LAPSEN TOIVOTTAVAN KÄYTTÄYTYMISEN EDISTÄMINEN PÄIVÄKOTI- JA ESIOPETUSRYHMÄSSÄ: Lastentarhanopettajien kokemuksia lasten käyttäytymisestä ja käyttäytymisen ohjaamisesta

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ja kuvailla, millaista toivottavaa ja ei-toivottua käyttäytymistä lastentarhanopettajat ovat havainneet päiväkoti- ja esiopetusryhmien ruokailu-, leikki- ja ohjatuissa tilanteissa. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ja kuvailla, miten lastentarhanopettajat näissä tilanteissa pyrkivät edistämään lapsen toivottavaa käyttäytymistä. Tutkimuksen tavoitteena oli löytää toimivia menetelmiä käytännön työhön, tukea lastentarhanopettajien oman toiminnan reflektointia ja kasvatustietoisuutta sekä ylläpitää kasvattajatiimeissä pedagogista keskustelua. Tutkimukseen osallistui yhteensä seitsemän lastentarhanopettajaa erään eteläpohjalaisen kaupungin kahdesta eri päiväkodista. Aineistonkeruumenetelmänä tutkimuksessa käytettiin teemahaastattelua. Haastattelua ohjasi teemarunko, ja haastattelut nauhoitettiin. Puhemuotoinen nauhoitettu aineisto litteroitiin peruslitteroinnin periaatteita noudattaen. Analyysimenetelmänä tutkimuksessa käytettiin teemoittelua, ja sisällönanalyysi oli muodoltaan teoriasidonnaista eli teoriaohjaavaa. Haastatteluun osallistuneiden lastentarhanopettajien havaintojen mukaan ruokailu-, leikki- ja ohjatuissa tilanteissa esiintyy monenlaisia toivottavan ja ei-toivotun käyttäytymisen muotoja. Lastentarhanopettajat tukevat toivottavaa ja ennaltaehkäisevät ei-toivottua käyttäytymistä erilaisilla lapsen käyttäytymiseen, varhaiskasvatusympäristön fyysisiin, sosiaalisiin ja psyykkisiin tekijöihin sekä itseensä kohdistuvilla menetelmillä. Ei-toivottua käyttäytymistä lastentarhanopettajat ohjaavat toivottavaan suuntaan erilaisilla lapsen käyttäytymiseen kohdistuvilla pehmeillä, sovitteluun perustuvilla sekä kovilla ja ankarilla menetelmillä tai itseensä kohdistuvilla menetelmillä. Tämän tutkimuksen myötä varhaiskasvatusta toteuttavia kasvatus- ja opetusalan ammattilaisia kannustetaan pohtimaan kriittisesti, millaista käyttäytymistä he lapselta eri tilanteissa odottavat ja miksi. Lisäksi esimerkiksi PBS- ja ProKoulu-toimintamallien sekä tämän tutkimuksen tulosten pohjalta voitaisiin ryhtyä kehittämään suomalaiseen varhaiskasvatukseen soveltuvaa lapsen toivottavaa käyttäytymistä tukevaa toimintamallia. Yhteisen toimintamallin myötä varhaiskasvattajien ei jatkossa tarvitsisi ohjata lapsen käyttäytymistä kovilla ja ankarilla menetelmillä, sillä toimintamallissa keskityttäisiin toivottavan käyttäytymisen tukemiseen ja ei-toivotun käyttäytymisen ennaltaehkäisyyn tutkimusnäyttöön perustuvilla menetelmillä.

Lapsen oikeus osallistua perus- ja ihmisoikeutena ja sen toteutuminen huostaanotossa

Tutkimukseni tarkoituksena on tarkastella lapsen oikeutta osallistua lapselle kuuluvana perus- ja ihmisoikeutena ja sen toteutumista huostaanotossa. Huostaanotto merkitsee puuttumista perhe-elämän suojaan lapsen edun perusteella. Lapsen etu ja lapsen oikeus osallistua liittyvät kiinteästi yhteen ja ovat tärkeitä lapsen oikeuksia. Lapsen oikeudella osallistua tarkoitetaan lapsen oikeutta vapaasti ilmaista näkemyksensä häntä koskevassa asiassa ja oikeutta saada myös nämä näkemykset huomioon otetuksi hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti. Lapsen oikeutta osallistua turvataan YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa ja Suomen perustuslaissa. Lapsen oikeutta osallistua on turvattu lastensuojelulaissa useiden säännösten avulla, mutta ne on osittain sidottu ikärajoihin, mikä ei täysin vastaa perus- ja ihmisoikeuksien vaatimuksia lapsen osallistumisoikeuden osalta. Lastensuojelulaissa on säädetty lapsen mielipiteen selvittämisestä, jossa lapsen oikeutta osallistua ei ole sidottu lapsen biologiseen ikään. Sen sijaan lapsen kuulemista ja puhevallan käyttöä liittyvät säännökset on sidottu 12 vuoden ikään. Lapsen kuulemisen ja puhevallan käytön sitominen ehdottamaan 12 vuoden ikään ei ole lapsen perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta ongelmaton. Ikärajan asettaminen voi johtaa siihen, että alle 12-vuotiaita lapsia ei juurikaan huomioida. Lapsen kuulemisessa ja puhevallan käyttöä koskevassa sääntelyssä tulisikin luopua ehdottomasta ikärajasta ja huomioida säännöstasolla myös lapsen kehittymisen yksilöllisyys ja sen kautta lapsen kehitystaso. Tämä ei välttämättä edellytä lapsen kuulemisen ja puhevallan käytön osalta luopumista kokonaan ikärajoista, vaan kuulemisen joustavuutta lapsen iän ja kehitystason mukaisesti.

Lapsen haastava käyttäytyminen päivähoidossa – Työntekijöiden kokemuksia

Pro Gradu-tutkielmani koskee päivähoidon työntekijöiden kokemuksia liittyen lasten haastavaan käyttäytymiseen päivähoidossa. Tutkimus on osa Turun yliopiston Kasvatustieteiden laitoksen ja Lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksen välistä Voimaperheet-tutkimusta. Tutkimusaineisto on kerätty päivähoidon työntekijöiltä eri puolilta Suomea sähköisellä kyselylomakkeella. Kyselyyn vastanneita oli yhteensä 462 ja vastaajat toimivat lähinnä lastentarhanopettajina tai lastenhoitajina. Tutkimuksella selvitetään, millainen on työntekijöiden mielestä lapsi, jolla on käyttäytymisen haasteita päivähoidossa ja miten luottavaisia työntekijät ovat kykyynsä toimia haastavan käyttäytymisen kanssa. Lisäksi tarkastellaan, onko työntekijän koulutustaustalla tai työnkokemuksen määrällä yhteyttä näihin tekijöihin. Tutkimus selvittää myös, missä päivähoidon tilanteissa lapsen käyttäytymisen haasteet korostuvat. Tutkimus on kvantitatiivinen tutkimus ja aineiston analyysi tehdään tilastollisin menetelmin. Tutkimuksessa käytetään apuna SDQ-mittaria (Goodman 1997), joka on kehitetty käyttäytymisen arvioinnin kliiniseksi välineeksi. Keskeisenä tutkimustuloksena oli, että lapsen eksternalisoiva eli ulospäin suuntautuva haastava käyttäytyminen koettiin haastavimmaksi ja työntekijät eivät olleet luottavaisia omaan kykyynsä toimia tällaisen käyttäytymisen kanssa. Eksternalisoivan haastavan käyttäytymisen piirteistä mainittiin usein aggressiivisuus sekä erilaiset tarkkaavuuden ongelmat. Työntekijän koulutustaustalla tai työkokemuksen määrällä ei ollut yhteyttä siihen, millaista käyttäytymistä pidettiin haastavana. Näillä tekijöillä ei myöskään ollut yhteyttä siihen, miten luottavainen työntekijä oli toimimaan lapsen haastavan käyttäytymisen kanssa. Internalisoivan eli sisäänpäin suuntautuvan haastavan käyttäytymisen kanssa työntekijät olivat hyvin luottavaisia toimimaan. Työntekijät mainitsivat kuitenkin myös internalisoivan haastavan käyttäytymisen piirteitä suhteellisen paljon. Tutkimustulosten perusteella lapsen haastava käyttäytyminen nähdään päivähoidossa hyvin laajasti. Erityisesti lapsen eksternalisoivan käyttäytymisen käsittelyyn tarvitaan päivähoidossa lisää tukea, koska työntekijöiden luottamus sen kanssa toimimiseen oli hyvin heikko.

“Ulkona on se kaikki luonto ympärillä ja sisäl on nää seinät.” Tutkimus alkuopetusikäisen lapsen luontosuhteesta ja ulkona oppimisen kokemuksista

Tutkimuksen aiheena on toisen luokan oppilaiden luontosuhde sekä heidän kokemuksensa ulkona oppimisesta. Aiempien tutkimusten mukaan lapset viettävät nykypäivänä yhä vähemmän vapaa-aikaa ulkona. Lisäksi useista tutkimuksista käy ilmi lasten ja nuorten luonnosta vieraantuminen ja luontosuhteen heikkeneminen. Tässä tutkimuksessa haluttiin saada selville, millaisia luontosuhteita alkuopetusikäisillä on ja miten he kokevat ulkona oppimisen. Ulkona oppimista on tutkittu kansainvälisesti jo melko paljon ja siitä saatavat hyödyt muun muassa motivaation ja hyvinvoinnin kannalta ovat tulleet esiin tutkimuksissa. Tutkimuksen aihe on siis tällä hetkellä erittäin ajankohtainen, mutta Suomessa vielä melko vähän tutkittu. Tutkimus toteutettiin eräässä varsinaissuomalaisessa alakoulussa ja siihen osallistui kaksi 2. luokkaa. Tutkimusaineisto koostui kolmesta osasta: alkukyselystä, teemahaastatteluista ja piirroksista. Aineiston analyysi suoritettiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä teemoittelemalla ja tyypittelemällä. Tutkimuksen ensimmäisenä päätuloksena voidaan esittää, että lasten luontosuhde on melko kahtiajakautunut positiivisiin ja luonnosta vieraantuneisiin. Toisena päätuloksena voidaan esittää, että ulkona oppiminen koetaan enemminkin retkeksi kuin perinteiseksi oppitunniksi. Ulkona oppimisen kokemukset olivat vähäisiä, mutta kauttaaltaan positiivisia. Tulosten perusteella voidaan olettaa, että kotiympäristöllä on suuri merkitys luontosuhteen muodostumisessa, sillä monilla positiivisesti luontoon suhtautuvilla oli paljon vapaa-ajan luontokokemuksia. Tämän tutkimuksen perusteella ei kuitenkaan voida sanoa luontosuhteen vaikuttavan suhtautumiseen ulkona oppimista kohtaan. Ulkona oppimisen kokemukset liittyivät enemmän siihen, mitä on tehty ja suurin osa oppilaista koki ulkona oppimisen mielekkäänä, vaikka vapaa-ajan luontokokemuksia olisi ollut hyvin vähän. Aineistosta kävi ilmi oppilaiden kiinnostus tutkivaa ja toiminnallista oppimista kohtaan sekä kokemukset syvällisemmästä oppimisesta konkreettisen tekemisen ansiosta. Tutkimuksen perusteella voidaan siis todeta, että ulkona oppiminen voi olla hyvä lisä opetukseen hyvinvoinnin, motivoinnin sekä käytännön taitojen oppimisen kannalta.

Liian huono kansalaiseksi? : Kansalaisihanne sterilisaatioasiakirjoissa v. 1935-1949

Tutkimuksessa tarkastellaan moderniin kansalaisuuteen sisältyneitä normeja ja ihanteita, joita analysoidaan vuoden 1935 sterilisaatiolain toteuttamisessa syntyneiden asiakirjojen kautta. Pyrkimyksenä on löytää asiakirjoihin implisiittisesti kirjatut hyvän elämän ja kansalaisuuden kriteerit. Työn laajemman kehyksen muodostaa suomalaisen modernisaation ja ns. uuden keskiluokan analyysi erityisesti lääketieteen ja huoltotoimen asiantuntijaviranomaisten avulla. Rotuhygienian tarkastelu avaa uuden väylän tutkia moderniin kansalaisuuteen liittyneitä määreitä. Rotuhygienia ja erityisesti sen käytäntöön soveltaminen sterilisaatiolain muodossa tarjoaa kansalaisuuden näkökulmalle konkreettisen ja fokusoidun tutkimuskohteen. Sterilisaatioasiakirjoissa kristallisoituu lääketieteellisin perustein tehty huonon kansalaisen määrittely. Tutkimus rakentuu kolmesta pääluvusta. Ensin käydään läpi vuoden 1935 sterilisaatiolain toteuttamista yleisesti aikaisemman tutkimuksen perusteella, minkä jälkeen tarkennetaan kuvaa otoksista saatujen tulosten avulla. Seuraavassa luvussa tarkastellaan hyvän elämän kriteerejä oikeanlaisen elämänkulun hahmottamisen avulla. Viimeinen pääluku keskittyy modernin kansalaisen muotokuvan rakentamiseen normeiksi määrittyvien fysionomisten ja seksuaalisten sekä luonne- ja älykkyysominaisuuksien palasilla. Normaali, terve kansalainen oli lapsesta asti sekä fyysisiltä että psyykkisiltä ominaisuuksiltaan normien mukaan kehittynyt. Hänessä ei ilmennyt diagnosoitavia häiriötiloja vaan hänen yksilöllinen elämänsä noudatti sisäsyntyistä "luonnollista" elämänkulkua. Fyysiseltä olemukseltaan ihannekansalainen oli sopusuhtainen, säännönmukainen ja mahdollisimman symmetrinen. Normaali kansalainen oli alistanut viettinsä rationaalin alle. Hän hallitsi tunteitaan ja elämäänsä järkevästi niitä itse tietoisesti ohjaillen. Seksuaaliviettinsä ihannekansalainen oli rajannut porvarillisen avioliiton alueelle, ja sielläkin sukupuolielämän tehtävänä oli reproduktio uusien kansalaisten tuottajana. Viettielämän hallitsemattomuus ja ylivalta suhteessa yksilön järjen tahtoon osoitti sisäsyntyistä rappiota, degeneraatiota, jolloin vajaan, epänormaalin yksilön elämä oli jäänyt lapsen tai lähes eläimen tasolle. Normaali kansalainen kulki jatkuvan yksilöllisen kehityksen polkua, jonka tarkoituksena oli saattaa atavistiset piirteet ja vietit järjen ja sivistyksen tuoman hallinnan alle.Ihannekansalaisen evolutionääriseen kehitykseen kuului valintojen tekeminen yhteneväisinä kansallisvaltion päämäärien kanssa. Hän kykeni elättämään itsensä ja perheensä mahdollisimman itsenäisesti muiden apuun turvautumatta. Hän eli kristillisten moraaliarvojen mukaisesti rehellisyydessä, säästäväisyydessä ja anteeksiannossa. Modernin ihannekansalaisen kasvatus alkoi kotona, jossa häntä oli hoidettu ja kasvatettu normien mukaisesti sekä oikeanlaisessa tunnesuhteessa äitiinsä. Indoktrinoiva kasvatus ja ohjaus ihannekansalaisuuteen jatkui koulussa. Tutkimukseni osoittaa kristilliseen opetukseen sisältyneiden arvojen ja moraalikäsitysten jatkumon objektiiviksi kutsutuissa moderneissa (luonnon-)tieteissä. Tieteen avulla perustellut käsitykset työnteosta, sukupuolimoraalista sekä auktoriteetin ylivallasta ovat verrattavissa luterilaisen opin sisältöihin. Avainsanat: Kansalainen, sterilisaatio, rotuhygienia, moderni keskiluokka, älykkyys

Häiritsevän erilaiset : Työnvieroksunta Helsingissä 1946 - 1948

Tutkielma käsittelee viime sotien jälkeisiä sosiaalisia ongelmia niin sanotun pinnarilain kautta. Laki työtä vieroksuvien henkilöiden määräämisestä työhön tai erikoistyölaitokseen oli voimassa 1946–1948. Tutkielma selvittää, miten viranomaiset sovelsivat pinnarilakia Helsingissä ja avaa työnvieroksunta-käsitteen sisältöä ja määrittelyä. Tutkielman näkökulma pohjautuu kontekstikonstruktivismiin. Erilaisuuden ja sosiaalisten ongelmien määrittely on jatkuvan keskustelun ja kiistelyn alainen aihepiiri, sillä kyseisissä ilmiöissä ja niiden hallinnassa törmäävät erilaiset intressit ja tavoitteet. Sosiaalisen ongelman määrittely on tulosta aktiivisesta kollektiivisesta määrittelyprosessista, johon osallistuu useita toimijoita. Koska itse laki määritteli työnvieroksunta-käsitteen ja rajasi lain soveltamisalan hyvin väljästi, paikalliset viranomaiset saivat laajat toimintavaltuudet. Tämän vuoksi on tärkeä tutkia, millaiset henkilöt koettiin ongelmallisiksi, ”häiritsevän erilaisiksi”. Tärkein lähdemateriaali työssä on kunnallisen työasiainlautakunnan laatimat henkilöaktit työnvieroksujina käsitellyistä henkilöistä. Henkilöaktit sisältävät lautakunnan omien merkintöjen lisäksi poliisin huolto-osaston, huoltolautakunnan ja lääkäreiden asiakirjoja. Systemaattisen otannan avulla akteista on koottu noin 350 henkilöaktin otos. Nämä henkilöt on jaettu neljään ryhmään sen perusteella, mitkä syyt ovat johtaneet henkilön päätymiseen pinnarikäsittelyyn. Näin muodostuneen neljän ryhmän nimet ovat rikolliset, alkoholiongelmaiset, irtolaisnaiset ja ”kunnon kansalaiset”. Ryhmiä analysoidaan vertailun ja tilastollisten menetelmien avulla. Pinnarilaki oli yhtä aikaa työmarkkina-, sosiaali- ja kontrollipolitiikkaa. Sen soveltamisessa tulivat ilmi valtion työvoimapoliittiset intressit jälleenrakentavassa ja työvoimapulasta kärsivässä maassa. Työnvieroksujien joukkoon päätyi niin yhteiskunnan syrjässä roikkuvia moniongelmaisia kuin työkyvyttömyydestä tai työn puutteesta kärsiviä tavallisia kansalaisia. Pinnarilaki sai sovellettaessa ”kaatoluokka”-luonteen: sen avulla viranomaisten kynnys puuttua epäilyttävinä pitämiensä henkilöiden elämään madaltui, sillä esimerkiksi alkoholisti- ja irtolaislainsäädännön soveltamisala oli rajatumpi. Sotatoimien päätyttyä viranomaiset kävivät taistoon yhteiskunnan sisäisiä vihollisia, kohonnutta rikollisuutta, muuttuneita moraalikäsityksiä ja lisääntynyttä päihteidenkäyttöä, vastaan. Tässä taistelussa pinnarilaki oli viranomaisten tärkein ase ja kontrollikeino.

Pain in juvenile idiopathic arthritis : parents and children as agents of disease management

Juvenile idiopathic arthritis (JIA) is a severe childhood disease usually characterized by long-term morbidity, unpredictable course, pain, and limitations in daily activities and social participation. The disease affects not only the child but also the whole family. The family is expected to adhere to an often very laborious regimen over a long period of time. However, the parental role is incoherently conceptualized in the research field. Pain in JIA is of somatic origin, but psychosocial factors, such as mood and self-efficacy, are critical in the perception of pain and in its impact on functioning. This study examined the factors correlating and possibly explaining pain in JIA, with a special emphasis on the mutual relations between parent- and patient-driven variables. In this patient series pain was not associated with the disease activity. The degree of pain was on average fairly low in children with JIA. When the children were clustered according to age, anxiety and depression, four distinguishable cluster groups significantly associated with pain emerged. One of the groups was described by concept vulnerability because of unfavorable variable associations. Parental depressive and anxiety symptoms accompanied by illness management had a predictive power in discriminating groups of children with varying distress levels. The parent’s and child’s perception of a child’s functional capability, distress, and somatic self-efficacy had independent explanatory power predicting the child’s pain. Of special interest in the current study was self-efficacy, which refers to the belief of an individual that he/she has the ability to engage in the behavior required for tackling the disease. In children with JIA, strong self-efficacy was related to lower levels of pain, depressive symptoms and trait anxiety. This suggests strengthening a child’s sense of self-efficacy, when helping the child to cope with his or her disease. Pain experienced by a child with JIA needs to be viewed in a multidimensional bio-psycho-social context that covers biological, environmental and cognitive behavioral mechanisms. The relations between the parent-child variables are complex and affect pain both directly and indirectly. Developing pain-treatment modalities that recognize the family as a system is also warranted.

Vääränikäisiä äitejä? : Ikä ja äitiyden yhteiskunnalliset ehdot

This dissertation reports on research on the contradictions between “right-aged” motherhood accordant with normative life-course and the motherhood of a woman who lives her life according to her own choices and options. The focus of this study is to analyse and interpret the motherhood of women who have become mothers for the first time both at a very young age (under 20) and at an older age (in their 40s), from the viewpoint of life-course, age and social class. The study discusses motherhood both as an experience and as a socially-constructed phenomenon. Research questions are the following: How do mothers at different ages talk about pregnancy and motherhood as a part of their life-course? What meanings do mothers at different ages give to age, growing up and adulthood? How is social class constructed in the speech of different-aged mothers? This dissertation includes five articles and a summary chapter. The theoretical starting points for the study are Finnish critical family studies, Finnish feminist social policy studies and Anglo-American feminist motherhood studies. Additionally, this study draws on sociological age studies and new sociological social class studies. The methodological approach is discursive-materialistic. This approach recognises issues related to language, cultural representation and subjectivity, but it also aims to locate them in their social and historical context. The data is drawn from twenty-four interviews of different-aged mothers and articles collected from popular magazines on babies and parenting. In the interview data, different issues related to motherhood are constructed due not only to the women’s age, but also their social background. Social class becomes visible in the relationship between the interviewed women and nuclear family, expert knowledge or money and livelihood. In this study, social class and age are intertwined. It is almost impossible to analytically distinguish which of the mothers’ experiences are related to class and which are related to age. In this study, young motherhood is shown as quite positive. Even though the interviewed young women did not usually plan to have a child, it was not a great shock either. In the young mothers’ speech, motherhood appears as a natural part of the life-course and growing up. The conditions young mothers suggested as necessary to good motherhood do not depend on standard of living, education or social background. A young age is seen as a resource, not as an obstacle to good motherhood. Postponing one’s motherhood is associated with materialism and a career-oriented lifestyle. The older mothers in this study rarely reported having postponed their motherhood on purpose. Some of them explained the delay with extended studies or financial insecurity caused by part-time unemployment. Others recounted they had been insecure about their abilities to cope with a child or lacked a suitable partner. Some of them may have wanted a child much earlier in life, given the right circumstances. In the older mothers’ speech, motherhood is strongly associated with adult life, permanent employment and a (heterosexual) nuclear family.

Child temperament and parental personality: continuity and transactional change

Studying the continuity and underlying mechanisms of temperament change from early childhood through adulthood is clinically and theoretically relevant. Knowledge of the continuity and change of temperament from infancy onwards, especially as perceived by both parents is, however, still scanty. Only in recent years have researchers become aware that personality, long considered as stable in adulthood, may also change. Further, studies that focus on the transactional change of child temperament and parental personality also seem to be lacking, as are studies focusing on transactions between child temperament and more transient parental characteristics, like parental stress. Therefore, this longitudinal study examined the degree of continuity of temperament over five years from the infant s age of six months to the child s age of five and a half years, as perceived by both biological parents, and also investigated the bidirectional effects between child temperament and parents personality traits and overall stress experienced during that time. First, moderate to high levels of continuity of temperament from infancy to middle childhood were shown, depicting the developmental links between affectively positive and well-adjusted temperament characteristics, and between characteristics of early and later negative affectivity. The continuity of temperament was quantitatively and qualitatively similar in both parents ratings. The findings also demonstrate that infant and childhood temperament characteristics cluster to form stable temperament types that resemble personality types shown in child and adult personality studies. Second, the parental personality traits of extraversion and neuroticism were shown to be highly stable over five years, but evidence of change in relation to parents views of their child s temperament was also shown: an infant s higher positive affectivity predicted an increase in parental extraversion, while the infant s higher activity level predicted a decrease in parental neuroticism over five years. Furthermore, initially higher parental extraversion predicted higher ratings of the child s effortful control, while initially higher parental neuroticism predicted the child s higher negative affectivity. In terms of changes in parental stress, the infant s higher activity level predicted a decrease in maternal overall stress, while initially higher maternal stress predicted a higher level of child negative affectivity in middle childhood. Together, the results demonstrate that the mother- and father-rated temperament of the child shows continuity during the early years of life, but also support the view that the development of these characteristics is sensitive to important contextual factors such as parental personality and overall stress. While parental personality and experienced stress were shown to have an effect on the child s developing temperament, the reverse was also true: the parents own personality traits and perceived stress seemed to be highly stable, but also susceptible to their experiences of their child s temperament.

Onko varhaisen tuen päiväkoti mahdollinen? : Tutkimus varhaiskasvatuksen yhteisöllisestä kehittämisestä

Is the early childhood day care facility possible? The research considering communal development of the early education. In Finland mothers and fathers look after 400 000 pre-school children. Half of these attend day care facilities, in which 50 000 staff are employed. The aim of this research is to develop co-operation practices within the day care centre. This research refines and expands my own interest in and knowledge of day care management and content development. The basis of the research draws upon ethnographic material covering the period 1999–2005. The day care centre chosen as a central informant was the first suburban centre founded in 1963, and it provided a rich local and welfare state research perspective. It became clear that the day care facility’s co-operation practices formed the basis of bringing up children and at the same time produced a new multi-operational and multi-layered community for child participation. Adult day care centre workers bringing up the children as a professional work and solutions defining the conditions for the work are expressed in a child’s upbringing. This obviously has an impact in where as the development of communities. From the human and community scientific point of view, the group of youngest children will take up a future position as key players in communities as essential actors and reformers. The research was carried out as multiphase and multiscientific practical research and iterative data formation. The results verified that the co-operation between parents and day care staff produces important benefits for all the stakeholders. However, the day care staff has difficulties in implementing the benefits. During the research process, it became clear that conceptually day care staff saw the practices as ”very important, but not easily realised in practice”. As a result this demanded further research to address this issue and to extend this to the carefacility’s co-operation practises and their communal and social conditions. The research looks at the carefacility’s co-operation with key stakeholders. At the same time it undertakes an analytical and historical examination of carefacilitys’s with an experimental focus as two day care centres chosen as experimental objects. The results of the research showed that the benefits gained by children were determined by the day care centre’s socio-political structure and the parent’s resources. The research framework categorised early childhood education as generational and gender based structures. As part of the research, the strains endemic to these formations have been examined. The system for bringing up children was created as part of a so called welfare state project by implemented by the Day Care Act in year 1973. The law secured the subjective right for every pre-school child to have access to day care facilities. The law also introduced a labour and sosiopolitical phase and the refinement of the day care facility’s education-care concept. The latest phase that started during the early 1990´s was called the market-based social services strategy. As a result of this phase, state support was limited and the screening function of the law was relaxed. This new strategy resulted in a divisive and bureaucratic social welfare system, that individualised and segregated children and their parents, leaving some families outside the communal and welfare state benefit net. The modern day care centre is a hybrid of different aims. Children spend longer and more irregular time in day care. The families are multicultural and that requires more training for the staff. The work in day care has been enhanced, for example he level of education for the staff has been lowered and productivity has been improved. However, administrative work and different kinds of support and net work functions together with the continuous change have taken over from the work done face to face with children. Staff experiences more pressure as the management and the work load has increased. Consequently the long-term planning and daily implementation of the nuclear task of the day care facility is difficult to control. This will have an effect on both motivation and manageability of the work. Overall quality of the early childhood upbringing has been weakened. The possibilities for the near future were tested in the two day care centres chosen as an experi-ment objects. The analysis of these experiments showed that generative interaction work will benefit everyone: children, parents and employees. The main results of the research are new concepts of an early support day care centre, which can be empirically and theoretically possi-ble for development the near future. Key words: Day care facility’s co-operation practises, early childhood education as generational structure, child’s multi-operational and multi-layered community, multi-subjective operator, generative interaction work, communal composition.

Valta kotikasvatuksessa

The aim of this research was to explore how issues of power manifest themselves in bringing up children at home. The starting point for the study was a phenomenon centered, power focused, and theoretically orientated view which also included an empirical part as well. The most common aim of the research was to find out and theoretize of power which is suitable for bringing up children at home. Power was defined and researched on the basis of existing power theories, mostly those presented in anglo-american research on power. For closer investigation I chose the most common categorizations and theories of power, namely, the nature of power, the four dimensions of power, and forms of power. The empirical part of the research consisted of 22 thematic interviews with mothers, fathers and 14 – 16-year-old teenagers from 11 different families. The interviewees were found through snowball sampling. The questions for the interviews were based on power theories. The result of the research was that the most common categorizations and theories of power were useful but not satisfactory in the study of power in bringing up children at home. The nature of authority in bringing up children at home appears to have same characteristics as the categorization of authority put forward by Weber but in addition it included extra categories called moral authority and ontological-existential authority. Theoretically the most challenging problem concerns the conflict between modern and postmodern views of power. None of them alone is able to describe power in bringing up children at home. The best solution appeared to be to add an assumption about the inner relation to the modern power view and an assumption about the Popperian three worlds to the postmodern view of power. The relationship between the parent and the child is necessary the inner power relation where the relation itself modifies the parties’ identities. In that case positive and productive elements are also included in the power relationship. Parents use many forms of power in bringing up children at home. Manipulative and violent forms of power are not justifiable but other forms of power and their open exercise is sometimes necessary. The important criteria to use in order to determine the most suitable forms of power and the most appropriate ways of exercising that power is to see how they improve the development of the identity and internalization of values of the child. An ethically justified exercise of power in bringing up children at home is based on a dialogical, pedagogical relationship between the parent and the child, focuses on the relationship between the parent and the child, orientates itself further than present, aspires to promote the good of the child, and comes true in a caring atmosphere.

Aivojen jännitevasteiden rekisteröinti useaan äänen piirteeseen yhdellä mittauskerralla terveillä musiikkileikkikoulua käyvillä kaksivuotiailla

The early detection of hearing deficits is important to a child's development. However, examining small children with behavioural methods is often difficult. Research with ERPs (event-related potentials), recorded with EEG (electroencephalography), does not require attention or action from the child. Especially in children's ERP research, it is essential that the duration of a recording session is not too long. A new, faster optimum paradigm has been developed to record MMN (mismatch negativity), where ERPs to several sound features can be recorded in one recording session. This substantially shortens the time required for the experiment. So far, the new paradigm has been used in adult and school-aged children research. This study examines if MMN, LDN (late discriminative negativity) and P3a components can be recorded in two-year-olds with the new paradigm. The standard stimulus (p=0.50) was an 80 dB harmonic tone consisting of three harmonic frequencies (500 Hz, 1000 Hz and 1500 Hz) with a duration of 200 ms. The loudness deviants (p=0.067) were at a level of +6 dB or -6 dB compared to the standards. The frequency deviants (p=0.112) had a fundamental frequency of 550 or 454.4 Hz (small deviation), 625 or 400 Hz (medium deviation) or 750 or 333.3 Hz (large deviation). The duration deviants (p=0.112) had a duration of 175 ms (small deviation), 150 ms (medium deviation) or 100 ms (large deviation). The direction deviants (p=0.067) were presented from the left or right loudspeaker only. The gap deviant (p=0.067) included a 5-ms silent gap in the middle of the sound. Altogether 17 children participated in the experiment, of whom the data of 12 children was used in the analysis. ERP components were observed for all deviant types. The MMN was significant for duration and gap deviants. The LDN was significant for the large duration deviant and all other deviant types. No significant P3a was observed. These results indicate that the optimum paradigm can be used with two-year-olds. With this paradigm, data on several sound features can be recorded in a shorter time than with the previous paradigms used in ERP research.

Lapsi, lapsuus ja perhe varhaiskasvatusasiakirjoissa 1967-1999

The aim of this study is to describe and interpret discourses in Finnish national early childhood education and care (ECEC) documents concerning the child, childhood and family, including preschool education of six-year-old children. The study begins with preparation phase of the Act on Children s Day Care (1967) and concludes with the definition of ECEC policy (1999). The research data consists of committee memoranda and national ECEC curriculum guidelines. The total number of documents studied was 20, comprising some 1700 pages. The research data was examined with qualitative text analysis and employed a discursive approach. A semiotic square (Greimas rectangle) served as a tool for clarifying the discourses and constructions reflected in the research data. The theoretical framework of the study consists of the theories of childhood and family studies. The main concepts from childhood studies used in this study were childhood as a cultural construct and child-centred pedagogy in ECEC. The theoretical approaches from family studies used were the formation of modern and late-modern parenthood and family, as well as the concept of familism. Two main discursive lines were constructed from the ECEC documents. The notion of universalistic childhood suggests that early education and care aim to create the same good childhood for all children, regardless of their family background or living area. The second discursive line followed in the documents is the familistic discourse. This discourse contains emphasis on the priority of parental care. The construct of the competent child was found in the research data as early as in the mid-1970s. On the other hand, the construct of the weak family is distinguishable throughout almost the entire research period. This raises the question of whether Finnish ECEC system has been developed for the competent and self-sufficient child of a weak family which needs constant support and guidance of welfare experts. According to the study, it appears that within the Finnish ECEC system the relatively heavy emphasis on social work rather than on early education has been legitimised by the construct of the weak family. This study also shows that a more thorough analysis should be given to what we mean when we say that the main task of ECEC system is to support families in the upbringing of their children. The study was completed during the period when historical decisions concerning the administration in Finland were in the making (i.e. the potential transfer of ECEC services from the Ministry of Social Affairs and Health to the Ministry of Education). Also, over the past decade, a major reformation of the Act on Children s Daycare has been on the agenda, but no concrete measures have been implemented. Based on the findings of this study, we can ask for what kind of child and family we are preparing the ECEc reforms of the new millennium. Key words: ECEC policy Finland, childhood, family, familism, discourse analysis, semiotic square

Erityistä tukea tarvitsevien lasten polut esiopetuksesta alkuopetukseen : tukitoimet ja suoriutuminen

The purpose of this follow-up study is to analyse stages of learning and teaching of children with special needs in pre-school and the first two grades of elementary school. The target group included 270 children with special needs. The three year follow-up period for each child began during the pre-school year, and continued until the spring of the second grade in elementary school. Various diagnoses were detected among children in the study group. The disorders were categorised in six classes: the developmentally delayed, children with language development disorder, children with emotional and behavioural disorders, children with attention deficit, children with other non-cognitive disorders and children with extensive developmental disorders. The study's starting point was the situation in pre-school: how the children were placed in pre-school, and what kinds of support they were offered? The purpose of the study was to describe how children with special needs move from different types of groups in pre-school to the different types of classes in the first two grades of elementary school. I also examined how well the children with special needs succeeded in the first two grades of elementary school. An additional purpose was to find out what connections there may be between the paths taken by children with special needs when they move from pre-school to elementary school, the types of support they get, and how they succeed academically in elementary school. The data were gathered mainly by means of questionnaires. In addition the children were studied by means of tests designed to estimate their academic skills at the end of the second grade. In analysing the data I used both quantitative and qualitative methods. Six paths were identified among the children in the study group, based on whether a child was in a group or a class given special teaching or in an ordinary group or class during pre-school and the first two grades of elementary school. In this study, about 53% of the children with special needs moved from pre-school to a regular class in elementary school, and about 47% of the children received special education in elementary school. Among the ordinary groups (n = 69) in pre-school the majority of children (73 %) moved to a regular class in elementary school. Among the children receiving special education (n = 201) in pre-school, 46% moved to a regular class in elementary school. That path turned out to be the one followed by the greatest number of children. Only rarely did children move from an ordinary group in pre-school to a special education class in elementary school. Examination of the results according to the children's transition paths also links together with the viewpoint of integration and segregation. This study indicates that in pre-school special education groups, a significantly greater number of methods supporting children's development were used than in the conventional education groups. The difference was at its greatest inconnection with the use of so-called special rehabilitation methods. A quite wide range of variation was observed in how the children succeeded in elementary school. Success in the tests designed to estimate the children's academic skills was poor for 31% of the children (n = 230) in the first grade study group. For 69 % of the children, however, success in the tests was at least satisfactory. In the second grade study group 34 % of the children (N = 216) got through all the three tests estimating academic skills acceptably. According to this study, a number of children with special needs require special support throughout pre-school and the first two grades of elementary school. The results show that if the children received special support during the pre-school year, a number were able to participate in regular education in elementary school. Keywords: a child with special needs, measures of support, transitions, achievements in school

The Development of the Concept of Music Education in Estonian Kindergartens, 1905-2008 : a Historical–Critical Overview

The dissertation focuses on the development of music education in Estonian kindergartens and the factors influencing it, analysed in the historical perspective relying on post-positivist paradigm. The study is based on the factors and subjects’ views on kindergarten music education from 1905 to 2008, recorded in written sources or ascertained by means of questionnaire and interview. The dissertation deals with music’s functions, music education in retrospective, factors influencing child’s musical aptitude and development and teacher’s role in it through the prism of history. The formation of Estonian kindergarten music education and the phenomenon of its development have been researched by stages: the first manifestations of music in kindergarten in 1905 - 1940; the formation of the concept of music education in 1941 - 1967 and the application of a unified system in 1968 - 1990. The work also outlines innovative trends in music education at the end of the last millennium and the beginning of this century, in 1991 - 2008. The study relies on a combined design and an analysis of historical archival material and empirical data. The empirical part of the study is based on the questionnaire (n=183) and interviews (n=18) carried out with kindergarten music teachers. The data has been analysed using both qualitative and quantitative methods. The subject of the research is the content and activity types of kindergarten music education and the role of music teacher in their implementation. The study confirmed that fundamental changes took place in Estonian kindergarten music education due to the change in political power in the 1940s. Following the example of the Soviet system of education, music in kindergarten became an independent music educational orientation and the position of a professionally trained music teacher was established (1947). It was also confirmed that in the newly independent Estonian Republic under the influence of innovative trends a new paradigm of music education arose from the traditional singing-centred education towards the more balanced use of music activity types (attaching importance to the child-centred approach, an increase in the number and variety of activity types). The most important conclusions made in the dissertation are that there has been improvement and development deriving from contemporary trends in the clear concept that has evolved in Estonian kindergarten music education over a century; professionally trained music teachers have had a crucial role in shaping it; and kindergarten music education is firmly positioned as a part of preschool education in Estonian system of education. Key words: early childhood music education, history of music education, kindergarten music education, early childhood music teachers