Careers of Managers, Comparison between ICT and Paper Business Sectors

The purpose of this study is to increase understanding of how the managers build their early career in information and communication technology industry (ICT business sector) and pulp- and paper industry (paper business sector). The focus of the study is to explore the importance differing a business sectors have in influencing managerial careers. Business sectors can affect careers in several ways.Sectors have different history and traditions. Also the age structure of ICT personnel differs from the age structure of personnel in the paper industry. Managers in the ICT and paper sector are technically educated but in different disciplines. Differences exist also in ways of recruiting and developing commitment inpersonnel. The target group of this research, middle management engineering personnel, work in Finnish ICT and paper companies. Research data were gathered in April-December 2002 in South-Karelia by interviewing 30 managers and six directors working in three Finnish ICT companies and in three paper companies. The research issue is approached on two levels: the individual level and the organizational level. The managers related their career stories in focused interviews. Directors, representing the organizations, described the generalities of the business sector and gave background information on company policies, human relationshippractices, as well as career and human resource development. Results of the study contribute to research discussions of career, life-span reasoning, socialization and commitment. Career is conceived as a series of positions including everykind of hierarchical mobility and all kinds of positions in work. A manager's career develops in interaction with the organization and it can be seen as involving a socializing process in an organization as a consequence of experiences andchanges in positions. This research contributes to the understanding of the nature of career in the context of two business sectors. Universal career theories,for the most part, do not perceive the importance of business sector in determining career experience. This study concentrates on describing and understanding early careers in two different business areas, elements committing managers to particular business sectors and the actions of companies in that particular sector. While career research began in the middle of 1950s, the theoretical basis of career research seems to be quite fragmented still. However, a dichotomy is consistently presented between traditional, hierarchical career research and boundaryless career thinking. In this research we examine how these old and new career concepts are evidence in the ICT and paper sectors. Careers are changing from formal, hierarchy-based structures to more fluid arrangements. The new boundaryless career concept captures territory from old career thinking. Mobility between employers, networks, and changing hierarchical structures in organizations, as well as personal and family reasons are theorized to bring changes to careers patterns in the future. However, the pace of this change in careers will vary between the ICT and paper business sectors. Findings of this research indicate that business sector has an effect on how managerial careers develop. The environment where career is developed differs between ICT and paper sectors. Careers begin differently in the two environments and the speed of career progression is distinct. ICT careers are built within the business sector whereas paper careers are made inside one company. Also recruiting and socialization practices differ from one sector to the other.

Henkilöstökoulutus osaamisen kehittämisen välineenä

Pro Gradu –työn aiheena on osaamisen kehittäminen henkilöstökoulutuksen avulla. Työn päätavoitteena on selvittää miten case-yrityksen, Etelä-Saimaan Sanomalehti Oy:n henkilöstölleen tarjoama koulutus saadaan kohdennettua parhaiten. Tutkimuksesta ilmenee, että koulutusten kohdentamisongelma case-yrityksessä johtuu sekä suunnitelmallisuuden puutteesta niiden toteuttamisessa että selkeiden tavoitteiden puuttumisesta. Case-yritykselle ehdotetaan henkilöstön kehittämisen liittämistä tiiviimmäksi osaksi yrityksen visiota ja strategioita. Työssä määritellään näiden pohjalta kullekin työtehtävälle osaamisen tavoitetaso. Yrityksessä aikaisemmin toteutetun koulutustarvekartoituksen sekä nyt suoritettujen esimieshaastattelujen perusteella saadaan selville osaamisen nykytaso. Nykyosaamista ja tavoitetasoa vertaamalla selvitetään yrityksen työntekijöiden yksilökohtainen koulutustarve, johon pyritään vastaamaan tarkoituksenmukaisella henkilöstökoulutuksella. Ennen empiiristä osuutta osaamisen kehittämisen taustoja kartoitetaan esittelemällä mitä osaaminen on ja kuinka sitä voidaan arvioida ja kehittää, keskittäen tarkastelu lopulta henkilöstökoulutukseen. Kirjallisen aineiston ja aikaisemman tutkimusmateriaalin lisäksi tutkimuksen toteuttamiseksi tarvittavia tietoja on hankittu esimieshaastatteluilla ja osallistuvalla havainnoinnilla.

Koulutustarvekartoitus henkilöstökoulutuksen suunnittelun apuvälineenä - Case: Etelä-Saimaan Sanomalehti Oy

Tutkielman päätavoitteena on selvittää kohdeyrityksen henkilöstön tämän hetkinen osaamistaso ja sitä myöten koulutustarve koulutustarvekartoitusta apuna käyttäen. Tarkoitus on antaa yritykselle suuntaviivoja ja ajatuksia siitä, minkälaisiin toimenpiteisiin olisi aiheellista ryhtyä henkilöstön osaamistason pitämiseksi riittävällä tasolla. Ennen tutkimustulosten esittelyä käsitellään henkilöstön kehittämistä ja erityisesti henkilöstökoulutusta kehittämismenetelmänä perustuen kirjalliseen lähdeaineistoon. Kyseessä on empiirinen tutkimus, joka perustuu Etelä-Saimaan Sanomalehti Oy:n henkilöstölle tehtyyn koulutustarvekartoitukseen ja yrityksen esimiehille tehtyihin henkilökohtaisiin haastatteluihin. Tehdessään pitkän tähtäyksen koulutussuunnitelmia, yritys voi ottaa lähtökohdaksi henkilöstön tämän hetkisen osaamisen tason. Kun huomioidaan yrityksen tulevaisuuden suunnitelmat ja strategiat, tiedetään, mihin toimintoihin tulevaisuudessa tullaan keskittymään ja minkälaista osaamista erityisesti tarvitaan. Nykyisen osaamistason selvittämiseen koulutustarvekartoitus tarjoaa oivallisen apuvälineen. Tulevat koulutushankkeet voidaan suunnitella kartoituksesta saatujen tietojen perusteella, jolloin jokaiselle yrityksen työntekijälle voidaan laatia henkilökohtainen koulutussuunnitelma. Ilmeni, että kohdeyrityksessä on koulutustarvetta; vaikka suurin osa kyselyyn osallistuneista tuntuu selviytyvän nykyisistä työtehtävistään kohtalaisen hyvin, joillakin alueilla olisi parantamisen varaa. Akuuteimmat koulutustarpeet kohdistuvat kielitaitoon, Internetin tehokkaampaan hyödyntämiseen sekä perustoimistojärjestelmien (Word, Excel) käyttöön.

Competence needs of global middle management

Tutkielman tavoitteena oli tarkastella henkilöstöjohdon ja linjajohdon näkemyksiä kansainvälisissä tehtävissä toimivan keskijohdon osaamistarpeista suurissa suomalaisissa vientiyrityksissä. Teemahaastatteluja tehtiin 12:ssa Suomen tärkeimpien vientialojen suurimmista yrityksistä. Kansainvälisissä tehtävissä toimivan keskijohdon osaamistarpeiden, kategorioihin jaoteltuna, nähtiin olevan: - - Tieto ja ymmärtäminen: asiakkaan liiketoiminta ja tarpeet, oma tuote ja prosessit, globaali toimintaympäristö, alaisten osaamistarpeet- - Asioiden ja ihmisten johtaminen: muutoksen johtaminen, asiakkuuksien hallinta, ajan hallinta, motivointi, monikulttuurisen tiimin johtaminen- - Vuorovaikutus: kielitaito, suhteiden luominen, viestin kohdentaminen- - Henkilökohtaiset ominaisuudet ja motivaatio: joustavuus, kulttuurinen herkkyys, epävarmuuden sietokyky, oppimishalu, erilaisuuden kunnioitus- - Tehtäväkohtainen osaaminen: kansainvälinen markkinointi, talous, myyntitaidot, tekninen asiantuntemus.

Henkilöstön kehittämisen tutkimusta ja käytäntöä

Raportti The Academy of Human Resource Development -järjestön konferenssista keväällä 1996 Minneapolisissa

Coaching henkilöstön kehittämisen välineenä Case: Suomen Posti Oyj

Henkilöstön kehittäminen ja henkilöstön osaamisen ylläpitäminen muuttuvat yhä tärkeämmiksi tekijöiksi yrityksen menestymiselle. Coaching on yksi uusimmista ja kasvavan suosion saaneista henkilöstön kehittämisen menetelmistä, mutta samalla se on vielä hyvin tuntematon. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää mitä coaching on ja millaisia hyötyjä sen avulla voidaan saavuttaa. Tutkimuksen case-yrityksenä toimii Suomen Posti Oyj. Tutkimus on kvalitatiivinen ja se on suoritettu aineistotriangulaatiolla. Tulokset on kerätty kyselylomaketutkimuksesta ja haastatteluiden avulla ja tämän jälkeen aineistoista on tehty yhteenvetoja ja niitä on vertailtu sekä toisiinsa että kirjallisuuslähteisiin. Tulosten perusteella voidaan todeta, että coaching on yksilöllisesti räätälöitävä ja keskustelun kautta etenevä henkilöstön kehittämismuoto. Sen avulla voidaan muun muassa parantaa yksilöiden ammatti-identiteettiä ja tehostaa työskentelytapoja. Yritys puolestaan kokee coachingin edut toiminnan laadun parantumisen, henkilöstönsitouttamisen ja motivoimisen kautta.

Henkilöstön kehittäminen henkilöstön silmin, Case Oy Gust. Ranin

Tässä tutkielmassa on tarkasteltu case- yrityksen henkilöstön näkemyksiä henkilöstön kehittämisestä sekä case- yrityksen kehittämisestä. Tutkielman tavoitteena on ollut selvittää kuinka Oy Gust. Raninin henkilöstöä voitaisiin kehittää, jotta yritys kykenisi kehittämään toimintojaan, lisäämään työntekijöiden viihtyvyyttä ja ammattitaitoa sekä vastaamaan kilpailuun. Tutkimus on laadullinen case- tutkimus. Tutkimusmenetelmänä on käytetty teemahaastatteluja, joita tehtiin case- yrityksen eri henkilöstöryhmien edustajille. Tutkimus tehtiin Oy Gust. Raninille. Henkilöstön mielestä parhaita tapoja kehittää osaamista ovat erilaiset yrityksen ulkopuolisen ammattilaisen pitämät läheisesti työtehtäviin liittyvät kurssit joilta saa mukaan kurssimateriaalia. Työntekijät haluavat itse valita ne kurssit joihin he osallistuvat. Toinen suosittu kehittämistapa on työn- tai tehtävien kierto. Suurimmaksi ongelmakohdaksi koettiin puutteellinen tiedonkulku sekä esimiehiltä alaisille että työntekijöiden välillä. Muita kehittämiskohteita ovat atk- taidot sekä kielitaito. Henkilöstön suhtautuminen kaikenlaisiin kehittämistoimiin on positiivista ja henkilöstö on halukas kehittämään työtehtäviään.

Osaamisen johtaminen esimiestyössä

Pro gradu -tutkielman tavoitteena oli kehittää osaamisen johtamisen esimiestyötä kohdeyrityksessä. Tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia tehtäviä esimiehillä on osaamisen johtamisessa sekä minkälaisia työvälineitä osaamisen johtamisessa voidaan hyödyntää. Tutkimusaineisto kerättiin kvalitatiivisten teemahaastatteluiden avulla. Haastattelujen osia liitettiin tutkielman empiiriseen osaan. Tutkimuksen perusteella saatiin selkeä kuva osaamisen johtamisen esimiestyöstä kohdeyrityksessä. Osaamisen johtaminen oli yrityksessä melko uusi asia, jonka vuoksi yhtenäistä ja systemaattista käytäntöä ei ollut muodostunut. Kohdeyrityksessä osaamisen johtaminen edusti osaamisen johtamisen ensimmäistä sukupolvea, joka perustuu yksilöiden osaamisten hallintaan. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että osaamisen johtamisen kehittämiseksi esimiesten tuli lisätä vuorovaikutusta alaisen kanssa ja parantaa omia vuorovaikutustaitojaan, lisätä tietämystä omista esimiestyöhön liittyvistä rooleistaan, seurata alaisen osaamista, tukea alaisen osaamisen kehittämistä sekä rakentaa yrityksen ilmapiiriä oppimista tukevaksi.

Johdon coaching: Rajanvetoja, taustateorioita ja prosesseja

Johdon coaching on henkilokohtainen johdon kehittamisen menetelma, jossa coach auttaa coachattavaa itse loytamaan omaa kehittymistaan ja toimintaansa koskevia ratkaisuja. Johdon coaching on lisaantynyt maailmalla ja Suomessa voimakkaasti viimeisten vuosien aikana. Kasvaneesta suosiosta huolimatta johdon coachingia on tutkittu vahan Suomessa. Tassa tutkimuksessa tutkittiin, miten johdon coaching maaritellaan ja miten se eroaa sita lahella olevista menetelmista, seka mitka ovat johdon coachingiin liittyvat taustateoriat ja miten johdon coachingia toteutetaan. Tutkimus pohjautuu sosiaaliseen konstruktionismiin. Tama vaitoskirja koostuu kahdesta osasta. Tyossa on kasiteanalyyttinen ja aikaisempaa teoreettista kirjallisuutta analysoiva osuus seka laadulliseen tutkimukseen pohjautuva empiirinen osuus. Tutkimuksen empiirisen osan aineisto tuotettiin teemahaastattelemalla 29:aa johdon coachingia toteuttanutta henkilda. Tutkimuksen tuloksista tulee esille johdon coachingin prosessimainen, tavoitteellinen ja systemaattinen luonne. Johdon coaching voidaan erottaa sita lahella olevista kasitteista, kuten terapia, koulutus, liikkeenjohdon konsultointi, mentorointi ja tyonohjaus, joskin rajanvedot eri kasitteiden valilla ovat epamaaraisia. Johdon coachingissa hyodynnetaan useita taustateorioita. Tyypillisesti eri taustateorioita yhdistetaan toisiinsa. Johdon coachingia voidaan toteuttaa eri lahtokohdista kasin ja eri tavoin, mutta tyypillisin toteutustapa on kuitenkin coachin ja coachattavan valinen keskustelu.

Työssäjaksamisen voimavarat ja työssä jatkaminen ikääntyneillä vanhusten hoitotyötä tekevillä

Tässä pro gradu –tutkielmassa tarkasteltiin ikääntyneiden vanhusten hoitotyötä tekevien työssäjaksamista ja työssä jatkamissuunnitelmia voimavarakeskeisestä näkökulmasta käsin. Kiinnostuksen kohteena olivat myös työyhteisön suhtautuminen ikääntyvään työvoimaan ja keinot, joilla ikääntyneiden työssä jatkamista ja jaksamista tuetaan organisaatiossa. Tutkimusta varten haastateltiin kymmentä yli 55-vuotiasta vanhusten hoitotyötä tekevää henkilöä. Johtopäätösten mukaan työn voimavaroista merkittävimmiksi työssäjaksamisen ja työssä jatkamisen kannalta nousivat hyvät suhteet työtovereihin, toimiva työyhteisö ja asiakkaat. Työn ulkopuolisesta elämästä voimia saatiin mielekkäistä vapaa-ajan puuhista ja läheisistä. Persoonallisuuden voimavaroista keskeiseksi nousi optimistisuus. Eläkkeellä työskentelyaikomusten taustalla olivat usein kokemus työstä nauttimisesta ja hyvä terveys. Toisaalta hyvästä terveydestä haluttiin nauttia myös eläkkeellä.

Maanpuolustustahto asevelvollisen koulutuksen ja palveluksen onnistumista selittävänä tekijänä

Lähtökohta tälle tutkimukselle oli havainto siitä, että varusmiehillä maanpuolustustahto ja taisteluluottamus korreloivat. Tämä huomio oli mahdollista tehdä aikaisemmissa varusmiesaineistoilla tehdyissä tutkimuksissa, joissa olin ollut mukana. Tutkimuksen aineistoina olivat useat puolustusvoimissa kerätyt varusmiesten kyselytutkimusaineistot. Vertailuaineistoina käytin reserviläisille kertausharjoituksissa tehtyjen kyselyiden aineistoja. Olennaista oli selvittää, säilyikö havaittu riippuvuus kun muita mahdollisia tekijöitä otettiin huomioon. Tutkimus oli aikaisemmin kerättyjen aineistojen sekundaarianalyysi ja tutkijana en ollut voinut vaikuttaa kyselyjen sisältöön tai käytettyjen muuttujien ja mittareiden valintaan. Aineistot on kerätty kuvaileviin tarkoituksiin ja tästä syystä tämä tutkimus oli tilastollisesti kuvaileva. Keskeiset käytetyt aineistot olivat varusmiesten kotiuttamiskyselyiden eli loppukyselyiden aineistot kaikista varuskunnista vuosilta 2000 – 2008 sekä vuonna 2010 Siilasmaan työryhmää varten kerätty aineisto kolmesta varuskunnasta. Vuoden 2010 varusmiestutkimus oli toteutettu siten, että kysely tehtiin sekä palveluksen alussa että lopussa. Tässä aineistossa käytettiin monipuolisesti varusmiesten psykososiaalisen toimintakyvyn erilaisia mittareita. Maanpuolustustahto on käsitteellisesti laaja kokonaisuus, kuitenkin tässä tutkimuksessa se oli operationalisoitava käytettävissä olleiden osioiden avulla. Maanpuolustustahtoa tarkasteltiin sekä henkilökohtaisena että yleisenä maanpuolustustahtona sekä niiden yhdistelmänä, josta käytettiin myös nimitystä maanpuolustusajattelu. Käsitteellisesti suppeampi taisteluluottamus operationalisoitiin siten, että muuttujana se kuvasi varusmiehen luottamusta aseisiinsa, saamaansa koulutukseen sekä lähiryhmäänsä. Taisteluluottamuksen mittaamisen taustalla oli ajatus siitä, että tämän yksilökohtaisen mittarin keskiarvo on joukon koulutuksen onnistuneisuuden estimaatti. Taisteluluottamus oli tutkimuksessa varsinainen tulosmuuttuja. Tulosten perusteella yksittäisten varusmiesten psykososiaalisessa toimintakyvyssä on eroja. Erityisesti erottui yksittäisenä tekijänä sosiaalisuus, joka summamuuttujana oli muodostettu varusmiestutkimus 2010:n aineistossa Maanpuolustuskorkeakoulun Käyttäytymistieteen laitoksen laatimista osioista. Sosiaalisuus ennusti voimakkaasti varusmiehen etenemistä koulutuksessa aina johtajakoulutukseen saakka. Sosiaalisuuden kontrollointi tilastollisesti ei poistanut maanpuolustusajattelun ja taisteluluottamuksen välistä riippuvuutta. Varusmiestutkimus 2010 aineistossa oli mahdollista tarkastella maanpuolustusajattelun muutosta palvelusaikana ja muutoksen yhteyttä psykososiaalisen toimintakyvyn kuvaajiin. Stressaantumistaipumus ja neuroottisuus olivat yhteydessä maanpuolustustahdon laskuun. Tunteiden hallinnan kyky tuki varusmiehen maanpuolustustahdon ja taisteluluottamuksen kehittymistä. Tilastollinen kuvaus toteutettiin Mplus-ohjelmistolla lasketulla rakenneyhtälömallilla. Aineistoon sopiva malli oli mahdollista löytää. Mallin mukaan sosiaalinen pääoman yksilökohtaisena resurssina antaa mahdollisuuden kehittää ja säilyttää maanpuolustusajattelua, joka on yhteydessä itseluottamuksen luontoiseen taisteluluottamukseen varusmieskoulutuksen päättyessä. Koulutuksen aikana joukkoon kehittynyt kiinteys ja luottamus tukevat tätä kehitystä. Joukkotuotantomallilla saadaan aikaan joukkoja, joissa taisteluluottamus on yleensä tarvittavalla tasolla ja niitä voidaan käyttää osoitettuihin tehtäviin. Kertausharjoitukset ylläpitävät kiinteyttä, taisteluluottamusta ja sitä kautta joukon suorituskykyä. Tutkimuksessa havaittiin myös, että pysyvissä miehistön ryhmissä, joissa ryhmänjohtaja ja/tai jäseniä ei vaihtunut, koulutuksen tulokset olivat parempia kuin muuttuneissa ryhmissä. Edelleen havaittiin, että 12 kuukautta palvelleiden miehistön jäsenten joukossa palvelusmotivaatio laski enemmän kuin muissa varusmiesryhmissä. Yhdestätoista koulutuksen ja tutkimuksen asiantuntijasta koottu ryhmä arvioi tutkimuksen tuloksia sovelletulla Q-menetelmällä Facilitate Pro -ohjelmistoa käyttäen. Menettely tuotti lisänäkökohtia tulosten arviointiin sekä niiden soveltamiseen.

Tietoperustaisten HRM-käytäntöjen, luottamuksen ja suorituskyvyn suhde suomalaisessa organisaatiokontekstissa

Henkilöstöjohtamisen käytännöillä on merkittävä vaikutus organisaation johtamiseen ja tätä kautta menestymiseen. Hyvin suunnitellut ja toteutetut käytännöt ovat osaltaan vaikuttamassa yrityksessä vallitsevaan luottamukseen. Hyvä sisäinen luottamustaso puolestaan heijastuu myös organisaation ulkoiseen luottamukseen. Tietoperustaiset HRM-käytännöt ovat keskeisessä roolissa juuri nyt, koska työelämä ja työn tekeminen ovat murrosvaiheessa ja muutosten nopeus kiihtyy entisestään tietointensiivisten työtehtävien lisääntyessä. HRM-käytäntöjä on tutkittu paljon aiempien vuosikymmenten aikana. Tietoperustaisten henkilöstöjohtamisen käytäntöjen tutkimusta on ollut jonkin verran 2000-luvun alun jälkeen. Henkilöstöjohtamisen käytäntöjen suhdetta luottamukseen ja suorituskykyyn on myös tutkittu. Sen sijaan vielä ei ollut tehty tutkimusta, jossa yhdistetään tietoperustaisten henkilöstöjohtamisen käytäntöjen, luottamuksen ja suorituskyvyn suhde. Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää tietoperustaisten HRM-käytäntöjen, luottamuksen ja suorituskyvyn yhteyttä. Tutkimuksen pääpaino on tietoperustaisten henkilöstökäytäntöjen suhde luottamukseen. Tutkittavat tietoperustaiset henkilöstöjohtaminen käytännöt liittyvät rekrytointiin, osaamisen kehittämiseen, suoritusarviointiin ja palkitsemiseen. Tutkimukseen osallistui 246 Suomessa toimivaa yritystä. Kyselytutkimuksen lisäksi tutkimuksessa käytettiin taloudellisia tietokantoja yritysten suorituskykyä kuvaavien tunnuslukujen määrittämisessä. Tutkimus on määrällinen ja se perustuu tilastollisten menetelmien ja analyysien käyttöön. Tutkimuksessa saatiin selville, että tietoperustaisilla osaamisen kehittämisen ja suoritusarviointien HRM-käytännöillä on positiivinen vaikutus luottamukseen. Tietoon pohjautuvilla henkilöstöjohtamisen käytännöillä voidaan siis rakentaa parempaa luottamustasoa organisaatioissa.

Potential to decrease GHG emissions from biomass resources in China

This paper describes the environment issues which are caused by fossil fuel utilization, and the available of biomass resources and relevant applications in China and relevant policy for supporting biomass resources development. In addition the sustainable technology for energy and fuels generation in China and the advantages and disadvantages of technologies are presented as well. This paper aims to find out how the policy can promotes the biomass resource development and from environment aspect to see why the biomass resources should replace fossil fuels in the future. In this paper the life cycle assessment of straw biomass resource will be as an example to present the same amount of energy produced by straw and coal, the different amount of emission will be emitted.

Resource-based approach to new product development at the intersection of industries. Two case studies in telecommunications

Työn tavoitteena on selvittää mitkä ovat tärkeimmät aineettomat resurssit, joita tarvitaan teollisuuksien risteyskohdassa tapahtuvassa tuotekehityksessä. Teollisuuksien risteyskohdissa syntyvät tuotteet ovat usein radikaaleja, mikä tekee tuotteista mielenkiintoisia, paljon liiketoimintapotentiaalia tarjoavia. Tämä tutkimus lähestyy tuotekehitystä resurssipohjaisesta näkökulmasta. Myös tietämyspohjaista ja suhdepohjaista näkemystä hyödynnetään korostamaan keskittymistä aineettomiin resursseihin. Tutkimuksessa rakennetaan viitekehys, jossa tutkitaan eri resurssikategorioita. Valitut kategoriat ovat teknologiset, markkinointi-, johtamiseen ja hallinnointiin liittyvät ja suhdepohjaiset resurssit. Empiirisessä osassa tutkitaan kahta uutta tuotekonseptia, jotka ovat syntyneet teollisuuksien risteyskohdissa. Empiirisen osan tavoitteena on määritellä tutkimuksen kohteena olevia alustavia tuotekonsepteja tarkemmin ja selvittää millaisia resursseja näiden toteuttamiseen tarvitaan. Myös tarvittavien resurssien nykytila selvitetään ja pohditaan tulisiko puuttuvia resursseja kehittää yrityksen sisällä vai hankkia ne ulkopuolelta. Tutkimus toteutettiin asiantuntijahaastatteluin. Kahden tapaustutkimuksen perusteella näyttäisi siltä, että suhdepohjaiset resurssit ovat erittäin tärkeitä teollisuuksien risteyskohdissa tapahtuvassa tuotekehityksessä. Myös teknologiset resurssit ovat tärkeitä. Markkinointiresurssien tärkeys riippuu lopullisesta tuotekonseptista, kun taas johtamiseen ja kehittämiseen liittyvät resurssit ovat tärkeitänäiden konseptien luomisessa.

Social ventures : the development of the theory of sustainable contributive advantage and initial empirical tests

This thesis attempts to fill gaps in both a theoretical basis and an operational and strategic understanding in the areas of social ventures, social entrepreneurship and nonprofit business models. This study also attempts to bridge the gap in strategic and economic theory between social and commercial ventures. More specifically, this thesis explores sustainable competitive advantage from a resource-based theory perspective and explores how it may be applied to the nonmarket situation of nonprofit organizations and social ventures. It is proposed that a social value-orientation of sustainable competitive advantage, called sustainable contributive advantage, provides a more realistic depiction of what is necessary in order for a social venture to perform better than its competitors over time. In addition to providing this realistic depiction, this research provides a substantial theoretical contribution in the area of economics, social ventures, and strategy research, specifically in regards to resource-based theory. The proposed model for sustainable contributive advantage uses resource-based theory and competitive advantage in order to be applicable to social ventures. This model proposes an explanation of a social venture’s ability to demonstrate consistently superior performance. In order to determine whether sustainable competitive advantage is in fact, appropriate to apply to both social and economic environments, quantitative analyses are conducted on a large sample of nonprofit organizations in a single industry and then compared to similar quantitative analyses conducted on commercial ventures. In comparing the trends and strategies between the two types of entities from a quantitative perspective, propositions are developed regarding a social venture’s resource utilization strategies and their possible impact on performance. Evidence is found to support the necessity of adjusting existing models in resource-based theory in order to apply them to social ventures. Additionally supported is the proposed theory of sustainable contributive advantage. The thesis concludes with recommendations for practitioners, researchers and policy makers as well as suggestions for future research paths.