Erityistä tukea tarvitsevien lasten polut esiopetuksesta alkuopetukseen : tukitoimet ja suoriutuminen

The purpose of this follow-up study is to analyse stages of learning and teaching of children with special needs in pre-school and the first two grades of elementary school. The target group included 270 children with special needs. The three year follow-up period for each child began during the pre-school year, and continued until the spring of the second grade in elementary school. Various diagnoses were detected among children in the study group. The disorders were categorised in six classes: the developmentally delayed, children with language development disorder, children with emotional and behavioural disorders, children with attention deficit, children with other non-cognitive disorders and children with extensive developmental disorders. The study's starting point was the situation in pre-school: how the children were placed in pre-school, and what kinds of support they were offered? The purpose of the study was to describe how children with special needs move from different types of groups in pre-school to the different types of classes in the first two grades of elementary school. I also examined how well the children with special needs succeeded in the first two grades of elementary school. An additional purpose was to find out what connections there may be between the paths taken by children with special needs when they move from pre-school to elementary school, the types of support they get, and how they succeed academically in elementary school. The data were gathered mainly by means of questionnaires. In addition the children were studied by means of tests designed to estimate their academic skills at the end of the second grade. In analysing the data I used both quantitative and qualitative methods. Six paths were identified among the children in the study group, based on whether a child was in a group or a class given special teaching or in an ordinary group or class during pre-school and the first two grades of elementary school. In this study, about 53% of the children with special needs moved from pre-school to a regular class in elementary school, and about 47% of the children received special education in elementary school. Among the ordinary groups (n = 69) in pre-school the majority of children (73 %) moved to a regular class in elementary school. Among the children receiving special education (n = 201) in pre-school, 46% moved to a regular class in elementary school. That path turned out to be the one followed by the greatest number of children. Only rarely did children move from an ordinary group in pre-school to a special education class in elementary school. Examination of the results according to the children's transition paths also links together with the viewpoint of integration and segregation. This study indicates that in pre-school special education groups, a significantly greater number of methods supporting children's development were used than in the conventional education groups. The difference was at its greatest inconnection with the use of so-called special rehabilitation methods. A quite wide range of variation was observed in how the children succeeded in elementary school. Success in the tests designed to estimate the children's academic skills was poor for 31% of the children (n = 230) in the first grade study group. For 69 % of the children, however, success in the tests was at least satisfactory. In the second grade study group 34 % of the children (N = 216) got through all the three tests estimating academic skills acceptably. According to this study, a number of children with special needs require special support throughout pre-school and the first two grades of elementary school. The results show that if the children received special support during the pre-school year, a number were able to participate in regular education in elementary school. Keywords: a child with special needs, measures of support, transitions, achievements in school

Tässä seurantatutkimuksessa analysoidaan erityistä tukea tarvitsevien lasten esi- ja alkuopetuksen vaiheita. Tutkimuksen kohdejoukkona on 270 erityistä tukea tarvitsevaa lasta. Kunkin lapsen kolmen vuoden seuranta alkoi esiopetusvuodesta ja päättyi alkuopetuksen toisen luokan kevääseen. Tutkimusjoukon lapsilla oli hyvin erityyppisiä diagnooseja, jotka tiivistettiin kuuteen vaikeusryhmään: kehitysviivästymä, kielenkehityksen erityisvaikeus, sosiaalis-emotionaalinen vaikeus, tarkkaavaisuuden vaikeus, muu ei-kognitiivinen vaikeus ja laajat kehityshäiriöt. Tutkimuksen lähtötilanteen luovat edellä mainittujen lasten sijoittuminen esiopetusvuoden ryhmämuotoihin ja heidän siellä saamansa tukitoimet. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään myös erityistä tukea tarvitsevien lasten siirtymää esiopetuksesta alkuopetukseen. Lisäksi tutkimuksessa analysoitiin lasten saamia tukitoimia alkuopetuksessa lasten siirtymäpolkujen mukaan. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös sitä, miten erityistä tukea tarvitsevat lapset suoriutuivat alkuopetuksessa. Lopuksi selvitettiin, minkälainen yhteys lasten siirtymäpoluilla ja tukitoimilla oli erityistä tukea tarvitsevien lasten suoriutumiseen alkuopetuksen akateemisista taidoista. Tutkimusaineisto kerättiin pääosin kyselylomakkeilla. Lisäksi toisen luokan keväällä lapsille tehtiin heidän akateemisia taitojaan mittaavia testejä. Aineiston analysoinnissa käytettiin sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia menetelmiä. Tutkimusjoukon lasten siirtymistä muodostettiin kuusi polkua, jotka rakentuivat sen mukaan, olivatko lapset ryhmämuotoisessa tai luokkamuotoisessa erityisopetuksessa vai olivatko he tavallisissa lapsiryhmissä ja yleisopetuksessa esi- ja alkuopetuksen aikana. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että noin puolet (53%) erityistä tukea tarvitsevista lapsista siirtyi esiopetuksesta alkuopetuksen yleisopetukseen ja noin puolet (47 %) luokkamuotoiseen erityisopetukseen. Tavallisista lapsiryhmistä (n = 69) siirryttiin pääosin (73 %) koulun yleisopetukseen. Esiopetuksen erityisryhmien lapsista (n = 201) siirtyi 46 % koulun yleisopetukseen. Tämä polku muodostui lapsimäärältään suurimmaksi. Siirtymät esiopetusvuoden tavallisista lapsiryhmistä alkuopetuksen erityisopetukseen olivat vähäisiä. Tulosten tarkastelu lasten siirtymäpolkujen mukaan linkittyy yhteen myös integraation ja segregaation näkökulmaan. Tulosten mukaan lasten esiopetusvuoden erityisryhmien opettajat mainitsivat lasten kehityksen tukemiseen huomattavasti enemmän erityyppisiä menetelmiä kuin tavallisten lapsiryhmien opettajat. Suurin ero oli niin sanottujen erityisten kuntoutusmenetelmien mainintojen määrissä. Lasten alkuopetuksessa suoriutumisessa oli suuria vaihteluja. Akateemisista taidoista suoriutumisen taso jäi ensimmäisen luokan tutkimusjoukon lapsista (n = 230) heikoksi 31 %:lla, mutta 69 %:lla suoriutuminen oli vähintäänkin tyydyttävää. Toisen luokan lapsista (n = 216) suoriutui 34 % kaikista kolmesta akateemisia taitoja mittaavista testeistä hyväksyttävästi. Tämän tutkimuksen mukaan osa erityistä tukea tarvitsevista lapsista tarvitsi erityistä tukea koko esi- ja alkuopetuksen ajan. Tulokset osoittivat, että jos lapset saivat erityistä tukea esiopetusvuoden ajan, osa heistä pystyi osallistumaan alkuopetuksessa yleisopetukseen. Avainsanat: Erityistä tukea tarvitseva lapsi, tukitoimet, siirtymät, koulusuoriutuminen