Äidin raskausajan D-vitamiinitilanteen yhteys lapsen luustoon yhden vuoden iässä

Johdanto: Raskaudenaikaisen D-vitamiinin puutoksen on havaittu vaikuttavan negatiivisesti syntyvän lapsen luuston kasvuun. Myös lapsen riittävä D-vitamiinin saanti on merkittävä tekijä lapsen luuston hyvinvoinnissa. Suomalaisten odottavien äitien D-vitamiinin saanti on usein puutteellista, eikä D-vitamiinia muodostu iholla talvikuukausina Suomen pohjoisen sijainnin vuoksi. Suomalaisten raskaana olevien naisten heikko D-vitamiinitilanne saattaa vaikuttaa lasten luuston terveyteen. Tavoitteet: Työn tavoitteena oli tutkia ovatko raskauden aikainen D-vitamiinitilanne, lapsen D-vitamiinitilanne ja D-vitamiinin saanti vuoden iässä yhteydessä luuntiheyden ja -mineraalipitoisuuden muutoksiin lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana. Aineisto ja menetelmät: Raskausaikana rekrytoiduista 126 äiti-lapsi-parista vuoden iässä seurantakäynnille saapui 89 (69 %). Lapsilta otettiin verinäyte ja siitä määritettiin D-vitamiinitilannetta kuvaava seerumin 25-hydroksi-D-vitamiinipitoisuus (25(OH)D) immunoentsymometrisellä menetelmällä. Lasten sääriluu tutkittiin pQCT-menetelmällä. Vastaavat tutkimukset oli suoritettu sekä lapsille että äideille synnytyksen jälkeen. Äitien seerumin 25(OH)D-pitoisuus alkuraskauden aikana määritettiin THL:n keräämistä verinäytteistä. Lapsilta kerättiin kolmen vuorokauden ruokapäiväkirja sekä kyselylomake, joiden avulla selvitettiin D-vitamiinin saanti ruokavaliosta, D-vitamiinilisän käyttö ja taustatekijöitä. Äideille suoritettiin lyhyt haastattelu koskien lapsen terveyttä ja kehitystä. Tilastollinen tarkastelu suoritettiin SPSS (versio 16.0) –ohjelmalla. Korrelaatioanalyysilla selvitettiin minkä tekijöiden kanssa 1-vuotiaan luuston laatua kuvaavat muuttujat ja niissä tapahtuneet muutokset korreloivat. Regressioanalyysilla tutkittiin selittääkö raskausajan D-vitamiinitilanne, lapsen D-vitamiinitilanteen muutos tai lapsen D-vitamiinin saanti yhden vuoden iässä luustomuuttujien muutoksia. Monimuuttujamallin avulla tarkasteltiin, onko raskaudenaikainen D-vitamiinitilanne lineaarisesti yhteydessä luumuuttujien arvoihin. Tulokset: Lasten D-vitamiinin saanti ylitti keskimäärin suositukset (KA 12,3 ?g/vrk), mutta 20 %:lla seerumin 25(OH)D-pitoisuus oli riittämätön (< 50 nmol/l). Seurantakäynnin aikaan yhä imetetyillä lapsilla Dvitamiinitilanne oli heikompi kuin ei-imetetyillä (p=0,044). Luun mineraalimäärä (BMC, engl. bone mineral content) oli kasvanut eniten niillä lapsilla, joiden äitien D-vitamiinitilanne oli ollut heikoin raskauden aikana ja vähiten niillä, joilla D-vitamiinitilanne raskausaikana oli ollut riittävä. Tulos ei kuitenkaan yltänyt merkitsevälle tasolle (p=0.069). Muissa luumuuttujissa viitteitä yhteyksistä ei löytynyt. Taustatietoja tarkastellessa havaittiin merkitsevä negatiivinen yhteys raskausajan D-vitamiinitilanteen ja lapsen sairastamien nuhakuumeiden lukumäärän välillä (p=0.044). Johtopäätökset: Lasten D-vitamiinin saanti oli suositusten mukaista, mutta siitä huolimatta osalla lapsista Dvitamiinitilanne ei ollut optimaalinen. Erot BMC:n muutoksessa ryhmien välillä viittaavat saavutuskasvuun eli heikomman D-vitamiinitilanteen vaikutus luustoon kompensoituu BMC:n osalta ensimmäisen elinvuoden aikana. Pitkäkestoisia lisätutkimuksia raskausajan D-vitamiinitilanteen ja lapsen luuston yhteyksistä suuremmilla tutkimusotoksilla tarvitaan.

Molekyylibiologisten menetelmien kehittäminen ihmisen suoliston sulfaattia pelkistävien bakteerien määrittämiseksi

Ihmisen ruuansulatuskanavan bakteeriston kehitys alkaa syntymästä, jolloin ensimmäiset bakteerit kansoittavat steriilin ruuansulatuskanavan. Bakteeristo kehittyy perimän, ympäristön ja varhaisen ruokavalion vaikutuksesta kohti monimuotoisempaa bakteeripopulaatiota. Aikuisen ruuansulatuskanavan normaalibakteeristo on varsin muuttumaton, mutta siihen vaikuttavat monet tekijät, kuten ikä, terveydentila, ruokavalio ja antibioottien käyttö. Bakteeriston koostumus vaihtelee ruuansulatuskanavan eri osissa ja bakteerimäärä kasvaa kohti paksusuolta, ollen paksusuolessa ja ulosteessa peräti 1010-1012 pmy/ml. Suurin osa ruuansulatuskanavan bakteereista on anaerobeja. Ruuansulatuskanavan bakteeristo vaikuttaa muun muassa suoliston kehittymiseen ja hiilihydraattien ja proteiinien hajotukseen sekä toimii osana immuunipuolustusta. Sulfaattia pelkistävät bakteerit (SRB) ovat monimuotoinen ryhmä pääosin anaerobisia bakteereita, jotka käyttävät aineenvaihdunnassaan elektronin vastaanottajana sulfaattia muuttaen sen lopulta sulfidiksi. SRB:t ovat sopeutuneet useisiin erilaisiin ympäristöihin. Niitä tavataan mm. vesistöjen sedimenteissä sekä ihmisen ruuansulatuskanavassa. Ihmisen ruuansulatuskanavassa on SRB:ta n. 105-108 pmy/g, ja niitä on löydetty erityisesti anaerobisista osista kuten suun ientaskuista ja paksusuolesta. SRB:t voivat olla haitaksi ruuansulatuskanavalle tuottamansa sulfidin vuoksi, joka esiintyy vesiliuoksessa vetysulfidina. Tämän on havaittu olevan toksista suoliston epiteelisoluille. Viimeaikoina on kiinnostuttu sulfaatinpelkistäjien yhteydestä suoliston sairaustiloihin, kuten tulehduksellisiin suolistosairauksiin (IBD). Pro gradu -tutkimukseni tavoitteena oli kehittää PCR-DGGE- ja qPCR-menetelmät ulosteen sulfaattia pelkistävien bakteerien määritykseen. Kohdegeeninä menetelmänkehityksessä käytettiin dsrAB-geeniä, joka koodaa dissimilatorista sulfiitinpelkistysentsyymiä. dsrAB-geeni on sulfaatinpelkistäjille ominainen konservoitunut geenialue, johon perustuvia tutkimuksia ei vielä ole paljon ihmispuolelta. qPCR-menetelmä saatiin optimoitua herkäksi ja spesifiseksi käyttäen dsrA-geenispesifisiä alukkeita, mutta PCR-DGGE-menetelmää ei saatu optimoitua käytössä olleilla alukkeilla, jotka monistivat PCR-DGGE:ssa myös negatiivikontrollikantoja. Tutkittaessa qPCR:lla IBD:tä (Crohn ja ulseratiivinen koliitti) sairastavien lasten ja terveiden kontrollihenkilöiden ulostenäytteistä eristettyä DNA:ta, merkittävää eroa SRB-määrissä ei havaittu eri ryhmien välillä. Crohnin tautia sairastavien aktiivisen vaiheen ja oireettoman vaiheen näytteiden välillä oli kuitenkin tilastollisesti merkitsevä ero (SRB-määrät; oireeton vaihe>oireellinen vaihe) (P <0,05).

Matalan syntyvyyden syitä ja seurauksia julkisen eläkejärjestelmän ylläpidon ja uudistamisen näkökulmasta

Viime vuosikymmeninä teollistuneissa OECD-maissa yksi suurimmista väestöllisistä muutoksista on tapahtunut syntyvyydessä. Sotien jälkeen syntyneiden suurten ikäluokkien jälkeen useissa teollistuneissa maissa väestönkasvun trendi on ollut laskeva, mikä puolestaan on johtanut kasvavaan huoleen matalan syntyvyyden sosioekonomisista seurauksista. Matala syntyvyyden taso on monissa kehittyneissä maissa luonut varjon valtion ylläpitämän sosiaaliturvajärjestelmän ylle ja sen rahoituspohjan heikentyminen on kasvattanut huolta järjestelmän tulevaisuudesta. Myös muun muassa viime vuosikymmenten taloudelliset taantuma-ajat, väestön ikärakenteessa ja työmarkkinoilla tapahtuneet muutokset, sekä väestön ikääntyminen ja veronmaksajien väheneminen ovat luoneet uudenlaiset paineet julkisen sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmän ylläpidolle ja rahoittamiselle. Mietittäessä puolestaan syitä syntyvyyden madaltumiseen viime vuosikymmeninä, ovat tutkimukset osoittaneet, etteivät talous- ja sosiaalijärjestelmien rakenne sekä niissä tapahtuneet muutokset ole olleet tässä muutoksessa merkityksettömiä. Verotuksella ja valtion myöntämillä sosiaalituilla on osoitettu olevan vaikutus yksilön lapsenhankinta- ja myös perheenmuodostamispäätökseen. Tässä tutkielmassa tutkimuksen kohteena ovat matala syntyvyys, sekä sen syyt ja seuraukset taloustieteellisestä näkökulmasta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää matalan syntyvyyden ja perheen perustamisen sekä jakojärjestelmäisen eläkejärjestelmän välistä yhteyttä, ja löytää todisteita siitä, millaisia kannustimia julkisella eläkejärjestelmällä syntyvyyden suhteen on. Li-säksi tutkielmassa perehdytään julkisen eläkejärjestelmän tulevaisuuteen väestöllisten haastei-den edessä, ja tarkastellaan järjestelmän uudistamismahdollisuuksia. Matalaa syntyvyyttä tarkastellaan muun muassa väestöllisen transition teorian avulla. Matalan syntyvyyden ja jakojärjestelmäisen eläkejärjestelmän suhdetta tutkitaan Zhangin ja Zhangin (2007) matemaattisella mallinnuksella, jonka avulla saadaan selville, että julkisen eläkejärjes-telmän käyttö sosiaalisen hyvinvoinnin optimoinnissa on pääomainvestointien ulkoisvaikutusten myötä oikeutettua, ja että järjestelmällä ja sitä rahoittavalla tuloverolla on negatiivinen vaikutus syntyvyyteen, mikäli vanhemmat preferoivat lastensa laadullisia, hyvinvointiin liittyviä ominai-suuksia niiden lukumäärään. Perheen perustamisen ja eläkejärjestelmän suhdetta puolestaan tarkastellaan Ehrlichin ja Kimin (2007) tutkimuksen pohjalta. Ehrlichin ja Kimin tutkimuksen tulos on, että julkista eläkejärjestel-mää rahoittavan tuloveron ja sen korottamisen vaikutus syntyvyyteen ja perheen perustamiseen on negatiivinen. Julkisen eläkejärjestelmän viittä eri uudistamisvaihtoehtoa ja niiden hyvinvointi-vaikutuksia käsitellään tutkielmassa pääosin Attanasion, Kitaon ja Violanten (2007) mallin avul-la. Jokaisella reformilla on Attanasion, Kitaon ja Violanten mukaan erilaisia makrotaloudellisia vaikutuksia, joita tarkastellaan tutkielmassa pääosin sanallisesti ja graafisesti, sekä eri tutkimus-ten tuloksia vertailemalla. Tutkielmassa käsite syntyvyys rinnastetaan taloustieteellisessä mielessä lasten kysynnäksi, ja sitä tutkitaan pääosin makrotaloudellisesta näkökulmasta. Kaikki tutkielmassa käytettävät matemaattiset mallit ovat limittäisten sukupolvien malleja ja julkisella eläkejärjestelmällä viitataan jakojärjestelmäiseen, pay-as-you-go -eläkejärjestelmään.

Dietary aspects of cow's milk allergy in young children

Cow s milk allergy (CMA) affects about 2-6% of infants and young children. Environmental factors during early life are suggested to play a role in the development of allergic diseases. One of these factors is likely to be maternal diet during pregnancy and lactation. The association between maternal diet and development of CMA in offspring is not well known, but diet could contain factors that facilitate development of tolerance. After an established food allergy, another issue is gaining tolerance towards an antigen that causes symptoms. The strictness of the elimination depends on the individual level of tolerance. This study aimed at validating a questionnaire used to inquire about food allergies in children, at researching associations between maternal diet during pregnancy and lactation and subsequent development of cow s milk allergy in the offspring, and at evaluating the degree of adherence to a therapeutic elimination diet of children with CMA and factors associated with the adherence and age of recovery. These research questions were addressed in a prospective birth cohort born between 1997 and 2004 at the Tampere and Oulu University Hospitals. Altogether 6753 children of the Diabetes Prediction and Prevention (DIPP) Nutrition cohort were investigated. Questionnaires regarding allergic diseases are often used in studies without validation. High-quality valid tools are therefore needed. Two validation studies were conducted here: one by comparing parentally reported food allergies with information gathered from patient records of 1122 children, and the other one by comparing parentally reported CMA with information in the reimbursement records of special infant formulae in the registers of the Social Insurance Institution for 6753 children. Both of these studies showed that the questionnaire works well and is a valid tool for measuring food allergies in children. In the first validation study, Cohen s kappa values were within 0.71-0.88 for CMA, 0.74-0.82 for cereal allergy, and 0.66-0.86 for any reported food allergy. In the second validation study, the kappa value was 0.79, sensitivity 0.958, and specificity 0.965 for reported and diagnosed CMA. To investigate the associations between maternal diet during pregnancy and lactation and CMA in offspring, 6288 children were studied. Maternal diet during pregnancy (8th month) and lactation (3rd month) was assessed by a validated, 181-item semi-quantitative food frequency questionnaire (FFQ), and as an endpoint register-based information on diagnosed CMA was obtained from the Social Insurance Institution and complemented with parental reports of CMA in their children. The associations between maternal food consumption and CMA in offspring were analyzed by logistic regression comparing the highest and lowest quarters with two middle quarters of consumption and adjusted for several potential confounding factors. High maternal intake of milk products (OR 0.56, 95% CI 0.37-0.86 p = 0.002) was associated with a lower risk of CMA in offspring. When stratified according to maternal allergic rhinitis or asthma, a protective association of high use of milk products with CMA was seen in children of allergy-free mothers (OR 0.30, 95% CI 0.13 - 0.69, p < 0.001), but not in children of allergic mothers. Moreover, low maternal consumption of fish during pregnancy was associated with a higher risk of CMA in children of mothers with allergic rhinitis or asthma (OR 1.47, 95% CI 0.96 - 2.27 for the lowest quarter, p = 0.043). In children of nonallergic mothers, this association was not seen. Maternal diet during lactation was not associated with CMA in offspring, apart from an inverse association between citrus and kiwi fruit consumption and CMA. These results imply that maternal diet during pregnancy may contain factors protective against CMA in offspring, more so than maternal diet during lactation. These results need to be confirmed in other studies before giving recommendations to the public. To evaluate the degree of adherence to a therapeutic elimination diet in children with diagnosed CMA, food records of 267 children were studied. Subsequent food records were examined to assess the age at reintroduction of milk products to the child s diet. Nine of ten families adhered to the elimination diet of the child with extreme accuracy. Older and monosensitized children had more often small amounts of cow s milk protein in their diet (p < 0.001 for both). Adherence to the diet was not related to any other sociodemographic factor studied or to the age at reintroduction of milk products to the diet. Low intakes of vitamin D, calcium, and riboflavin are of concern in children following a cow s milk-free diet. In summary, we found that the questionnaires used in the DIPP study are valid in investigating CMA in young children; that there are associations between maternal diet during pregnancy and lactation and the development of CMA in offspring; and that the therapeutic elimination diet in children with diagnosed CMA is rigorously adhered to.

Voiko tämän syödä? : Myrkyllisten ja syötävien kasvien tunnistaminen, oppiminen ja opettaminen

The purpose of the research was to determine how well Finnish children and youngsters in different ages recognize poisonous and eatable wild plant species and to which characteristics they pay attention to when identifying plants. The purpose was also to find out, how well the pupils and students can estimate if the wild plants are either poisonous or eatable. The goal was to gather knowledge about what factors explain these recognition and estimation skills. Also information was wanted about attitudes of children and youngsters towards recognizing and learning the poisonous and eatable wild plants. The research was made on subjects of 48 children and youngsters from grade 6 in primary school, grade 8 in lower- secondary school and vocational school. Both quantitative and qualitative methods were used. A plant recognition test, where 38 pictures on plants was presented, was made for the all subjects. The subjects were requested to name the plants and classify them to be either poisonous or eatable. In addition six students were interviewed from each class, altogether 18 subjects. The themes of the interviews were the attitudes towards eatable and poisonous wild plants and to learn to recognize species. During the interview pictures of plants were looked at and the subjects told which characteristics they pay attention to when trying to recognize it. The results showed that on average wild plants were recognized insufficiently. Standard variation in responses was large in all classes researched. The subjects got better results in classifying of the plants to be either poisonous or eatable than in naming the plants. This research shows that even when a subject cannot name a plant it is still possible for the subject to classify the plant to be either poisonous or eatable. Gender and being an immigrant explained the recognition skills of poisonous and eatable plants so that girls were somewhat better to recognize plant species and native Finns recognized poisonous and eatable plants better that immigrants. Age did not explain the skills to recognize species directly, since students in lower- secondary school recognized the poisonous and eatable plants better than primary school and vocational school students. In skills to estimate plants poisonous or eatability there was no difference according to gender, age, or immigrant background. The subjects considered the skills to recognize poisonous and eatable plants important. Learning to recognize plants at school was not considered interesting however. Since the recognition of plants in neighborhood belongs to tasks of general education it is important to think about how the teaching could be made interesting. According to findings of this study, especially the recognition of poisonous plants was considered important by the subjects. This knowledge as well as teaching about possibilities to utilize plants could be used as a way to motivate and teach the students. Avainsanat Nyckelord - Keywords Plant species recognition, recognition of poisonous plants, recognition of eatable plants, plant species education

Hostility: A prospective study of the genetic and environmental background and associations with cardiovascular risk

Hostility is a multidimensional construct having wide effects on society. In its different forms, hostility is related to a large array of social and health problems, such as criminality, substance abuse, depression, and cardiovascular risks. Identifying and tackling early-life factors that contribute to hostility may have public health significance. Although the variance in hostility is estimated to be 18-50 percent heritable, there are significant gaps in knowledge regarding the molecular genetics of hostility. It is known that a cold and unsupportive home atmosphere in childhood predicts a child s later hostility. However, the long-term effects of care-giving quality on hostility in adulthood and the role of genes in this association are unclear. The present dissertation is part of the ongoing population-based prospective Young Finns study, which commenced in 1980 with 3596 3-18-year-old boys and girls who were followed for 27 years. The specific aims of the dissertation were first to study the antecedents of hostility by looking at 1) the genetic background, 2) the early environmental predictors, and 3) the gene environment interplay behind hostility. As a second aim, the thesis endeavored to examine 4) the association between hostility and cardiovascular risks, and 5) the moderating effect of demographic factors, such as gender and socioeconomic status, on this association. The study found potential gene polymorphisms from chromosomes 7, 14, 17, and 22 suggestively associated with hostility. Of early environmental influences, breastfeeding and early care-giving were found to predict hostility in adulthood. In addition, a serotonin receptor 2A polymorphism rs6313 moderated the effect of early care-giving on later hostile attitudes. Furthermore, hostility was shown to predict cardiovascular risks, such as metabolic syndrome and inflammation. Finally, parental socioeconomic status was found to moderate the association between anger and early atherosclerosis. The new genetic and early environmental antecedents of hostility identified in this research may help in understanding the development of hostility and its health risks, and in planning appropriate prevention. The significance of early influences on this development is stressed. Although the markers studied are individual- and family-related factors, these may be influenced at the societal level by giving accurate information to all individuals concerned and by improving the societal circumstances.

Yhteisestä toiminnasta yhteiseen kieleen : keskustelunanalyyttinen tutkimus toisen kielen oppimisesta kielikylpypäiväkodin arkitilanteissa

This dissertation examines how Finnish-speaking children learn Swedish in an immersion kindergarten where the method of Canadian immersion is used. Within the framework of conversation analysis, this study explores how second language learning is situated in interaction and evidenced in the participants´ verbal and non-verbal behavior. The database consists of 40 hours of videotaped data collected in naturally occurring situations in a group of 15 four-year-old children during the first two years of their immersion. Due to the immersion method, all the children share the same L1, in this case Finnish, and the teachers understand Finnish. However, they speak only Swedish to the children in all situations and Swedish is learned in interaction without formal teaching. The aim of the study is to discover how the children´s second language competence gradually increases when they participate in interaction with the Swedish-speaking teachers. The study also sheds light on the methodological question of how second language learning can be analyzed with the method of conversation analysis. The focus is on showing how the second language is learned in interaction, especially on how learning is achieved collaboratively. In this study, the emerging second language competence is explored by investigating how the children show understanding of the teachers´ non-verbal and verbal actions during the first and the second semester of the immersion. The children´s use of Swedish is analyzed by investigating how they recycle lexical items and later even syntactic structures from the teachers´ Swedish turns. The results show that the teachers´ actions are largely understood by the children even at the beginning of the immersion. The analyzes of the children´s responsive turns reveal that they interpret the teachers´ turns on the basis of non-verbal cues at first. Especially at the beginning of the immersion, the participants orient to the progress of interaction and not to problems in understanding. Even in situations where the next actions show that the children do not understand what is said, they tend to display understanding rather than non-understanding. This behavior changes, however, when the children´s competence in their second language increases. At the second semester, the children both show understanding of the teachers´ verbal turns and also display their non-understanding by initiating repair when they do not understand. Understanding of the teachers´ verbal turns, including their syntactic structure, is manifested in the ways the children tie their turns to the teachers´ turns. Recycling, on the other hand, proves to be the way by which the children start to speak the second language. In this study, the children´s common L1 is evidenced to be an important resource in interaction. It allows the children to participate in their individual ways and to share their experiences both with each other and with the teachers. It also enables them to co-construct conversations that lead to collaborative learning. Moreover, the uninhibited use of L1 proves to be an important analytic tool that makes the immersion data especially fruitful for conversation analytic research on second language learning, since the children´s interpretations of the second language are in evidence even when they do not speak the second language.

Phonological Mean Length of Utterance as an indicator of typical and impaired phonological development in children acquiring Finnish

The aim of this study was to examine the applicability of the Phonological Mean Length of Utterance (pMLU) method to the data of children acquiring Finnish, for both typically developing children and children with a Specific Language Impairment (SLI). Study I examined typically developing children at the end of the one-word stage (N=17, mean age 1;8), and Study II analysed children s (N=5) productions in a follow-up study with four assessment points (ages 2;0, 2;6, 3;0, 3;6). Study III was carried out in the form of a review article that examined recent research on the phonological development of children acquiring Finnish and compared the results with general trends and cross-linguistic findings in phonological development. Study IV included children with SLI (N=4, mean age 4;10) and age-matched peers. The analyses in Studies I, II and IV were made using the quantitative pMLU method. In the pMLU method, pMLU values are counted for both the words that the children targeted (so-called target words) and the words produced by the children. When the child s average pMLU value was divided with the average target word pMLU value, it is possible to examine that child s accuracy in producing the words with the Whole-Word Proximity (PWP) value. In addition, the number of entirely correctly produced words is counted to obtain the Whole-Word Correctness (PWC) value. Qualitative analyses were carried out in order to examine how the children s phoneme inventories and deficiencies in phonotactics would explain the observed pMLU, PWP and PWC values. The results showed that the pMLU values for children acquiring Finnish were relatively high already at the end of the one-word stage (Study I). The values were found to reflect the characteristics of the ambient language. Typological features that lead to cross-linguistic differences in pMLU values were also observed in the review article (Study III), which noted that in the course of phonological acquisition there are a large number of language-specific phenomena and processes. Study II indicated that overall the children s phonological development during the follow-up period was reflected in the pMLU, PWP and PWC values, although the method showed limitations in detecting qualitative differences between the children. Correct vowels were not scored in the pMLU counts, which led to some misleadingly high pMLU and PWP results: vowel errors were only reflected in the PWC values. Typically developing children in Study II reached the highest possible pMLU results already around age 3;6. At the same time, the differences between the children with SLI and age-matched peers in the pMLU values were very prominent (Study IV). The values for the children with SLI were similar to the ones reported for two-year-old children. Qualitative analyses revealed that the phonologies of the children with SLI largely resembled the ones of younger, typically developing children. However, unusual errors were also witnessed (e.g., vowel errors, omissions of word-initial stops, consonants added to the initial position in words beginning with a vowel). This dissertation provides an application of a new tool for quantitative phonological assessment and analysis in children acquiring Finnish. The preliminary results suggest that, with some modifications, the pMLU method can be used to assess children s phonological development and that it has some advantages compared to the earlier, segment-oriented approaches. Qualitative analyses complemented the pMLU s observations on the children s phonologies. More research is needed in order to verify the levels of the pMLU, PWP and PWC values in children acquiring Finnish.

Snoring and sleep apnea in children

Snoring is a primary and major clinical symptom of upper airway obstruction during sleep. Sleep-disordered breathing ranges from primary snoring to significant partial upper airway obstruction, and obstructive sleep apnea. Adult snoring and obstructive sleep apnea have been extensively studied, whereas less is known about these disorders in children. Snoring and more severe obstructive sleep apnea have been shown to have a harmful effect on the neurobehavioral development of children, but the mechanisms of this effect remains unknown. Furthermore, the correlation of this effect to objective sleep study parameters remains poor. This study evaluated the prevalence of snoring in preschool-aged children in Finland. Host and environmental risk factors, and neurobehavioral and neurocognitive symptoms of children suffering from snoring or obstructive sleep apnea were also investigated. The feasibility of acoustic rhinometry in young children was assessed. The prevalence and risk factors of snoring (I) were evaluated by a questionnaire. The random sample included 2100 children aged 1-6 years living in Helsinki. All 3- to 6-year-old children whose parents reported their child to snore always, often, or sometimes were categorized as snorers, and invited to participate to the clinical study (II-IV). Non-snoring children whose parents were willing to participate in the clinical study were invited to serve as controls. Children underwent a clinical ear-nose-throat examination. Emotional, behavioral, and cognitive performances were evaluated by Child Behavioral Checklist (CBCL), Wechsler Preschool and Primary Scale of Intelligence (WPPSI-R) and NEPSY-A Developmental Neuropsychological Assessment (NEPSY). Nasal volume was measured by acoustic rhinometry, and nasal resistance by rhinomanometry. Lateral and posteroanterior cephalometry were performed. A standard overnight ambulatory polysomnography was performed in the home environment. Twenty-six healthy children were tested in order to assess the feasibility of acoustic rhinometry in young children (V). Snoring was common in children; 6.3% of children snored always or often, whereas 81.3% snored never or occasionally. No differences were apparent between snorers and non-snorers regarding age, or gender. Pediatric snoring was associated with recurrent upper respiratory infections, otitis media, and allergic rhinitis. Exposure to parental tobacco smoke, especially maternal smoking, was more common among snorers. Rhinitis was more common among children who exposured to tobacco smoke. Overnight polysomnography (PSG) was performed on 87 children; 74% showed no signs of significant upper airway obstruction during sleep. Three children had obstructive apnea/hypopnea index (OAHI) greater than 5/h. Age, gender, or a previous adenoidectomy or tonsillectomy did not correlate with OAHI, whereas tonsillar size did correlate with OAHI. Relative body weight and obesity correlated with none of the PSG parameters. In cephalometry, no clear differences or correlations were found in PSG parameters or between snorers and non-snorers. No correlations were observed between acoustic rhinometry, rhinomanometry, and PSG parameters. Psychiatric symptoms were more frequent in the snoring group than in the nonsnoring group. In particular, anxious and depressed symptoms were more prevalent in the snoring group. Snoring children frequently scored lower in language functions. However, PSG parameters correlated poorly with neurocognitive test results in these children. This study and previous studies indicate that snoring without episodes of obstructive apnea or SpO2 desaturations may cause impairment in behavioral and neurocognitive functions. The mechanism of action remains unknown. Exposure to parental tobacco smoke is more common among snorers than non-snorers, emphasizing the importance of a smoke-free environment. Children tolerated acoustic rhinometry measurements well.

Lukioon vai ei? Toisen polven maahanmuuttajanuorten koulutusvalinnat

Tutkielmassa tarkastellaan toisen polven maahanmuuttajanuorten koulutusvalintoja peruskoulun jälkeisessä nivelvaiheessa. Tarkoituksena on paikantaa niitä tekijöitä, jotka edesauttavat maahanmuuttajataustaisten nuorten hakeutumista lukiokoulutukseen Suomessa. Valintaprosesseja selvittämällä saadaan selville niitä tekijöitä, jotka tuottavat koulutuspoluilla jatkamista tai vaihtoehtoisesti koulupudokkuutta. Valintaprosesseja on tarkasteltu nuorten omista lähtökohdista tarkastellen niitä rakenteita ja vaikutteita, jotka lopulta tuottavat yksilöllisiä valintoja. Aineisto on kerätty suorittamalla kymmenen teemahaastattelua kahdessa Helsinkiläisessä lukiossa. Kerätty haastatteluaineisto on analysoitu teoriaohjaavasti sisällönanalyysin keinoin. Koulutusvalinnat ovat monimutkainen prosessi, johon ei ole löydettävissä yhtä selvittävää tekijää. Koulutusvalinnat ovat kuitenkin vahvasti sidoksissa nuorten kotitaustaan. Vanhempien hyvä työllisyys ja kielitaito vahvistavat nuorten tukiverkkoa valintatilanteessa, mutta tärkeämmäksi nousee vielä vanhempien sosiaalisen pääoman ja koulutususkon vaikutus nuorten koulutusajatteluun. Vanhempien koulutususko puolestaan on usein sidoksissa vanhempien ennen maahanmuuttoa saavutettuun sosioekonomiseen tasoon. Nuorten kannustamisella koulutukseen vanhemmat näkevät lastensa pyrkivän parempaan elämään ja takaisin maahanmuuton myötä usein menetettyyn sosioekonomiseen asemaan. Myös motivaatio ja aikaisempi koulumenestys ohjaavat nuorten valintoja. Tiedon kulkeutuminen nuorille valintavaiheessa muodostaa mielenkiintoisen kysymyksen virallisen tiedon ja kuulopuheiden risteytyksen. Ystävien tiedot ohjaavat valintaa, mutta valmistelevat nuorta heikosti odotettavissa olevaan lukion arkeen. Koululta saatu virallinen tieto puolestaan jää usein liian pinnalliseksi ja sen hyöty koulutusvalinnoissa voi jäädä vähäiseksi. Koulun tieto saavuttaa lisäksi vain harvoin nuorten vanhemmat toivotulla tavalla. Vanhempien tuki jää näin myös usein vähäiseksi valintatilanteessa. Tiedotuksessa myös vanhempien sekä lasten kielitaidon taso muodostaa tärkeän kysymyksen. Lukio muodostui nuorille askeleeksi kohti itsenäisempää elämää ja koulutusvalintananne korostaa toisen polven nuorten hybridistä asemaa vanhempien kulttuurisen perinnön ja suomalaisen kulttuurin välillä. Siirtymä voi osoittautua monille henkisesti haastavaksi. Nuorten oma toimijuus vahvisti valintapäätöstä, mutta usein nuoret jäävät valintatilanteessa vaille auttavien aikuisten apua. Yhteiskunnalla on valintatilanteissa vastuuna varmistaa kaikille nuorille tasa-arvoiset mahdollisuudet edetä koulutuspoluilla etnisestä taustasta huolimatta. Nuorten valintoja voidaan vahvistaa muun muassa yksilöllisemmällä oppilaanohjauksella, toimivalla kielikoulutuksella sekä huomioimalla palvelutarjonnassa toisen polven nuorten erityiset tarpeet.

"Säästän ja tuhlaan, mutta en osta mitään turhaa tai ylimääräistä" : helsinkiläislasten oma raha ja sen käyttö

Nykylapsuudesta on tullut varsin kulutuskeskeistä. Tämän päivän lapset kasvavat valtaisan tavara- ja elämysmaailman ympäröimänä ja he osallistuvat myös kuluttajina yhteiskuntaan. He ovat huomispäivän aikuiskouluttajia, joiden arvot ja asenteet kuluttamista kohtaan muotoutuvat osin jo lapsuudessa. Lapset ovat myös markkinoinnille kiinnostava kohderyhmä ja yhä nuoremmat tunnistavat mainoksista tuttuja brändejä. Tässä tutkimuksessa käsitellään helsinkiläislasten omaa rahaa heidän omasta näkökulmastaan. Useimmiten tämä oma raha on joko viikkorahaa tai kuukausirahaa. Näkökulma tutkimukseen on kulutussosiologinen. Teoreettisena viitekehyksenä on käytetty Viviana Zelizerin teoriaa rahan luokittelusta ja korvamerkitsemisestä. Kiinnostuksen kohteena ovat myös olleet lasten rahaan ja sen käyttöön liittyvät arvot. Tutkitut lapset ovat iältään 9.-13.- vuotiaita. Tutkimuksen pohjana on valmis aineisto, joka on kerätty Survey-tutkimuksena keväällä 2008. Aineiston analyysissä on käytetty sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista lähestymistapaa. Analyysimenetelminä on käytetty ristiintaulukointia ja sisällönanalyysiä. Vaikka lapsuuteen ja nuoruuteen liitetään usein huoli holtittomasta kulutuksesta ja materialistisista arvoista, aineiston pohjalta voi väittää, että huoli on ainakin osittain aiheeton. Tutkimuksesta käy ilmi, että 9- 13-vuotiaiden helsinkiläislasten kulutustavat ovat yleisesti ottaen säästäväisyyttä ihannoivat, joskin myös materialistisia asenteita tulee ilmi. Helsinkiläislapset ovat omaksuneet aikuisyhteiskunnan luomat ja ylläpitämät asenteet "järkevästä" rahankäytöstä. Rahankäytössään lapset eivät näe minkäänlaista ristiriitaa, vaan sekä kuluttaminen, että säästäminen on lapsille hyvin luontevaa. Lapset, jotka ovat pienestä pitäen tottuneet mainoksiin ja markkinointiin suhtautuvat rahankäyttöön mutkattomasti ja järkevästi. Tutkimuksessa ei noussut missään vaiheessa ilmi, että lapset ihannoisivat kerskakulutusta tai ylenpalttista rahankäyttöä, vaan säästäväisyyden normi heijastui myös lasten retoriikassa. Kaiken kaikkiaan vaikutelma lasten suhteesta rahaan oli hyvin realistinen. He myös näyttivät ymmärtävän rahan arvon ja olivat valmiita säästämään päästäkseen tavoitteeseensa. Alueellisesti Helsinki näyttäytyy hyvin homogeenisena, eikä mittavia eroja lasten oman rahan määrässä esiinny.

Lastensuojelun alkuvaiheen tilannearvio sosiaalityön interventiona

Pro gradu -työssäni tutkin lastensuojelun alkuvaiheen tilannearviomallia sosiaalityön interventiona ja tämän intervention vaikuttavuutta. Aineistonani olen käyttänyt lomakkeiden avulla kerättyä tietoa, jonka olivat tuottaneet tilannearvioprosesseissa työskennelleet lastensuojelun sosiaalityöntekijät. Tutkimuskohteenani ovat lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden antamat merkitykset lastensuojelun asiakkuuden alkuvaiheen työskentelyn vaikuttavuudelle. Haluan tietää, mitä vaikutuksia asiakkuuden alkuvaiheen työskentelyllä on sosiaalityöntekijöiden mielestä ollut heidän omissa asiakasprosesseissaan. Aineisto on kerätty yhdessä kaupungissa. Tutkimukseni empiirinen osuus koostuu kahdesta, käyttämieni tutkimusmenetelmien mukaan jaotellusta osuudesta. Kvantitatiivinen osuus ei pyri selittämään, vaan esittelemään: millaisten asiakkaiden kanssa ja millä välineillä tilannearviotyöskentelyä tehdään ja mitä tilannearvion päätyttyä tapahtuu. Kvalitatiivisessa analyysissä paneudun kysymykseen tilannearvion vaikuttavuudesta. Tutkimukseni on tieteenfilosofisilta lähtökohdiltaan fenomenologis-hermeneuttinen, tulkinnallinen tutkimus. Tutkimusmenetelmäni on laadullinen, aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Kontekstoinnissa olen hyödyntänyt myös numeraalista tietoa, eli olen yhdistänyt tutkimukseeni myös kvantitatiivisia menetelmiä. Koosteena tuloksista voitaisiin todeta, että tllannearviomallin mukaista sosiaalityötä tehtiin erityisesti murrosikäisten (13-17- vuotiaat) asiakasryhmän kanssa. Näiden lasten lastensuojeluasiakkuuden syinä olivat yleisimmin perheväkivalta, lapsen rajaton käyttäytyminen, koulunkäyntiin liittyvät hankaluudet sekä vanhempien päihteidenkäyttö. Noin 3/5 asiakasprosesseista lapsella ei ollut aikaisempaa lastensuojeluasiakkuutta - joskaan rajanveto uusien ja vanhojen asiakkuuksien välillä ei ole ongelmatonta. Tilannearviomallin mukaisen työskentelyn päätyttyä 44% asiakkuuksista voitiin lopettaa. Päättyvien asiakkuuksien joukossa oli niin uusia lastensuojeluilmoituksia, joissa lastensuojelun työskentelyä ei alkukartoituksen jälkeen katsottu tarpeelliseksi jatkaa, kuin myös vanhoja asiakkuuksia, jotka voitiin lopettaa tilannearviotyöskentelyn päätyttyä. Laadullisen sisällönanalyysin keinoin muotoilin sosiaalityöntekijöiden vastauksista kuusi luokkaa, joiden mukaan luokittelin vaikuttavuuden muodot. Analyysini perusteella vaikuttavuus tilannearviossa voi olla: 1) muutoksia 2) ajatusten herättämistä 3) latkotyöskentelyn helpottumista 4) lastensuojeluun kohdistuvien ennakkoluulojen purkamista tai 5) perheenjäsenten näkemysten välittämistä toisilleen. Lisäksi muodostui "vaikuttamattomien" tilannearvioiden luokka (6).

Kurkistus lapsen arkeen vuorohoidossa

Nonstandard hour child care is a subject rarely studied. From an adult's perspective it is commonly associated with a concern for child's wellbeing. The aim of this study was to view nonstandard hour child care and its everyday routines from children´s perspective. Three research questions were set. The first question dealt with structuring of physical environment and time in a kindergarten providing nonstandard hour child care. The second and third questions handled children s agency and social interaction with adults and peers. The research design was qualitative, and the study was carried out as a case study. Research material was mainly obtained through observation, but interviews, photography and written documents were used as well. The material was analysed by means of content analysis. The study suggests that the physical environment and schedule of a kindergarten providing nonstandard hour child care are similar to those of kindergartens in general. The kindergarten's daily routine enabled children s active agency especially during free play sessions for which there was plenty of time. During free play children were able to interact with both adults and peers. Children s individual day care schedules challenged interaction between children. These special features should be considered in developing and planning nonstandard hour child care. In other word, children's agency and opportunities to social interaction should be kept in mind in organising the environment of early childhood education in kindergartens providing nonstandard hour child care.

A proteomic view of probiotic Lactobacillus rhamnosus GG

Lactobacillus rhamnosus GG is a probiotic bacterium that is known worldwide. Since its discovery in 1985, the health effects and biology of this health-promoting strain have been researched at an increasing rate. However, knowledge of the molecular biology responsible for these health effects is limited, even though research in this area has continued to grow since the publication of the whole genome sequence of L. rhamnosus GG in 2009. In this thesis, the molecular biology of L. rhamnosus GG was explored by mapping the changes in protein levels in response to diverse stress factors and environmental conditions. The proteomics data were supplemented with transcriptome level mapping of gene expression. The harsh conditions of the gastro-intestinal tract, which involve acidic conditions and detergent-like bile acids, are a notable challenge to the survival of probiotic bacteria. To simulate these conditions, L. rhamnosus GG was exposed to a sudden bile stress, and several stress response mechanisms were revealed, among others various changes in the cell envelope properties. L. rhamnosus GG also responded in various ways to mild acid stress, which probiotic bacteria may face in dairy fermentations and product formulations. The acid stress response of L. rhamnosus GG included changes in central metabolism and specific responses related to the control of intracellular pH. Altogether, L. rhamnosus GG was shown to possess a large repertoire of mechanisms for responding to stress conditions, which is a beneficial character of a probiotic organism. Adaptation to different growth conditions was studied by comparing the proteome level responses of L. rhamnosus GG to divergent growth media and to different phases of growth. Comparing different growth phases revealed that the metabolism of L. rhamnosus GG is modified markedly during shift from the exponential to the stationary phase of growth. These changes were seen both at proteome and transcriptome levels and in various different cellular functions. When the growth of L. rhamnosus GG in a rich laboratory medium and in an industrial whey-based medium was compared, various differences in metabolism and in factors affecting the cell surface properties could be seen. These results led us to recommend that the industrial-type media should be used in laboratory studies of L. rhamnosus GG and other probiotic bacteria to achieve a similar physiological state for the bacteria as that found in industrial products, which would thus yield more relevant information about the bacteria. In addition, an interesting phenomenon of protein phosphorylation was observed in L. rhamnosus GG. Phosphorylation of several proteins of L. rhamnosus GG was detected, and there were hints that the degree of phosphorylation may be dependent on the growth pH.

Iltapäivä kerhossa - vapaa-aikaa vai suoritusta?

Peruskoulun ensimmäisen ja toisen luokan oppilaat ovat opintiensä alussa mutta vielä lähellä varhaislapsuuden leikin ja vapauden maailmaa. Vuodesta 2004 alkaen heillä on ollut lakisääteinen oikeus osallistua koulunjälkeiseen aamu- tai iltapäiväkerhoon. Läksyjenteon, välipalan ja askartelun tai muun ohjatun harrastusmuodon lisäksi kerhossa on mahdollisuus myös vapaaseen leikkiin ja toimintaan. Iltapäiväkerhot ovat niin vanhempien kuin lasten suosima vapaa-ajanviettotapa, jonka valitsevat lähes kaikki 1.-luokkalaisten ja osa 2.-luokkalaisten lasten vanhemmista, vanhempien mukaan erityisesti turvallisuussyistä. Tämän laadullisen, lapsuuden sosiologiaan ja yleiseen sosiologiaan kiinnittyvän, mutta myös kasvatustieteestä ja filosofiasta aihetta lähestyvän pro gradu -työn tavoitteena on tarkastella lasten hyvinvointia ja iltapäiväkerhon kasvatusvuorovaikutusta autonomian, toimijuuden ja sosiaalisuuden näkökulmasta. Aineistoanalyysin selektiivisessä vaiheessa ydinkategorioiksi nousivat auktoriteetin laatu ja valvonnan määrä. Tutkielman empiirinen aineisto koostuu tutkimuskohteeksi satunnaisesti valitun, suuren eteläsuomalaisen kunnan koulun tiloissa järjestetyn iltapäiväkerhon etnografisesta havainnoinnista, 14 lapsen parihaastatteluista ja kymmenelle vanhemmalle lomakkeella esitetyistä kysymyksistä. Analyysimenetelmänä on etnografia ja grounded theoryna tunnettu metodi. Tutkielman perusteella henkilökunnan pedagogisen auktoriteetin laatu ja kasvatusote kuvastavat kasvatuskulttuurien ja lapsuudesta käytävän määrittelyn murrosta, samoin kuin kerhon asemaa koulun ja vapaa-ajan välimaastossa. Vuorovaikutuksessa auktoriteetin laatu näyttäytyy enemmän autoritäärisena kuin neuvottelevana ja osallistavana, mutta on sekoitus molempia. Lasten autonomisuus ja osallisuus toteutuvat aineiston valossa puutteellisesti. Myös lasten käsitys ja tieto oikeuksistaan tuoda esiin mielipiteensä on epävarmaa. Jatkuva valvonta ja toiminnan muutokset edellyttävät lapsilta herkeämätöntä reagointi- ja muutosvalmiutta, mikä ei vastaa iltapäiväkerhoille asetettujen toiminnan perusteiden mukaista rentoutumisen, virkistyksen tai levon toteutumista. Toisaalta vertaissuhteilla on suuri rooli lasten voimavarana tiukan aikuisjohtoisessa toimintaympäristössä. Toimijuutta ilmentävä, vaikeasti havaittava ja monia muotoja saava lasten keskinäinen vertaiskulttuuri toimii yhdistävänä siteenä lasten välillä ja vahvistaa heidän keskinäistä sosiaalisuuttaan ja yhteenkuuluvuuttaan. Samalla se korostaa lasten ja aikuisten suhteen hierarkkisuutta ja vastakkaisuutta yhteistoiminnan sijaan. Tutkielma jättää avoimeksi kysymyksen auktoriteetin laadun ja valvonnan määrän vaikutuksesta iltapäiväkerholapsiin ja heidän myöhempään kasvuunsa itseensä luottaviksi, autonomisiksi kansalaisiksi nopeasti muuttuvassa maailmassa. Jatkuvan konfliktin uhan alainen ilmapiiri ei edesauta luottamuksellisen ilmapiirin syntymistä. Kasvatusinstituutiossa välttämätön auktoriteetti voi olla monenlaista, autonomiaa ja luottamusta edistävää, yksipuolista kurikasvatusta tai epäröivä sekoitus molempia. Sen laadulla ja määrällä on merkitystä iltapäiväkerholasten hyvinvoinnin kannalta. Koulun jälkeisessä iltapäivässä lasten vapaan toiminnan, levon ja liikunnan mahdollisuuksiin, riittäviin ja tarkoituksenmukaisiin toimintatiloihin ja ohjaajien kasvatusvalmiuksiin tulee tämän tutkielman valossa myös kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Lapsuus, hyvinvointi, joustava kasvatus, kasvatuskulttuurien murros, vertaiskulttuuri, vuorovaikutus, auktoriteetin laatu, valvonta