Tutkimuksen empiirinen osuus toteutettiin teemahaastatteluilla, jotka suoritettiin Kaartin Jääkärirykmentin kuudessa eri perusyksikössä toimiville kouluttajille. Kehittämiskeskustelun ilmapiiri ja itse tilaisuus koettiin avoimeksi, rehelliseksi ja eteenpäin työntäväksi, mutta sen rakennetta ja suoritusarviointia arvosteltiin negatiivisesti. Kouluttajat kokivat muun muassa, ettei kehittämiskeskusteluissa ja suoritusarvioinneissa kyetä vaikuttamaan heidän sotilaspedagogisten taitojen kehittämiseen, vaan niissä keskitytään usein muihin asiakokonaisuuksiin. Tutkimustulokset osoittivat myös, että kehittämiskeskustelu soveltuu paremmin nuorten kuin vanhempien kouluttajien ammattitaidon kehittämiseen.

Hallinto-oikeuksien suorituskyvynmittauksen ja tavoiteasetannan kehittämismahdollisuudet

Suomen hallintotuomioistuinten mittaristotyöryhmä on laatinut oikeusasioiden hallintaa parantavan käsittelyn viivästymisestä varoittavan hälytysjärjestelmän sekä luokitellut asiat työmäärään perustuen. Luokille on laadittu työmäärää kuvaavat painokertoimet. Tämän diplomityön tavoitteena on tutkia asiahallintajärjestelmään tehtyjen uudistusten mahdollistamia suorituskyvynmittauksen ja tavoiteasetannan kehittämismahdollisuuksia asiavirtauksen näkökulmasta. Tavoitteeseen pääsemiseksi selvitetään työmääräpainotuksen vaikutuksia hallinto-oikeuksien suorituskyvyn tunnuslukuihin sekä analysoidaan hallinto-oikeuksien suorituskykyä työmääräpainotuksella vuosina 2009-2012. Raportti sisältää tutkimuksen aihetta käsittelevän teoriakatsauksen ja kohdeorganisaatiota tutkivan empiirisen osuuden. Empiirinen osuus perustuu vahvasti kvantitatiiviseen tutkimukseen. Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että työmääräpainotus kaventaa hallintooikeuksien välisiä suorituskykyeroja, mutta huomattavia eroja esiintyy myös työmääräpainotuksilla tarkasteltuna. Hallinto-oikeuksien suorituskyvyissä esiintyy eroja sekä oikeuksien välillä että oikeuksien sisällä eri vuosina. Analysoimalla nykyisiä suorituskyvyn mittauksen ja tavoiteasetannan käytäntöjä, voidaan esittää neljä kehittämisen painopistettä: 1) tavoiteasetannan tekeminen pidemmälle tähtäimelle, 2) mittauksen ja seurannan painopiste toteutuneesta ennakointiin, 3) suorituskyvyn tunnusluvut vastaamaan työmääräpainotusta ja 4) tavoitetasojen yhdenmukaistaminen. Näiden havaittujen kehittämispainopisteiden ja suorituskykyanalyysien pohjalta luotiin vaihtoehtoinen tapa mitata suorituskykyä ja asettaa tavoitteita. Kehittämisehdotusta havainnollistettiin erilaisten skenaarioiden avulla. Työ tarjoaa hyödyllistä tietoa hallinto-oikeuksien suorituskyvystä ja siitä millaisia mahdollisuuksia asianhallinnan uudistukset tuovat hallinto-oikeuksien suorituskyvyn kehittämiseen ja seurantaan.

Logistiikan tutkimus osana sotatieteitä : metodologisten ratkaisujen syitä ja seurauksia yliopistotasalla

Sotatieteet ovat yleisten tieteenalojen tieteenfilosofioita sotilaalliseen tutkimukseen soveltavia tieteenaloja. Johtaminen ja logistiikka liittyvät kiinteästi toisiinsa niin siviili- kuin sotilasympäristöissä. Näiden käsitteiden keskinäinen suhde on kuitenkin epämääräinen. Tähän tosiasiaan törmää esimerkiksi tehtäessä opinnäytetyötä sotilaslogistiikan aiheesta. Tässä pro gradu -tutkielmassa kartoitetaan siviiliyliopistojen logistiikan opetus- ja tutkimustoimintaa. Vertailukohteena on Maanpuolustuskorkeakoulu. Tarkoituksena on selvittää, sopivatko siviilitieteissä käytetyt logistiikan tutkimusmenetelmät myös sotatieteelliseen logistiikan tutkimukseen. Samalla luodaan katsaus suosituimpiin metodologisiin ratkaisuihin, ja niiden syihin logistiikan opinnäytetöissä yliopistotasalla. Päätutkimuskysymyksenä on: Mitkä tutkimusmenetelmät soveltuvat sotatieteelliseen logistiikan tutkimukseen? Lisäksi raportissa selvitetään siviili- ja sotilaslogistiikan eroja, metodiopetuksen ja tutkimuksen yhteyttä, sekä yliopistojen logistiikan opinnäytetöissä käytettyjä metodologisia ratkaisuja ja näiden taustatekijöitä. Tutkimusaineistona ovat logistiikan tutkimukseen liittyvät dokumentit, yliopistojen opintoihin liittyvät julkaisut, logistiikan opetus- ja tutkimustoimintaan osallistuvien henkilöiden haastattelut sekä opiskelijoiden opinnäytetyöt. Tämä pro gradu -tutkielma on teoreettinen vertaileva dokumenttianalyysi, jossa empiirinen osuus on toteutettu haastatteluilla. Työssä ilmeni, että suomalainen logistiikan opetus- ja tutkimuskenttä on pirstaloitunut. Tarkkoja tieteenalan rajoja tai teorioita ei ole ja metodologinen valinnan vapaus on suuri. Siviili- ja sotilaslogistiikan tutkimus ovat lähellä toisiaan, joten myös tutkimusmenetelmät ovat pitkälti samoja. Pakollisten metodiopintojen määrä vaikuttaa myös opinnäytetöiden lopputulokseen. Tässä asiassa ollaan siviiliyliopistoissa Maanpuolustuskorkeakoulua edellä. Siviili- ja sotilaslogistiikan välisessä yhteistyössä on vielä kehitettävää – niin käytännön kuin teorian tasoilla.

Tiedon jakaminen kolmen ammattikorkeakoulun strategisessa liittoumassa. Case: Federation of Universities of Applied Sciences.

Ammattikorkeakoulut ovat suurten rakenteellisten ja rahoituksellisten muutosten edessä. Rahoitus tulee jatkossa tutkintojen määrään painottuen nykyisen opiskelija-määrän sijaan ja tämä pakottaa ammattikorkeakoulut etsimään keinoja toiminnan tehostamiseksi, joista korkeakoulujen muodostamat liittoumat ovat yksi väline. Tämän tutkimuksen aiheena on tiedon jakaminen kolmen ammattikorkeakoulun muo-dostamassa strategisessa liittoumassa. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena, jonka empiirinen osuus toteutet-tiin kyselylomakkeella Hämeen, Lahden ja Laurea-ammattikorkeakoulujen toimijoilta keräten. Vastauksia saatiin 79, vastausprosentin ollessa 62,2 %. Tutkimustulosten perusteella FUASin johdon toimilla, organisaation rakenteella, organisaation kulttuu-rilla ja työilmapiirillä on positiivinen vaikutus tiedon jakamiseen. Lisäksi toimijoiden välinen luottamus ja avoimuus sekä motivaatio parantavat tiedon jakamista FUAS-ammattikorkeakoulujen välillä. Tiedon jakamisesta palkitseminen ja oman edun ta-voittelu eivät vaikuttaneet tilastollisesti merkittävästi FUASissa tapahtuvaan tiedon jakamiseen.

Aikuisten maahanmuuttajien kotoutumispolut : Selvitys kotoutumiskoulutuksen opiskelijoiden pitkän aikavälin sijoittumisesta

Koulutusportti – maahanmuuttajien alkuvaiheen ohjauksen kehittämishanke selvitti työvoimakoulutuksena järjestetyn ja omaehtoisen kotoutumiskoulutuksen syksyllä 2006 aloittaneiden maahanmuuttajien etenemispolkujen eroja. Tavoitteena oli saavuttaa yleiskuva omaehtoiseen (tuolloin ”rinnastettuun”) kotoutumiskoulutukseen ohjautumisesta sekä näihin koulutuksiin osallistuneiden maahanmuuttajien jatkopolkujen eroavaisuuksista verrattuna kotoutumiskoulutuksen työvoimakoulutuksena suorittaneisiin. Aineisto kerättiin URA-tietojärjestelmästä otantaperusteisesti sellaisten Helsingin TE-toimiston maahanmuuttaja-asiakkaiden joukosta, jotka aloittivat kotoutumiskoulutuksen ensimmäisen kerran syksyllä 2006. Verrattiin työvoimakoulutuksen sekä omaehtoisen koulutuksen suorittaneiden ryhmiä toisiinsa. Selvityksen mukaan omaehtoiseen opiskeluun ohjautui hieman erilaisen taustaprofiilin mukaisia maahanmuuttajia kuin työvoimakoulutukseen. Lisäksi verrattiin toisiinsa eri koulutuksiin osallistuneiden tilannetta viiden vuoden kuluttua kotoutumiskoulutuksen suorittamisen jälkeen. Etenemistä tarkasteltiin TE-hallinnon jaotteluin: selvitettiin mm. työttömyyttä ja työllistymistä. Viiden vuoden kuluttua kotoutumiskoulutuksen päättymisen jälkeen työttömien osuus oli varsin pieni sekä työvoimakoulutuksen että rinnastettuja koulutuksia suorittaneilla; rinnastettuja suorittaneissa työttömiä oli hieman enemmän. Samoin kokoaikatyössä oli hieman useammin työvoimakoulutusta kuin rinnastetun koulutuksen suorittanut. Molemmissa ryhmissä noin neljänneksellä TE-toimiston asiakkuus oli kuitenkin päättynyt vailla tietoa syystä. Vuonna 2006 kotoutumiskoulutuksen aloittaneiden tarkastelun tarkoitus oli täydentää Koulutusportti-projektin tekemää vuonna 2010 työvoimapoliittisia ja rinnastettuja kotoutumiskoulutuksia aloittaneiden pääkaupunkiseudun maahanmuuttajien työmarkkinatilanteen selvitystä. Otannassa työvoimakoulutukseen osallistuneiden ja omaehtoisesti opiskelleiden taustaprofiilien erot olivat pienemmät kuin 2010. Samoin erot työvoimakoulutuksia ja rinnastettuja opintoja suorittaneiden työllistymisen ja jatkopolkujen välillä olivat pienempiä kuin vuoden seurannassa. Viiden vuoden seurannassa erot työvoimapoliittisia kotoutumiskoulutuksia ja rinnastettuja opintoja suorittaneiden työllistymisen ja jatkopolkujen välillä olivat kaventuneet. Vuonna 2012 TE-toimiston asiakkaina oli enää varsin vähän vuonna 2006 kotoutumiskoulutuksen aloittaneita. Ulkomaalaisten asiakkaiden lukumäärän hyvin voimakas kasvu TE-toimistoissa 2006 – 2012 johtuukin ensisijaisesti uusien ulkomaalaisten työnhakijoiden määrän nopeasta kasvusta. TE-toimistoon ilmoittautuvien maahanmuuttajien työllistymispolku on usein pitkä. Pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna kotoutumisen ja työllistymisen tavoitteet vaikuttavat kuitenkin mahdollisilta saavuttaa.