Hostility: A prospective study of the genetic and environmental background and associations with cardiovascular risk

Hostility is a multidimensional construct having wide effects on society. In its different forms, hostility is related to a large array of social and health problems, such as criminality, substance abuse, depression, and cardiovascular risks. Identifying and tackling early-life factors that contribute to hostility may have public health significance. Although the variance in hostility is estimated to be 18-50 percent heritable, there are significant gaps in knowledge regarding the molecular genetics of hostility. It is known that a cold and unsupportive home atmosphere in childhood predicts a child s later hostility. However, the long-term effects of care-giving quality on hostility in adulthood and the role of genes in this association are unclear. The present dissertation is part of the ongoing population-based prospective Young Finns study, which commenced in 1980 with 3596 3-18-year-old boys and girls who were followed for 27 years. The specific aims of the dissertation were first to study the antecedents of hostility by looking at 1) the genetic background, 2) the early environmental predictors, and 3) the gene environment interplay behind hostility. As a second aim, the thesis endeavored to examine 4) the association between hostility and cardiovascular risks, and 5) the moderating effect of demographic factors, such as gender and socioeconomic status, on this association. The study found potential gene polymorphisms from chromosomes 7, 14, 17, and 22 suggestively associated with hostility. Of early environmental influences, breastfeeding and early care-giving were found to predict hostility in adulthood. In addition, a serotonin receptor 2A polymorphism rs6313 moderated the effect of early care-giving on later hostile attitudes. Furthermore, hostility was shown to predict cardiovascular risks, such as metabolic syndrome and inflammation. Finally, parental socioeconomic status was found to moderate the association between anger and early atherosclerosis. The new genetic and early environmental antecedents of hostility identified in this research may help in understanding the development of hostility and its health risks, and in planning appropriate prevention. The significance of early influences on this development is stressed. Although the markers studied are individual- and family-related factors, these may be influenced at the societal level by giving accurate information to all individuals concerned and by improving the societal circumstances.

Hostiliteetilla eli vihamielisyydellä on monia yhteiskunnallisia vaikutuksia. Vihamielisyys eri muodoissaan on yhteydessä moniin sosiaalisiin ja terveydellisiin ongelmiin, kuten rikollisuuteen, päihteidenkäyttöön, masennukseen ja sydän- ja verisuonitautiriskiin. Vihamielisyyden kehittymiseen vaikuttavien varhaisten tekijöiden tunnistamisella voi olla kansanterveydellistä merkitystä. Vaikka yksilöiden välisen vaihtelun vihamielisyydessä on arvioitu olevan 18 - 50 prosenttisesti perinnöllistä, sen molekyyligeneettisen taustan tuntemus on niukkaa. Tiedetään esimerkiksi, että kylmä ja ei-tukeva lapsuuden kasvuympäristö on yhteydessä myöhempään vihamielisyyteen. Kuitenkaan lapsuuden hoivan pitkäaikaisvaikutukset aikuisuuden vihamielisyyteen ja geenien vaikutus tähän yhteyteen eivät ole selviä. Tämä väitöskirja on osa meneillään olevaa populaatiopohjaista Lasten ja nuorten sepelvaltimotaudin riskitekijät (LASERI) pitkittäistutkimusta. Vuonna 1980 3596 3 - 18 vuotiasta tyttöä ja poikaa osallistui tutkimukseen ja heitä on seurattu nyt 27 vuoden ajan. Väitöskirjan tavoitteena on ollut ensinnäkin selvittää vihamielisyyden kehittymistä tutkimalla 1) geneettistä perustaa, 2) varhaisia ympäristötekijöitä ja 3) geenien ja ympäristön yhteisvaikutuksia. Toisena tavoitteena on ollut tutkia 4) vihamielisyyden ja vihaisuuden yhteyttä sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin ja 5) muokkaavatko väestötieteelliset tekijät, kuten sukupuoli tai sosioekonominen asema, tätä yhteyttä. Löysimme muutamia potentiaalisia geenialueita kromosomeista 7, 14, 17 ja 22, jotka saattavat olla yhteydessä vihamielisyyteen. Myös varhaiset ympäristötekijät, kuten imetys ja hoiva, ennustivat aikuisuuden vihamielisyyttä. Serotoniinireseptori 2A:n polymorfismin rs6313 havaittiin muokkaavan varhaisen hoivan yhteyttä myöhempiin vihamielisiin asenteisiin. Lopuksi, vihamielisyys ennusti sydän- ja verisuonitautiriskejä, kuten metabolista oireyhtymää ja tulehdusta naisilla, ja lapsuuden sosioekonominen asema muokkasi vihaisuuden ja varhaisen ateroskleroosin välistä yhteyttä. Nämä löydökset vihamielisyyden taustalla vaikuttavista geneettisistä ja varhaisista ympäristötekijöistä voivat auttaa vihamielisyyden ja sen terveysriskien kehittymisen ymmärtämisessä ja mahdollisessa ennaltaehkäisyssä. Vihamielisyys juontaa juurensa jo varhaiseen kehitykseen. Vaikka kyse on yksilö- ja perhetason tekijöistä, niihin voidaan yhteiskunnan tasolla vaikuttaa oikealla tiedonannolla ja ympäröiviä olosuhteita parantamalla.