Osakeyhtiön varojen jakaminen ja verotus pienissä ja keskisuurissa yrityksissä

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää osakeyhtiön varojenjakomuotoja ja niihin liittyvää yhtiöoikeudellista ja vero-oikeudellista sääntelyä Suomessa. Tutkimukselle asetettiin neljä tehtävää: selvittää miten osakeyhtiölaki säätelee varojen jakamista osakeyhtiöstä ja mitä muutoksia uusi osakeyhtiölaki tuo säätelyyn, tutkia miten osingonjakoa verotettiin yhtiöveron hyvitysjärjestelmän mukaan ja miten uusi verolainsäädäntö vaikuttaa voitonjaon verosuunnitteluun osakeyhtiössä sekä selvittää onko osakeyhtiöiden varojenjakoon kohdistuva verotus kiristynyt. Tutkimus osoitti, että osakeyhtiölaki säätelee hyvin tarkasti varojenjakoa osakeyhtiössä. Varojenjako on sallittua voitonjakokelpoisten varojen puitteissa. Osakeyhtiölakiesityksen mukaan varojenjaossa tulee huomioida myös yhtiön maksukykyisyys. Yhtiöverohyvitysjärjestelmän aikana osingonjakoon kohdistui yksinkertainen verotus. Uudessa järjestelmässä osinkoja verotetaan myös osingonsaajalla, jolloin verotus on osittain kahdenkertaista. Joissain tapauksissa osakkaille on edullisempaa maksaa yhtiöstä palkkaa kuin osinkoja. Uudistuksen seurauksena myös verosuunnittelunmerkitys kasvaa.

Osakeyhtiölakiuudistuksen vaikutukset tilintarkastukseen

Tutkimuksen tavoitteena oli löytää vastaus siihen, miten 1.9.2006 voimaan astunut uusi osakeyhtiölaki vaikuttaa tilintarkastajan työhön kaikkein merkittävimmin. Tavoitteen saavuttamiseksi apuna käytettiin alatavoitteita, jotka muodostuivat uuden osakeyhtiölain vaikutuksista tilintarkastajan tarkastusprosessiin, riippumattomuuteen ja vastuukysymyksiin. Tutkimusmenetelmä oli kvalitatiivinen ja lisäksi tutkimuksen teorian tueksihaastateltiin auktorisoituja tilintarkastajia sekä osakeyhtiölain asiantuntijaa. Haastattelu toteutettiin puolistrukturoituna. Tutkimuksessa ei ole erillistä empiriaosaa, vaan haastattelujen tuloksia on esitetty teorian yhteydessä Tutkimuksen mukaan uuden osakeyhtiölain muutoksista tällä hetkellä kaikkein eniten tilintarkastajien työhön vaikuttavat maksukykyisyystesti sekä lähipiirilainat. Muutokset ovat lähinnä lisänneet työn dokumentaatiota. Tilintarkastajien on kuitenkin vielä tässä vaiheessa suhteellisen vaikeaa arvioida mitkä muutokset tulevat vaikuttamaan kaikkein oleellisimmin, koska uusi osakeyhtiölaki onollut voimassa vasta vähän aikaa eikä kokemusta uudesta laista ole kertynyt vielä riittävästi.

Uuden osakeyhtiölain verovaikutukset

Suomen uusi osakeyhtiölaki tuli voimaan 1.9.2006. Tutkielmassa on selvitetty uuden osakeyhtiölain keskeisimpiä vaikutuksia osakeyhtiöiden ja niiden osakkaiden verotukseen. Tutkielmassa on tarkasteltu uuden osakeyhtiölain nimellisarvotonta pääomajärjestelmää, varojenjakotapoja sekä yritysjärjestelytilanteita yhtiö- ja vero-oikeudelliselta kannalta. Valtiovarainministeriön asettama yritysverotuksen kehittämistyöryhmä on muistiossaan ehdottanut muutoksia verolakeihin uuden osakeyhtiölain vuoksi. Työryhmä on ehdottanut mm. osinkoverotuksen alaa ja peitellyn osingonjaonverottamista laajennettavaksi ja laittoman varojenjaon verotusta kiristettäväksi. Tutkielmassa on tarkasteltu työryhmän ehdotuksia ja pohdittu ehdotusten vaikutusta käytännön yritystoimintaan elinkeinoverolain näkökulmasta. Työryhmän ehdotukset eivät kuitenkaan kata kaikkia tilanteita. OYL:ssa mahdollistetut uudet yritysmuodonmuutos- ja yritysjärjestelytilanteet eivät toistaiseksi ole toteutettavissa veroneutraalisti. Verolainsäädännön joustamattomuuden vuoksi useat uuden lain mahdollistamattoimintavaihtoehdot eivät ole yhtiöiden käytettävissä. Muutoksia verolakeihin on odotettavissa aikaisintaan vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen. Ennen verolakien uudistamista verotuskäytäntö on epävarmaa, mikä tehokkaasti estää uusien toimintamahdollisuuksien toteuttamisen.

Vaarinpidosta virtuaaliaikaan : Sata vuotta suomalaista tilintarkastusta

Tämän tutkimuksen aiheena on tilintarkastuksen historiallinen kehittyminen Suomessa runsaan sadan vuoden aikana. Tutkimuksen tavoitteena on analysoida osakeyhtiön tilintarkastuksen kehitystä ja yhdistää vuosisadan kehityspiirteet tilintarkastuksen kokonaiskuvaksi. Tutkittava periodi alkaa 1800-luvun lopulta ja päättyy 2000-luvun taitteeseen. Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaista tilintarkastusinstituutiota, joka jaetaan kolmeen osaan: tilintarkastusta säätelevään normistoon (normit), tilintarkastajajärjestelmään (toimijat) ja tilintarkastuksen sisältöön (tehtävät). Tutkimuksessa tavoitellaan vastauksia kysymyksiin: mitä tarkastettiin, milloin tarkastettiin, kuka tarkasti ja miten tarkastettiin eri aikakausina? Tutkimus perustuu historialliseen lähdeaineistoon, jonka muodostavat tutkimusajanjakson lainsäädäntö, lainvalmisteluasiakirjat, viranomaisten ohjeet ja päätökset, alan järjestöjen suositukset, ammattilehtien artikkelit sekä laskentatoimen ja tilintarkastuksen ammattikirjallisuus. Metodologisesti tutkimus on teoreettinen, kvalitatiivinen historiantutkimus, jossa lähdeaineistoa käsitellään lähdekriittisesti ja osittain sisältöanalyysin keinoin. Tilintarkastusta säätelevässä normistossa keskeisiä lakeja ovat olleet osakeyhtiölaki, kirjanpitolaki ja tilintarkastuslaki. Lakisääteinen tilintarkastus alkoi vuoden 1895 osakeyhtiölaista, joka uudistui vuonna 1978 ja jälleen vuonna 1997. Kirjanpitolainsäädäntö on uudistunut viidesti: 1925 ja 1928, 1945, 1973, 1993 sekä 1997. Vuoden 1994 tilintarkastuslakiin koottiin tilintarkastuksen säädökset useista laeista. Muita normistoja ovat olleet EY:n direktiivit, Kilan ohjeet, KHT-yhdistyksen suositukset, Keskuskauppakamarin säännökset ja viimeisimpinä IAS- ja ISA-standardit. Ammattimainen tilintarkastajajärjestelmä saatiin maahamme kauppiaskokousten ansiosta. Ammattimaisena tilintarkastuksen toimijana aloitti Suomen Tilintarkastajainyhdistys vuonna 1911, ja sen toimintaa jatkoi KHT-yhdistys vuodesta 1925 alkaen. Tilintarkastajien auktorisointi siirtyi Keskuskauppakamarille vuonna 1924. HTM-tilintarkastajat ovat olleet alalla vuodesta 1950 lähtien. Kauppakamarijärjestö on toiminut hyväksyttyjen tilintarkastajien valvojana koko ammattimaisen tilintarkastustoiminnan ajan. Valtion valvontaa suorittaa VALA (Valtion tilintarkastuslautakunta). Koko tutkittavan periodin ajan auktorisoitujen tilintarkastajien rinnalla osakeyhtiöiden tarkastajina ovat toimineet myös maallikot.Tilintarkastuksen tehtäviin kuului vuoden 1895 osakeyhtiölain mukaan hallinnon ja tilien tarkastus. Myöhemmin sisältö täsmentyi tilinpäätöksen, kirjanpidon ja hallinnon tarkastukseksi. Tutkimusajanjakson alussa tilintarkastus oli manuaalista kaikkien tositteiden prikkausta ja virheiden etsimistä. Myöhemmin tarkastus muuttui pistokokeiksi. Kertatarkastuksesta siirryttiin jatkuvaan valvontatarkastukseen 1900-luvun alkupuolella. Dokumentoinnista ja työpapereista alkaa olla havaintoja 1930-luvulta lähtien. Atk-tarkastus yleistyi 1970- ja 1980-luvuilla, jolloin myös riskianalyyseihin alettiin kiinnittää huomiota. Hallinnon tarkastuksen merkitys on kasvanut kaiken aikaa. Tilintarkastuskertomukset olivat tutkimusajanjakson alussa vapaamuotoisia ja sisällöltään ilmaisurikkaita ja kuvailevia. Kertomus muuttui julkiseksi vuoden 1978 osakeyhtiölain myötä. Myöhemmin KHT-yhdistyksen vakiokertomusmallit yhdenmukaistivat ja pelkistivät raportointia. Tutkimuksen perusteella tilintarkastuksen historia voidaan jakaa kolmeen kauteen, jotka ovat tilintarkastusinstituution rakentumisen kausi (1895 - 1950), vakiintumisen kausi (1951 - 1985) ja kansainvälistymisen ja julkisuuden kausi (1986 alkaen). Tutkimusajanjakson jokaisella vuosikymmenellä keskusteltiin jatkuvasti tilintarkastajien riittävyydestä, alalle pääsyn ja tutkintojen vaikeudesta, tilintarkastajien ammattitaidon tasosta,hallinnon tarkastuksen sisällöstä, tilintarkastuskertomuksesta sekä maallikkotarkastajien asemasta. 1990-luvun keskeisimmät keskusteluaiheet olivat konsultointi, riippumattomuus, odotuskuilu sekä tilintarkastuksen taso ja laadunvalvonta. Analysoitaessa tilintarkastuksen muutoksia runsaan sadan vuoden ajalta voidaan todeta, että tilintarkastuksen ydintehtävät eivät juurikaan ole muuttuneet vuosikymmenien kuluessa. Osakeyhtiön tilintarkastus on edelleenkin laillisuustarkastusta. Sen tarkoituksena on yhä kirjanpidon, tilinpäätöksen ja hallinnon tarkastus. Tilintarkastajat valvovat osakkeenomistajien etua ja raportoivat heille tarkastuksen tuloksista. Tilintarkastuksen ulkoinen maailma sen sijaan on muuttunut vuosikymmenten saatossa. Kansainvälistyminen on lisännyt säännösten määrää, odotuksia ja vaatimuksia on nykyisin enemmän, uusi tekniikka mahdollistaa nopean tiedonkulun ja valvonta on lisääntynyt nykypäivää kohti tultaessa. Tilintarkastajan pätevyys perustuu nykyään tietotekniikan, tietojärjestelmien ja yrityksen toimialantuntemukseen. Runsaan sadan vuoden takaisen lain vaarinpitovaatimuksesta on tultu virtuaaliaikaiseen maailmaan!

Osakeyhtiön nimellisarvoton pääomajärjestelmä

Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella, millainen pääomajärjestelmä vastaisi parhaiten markkinoiden tämän hetken vaatimuksiin yritysten välisessä kilpailussa. Tutkimuksessa selvitetään, millaisen sääntelyn puitteissa nykyinen osakeyhtiömuoto ilmenee ja miten osakeyhtiölaillinen sääntely ja osakeyhtiö toimijana esiintyvät tutkimuksellisesti. Lisäksi tarkastellaan, mitkä tekijät ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että yritysten tulisi uudistaa pääomajärjestelmäänsä, jotta ne voisivat järjestää toimintansa mahdollisimman tehokkaasti. Tämän tutkielman luonne on puhtaasti teoreettinen. Tutkimus on suoritettu teoreettisesta näkökulmasta pohtien osakeyhtiöiden toiminnan sääntelyä ja millainen pääomajärjestelmä vastaisi nykyisiin liiketoiminnan vaatimuksiin parhaiten. Teorian avulla pyritään lisäämään ymmärtämystä, miksi tarvitaan uutta pääomajärjestelmää ja mitkä tekijät ovat muuttuneet niin, että nykyinen osakeyhtiölain sääntely ei ole enää tehokasta. Lopputuloksena voidaan todeta, että nimellisarvoton pääomajärjestelmä haastaa vahvasti perinteisen pääomarakenteen, sillä sen voisi katsoa vastaavan parhaiten kansainvälistymisen ja rahoitusmarkkinoiden tuomiin tämän hetken vaatimuksiin. Nimellisarvoton pääomajärjestelmä muuttaa osakeyhtiön merkityksellisesti vapaan ja sidotun oman pääoman erien suhdetta tuoden uusia mahdollisuuksia varainhankintaan ja rakenneratkaisuihin.

Etuosakkeen käyttö rahoitusinstrumenttina Suomessa

Tutkielman tavoitteena on selvittää miten etuosaketta on käytetty rahoitusinstrumenttina Suomessa ja millaisia yhtiöjärjestysmääräyksiä kyseiset osakeyhtiöt ovat ottaneet yhtiöjärjestyksiinsä. Tätä varten analysoidaan yhdentoista osakeyhtiön yhtiöjärjestykset. Tutkielman loppupuolella käsitellään myös tulevan osakeyhtiölakiuudistuksen vaikutusta etuosakkeeseen asemaan uuden lain astuessa voimaan. Tutkielman perusteella voidaan todeta, että etuosakkeen käytölle ei ole muodostunut mitään yhtenäistä tapaa Suomessa, vaan määräykset ovat hyvinkin yksilöllisesti laadittuja lähes poikkeuksetta.

Omien osakkeiden hankkimismenettely ja sen verotustilanteita pienen osakeyhtiön sukupolvenaihdoksessa

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää pienen osakeyhtiön sukupolvenvaihdosta ja siihen olennaisesti liittyviä verotustilanteita, kun yhtiö lunastaa omia osakkeitaan OYL 7. luvun tarkoittamalla tavalla. Tutkimus pohjautuu suomalaiseen oikeustieteelliseen kirjallisuuteen ja artikkeleihin, lisäksi tutkimuksessa on aineistona käytetty verosäädöksiin liittyviä oikeustapauksia. Yhtiön lunastaessa osakkeitaan luopujaa verotetaan sukupolvenvaihdoksen yhteydessä mahdollisesta myyntivoitosta normaalien myyntivoittoverosäädösten mukaisesti. Osakkeen lunastushinnan määrittäminen pienessä osakeyhtiössä käyvän hinnan tasolle on vaikeaa, koska vertailuhintoja osakkeesta on vaikea saada. Lunastushinnan määrittäminen väärälle tasolle, voi johtaa peitellystä osingosta verottamiseen. Yhtiö voi puolestaan menettää sukupolvenvaihdoksessa aiemmin vahvistetut tappiot ja yhtiöverohyvitykset. Jatkajalle omien osakkeiden luovutus saattaa aiheuttaa peitellystä osingosta tai lahjasta verottamisen, jos luovutushinta on alle käyvän hintatason.

Osakeyhtiölain muutokset pienen osakeyhtiön toiminnassa

Osakeyhtiölain kokonaisuudistus astui voimaan 1.9.2006. Lain tavoitteeksi asetettiin yhtiöiden toimintaedellytysten hallittu lisääminen velkojain- tai vähemmistöosakkaiden suojaa heikentämättä. Erityisesti pienten yhtiöiden asemaan kiinnitettiin huomiota selventämällä lakia ja keventämällä muotomääräyksiä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten uudistukset vaikuttivat pienen osakeyhtiön toimintaan. Tutkimuksessa käydään läpi niitä osakeyhtiölain säädöksiä, jotka vaikuttavat pienyhtiön toimintaan sekä kirjallisuuden pohjalta että case-yhtiöiden avulla. Case-yhtiöinä tutkimuksessa on kaksi pientä osakeyhtiötä. Tutkimusmenetelmä on kvalitatiivinen ja osin deskriptiivinen tutkimus. Tutkimus osoitti, että osakeyhtiölain uudistuksen kokonaisvaikutus pienissä yhtiössä näkyy muotosäännösten kevenemisenä ja tahdonvaltaisuuden lisääntymisenä. Suurin haaste pienille yhtiöille on lain maksukykyisyysvaatimus varojenjakopäätöstä tehtäessä. Se, missä määrin lain suomia mahII dollisuuksia käytäntöjen keventämiseen yhtiöissä otetaan käyttöön, riippuu täysin yhtiön johdon aktiivisuudesta ja muutosvastarinnan voittamisesta.

Uuden asunto-osakeyhtiölain vaikutukset taloyhtiön tilintarkastukseen

Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia uuden asunto-osakeyhtiölain vaikutuksia taloyhtiön tilintarkastukseen.

Osakeyhtiölain mukaiset edellytykset valtio-omistajan tahdon toteuttamiseen yhtiön johdossa

Tutkielman tavoitteena on kuvata valtio-omistajan vaikutusmahdollisuudet ja vaikuttamiskeinot valtioenemmistöisen osakeyhtiön hallintoon voimassa olevan osakeyhtiölain mukaisesti. Tutkielmassa paneudutaan osakeyhtiön johdon tehtävien ja velvollisuuksien lisäksi valtion rooliin ja asemaan yhtiön omistajana sekä selvitetään valtion omistajavallan jakautumista valtiollisten toimijoiden välillä. Tutkimusmetodina on käytetty oikeusdogmatiikkaa. Tutkielman pääasiallisena lähdeaineistona on voimassa oleva lainsäädäntö valmisteluaineistoineen. Lisäksi lähteinä on käytetty kotimaista oikeuskirjallisuutta, viranomaisten ohjeistuksia ja kannanottoja sekä ajankohtaisia asiantuntija-artikkeleita. Osakeyhtiö on nykyisin tyypillisin yritysmuoto liiketoiminnan harjoittamiseen myös valtion omistamana. Valtio omistaa merkittävästi osakkeita hyvin erityyppisissä yhtiöissä ja hyvin erisuuruisin osuuksin. Enemmistöosakkeenomistajuus tuo käytännössä valtiolle päätösvallan yhtiökokouksessa yhtiön merkittävistä ja laajakantoisista asioista strategisista linjauksista ja hallituksen jäsenten valinnasta päätettäessä. Jo yhtiötä perustettaessa valtio enemmistöosakkaana voi määrätä yhtiöjärjestyksessä melko vapaasti yhtiön tarkoituksesta ja hallinnon järjestämisestä. Hallitus ja toimitusjohtaja toimivat omistajan tahdon ja yhtiön tarkoituksen mukaisesti, mutta kuitenkin itsenäisesti yhtiön edun parhaaksi. Valtio-omistajuus ei tarkoita osakeyhtiön hallinnon ja toiminnan erilaisuutta muihin yhtiöihin nähden, vaan yhtiö toimii hyvän hallintotavan mukaisesti liiketoimintaperiaattein, johon myös valtion omistajaohjauksella pyritään.

Osingonjakopäätökset pienissä osakeyhtiöissä. Empiirinen tutkimus osakeyhtiölain varojenjakosäännösten toteutumisesta

Tässä väitöstutkimuksessa tarkastellaan Suomen osakeyhtiölain pakottavien varojenjakosäännösten vaikutusta osingonjakopaatoksiin. Lain vaikutuksen seuraamisen lisäksi pyritään muodostamaan kokonaiskuva tekijöistä, jotka vaikuttavat pienissä yhtiöissä tehtäviin osingonjakopäätöksiin. Väitöskirja koostuu kahdesta eri osasta. Ensimmäisessä osassa osoitetaan, kuinka toisen osan artikkelit muodostavat kokonaisuuden ja esitellään tutkimustulokset. Väitöskirjan toinen osa koostuu neljästä toisiaan täydentävästä artikkelista. Tutkimus etenee julkaisujen myötä ensin maksukykytestin määrittelystä maksukykytestiin liittyviin oikeudellisiin ongelmiin sekä tilinpaatoksen merkitykseen osingonjakopäätöksissä, siirtyen sitten omistaja johtajan tarpeisiin ja tavoitteisiin, päättyen lopuksi velkojan näkökulmaan. Tutkimuksen tavoitteeksi asetettiin kokonaiskuvan muodostaminen niistä tekijöistä, jotka vaikuttavat osingonjakopäätöksen tekemiseen pienissä osakeyhtiöissä. Tavoitteena oli myös selvittää kuinka osakeyhtiölain 13 luvun varojenjakosäännökset otetaan huomioon osingonjakopäätöstä tehtäessä. Tutkimusaineistona käytettiin sekä kyselytutkimusaineistoa että tilinpäätöstietoja. Aineistoa analysoitiin kvantitatiivisin menetelmin. Tutkimusaineistosta löydettiin kolme erilaista varallisuuden siirtämisen strategiaa. Ne nimettiin seuraavasti: tulojen maksimointi, verosuunnittelu, palkan jousto. Tutkimuksesta nousee esiin kolme keskeistä tulosta. Ensinnäkin, liiketaloustieteellinen maksukyvyn merkitys poikkeaa oikeustieteessä käsitetystä maksukyvystä. Toiseksi, osakeyhtiölain 13 luvun varojenjakosäännökset tulee ottaa huomioon sekä osingonjakopäätöstä tehtäessä että varojen tosiasiallisesti siirtyessä pois yhtiön vaikutuspiiristä. Kolmanneksi, pääomatuloverotuksen kiristyessä omistaja johtaja saattaa siirtää varallisuutta yhtiöstä yksityistalouteen osingon sijasta palkkana. Tämän seurauksena maksukykytestin merkitys vähenee erityisesti pienissä yhtiöissä. Tulosten perusteella tasetesti näyttää olevan pienissä yhtiöissä maksukykytestiä merkityksellisempi.

Osingonjako ja omien osakkeiden hankinta varojenjakokeinoina – veroseuraamusten tarkastelu

Tämän tutkielman tarkoituksena on perehtyä osingon ja omien osakkeiden hankinnan eroihin varojenjakokeinoina ja erityisesti tarkastella niihin liittyviä veroseuraamuksia. Veroseuraamuksia arvioidaan niin listaamattomista, kuin listatuista yhtiöistä saaduista varoista ja niitä selvennetään laskuesimerkein. Näiden lisäksi tutkielmassa käsitellään peitellyn osingon säännöksen soveltamista erityisesti omien osakkeiden hankintaan liittyen. Peiteltyyn osinkoon liittyvät ennakkopäätökset, joita tutkielmassa esitellään runsaasti, ovat avain asemassa säännöksen soveltamisen ymmärtämisessä. Koska tutkielman perustana on voimassa olevan oikeuden sisältö ja tarkoituksena on tulkita lainsäädäntöä, on kyseessä lainopillinen tutkimus. Tutkielmassa todetaan osingon ja omien osakkeiden hankinnan olevan toistensa kaltaisia varojenjakokeinoja, kun asiaa katsotaan osakeyhtiölain näkökulmasta. Kun asiaa tarkastellaan verotuksen näkökulmasta, lainsäädäntö kannustaa yleensä jakamaan osinkoa etenkin listaamattomista yhtiöistä. Pörssiyhtiöissä myös omien osakkeiden hankinta voi olla tarkoituksen mukainen keino saada varoja yhtiöstä.

Toimimattomien osakeyhtiöiden hallinnollisen taakan keventäminen

Tämän Pro Gradu -tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten liiketoimintansa keskeyttäneen tai lopettaneen osakeyhtiön velvollisuutta tehdä vuosittainen tilinpäätös ja veroilmoitus voitaisiin keventää. Tutkimusongelmaa lähdettiin selvittämään yritysten hallinnollisen taakan tutkimisella erityisesti pienyritysten näkökulmasta. Tämän lisäksi tutkittiin, millaisia mahdollisuuksia nykyinen lainsäädäntö antaa liiketoiminnan lopettamiselle tai keskeyttämiselle sekä millaisia väärinkäytön mahdollisuuksia toimimattomien yhtiöiden ylläpitoon liittyy. Näiden seikkojen perusteella tutkimuksen empiirisessä osassa kehitettiin teoreettinen toimimattomuusajan malli, jonka tarkoituksena on alentaa toimimattomien yritysten hallinnollista taakkaa nykyistä lainsäädäntöä tehokkaammin poistamalla vuosittaisen tilinpäätöksen laatimisvelvollisuus kokonaan toimimattomilta yhtiöiltä. Tutkimustuloksista kävi ilmi, että mallin käytöstä saatavat hallinnollisen kustannusten säästöt kasvavat, mitä pidemmän aikaa yritys käyttää mallia.

Osakeyhtiölain maksukykytesti pienissä osakeyhtiöissä - tilitoimiston rooli neuvonantajana

Osakeyhtiölakiin on vuodesta 2006 asti sisältynyt maksukykytesti (OYL 13:2), jonka tulkinnallinen epäselvyys on motivoinut useita tutkimuksia ja melko kriittistäkin kirjoittelua. Säännöksen tarkoituksena on ehkäistä osakeyhtiön velkojia uhkaava varojenjako velvoittamalla yhtiön johto huolellisuusvelvoitteensa nojalla arvioimaan varojenjaon vaikutukset yhtiön maksukyvyn säilymiseen. Oikeuskäytännön puuttuessa maksukykytestin toteuttamistapaan liittyy kuitenkin edelleenkin merkittävää epävarmuutta. Tämän tutkimuksen tavoitteena on pyrkiä selvittämään, miten osakeyhtiölain mukainen maksukykytesti pitäisi toteuttaa pienissä osakeyhtiöissä, joiden taloushallinto on kokonaan tai osittain ulkoistettu tilitoimistolle. Olennainen osa tutkimuksen tavoitetta on ottaa kantaa tilitoimiston rooliin maksukykytestin toteuttamisessa. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että yksityiskohtaisten tilinpäätöksen tunnuslukuihin perustuvien maksukykyarvioiden laatiminen maksukykytestin toteuttamiseksi on pienissä osakeyhtiöissä pääsääntöisesti tarpeetonta. Merkitystä tulisi sen sijaan antaa yhtiön johdolla olevalle hiljaiselle tiedolle, sillä yhtiön johto tuntee yrityksen tilanteen parhaiten ja kykenee siten myös arvioimaan tuleva kehitystä. Tilitoimiston rooliksi jää tällöin varmistaa, että asiakasyrityksen johto tuntee oman vastuuasemansa. Tutkimuksen perusteella tilitoimistot voisivat myös hyödyntää omaa asemaansa pienten yhtiöiden neuvonantajina nykyistä paremmin ohjeistamalla asiakasyrityksiään dokumentoimaan maksukykytestin hallituksen kokouspöytäkirjaan esimerkiksi osana hallituksen osingonjakoehdotusta.

Les difficultés de l'arrangement statutaire de la L.c.Q. et l'utilisation croissante de celui de la L.c.s.a.

Le présent mémoire analyse les dispositions sur l'arrangement ou compromis avec actionnaires prévues aux articles 192 de la Loi canadienne sur les sociétés par actions et 49 de la Loi sur les compagnies du Québec. Dans un premier temps, l'étude de la genèse des dispositions sur l'arrangement dans les lois canadiennes fait ressortir que ces dispositions ont une origine commune et qu'elles partagent une même philosophie, caractérisée par une dualité entre la permissivité des transactions et la protection des épargnants. L'étude des fondements juridiques des mécanismes prévus dans la loi fédérale et provinciale permet ensuite de réaliser que, alors qu'à l'origine, la disposition québécoise était en quelque sorte le calque de la disposition fédérale, cette dernière a été modifiée postérieurement à la réforme de la loi fédérale, de sorte que plusieurs différences distinguent aujourd'hui ces deux lois au chapitre de l'arrangement. Dans un contexte où des démarches ont été entamées afin de réformer la loi provinciale, la question à laquelle ce mémoire tente de répondre peut se poser en ces termes: La « nouvelle disposition» d'arrangement adoptée par le législateur fédéral rencontre-t-elle mieux les objectifs de permissivité des transactions et de protection des épargnants que la disposition québécoise qui, pour sa part, est demeurée pratiquement inchangée depuis son adoption? L'étude parallèle de ces dispositions permet de constater que la «nouvelle disposition» d'arrangement de la L.c.s.a. semble davantage rencontrer ces objectifs.