Selvitys käytöstä poistettujen kaatopaikkojen pinta- ja pohjavesitarkkailusta Uudellamaalla

Tässä selvityksessä on tarkasteltu Uudenmaan vanhoja kaatopaikkoja, joilla on voimassa oleva velvoitetarkkailuohjelma. Kaatopaikkoja on yhteensä 30 ja ne on poistettu käytöstä vuosien 1975–2008 välillä. Kaatopaikoilla käytöstä poistamisen jälkeen tehdyt sulkemistoimenpiteet ovat vaihdelleet jonkin verran ja kaatopaikat ryhmittyvät parhaiten sen mukaan, koska ne on poistettu käytöstä. Sulkemistoimenpiteiden vaatimukset ovat riippuneet kulloinkin voimassa olleesta lainsäädännöstä. Tarkastellut kaatopaikat on jaettu käytöstä poistamisen hetkellä voimassa olleen lainsäädännön mukaan kolmeen ryhmään: ympäristönsuojelulain mukaan suljetut (2000-), jätelain mukaan suljetut (1997–1998) ja jätehuoltolain mukaan suljetut (1975–1996) kaatopaikat. Lisäksi jätehuoltolain aikana käytöstä poistetut kaatopaikat on jaettu neljään ryhmään: yhdyskuntajätteen kaatopaikat, teollisuusjätteen kaatopaikat, kaatopaikan käytöstä poistamisen jälkeen kompostointi- tai maankaatopaikkoina toimineet kaatopaikat sekä kaatopaikan käytöstä poistamisen jälkeen jäteasemina toimineet kaatopaikat. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaatopaikoilla toteutetut sulkemistoimenpiteet vastaavat käytöstä poistamishetkellä voimassa olleita säädöksiä. Oman lukunsa muodostavat ne kaatopaikat, joilla sulkemissuunnitelma on tehty vaatimusten mukaisesti, mutta sen toteutukseen ei vieläkään ole ryhdytty, vaikka kaatopaikka on poistettu käytöstä vuosia tai jopa vuosikymmeniä sitten. Lähes joka toisella tarkastelluista kaatopaikoista sulkemisrakentaminen on vielä kesken. Näistä kaatopaikoista kuudella sulkemista ei ole vielä edes aloitettu. Lisäksi osalla jo suljetuista kaatopaikoista sulkemistoimenpiteet ovat jääneet osittain puutteellisiksi. Ongelmallisinta on ollut kaatopaikkoja ohjaavan lainsäädännön hidas kehittyminen – vaatimukset nykytiedon pohjalta tarpeeksi huolellisiin sulkemistoimenpiteisiin kirjattiin valtioneuvoston kaatopaikkapäätökseen vasta vuonna 1997. Pitkien siirtymäsäännösten vuoksi näitä tarkkoja säädöksiä on vaadittu vasta ympäristönsuojelulain mukaan suljetuilta kaatopaikoilta. Suurin osa Uudenmaan kaatopaikoista on kuitenkin poistettu käytöstä 1990-luvun aikana. Riittämättömät sulkemistoimenpiteet ovat havaittavissa useiden tarkasteltujen kaatopaikkojen jälkitarkkailutuloksissa. Kaatopaikkavesi sisältää rehevöittäviä, happea kuluttavia sekä haitallisia aineita ja yhdisteitä, joiden leviämistä kaatopaikan alapuolisiin vesistöihin ja pohjavesiin ei ole estetty tarpeeksi tehokkaasti. Tämän vuoksi ympäristö- ja terveysriskejä aiheuttavat kaatopaikkojen pinta- ja pohjavesivaikutukset voivat jatkua vuosikymmeniä kaatopaikan sulkemisen jälkeen. Pinta- ja pohjavesivaikutusten merkittävyyden arvioinnissa velvoitetarkkailujen vuosiraportit ja niiden luotettavuus ovat avainasemassa. Tarkkailun lopettaminen on mahdollista, jos useiden tarkkailuvuosien aikana on havaittu laskevat trendit eri aineiden pitoisuuksissa sekä tieto siitä, että kaatopaikka on suljettu asianmukaisesti.

Enligt den lagstiftning som gällt vid tidpunkten då de granskade avstjälpningsplatserna har tagits ur bruk har de indelats i tre grupper: sådana som stängts enligt miljöskyddslagen (2000–), sådana som stängts enligt avfallslagen (1997–1998) och sådana som stängts enligt lagen om avfallshantering (1975–1996). De avstjälpningsplatser som tagits ur bruk under tiden med lagen om avfallshantering har dessutom indelats i fyra grupper: avstjälpningsplatser för samhällsavfall, avstjälpningsplatser för industriavfall, avstjälpningsplatser som fungerat som komposterings- eller jordavstjälpningsplatser efter urbruktagandet samt avstjälpningsplatser som fungerat som avfallsstationer efter urbruktagandet. Med några undantag motsvarar de stängningsåtgärder som vidtagits på avstjälpningsplatserna de bestämmelser som var i kraft vid tidpunkten för urbruktagandet. Ett kapitel för sig utgör de avstjälpningsplatser för vilka en stängningsplan har uppgjorts i enligt med kraven men ännu inte har börjat genomföras, fast avstjälpningsplatsen har tagits ur bruk för flera år eller decennier sedan. På nästan varannan av de granskade avstjälpningsplatserna pågår byggnadsarbeten i anslutning till stängningen fortfarande. På sex av dessa avstjälpningsplatser har stängningen inte ens påbörjats. På en del av de redan stängda avstjälpningsplatserna är stängningsåtgärderna dessutom delvis bristfälliga. Det största problemet har varit att den lagstiftning som styr avstjälpningsplatserna utvecklas så långsamt – kraven på omsorgsfulla stängningsåtgärder som är nödvändiga enligt dagens kunskap skrevs in i statsrådets beslut om avstjälpningsplatser först 1997. På grund av de långa övergångstiderna har dessa noggranna bestämmelser gällt först de avstjälpningsplatser som stängts enligt miljöskyddslagen. Största delen av avstjälpningsplatserna i Nyland har emellertid tagits ur bruk under 1990-talet. Otillräckliga stängningsåtgärder märks i resultaten från efterkontrollen av många avstjälpningsplatser. Vattnet från avstjälpningsplatserna innehåller eutrofierande, syreförbrukande samt skadliga ämnen och föreningar, som inte tillräckligt effektivt har hindrats från att sprida sig till vattendrag nedanför avstjälpningsplatsen och till grundvattnet. Av denna orsak kan avstjälpningsplatserna fortsätta att påverka yt- och grundvattnet och därigenom orsaka miljö- och hälsorisker i decennier efter stängningen. När man ska bedöma hur betydande inverkan på yt- och grundvattnet är spelar årsrapporterna från de obligatoriska kontrollerna och deras tillförlitlighet en nyckelroll. Nedåtgående trender i fråga om halterna av olika ämnen under flera kontrollår samt vetskap om att avstjälpningsplatsen har stängts på korrekt sätt talar för att kontrollen kan upphöra.