Valta kotikasvatuksessa

The aim of this research was to explore how issues of power manifest themselves in bringing up children at home. The starting point for the study was a phenomenon centered, power focused, and theoretically orientated view which also included an empirical part as well. The most common aim of the research was to find out and theoretize of power which is suitable for bringing up children at home. Power was defined and researched on the basis of existing power theories, mostly those presented in anglo-american research on power. For closer investigation I chose the most common categorizations and theories of power, namely, the nature of power, the four dimensions of power, and forms of power. The empirical part of the research consisted of 22 thematic interviews with mothers, fathers and 14 – 16-year-old teenagers from 11 different families. The interviewees were found through snowball sampling. The questions for the interviews were based on power theories. The result of the research was that the most common categorizations and theories of power were useful but not satisfactory in the study of power in bringing up children at home. The nature of authority in bringing up children at home appears to have same characteristics as the categorization of authority put forward by Weber but in addition it included extra categories called moral authority and ontological-existential authority. Theoretically the most challenging problem concerns the conflict between modern and postmodern views of power. None of them alone is able to describe power in bringing up children at home. The best solution appeared to be to add an assumption about the inner relation to the modern power view and an assumption about the Popperian three worlds to the postmodern view of power. The relationship between the parent and the child is necessary the inner power relation where the relation itself modifies the parties’ identities. In that case positive and productive elements are also included in the power relationship. Parents use many forms of power in bringing up children at home. Manipulative and violent forms of power are not justifiable but other forms of power and their open exercise is sometimes necessary. The important criteria to use in order to determine the most suitable forms of power and the most appropriate ways of exercising that power is to see how they improve the development of the identity and internalization of values of the child. An ethically justified exercise of power in bringing up children at home is based on a dialogical, pedagogical relationship between the parent and the child, focuses on the relationship between the parent and the child, orientates itself further than present, aspires to promote the good of the child, and comes true in a caring atmosphere.

Kasvatusta on usein kritisoitu siihen sisältyvän vallan vuoksi. Miten käyttää kasvatussuhteisiin väistämättä sisältyvää valtaa eettisesti ja pedagogisesti tarkoituksenmukaisella tavalla? Väitöskirjassani keskityn tutkimaan tätä kysymystä kotikasvatuksen kontekstissa eli vanhempien ja lasten välisissä suhteissa. Tutkimuksen empiirinen osa koostuu 22 teemahaastattelusta. Mukana on sekä isien, äitien että 14 – 16 –vuotiaiden nuorten haastatteluja. Teoreettisessa osassa tarkastellaan jo olemassa olevien, angloamerikkalaisessa valtakirjallisuudessa yleisimpien valtaluokitusten ja –teorioiden soveltuvuutta kotikasvatuksessa ilmenevän vallan tarkasteluun. Tutkimus osoitti, että kotikasvatuksessa ilmenee hyvin monenlaista valtaa. Vaikka vallan avulla voidaan muun muassa rajoittaa lasta ja hänen mahdollisuuksiaan, rajoittava valta ei ole aina negatiivista tai epäeettistä, vaan sitä käytetään myös esimerkiksi lapsen suojelemiseksi. Lisäksi kotikasvatuksessa ilmenee paljon positiivista valtaa, jonka kautta pyritään esimerkiksi vahvistamaan lapsen omaa persoonaa. Vanhemmat myös pidättäytyvät toisinaan käyttämästä valtaa esimerkiksi pedagogisten syiden vuoksi. Toisaalta perheillä on myös niille ominaisia, ”perhekulttuuriin” kuuluvia periaatteita, joilla vallankäyttöä oikeutetaan. Valta ei ole kuitenkaan yksisuuntaista, vaan mitä vanhemmista lapsista on kyse, sitä vastavuoroisempana vallankäyttö tutkimuksessa ilmeni. Erityisesti nuorilla korostuu neuvotteleva valta sekä strateginen valtapeli vanhempien kanssa. Lapsilla ja nuorilla on myös huomattavaa psykologista ja tunteisiin perustuvaa valtaa suhteessa vanhempiinsa. Myös laajemmat yhteiskuntaan ja lähiympäristöön liittyvät tekijät vaikuttavat vahvasti valtaan ja sen käyttämiseen. Yhteiskunnalliseen vallankäyttöön verrattuna kotikasvatuksessa korostuu vanhemman ja lapsen välinen sisäinen valtasuhde eli se, että suhde itsessään muokkaa syvällisesti sekä vanhempaa että lasta ja heidän identiteettejään. Eettisesti oikeutettu kotikasvatus pyrkii lapsen identiteetin kehittymiseen ja arvojen sisäistämiseen hyvän elämän mukaisesti. Hyvä elämä on kuitenkin jokaisen kasvatettavan kohdalla erilainen ja sen vuoksi kasvatuksessa aina osittain avoin. Paras toimintatapa kotikasvatuksessa ei ole autoritaarinen eikä vapaan kasvatuksen mukainen, vaan vanhemman arvostus, kunnioitus ja rakkaus lasta kohtaan näyttäytyy parhaimmillaan dialogisena kasvatussuhteena ja kodissa vallitsevana lämpimänä välittämisen ilmapiirinä. Manipulatiiviset tai väkivaltaiset vallan muodot eivät näyttäydy kotikasvatuksessa koskaan oikeutettuina. Sen sijaan kotikasvatuksessa joudutaan toisinaan turvautumaan avoimeen vallankäyttöön.