Snoring and sleep apnea in children

Snoring is a primary and major clinical symptom of upper airway obstruction during sleep. Sleep-disordered breathing ranges from primary snoring to significant partial upper airway obstruction, and obstructive sleep apnea. Adult snoring and obstructive sleep apnea have been extensively studied, whereas less is known about these disorders in children. Snoring and more severe obstructive sleep apnea have been shown to have a harmful effect on the neurobehavioral development of children, but the mechanisms of this effect remains unknown. Furthermore, the correlation of this effect to objective sleep study parameters remains poor. This study evaluated the prevalence of snoring in preschool-aged children in Finland. Host and environmental risk factors, and neurobehavioral and neurocognitive symptoms of children suffering from snoring or obstructive sleep apnea were also investigated. The feasibility of acoustic rhinometry in young children was assessed. The prevalence and risk factors of snoring (I) were evaluated by a questionnaire. The random sample included 2100 children aged 1-6 years living in Helsinki. All 3- to 6-year-old children whose parents reported their child to snore always, often, or sometimes were categorized as snorers, and invited to participate to the clinical study (II-IV). Non-snoring children whose parents were willing to participate in the clinical study were invited to serve as controls. Children underwent a clinical ear-nose-throat examination. Emotional, behavioral, and cognitive performances were evaluated by Child Behavioral Checklist (CBCL), Wechsler Preschool and Primary Scale of Intelligence (WPPSI-R) and NEPSY-A Developmental Neuropsychological Assessment (NEPSY). Nasal volume was measured by acoustic rhinometry, and nasal resistance by rhinomanometry. Lateral and posteroanterior cephalometry were performed. A standard overnight ambulatory polysomnography was performed in the home environment. Twenty-six healthy children were tested in order to assess the feasibility of acoustic rhinometry in young children (V). Snoring was common in children; 6.3% of children snored always or often, whereas 81.3% snored never or occasionally. No differences were apparent between snorers and non-snorers regarding age, or gender. Pediatric snoring was associated with recurrent upper respiratory infections, otitis media, and allergic rhinitis. Exposure to parental tobacco smoke, especially maternal smoking, was more common among snorers. Rhinitis was more common among children who exposured to tobacco smoke. Overnight polysomnography (PSG) was performed on 87 children; 74% showed no signs of significant upper airway obstruction during sleep. Three children had obstructive apnea/hypopnea index (OAHI) greater than 5/h. Age, gender, or a previous adenoidectomy or tonsillectomy did not correlate with OAHI, whereas tonsillar size did correlate with OAHI. Relative body weight and obesity correlated with none of the PSG parameters. In cephalometry, no clear differences or correlations were found in PSG parameters or between snorers and non-snorers. No correlations were observed between acoustic rhinometry, rhinomanometry, and PSG parameters. Psychiatric symptoms were more frequent in the snoring group than in the nonsnoring group. In particular, anxious and depressed symptoms were more prevalent in the snoring group. Snoring children frequently scored lower in language functions. However, PSG parameters correlated poorly with neurocognitive test results in these children. This study and previous studies indicate that snoring without episodes of obstructive apnea or SpO2 desaturations may cause impairment in behavioral and neurocognitive functions. The mechanism of action remains unknown. Exposure to parental tobacco smoke is more common among snorers than non-snorers, emphasizing the importance of a smoke-free environment. Children tolerated acoustic rhinometry measurements well.

Unenaikainen ylähengitystieahtauma käsittää jatkumon ajoittaisesta hiljaisesta kuorsaamisesta vaikea-asteiseen obstruktiiviseen uniapneaan, jossa koko uni on toistuvien tukoksellisten hengitystaukojen rikkoma. Vaikea-asteisen obstruktiivisen uniapnean tiedetään voivan vaikuttaa sekä lapsen henkiseen että fyysiseen kehitykseen, mutta yleisemmin on osoitettu kuorsaavien lasten pärjäävän verrokkeja huonommin koulussa. Selvitimme 1 - 6-vuotiaiden helsinkiläisten lasten kuorsauksen yleisyyttä kyselykaavakkeella. Aineiston valinta perustui satunnaistettuun otantaan väestörekisterikeskuksesta (n=2100). Vastanneista (n=1471, 71%) lapsista 92 (6,3%) kuorsasi aina tai lähes aina, ajoittain kuorsasi 183 lasta (12,4 %) ja 1196 (81,3%) lapsista ei kuorsannut koskaan tai kuorsasi satunnaisesti. Kutsuimme kaikki 3 - 6-vuotiaat aina tai lähes aina kuorsaavat lapset sekä halukkaat terveet verrokit, jatkotutkimuksiin. Jatkotutkimuksiin osallistui 45 kuorsaava lasta ja 52 ei-kuorsaavaa lasta. Tavoitteenamme oli selvittää kuorsauksen riskitekijöitä, minkä asteisista unenaikaisista hengityshäiriöstä lapsen kärsivät ja millaisia päiväoireita kuorsaus aiheuttaa lapselle. Lisäksi selvitimme terveillä vapaaehtoisilla lapsilla (n=26) jo aiemmin aikuisilla käytössä olevan mittausmenetelmän, akustisen rinometrian käyttökelpoisuutta lasten nenän tilavuuden arvioinnissa. Kyselytutkimuksen perusteella kuorsaavien ja ei-kuorsaavien lasten välillä ei ollut eroja sukupuolen, iän eikä painon osalta. Sen sijaan vanhempien ja erityisesti äidin tupakointi olivat riskitekijöitä lapsen kuorsaukselle (P < .01). Ero kuorsaajien ja eikuorsaajien välillä oli merkittävä, vaikka lapsi ei altistunut tupakansavulle sisätiloissa. Kuorsaavilla lapsilla oli ei-kuorsaavia lapsia useammin ylempien hengitysteiden infektioita, välikorvan tulehduksia ja allergista nuhaa (P < .001). Nenän tilavuutta ja ilmavirtausta arvioitiin akustisen rinometrian avulla. Menetelmä soveltui hyvin jo alle kouluikäisillä lapsilla. Nenämittauksissa ei todettu eroja kuorsaavien ja eikuorsaavien lasten välillä. Jatkotutkimukseen osallistuneille lapsille tehtiin koko yön kestävä unirekisteröinti(n=87). Kolmella kuorsaavalla lapsella unirekisteröinti oli selkeästi poikkeava (OAHI >5/h). Lapsen ikä, sukupuoli, paino tai nenämittaukset tulokset eivät korreloineet unirekisteröinnin tuloksiin. Nielurisojen koko sen sijaan korreloi obstruktiivisten hengitystukosten määrään (OAHI) ja voimistuneeseen hengitystyöhön (P < .01). Lapsen tunne-elämää, käytöshäiriöitä ja älykkyyttä mitattiin neuropsykologisilla testeillä (CBCL, WPPSI-R ja NEPSY-A). Psyykkiset oireet, erityisesti ahdistus ja masennus (P = . 04) olivat yleisempiä kuorsaavilla lapsilla verrattuna ei-kuorsaaviin lapsiin. Lisäksi kuorsaavilla lapsilla oli huonommat kielelliset valmiudet (P < .01). Kokonaisälykkyydessä ei ollut eroja ryhmien välillä. Unirekisteröinnin tulokset eivät korreloineet neuropsykologisten ja käyttäytymistä mittaavien testien kanssa. Kuorsaus on suhteellisen yleinen oire lapsella. Se aiheuttaa jo alle kouluikäisellä ahdistus- ja masennusoireita sekä vaikeuksia kielellisissä taidoissa. Tarkka mekanismi, miksi kuorsaus aiheuttaa lapselle päiväoireita, on epäselvä. Terveydenhuollossa on tärkeä tunnistaa lasten kuorsaus ja ohjata lapsi jatkotutkimuksiin ja -hoitoon. Lapsen altistuminen vanhempien tupakoinnille lisää lapsen riskiä kuorsaukselle, jonka vuoksi kuorsaavien lasten hoidossa tulisi kiinnittää huomiota myös vanhempien mahdolliseen tupakointiin.