Letteratura per l'infanzia e metafore del Limite. Mentori e infanzie sulla soglia

La presente ricerca di dottorato, attraverso un’indagine multidisciplinare, si pone l’obiettivo di elaborare in chiave pedagogica una riflessione sulla relazione esistente tra la letteratura per l’infanzia, la narrazione, l’esperienza e il limite. La ricerca mira ad analizzare le metafore del limite intese come metafore della caducità, della ferita, della marginalità, della liminalità, della divergenza e dell’alterità. La ricerca si concentra in particolare sulle rappresentazioni metaforiche della relazione educativa tra personaggi mentori e personaggi bambini, colti in attraversamenti e transizioni esistenziali, colti quindi nell’atto di cura della loro natura limitata. L’impianto teorico-interpretativo elaborato è utilizzato per sondare criticamente l’opera di Robert Louis Stevenson e di James Matthew Barrie, autori scelti come rappresentanti emblematici del periodo di soglia a cavallo di secolo, compreso tra il 1880 e il 1914. Attraverso l’applicazione del paradigma indiziario della ricerca storiografica e letteraria, l’indagine raccoglie correlazioni incongrue tra le opere, le biografie e la storia in cui esse si inseriscono, per formulare ipotesi che permettano un’interpretazione delle modificazioni che le rappresentazioni del limite subirono in quel periodo, sul limitare del primo conflitto mondiale.

The power of support: an exploration of the mentoring relationship

Tutkimuksen pääasiallisena tavoitteena on selvittää ne moninaiset näkökulmat, joita mentori sekä mentoroitava läpikäyvät osallistuessaan mentorointiohjelmaan. Tutkimuksen avulla pyritään myös selvittämään vastaavanlaisen tuen saannin tehokkuutta sekä mentoroinnin sisältäminen elementtien hyödyllisyyttä. Pyrkimyksenä on myös selvittää sekä ymmärtää ne dynaamiset mentorointiprosessin ominaisuudet molempien prosessiin osallistuvien tahojen näkökulmasta. Tutkimuksen teoriaosuudessa käsitellään mentorointia, mentorointiin liittyviä vuorovaikutussuhteita sekä näihin liittyviä eri näkökulmia. Teoria koostuu monipuolisesta, kansainvälisestä sekä kotimaisesta kirjallisuudesta. Tutkimuksen aineiston keruu suoritetaan puolistrukturoiduilla avoimilla haastatteluilla, jotka suoritetaan järjestämällä kahdenkeskisiä teemahaastatteluita. Mentorointisuhteella on todettu olevan voimakas vaikutus siihen osallistuvien henkilöiden elämään. Mentorointisuhteen tarkoituksellisuus on tullut todettua myös kun itse vuorovaikutussuhde on osoittautunut hyödylliseksi osallistujille. Mentoroitavilla on odotuksia, että mentorit täyttävät seuraavanlaisia rooleja: neuvonantaja, roolimalli sekä mahdollisesti tukea antava ystävä. Kaikissa läpikäydyissä tapauksissa mentori pystyi tarjoamaan jonkun näistärooleista mentoroitavalle. Mentoroitava, puolestaan, otti tämän tuen vastaan jahyötyi siitä.

Mentorointi liiketoiminnan kehittämisen ja henkilökohtaisen kehittymisen välineenä. Case: Stora Enso Oyj Imatran tehtaat

Tämän tutkimuksen tavoitteena on teemahaastatteluin ja kyselytutkimuksen avulla selvittää Stora Enso Oyj:n Imatran tehtaiden edellytyksiä ja tavoitteita mentorointiohjelmaan siirtymisessä. Tavoitteena on myös selvittää miten mentorointiohjelma tulisi Imatran tehtailla käytännön tasoilla toteuttaa. Empiirisen osan lopussa ehdotetaan erästä vaihtoehtoa mentorointimalliksi. Parhaimmillaan mentorointi mahdollistaa nopeutetun, mutta samalla laaja-alaisen ja syvällisen omaksumisen, työuralla etenemisen ja tuen saamisen. Mentorointi voi olla myös keino siirtää ikääntyneiden työntekijöiden hiljaista tietoa, organisaatiokulttuuria ja yhteisiä toimintatapoja. Tutkimuksen mukaan Imatran tehtailla on sekä tarpeita ja halua että edellytyksiä siirtyä mentorointiin. Mentorointiohjelman toteuttaminen vaatii huolellista paneutumista ohjelman kriittisiin kohtiin, kuten mentorin valintaan, parien muodostukseen, tiedotukseen, koulutukseen ja ohjelman ”myymiseen” organisaatiolle.

Mentorointiohjelman kehittäminen toimintatutkimuksen keinoin

Tutkielma on toimintatutkimus mentoroinnin kehittämisestä Osuuskauppa Hämeenmaassa. Tutkielman tavoitteena on ollut suunnitella mentorointiohjelma osuuskaupalle ja kehittää sen sisältöä saatujen tutkimustulosten perusteella sekä kuvata mentoroinnin tuomia hyötyjä ohjelman osallistujille ennen ohjelman päättymistä. Mentorointi on keskeinen osa S-ryhmän osaamisen johtamista. Sen avulla voidaan kehittää tärkeitä osaamisia ja suunnata oppimista organisaation tavoitteiden saavuttamiseksi. Mentorointi tukee henkilöstöstrategian mukaista omaehtoista oppimista, jossa yksilöt ottavat vastuun oman ammattitaitonsa ylläpitämisestä ja kehittämisestä organisaation tuella. Tutkielman viitekehykseen on koottu mentoroinnin ja mentorointiohjelman kehittämiseen liittyviä teorioita ja näkökulmia. Viitekehyksen pohjalta on suunniteltu mentorointiohjelman sisältö ja valmennusmateriaalit. Suunnittelu- ja toteutusprosessi on kuvattu tutkielmassa toimintatutkimuksen luonteen mukaisesti. Ohjelmaa ja sen tuomia hyötyjä osallistujille on arvioitu työssä kirjallisen palautekyselyn ja teemahaastatteluiden avulla. Tutkielman keskeisiä tuloksia ovat ohjelman suunnittelua tukeneen viite-kehyksen kokoaminen ja mentorointiohjelman toteuttaminen sille asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Ohjelmaa on kehitetty tutkimustulosten perusteella ja tietoa mentoroinnin hyödyistä osallistujien näkökulmasta on kerätty.

Hiljaisen tiedon siirtämisen prosessi mentoroinnissa – näkökulmana kognitiivinen oppipoikamalli

Hiljainen tieto muodostaa organisaatioiden keskeisen kilpailutekijän, sillä sitä on vaikea kopioida. Hiljaista tietoa pyritään siirtämään erilaisia osaamisen kehittämisen menetelmiä hyödyntäen. Tässä tutkielmassa tutkitaan, miten hiljaista tietoa siirretään mentoroinnissa. Mentorointiin liittyvissä tutkimuksissa ei ole tutkittu sitä vuorovaikutukseen perustuvaa prosessia, jonka aikana hiljaista tietoa siirretään mentorilta aktorille. Tämä tutkielma toi lisää tietoa tähän tutkimusaukkoon. Tutkielman teoreettisessa osiossa esiteltiin kolme näkökulmaa, jotka muo-dostivat tutkielman viitekehyksen: hiljainen tieto ja sen siirtäminen, mentorointi sekä kognitiivinen oppipoikamalli. Tutkimusmenetelmänä käytettiin fenomenografista tapaustutkimusta. Tutkimuksen kohderyhmän muodostivat neljä mentori-aktori –paria, joita haastateltiin teemahaastattelulla. Empiiriset tulokset osoittivat, että hiljaisen tiedon siirtäminen mentoroinnissa tapahtui kognitiivisen oppipoikamallin vaiheita hyödyntäen. Kaikki kognitiivisen oppipoikamallin vaiheet esiintyivät mentorointiprosessissa. Siirrettävässä hiljaisessa tiedossa näyttäytyivät tiedon toiminnallinen, situationaalinen ja sosiaalinen luonne. Keskeisimmiksi hiljaisen tiedon siirtämisen menetelmiksi osoittautuivat mentorin läsnäolo, kuuntelu, kysymysten tekeminen ja aktorin oivalluttaminen. Tutkielman keskeisenä tuloksena ja toimenpide-ehdotuksena esitettiin hiljaisen tiedon siirtämisen malli mentoroinnissa, joka kehitettiin tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen ja tutkimuksesta saatujen tulosten pohjalta.

Kokemusperäisen tiedon jakaminen työkierrossa

Kokemusperäinen tieto on käytäntöihin sitoutunutta ja siirtyy pitkälti vuorovaikutuksen kautta. Organisaation toiminnalle keskeisenä osatekijänä sen jakamisen tulee olla suunnitelmallista. Tämä tutkimus keskittyy tarkastelemaan kokemusperäisen tiedon jakamista työkierron avulla. Työkierto osaamisen kehittämisen menetelmänä on laajalti organisaatioiden käyttämä, mutta sen tutkiminen kokemusperäisen tiedon osalta on ollut vähäistä. Tutkimuksen teoriaosuus tarkastelee tiedon jakamista ja omaksumista yksilön ja organisaation tasoilla hyödyntäen tietoperustaisen näkemyksen ja organisaation oppimisen teorioita, joiden kautta tutkimuksen viitekehys muotoutui. Tutkimuksen empiriaosuus toteutettiin kvalitatiivisina teemahaastatteluina, joissa haastateltiin kuutta työkierron mentori-oppija –paria. Tutkimuksen tulokset osoittivat työkierron olevan toimiva keino siirtää kokemusperäistä tietoa, johon merkittävimpinä keinoina vaikuttivat vuorovaikutuksellinen yhdessä työskenteleminen, sekä toiminnan organisoinnin suunnitelmallisuus. Tutkimuksen johtopäätöksenä esitettiin yhdenmukaisen työkierron suunnitelman rakentamista, sekä työkierron toteutumisen sitouttamista osaksi työn arviointia.

Mentoroinnin mahdollisuudet ja käytänteet osana puolustusvoimien henkilöstön kehittämistä

Olli Hartikainen käsittelee EUK 65:n tutkielmassaan mentorointia ilmiönä ja menetelmänä sekä pohtii mentoroinnin uusia käyttömahdollisuuksia puolustusvoimissa. Puolustusvoimissa on pitkät perinteet mentorointiin. Formaalien mentorointisuhteiden lisäksi puolustusvoimissa ilmenee runsaasti informaalia mentorointia. Mentorointi voidaan jakaa formaaliin, ohjattuun sekä informaaliin, itsestään muodostuvaan mentorointiin. Ohjattua mentorointia toteutetaan puolustusvoimissa tällä hetkellä erityisesti aliupseerien työssä-oppimisessa, kadettien koulutuksessa sekä ylimmän johdon osaaminen kehittämisessä. Lisäk-si informaalia mentorointia esiintyy kaikilla tehtävä- ja henkilöstöryhmätasoilla. Tutkimuksen luvussa kolme kuvataan mentointi ilmiönä ja menetelmänä. Mentoroinnilla on useita eri toteuttamismuotoja, näitä ovat mm. pari-, ryhmä-, vertais- sekä verkkomentorointi. Useimmiten mentorointiohjelma muodostuu eri menetemlien yhdistelmästä. Keskeistä men-toroinnin onnistumisen kannalta on työnantajan tuki ja resurssointi hankkeelle, mentori-aktori –parin yhteensopivuus, aktorin aktiivinen omien tarpeiden esiintuominen sekä mento-rin hyvä itsetuntemus sekä substanssi- ja vuorovaikutusosaaminen. Erityisiksi kehitystarpeiksi tutkimuksessa nousivat esille puolustusvoimissa toteutuvan infor-maalin mentoroinnin näkyväksi tekeminen sekä mentori-aktori -valmennuksen ja mentoroin-nin mallirakenteiden kehittäminen normi-/ohjetasalla. Tutkimustulosten pohjalta voidaan ar-vioida, että erityisesti keskijohto hyötyisi jo lyhyistä mentorointiohjelmista huomattavasti. Lisäksi puolustusvoimien tulisi henkilöstön eläkkeelle siirtymiseen liittyen luoda mentoroin-timallit hiljaisen tiedon varmistamiseen, jossa eläköityvien henkilöiden resurssit olisivat uu-sien tehtävänhoitajien käytettävissä myös eläköitymisen jälkeen. Tutkielmasta on noussut esille seuraavat jatkotutkimustarpeet: 1. Mentoroinnin malliraken-teiden luominen puolustusvoimatasolla. 2. Upseeriston mentorointiohjelmien suunnittelu jao-teltuna erikseen päällikkö- ja komentajatason tehtäviin ja esikuntatehtäviin. 3. Mentoroinnin mallirakenteiden suunnittelu erikoisupseereille ja siviileille painopisteenä vaativat asian-tuntijatehtävät 4. Mentoroinnin valmennusohjelman luominen sekä 5. Mentoroinnin palaute- ja laadunvarmennusjärjestelmän kehittäminen.