Yhteisestä toiminnasta yhteiseen kieleen : keskustelunanalyyttinen tutkimus toisen kielen oppimisesta kielikylpypäiväkodin arkitilanteissa

This dissertation examines how Finnish-speaking children learn Swedish in an immersion kindergarten where the method of Canadian immersion is used. Within the framework of conversation analysis, this study explores how second language learning is situated in interaction and evidenced in the participants´ verbal and non-verbal behavior. The database consists of 40 hours of videotaped data collected in naturally occurring situations in a group of 15 four-year-old children during the first two years of their immersion. Due to the immersion method, all the children share the same L1, in this case Finnish, and the teachers understand Finnish. However, they speak only Swedish to the children in all situations and Swedish is learned in interaction without formal teaching. The aim of the study is to discover how the children´s second language competence gradually increases when they participate in interaction with the Swedish-speaking teachers. The study also sheds light on the methodological question of how second language learning can be analyzed with the method of conversation analysis. The focus is on showing how the second language is learned in interaction, especially on how learning is achieved collaboratively. In this study, the emerging second language competence is explored by investigating how the children show understanding of the teachers´ non-verbal and verbal actions during the first and the second semester of the immersion. The children´s use of Swedish is analyzed by investigating how they recycle lexical items and later even syntactic structures from the teachers´ Swedish turns. The results show that the teachers´ actions are largely understood by the children even at the beginning of the immersion. The analyzes of the children´s responsive turns reveal that they interpret the teachers´ turns on the basis of non-verbal cues at first. Especially at the beginning of the immersion, the participants orient to the progress of interaction and not to problems in understanding. Even in situations where the next actions show that the children do not understand what is said, they tend to display understanding rather than non-understanding. This behavior changes, however, when the children´s competence in their second language increases. At the second semester, the children both show understanding of the teachers´ verbal turns and also display their non-understanding by initiating repair when they do not understand. Understanding of the teachers´ verbal turns, including their syntactic structure, is manifested in the ways the children tie their turns to the teachers´ turns. Recycling, on the other hand, proves to be the way by which the children start to speak the second language. In this study, the children´s common L1 is evidenced to be an important resource in interaction. It allows the children to participate in their individual ways and to share their experiences both with each other and with the teachers. It also enables them to co-construct conversations that lead to collaborative learning. Moreover, the uninhibited use of L1 proves to be an important analytic tool that makes the immersion data especially fruitful for conversation analytic research on second language learning, since the children´s interpretations of the second language are in evidence even when they do not speak the second language.

Kielikylpypäiväkodissa hyödynnetään lasten taipumusta oppia niitä kieliä, joita ympäristössä puhutaan. Lapset oppivat ensin kotona puhuttua yhtä tai useampaa kieltä. Myöhemmin ympäristö laajenee kattamaan myös kodin ulkopuolisia yhteisöjä. Vähemmistökieltä kotonaan puhuvat oppivat paikallisen enemmistökielen ikään kuin luonnostaan, kun alkavat osallistua kodin ulkopuoliseen toimintaan. Kielikylpy on suunnattu kielellisen enemmistön lapsille, ja kielikylpykielenä on paikallisen vähemmistön kieli Suomessa yleensä ruotsi. Menetelmä tarjoaa siis enemmistökieltä puhuville lapsille vastaavat mahdollisuudet oppia paikallista vähemmistökieltä kuin vähemmistökieltä puhuvilla on muutenkin. Päiväkodissa kieltä ei erityisesti opeteta, vaan lapset oppivat sitä osallistumalla yhteiseen toimintaan kyseistä kieltä puhuvien aikuisten kanssa. Lapset aloittavat kielikylvyssä yhtä aikaa, eikä kukaan heistä osaa kielikylpykieltä ennestään. Sen vuoksi he ovat aluksi samalla viivalla toisen kielen suhteen. Tämä vähentää oppimistilanteiden stressaavuutta ja mahdollistaa sen, että lapset oppivat toista kieltä yhdessä. Oppimistilanteiden muotoutumisen kannalta on merkittävää, että opettajat ymmärtävät suomea ja lapset saavat puhua sitä vapaasti. Olen selvittänyt päiväkodin arkitilanteita analysoimalla, miten suomenkielinen lapsiryhmä oppii ruotsia kielikylpypäiväkodin arkitilanteissa. Tutkimuksesta näkyy, että lapset pystyvät alkuvaiheesta alkaen yleensä toimimaan tilanteisiin sopivilla tavoilla. He ymmärtävät toimintaa, vaikka eivät ymmärtäisikään ruotsinkielistä puhetta. Tutkimuksesta näkyy, että lapset tulkitsevat opettajan puhetta omista lähtökohdistaan. Alkuvaiheessa he poimivat opettajan puheesta suomelta kuulostavia sanoja ja tulkitsevat niitä ikään kuin ne olisivat suomea. Esimerkiksi sanasta "korv" ´makkara´ tehdään "korppu", sanasta "grotta" ´luola´ tulee "rotta" ja sana "skatt" ´aarre´ tulkitaan sanaksi "katti"/"kissa". Myöhemmin lapset kytkevät omia suomenkielisiä puheenvuorojaan siihen, mitä opettaja on sanonut edellä ruotsiksi. Tämä osoittaa, että he ovat oppineet ymmärtämään ruotsinkielistä puhetta. Lasten spontaaneista suomenkielisistä puheenvuoroista tulee näkyviin myös se, miten he kytkevät omia kokemuksiaan edellä sanottuun. Opettajat tuovat ruotsin kieltä vuorovaikutukseen sanallistamalla toimintaa ja osallistumalla lasten aloittamiin keskusteluihin ruotsiksi. Vähitellen lapset alkavat käyttää opettajalta kuulemiaan ruotsinkielisiä ilmauksia: he poimivat niitä omaan puheeseensa ja käyttävät niitä omien merkitystensä ilmaisemiseen. Tutkimukseni perusteella kielikylpypäiväkodissa tapahtuva toisen kielen oppiminen nivoutuu osaksi päiväkodin arkitoimintaa: lapset alkavat ymmärtää ja puhua ruotsia huomaamattaan, kun osallistuvat yhteiseen toimintaan ruotsia puhuvien aikuisten kanssa.