Humanum : Hans Küngin maailmaneetos-projektin eettiset perusteet

Tutkimuksen tehtävänä on analysoida pitkän linjan katolisen ekumeenikon Hans Küngin uusinta uskontoteologista projektia. Sen perusajatuksen voi tiivistää seuraavasti: Uskonnoille on saatava yhteinen perusetiikka globaalin rauhan tavoittamiseksi. Lähdemateriaali koostuu Küngin 1980-luvulla alkaneen uskontoteologisen kauden tuotannosta. Tutkimusmetodina käytetään argumentatiivisesti painottunutta systemaattista analyysiä. Tarkoituksena on analysoida ja punnita premissejä, joilla Küng perustelee maailmaneetos-projektin tarpeellisuuden. Kolme käsitettä nousevat esiin: uskonto, maailmanrauha ja moraali. Nämä argumentit muodostavat samalla kontekstin, jossa Küngin teologiset perusprinsiipit tulevat esille. Küng käyttää sekä pragmatistista että filosofis-teologista metodia maailmaneetos-projektin perustelemisessa. Argumentatiivisen luonteensa vuoksi tutkielman ominaispiirre on keskustelevuus. Keskustelevuuteen liittyen tutkielmassa painottuu kriittinen näkökulma. Kokonaisanalyysissä hyödynnetään laajalti maailmaneetos-projektiin liittyvää kirjallisuutta ja varteenotettavia puheenvuoroja. Alussa esitellään Uskontojen maailmanparlamentin maailmaneetoksen julistus. Tämän asiakirjaan kohdistuvat kommenttipuheenvuorot muodostavat kontekstin, jonka piirissä Küngin projektiin liittyvää keskustelua usein käydään. Luvussa 2 käsitellään maailmaneetos-projektin ensimmäistä argumenttia, joka voidaan tiivistää seuraavasti: uskonto on välttämätön moraalin lähtökohta. Küngin pragmatistinen argumentti uskonnon puolesta on se, että uskonnot ovat käytännössä osoittautuneet parhaiksi moraalin vaalijoiksi. Küngin filosofis-teologinen argumentti puolestaan muodostuu väitteestä, että uskonto on myös teoreettisessa tarkastelussa ainoa kestävä vaihtoehto moraalin perustelemiselle. Küng perustaa jälkimmäisen argumentaationsa Kant-kritiikkiin. Kantin moraaliteorian tarkempi analyysi kuitenkin paljastaa, että maailmaneetos-projektin teologinen ansatsi on pikemminkin Kantin autonomiakäsitykselle analoginen. Luvussa 3 käsitellään toista argumenttia, joka kuvastuu olettamuksessa: maailmaneetos-projektin varsinainen päämäärä on maailmanrauha. Tällainen piirre viittaa reaalipolitiikkaan globaalissa mittakaavassa. Niistä muodostuu maailmaneetos-projektin pragmatistinen metodi tämän argumentin kohdalla. Maailmanrauha-argumenttia voidaan kuitenkin kritisoida sekä pragmatistiselta että filosofis-teologiselta kannalta. Tästä johtuen Küng itsekin viime kädessä hylkää pragmatismin ja nojaa filosofis-teologiseen argumentaatioon. Sen mukaan maailmanrauha ei voi olla ylin päämäärä, vaan moraali. Luvussa 4 moraalin keskeisyys maailmaneetos-projektissa tulee eksplisiittisesti ilmi. Vaikka Küng kritisoi pragmatistisen argumentaation turvin perinteisiä uskontoteologisia positioita epärealistismista,hän kuitenkin itse esittää filosofis-teologisen mallin totuuskriteeriksi kaikille uskonnoille. Tämän kriteerin eettinen osa on olennaisin ja Küng kutsuu sitä nimellä humanum. Tarkemmassa analyysissa humanum osoittautuu peruskantilaiseksi moraaliksi. Humanum on maailmaneetos-projektia strukturoiva filosofis-teologinen keskipiste. Tästä johtuen maailmaneetos-projekti altistuu kuitenkin uskontorealistiselle kritiikille: sen voidaan nähdä ajavan valistukseen perustuvaa klassista moraali-imperialismia vastoin uskontojen omaa itseymmärrystä. Tämä onkin projektin suurin ongelmakohta ainakin eettiseltä kannalta. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että uskonnon rooli on maailmaneetos-projektissä korkeintaan moraalin käytännöllisenä motivaattorina. Maailmanrauha on sinänsä hyvä päämäärä, mutta vain siksi ja sikäli kuin se on sopusoinnussa Küngin humanistisen moraali-ihanteen kanssa. Küngin argumentaatio on pragmatistista ja hän vetoaa maailmaneetos-projektin argumentoinnissaan realismiin sekä poliittisella että uskontoteologisella tasolla. Tosiasiassa maailmaneetos-projektin voidaan nähdä perustuvan pragmatismin kanssa ristiriidassa oleviin ja siten myös epärealistisiin piilotavoitteisiin uskontojen moraalin länsimaistamisesta. Avainsanat: Globaali etiikka, uskontoteologia, teologinen etiikka, globalisaatio, rauha, Kant, pragmatismi

Kuluttajien verkko-ostamisen vaiheet ja kuluttajien kokema riski verkkokaupassa

Tutkielmassa on tarkasteltu kuluttajien internetin käyttöä, verkko-ostamisen vaiheita sekä niihin liittyviä riskejä. Lisäksi teoriaosuudessa on esitelty verkkomarkkinoinnin vaikutusmahdollisuuksia kuluttajien verkko-ostamiseen. Empiirisessä osuudessa tutkittiin kuluttajien internetin käyttöä, verkko-ostamista ja siihen liittyviä riskejä sekä selvitettiin suhtautumista maksunvälityspalveluihin. Tutkimus toteutettiin survey-tutkimuksena. Aineisto kerättiin internet-pohjaisella kyselylomakkeella, joka sijoitettiin kahdelle Checkout™maksunvälityspalvelua käyttävälle verkkosivustolle. Kyselyyn saatiin yhteensä 133 vastausta. Lisäksi tutkimukseen kerättiin aineistoa Checkout™palvelun kautta. Aineiston avulla pystyttiin tutkimaan verkkokauppojen myynnin jakautumista eri viikonpäivien Ja kellonaikojen mukaan. Tuloksista oli havaittavissa selvästi, että verkko-ostaminen painottuu myöhäiseen iltaan niin välitettyjen maksujen lukumäärän kuin euromäärienkin mukaan. Kyselyyn vastanneet olivat internetin aktiivikäyttäjiä eli käyttivät internetiä päivittäin. Kaikilla vastaajilla oli lisäksi kotona käytössään vähintään yksi tietokone. Vastaajien demografioita tarkasteltaessa nuorten, alle 25-vuotiaiden, määrä oli selvästi suurin. Vastaajissa oli enemmän miehiä kuin naisia. Vastaajien aktiivinen internetin käyttö ei tutkimuksen mukaan tehnyt heistä verkkokauppojen aktiivikäyttäjiä. Kyselyyn vastanneet kuluttajat tiedostivat selkeästi verkko-ostamiseen liittyvät riskit ja pyrkivät valitsemaan ostopaikakseen verkkokauppoja, joissa kokivat riskit pienimmiksi. Verkko-ostamisen yleistymistä rajoittavat kalliit postikulut, tuotetietojen puutteellisuus sekä erityisesti ulkomaalaisten verkkokauppojen epäluotettavuus. Myös tasoerot kauppojen välillä rajaavat kuluttajien verkko-ostamisen mahdollisuuksia.

SU-8-Based Microchips for Capillary Electrophoresis and Electrospray Ionization Mass Spectrometry

Miniaturization of analytical instrumentation is attracting growing interest in response to the explosive demand for rapid, yet sensitive analytical methods and low-cost, highly automated instruments for pharmaceutical and bioanalyses and environmental monitoring. Microfabrication technology in particular, has enabled fabrication of low-cost microdevices with a high degree of integrated functions, such as sample preparation, chemical reaction, separation, and detection, on a single microchip. These miniaturized total chemical analysis systems (microTAS or lab-on-a-chip) can also be arrayed for parallel analyses in order to accelerate the sample throughput. Other motivations include reduced sample consumption and waste production as well as increased speed of analysis. One of the most promising hyphenated techniques in analytical chemistry is the combination of a microfluidic separation chip and mass spectrometer (MS). In this work, the emerging polymer microfabrication techniques, ultraviolet lithography in particular, were exploited to develop a capillary electrophoresis (CE) separation chip which incorporates a monolithically integrated electrospray ionization (ESI) emitter for efficient coupling with MS. An epoxy photoresist SU-8 was adopted as structural material and characterized with respect to its physicochemical properties relevant to chip-based CE and ESI/MS, namely surface charge, surface interactions, heat transfer, and solvent compatibility. As a result, SU-8 was found to be a favorable material to substitute for the more commonly used glass and silicon in microfluidic applications. In addition, an infrared (IR) thermography was introduced as direct, non-intrusive method to examine the heat transfer and thermal gradients during microchip-CE. The IR data was validated through numerical modeling. The analytical performance of SU-8-based microchips was established for qualitative and quantitative CE-ESI/MS analysis of small drug compounds, peptides, and proteins. The CE separation efficiency was found to be similar to that of commercial glass microchips and conventional CE systems. Typical analysis times were only 30-90 s per sample indicating feasibility for high-throughput analysis. Moreover, a mass detection limit at the low-attomole level, as low as 10E+5 molecules, was achieved utilizing MS detection. The SU-8 microchips developed in this work could also be mass produced at low cost and with nearly identical performance from chip to chip. Until this work, the attempts to combine CE separation with ESI in a chip-based system, amenable to batch fabrication and capable of high, reproducible analytical performance, have not been successful. Thus, the CE-ESI chip developed in this work is a substantial step toward lab-on-a-chip technology.

Novel Mass Spectrometric Analysis Methods for Anabolic Androgenic Steroids in Sports Drug Testing

The feasibility of different modern analytical techniques for the mass spectrometric detection of anabolic androgenic steroids (AAS) in human urine was examined in order to enhance the prevalent analytics and to find reasonable strategies for effective sports drug testing. A comparative study of the sensitivity and specificity between gas chromatography (GC) combined with low (LRMS) and high resolution mass spectrometry (HRMS) in screening of AAS was carried out with four metabolites of methandienone. Measurements were done in selected ion monitoring mode with HRMS using a mass resolution of 5000. With HRMS the detection limits were considerably lower than with LRMS, enabling detection of steroids at low 0.2-0.5 ng/ml levels. However, also with HRMS, the biological background hampered the detection of some steroids. The applicability of liquid-phase microextraction (LPME) was studied with metabolites of fluoxymesterone, 4-chlorodehydromethyltestosterone, stanozolol and danazol. Factors affecting the extraction process were studied and a novel LPME method with in-fiber silylation was developed and validated for GC/MS analysis of the danazol metabolite. The method allowed precise, selective and sensitive analysis of the metabolite and enabled simultaneous filtration, extraction, enrichment and derivatization of the analyte from urine without any other steps in sample preparation. Liquid chromatographic/tandem mass spectrometric (LC/MS/MS) methods utilizing electrospray ionization (ESI), atmospheric pressure chemical ionization (APCI) and atmospheric pressure photoionization (APPI) were developed and applied for detection of oxandrolone and metabolites of stanozolol and 4-chlorodehydromethyltestosterone in urine. All methods exhibited high sensitivity and specificity. ESI showed, however, the best applicability, and a LC/ESI-MS/MS method for routine screening of nine 17-alkyl-substituted AAS was thus developed enabling fast and precise measurement of all analytes with detection limits below 2 ng/ml. The potential of chemometrics to resolve complex GC/MS data was demonstrated with samples prepared for AAS screening. Acquired full scan spectral data (m/z 40-700) were processed by the OSCAR algorithm (Optimization by Stepwise Constraints of Alternating Regression). The deconvolution process was able to dig out from a GC/MS run more than the double number of components as compared with the number of visible chromatographic peaks. Severely overlapping components, as well as components hidden in the chromatographic background could be isolated successfully. All studied techniques proved to be useful analytical tools to improve detection of AAS in urine. Superiority of different procedures is, however, compound-dependent and different techniques complement each other.

“We live in in a house of blo- in a block of flats.” – Self-repair in EFL Spoken Language

Tämä tutkielma on osa Helsingin yliopiston rahoittamaa HY-talk -tutkimusprojektia, jonka tavoite on vankentaa puheviestinnän, erityisesti vieraiden kielten suullisen taidon opetusta ja arviointia yleissivistävässä koulutuksessa ja korkeakouluasteella. Tämän tutkielman tavoite on selvittää millaisia korjauksia englantia vieraana kielenä puhuvat ihmiset tekevät puheeseensa ja tutkia itsekorjauksen ja sujuvuuden välistä suhdetta. Korjausjäsennystä ja itsekorjausta on aiemmin tutkittu sekä keskustelunanalyysin että psykolingvistiikan aloilla, ja vaikka tämä tutkielma onkin lähempänä aiempaa keskustelunanalyyttistä kuin psykolingvististä tutkimusta, siinä hyödynnetään molempia suuntauksia. Itsekorjausta on yleisesti pidetty merkkinä erityisesti ei-natiivien kielenpuhujien sujuvuuden puutteesta. Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää, kuinka läheisesti itsekorjaus todella liittyy sujuvuuteen tai sen puutteeseen. Tutkielman materiaali koostuu HY-talk -projektia varten kerätyistä puhenäytteistä ja niiden pohjalta tehdyistä taitotasoarvioinneista. Puhenäytteet kerättiin vuonna 2007 projektia varten järjestettyjen puhekielen testaustilanteiden yhteydessä kolmessa eteläsuomalaisessa koulussa. Koska projektin tavoitteena on tutkia ja parantaa kielten suullisen taidon arviointia, projektissa mukana olleet kieliammattilaiset arvioivat puhujien taitotasot projektia varten (Eurooppalaisen Viitekehyksen taitotasokuvainten pohjalta) koottujen arviointiasteikoiden perusteella, ja nämä arvioinnit tallennettiin osaksi projektin materiaalia. Tutkielmassa analysoidaan itsekorjauksia aiemman psykolingvistisen tutkimuksen pohjalta kootun korjaustyyppiluokituksen sekä tätä tutkielmaa varten luodun korjausten oikeellisuutta vertailevan luokituksen avulla. Lisäksi siinä vertaillaan kahden korkeamman ja kahden matalamman taitotasoarvioinnin saaneen puhujan itsekorjauksia. Tulokset osoittavat, että ei-natiivien puheessa esiintyy monenlaisia eri korjaustyyppejä, ja että yleisimpiä korjauksia ovat alkuperäisen lausuman toistot. Yleisiä ovat myös korjaukset, joissa puhuja korjaa virheen tai keskeyttää puheensa ja aloittaa kokonaan uuden lausuman. Lisäksi tuloksista käy ilmi, ettei suurin osa korjauksista todennäköisesti johdu puhujien sujuvuuden puutteesta. Yleisimmät korjaustyypit voivat johtua suurimmaksi osaksi yksilön puhetyylistä, siitä, että puhuja hakee jotain tiettyä sanaa tai ilmausta mielessään tai siitä, että puhuja korjaa puheessaan huomaamansa kieliopillisen, sanastollisen tai äänteellisen virheen. Vertailu korkeammalle ja matalammalle taitotasolle arvioitujen puhujien välillä osoittaa selkeimmin, ettei suurin osa itsekorjauksista ole yhteydessä puhujan sujuvuuteen. Vertailusta käy ilmi, ettei pelkkä itsekorjausten määrä kerro kuinka sujuvasti puhuja käyttää kieltä, sillä toinen korkeammalle taitotasolle arvioiduista puhujista korjaa puhettaan lähes yhtä monesti kuin matalammalle tasolle arvioidut puhujat. Lisäksi korjausten oikeellisuutta vertailevan luokituksen tulokset viittaavat siihen, etteivät niin korkeammalle kuin matalammallekaan tasolle arvioidut puhujat useimmiten korjaa puhettaan siksi, etteivät pystyisi ilmaisemaan viestiään oikein ja ymmärrettävästi.

Rossijskaja Karelija i karely v imperskoi politike Rossii, 1905-1917

Russian Karelians were one of the small peasant nations of the Russian Empire that began to identify themselves as nations during the late imperial period. At that historical moment Russian Karelia fell between an economically undeveloped empire and the rapidly modernizing borderland of Finland. The economic and cultural lure of Finland drew Karelians into the Finnish camp. This attraction was seen as a challenge to Russia and influenced the straggle between Russia and Finland for the Karelians. This struggle was waged from 1905 to 1917. This work is focused on the beginning stage of the struggle, its various phases, and their results. The confrontation extended into different dimensions (economic, political, ideological, church and cultural politics) and occurred on two levels: central and regional. Countermeasures against local nationalisms developed much earlier both in Russia and in other empires for use were also used in the Russian Karelian case. Economic policies were deployed to try to make relations with Russia more alluring for Karelians and to improve their economic condition. However, these efforts produced only minimal results due to the economic weakness of the empire and a lack of finances. Fear of the economic integration of the Karelians and Finns, which would have stimulated the economy of the Karelia, also hindered these attempts. The further development of the Orthodox Church, the schools and the zemstvos in Karelia yielded fewer results than expected due to the economic underdevelopment of the region and the avoidance of the Finnish language. Policizing measures were the most successfull, as all activities in Russian Karelia by the Finns were entirely halted in practice. However, the aspiration of Russian Karelians to integrate their home districts with Finland remained a latent force that just waited for an opportunity to push to the surface again. Such a chance materialized with the Russian revolution. The Karelian question was also a part of Russian domestic political confrontation. At the and of the 1800s, the Russian nationalist right had grown strong and increasingly gained the favor of the autocracy. The right political forces exploited the Karelian question in its anti-Finnish ideology and in its general resistance to the national emancipation of the minority peoples of Russia. A separate ideology was developed, focusing on the closeness of Karelians to the "great Russian people." Simultaneously, this concept found a place in the ultramonarchist myth of the particularly close connection between the people and tsar that was prominent in the era of Nicholas II. This myth assigned the Karelians a place amongst the "simple people" faithful to the tsar.

Isänmaa ja Ranska : Suomalainen frankofilia 1880-1914

In Finland the period 1880 -1914 constituted an essential phase in the creation of the great national project as well as it was a golden time of Francophilia. With Francophilia, i.e. French-mindedness, is here understood a collectively upheld strong sympathy towards France and French culture. However, the Francophilia of late nineteenth century Finland was free from apparent political intentions and remained a chosen disposition. The strength of its drive was not only based on the older European admiration of everything French, but also on the growing fascination for a novelty emerging besides the traditional influences of the Germanic culture. In Finnish society Francophilia mostly worked as an opposite force to the most confined conceptions of what was considered national ; as a consequence France came to denote more than a country and Francophilia contained an important symbolical meaning in the construction of the Finnish nation. The main tasks of the study are to introduce as the first large historical presentation of the subject a covering examination of the many descriptions of Paris-phases of assorted artists, authors, and intellectuals, to clarify the mental relationship of the Finnish intelligentsia to France prior to national independence, and finally to provide these developments with case studies of certain life paths. However, the examination is not biographical, because the starting point remains within the rhetoric arguments of Francophilia and patriotism as these appeared within the public sphere. Historical persons have thus been dealt with primarily as reflectors of the then-current French-minded mentality. Such Francophiles in Finland were first and foremost Werner Söderhjelm, Juhani Aho, L. Onerva and V. A. Koskenniemi. The networks of the Finnish cultural field are mostly displayed through these examples. In previous research the intensive relationship of Finnish artists and authors with France has not been connected with actual concepts of nationalism. The respective periods of the intellectuals in Paris have simply been viewed as devoid of ideological links with the contemporary advancement of the fatherland, or even as opposites to the patriotic pursuits in Finland. From the viewpoint of this study these now canonized creators of a Finnish culture are primarily seen as patriots and fellow countrymen, and only secondly as artists and artist s colleagues. The dissertation is constructed as both a regional survey of the idealization of France and a study of Finnish history through the mirror of Francophilia. As such France only held an instrumental role for the receiving culture, i.e. for the construction of Finland, as no "objective truths" were sought for in France. Keywords: France, francophilia, Finnishness, national project, Paris

Heidegger ja logos : Oleminen ja aika inhimillisen järjellisyyden uudelleentulkintana

Käsilläolevan tutkielman kohteena on Martin Heideggerin (1889–1976) tulkintatyö, jonka hän varhaisessa ajattelussaan (1919–1927) kohdisti kreikkalaisen filosofian keskeiseen käsitteeseen logos: ”järki”, ”puhekyky”. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten Heidegger tulkitsi tätä käsitettä ja mikä merkitys Heideggerin tulkintatyöllä oli hänen pääteoksensa Sein und Zeit (1927, suom. Oleminen ja aika) kannalta. Työn keskeinen näkemys on, että Heideggerin ajattelu on nähtävä kreikkalaisen järjellisyyskäsityksen kriittisenä arviointina ja uudelleentulkintana. Heideggerin filosofia pohjautui vahvasti näkemykselle, jonka mukaan ajattelumme on hyvin perustavassa mielessä kiinni perinteessä ja sen välittämissä käsityksissä ja tulkinnoissa. Heideggerin mukaan filosofinen tutkimus ei voi koskaan täysin ennakkoluulotonta ja tämän vuoksi kaiken ajattelun on päästävä selville oman tilanteensa historiallisuudesta ja satunnaisuudesta; tieteellinen filosofia ei voi valita systemaattisen ja historiallisen lähestymistavan välillä, vaan sen on oltava olemuksellisesti molempia. Vuosina 1919–1929 Heideggerin historiallisen tulkintatyön ensisijaisena kohteena oli kreikkalainen filosofia, erityisesti Aristoteleen ajattelu. Heideggerin mukaan Aristoteles ei ollut ensimmäinen filosofista ajattelua harjoittanut henkilö, mutta Heidegger näki Aristoteleen tuotannon tiivistävän yhteen länsimaisen ajattelun keskeisimmät ennakkokäsitykset. Tutkielmassa seurataan Heideggerin pyrkimystä tulkita inhimillisen järjellisyyden ilmiötä, jonka juuret Heidegger paikansi Aristoteleen ihmismääritelmään zōon logon ekhon (”järjellinen eläin”). Aristotelesta seurannut skolastinen filosofia omaksui tämän määritelmän muodossa animal rationale, mutta Heidegger painotti, että tällä käännöksellä oli taipumus sivuuttaa se perusta, joka oli vielä ominainen kreikkalaiselle järjen käsitteelle. Sillä Aristoteleelle ja kreikkalaiselle ajattelulle logos ei merkinnyt ainoastaan haluihin ja tunteisiin rinnastuvaa mielen sisäistä kykyä vaan ennen kaikkea yhteisöllisesti jaettua tulkintaa ympäröivästä todellisuudesta. Tämä tulkinta ilmenee jokapäiväisesti keskustelun ja kommunikaation yhteydessä, mutta se on myös olennainen osa tapaamme jäsentää ympäröivää todellisuutta merkitykselliseksi. Heidegger kuitenkin argumentoi, että kreikkalainen ajattelu näki tämän kielellis-diskursiivisen käsittämisen alisteisena inhimillisen kokemuksen perustaville tavoille olla suhteessa todellisuuteen: puhtaalle aistihavainnolle (aisthēsis) sekä intuitiiviselle tajuamiselle (noein). Tutkielma koostuu neljästä luvusta sekä lyhyestä johdannosta. Ensimmäinen luku käsittelee Heideggerin filosofian kantavaa teemaa, kysymystä olemisen mielestä – sekä tämän kysymyksen perustaa kreikkalaisessa ajattelussa. Tämän jälkeen luodaan katsaus Heideggerin fenomenologiseen metodiin, sen ensisijaiseen kohdealueeseen inhimillisessä kokemuksessa sekä fenomenologisen tutkimuksen historialliseen ulottuvuuteen. Toisessa luvussa esitetään puolestaan Heideggerin tulkinta käsitteestä logos. Tulkinnan ymmärtämiseksi on välttämätöntä esittää tiivistetysti Heideggerin tulkinta kreikkalaisesta totuuden käsitteestä. Heideggerin mukaan kreikkalainen ajattelu ymmärsi totuuden monitasoisena ilmiönä, jonka perustavin käyttöyhteys on löydettävissä todellisuuden ilmiöstä. Kolmannessa luvussa pureudutaan niihin piirteisiin, joiden valossa Aristoteles Heideggerin mukaan tulkitsi kielen ja kokemuksen välistä suhdetta. Neljännessä luvussa esitetään, mitä edellä esitetyt oivallukset merkitsivät Heideggerin oman filosofisen projektin kannalta, erityisesti inhimillistä olemassaoloa (Dasein) selvittäneen fundamentaaliontologian kannalta.

Kehittävän kuntoutuksen mahdollisuudet. : Tutkimus Aslak -kuntoutuksen työkytkennän ja asiakkuuden rakentumisesta.

The possibilities of developmental rehabilitation. A study on the construction of work relatedness and the customer in Aslak rehabilitation The challenge of work-related rehabilitation is to anticipate the factors threatening work ability and to affect them. The purpose of this study was to analyze how work-related rehabilitation is constructed in practice and what are the challenges and, at the same time, the possibilities of an innovative transformation of rehabilitation when trying to achive this goal. The theoretical basis is cultural-historical activity theory and developmental work research. Based on a historical analysis, I studied rehabilitation activity empirically using the data gathered from one Aslak programme (Aslak = occupationally oriented medical rehabilitation) over two years. I described and analysed the construction of Aslak using ethnographic data and interviews. The data includes audio- and video-recordings of the Aslak course, fieldnotes, documents and other materials used in the course. The study aimed to reveal rehabilitation practices from different perspectives carried out by different stakeholders and participants in the Aslak course. It focused on the Aslak trajectory produced by a multiorganizational subject. I analyzed the rehabilitation activity using the method of ethnographic analysis of infrastructure. The method of analyzing the construction of the object of rehabilititation the customer was a membership categorization analysis (MCD) based on the ethnomethodological research tradition. I analyzed the meanings denoting customers given by different parties during one Aslak process and the relations between the meanings. Based on this analysis, I studied the disturbances, ruptures, and innovations in the rehabilitation activity. The results of the study show that the infrastructure of Aslak has different basic ideas. Aslak is constructed most explicitly on the infrastructure of medical rehabilitation. The second layer has been provided with some tools of identifying and preventing well-defined occupation-specific load factors. However, it has failed to perform a new structure, as Aslak has encountered, at the same time, rapid changes in working life. The study identified some promising markers representing new kinds of work-related rehabilitation ideas, but they proved to be incomplete and fragile. As a consequence of the multilayered infrastructure, the contents of the Aslak course were split into fragmented phases and disconnected themes, which were blocked in by the master idea of medical orientation. Its relationship to work remained weak and obscure. The categorizations of customers in Aslak were manifold and contradictory. According to the results, the possibilities for transforming work-related rehabilitation lie both in changing the orientation to the customer to be more relevant to changing working life and forging the infrastructural innovations related to this change. The results showed that a new work-relatedeness would be difficult but possible to construct. What is needed is the construction of an infrastructure that will support a coherent master idea of work-related rehabilitation over the entire trajectory of a process. A shared idea of a rehabilitation object must be constructed in close collaboration between different stakeholders, such as Kela (the Social Insurance Institution of Finland), occupational health services, work organizations, and rehabilitation institutes. Key words: Aslak rehabilitation, work-related rehabilitation, development of rehabilitation, customer of rehabilitation, developmental work research, analysis of infrastructure, membership category analysis

Work Stress and Early Atherosclerosis: Do Genetic Background and Pre-Employment Risk Factors Explain Conflicting Findings?

According to the models conceptualizing work stress, increased risk of health problems arise when high job demands co-occur with low job control (the demand-control model) or the efforts invested by the employee are disproportionately high compared to the rewards received (effort-reward imbalance model). This study examined the association between work stress and early atherosclerosis with particular attention to the role of pre-employment risk factors and genetic background in this association. The subjects were young healthy adults aged 24-39 who were participating in the 21-year follow-up of the ongoing prospective "Cardiovascular Risk in Young Finns" study in 2001-2002. Work stress was evaluated with questionnaires on demand-control model and on effort-reward model. Atherosclerosis was assessed with ultrasound of carotid artery intima-media thickness (IMT). In addition, risk for enhanced atherosclerotic process was assessed by measuring with heart rate variability and heart rate. Pre-employment risk factors, measured at age 12 to 18, included such as body mass index, blood lipids, family history of coronary heart disease, and parental socioeconomic position. Variants of the neuregulin-1 were determined using genomic DNA. The results showed that higher work stress was associated with higher IMT in men. This association was not attenuated by traditional risk factors of atherosclerosis and coronary heart disease or by pre-employment risk factors measured in adolescence. Neuregulin-1 gene moderated the association between work stress and IMT in men. A significant association between work stress and IMT was found only for the T/T genotype of the neuregulin-1 gene but not for other genotypes. Among women an association was found between higher work stress and lower heart rate variability, suggesting higher risk for developing atherosclerosis. These associations could not be explained by demographic characteristics or coronary risk factors. The present findings provide evidence for an association between work stress and atherosclerosis in relatively young population. This association seems to be modified by genetic influences but it does not appear to be confounded by pre-employment adolescent risk factors.

Kehittämisen kompastuskivet - myytit kehittämishankkeen keskusteluissa

I studied discussions during development project. Aim of the study was to analyse, what way workers represented their work: how normalized way of interpretation myths appeared in discourse and what consequences these utterances caused to drift of discussion. Change laboratory, which is a development method, is based to developmental work research methodology. Development is designed to be successful by learning activity and learning acts. Preventing factors of learning have been studied widely. Research has leaned to concept of resistance to change. Phenomenon of learning has been interpreted to be successful only if everybody has an agreement about the situation. There is also a new kind of concept of resistance. Resistance can be seen as a part of learning, normal processing of the learning activity. Another preventing factor can be seen as disorders of discourse, which are verbal ways of telling something that aren t real. Theoretically I consider these verbal ways as myth interpretations, which can be used as argumentative tools. I used analysis of discourse as an analytical method. Results of analysis revealed four different myth interpretations in workers discussions. Character of work was been described with myths unforeseen situations and disturbances are normal . Work was also described to be functional with myths system works and workers cause disturbances . Change laboratory discussions can be described as different social languages, which caused diverse perspectives to workers and researchers representations. Social languages also affected the way people analysed disturbances and system. Critical phase of change laboratory method seems to be analysis of disturbances and planning new mode of action. Myth utterances were used to reject ways of developing, analysis of system level and need of development. Myth utterances worked three different ways: ineffective, active or passive.

Heila-tietojärjestelmäprojekti ja sen ongelmat : Tutkimus Helsingin yliopiston henkilöstöhallinnon tietojärjestelmän kehitys- ja käyttöönottotyöstä asiakkaan näkökulmasta

Tutkimuksen tehtävänä oli selvittää Helsingin yliopiston Heila-tietojärjestelmän kehitysprojektin kulkua vuosina 1994-1999. Toisena tutkimustehtävänä oli selvittää minkälaisia ongelmia projektissa oli esiintynyt. Tutkimuksen aineisto oli projektin dokumentaatio, jossa pääaineistona olivat projektin johto- ja projektiryhmien kokouspöytäkirjat, tilanneraportit ja muut määrämuotoiset projektidokumentit. Lisäksi käytettävissä oli muuta aineistoa, kuten Heila-projektia käsitteleviä sähköpostiviestejä ja yleisönosaston kirjoituksia. Tutkimuksessa aineistoa kuvattiin kertomuksellisesti, projektin tapahtumat kirjattiin kertomukseksi kronologisessa järjestyksessä. Aineistoa analysoitiin toisen tutkimustehtävän mukaisesti sisällön analyysillä, ja tästä tuloksena oli projektin ongelmien luokittelu. Lopuksi tarkasteltiin projektin etenemiskertomuksen ja ongelmien luokittelun suhdetta. Kohteena ollut projekti viivästyi aikataulustaan kaikissa vaiheissa: toteutus- ja käyttöönotot viivästyivät useita kuukausia. Projektissa ilmeni resurssipulaa, välillä toimittajan ja välillä asiakkaan eli Helsingin yliopiston puolella. Lisäksi ohjelman sisältöalue oli niin monimutkainen, että se aiheutti vaikeuksia toteutuksessa ja käytössä. Järjestelmän suorituskyky ei vastannut sovittua, käyttöönottojen jälkeen jopa yksinkertainen tallennustoiminto saattoi kestää useita minuutteja, eikä normaaleja työtoimintoja saatu hoidettua. Helsingin yliopisto teki useita kirjallisia huomautuksia ja korvausvaatimuksia toimittajalle. Ongelmat jakautuivat toimintatapoihin liittyviin ongelmiin ja teknisiin ongelmiin. Toimintatapoihin liittyvät ongelmat sisälsivät käyttäjien huomiointiin ja projektin läpivientiin liittyviä ongelmia. Tekniset ongelmat jakautuivat kolmeen alakategoriaan: suorituskyvyn ongelmat, ohjelman ominaisuuksiin liittyvät ongelmat sekä yhteyksiin liittyvät ongelmat. Kukin alakategoria jakautui luokkiin. Projektin etenemistä arvioitiin suhteessa sen toteuttamista ohjanneeseen Helsingin yliopiston yhteistyöprojektien laatuohjeeseen, sekä Niemen (1993) malliin tietojärjestelmäprojektien läpiviennistä. Ongelmien luokittelua verrattiin Niemen (1993) arvioon projektien ongelmista. Projektin onnistumista arvioitiin Saarisen ja Sääksjärven (1992) projektin onnistumisen teorian avulla. Tulosten perusteella on mahdollista tarkastella muita projekteja, ja ongelmaluokitusten perusteella havaita potentiaaliset ongelmat. Siten voidaan parantaa työskentelyolosuhteita ja onnistumisen edellytyksiä tietojärjestelmäprojekteissa. Avainsanat: Tietojärjestelmät, projektityö, ongelmat Keywords: Information systems, project work, problems

Mediapolulla - Kasvatustieteellistä ja teknisen alan osaamista yhdistämässä : Opiskelijoiden yhteistyö ja oppiminen tieto- ja viestintätekniikkaprojektissa

The study concentrated on interdisciplinary teamwork of students in Helsinki University Department of Education and Helsinki University of Technology. Students worked in small interdisciplinary groups (n 12) to plan and teach in an information- and communication technology (ICT) club in elementary schools. The focus of the study was co-operation in the student groups and students learning experiences. Theoretical background of the study consists of theories of collaboration and socially shared cognition. Study was an qualitative case study and the data was collected with individual focus interviews and learning diaries. The data was categorised and the connections between categories were analysed with a table. Shared cognition appeared as a form of distribution of tasks and in the actual processes of shared expertise. The tasks were shared according to students expertise. Processes of shared expertise were joint knowledge building, integration of interests, awareness and exploitation of others expertise and allowing freedom for others to use their expertise. Additionally expression of ones own views and setting an example to others were one sided sharing of expertise. Students of technology were responsible of technical issues and the responsibility sphere of educational science students was more fragmented. For instance they concentrated in taking children s abilities into consideration. The sphere of shared cognition included also the need for tutoring and learning from others. Usually students did not directly learn from representative of other discipline, instead the learning for instance of social skills happened indirectly. Learning was fostered if learning was set as a goal and prevented if the differences in expertise were too minor. Sharing of cognition was prevented if co-operation was too problematic. Co-operation was usually successful. Good planning, good person chemistry and appreciation of expertise of others promoted success. Problems caused by different backgrounds were usually slight. Successful interaction was complementary and equal. Groups were usually able to circumvent problems in communication and use of justification in discussion promoted co-operation. When comparing the groups in the scope of the study, two were found to be notably opposed and the other groups located between these extreme cases, but the elements of success prevailed. Learning experiences concentrated on social skills, project management, school world and ICT. Essential was achieved field experience and observation of ones own capabilities. In organisation of student interdisciplinary co-operation is important to ensure sufficient differences in expertise and guide students to gain complementary interaction and appropriate setting of goals. Interdisciplinary field project prepared students to face the demands of

Datorstödda studier i hälso- och socialvård : MuPSiNet-projektet

The aim of the study was to explore why the MuPSiNet project - a computer and network supported learning environment for the field of health care and social work - did not develop as expected. To grasp the problem some hypotheses were formulated. The hypotheses regarded the teachers' skills in and attitudes towards computing and their attitudes towards constructivist study methods. An online survey containing 48 items was performed. The survey targeted all the teachers within the field of health care and social work in the country, and it produced 461 responses that were analysed against the hypotheses. The reliability of the variables was tested using the Cronbach alpha coefficient and t-tests. Poor basic computing skills among the teachers combined with a vulnerable technical solution, and inadequate project management combined with lack of administrative models for transforming economic resources into manpower were the factors that turned out to play a decisive role in the project. Other important findings were that the teachers had rather poor skills and knowledge in computing, computer safety and computer supported instruction, and that these skills were significantly poorer among female teachers who were in majority in the sample. The fraction of teachers who were familiar with software for electronic patient records (EPR) was low. The attitudes towards constructivist teaching methods were positive, and further education seemed to utterly increase the teachers' readiness to use alternative teaching methods. The most important conclusions were the following: In order to integrate EPR software as a natural tool in teaching planning and documenting health care, it is crucial that the teachers have sufficient basic skills in computing and that more teachers have personal experience of using EPR software. In order for computer supported teaching to become accepted it is necessary to arrange with extensive further education for the teachers presently working, and for that further education to succeed it should be backed up locally among other things by sufficient support in matters concerning computer supported teaching. The attitudes towards computing showed significant gender differences. Based on the findings it is suggested that basic skills in computing should also include an awareness of data safety in relation to work in different kinds of computer networks, and that projects of this kind should be built up around a proper project organisation with sufficient resources. Suggestions concerning curricular development and further education are also presented. Conclusions concerning the research method were that reminders have a better effect, and that respondents tend to answer open-ended questions more verbosely in electronically distributed online surveys compared to traditional surveys. A method of utilising randomized passwords to guarantee respondent anonymity while maintaining sample control is presented. Keywords: computer-assisted learning, computer-assisted instruction, health care, social work, vocational education, computerized patient record, online survey

Mielialan havainnoinnin, tunnistamisen ja säätelyn yhteydet työuupumuksen ryhmähoidon tuloksellisuuteen.

Työuupumus on kolmitahoinen stressioireyhtymä, jolle on tyypillistä uupumusasteinen väsymys, kyynistyneisyys ja ammatillisen itsetunnon heikkeneminen. Balanssi-hanke perustettiin tutkimaan ja kehittämään ryhmähoitomuotoa vakavaan työuupumukseen. Projektin tavoitteena on selvittää kahden eri ryhmähoitomuodon vaikuttavuutta ja sellaisia yksilöön liittyviä tekijöitä, joilla saattaa olla vaikutusta ryhmähoidon tuloksellisuuteen. Tässä tutkimuksessa selvitettiin mielialan havainnoinnin, tunnistamisen ja säätelyn (Trait Meta-Mood) yhteyksiä työuupumuksen laskuun ryhmähoitojen aikana ja kuuden kuukauden pituisella seurantajaksolla. Emootioilla on useiden eri teorioiden mukaan yksilön sopeutumista edistävä signaalitehtävä. Mieliala kertoo yksilön sisäisestä tilasta, ja sitä voidaan kuvata miellyttävänä, epämiellyttävänä, kiihtyneenä tai rauhallisena. Mielialaa voi tarkastella mielialakokemuksen tai mielialan säätelyn tasolla. Mielialan säätelyn tasolla tarkoitetaan ajatuksia mielialasta. Tällä reflektiivisellä tasolla mielialaa havainnoidaan, tunnistetaan ja säädellään. Oletettiin, että jos mieliala tunnistetaan hyvin ja mielialaa säädellään tehokkaasti, työuupumus vähenee eli työuupumuksen ryhmähoito on tuloksellista. Lisäksi tutkittiin missä vaiheessa mahdolliset yhteydet ilmenevät ja eroavatko yhteydet psykoanalyyttisessä ja toiminnallisessa hoitoryhmässä. Tutkimusaineisto kerättiin 1999-2000. Koehenkilöt (n=99) olivat 31-59-vuotiaita valtion laitosten ja valtion yritysten työuupumuksesta kärsiviä työntekijöitä, miehiä oli 24 ja naisia 75. Lisäksi kerättiin ei-uupuneiden kontrolliryhmä (n = 26, ikä 37 - 58 vuotta), jota hyödynnettiin tässä tutkimuksessa vain uupuneiden ja ei-uupuneiden vertailuihin ennen hoidon alkua. Molempina vuosina uupuneet henkilöt satunnaistettiin toiminnallisiin ja psykoanalyyttisiin hoitoryhmiin. Työuupumus mitattiin 9 kuukautta kestäneen hoidon alussa, lopussa ja puoli vuotta hoidon päättymisen jälkeen. Mielialan havainnointi, tunnistaminen ja säätely mitattiin hoidon alussa, lopussa ja puoli vuotta hoidon päättymisen jälkeen. Tulokset osoittivat, että mielialan tunnistamisen korkea taso ja mielialan säätelyn korkea taso olivat yhteydessä työuupumuksen voimakkaampaan laskuun koko tutkimusjakson ajan. Yhteydet olivat erilaiset eri ryhmähoidoissa hoidon aikana ja seurantajaksolla. Hoidon aikana psykoanalyyttisessä hoitoryhmässä mielialan havainnoinnin lisääntyminen ja mielialan säätelyn tehokkuus olivat yhteydessä työuupumuksen voimakkaampaan laskuun. Toiminnallisessa hoitoryhmässä sen sijaan mielialan tunnistamisen taito oli yhteydessä työuupumuksen voimakkaampaan laskuun hoidon aikana. Seurantajaksolla molemmissa hoitoryhmissä mielialan tunnistamisen taito oli yhteydessä työuupumuksen voimakkaampaan laskuun. Kontrolliryhmässä ei todettu mielialan havainnoinnin, tunnistamisen ja säätelyn taitojen ja työuupumuksen vähenemisen välistä yhteyttä. Tutkimuksen tulokset antavat uutta tietoa sellaisista yksilöllisistä tekijöistä, joilla on työuupumuksen ryhmähoitoprosessia moderoiva rooli. Mielialan hyvin tunnistaminen ja mielialan tehokas säätely saattavat olla sellaisia ryhmäterapiassa opittuja yksilöllisiä voimavaroja, joita työuupumuksesta toipumisessa tarvitaan hoidon päättymisen jälkeen. Koska mielialan hyvin tunnistamisen, mielialan tehokkaan säätelyn ja työuupumuksen ryhmähoidon tuloksellisuuden väliset yhteydet todettiin molemmissa ryhmähoitomenetelmissä, voi olettaa, että molemmat ryhmähoitomenetelmät ovat vakavaa työuupumusta vähentäviä hoitomenetelmiä. Ryhmähoidon aikana opitut mielialan tunnistamisen ja säätelyn taidot auttavat ylläpitämään terapian aikana alkanutta hyvinvoinnin kasvua. Avainsanat: työuupumus, toiminnallinen ryhmäterapia, psykoanalyyttinen ryhmäterapia, mielialan havainnointi, mielialan tunnistaminen, mielialan säätely, työuupumuksen ryhmähoidon tuloksellisuus