Iltapäivä kerhossa - vapaa-aikaa vai suoritusta?

Peruskoulun ensimmäisen ja toisen luokan oppilaat ovat opintiensä alussa mutta vielä lähellä varhaislapsuuden leikin ja vapauden maailmaa. Vuodesta 2004 alkaen heillä on ollut lakisääteinen oikeus osallistua koulunjälkeiseen aamu- tai iltapäiväkerhoon. Läksyjenteon, välipalan ja askartelun tai muun ohjatun harrastusmuodon lisäksi kerhossa on mahdollisuus myös vapaaseen leikkiin ja toimintaan. Iltapäiväkerhot ovat niin vanhempien kuin lasten suosima vapaa-ajanviettotapa, jonka valitsevat lähes kaikki 1.-luokkalaisten ja osa 2.-luokkalaisten lasten vanhemmista, vanhempien mukaan erityisesti turvallisuussyistä. Tämän laadullisen, lapsuuden sosiologiaan ja yleiseen sosiologiaan kiinnittyvän, mutta myös kasvatustieteestä ja filosofiasta aihetta lähestyvän pro gradu -työn tavoitteena on tarkastella lasten hyvinvointia ja iltapäiväkerhon kasvatusvuorovaikutusta autonomian, toimijuuden ja sosiaalisuuden näkökulmasta. Aineistoanalyysin selektiivisessä vaiheessa ydinkategorioiksi nousivat auktoriteetin laatu ja valvonnan määrä. Tutkielman empiirinen aineisto koostuu tutkimuskohteeksi satunnaisesti valitun, suuren eteläsuomalaisen kunnan koulun tiloissa järjestetyn iltapäiväkerhon etnografisesta havainnoinnista, 14 lapsen parihaastatteluista ja kymmenelle vanhemmalle lomakkeella esitetyistä kysymyksistä. Analyysimenetelmänä on etnografia ja grounded theoryna tunnettu metodi. Tutkielman perusteella henkilökunnan pedagogisen auktoriteetin laatu ja kasvatusote kuvastavat kasvatuskulttuurien ja lapsuudesta käytävän määrittelyn murrosta, samoin kuin kerhon asemaa koulun ja vapaa-ajan välimaastossa. Vuorovaikutuksessa auktoriteetin laatu näyttäytyy enemmän autoritäärisena kuin neuvottelevana ja osallistavana, mutta on sekoitus molempia. Lasten autonomisuus ja osallisuus toteutuvat aineiston valossa puutteellisesti. Myös lasten käsitys ja tieto oikeuksistaan tuoda esiin mielipiteensä on epävarmaa. Jatkuva valvonta ja toiminnan muutokset edellyttävät lapsilta herkeämätöntä reagointi- ja muutosvalmiutta, mikä ei vastaa iltapäiväkerhoille asetettujen toiminnan perusteiden mukaista rentoutumisen, virkistyksen tai levon toteutumista. Toisaalta vertaissuhteilla on suuri rooli lasten voimavarana tiukan aikuisjohtoisessa toimintaympäristössä. Toimijuutta ilmentävä, vaikeasti havaittava ja monia muotoja saava lasten keskinäinen vertaiskulttuuri toimii yhdistävänä siteenä lasten välillä ja vahvistaa heidän keskinäistä sosiaalisuuttaan ja yhteenkuuluvuuttaan. Samalla se korostaa lasten ja aikuisten suhteen hierarkkisuutta ja vastakkaisuutta yhteistoiminnan sijaan. Tutkielma jättää avoimeksi kysymyksen auktoriteetin laadun ja valvonnan määrän vaikutuksesta iltapäiväkerholapsiin ja heidän myöhempään kasvuunsa itseensä luottaviksi, autonomisiksi kansalaisiksi nopeasti muuttuvassa maailmassa. Jatkuvan konfliktin uhan alainen ilmapiiri ei edesauta luottamuksellisen ilmapiirin syntymistä. Kasvatusinstituutiossa välttämätön auktoriteetti voi olla monenlaista, autonomiaa ja luottamusta edistävää, yksipuolista kurikasvatusta tai epäröivä sekoitus molempia. Sen laadulla ja määrällä on merkitystä iltapäiväkerholasten hyvinvoinnin kannalta. Koulun jälkeisessä iltapäivässä lasten vapaan toiminnan, levon ja liikunnan mahdollisuuksiin, riittäviin ja tarkoituksenmukaisiin toimintatiloihin ja ohjaajien kasvatusvalmiuksiin tulee tämän tutkielman valossa myös kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Lapsuus, hyvinvointi, joustava kasvatus, kasvatuskulttuurien murros, vertaiskulttuuri, vuorovaikutus, auktoriteetin laatu, valvonta

Isänmaamme keisari : Eliitin kansallisen identiteetin murros ja suomalaisen isänmaan rakentuminen autonomian ajan alussa

The emperor of our fatherland The changing national identity of the elite and the construction of the Finnish fatherland at the beginning of the autonomy This study addresses the question of changing national identity of the elite at the beginning of the autonomy (1808 1814) in Finland. Russia had conquered Finland from Sweden, but Finland was not incorporated into the Russian Empire. Instead, it was governed as separately administered area, and Finland retained its own (laws of the realm of Sweden) laws. The inclusion in the Russian Empire compelled the elite of Finland to deliberate their national identity; they had to determine whether they remained Swedes or became Finns or Russians. The elite chose to become Finns, which may seem obvious from the nowadays perspective, but it cannot be taken for granted that the Swedish speaking and noble elite converted their local Finnish identity into a new national identity. The basis of this study is constructive in a sense that identity is not seen as stable and constant. Theoretical background lies on Stuart Hall s writings on national identity, which offer good practical methods to study national identity. According to Hall identity is based mainly on difference , difference to others . In practice this means how elite began to define themselves in contrast to Swedes and Russians. The Finnish national identity was constructed in contrast to Swedes due to the political reasons. In order to avoid Russians suspicions Finns had to diverge from Sweden. Sweden had also gone trough coup d état, which was disliked by the elite of Finland. However, the attitudes of the elite towards Sweden remained somewhat ambiguous. Even if it was politically and rationally thinking wisest to draw away from Sweden, emotionally it was difficult. Russia, on the other hand, had been for centuries the archenemy of the Finns as well as all the Swedes. The fear of the Russians was mainly imaginary. Russians were seen as cruel barbarians who hated and resented Finns. The Finnish national identity was constructed above all in contrast to the Russians, for the difference to Russia was seen as a precondition for the existence of Finland. Respectively, the new position of Finland also required approaching towards Russia, which was in its nature very pragmatic. The elite contrived to get rid off its prejudice against Russians on intellectual level, but not on emotional level. At the beginning of the autonomy the primary loyalty of the elite was directed into the Finnish fatherland and its habitants. This was a radical ideological change, because traditionally the loyalty of the elite had focused on monarch and monarch s realm. However, the role of Alexander I was crucial. According to the elite the emperor had granted them a new fatherland. The former native country (Finland) was seen as a new fatherland instead of Sweden. The loyalty of the elite to the emperor generated from the reciprocal gratitude; Alexander I had treated their native country so mercifully. The elite felt strong personal responsibility for Finland s existence. The elite believed that the future of Finland rested on their shoulders. Alexander I had given them fatherland, but it was in the hands of the elite to construct the Finnish state and national spirit. The study of the Finnish national identity brings forth also that the national identity was constructed by emphasizing Finns civic rights. The civic rights were essential part of the construction of the Finnish national identity, for the difference between Finns and Russians was based on Finns own laws and privileges, which the emperor of the Russia had ensured.

Vallankumous kotona! : Arkielämän visuaalinen murros 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa

Revolution at home! Visual Changes in Everyday Life in Finland in the Late 1960s and Early 1970s The purpose of my research was to investigate the visual changes in private homes in Finland during the 1960s and 1970s. The 1960s is often described as a turning point in Finnish life, a time when the society's previous agricultural orientation began to give way first to an industrial orientation and then, by the end of the 1970s, to a service orientation. My title refers to three elements in the transition period: the question of daily life; the timeframe; and the visual changes observable in private homes, which in retrospect signalled a kind of revolution in the social orientation. Those changes appeared not only in colours and designs but also in the forms and materials of household objects. My premise is that analysing interiors from a historical perspective can reveal valuable information about Finnish society and social attitudes, information that might easily escape attention otherwise. I have used the time-honoured method of collecting narratives. As far back as Aristotle, formulating narratives has been a means of gaining knowledge. By collecting and classifying narratives about the 1960s and 1970s, it is possible to gain new insight into these important decades. The archetypal 1960s narrative, involving student demonstrations and young people's efforts to improve society, is well known. Less well known is the narrative that relates the changes going on in daily life. Substantially the study focuses mainly on fabrics, porcelain ware and the use of plastics. Marimekko's style is especially important when following innovations in the 1950s, 1960s and 1970s. Porcelain production at the Arabia factory was another element that had a great influence on the look of Finnish homes and kitchens; and a further widespread phenomenon of the late 1960s and early 1970s was the use of plastics in many different forms. Further evidence was sought in Anttila department store mail catalogues, which displayed products that were marketed on a large scale, as well as in magazines such as Avotakka. The terminal point of the visual evolution is the real homes, as seen in the questionnaire "Homemade". I have used the 800 pages of the oral history text that respondents of the Finnish Literature Society have written about their first home in the 1960s. I also used archival material on actual homes in Helsinki from the archives of the Helsinki City Museum. The basic story is the elite narrative, which was produced by students in the 1960s. My main narrative from the same time is visual change in everyday life in the late 1960s and early 1970s. I have classified the main narrative of visual change into four subcategories: the narrative of national ideas, the narrative of a better standard of living, the narrative of objects in the culture of everyday life and the narrative of changing colour and form.

Uuden median murros Alma Mediassa, Sanoma Oy:ssä ja Yleisradiossa 1994-2004

This is a qualitative and multimethodological comparative study, which consists of two main parts: examining the development of new media and analysing and comparing the new media strategies of the three companies studied (Alma Media, Sanoma and the Finnish Broadcasting Company Yleisradio). The study includes the first large-scale review in Finnish of the development of new media, paying attention to the birth of the Internet as well as to mobile media, web TV and any other element of new media. It also concentrates on the function of electronic distribution channels before the age of the Internet, e.g. cable text and videotext. Answers about how the three traditional Finnish media houses began spreading their content to the Internet and wireless applications in 1994–2004 are also given. In researching the new media strategies the study pays special attention to the attitudes that the three media companies adopted towards the Internet and other forms of new media in their strategies during the years in question. By analysing and comparing, e.g., the companies’ strategies and their investments, the study ascertains whether the companies had a joint functional model in adopting new media or acted totally on their own without taking too much notice of the media field overall. The study makes extensive use of previously published material. The researcher has also interviewed almost twenty people who were involved in getting the companies’ new media functions under way. The methods for the interviews were dialogue and snowball sampling. The researcher has created a classification in which he divides the business strategies into four different categories: active strategy, careful strategy, permissive strategy, and passive strategy. In comparing and analysing the companies the researcher has used the classification devised by Allan Afuah & Christopher L. Tucci. The seven element classification consists of dominant managerial logic, competency trap, fear of cannibalisation and loss of revenue, channel conflict, political power, co-opetitor power and emotional attachment. In analysing the company strategies the researcher has also noted the classifications of convergence made by Everette E. Dennis and Graham Murdock as well as the aspects formulated by Sylvia Chan-Olmsted and Louisa Ha concerning the success of the companies in adopting the Internet into their functions. Based on all these classifications and by further developing them the researcher analyses and compares the success of the new media strategies of the three Finnish companies. The outcome of the study is a conclusion as to what kind of strategies the companies have carried out their new media functions and how they have succeeded in it.

Huellas de Eros y Thánatos en la narrativa de Diamela Eltit : La palabra en movimiento en el juego entre tropos, metáforas y deconstrucciones lingüísticas

Väitöskirja analysoi espanjan kielen dekonstruktioita ruumiin metaforista ja troopeista koostuvassa aineistossa chileläisen kirjailijan Diamela Eltitin (1949 -) neljässä romaanissa: Lumpérica (1983), Vaca sagrada (1991), El infarto del alma (1994) ja Los trabajadores de la muerte (1998). Näkökulma on kielen muutoksessa Eltitin proosassa 1980- ja 1990-luvuilla alkaen kokeellisesta huippuvaiheesta 1983, jolloin hän julkaisi esikoisromaaninsa Lumpérica. Tutkimus korostaa Eltitin romaanien historiallista arvoa, kirjallisuuden tapaa murtaa kielen rakenteita ja sitä miten tämä murros kytkeytyy taideteoreettiseen muutokseen kulttuuridiskursseissa. Tutkimus tarkastelee Eltitin kehityskaarta kenraali Augusto Pinochetin sotilasvallankaappauksesta 1973 halki sotilashallituksen kauden (1973-1990) aina kansalaisyhteiskunnan vahvistumiseen ja vuoteen 1998. Tutkimus analysoi ruumiin troopeista ja metaforista koostuvaa tutkimusaineistoa lingvistiikan, kirjallisuustieteen, historian ja sukupuolen tutkimuksen monitieteisessä viitekehyksessä. Sen vuoksi väitöskirja liittyy espanjalaisen filologian, yleisen kirjallisuustieteen, Latinalaisen Amerikan tutkimuksen ja naistutkimuksen oppiaineisiin. Kolme tärkeintä oppiteoreettista runkoa ovat lingvistinen strukturalismi, dekonstruktio ja feministiset kirjallisuusteoriat. Dekonstruktiivinen lähestymistapa tekstiin korostaa kielen merkityksen muodostumisen filosofista perustaa. Se pyrkii selvittämään, miten merkitys muodostuu kirjoittajan, tekstin ja lukijan välillä. Tekstikritiikki koostuu semanttisesta ja dekonstruktiivisesta tekstianalyysistä, jonka metodologisen mallin perusta on tanskalaisen kielitieteilijän Louis Hjelmslevin (1899-1965) kielitieteellinen malli. Väitös ei käytä mallia suoraan, vaan soveltaa sitä kaunokirjallisuuden tutkimukseen. Oppiteoreettisen viitekehyksen osalta tutkimus sijoittuu strukturalismin ja poststrukturalismin murrokseen. Tutkimus korostaa Eltitin radikaalia muotokieltä ja teatraalisuutta, hänen kielensä visuaalisuutta ja ruumiin metaforien eroottista jännitettä, mikä ilmenee mm. falloksen metaforaksi tulkitun hehkuvan valon kuvissa romaanissa Lumpérica. Vanhat kreikkalaiset myytit Éros ja Thánatos kasvavat esille länsimaisen taidehistorian perinteestä ja kontekstualisoituvat uusiksi kielikuviksi Chilen kirjallisessa maaperässä. Ne muodostavat Eltitin taiteellisen tuotannon pysyvän aihepiirin ja luovat teoksiin synkkää ja karua virettä sekä tummia ja eroottisia sävyjä. Tutkimus osoittaa, että Eltit dekonstruoi kieltä, mutta dekonstruktiot eivät ole jatkuvia eivätkä samanlaisia kaikissa romaaneissa. Kielellisten dekonstruktioiden variaatio on laaja eikä Eltit murra kielen syntaktisia ja morfologisia rakenteita kaikissa teksteissään. Tutkimuksen perusteella väitän, että Eltitin kirjoituksesta puhuttaessa useat tutkijat käyttävät epämääräisesti dekonstruktio-termiä. Useiden tutkijoiden toteamus dekonstruktiosta Diamela Eltitin kirjallisessa tuotannossa pysyvänä piirteenä on epätäsmällinen. Sen sijaan dekonstruktiivinen kirjoitus tarkoittaa Eltitillä laajasti vaihtelevaa lähestymistapaa kieleen, mikä ilmenee kehityslinjana hänen tuotannossaan ja eri tavoin jokaisessa teoksessa.

Idyll eller verklighet? : Albert Edelfelt och Gunnar Berndtson i det moderna genombrottets ambivalens

Idyll or Reality? Albert Edelfelt, Gunnar Berndtson and the ambivalent breakthrough of modernity Albert Edelfelt (1854-1905) and Gunnar Berndtson (1854-1895) have much in common. In this dissertation, I study their paintings of local peasants and fishermen and of the gentry’s summer in the county of Uusimaa in southern Finland, in the context of Nordic history of ideas. The breakthrough of modernity, with its attention on debating social problems, provides a novel angle into the oeuvres of the two artists. My focus is on the paintings which emerge in the collision of the public discussion of social matters and the values of the artists’ manorial milieu. The artists’ relation to the public discussion is scrutinized through two of the main topics: the question of the common people and democracy, and the question of equality between men and women. My dissertation is a contextual study which is based on the analysis of the artworks of Edelfelt and Berndtson, on their letters, and on the study of drama and fiction of their time. The notion “liberté, egalité, fraternité” is linked to the breakthrough of modernity. Both artists were aware of the ideal of equality. They used the means and the themes of contemporary art in their presentations, but their pictures contain the ideal of an earlier epoch: the hardworking, but still complacent common people. This conception of the common people is also reflected in the poems of J. L. Runeberg. Women of the late 19th century challenged woman’s primary role as wife and mother. In Edelfelt’s and Berndtson’s depictions of the gentry enjoying summer, women and children have the main role. Notwithstanding the debate of the breakthrough of modernity they depicted women almost without exception as good mothers. Their paintings often depict lazy days in the sunshine, which were, in reality, rare moments for the mistress of the house. Edelfelt’s and Berndtson’s subjects from the Uusimaa countryside coincide with the topics of the breakthrough of modernity, but both the pictures of the common people and the depictions of the gentry enjoying summer, are a retouched picture of reality, often an idyll, in which the public discussion of social matters is evident only materially or not at all.

Vanhoillislestadiolaisuuden modernisaatioprosessi : näkökulmia yhteiskunnan muutokseen ja yksilöllisyyden käsittelyyn Alajärven vanhoillislestadiolaisuuden kautta

Tutkielma käsittelee vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suhteutumista yhteiskunnan modernisaatioprosessiin nälkävuosista 2000-luvulle. Aihepiiriä tarkastellaan lähinnä Etelä-pohjanmaan itäosissa Järviseudulla sijaitsevan Alajärven kunnan alueesta käsin. Alajärven puitteissa käsitellään myös lestadiolaisuuden laajempaa kontekstia sekä sen suhteutumista Suomen historiaan ja yhteiskunnan rakenteisiin ja niiden muutoksiin. Yksilön, joukkoliikkeen ja yhteiskunnan suhteita ja merkityksiä avataan tutkielmassa psykohistoriallisten teorioiden kautta. Historiallista muutosta jäsennetään puolestaan modernisaation määrittelyillä. Tutkielman lähdemateriaali perustuu arkistoaineistoon, jossa keskeisessä osassa ovat Alajärven seurakunnan arkisto, sekä Alajärven rauhanyhdistyksen arkisto. Myös herätysliikkeen lehtiä ja muistitietoa käytetään lähdemateriaalina. Lestadiolaisuus saapui Alajärvelle suurten nälkävuosien jälkeen 1870-luvulla. Liikkeen saapumisvaihe voidaan käsittää osana laajempaa yhteiskunnallista muutosta, jossa yksilön kasvava vastuu esimerkiksi rahatalouden muodossa muutti yksilön asemaa ja minuuden rakentumisen ehtoja. Herätysliikkeen ensimmäiset saarnamiehet näyttäytyvät lähteissä murrosprosessin eläjiksi. Lestadiolaisten saarnamiesten nimiä löytyy varsin paljon esimerkiksi kirkkokurinalaisten luettelosta, erilaisista siveellisyysrikkomuksista syytettynä. Lestadiolaisuuden leviäminen liittyy läheisesti myös siirtolaisuuteen. Lestadiolaisuuteen liittyy varhaisvaiheista lähtien niin sanotut liikutukset, jotka voidaan tulkita minäintegraation katoamiseksi ja tiedostamattomien hahmojen nousemiseksi hallitsemaan käyttäytymistä uskonnollisen, olemassaolon ahdistusta symboloivan, puheen seurauksena. Uuden vuosisadan alkupuoliskolla lestadiolaisuus loi asemansa seudun suurimpana hengellisenä liikkeenä ja ylipäätään suurimpana joukkoliikkeenä. Joukkoliikkeellä oli minuuden ja maailman suhteita jäsentävä rooli, ja siihen sulautuminen koettiin usein paluuna turvallisen seurakuntaäidin helmaan. Metaforat voidaan tulkita psykohistoriallisesti paluuna varhaislapsuuden menetettyyn tai saavuttamattomaan asetelmaan. Vanhoillislestadiolaisuus paalutti vuosisadan alkupuoliskolla arvomaailmansa voimakkaasti valkoisen Suomen arvomaailmaan ja ihanteisiin. Toisen maailmansodan jälkeinen yhteiskuntarakenteen nopea muutos maatalousvaltaisesta kunnasta palvelu- ja teollisuusvetoiseksi yhteiskunnaksi, sekä yleinen muuttoliike maalta kohti suurempia keskuksia aiheuttivat suomalaisessa yhteiskunnassa laajan kulttuuri- arvo ja elämäntapamurroksen. Tämä murros näkyy vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä kriisitilana, jonka alkusysäys oli liikkeen sivistysporvariston erkaantuminen herätysliikkeestä etenkin suuremmissa kaupungeissa 1960-luvun alussa. Alajärvellä varsinaista hajaantumista ei tapahtunut, mutta yhteiskunnan muuttuminen heijastui voimakkaasti vanhoillislestadiolaiseen kulttuuriin ja vanhoillislestadiolaisuus kääntyi voimakkaasti sisäänpäin modernisaation elementtien levitessä laajemmin liikkeen agraarisille ydinalueille 1960- ja 1970-luvuilla. Tästä kumpuaa liikkeessä voimakas kuohunta, jossa uskonnollinen todellisuus ja pahuuden lohkominen "maailmaan" nousevat keskeiseen asemaan. Henkilöitä, jotka eivät jakaneet ryhmän yhteisiä ihanteita ja kokemuksia pyrittiin saamaan kuriin niin sanotuissa hoitokokouksissa. Yksimielisyys ja "yhteinen rakkaus" suhteessa kollektiiviin on keskeinen piirre vanhoillislestadiolaisen liikkeen itsemäärittelyissä 1970-luvulla. Alajärven suurimman hengellisen liikkeen jäsenmäärä kääntyy laskuun 2000-luvun alussa. Kasvun pysähtyminen selittyy pitkälti yleisellä muuttoliikkeellä jonka myötä vanhoillislestadiolaisuuden painopiste on siirtynyt kohti Etelä-Suomea ja suurien kaupunkien ympäristöön. Postmoderni kulttuuri on asettanut vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen uudenlaiseen asemaan. Yksilön vapauden ja individualismin korostuksissa traditionaalinen liikkeen sisällä on heränneet kysymykset etenkin yhteisön roolista yksilön suhteellisen toimintavapauden määrittelijänä. Vanhoillislestadiolainen joukkoliike kantaa vielä 2000-luvullakin merkityssisältöjä, joissa yksilö ikään kuin uhrautuu yhteisön hyväksi ja kannattelee kollektiivisia rakenteita.

Ranskan rooli ja asema läntisessä liittoutumassa neljännen ja viidennen tasavallan vaihtumakohdassa 1956-1958

The study discusses the position of France as the United States’ ally in NATO in 1956-1958. The concrete position of France and the role that it was envisioned to have are being treated from the point of view of three participants of the Cold War: France, the United States and the Soviet Union. How did these different parties perceive the question and did these views change when the French Fourth Republic turned into the Fifth in 1958? The study is based on published French and American documents of Foreign Affairs. Because of problems with accessibility to the Soviet archival sources, the study uses reports on France-NATO relations of Pravda newspaper, the official organ of the Communist Party of the USSR, to provide information about how the Soviet side saw the question. Due to the nature and use of source material, and the chronological structure of the work, the study belongs methodologically to the research field of History of International Relations. As distinct from political scientists’ field of research, more prone to theorize, the study is characteristically a historical research, a work based on qualitative method and original sources that aims at creating a coherent narrative of the views expressed during the period covered by the study. France’s road to a full membership of NATO is being treated on the basis of research literature, after which discussions about France’s position in the Western Alliance are being chronologically traced for the period of last years of the Fourth Republic and the immediate months of coming back to power of Charles de Gaulle. Right from the spring of 1956 there can be seen aspirations of France, on one hand, to maintain her freedom of action inside the Western Alliance and, on the other, to widen the dialogue between the allies. The decision on France’s own nuclear deterrent was made already during the Fourth Republic, when it was thought to become part of NATO’s common defence. This was to change with de Gaulle. The USA felt that France still fancied herself as a great power and that she could not participate in full in NATO’s common defence because of her colonies. The Soviet Union saw the concrete position of France in the Alliance as in complete dependence on the USA, but her desired role was expressed largely in “Gaullist” terms. The expressions used by the General and the Soviet propaganda were close to each other, but the Soviet Union could not support de Gaulle without endangering the position of the French Communist Party. Between the Fourth and Fifth Republics no great rupture in content took place concerning the views of France’s role and position in the Western Alliance. The questions posed by de Gaulle had been expressed during the whole period of Fourth Republic’s existence. Instead, along with the General the weight and rhetoric of these questions saw a great change. Already in the early phase the Americans saw it possible that with de Gaulle, France would try to change her role. The rupture took place in the form of expression, rather than in its content.

Oppimisen kohteen ja oppijan vastavuoroinen kehitys : Teleyrityksen asiakaspalvelun työyhteisöjen oppimiskäytäntöjen uudistaminen osana teknologis-taloudellista kumousta

Reciprocal development of the object and subject of learning. The renewal of the learning practices of front-line communities in a telecommunications company as part of the techno-economical paradigm change. Current changes in production have been seen as an indication of a shift from the techno-economical paradigm of a mass-production era to a new paradigm of the information and communication technological era. The rise of knowledge management in the late 1990s can be seen as one aspect of this paradigm shift, as knowledge creation and customer responsiveness were recognized as the prime factors in business competition. However, paradoxical conceptions concerning learning and agency have been presented in the discussion of knowledge management. One prevalent notion in the literature is that learning is based on individuals’ voluntary actions and this has now become incompatible with the growing interest in knowledge-management systems. Furthermore, commonly held view of learning as a general process that is independent of the object of learning contradicts the observation that the current need for new knowledge and new competences are caused by ongoing techno-economic changes. Even though the current view acknowledges that individuals and communities have key roles in knowledge creation, this conception defies the idea of the individuals’ and communities’ agency in developing the practices through which they learn. This research therefore presents a new theoretical interpretation of learning and agency based on Cultural-Historical Activity Theory. This approach overcomes the paradoxes in knowledge-management theory and offers means for understanding and analyzing changes in the ways of learning within work communities. This research is also an evaluation of the Competence-Laboratory method which was developed as part of the study as a special application of Developmental Work Research methodology. The research data comprises the videotaped competence-laboratory processes of four front-line work communities in a telecommunications company. The findings reported in the five articles included in this thesis are based on the analyses of this data. The new theoretical interpretation offered here is based on the assessment that the findings reported in the articles represent one of the front lines of the ongoing historical transformation of work-related learning since the research site represents one of the key industries of the new “knowledge society”. The research can be characterized as elaboration of a hypothesis concerning the development of work related learning. According to the new theoretical interpretation, the object of activity is also the object of distributed learning in work communities. The historical socialization of production has increased the number of actors involved in an activity, which has also increased the number of mutual interdependencies as well as the need for communication. Learning practices and organizational systems of learning are historically developed forms of distributed learning mediated by specific forms of division of labor, specific tools, and specific rules. However, the learning practices of the mass production era become increasingly inadequate to accommodate the conditions in the new economy. This was manifested in the front-line work communities in the research site as an aggravating contradiction between the new objects of learning and the prevailing learning practices. The constituent element of this new theoretical interpretation is the idea of a work community’s learning as part of its collaborative mastery of the developing business activity. The development of the business activity is at the same time a practical and an epistemic object for the community. This kind of changing object cannot be mastered by using learning practices designed for the stable conditions of mass production, because learning has to change along the changes in business. According to the model introduced in this thesis, the transformation of learning proceeds through specific stages: predefined learning tasks are first transformed into learning through re-conceptualizing the object of the activity and of the joint learning and then, as the new object becomes stabilized, into the creation of new kinds of learning practices to master the re-defined object of the activity. This transformation of the form of learning is realized through a stepwise expansion of the work community’s agency. To summarize, the conceptual model developed in this study sets the tool-mediated co-development of the subject and the object of learning as the theoretical starting point for developing new, second-generation knowledge management methods. Key words: knowledge management, learning practice, organizational system of learning, agency

R. D. Laingin antipsykiatrinen kritiikki teoksessa Divided Self

Analysoin tutkimuksessani radikaalin antipsykiatrian hulluuskäsityksiä ja psykiatrian kritiikkiä osana 1960-luvun vastakulttuuria ja kulttuurista murrosta. Alkuperäislähteeni on R. D. Laingin Divided Self: An Existential Study in Sanity and Madness (1960), jossa Laing käsitteli ajatuksiaan skitsofreenikoiden kokemusmaailmasta ja psykiatrisen katseen kohdentumisesta ymmärtämiseen ja empatiaan potilassuhteessa. Hän lähestyi aihettaan eksistentialistis-fenomenologisesta näkökulmasta ja sai leiman hulluuden romantisoijana ehdottaessaan myöhemmin 1960-luvulla, että kaikki psykoottiset matkat saattoivat johtaa yksilön ”uudelleensyntymään”. 1960-luvulla erityisesti psykiatreista ja sosiologeista koostuva joukko toi esiin kriittisiä näkemyksiä mielisairaalapotilaiden oikeuksista ja hoidosta samalla kyseenalaisten sairauksien medikaalisen mielen. He kommentoivat samalla sekä psykiatrian vallan käyttöä, että länsimaisen sivilisaation tilaa. Sodan jälkeisen maailman murros eli teknologian kasvu, kaupungistuminen ja arvojen materiaalistuminen vähensivät mahdollisuutta ihmisten sosiaalisten tarpeiden tyydyttämiseen. Nämä aiheuttivat henkilökohtaisella tasolla arvojen yhteentörmäyksiä, mistä 1960-luvun vastakulttuurit, kuten antipsykiatria, saivat kasvualustaa. Laingin teos avaa yhden näkökulman 1960-luvun ajatteluun ja kulttuuriin, jossa elettiin uudenlaisten elämäntapojen etsimisen aikaa. Laingin esittämät argumentit saivat laboratorion Kingsley Hallin terapeuttisesta yhteisöstä, joka perustettiin The Philadelphia Associationin tuella Lontoon East Endiin vuonna 1965. Tarkastelen yhteisöä paikkautopiana ja vaihtoehtona mielisairaalahoidolle. Laingin teoksen ja Kingsley Hallin kokeilun kautta asetan antipsykiatrian osaksi 1960-luvun vastakulttuuristen liikkeiden kirjoa.

Suomen maakuntien työttömyys, muuttoliike ja omistusasuminen

Alueelliset erot taloudellisessa kehityksessä Suomessa ovat kärjistyneet viime vuosikymmenten aikana, kun palveluyhteiskunnan murros on keskittänyt Suomen talouskasvua etelä- ja länsirannikon kasvukeskuksiin. Aiemmissa empiirisissä tutkimuksissa Suomen työmarkkinoilla on havaittu olevan säännönmukaisia alueellisia piirteitä. Työttömyyden alue-erojen on havaittu olevan suuria ja myös ajallisesti pysyviä, eikä alueellisten työttömyysasteiden ole havaittu lähentyvän toisiaan pitkällä aikavälillä. Alueelliset työttömyysasteet ovat kuitenkin kehittyneet samansuuntaisesti kansantaloudellisten suhdanteiden mukana, joskin kausi- ja suhdannevaihtelu on ollut voimakkaampaa Itä- ja Pohjois-Suomessa verrattuna Etelä-Suomeen. Alueellisen työn kysynnän on havaittu sopeutuvan lähinnä työttömyysasteen välityksellä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten työn kysyntä- ja tarjontashokit vaikuttavat alueelliseen kehitykseen käyttäen mittareina muuttoliikettä ja työttömyyttä. Lisäksi tarkastellaan sitä, millainen vaikutus omistusasumisen suhteellisella osuudella kaikista asumistyypeistä on muuttoliikkeeseen ja työttömyyteen. Esitettyjen teorioiden mukaan korkea omistusasumisen osuus jarruttaa muuttoliikettä ja näin se hidastaa muuttoliikkeen työttömyyttä tasaavaa vaikutusta. Tämän tutkimuksen metodologiaksi valittiin vektoriautoregressiivisen (VAR) mallin muodostamisen, joka soveltui käyttöön sen nauttiessa suosiota tuoreimpien alueellisen kehitysten tutkimusmenetelmänä sekä sen soveltuessa mainiosti käytetylle pitkälle aikasarja-aineistolle. VAR-mallin lähestymistavaksi otettiin Toda-Yamamoton Granger-kausaalisuusmenetelmä. Todan ja Yamamoton esittämän Granger-kausaalisuusmenetelmän tärkeimpiä ansioita on se, että Granger-kausaalisuuden määrittämiseksi VAR-malleja voidaan muodostaa muuttujien tasoilla ja yleisiä rajoitteita voidaan testata luotettavasti, vaikka aikasarjat olisivat integroituneita tai yhteisintegroituneita. Tarkastelussa käytetty aineisto on maakuntatason aineisto työttömyysasteista ja nettomuuttoliikkeestä vuosilta 1987–2013. Tarkastelu etenee mallin stationaarisuus- ja sopivuustarkastelujen kautta varsinaiseen kausaalisuustarkasteluun Wald-testin kriteerien perusteella. Suoritetun empiirisen mallin avulla saatiin selville monenlaisia kausaalisuusvaikutuksia, mikä ei toisaalta ollut yllättävää peilaten tuloksia aiempaan tutkimukseen kotimaisen alueellisen kehityksen osalta. Kaksisuuntaista Granger-kausaalisuutta löydettiin kahden pohjoisen maakunnan osalta, tarjontavetoista kehitystä kuvaavaa, nettomuuttoliikkeen Granger-aiheuttamaa työttömyyttä, löydettiin Etelä- ja Länsi-Suomen maakunnista. Sen sijaan kysyntävetoista kehitystä ilmaisevaa, työttömyys Granger-aiheuttaa nettomuuttoliikettä, vaikutusta voitiin huomata olevan Keski- ja Itä-Suomen maakunnissa. Tilastollisesti merkityksettömiä tuloksia havaittiin myös jonkin verran ja ne kohdistuivat länsirannikon ja Keski-Suomen alueen maakuntiin. Omistusasumisen osuudet eivät olleen mukana VAR-mallissa aineiston rajoittuneisuuden vuoksi. Jatkotarkastelussa maakuntien VAR-mallin tulosten perusteella pyrittiin löytämään yhteneväisyyksiä maakuntien välillä käyttäen apuna omistusasumisen keskimääräisiä osuuksia. Tulokset olivat kuitenkin hyvin hajanaisia, eikä omistusasumisen suuruuden vaikutuksista pystytty tässä tutkimuksessa löytämään luotettavia tuloksia.

Suomen maakuntien työttömyys, muuttoliike ja omistusasuminen

Alueelliset erot taloudellisessa kehityksessä Suomessa ovat kärjistyneet viime vuosikymmenten aikana, kun palveluyhteiskunnan murros on keskittänyt Suomen talouskasvua etelä- ja länsirannikon kasvukeskuksiin. Aiemmissa empiirisissä tutkimuksissa Suomen työmarkkinoilla on havaittu olevan säännönmukaisia alueellisia piirteitä. Työttömyyden alue-erojen on havaittu olevan suuria ja myös ajallisesti pysyviä, eikä alueellisten työttömyysasteiden ole havaittu lähentyvän toisiaan pitkällä aikavälillä. Alueelliset työttömyysasteet ovat kuitenkin kehittyneet samansuuntaisesti kansantaloudellisten suhdanteiden mukana, joskin kausi- ja suhdannevaihtelu on ollut voimakkaampaa Itä- ja Pohjois-Suomessa verrattuna Etelä-Suomeen. Alueellisen työn kysynnän on havaittu sopeutuvan lähinnä työttömyysasteen välityksellä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten työn kysyntä- ja tarjontashokit vaikuttavat alueelliseen kehitykseen käyttäen mittareina muuttoliikettä ja työttömyyttä. Lisäksi tarkastellaan sitä, millainen vaikutus omistusasumisen suhteellisella osuudella kaikista asumistyypeistä on muuttoliikkeeseen ja työttömyyteen. Esitettyjen teorioiden mukaan korkea omistusasumisen osuus jarruttaa muuttoliikettä ja näin se hidastaa muuttoliikkeen työttömyyttä tasaavaa vaikutusta. Tämän tutkimuksen metodologiaksi valittiin vektoriautoregressiivisen (VAR) mallin muodostamisen, joka soveltui käyttöön sen nauttiessa suosiota tuoreimpien alueellisen kehitysten tutkimusmenetelmänä sekä sen soveltuessa mainiosti käytetylle pitkälle aikasarja-aineistolle. VAR-mallin lähestymistavaksi otettiin Toda-Yamamoton Granger-kausaalisuusmenetelmä. Todan ja Yamamoton esittämän Granger-kausaalisuusmenetelmän tärkeimpiä ansioita on se, että Granger-kausaalisuuden määrittämiseksi VAR-malleja voidaan muodostaa muuttujien tasoilla ja yleisiä rajoitteita voidaan testata luotettavasti, vaikka aikasarjat olisivat integroituneita tai yhteisintegroituneita. Tarkastelussa käytetty aineisto on maakuntatason aineisto työttömyysasteista ja nettomuuttoliikkeestä vuosilta 1987–2013. Tarkastelu etenee mallin stationaarisuus- ja sopivuustarkastelujen kautta varsinaiseen kausaalisuustarkasteluun Wald-testin kriteerien perusteella. Suoritetun empiirisen mallin avulla saatiin selville monenlaisia kausaalisuusvaikutuksia, mikä ei toisaalta ollut yllättävää peilaten tuloksia aiempaan tutkimukseen kotimaisen alueellisen kehityksen osalta. Kaksisuuntaista Granger-kausaalisuutta löydettiin kahden pohjoisen maakunnan osalta, tarjontavetoista kehitystä kuvaavaa, nettomuuttoliikkeen Granger-aiheuttamaa työttömyyttä, löydettiin Etelä- ja Länsi-Suomen maakunnista. Sen sijaan kysyntävetoista kehitystä ilmaisevaa, työttömyys Granger-aiheuttaa nettomuuttoliikettä, vaikutusta voitiin huomata olevan Keski- ja Itä-Suomen maakunnissa. Tilastollisesti merkityksettömiä tuloksia havaittiin myös jonkin verran ja ne kohdistuivat länsirannikon ja Keski-Suomen alueen maakuntiin. Omistusasumisen osuudet eivät olleen mukana VAR-mallissa aineiston rajoittuneisuuden vuoksi. Jatkotarkastelussa maakuntien VAR-mallin tulosten perusteella pyrittiin löytämään yhteneväisyyksiä maakuntien välillä käyttäen apuna omistusasumisen keskimääräisiä osuuksia. Tulokset olivat kuitenkin hyvin hajanaisia, eikä omistusasumisen suuruuden vaikutuksista pystytty tässä tutkimuksessa löytämään luotettavia tuloksia.

”Naisellisen olennon suurin sulo on pehmeys ja miellyttäväisyys.” Käytösoppaat naisihanteen tuottajina Suomessa 1879–1915

Suomalainen yhteiskunta oli autonomian ajan lopulla murroksessa: teollistumisesta seurasi vähittäinen kaupungistuminen, sääty-yhteiskunta muuttui kansalaisyhteiskunnaksi ja kristillinen yhtenäiskulttuuri ja maailmankuva murtuivat. Tämä murros heijastui myös suomalaisen sukupuolijärjestelmän ja naisen aseman muutoksiin. Muuttuvassa yhteiskunnassa käsitykset sukupuolten välisestä suhteesta ja naisen asemasta sekä yleensäkin sukupuoliin liitetyt käsitykset ja ihanteet olivat kiivaan yhteiskunnallisen keskustelun kohteena. Tätä keskustelua käytiin myös aikakauden käytösoppaissa, jotka ovat tämän tutkielman lähdeaineistona. Perehdyn tutkielmassa kahdeksan Suomessa vuosina 1879-1915 julkaistun suomenkielisen käytösoppaan tuottamaan naisihanteeseen. Käsittelen käytösoppaiden tuottamaa naisihannetta kolmen oppaista esiin nousevan teeman sekä niistä esiin nousevien diskurssien kautta. Näitä teemoja ovat naisen sisäinen olemus, naisen ulkoinen olemus sekä naisen kutsumus. Diskurssianalyysi taas on auttanut minua konstruktoimaan esiin oppaissa tuotettua naisihannetta, jota tarkastellessani olen kiinnittänyt huomioita, sekä tekstien pinnan merkityksiin, että sen sisäisiin merkityksiin. Yksittäisistä, mutta toistuvista sanoista ja sanavalinnoista sekä oppaiden yleisestä kielenkäytöstä rakentuu diskursseja, joiden avulla oppaissa on tuotettu, mutta toisaalta myös vahvistettu jo olemassa olevaa naisihannetta. Käytösoppaiden tuottama naisihanne ei siten ole vain joukko irrallisia merkityksiä vaan sillä on yhteys todellisuuteen. Käytösoppaissa esiin nousevista kolmesta teemasta sisäiseen olemukseen positiivisesti yhdistettyjä naisihanteen diskursseja ovat siveellisyys-, lempeys- ja sivistysdiskurssit, kun taas negatiivisina diskursseina esiin nousevat turhamaisuus, tunteellisuus ja miehekkyys. Naisen ulkoiseen olemukseen liittyvistä diskursseista käytökseen ja elämäntapoihin yhdistyviä diskursseja ovat siveellisyys, kehon hallinta ja terveys. Pukeutumiseen ja ulkonäköön taas liittyvät säädyllisyys- ja luonnollisuusdiskurssit sekä hyvän maun ja huomaavaisuuden diskurssit. Kolmanteen oppaista esiin nousevaan tee-maan eli naisen kutsumukseen yhdistyvät perheenemäntädiskurssi sekä toisaalta myös naimattomuusdiskurssi ja moraalinvartijadiskurssi.