Kurkistus lapsen arkeen vuorohoidossa

Nonstandard hour child care is a subject rarely studied. From an adult's perspective it is commonly associated with a concern for child's wellbeing. The aim of this study was to view nonstandard hour child care and its everyday routines from children´s perspective. Three research questions were set. The first question dealt with structuring of physical environment and time in a kindergarten providing nonstandard hour child care. The second and third questions handled children s agency and social interaction with adults and peers. The research design was qualitative, and the study was carried out as a case study. Research material was mainly obtained through observation, but interviews, photography and written documents were used as well. The material was analysed by means of content analysis. The study suggests that the physical environment and schedule of a kindergarten providing nonstandard hour child care are similar to those of kindergartens in general. The kindergarten's daily routine enabled children s active agency especially during free play sessions for which there was plenty of time. During free play children were able to interact with both adults and peers. Children s individual day care schedules challenged interaction between children. These special features should be considered in developing and planning nonstandard hour child care. In other word, children's agency and opportunities to social interaction should be kept in mind in organising the environment of early childhood education in kindergartens providing nonstandard hour child care.

Vuorohoitoa on tutkittu melko vähän, ja aikuisnäkökulmasta tarkasteltuna siihen usein liitetään huoli lapsen hyvinvoinnista. Tässä tutkimuksessa aihetta lähestyttiin lapsuudentutkimuksen viitekehyksestä. Tutkimustehtävänä oli selvitettiin, miten vuorohoidon arki rakentuu lapsen näkökulmasta. Lapsen näkökulmaa tavoiteltiin kolmen tutkimuskysymyksen perusteella, jotka koskivat vuorohoitoarjen rakentumista tilallisesti ja ajallisesti, toiminnallisesti ja vuorovaikutuksessa aikuisten ja toisten lasten kanssa. Tutkimus oli otteeltaan laadullinen, ja lähestymistapaa voi kutsua tapaustutkimukseksi, sillä aineisto kerättiin yhdessä vuorohoitopäiväkodissa. Pääasiallinen aineistonkeruumenetelmä oli havainnointi, mutta tutkimuksessa hyödynnettiin myös haastattelua, valokuvausta ja valmiita kirjallisia dokumentteja. Aineiston analyysi tapahtui sisällönanalyysin keinoin. Vuorohoidon tilalliset ja ajalliset puitteet näyttäytyivät tässä tutkimuksessa samankaltaisina kuin päiväkodeissa yleensä. Lasten omaehtoinen toimijuus ja vuorovaikutus sijoittuivat vapaantoiminnan tilanteisiin. Vuorohoitopäiväkodin päivärytmissä vapaalle toiminnalle olikin varattu huomattavan paljon aikaa. Tällöin lapsen oli mahdollista olla vuorovaikutuksessa niin aikuisten kuin toisten lastenkin kanssa. Lasten keskinäistä yhdessäoloa rajoittivat kuitenkin heidän yksilölliset hoitoaikansa. Vuorohoitoa kehitettäessä ja suunniteltaessa onkin syytä ottaa huomioon sen ominaislaatu ja rakentaa vuorohoidon varhaiskasvatusympäristöä lasten toimijuus ja vuorovaikutusmahdollisuudet silmällä pitäen.