Child temperament and parental personality: continuity and transactional change

Studying the continuity and underlying mechanisms of temperament change from early childhood through adulthood is clinically and theoretically relevant. Knowledge of the continuity and change of temperament from infancy onwards, especially as perceived by both parents is, however, still scanty. Only in recent years have researchers become aware that personality, long considered as stable in adulthood, may also change. Further, studies that focus on the transactional change of child temperament and parental personality also seem to be lacking, as are studies focusing on transactions between child temperament and more transient parental characteristics, like parental stress. Therefore, this longitudinal study examined the degree of continuity of temperament over five years from the infant s age of six months to the child s age of five and a half years, as perceived by both biological parents, and also investigated the bidirectional effects between child temperament and parents personality traits and overall stress experienced during that time. First, moderate to high levels of continuity of temperament from infancy to middle childhood were shown, depicting the developmental links between affectively positive and well-adjusted temperament characteristics, and between characteristics of early and later negative affectivity. The continuity of temperament was quantitatively and qualitatively similar in both parents ratings. The findings also demonstrate that infant and childhood temperament characteristics cluster to form stable temperament types that resemble personality types shown in child and adult personality studies. Second, the parental personality traits of extraversion and neuroticism were shown to be highly stable over five years, but evidence of change in relation to parents views of their child s temperament was also shown: an infant s higher positive affectivity predicted an increase in parental extraversion, while the infant s higher activity level predicted a decrease in parental neuroticism over five years. Furthermore, initially higher parental extraversion predicted higher ratings of the child s effortful control, while initially higher parental neuroticism predicted the child s higher negative affectivity. In terms of changes in parental stress, the infant s higher activity level predicted a decrease in maternal overall stress, while initially higher maternal stress predicted a higher level of child negative affectivity in middle childhood. Together, the results demonstrate that the mother- and father-rated temperament of the child shows continuity during the early years of life, but also support the view that the development of these characteristics is sensitive to important contextual factors such as parental personality and overall stress. While parental personality and experienced stress were shown to have an effect on the child s developing temperament, the reverse was also true: the parents own personality traits and perceived stress seemed to be highly stable, but also susceptible to their experiences of their child s temperament.

Temperamentin ja persoonallisuuden pysyvyyden, sekä niiden muuttumiseen vaikuttavien mekanismien selvittäminen varhaisvuosien ja aikuisuuden aikana on sekä teoreettisesti että kliinisesti merkityksellistä. Tieto temperamentin pysyvyydestä ja muuttumisesta vauvaiästä eteenpäin, erityisesti molempien vanhempien arvioimana on kuitenkin yhä vähäistä. Vasta viime vuosina tutkijat ovat tulleet tietoisiksi siitä, että myös aikuisiässä pysyvänä pidetty persoonallisuus saattaa muuttua. Vielä ei kuitenkaan ole tutkittu sitä miten lapsen temperamentti ja vanhemman persoonallisuus vaikuttavat toisiinsa ajan myötä. Vanhemman tilannekohtaisempien ominaisuuksien, kuten stressin määrän, ja lapsen temperamentin vastavuoroisia vaikutuksia ei myöskään ole vielä riittävästi tutkittu. Tässä pitkittäistutkimuksessa tarkasteltiin lapsen temperamentin pysyvyyttä kuuden kuukauden iästä viiden ja puolen vuoden ikään, lapsen molempien biologisten vanhempien arvioimana. Lisäksi tarkasteltiin kaksisuuntaista vaikutusta lapsen temperamentin ja vanhemman persoonallisuuden ja stressitason välillä näiden viiden vuoden aikana. Tulokset osoittivat lapsen temperamenttiominaisuuksilla olevan kohtalainen tai vahva pysyvyys vauvaiästä viiden ja puolen vuoden ikään. Kehityksellisiä yhteyksiä löydettiin sekä myönteiseen affektiivisuuteen ja sopeutuvuuteen liittyvien ominaisuuksien välillä, että negatiiviseen affektiivisuuteen liittyvien ominaisuuksien välillä. Temperamentin pysyvyys näyttäytyi samanlaisena molempien vanhempien arvioissa. Tutkimus osoitti myös miten temperamenttipiirteet vauvaiästä lähtien yhdistyvät pysyviksi, persoonallisuustutkimuksessa vakiintuneita lasten ja aikuisten persoonallisuustyyppejä vastaaviksi temperamenttityypeiksi. Vanhempien ekstraversio- ja neurotisismi persoonallisuuspiirteet olivat varsin pysyviä viiden vuoden aikana, mutta tutkimus osoitti myös piirteiden muuttumisen suhteessa vanhemman näkemykseen lapsen temperamentista: vauvan korkeammalle arvioitu positiivinen affektiivisuus ennusti vanhemman korkeampaa ekstraversiota, ja vauvan korkeampi aktiivisuustaso ennusti vanhemman alempaa neurotisismin tasoa viiden vuoden jälkeen. Samaan aikaan, vanhemman alun perin korkeampi ekstraversion taso ennusti lapsen temperamentin korkeampaa tahdonalaista itsesäätelyä, kun taas alun alkaen korkeampi vanhemman neurotisismi ennusti lapsen korkeampaa negatiivista affektiivisuutta viiden vuoden jälkeen. Vanhemman näkemys vauvasta aktiivisempana ennusti myös vanhemman vähäisempää stressiä viiden vuoden jälkeen, ja vanhemman alun alkaen korkeampi stressitaso ennusti lapsen kasvavaa negatiivista affektiivisuutta viiden vuoden jälkeen. Kokonaisuudessaan tutkimus osoittaa lapsen temperamentin pysyvyyden ensimmäisten viiden vuoden aikana, sekä äidin että isän arvioimana, mutta tukee myös käsitystä temperamentin kehityksen alttiudesta tärkeille ympäristötekijöille, kuten vanhempien persoonallisuuspiirteille ja vanhemman stressin määrälle. Samalla kun vanhemman persoonallisuus ja koetun stressin määrä vaikuttivat lapsen temperamentin kehitykseen, nämä vanhemman sinänsä varsin pysyviksi osoittautuneet ominaisuudet olivat myös alttiita lapsen temperamenttiominaisuuksien vaikutukselle.