Maanpuolustustahto asevelvollisen koulutuksen ja palveluksen onnistumista selittävänä tekijänä

Lähtökohta tälle tutkimukselle oli havainto siitä, että varusmiehillä maanpuolustustahto ja taisteluluottamus korreloivat. Tämä huomio oli mahdollista tehdä aikaisemmissa varusmiesaineistoilla tehdyissä tutkimuksissa, joissa olin ollut mukana. Tutkimuksen aineistoina olivat useat puolustusvoimissa kerätyt varusmiesten kyselytutkimusaineistot. Vertailuaineistoina käytin reserviläisille kertausharjoituksissa tehtyjen kyselyiden aineistoja. Olennaista oli selvittää, säilyikö havaittu riippuvuus kun muita mahdollisia tekijöitä otettiin huomioon. Tutkimus oli aikaisemmin kerättyjen aineistojen sekundaarianalyysi ja tutkijana en ollut voinut vaikuttaa kyselyjen sisältöön tai käytettyjen muuttujien ja mittareiden valintaan. Aineistot on kerätty kuvaileviin tarkoituksiin ja tästä syystä tämä tutkimus oli tilastollisesti kuvaileva. Keskeiset käytetyt aineistot olivat varusmiesten kotiuttamiskyselyiden eli loppukyselyiden aineistot kaikista varuskunnista vuosilta 2000 – 2008 sekä vuonna 2010 Siilasmaan työryhmää varten kerätty aineisto kolmesta varuskunnasta. Vuoden 2010 varusmiestutkimus oli toteutettu siten, että kysely tehtiin sekä palveluksen alussa että lopussa. Tässä aineistossa käytettiin monipuolisesti varusmiesten psykososiaalisen toimintakyvyn erilaisia mittareita. Maanpuolustustahto on käsitteellisesti laaja kokonaisuus, kuitenkin tässä tutkimuksessa se oli operationalisoitava käytettävissä olleiden osioiden avulla. Maanpuolustustahtoa tarkasteltiin sekä henkilökohtaisena että yleisenä maanpuolustustahtona sekä niiden yhdistelmänä, josta käytettiin myös nimitystä maanpuolustusajattelu. Käsitteellisesti suppeampi taisteluluottamus operationalisoitiin siten, että muuttujana se kuvasi varusmiehen luottamusta aseisiinsa, saamaansa koulutukseen sekä lähiryhmäänsä. Taisteluluottamuksen mittaamisen taustalla oli ajatus siitä, että tämän yksilökohtaisen mittarin keskiarvo on joukon koulutuksen onnistuneisuuden estimaatti. Taisteluluottamus oli tutkimuksessa varsinainen tulosmuuttuja. Tulosten perusteella yksittäisten varusmiesten psykososiaalisessa toimintakyvyssä on eroja. Erityisesti erottui yksittäisenä tekijänä sosiaalisuus, joka summamuuttujana oli muodostettu varusmiestutkimus 2010:n aineistossa Maanpuolustuskorkeakoulun Käyttäytymistieteen laitoksen laatimista osioista. Sosiaalisuus ennusti voimakkaasti varusmiehen etenemistä koulutuksessa aina johtajakoulutukseen saakka. Sosiaalisuuden kontrollointi tilastollisesti ei poistanut maanpuolustusajattelun ja taisteluluottamuksen välistä riippuvuutta. Varusmiestutkimus 2010 aineistossa oli mahdollista tarkastella maanpuolustusajattelun muutosta palvelusaikana ja muutoksen yhteyttä psykososiaalisen toimintakyvyn kuvaajiin. Stressaantumistaipumus ja neuroottisuus olivat yhteydessä maanpuolustustahdon laskuun. Tunteiden hallinnan kyky tuki varusmiehen maanpuolustustahdon ja taisteluluottamuksen kehittymistä. Tilastollinen kuvaus toteutettiin Mplus-ohjelmistolla lasketulla rakenneyhtälömallilla. Aineistoon sopiva malli oli mahdollista löytää. Mallin mukaan sosiaalinen pääoman yksilökohtaisena resurssina antaa mahdollisuuden kehittää ja säilyttää maanpuolustusajattelua, joka on yhteydessä itseluottamuksen luontoiseen taisteluluottamukseen varusmieskoulutuksen päättyessä. Koulutuksen aikana joukkoon kehittynyt kiinteys ja luottamus tukevat tätä kehitystä. Joukkotuotantomallilla saadaan aikaan joukkoja, joissa taisteluluottamus on yleensä tarvittavalla tasolla ja niitä voidaan käyttää osoitettuihin tehtäviin. Kertausharjoitukset ylläpitävät kiinteyttä, taisteluluottamusta ja sitä kautta joukon suorituskykyä. Tutkimuksessa havaittiin myös, että pysyvissä miehistön ryhmissä, joissa ryhmänjohtaja ja/tai jäseniä ei vaihtunut, koulutuksen tulokset olivat parempia kuin muuttuneissa ryhmissä. Edelleen havaittiin, että 12 kuukautta palvelleiden miehistön jäsenten joukossa palvelusmotivaatio laski enemmän kuin muissa varusmiesryhmissä. Yhdestätoista koulutuksen ja tutkimuksen asiantuntijasta koottu ryhmä arvioi tutkimuksen tuloksia sovelletulla Q-menetelmällä Facilitate Pro -ohjelmistoa käyttäen. Menettely tuotti lisänäkökohtia tulosten arviointiin sekä niiden soveltamiseen.

The point of departure for this study was the notion that in conscripts’ survey data willingness to defend the country and self-reliance in battle were dependent. This observation originated in some earlier studies in which the author had also been involved. The data for this study were collected among the conscripts of the Finnish Defence Forces. For comparison purposes some data were also collected at reserve gatherings. The main purpose of the study was to ascertain whether or not the observed correlation persists while other possible factors are under control. This study was a secondary analysis of the data collected earlier. As a researcher the author could not interfere in or advise the contents and variables in these surveys. The surveys were carried out for descriptive purposes and so was the current analysis. No hypotheses were tested. The first main set of data originates from a survey conducted among all troops at the end of the service period during the years 2000– 2008. The second main data set was collected for a political task force to inquire about the Finnish obligatory conscript system. The survey group worked under the leadership of Mr. Risto Siilasmaa in 2010. The survey was carried out in three garrisons both at the beginning of the conscript service and at the end thereof. Several measures of psychosocial action competence were applied in this survey. A person’s willingness to defend the country is a conceptually wide phenomenon, but within these data one had to construct variables using the available items. Several combined variables were constructed, the first being a person’s personal willingness and the second – an overall concept of the defence of the country. Additionally, these two variables were combined into a summed variable to represent the total notion of defending the country. Conceptually more limited is the summed variable of self-reliance in battle. The items of this variable cover a person’s reliance on the weapons used, his trust in the training received, in his primary group – the squad, etc. – and his reliance to resist all the pressures caused by wartime tasks. The idea behind this measure is that the average is an estimate of the performance of a particular unit in battle. Reliance in battle is the main dependent variable in this survey. The results of the survey indicate that there are differences between individual conscripts’ competence in action. One variable in particular – soldiers’ sociability – is an important factor. It strongly predicts the conscripts’ performance during their military studies and even their leadership education. Controlling sociability statistically as a factor did not reduce the correlation between defence willingness and selfreliance in battle. The data obtained in 2010 enabled the author to analyse the changes that occurred in defence willingness during the service period, and the connection of the changes with the variables of psychosocial competence. It was established that more stressful and neurotic persons gained lower levels of defence willingness and reliance in battle. A person’s ability to control emotions had an opposite effect. Statistical multi-variable modelling was conducted by using Mplus-software on the a2010 data. A statistically fitted model was found. The interpretation of the model revealed that social capital as a personal resource offers one the possibility to understand the defence requirements and to preserve this attitude during the service. This is connected to the personal reliance in battle at the end of the service. Group coherence developed during the training supports the dependence between defence willingness and self-reliance in battle. Reserve gatherings support group coherence and general trust in troops. Based on this outcome, one can say that on the average the present manning and training system of Finnish Army units works well.