Etelä-Savon välityömarkkinat 2008-2010

Välityömarkkina -hankkeiden päätavoitteena oli kehittää kolmannen sektorin toimintaa sekä niiden muodostamia välityömarkkinoita eri seutukunnilla. Keskeisinä sisällöllisenä tavoitteena oli kehittää vaikuttavampia toimintamalleja, jotka edesauttavat pitkäaikaistyöttömiä, vaikeasti työllistyviä tai vajaakuntoisia työllistymään ja sijoittumaan paremmin avoimille työmarkkinoille. Hankkeet tekivät vaikuttavaa työtä ympäristön muutoksista ja osin toiminnan perusteiden vaikeuksista huolimatta. Hankkeet kehittivät seuduillaan välityömarkkinatoimintaa järjestelmällisesti olemalla aktivaattorina järjestöjen yhteisten toimintamallien kehittämisessä yhdessä työhallinnon ja kaupunkien kanssa. Tuloksina on yhteinen visio tai vahvempi kuva eri seutujen välityömarkkinoiden ja toimijatahojen verkostoyhteistyöstä. Järjestöt löysivät yhteisen roolinsa palveluiden tuottajana, yhteistyökumppaneina ja itsenäisinä toimijoina osana julkisia palveluita.

Etelä-Savon aluetalouskatsaus 2011

Etelä-Savon aluetalouskatsaus esittelee maakunnan tilaa ja viimeaikaista kehitystä. Katsaus on yksi työkaluista maakunnan kehityksen seurannassa ja tulevaisuuden ennakoinnissa. Vuosittain laadittavan katsauksen teossa on hyödynnetty viimeisimpiä saatavilla olevia tilastoaineistoja. Keskeisen osan katsausta muodostavat Tilastokeskukselta hankitut yritysten liikevaihtoa, vientiä ja henkilöstömäärän kehitystä kuvaavat indeksisarjat Etelä-Savon kannalta keskeisiltä toimialoilta ja yritysryhmistä. Indeksisarjojen tiedot yltävät vuoden 2011 maaliskuulle saakka. Maakuntatasoisen tiedon ohella katsauksessa tarkastellaan henkilöstömäärän ja liikevaihdon kehitystä myös Mikkelin, Pieksämäen ja Savonlinnan seutukunnissa. Katsauksen ovat koonneet Etelä-Savon ELY-keskuksen TENHO –hankkeen ennakointiasiantuntijat. Talouden taantuma hellitti vuonna 2010. Kun Etelä-Savossa vuonna 2009 yritysten liikevaihto supistui jopa 13 prosenttia, saavutettiin vuonna 2010 liikevaihdossa 6,8 prosentin kasvu edellisvuoteen verrattuna. Yritysten henkilöstömäärä ei taantumassa notkahtanut yhtä paljon kuin liikevaihto, mutta senkin vuotuinen kasvuprosentti kääntyi 4,3 prosenttia miinukselle. Käänne parempaan tapahtui vuoden 2010 viimeisellä vuosineljänneksellä. jolloin henkilöstömäärä nousi lievästi plussan puolelle (1,5 %) edellisvuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna. Kasvu on jatkunut kuluvan vuoden ensimmäisellä neljänneksellä. Toimialoittain tarkasteltuna sekä rakentaminen, tukku- ja vähittäiskauppa, palvelut että teollisuus ovat kasvattaneet liikevaihtoaan ja henkilöstömääräänsä vuonna 2010. Kasvu näyttää jatkuneen ja paikoin jopa vahvistuneen kuluvan vuoden ensimmäisen neljänneksen aikana. Liikevaihdon osalta kasvu on ollut voimakkainta rakentamisessa, ja henkilöstömäärässä mitattuna puolestaan teollisuudessa, jossa vahvistuneet tilauskannat ovat myös parantaneet alan työllisyyttä. Maailmantalouden epävarmuus tekee pidemmän aikavälin suhdanteiden arvioinnista vaikeaa. Arvioita talouden näkymistä on kuvattu lähemmin Alueelliset talousnäkymät –julkaisussa.

Varkaus - Pieksämäki -seudun liikenneturvallisuussuunnitelma

Varkaus-Pieksämäki-seudun liikenneturvallisuussuunnitelma on laadittu Varkauden ja Pieksämäen kaupunkien sekä Joroisten, Leppävirran ja Heinäveden kuntien alueelle. Suunnitelmassa on määritetty yhteiset seudulliset liikenneturvallisuuden ja esteettömyyden parantamista koskevat periaatteet sekä niiden ja kuntakohtaisten erityispiirteiden ohjaamina tarkemmin kuntakohtaiset liikenneympäristön parantamissuunnitelmat sekä liikenneturvallisuustyön toimintasuunnitelmat. Lisäksi suunnitelmassa on määritetty kuntakohtaiset kevyen liikenteen laatukäytävät. Kuntakohtaiset liikenneympäristön parantamistoimenpiteet on jaettu pieniin pikatoimenpiteisiin, varsinaisiin liikenneturvallisuustoimenpiteisiin sekä suurempiin ns. erillishankkeisiin. Toimenpiteiden toteuttaminen on vaiheistettu pikatoimenpiteiden ohella kolmeen ohjeelliseen kiireellisyysluokkaan; vuosina 2010-2013 ja 2014-2017 sekä vuoden 2018 jälkeen toteutettavat toimenpiteet. Toimenpiteistä on esitetty raportissa lyhyet yleiskuvaukset sekä tarkemmat, helposti päivitettävissä olevat toimenpidekartat ja –taulukot. Liikenneturvallisuustyön toimintasuunnitelmat on laadittu Varkauteen, Pieksämäelle, Leppävirralle ja Heinävedelle. Joroisten osalta toimintasuunnitelmat on laadittu vuonna 2007 yhdessä Rantasalmen ja Juvan kuntien kanssa eikä niitä uusittu tämän työn yhteydessä. Suunnitelmat laadittiin muutoin kuntakohtaisesti kaikkiin hallintokuntiin. Lisäksi määriteltiin kuntakohtaisten liikenneturvallisuustyöryhmien toimintamallit ja ryhmien tehtävät. Raportissa on esitetty myös liikenneturvallisuustyön seurannan toimintatavat. Raportin lisäksi työstä on laadittu aikaisempaa laajempi sähköinen oheisaineisto. Aineistossa on esitetty raporttia tarkemmin kuntakohtaiset aineistot.

Mikkelin seudun palvelukohteiden opastussuunnitelma

Palvelukohteilla tarkoitetaan tienkäyttäjille palveluja tarjoavia palveluyrityksiä ja -toimintoja. Palvelukohteiden opastukseen käytetään erilaisia opastusmerkkejä ja kohdetunnuksia. Opastusmerkkien asettaminen ja ylläpito ovat yleensä opastettavan kohteen ylläpitäjän vastuulla. Opastusmerkit edellyttävät tienpitäjän lupaa. Vuonna 2007 palvelukohteiden viitoitusuudistuksessa laajennettiin opastusmerkeissä ruskean värin käyttöä, lisättiin kohdetunnusten määrää ja otettiin käyttöön uusia opastusmerkkejä. Myös palvelukohteiden viitoitusohjeita ja yleisiä viitoitusperiaatteita tarkistettiin. Suunnitelman tavoitteena on saada alueelle yhtenäinen, selkeä ja ajallisesti kestävä palvelukohteiden viitoitusjärjestelmä, joka helpottaa tienkäyttäjiä löytämään tarvitsemansa palvelut. Suunnittelualue käsittää Mikkelin kaupungin ja Hirvensalmen, Juvan, Kangasniemen, Mäntyharjun, Pertunmaan, Puumalan ja Ristiinan kunnat. Suunnitelmaa laadittaessa on käytetty Tiehallinnon vuonna 2007 uusittuja ohjeita ”Palvelukohteiden alueellisen opastussuunnitelma laatiminen” ja ”Palvelukohteiden viitoitus”.

Ohkolanjoen valuma-alueen suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma

Vantaanjoen vesistöalueella sijaitsevan Ohkolanjoen valuma-alueella laadittiin maatalousalueiden suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma syksyllä 2010. Kartoituksessa löytyneet kohteet sisällytettiin yleissuunnitelmaan karttojen muodossa. Suojavyöhykkeet pidättävät tehokkaasti maatalousmaalta vesistöön kulkeutuvia ravinteita ja kiintoainesta. Maisemallisesti suojavyöhykkeet elävöittävät ympäristöä ja edistävät luonnon monimuotoisuutta maatalousalueilla. Suojavyöhykkeitä voidaan perustaa vesistöön tai valtaojaan rajoittuville tai tulvaherkille pelloille, sekä pohjavesialueille. Suojavyöhyke perustetaan ympäristötukikelpoiselle lohkolle ja tukea hakevan viljelijän täytyy olla sitoutunut ympäristötukeen. Yleissuunnittelun tavoitteena on löytää ne kohteet, joissa suojavyöhykkeistä olisi eniten hyötyä vesiensuojelun kannalta. Huomioon on otettu myös maisemalliset arvot ja luonnon monimuotoisuus. Suojavyöhykkeiden perustamiseen voi hakea maatalouden ympäristötuen erityistukea. Yleissuunnitelmassa esitetyt kohteet ovat suosituksia, maatalouden erityistukien hakeminen on aina vapaaehtoista. Ohkolanjoen valuma-alueen yleissuunnitelmassa esitetään suojavyöhykesuositusta yhteensä 25,7 kilometrin matkalle. Tästä erittäin tarpeellisia on 11,4 km ja tarpeellisia 14,3 km. Pohjavesialueella peltoa on vain vähän.

Selvitys kallioaineksista Valtatien 1 välillä Muurla-Lohja : Selvitys maantietoimituksen korvauskäsittelyä varten

Käytäntö kallioaineksen korvaamisesta maantietoimituksissa ei ole vielä vakiintunut. Korvauspäätöksiä ohjaa Korkeimman oikeuden ennakkopäätös vuodelta 1998, mutta päätökset ja niiden perustelut vaihtelevat edelleen. Työn tarkoituksena oli tutkia kallioaineksen korvattavuutta maantietoimituksissa, sekä tapaustutkimuksena Valtatien 1 tieosuudella Muurla–Lohja. Työn tavoitteena oli muodostaa Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY) vastineet maanomistajien esittämiin kallioaineksen korvausvaatimuksiin moottoritiehankkeen korvauskäsittelyssä maantietoimituksen 2. vaiheessa. Kallioaineksen odotusarvon selvittämiseksi on tutkittava kallion ominaisuuksia, sekä alueen soveltumista ottamistoimintaan. Nykyisen toimitus- ja oikeuskäytännön mukaan korvauskynnyksen ylittyminen ei edellytä voimassa olevaa maa-ainestenottolupaa, joten olennaisinta on tutkia lupaedellytyksen kohdealueella. Ensisijaisesti tutkimuksessa on käytetty maa-aineslain 3§:n mukaisia, ottolupaharkinnassakin käytettäviä kriteerejä. Niitä on eritelty maantietoimituksessa korvausvaatimuksia esittäneiden kiinteistöjen osalta. Lisäksi on tutkittu kallioalueiden muiden ominaisuuksien vaikutusta niiden odotusarvoon. Vaikka kallioaineksen kysyntä on jatkuvaa ja hyvälaatuiset ja hyödynnettävissä olevat ainesalueet harvinaisia, ei yksittäisen ainesesiintymän odotusarvo ole itsestään selvä. Erityisen merkittäviä tekijöitä ovat aineksen laatu ja kuljetusetäisyys kulutuskeskuksiin. Selvityksen kohdealueen kallioaineksen markkinatilannetta on selvitetty yleisten kulutusennusteiden ja paikallisen tarjonnan avulla. Soveltuvuutta ainesottoon tutkittiin mm. alueellisten ELY-keskusten tuottamien aineistojen perusteella. Useat selvitysalueen kiinteistöistä katsottiin olevan ainesottoon sopimattomia haitallisten ympäristövaikutusten takia. Paikalla kulkevaa moottoritietä ei voida pitää osoituksena siitä, että maa-aineslupa olisi voitu saada, sillä hankkeen vaikutusten kokonaisarvioinnissa yleinen hyöty on ollut suurempi kuin haitat. Selvityksessä mukana olevilla kiinteistöllä ei katsottu olevan odotusarvoa kallionottoalueina, koska kiinteistöihin kohdistui lähes poikkeuksetta maa-aineslain 3§:n mukaisia tekijöitä, jotka olisivat estäneet ottoluvan saamisen. Lisäksi kuljetusyhteyksien huonous, suuret etäisyydet tai aineksen heikko laatu laskivat aineksen odotusarvon kiinteistön muun käytön tuottoarvon alle. Selvityksen perusteella kallioaineksen korvauskäsittely vaatii kehittämistä ja lupamenettely yhtenäistämistä. Lupamenettelyn subjektiivisuutta tulisi karsia, ja lupaviranomaisten tietotaitoa tulisi hyödyntää maantietoimituksissa. Eri viranomaisten yhteistyönä voitaisiin kehittää yhtenäiset säännöt korvauskäsittelyä varten, jolloin maanomistajien tasavertaista kohtelua voitaisiin parantaa.

Raskaan liikenteen pysäköinti- ja levähdysalueet Uudenmaan ELY:n alueella : Käyttäjälaskennat 2010

Raskaiden ajoneuvojen kuljettajien lakisääteisiin taukoihin ja yöpymiseen soveltuvien pysäköintipaikkojen kysyntä pääkaupunkiseudulla on kasvanut ja toisaalta paikkojen tarjonta on vähentynyt, kun käytöstä on poistunut tai poistumassa rakennustoiminnan tai uusien liikennejärjestelyjen takia useita kuljettajien käyttämiä pysäköintialueita. Uudenmaan ELY-keskus selvitti syksyllä 2010 tehdyssä käyttäjälaskennoissa yhteensä 33 palvelualueen sekä pysäköinti- ja levähdysalueen käyttöä raskaiden ajoneuvojen pysäköintiin yöaikaan. Kartoitus kattoi 50 – 70 km säteellä Kehä III:lta sijaitsevat tärkeimmät raskaalle liikenteelle soveltuvat tauko- ja yöpymispaikat päätieverkon varrella. Laskennassa todettiin, että näillä alueilla oli pysäköitynä öisin noin 200 - 250 rekkaa ja alueiden pysäköintipaikoista on käytössä 70 – 90%. Noin joka kolmannelle alueelle oli pysäköitynä enemmän rekkoja kuin alueelle oli suunniteltu pysäköintipaikkoja. Suosituimpia yöpymispaikkoja ovat öisin auki olevat palvelualueet ja liikenneasemat, joilla on yleisesti pysäköitynä yöaikaan 15 – 30 rekkaa. Myös eräät levähdysalueet, joilla ei ole palveluja, ovat suosittuja yöpymispaikkoja. Esimerkiksi valtatien 7 Tammion levähdysalueella laskettiin 20 pysäköityä rekkaa, vaikka alue on mitoitettu vain 10 – 12 autolle. Rekkoja joudutaan pysäköimään yöllä myös henkilöautoille tarkoitetuille pysäköintipaikoille ja levähdysalueen ramppien varrelle. Selvityksen tuloksena todettiin, että valtatien 3 varrelta lähivuosina poistuvaa Keimolanportin palvelualuetta korvaava uusi Luhtaanmäen alue tulisi mitoittaa vähintään 30 – 50 rekka-auton yöaikaista pysäköintiä varten. Kysytyimmillä levähdysalueilla tulisi muuttaa liikenteenohjausta vastaamaan alueiden todellista käyttötarvetta siten, että ainakin yöaikaan sallitaan raskaiden ajoneuvojen pysäköinti myös henkilöautopaikoilla.

Palvelualojen osaamistarpeiden ennakointiselvitys : Työpaikkailmoitusten analyysimallin tuloksia Helsingin seutukunnasta

Selvityksen on rahoittanut Osaamisen ennakoinnilla kasvua -projekti. Selvityksessä on ollut tavoitteena kehittää uusi työttömien työnhakijoiden työllistymistä tukeva ennakointinäkökulma erityisesti palvelualojen yritysten osaamistarpeiden ennakoimiseksi. Tuloksena on ollut ennakointiprosessi, jolla voidaan kartoittaa toisistaan hieman poikkeavienkin palvelualan yritysten osaamistarpeita samankaltaisin keinoin. Lisäksi tavoitteena on ollut, että menetelmässä hyödynnetään osallistavaa otetta alan yritysten asiantuntijanäkemyksiä huomioiden, mutta pyritään samalla huomioimaan osaamistarpeisiin liittyviä laajempia osatekijöitä ennakointiviitekehyksen osana.Keskeisin haaste palvelualan työmarkkinoiden näkökulmasta on edistää työantajien ja -hakijoiden kohtaamista eri tavoin. Yleisempänä kohtaantoa parantavana keinona on ollut ns. ”polutus” eli useiden toimenpiteiden kokonaisuus, jossa askeleittain lisätään työllistävyyttä. Yksityisen sektorin työllistämisellä ja siihen verrattavilla toimenpiteillä sekä ammatillisella työvoimakoulutuksella on ollut useiden tutkimusten mukaan melko selvä positiivinen vaikutus työttömien työnhakijoiden työllistämiseen. Kuitenkin eri ammattialojen työllistymispolkujen viitekehykset poikkeavat toisistaan erityisesti sen vuoksi, että tiettyjen ammattialojen työmarkkinoiden liikkuvuus sekä joustot vaikuttavat merkittävässä määrin myös siihen keinovalikoimaan, jolla voidaan luoda edellytyksiä alalle työllistymiseksi pidemmäksi aikaa. Keskeisin tämän ennakointihankkeen tavoite on ollutkin selvittää, mitkä edellytykset työttömillä työnhakijoilla tai työttömyysuhan alla olevilla työllisillä on vakiinnuttaa työmarkkina-asemansa palvelualan eri tehtäviin ja mitä toimenpiteitä palvelualalle työllistymisen edistämiseksi olisi tehtävä jatkossa. Menetelmällisenä näkökulmana hankkeessa on ollut Foredata Oy:n kehittämä työpaikkailmoitusten haku- ja analyysipalvelu, jonka avulla voidaan tarkastella mol.fi-sivustoille ilmoitettuja työpaikkailmoituksia ja niissä ilmoitetut ammattikohtaiset osaamiskvalifikaatioita. Tässä projektissa analyysi on kohdennettu Helsingin seutukunnan palvelutyön ammattien työpaikkailmoituksiin vuoden ajalta. Lisäksi palvelualan osaamistarjonnan ja –kysynnän kohtaantoa on tarkennettu tilastollisin analyysein sekä kuudentoista palvelualan yrityksen haastatteluilla. Hankkeen tulosten mukaan työ- ja elinkeinohallinnolla ei ole merkittäviä mahdollisuuksia tai edes tarkoituksenmukaista rakentaa tietyille palvelualojen osille työllistämispolkuja asiakkailleen, jos tavoitteena on asiakkaan työvoiman työmarkkina-aseman vakauttaminen ja mahdollisuudet osaamisen kehittämiseen. Rekrytointitilanteissa on kuitenkin useiden eri tutkimusten ja myös tämän hankkeen tulosten perusteella paremmat edellytykset työllistyä ylipäätään työllisenä kuin tehtävän kannalta oikean tutkinnon tai osaamisen omaavana työttömänä. Palvelualan työpaikkoja voidaankin pitää osittain eräänlaisena työttömien työnhakijoiden työllistämispolutuksen välietappina, joka vahvistaa merkittävästi työnhakijan mahdollisuuksia tavoiteammattiinsa työllistymiseksi.

Cleantech-toimialan ennakointiselvitys 2009-2010 : Loppuraportti

Cleantech-toimialan ennakointiselvitys toteutettiin Uudenmaan ELY- keskuksen toimeksiannosta vuosina 2009-2010. Selvitys rahoitettiin Uudenmaan ELY- keskuksen osaamisen ennakoinnilla kasvua projektista. Selvityksen toteutuksesta vastasi Aaltonen Consulting Oy. Ympäristöteknologian osaamisklusteri vastasi omalta osaltaan hankkeen tiedottamisesta Uudenmaan alueen cleantech-yrityksiin. Teknologiateollisuus ja Tekes osallistuivat myös hankkeeseen kuuluvan ”Believing the Future- Kilpailukykyä Ennakoinnista” ennakointiseminaarin tiedottamiseen. Selvityksen tavoitteena oli toteuttaa täysin yrityslähtöinen hanke missä yritykset saivat itse määritellä mitä tulevaisuuden muutostekijöitä selvityksessä lähdettiin kartoittamaan. Tätä strategiaa noudattaen toimintaympäristön ja muutostekijöiden analysointiin saatiin konkreettisuutta. Tärkeiksi tulevaisuuden muutostekijöiksi yritykset kokivat mm. EU:n energia- ja ilmastopaketin vaikutukset, uudet ilmanpäästöjen rajoittamiseen liittyvät EU-direktiivit (mm. IE-direktiivi), Kiinan ja USA:n ympäristölainsäädännön kehittymisen lähitulevaisuudessa, kiinteistöjen energia ja ympäristötehokkuuteen liittyvien standardien ja lainsäädännön muutokset EU:ssa, markkinoiden kehitysnäkymät EU-alueella, Kiinassa ja USA:ssa sekä yritysten toimialaa koskevat uudet standardit ja teknologiat sekä investoinnit EU-alueella, Kiinassa ja USA:ssa. Selvityksessä muodostettiin kaksi selkeää miniklusteria jotka olivat ilmanpäästöjen mittaukset ja sähköajoneuvot. Työpajatyöskentelyssä määriteltiin 5 tärkeintä toimialaa koskevaa muutostekijää joille laadittiin 3 vaihtoehtoista skenaariota. Skenaarioiden laadinnasta vastasivat pääasiassa selvitykseen osallistuneiden yritysten toimitusjohtajat. Mukana selvityksessä oli yhteensä 9 cleantech-alan yritystä Uudeltamaalta. Ennakointiselvityksen pääpaino oli cleantech-alan pk-yrityksissä jotka ovat voimakkaasti viennistä riippuvaisia ja joiden menestys riippuu paljolti siitä miten hyvin globaalissa liiketoimintaympäristössä tapahtuvia muutoksia pystytään ennakoimaan. Parhaimmillaan ennakoiva johtamistapa tuo yritykselle kilpailuedun. Selvitys toteutettiin johtoryhmätyöskentelynä, puhelinhaastatteluina sekä skenaario-ja strategiatyöpajoina. Selvitykseen sisältyi myös huomattava osuus toimintaympäristöön liittyviä muutostekijöiden arviointeja ja tietolähteiden kartoitustyötä. Ennakointiselvityksen keskeinen johtopäätös oli se että ennakointityöstä ja ennakoivasta johtamisesta saa parhaimman hyödyn irti silloin kun se kytketään kiinteäksi osaksi yrityksen strategiatyötä.

Selvitys käytöstä poistettujen kaatopaikkojen pinta- ja pohjavesitarkkailusta Uudellamaalla

Tässä selvityksessä on tarkasteltu Uudenmaan vanhoja kaatopaikkoja, joilla on voimassa oleva velvoitetarkkailuohjelma. Kaatopaikkoja on yhteensä 30 ja ne on poistettu käytöstä vuosien 1975–2008 välillä. Kaatopaikoilla käytöstä poistamisen jälkeen tehdyt sulkemistoimenpiteet ovat vaihdelleet jonkin verran ja kaatopaikat ryhmittyvät parhaiten sen mukaan, koska ne on poistettu käytöstä. Sulkemistoimenpiteiden vaatimukset ovat riippuneet kulloinkin voimassa olleesta lainsäädännöstä. Tarkastellut kaatopaikat on jaettu käytöstä poistamisen hetkellä voimassa olleen lainsäädännön mukaan kolmeen ryhmään: ympäristönsuojelulain mukaan suljetut (2000-), jätelain mukaan suljetut (1997–1998) ja jätehuoltolain mukaan suljetut (1975–1996) kaatopaikat. Lisäksi jätehuoltolain aikana käytöstä poistetut kaatopaikat on jaettu neljään ryhmään: yhdyskuntajätteen kaatopaikat, teollisuusjätteen kaatopaikat, kaatopaikan käytöstä poistamisen jälkeen kompostointi- tai maankaatopaikkoina toimineet kaatopaikat sekä kaatopaikan käytöstä poistamisen jälkeen jäteasemina toimineet kaatopaikat. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaatopaikoilla toteutetut sulkemistoimenpiteet vastaavat käytöstä poistamishetkellä voimassa olleita säädöksiä. Oman lukunsa muodostavat ne kaatopaikat, joilla sulkemissuunnitelma on tehty vaatimusten mukaisesti, mutta sen toteutukseen ei vieläkään ole ryhdytty, vaikka kaatopaikka on poistettu käytöstä vuosia tai jopa vuosikymmeniä sitten. Lähes joka toisella tarkastelluista kaatopaikoista sulkemisrakentaminen on vielä kesken. Näistä kaatopaikoista kuudella sulkemista ei ole vielä edes aloitettu. Lisäksi osalla jo suljetuista kaatopaikoista sulkemistoimenpiteet ovat jääneet osittain puutteellisiksi. Ongelmallisinta on ollut kaatopaikkoja ohjaavan lainsäädännön hidas kehittyminen – vaatimukset nykytiedon pohjalta tarpeeksi huolellisiin sulkemistoimenpiteisiin kirjattiin valtioneuvoston kaatopaikkapäätökseen vasta vuonna 1997. Pitkien siirtymäsäännösten vuoksi näitä tarkkoja säädöksiä on vaadittu vasta ympäristönsuojelulain mukaan suljetuilta kaatopaikoilta. Suurin osa Uudenmaan kaatopaikoista on kuitenkin poistettu käytöstä 1990-luvun aikana. Riittämättömät sulkemistoimenpiteet ovat havaittavissa useiden tarkasteltujen kaatopaikkojen jälkitarkkailutuloksissa. Kaatopaikkavesi sisältää rehevöittäviä, happea kuluttavia sekä haitallisia aineita ja yhdisteitä, joiden leviämistä kaatopaikan alapuolisiin vesistöihin ja pohjavesiin ei ole estetty tarpeeksi tehokkaasti. Tämän vuoksi ympäristö- ja terveysriskejä aiheuttavat kaatopaikkojen pinta- ja pohjavesivaikutukset voivat jatkua vuosikymmeniä kaatopaikan sulkemisen jälkeen. Pinta- ja pohjavesivaikutusten merkittävyyden arvioinnissa velvoitetarkkailujen vuosiraportit ja niiden luotettavuus ovat avainasemassa. Tarkkailun lopettaminen on mahdollista, jos useiden tarkkailuvuosien aikana on havaittu laskevat trendit eri aineiden pitoisuuksissa sekä tieto siitä, että kaatopaikka on suljettu asianmukaisesti.

Maantein 170 parantaminen rakentamalla kevyen liikenteen väylä välille Kulloo–Ernestas : Toimenpideselvitys, Porvoo

Maantie 170 (Helsingintie) toimii valtatie 7 (E18 moottoritien) rinnakkaistienä Helsingistä Söderkullan kautta Porvooseen ja paikallisyhteytenä Kulloon ja Ernestasin välillä. Selvitysalueen länsipuolella maantien 170 ja maantien 148 (Öljytie) liittymästä alkaa nykyinen kevyen liikenteen väylä joka kulkee maantien 148 rinnalla Kilpilahden jalostamoalueelle. Selvitysalueen itäosassa maantien 170 ja Pienteollisuustien/ Ernestantien liittymästä alkaa nykyinen kevyen liikenteen väylä, joka kulkee maantien 170 rinnalla Porvoon keskustaan. Toimenpideselvityksessä esitetyt ratkaisut ovat yleispiirteisiä ja kuvaavat maastokäytävää, johon toimenpiteet voidaan toteuttaa. Helsingintien yhteyteen maantien pohjoispuolelle ehdotetaan rakennettavaksi kevyen liikenteen väylä. Väylä ehdotetaan alkavaksi selvitysalueen länsipäässä maantien 11750 (Palokunnantie) ja Vanhan Kulloontien liittymästä ja päättyväksi Pienteollisuustien ja Ernestantien liittymään. Kevyen liikenteen väylän pituudeksi tulee noin 7,5 kilometriä. Suunnitelman mukaisiksi rakentamiskustannuksiksi on arvioitu noin 3,20 M€. Rakentamalla uusi kevyen liikenteen väylä, parannetaan jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden liikkumisolosuhteita sekä turvallisuutta alueella. Myös edellytykset koululaisten itsenäiselle liikkumiselle alueella parantuvat oleellisesti. Kevyen liikenteen väylän rakentaminen täydentää alueen nykyistä kevyen liikenteen verkkoa ja poistaa verkollisen yhteyden puutteen Kilpilahden jalostamoalueen ja Porvoon keskustan välillä. Uusi kevyen liikenteen väylä parantaa myös seudullisia yhteyksiä Porvoosta pääkaupunkiseudun suuntaan ja vastaavasti pääkaupunkiseudulta Porvooseen. Selvityksen ja siitä saatujen lausuntojen perusteella Uudenmaan ELY-keskus tekee hankkeesta jatkosuunnittelupäätöksen. Hanke ei sisälly Uudenmaan ELY-keskuksen tienpidon ja liikenteen suunnitelmaan 2012–2015. Hankkeen toteuttamisajankohtaa voidaan arvioida vasta siinä vaiheessa, kun hanke päätetään toteuttaa ja se viedään tienpidon ja liikenteen suunnitelmaan. Ennen toteutusta hankkeesta laaditaan tiesuunnitelma ja asiakirjat rakentamista varten

Saimaan järvilohen hoito-ohjelma

Vuonna 2003 julkaistun Järvilohistrategian toimenpiteiden avulla on pyritty parantamaan järvilohikannan tilaa. Tämä järvilohen hoito-ohjelma korvaa järvilohistrategian toimenpideosan ja päivittää keskeiset kannan hoitoon liittyvät taustatiedot. Järvilohi on määritelty vuoden 2010 Suomen uhanalaisten lajien punaisessa kirjassa äärimmäisen uhanalaiseksi yhdessä meritaimenen, meriharjuksen ja Saimaan nieriän kanssa. Pitkän aikavälin tavoitteena on järvilohen palautuminen vähitellen luontaisen elinkierron piiriin, vesiviljelyn sekä istutusten osuutta samalla pienentäen. Nykytilanteessa vesiviljelyn rooli on kuitenkin vielä hyvin tärkeä. Järvilohen perinnöllisestä monimuotoisuudesta on syytä olla huolissaan. Perinnöllinen monimuotoisuus on tutkimuksin osoitettu heikoksi ja tutkimushavainnot mm. viittaavat järvilohen poikasen heikkoon kilpailukykyyn tilanteessa, jossa samasta elinalueesta on kilpailemassa samanikäisiä järvitaimenen poikasia. Järvilohi-istutukset eivät vielä vastaa asetettua 100 000 vaelluspoikasen tavoitetta. Järvilohistrategian julkaisua edeltävänä kahdeksana vuonna istutettiin keskimäärin 87 200 vaelluspoikasta vuosittain Pielisjokeen, mutta strategian julkaisusta lähtien istukasmäärä on jäänyt keskimäärin 69 200 vaelluspoikaseen vuodessa. Istutusmäärän aleneminen johtuu pääasiassa viljelylaitosten huonoista poikasvuosista, jolloin poikasia oli käytettävissä tavallista vähemmän. Myöskään emokalamäärätavoite, 100 emokalaa vuosittain Pielisjoesta, ei ole toteutunut. Keskimääräinen emokalamäärä on kuitenkin noussut 36:sta 49:ään edellä mainittuina ajankohtina. Tilannetta yritetään jatkossa korjata myös rasvaeväleikkausmenetelmän avulla. Rasvaeväleikatut kalat on tarkoitettu kalastettaviksi, mutta rasvaevälliset kalat on vapautettava takaisin vesistöön. Tavoitteena on nostaa järvilohen alamitta 60 senttimetriin koko järvilohen elinalueella. Järvilohen suojelun kannalta tarpeellisia kalastusrajoituksia on asetettu vaihtelevasti eri puolilla järvilohen elinaluetta, mutta toimenpiteet eivät ole kattavia eivätkä riittäviä. Kalastusoloja edistetään lähivuosina erillisen ´Saimaan lohikalojen kestävän kalastuksen edistäminen´ -hankkeen (LIFE+/ Tiedotus ja Viestintä) Saimaan järvilohen hoito-ohjelma | 23 sekä SVK:n ja Etelä-Savon ELY-keskuksen kestävää kalastusta edistävien hankkeiden avulla. Lisäapua kalastuskuolevuuden alentamiseen on saatu norpparajoituksista. Kalastuksen sopeuttaminen, ottaen huomioon kalastuskulttuuri, jolle on tyypillistä monien eri lajien yhtäaikainen ja monimuotoinen kalastus sekä päätöksentekojärjestelmän monitasoisuus, on tehtävänä hyvin haasteellinen. Muutoshakemus Ala-Koitajoen virtaamaan lisäämisestä on edennyt myönteisesti yhdessä Kaltimon ja Kuurnan voimalaitosten kalatalousvelvoitteiden muutoshakemusten kanssa, mutta lopullisia ratkaisuja ei vielä ole saatu. Kaikki kolme hakemusasiaa ovat parhaillaan Korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyssä. Ohjelma kattaa yhteensä 34 seitsemään osakokonaisuuteen jaettua toimenpidettä perusteluineen. Osa toimenpiteistä on jo osittain toteutettu, osa jäänyt toteutumatta ja osa on kokonaan uusia. Toimenpiteitä ei kalastuksen osalta pystytä kaikilta osin tässä ohjelmassa määrittelemään aivan tarkkaan, vaan ne on paikallisesti sovitettava, ottaen huomioon jo olemassa olevat rajoitukset, kalastusolosuhteet ym. asiaan vaikuttavat tekijät. Täydentävien sekä vaihtoehtoisten toimenpiteiden käyttöä tulee harkita mm. silloin, jos perustoimenpiteiden avulla ei pystytä saavuttamaan hoito-ohjelmalle asetettuja keskeisiä tavoitteita. Lieksanjoen – Pielisen alueella, ja mahdollisesti muilla erikseen päätettävillä alueilla, sovelletaan kaikkia tämän ohjelman toimenpiteitä siten, kuin siitä eri tahoilla erikseen neuvotellaan ja mahdollisesti tilanteen niin vaatiessa sovitaan.

Maantien 170 parantaminen rakentamalla kevyen liikenteen väylä välille Hangelby–Box : Toimenpideselvitys, Sipoo

Maantie 170 (Uusi Porvoontie) toimii seudullisena yhteytenä ja valtatien 7 (E18 moottoritien) rinnakkaistienä Helsingistä Söderkullan kautta Porvooseen ja paikallisena yhteytenä Hangelbyn ja Boxin välillä. Selvitysalueen länsiosassa maantien 170 ja maantien 1533 liittymästä alkaa nykyinen kevyen liikenteen väylä, joka kulkee maantien 170 rinnalla länteen Söderkullan taajamaan. Maantien 1534 rinnalla kulkee kevyen liikenteen väylä, joka ulottuu selvitysalueen itäosassa maantien 170 ja maantien 1534 liittymään. Toimenpideselvityksessä esitetyt ratkaisut ovat yleispiirteisiä ja kuvaavat maastokäytävää, johon toimenpiteet voidaan toteuttaa. Maantien 170 yhteyteen tien pohjoispuolelle ehdotetaan rakennettavaksi kevyen liikenteen väylä maantien 1533 liittymästä maantien 1534 ja maantien 11694 liittymään. Kevyen liikenteen väylän pituudeksi tulee noin 2,5 kilometriä. Suunnitelman mukaisiksi rakentamiskustannuksiksi on arvioitu noin 0,93 M€. Rakentamalla uusi kevyen liikenteen väylä, parannetaan jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden liikkumisolosuhteita sekä turvallisuutta alueella. Myös edellytykset koululaisten itsenäiselle liikkumiselle alueella parantuvat. Tämä lisää kevyen liikenteen matkoja alueella. Kevyen liikenteen väylän rakentaminen täydentää alueen nykyistä kevyen liikenteen verkkoa ja poistaa verkollisen yhteyden puutteen Söderkullan taajaman ja Boxin kylän välillä. Uusi kevyen liikenteen väylä parantaa myös seudullisia yhteyksiä pääkaupunkiseudulta Porvoon suuntaan. Selvityksen ja siitä saatujen lausuntojen perusteella Uudenmaan ELY-keskus tekee hankkeesta jatkosuunnittelupäätöksen. Hanke ei sisälly Uudenmaan ELY-keskuksen tienpidon ja liikenteen suunnitelmaan 2012–2015. Hankkeen toteuttamisajankohtaa voidaan arvioida vasta siinä vaiheessa, kun hanke päätetään toteuttaa ja se viedään tienpidon ja liikenteen suunnitelmaan. Ennen toteutusta hankkeesta laaditaan tiesuunnitelma ja asiakirjat rakentamista varten.

Muualta tulleet numeroina : Tilastollinen selvitys ulkomaalaistaustaisesta väestöstä Itä-Suomessa

Julkaisu on syntynyt Pohjois-Savon elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskuksessa suoritetun korkeakouluharjoittelun tuloksena. Alueellista maahanmuuttopolitiikkaa toteutetaan Itä-Suomessa kolmen maakunnan yhteistyönä. Selvitystyön tarkoituksena on ollut koota tuorein saatavilla oleva, koko Itä-Suomen alueen maahanmuuttajaväestöä koskeva tieto tiiviissä muodossa yhteen paikkaan. Selvityksessä Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon maahanmuuttajaväestön tilannetta on taustoitettu lyhyellä Itä-Suomen väestönkehitystä kuvaavalla osiolla. Ulkomaalaisväestöä on tarkasteltu kuvaamalla sen määrää maakunnittain ja seutukunnittain. Myös humanitaarisin syin alueelle tulleiden määrää on kartoitettu. Lisäksi julkaisussa on eritelty Itä-Suomen ulkomaalaisväestöä kansalaisuuden, kielen ja sukupuolen mukaan. Ulkomaalaisväestön työllisyyttä on avattu tarkastelemalla työttömyysastetta maakunnittain ja seutukunnittain. Lisäksi selvityksessä on tarkasteltu työvoiman ulkopuolella olevan ulkomaalaisväestön määrää sekä ulkomaalaisten työnhakijoiden taustaa. Ulkomaalaistaustaisia opiskelijoita on analysoitu keräämällä tietoa heidän määristään alueen yliopistoista, ammattikorkeakouluista ja ammatillisen toisen asteen oppilaitoksista. Opiskelun kansainvälistymisen tulevaisuutta ja maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden työllistymismahdollisuuksia on lisäksi kartoitettu haastattelemalla oppilaitosten edustajia. Tässä julkaisussa maahanmuuttajalla tarkoitetaan ketä tahansa ulkomaalaistaustaista henkilöä. Ulkomaalaisuus voi määrittyä henkilön kansalaisuuden, kielen tai syntymävaltion mukaan.

Yleiset kirjastot Itä-Suomessa vuonna 2010 : Toimintatilastot

Julkaisu sisältää yleisten kirjastojen kuntakohtaisia tilastoja vuodelta 2010. Tietoja on verrattu edelliseen vuoteen ja vuosien 2006 -2010 aikajaksolla sekä maakunnittain ja valtakunnalliseen keskiarvoon. Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus hoitaa laajennetulla toimialueella Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon kirjastotoimen valtion aluehallintoa. Julkaisussa on myös katsaus Pohjois-Savon ELY –keskuksen toimenpiteistä alueella ja kirjastotoimen peruspalveluarvioinnista. Toimintaa kuvaavat tilastot ovat Itä-Suomen kolmesta maakunnasta: Etelä-Savo, Pohjois-Karjala ja Pohjois-Savo. Vuonna 2010 alueella oli 54 kuntaa, joissa oli 100 kirjastoa ja 26 kirjastoautoa. Kirjastojen määrä väheni viidellä lähikirjastolla ja yhdellä laitoskirjastolla. Kirjastoautojen määrä säilyi ennallaan ja pysäkkien määrä väheni jokin verran. Kirjastojen aukiolotunnit lisääntyivät hiukan, samoin henkilötyövuodet. Kirjastojen lainaus ja kävijämäärät ovat olleet viime vuosina pienessä laskussa. Verkkokäyntejä tehtiin 5,2 miljoonaa kappaletta. Kirjastojen toimintakulut lisääntyivät noin neljä prosenttia, mutta uuden aineiston hankintakulut vähenivät yhden prosentin verran. Itä-Suomen kirjastoissa käydään edelleen runsaasti ja lainataan ahkerammin kuin maassa keskimäärin